sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Väkertämistä

Edessä on ne ajat, jolloin puutarhasta ei saa juttua vääntämälläkään. Ellei sitten palaa menneeseen tai lennä tulevaan. Sellainen ei ole lainkaan poissuljettua, mutta kaikenlaiselle väkertämiselle on nyt juuri sopivaa aikaa.

Joulukorttitarpeet on jo nostettu työhuoneen hyllylle. Vähän vielä pitää ideoita jalostaa ja inventoida askartelutarvelaatikoiden sisältö. Olisi hyvä saada vuosien varrella hankittuja ja kerättyjä tarvikkeita käytettyä, eikä juosta kaupoissa ostamassa uutta. Parasta askartelussa on kierrättää vanhaa muokkaamalla jokin uudeksi.


Yhden kranssin jo väsäsin, mutta siitä tuli kovin aneeminen ja laiha. Lappalainen etelässä -blogin Nila vinkkasi omassa kranssipostauksessaan käyttäneensä sanomalehteä kranssipohjana. Oivallinen idea, joka minulla jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Löysin nimittäin styrox-pohjia edullisesti. Päällystin styrox-renkaan puiden tukisidontaan tarkoitetulla säkkikangasnauhalla, jonka päälle laitoin tuijien leikkauksesta jääneitä oksia. Koristeeksi lisäsin kuumaliimalla rajamännystä pudonneita käpyjä. Ihan kiva tuli, vaikka tällä saralla en erityisen taitava olekaan.

Kävin jo aikoja sitten Pentikin tehtaanmyymälässä, josta löysin viininpunaiset tabletit alennuksella. Ne sopivat väriltään hyvin keittiön pöydälle omenankukkakankaan päälle. Kun aikaa vietetään yhä enemmän sisätiloissa, on mukava somistaa kotia väreillä. Parhaiten se onnistuu tyynyjen päällisiä ja pöytäliinoja vaihtamalla. Muualla meillä ei pöytäliinaa olekaan, kuin keittiön pöydällä.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka ei halua talviunille.


Ruokaakin on tullut laitettua suuremmalla sydämellä, kuin kesäkaudella. Puutarha-aikaan paneudun mieluummin pihatöihin ja vatsantäytteen valmistaminen on enemmän Ukkokullan aluetta. Kaapissa oli kilon pussillinen tuoreita punajuuria. Päätin tehdä niistä keittoa, johon löysin netistä hyvän Pehmeä punajuurikeitto -reseptin. Muokkasin ohjetta siten, että jätin perunat ja porkkanat pois, jotta sain kaikki punajuuret kerralla käytettyä. Lisäsin toisen ison sipulin. 

Ohjeen mukaan kasviksia neuvotaan keittämään 15 minuuttia. Punajuuri vaati kyllä tuplasti pidemmän ajan kypsyäkseen, vaikka olin paloitellut ne pieneksi. Soseutin keiton sen verran kevyesti, että punajuuret jäivät karkeammiksi. Lisäsin keittoon uunissa vartin verran paistuneita Kielbasa-raakamakkaran (sitä sattui olemaan jääkaapissa, jokin muukin raakamakkara käy) palasia. Keitto oli todella hyvää ja sen kruunasi ohjeen mukaisesti valkosipulinkynsillä maustettu turkkilainen jugurtti. Annos oli niin suuri, että söimme siitä toisenkin päivän. Keittohan vain paranee lämmittämällä.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja aamusumussa 30.10.


Sopivissa väleissä olen nauttinut poikkeuksellisen lämpimistä marraskuun alun päivistä haravoimalla lehtiä yläpihan käytäviltä. Vaahteranlehdet olen silpunnut pienemmäksi ruohonleikkurilla ja sen jälkeen haravoinut ne istutusalueille ja pensaiden tyville. Olen toki ennenkin haravoinut ja jopa kantannut istutusalueita marraskuussa, mutta harvemmin +14 asteen lämpötilassa.


Jossain vaiheessa ruikutin jo ääneen, kuinka minun pohjolan palmuni eli tuurenpihlajani eivät suostu värittymään. Suotta valitin. Lokakuun viimeisinä päivinä kumpikin tuurenpihlajani olivat pukeutuneet niin upeaan syysasuun, että huokailin niiden äärellä ihastuksesta mykkänä. Minä kun ajattelin, että viisikin vuotta saisin odotella näiden poikamiesten laittavan parastaan, vaan mitä vielä, jo toisena syksynä pääsen nauttimaan Tuure-poikien komeudesta. Nämä kaverit tekevät minusta onnellisen istuttajan.


Sisäkasvienkin vuoro on loistaa. Lehtikaktukset aloittavat kukintansa. Jäljellä on kolme isohkoa lehtikaktusta, joista ensimmäisenä kukkaan ehti valkoinen. Vaaleanpunaiset pullistelevat nuppujaan siihen malliin, ettei kauaa tarvitse heitäkään odotella.

Amaryllis Rozetta

Kävimme veljenvaimon kanssa laittamassa veljen hauta talviasuun. Hautausmaan portilla olevasta kukkakaupasta löysin vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen, joita olen monena vuotena metsästänyt useista eri kaupoista. Myyjän mukaan amaryllis on kasvatettu Träskändan kauppapuutarhassa Espoossa. Sinne ei meiltä ole pitkä matka, joten voisinkin ennen joulua poiketa katsomassa amaryllis-tarjontaa lähemmin.


Päivät lyhenevät ja illat pitenevät. Aurinko laskeutuu täällä etelässä pian klo 16 jälkeen. Laskeutuessaan aurinko on maalannut pilviin akvarellisävyjä, joita jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.


38 kommenttia:

  1. Komiat Tuure-poijat! Väkisinki tekemiset rupiaa siirtymähän sisälle. Oon kuitenki viälä löytäny pihaltaki aijankulua, lähinnä siivouspuuhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalle tekee edelleen mieli, lähinnä siivoamista löytyy täälläkin. Ajattelin ehkä kanttauksetkin vielä huoltaa, kun ei pakkasta ole liiemmin näkyvissä.

      Poista
  2. Minusta tuo kranssi on kaunis, ihanan vihreä! Ilmeisesti kaipaan vihreää, kun eräässä toisessakin blogissa kiinnitin huomiota ihanan vihreisiin kuviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin marraskuussa vihreän kaipuu lisääntyy, ilman muuta. Ei siis ihme, että olet vihreään kiinnittänyt huomiota enemmänkin. Onneksi metsässä sammal on upean vihreää näin loppusyksystäkin.

      Poista
  3. Oikein mukavaa väkerrystä olet tehnyt. Ja löytänyt hienon amarylliksen. Vähän harmittaa kun ostin amarylliksen sipulin, eikä siinä näy vielä mitään merkkiä kasvamisesta. Olisi saanut valmiiksi kukkivia ja edullisemmin. Mutta ei voi kuin odottaa.
    Kauniita ja aurinkoisia päiviä on nyt ollut. Ihania auringonlaskuja ja- nousuja. Mutta ulkoilemaan tekee mieli.
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen niitä, jotka jaksavat kasvattaa amaryllikset sipulista saakka. Olen joskus yrittänyt, mutta lopputulos on ollut kalpea aavistus siitä, mitä pitäisi. Joskus on hyvä oikoa ja ostaa valmista.
      Ulkoiluilmat ovat kerrassaan hienot. Mukavia lenkkejä ja hyvää sunnuntaita sinulle!

      Poista
  4. Hurraa tuureille! Aivan mahtavan väriset. Pohjolan palmu onkin niille hyvä nimi! Niissä on jännää eksotiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjolan palmu -nimityksen olen kopioinut ehkä Hirnakalta tai Unelmia ruusuista -blogin Titalta. Tai joltain muulta. Sen verran mainio ja osuva nimi, että sitä kelpaa jaella enemmänkin.
      Nyt kumpikin tuure on jo riisunut kaikki vaatteensa, mutta hienoja olivat syysasussaan. Vautsi!

      Poista
  5. Pian se on itsekin saatava marraskuun askartelumoodi päälle. Vähän jo aloittelin vanhojen sammalkoristeiden uudelleen sammaloimista mutta mitään uutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Päässä pyörii kyllä ideoita ja sammaltakin on vielä kaksi kassillista jäljellä😊
    Komea on Tuuren syyspuku😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Eiköhän tuosta määrästä sammalta jotain kaunista synny. Aurinkoinen sää hiukan vaikeuttaa askartelumoodin käynnistymistä, kun enemmän houkuttelee touhuta pihalla.
      Monet kasvit ilahduttavat, eikä Tuure ollenkaan vähiten.

      Poista
  6. Tuure on ihan kuningas, niin hieno! Juuri tänään kävin suojaamassa omani ja totesin ties monennenko kerran, että niitä tarvitaan ehdottomasti pari lisää ja sellaiselle paikalle josta näkyy kauas. Kauniin amarylliksen löysit, tuommoiset herkut kannattaa kyllä ehdottomasti poimia talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isolla tontilla olisi usean Tuuren ryhmä komeaa katseltavaa. Istutin kummatkin Tuuret siten, että niistä pääsee nauttimaan niin itse kuin ohikulkijatkin. Mitäpä tuollaista loistoa piilottamaan.
      Rozetta on jo kauan kuulunut suosikkiamarylliksiini. Ilmeisesti muidenkin, kun sitä nykyisin löytää jo huomattavasti helpommin.

      Poista
  7. Tuurenpihlaja onkin hieno puu. Keväällä ja varsinkin syksyllä, ihan luottopuu väriensä suhteen. Hienon amarylliksen ootkin löytäny, kaunis on kukka.
    Kommentoin edellistä postaustasi. Upeita sukkia ja lapasia oot neulonu. Taitava oot tuossakin hommassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näin Tuuren syysasussaan ja suorastaan rakastuin siihen. Ja onneksi löysin heti seuraavana keväänä Tuuret. En ole katunut.
      Kiitos kehuista! Taitavuudesta en tiedä, mutta sinnikkyyttä kyllä löytyy. Auttaa toki sekin, että tykkään kovasti kutomisesta.

      Poista
  8. Joulun lähestyessä alkaa viimeistään askarteluvimma nostaa päätään.
    Oman tuurenpihlajan menetys talttahampaille harmittaa vieläkin.
    Kaunis amaryllis ja ihana tuo viimeinen kuvasi.
    Mukavaa isäinpäivän iltaa sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen askarrellut joulukortit niin kauan, ettei enää kehtaa kaupasta ostettuja lähettää. Tulee heti kummastelevia kommentteja. Kivaahan niitä kortteja on väsätä.
      Ihan varmasti tuurenpihlajan menetys harmittaa. Laitoin omilleni verkot jo aikaa sitten, jotta ne eivät joudu talttahampaiden ravinnoksi. Mieluummin katselen itse komeiden poikieni syysloistoa.
      Isänpäivä alkaa jo kääntyä illaksi. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  9. Upea amaryllis! Kelpaisi minullekin tuollainen. Tuuretkin näyttivät pistäneen parastaan. Kiva, että eivät odotelleet viittä vuotta juhlapukujensa näyttämisen kanssa.
    Täälläkin on vihdoin aurinko näyttäytynyt, tosin pilviverhon rakosesta vain. On kuitenkin selvästi valoisampaa kuin lokakuun vesisateisina päivinä. Nyt saatiin jopa kuuraakin maahan. Pimeä tulee kuitenkin jo todella aikaisin eikä valoisasta ajasta meinaa ehtiä nauttia. No, parin kuukauden päästä alkaa helpottaa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoisa aika on käynyt vähiin ja paras osa siitä menee pakollisissa kuvioissa. Onneksi viikonloppuina on ollut aurinkoista ja kivan lämmintäkin. Mukavaa, että teillekin järjestyi kauniit kuurat.
      Olen tosi iloinen noista Tuureista. Varsinkin toinen tulee tarjoamaan myös ohikulkijoille ihastelemista, kunhan vielä kokoa karttuu.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  10. Onpa Tuurella tosiaan kaunis syysasu, ehkäpä meillekin vielä yksi puu mahtuisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oikein ahtaa, niin aina yksi puu mahtuu. Tuure ei ole niitä kaikkein suurimpia puita, joten kannattaa harkita. On se sen verran hieno myös muulloin, kun syysasussaan.

      Poista
  11. Hienon kranssin teit ja kävyt on kiva lisä myös tuijien kanssa toteutettuna.
    Tuulen pihlaja on kyllä todella kaunis. Olen itsekin ajatellut niiden ostoa mutta kelpaako se myös peurille 🤔❓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että peuroille kelpaa ihan kaikki. Kalusivat kampaajani pihalta isot tuijatkin ihan rangoiksi. Ehkä ainakin alkuvuosina on hyvä suojata verkolla. Jänisverkot on joka tapauksessa syytä laittaa.

      Poista
  12. Kävyt sopii kranssiin hyvin.
    Minulla on joulukorttiasioissa ollut sama idea, että olisi kiva saada kaikkea askarteluun liittyvää käytettyä varastoista. Hiukan ostinkin... Aikamoista ripellystä niistä korteista sitten tulikin. Joihinkin asioihin ei minulla meinaa riittää kärsivällisyyttä pitkällä tähtäimellä millään. Ekat kortit on aina hienoja, mut loppua kohti ei niinkään, ainakaan enää samalla mittarilla, kuin ekat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kortteja tekee kerralla paljon, on melkeinpä pakko jotain sälää ostaa, jotta kaikkiin riittää. Olen huomannut saman eli ensimmäisistä korteista tulee aina siistimpiä, mutta loppua myöten ote herpaantuu. Tosin teen yleensä kaikki joulukortit samalla kaavalla, koska sarjatuotanto on helpompaa käytännön kannalta.

      Poista
  13. Kaunis kranssi.
    Minunkin pitäisi tehdä talviversio kuistin oveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Talviversio on helppo muuntaa jouluversioksi, kun siihen lisää jotain punaista.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Tuosta kuvasta amaryllis on vain parantunut, kun se on avannut monta kukkaa samanaikaisesti.

      Poista
  15. Kaunis kranssi !
    ja upeta oranssilehtiset pensaat!Pihlaja? 😮
    Upea Amaryllis!
    Ja luonnon siveltimen värejä ,ei voita mikään!🧡🧡😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Tuurenpihlaja on todella hieno syksyisissä väreissään. Tosin nyt jo suurin osa lehdistä on leijaillut maahan.

      Poista
  16. Sinullakin on kaunis pöytäkattaus omenakuvioilla ja syksyisellä liilaväriyksellä! Tämä syksy houkuttelee taas sisustamaan ja rakentamaan viihtyisyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pihatyöt alkavat käydä vähiin, on mukavasti aikaa ja intoa laittaa sisälle jotain nättiä. Istumme keittiösse aika paljon, joten siellä on hyvä olla viihtyisää.

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Tuure osaa kyllä ihastuttaa. Seuraavat loistot sitten vuoden päästä, toivottavasti.

      Poista
  18. Upeat pihlajat! Minä en vielä päässyt nauttimaan omasta Tuurestani, on toki kovin pieni, mutta värit jäivät haaleiksi. Ulkopuuhat jäävät tosiaan kovin vähille ja tilalle pitää keksiä muita juttuja... Kranssista tuli hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin suuria eivät minunkaan Tuureni vielä ole. En muista, mikä niiden kasvuikä oli ostaessani. Pitääpä tarkastaa lapuista.
      Ulkopuuhat taitavat olla tältä syksyltä ohi. Vettä tulee ja tuulee kovasti.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!