Vähissä on valoisat tunnit

 
Joulukuu on alkanut ja valoisat hetket vähenevät. Päivän pituus on nyt hiukan yli kuusi tuntia ja vielä vähenee, kunnes 21.12. on talvipäivän seisaus. Sen jälkeen alkaakin matka kohti valoa, vaikka alussa niin hitaasti, ettei eroa helposti huomaa.

Tänä vuonna oli pitkästä aikaa sellainen tunne, ettei taida itse tehdyt joulukortit syntyä. Pää kumisi tyhjyyttään, idealamppu ei syttynyt ja hetken jo selailin kaupasta ostettujen korttien pinoa. Sitten yhtenä yönä uni ei tullut. Sängyssä pyörimiseen tympääntyneenä vedin työhuoneen oven kiinni, jotta en kolinoillani häiritsisi Ukkokullan unta. Inventoin askartelutarpeet ja niitä hyödyntäen valmistuikin riittävä pino kortteja. Ne ovat jo aloittaneet matkansa vastaanottajille.

Kortteja on kiva askarrella. Kun sitä vuosien ajan tekee, ei perinnettä voi noin vain katkaista. Joiltakin ihmisiltä tulee nopeasti kommentteja ja kysymyksiä, että miksi tänä vuonna tuli kaupan kortti? Moni ei lähetä ainuttakaan joulukorttia. Se olkoon jokaisen oma asia. Minusta on kiva saada kortteja, myös joulukortteja. Sen ajatuksen siivittämänä lähetän joulukortteja, kunnes joskus syystä tai toisesta lopetan.

En tiedä, mihin kaikki aikani kuluu. Mielestäni olen kaiken aikaa liikkeessä, mutta silti suunniteltujen töiden lista vain pitenee. En ole vielä leiponut ainuttakaan joulutorttua. Taikinaa on kyllä pakastimessa ja omena-kanelimarmeladia kaapissa. Äkkiähän ne tortut pyöräyttää, kun toimeen ryhdyn.

Sen sijaan tein muutaman purkillisen herkkusinappia. Tykkään sinapista ja vielä enemmän itse tehdystä, jonka maustan konjakilla tai madeiralla. Tällä kertaa oli konjakin vuoro, kun sitä sattui olemaan aukaistu pullo kotona. Jokunen purkki menee tuliaisiksi.

Kylän torilla oli lauantaina perinteiset joulumarkkinat. Ei ollut metrilakua, ei pölypussikauppiasta eikä Pakistanissa valmistettujen vaatteiden rekkijonoa. Sen sijaan kylän ja lähiseudun kädentaitajat ja leipojat olivat saapuneet myymään tuotteitaan. Partiolaiset kiersivät yleisön joukossa kauppaamassa itse valmistamiaan sytykkeitä. Myynnissä oli myös useiden kylällä asuvien kirjailijoiden teoksia. Kartanoteatterin väki lauloi ja laulatti kyläläisiä. 

Tiesin torilla olevan myös Kranssitaivas.fi:n myyntipiste. Kranssit on käsin tehtyjä. Ne voi ripustaa ulos tai sisälle ja ne ovat kestäviä. Kranssitaivaan nuori yrittäjä Anniina oli itse myymässä tuotteita. Linkistä voit lukea hänestä ja yrityksestä enemmän. 

Kädentaitoni eivät riitä omien kranssien tekemiseen. Havujen ja sammalen hakeminen toisten metsistä ilman lupaa ei kuulu jokamiesoikeuden piiriin, mikä sekin aiheuttaa materiaalipulaa. Niinpä tuen muiden taitoa ja yrittäjyyttä ostamalla heidän tekemiään tuotteita. Tässä tapauksessa kransseja.

Kranssitaivaalla oli markkinoilla erinomainen tarjous, joten ostin kaksi kranssia. Vihreän Metsä-nimisen kranssin ajattelin laittaa ulko-oveen joulun jälkeen. Se käy väritykseltään kesäaikaankin. Punaisen Joulu-kranssin suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Saattaa olla, että se menee tuliaisena. Pähkäilin värien kanssa, enkä osannut tehdä päätöstä. Sain ostosteni lisäksi 5 euron alekoodin, jos haluan ostaa verkkokaupasta vielä kolmannenkin kranssin.

Erilaiset valosarjat miellyttävät minua. Patteritoimisilla saa kivasti piristystä hämäriin iltoihin. Ostin kuvan metsämaiseman, jossa kolmiulotteisuus tulee hyvin esiin valaistuna. Peurat/kauriit eivät innosta missään muodossa, kun harva se päivä liikenteessä ollessani joudun niitä väistelemään. Viimeksi sunnuntaina parin autonmitan päässä edelläni ajava osui peuraan. Vauhti oli hiljainen, joten kukaan ei loukkaantunut, eikä auto vahingoittunut. Sen sijaan sydän pomppi ylimääräisiä lyöntejä niin minulla kuin varmasti peuraan osuneella.

Energiakriisi lienee syynä, sillä valosarjoja myydään nyt reippailla alennuksilla. Patteritoimiset menevät uutisten mukaan hyvin kaupaksi. Kertakäyttöisistä tavaroista en välitä. Tuo metsämaisema on kaunis päiväaikaan ilman valaistustakin ja eleettömänä valkoisena se on  kaunis muulloinkin kuin jouluaikaan. Hyvin pidettynä siitä on iloa varmasti useiksi vuosiksi.

Täällä etelärannikolla lunta on muutama sentti ja se näyttää aika hyvin pysyvänkin, kun jatkuvasti on pientä pakkasta. Pari kertaa lunta on satanut enemmän, jonka vuoksi olen tehnyt runsaan tunnin lumityöt. Aura käy ne vähäisetkin sentit raapimassa ja lykkäämässä sisäänkäyntiin. Pihallemme on alamäki tieltä, joten ylimääräiset vallit on aina kolattava pois, jotta pihasta on helpompi lähteä liikkeelle.

Olemme jo useamman vuoden ajan noudattaneet käytäntöä, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Oma perhe kokoontuu yhteisen pöydän ääreen syömään, juttelemaan ja mahdollisesti illan myötä myös jotain peliä pelaamaan. 

Tänä vuonna tein päätöksen, etten osta lahjoja kenellekään. En aikuisille enkä lapsille. Minun on helpompi tehdä tällainen päätös, kun pikkulapsia ei nyt lähipiirissä montaa ole. Niillä muutamilla asiat ovat hyvin ja he saavat lahjoja tänäkin vuonna varmasti enemmän, kuin jaksavat avata.

Maailmassa on tällä hetkellä lapsia suuressa hädässä. Päätökseni on tukea tyttöjä, sillä heidän kouluttamisessaan on avain muutokseen. Tyttöjen tukemiseen on ainakin pari kansainvälistä kanavaa: Naisten Pankki tai Plan International.

 

Ostin neljä vuotta sitten kultapalmun. Sillä oli jo ostettaessa korkeutta metrin verran. Siirsin palmun kaupan muovipurkista isokokoiseen altakasteluruukkuun. Siinä palmu on viihtynyt oikein hyvin. Vain muutama lehti on ruskettunut, jolloin olen leikannut ne pois. Lehdenkärkien ruskettuminen voi olla merkki kuivuudesta. Pari kertaa olenkin huomannut vesisäiliön olevan typötyhjä.

Loppukesästä palmuun kasvoi pitkä, terävä piikki. Netin mukaan kultapalmu ei yleensä huonekasvina kuki. Mielenkiinnolla seurasin, mitä piikistä syntyy. Arvelin sen olevan uusi lehti, kuten sitten kävikin ilmi. Lehtihän sieltä on kuoriutumassa. Saapa nähdä, koska lehti on kokonaan avoinna.

Taivas on päivä toisensa jälkeen pilvien peittämä. Yhtenä iltana viikolla sentään illansuussa aurinko pilkahti laskeutuessaan. Pilvet värjäytyivät vaaleanpunaisiksi. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja kynttilänvaloa iltoihinne!

Nuku nuku nuori oksa,
viel on maassa halla.
Kanerva ja koivunoksa
nukkuu lumen alla.

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!

Väkertämistä

Edessä on ne ajat, jolloin puutarhasta ei saa juttua vääntämälläkään. Ellei sitten palaa menneeseen tai lennä tulevaan. Sellainen ei ole lainkaan poissuljettua, mutta kaikenlaiselle väkertämiselle on nyt juuri sopivaa aikaa.

Joulukorttitarpeet on jo nostettu työhuoneen hyllylle. Vähän vielä pitää ideoita jalostaa ja inventoida askartelutarvelaatikoiden sisältö. Olisi hyvä saada vuosien varrella hankittuja ja kerättyjä tarvikkeita käytettyä, eikä juosta kaupoissa ostamassa uutta. Parasta askartelussa on kierrättää vanhaa muokkaamalla jokin uudeksi.

Yhden kranssin jo väsäsin, mutta siitä tuli kovin aneeminen ja laiha. Lappalainen etelässä -blogin Nila vinkkasi omassa kranssipostauksessaan käyttäneensä sanomalehteä kranssipohjana. Oivallinen idea, joka minulla jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Löysin nimittäin styrox-pohjia edullisesti. Päällystin styrox-renkaan puiden tukisidontaan tarkoitetulla säkkikangasnauhalla, jonka päälle laitoin tuijien leikkauksesta jääneitä oksia. Koristeeksi lisäsin kuumaliimalla rajamännystä pudonneita käpyjä. Ihan kiva tuli, vaikka tällä saralla en erityisen taitava olekaan.

Kävin jo aikoja sitten Pentikin tehtaanmyymälässä, josta löysin viininpunaiset tabletit alennuksella. Ne sopivat väriltään hyvin keittiön pöydälle omenankukkakankaan päälle. Kun aikaa vietetään yhä enemmän sisätiloissa, on mukava somistaa kotia väreillä. Parhaiten se onnistuu tyynyjen päällisiä ja pöytäliinoja vaihtamalla. Muualla meillä ei pöytäliinaa olekaan, kuin keittiön pöydällä.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka ei halua talviunille.

Ruokaakin on tullut laitettua suuremmalla sydämellä, kuin kesäkaudella. Puutarha-aikaan paneudun mieluummin pihatöihin ja vatsantäytteen valmistaminen on enemmän Ukkokullan aluetta. Kaapissa oli kilon pussillinen tuoreita punajuuria. Päätin tehdä niistä keittoa, johon löysin netistä hyvän Pehmeä punajuurikeitto -reseptin. Muokkasin ohjetta siten, että jätin perunat ja porkkanat pois, jotta sain kaikki punajuuret kerralla käytettyä. Lisäsin toisen ison sipulin. 

Ohjeen mukaan kasviksia neuvotaan keittämään 15 minuuttia. Punajuuri vaati kyllä tuplasti pidemmän ajan kypsyäkseen, vaikka olin paloitellut ne pieneksi. Soseutin keiton sen verran kevyesti, että punajuuret jäivät karkeammiksi. Lisäsin keittoon uunissa vartin verran paistuneita Kielbasa-raakamakkaran (sitä sattui olemaan jääkaapissa, jokin muukin raakamakkara käy) palasia. Keitto oli todella hyvää ja sen kruunasi ohjeen mukaisesti valkosipulinkynsillä maustettu turkkilainen jugurtti. Annos oli niin suuri, että söimme siitä toisenkin päivän. Keittohan vain paranee lämmittämällä.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja aamusumussa 30.10.

Sopivissa väleissä olen nauttinut poikkeuksellisen lämpimistä marraskuun alun päivistä haravoimalla lehtiä yläpihan käytäviltä. Vaahteranlehdet olen silpunnut pienemmäksi ruohonleikkurilla ja sen jälkeen haravoinut ne istutusalueille ja pensaiden tyville. Olen toki ennenkin haravoinut ja jopa kantannut istutusalueita marraskuussa, mutta harvemmin +14 asteen lämpötilassa.

Jossain vaiheessa ruikutin jo ääneen, kuinka minun pohjolan palmuni eli tuurenpihlajani eivät suostu värittymään. Suotta valitin. Lokakuun viimeisinä päivinä kumpikin tuurenpihlajani olivat pukeutuneet niin upeaan syysasuun, että huokailin niiden äärellä ihastuksesta mykkänä. Minä kun ajattelin, että viisikin vuotta saisin odotella näiden poikamiesten laittavan parastaan, vaan mitä vielä, jo toisena syksynä pääsen nauttimaan Tuure-poikien komeudesta. Nämä kaverit tekevät minusta onnellisen istuttajan.

Sisäkasvienkin vuoro on loistaa. Lehtikaktukset aloittavat kukintansa. Jäljellä on kolme isohkoa lehtikaktusta, joista ensimmäisenä kukkaan ehti valkoinen. Vaaleanpunaiset pullistelevat nuppujaan siihen malliin, ettei kauaa tarvitse heitäkään odotella.

Amaryllis Rozetta

Kävimme veljenvaimon kanssa laittamassa veljen hauta talviasuun. Hautausmaan portilla olevasta kukkakaupasta löysin vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen, joita olen monena vuotena metsästänyt useista eri kaupoista. Myyjän mukaan amaryllis on kasvatettu Träskändan kauppapuutarhassa Espoossa. Sinne ei meiltä ole pitkä matka, joten voisinkin ennen joulua poiketa katsomassa amaryllis-tarjontaa lähemmin.

Päivät lyhenevät ja illat pitenevät. Aurinko laskeutuu täällä etelässä pian klo 16 jälkeen. Laskeutuessaan aurinko on maalannut pilviin akvarellisävyjä, joita jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.

Haaste: Anna hyvän kiertää!

Otan vastaan Saraheinän haasteen, jossa on tarkoitus laittaa hyvä kiertämään sanoin ja teoin.Säännöt ovat tälläiset:

• laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin

• kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen

• jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin

• jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Haaste on kiertänyt eri aiheisissa blogeissa ja facebookissa. Usein yllätyspaketissa on ollut jotain omaneulomaa. Kaikki eivät tietenkään neulo, joten paketissa voi olla jotain muuta itse tehtyä.

Ystävällisyyttä on vaikea antaa pois, sillä sen saa useimmiten takaisin.

- Mark Ortman -

Eilen tuli väsättyä oikein urakalla vaahteranlehtiruusuja ja kransseja. Yhden vein Lapselle käydessäni ruokkimassa hänen kissojaan. Ruusuja on ollut todella hauska tehdä, koska pienellä vaivalla ja täysin ilman kustannuksia on mahdollista saada jotain niin kaunista. Oli ihan pakko jakaa onnistumisen iloa muiden kanssa ja niinpä vein yhden kranssin myös mukavalle naapurille. Tein myös "ruusukimpun" naapurin uudelle lapsenlapselle, runsas viikko sitten syntyneelle pienelle tytöntyllerölle. 

Tänään olen ollut kahden vaiheilla, jatkanko ruusujen tekemistä. Ainakin keltaisia olisi nyt helppo tehdä, kun omasta vaahterasta leijailee leiskuvia lehtiä yhtenään. Meninkin pihalle aikomuksenani kerätä askartelutarpeita, mutta tartuinkin haravaan ja rapsuttelin vähän aikaa maahanleijailleita lehtiä kompostiin. Aurinko on pari kertaa vain tiirannut pilvien raosta ja palannut sitten paistamaan muille maille, mutta lämmintä on kyllä ollut. +12 astetta tähän aikaan ei liene ihan tavallista. Illaksi ja huomiseksi päiväksi on luvassa jälleen sadetta, joten täytynee sitten vaikka vaihteeksi imuroida.

Sipulien istutus odottaa yhä hetkeä parempaa. Itse asiassa olin tyystin unohtanut, mitä tarkalleen ottaen olen tilannut. Tänään kävin läpi sipulilaskun palauttaakseni mieleeni tilaamani tuotteet ja samalla tein ajatuksissani pienoista istutussuunnitelmaa. Tulisi nyt yksi kokonaan aurinkoinen päivä, jotta saisin innostusta myös noihin istutus- ja lapiohommiin.

Flunssakin alkaa jo olla voiton puolella; limaa on rööreissä edelleen ja yskittää, mutta niin vain elämä taas voittaa. Mikäs sen mukavampaa!!!

 

Navettaretkellä

Eilen, torstaina, teimme ystäväni kanssa retken Vihdin Nummelassa sijaitsevaan Katin sisustusnavettaan. Olen kuullut paikasta juttua tutuilta ja törmäsin siihen myös facebookissa, joten pitihän paikka käydä katsastamassa.

Katin sisustusnavetta on samanaikaisesti kirpputori, sisustus- ja antiikkiliike, josta löytyy antiikkia, talonpoikaisesineistöä, astioita, huonekaluja, käsitöitä. Tavarat on sijoiteltu kauniisti esille viikkovuokralla vuokrattaviin karsinoihin ja tuotteet myydään itsepalveluperiaatteella. Mahdollisuus on jättää tavaroitaan myyntiin myös provisiosysteemillä, ellei esimerkiksi halua vuokrata karsinaa. Tämä sopii vaikka huonekaluille tai yksittäisille esineille. 

Katin sisustusnavettaa pitää Kati Helanto-Väätänen, joka asuu perheensä kanssa samassa pihapiirissä 1848 rakennetussa pohjalaistalossa. Sisustusnavetassa ei ole vaatetavaraa ja muitakin tekstiilejä melko vähän. Tarkoitus on ollut keskittyä sellaiseen tavaraan, joka tavalla tai toisella liittyy sisustamiseen. Hinnat halutaan pitää kohtuullisina kirpparihintoina, jotta mahdollisimman moni kykenisi tekemään edullisia hankintoja kotiinsa tai vaikkapa tuunaamisen materiaaliksi. Navettaan on tervetullut myytäväksi niin eripari kahvikuppi kuin kokonainen serviisikin. Joku saattaa tarvita vain sen yhden kupin, joku toinen taas haluaa itselleen astiaston.

Kirpparitavaroiden joukossa on erilaisia kädentaitajien tuotoksia vanhoihin kahvikuppeihin valetuista kynttilöistä käsinmaalattuihin kattotiiliin ja huovutusenkeleihin. Sisustusnavetta on siisti ja valoisa, esineitä saa rauhassa katsella. Myytävistä huonekaluista, valaisimista ja muista esineistä on rakennettu hauskoja sommitelmia ja kauniita asetelmia.  

Aivan lähiaikoina Kati avaa navetan yläkerran, jonne tulee myyntiin kransseja, mm. kuvassa olevia vaahteranlehtikransseja. Joulun lähestyessä navetan vintiltä löytyy joulukransseja ja muuta aiheeseen sopivaa.

Useimmat myytävistä kransseista syntyy sisustusnavetan pihapiirissä, mutta sinne ovat tervetulleita myös asiakkaiden tekemät kranssit. 

Kaikkinensa Katin sisustusnavetta on mielenkiintoinen käyntikohde ja kirppariluonteensa vuoksi myös sellainen, jossa kannattaa käydä usein, koska tavarat vaihtuvat ja valikoima elää. Asiakkaat otetaan vastaan ystävällisesti, eikä ainakaan meille tullut laisinkaan ostamispakon tuntua. Jäimme vielä pihamaallakin juttelemaan uutta porttia naputtelevan puusepän kanssa.

Ainoa asia, joka jäi minua hiukan vaivaamaan, oli parkkipaikalta navetan sisäänkäynnille johtavan tien molemmin puolin rehottavat rikkaruohokasvustot ja navetan pihapiirin epäjärjestys. Se saattaa tosin johtua meneillään olevasta vintin rakennusprojektista ja sateisista ilmoista. Toivoisin, että suomalaiset yrittäjät ottaisivat enemmän oppia länsinaapurista eli ruotsalaisten tavasta laittaa myös pihamaansa ja sisäänkäyntinsä paraatikuntoon. Siihen ei välttämättä ylipääsemättömiä toimenpiteitä tarvita; viikate ja ruohonleikkuri sekä romut ja roskat syrjemmälle. Katin sisustusnavetta on kuitenkin toiminut vasta vuoden verran ja sen ympärille on vireillä monenlaista aktiviteettia. Tällainen vanhan tavaran kierrättäminen ja uusiokäyttäminen sekä vanhojen rakennusten hyödyntäminen tähän tarkoitukseen on hyvin kannatettavaa ja toivon lämpimästi asian harrastajien kauempaakin löytävän Katin sisustusnavettaan. 

Yhteystiedot, aukioloajan ja muuta lisätietoa Katin sisustusnavetasta löydät tästä.