Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille! 

 

Vähissä on valoisat tunnit

 
Joulukuu on alkanut ja valoisat hetket vähenevät. Päivän pituus on nyt hiukan yli kuusi tuntia ja vielä vähenee, kunnes 21.12. on talvipäivän seisaus. Sen jälkeen alkaakin matka kohti valoa, vaikka alussa niin hitaasti, ettei eroa helposti huomaa.

Tänä vuonna oli pitkästä aikaa sellainen tunne, ettei taida itse tehdyt joulukortit syntyä. Pää kumisi tyhjyyttään, idealamppu ei syttynyt ja hetken jo selailin kaupasta ostettujen korttien pinoa. Sitten yhtenä yönä uni ei tullut. Sängyssä pyörimiseen tympääntyneenä vedin työhuoneen oven kiinni, jotta en kolinoillani häiritsisi Ukkokullan unta. Inventoin askartelutarpeet ja niitä hyödyntäen valmistuikin riittävä pino kortteja. Ne ovat jo aloittaneet matkansa vastaanottajille.

Kortteja on kiva askarrella. Kun sitä vuosien ajan tekee, ei perinnettä voi noin vain katkaista. Joiltakin ihmisiltä tulee nopeasti kommentteja ja kysymyksiä, että miksi tänä vuonna tuli kaupan kortti? Moni ei lähetä ainuttakaan joulukorttia. Se olkoon jokaisen oma asia. Minusta on kiva saada kortteja, myös joulukortteja. Sen ajatuksen siivittämänä lähetän joulukortteja, kunnes joskus syystä tai toisesta lopetan.

En tiedä, mihin kaikki aikani kuluu. Mielestäni olen kaiken aikaa liikkeessä, mutta silti suunniteltujen töiden lista vain pitenee. En ole vielä leiponut ainuttakaan joulutorttua. Taikinaa on kyllä pakastimessa ja omena-kanelimarmeladia kaapissa. Äkkiähän ne tortut pyöräyttää, kun toimeen ryhdyn.

Sen sijaan tein muutaman purkillisen herkkusinappia. Tykkään sinapista ja vielä enemmän itse tehdystä, jonka maustan konjakilla tai madeiralla. Tällä kertaa oli konjakin vuoro, kun sitä sattui olemaan aukaistu pullo kotona. Jokunen purkki menee tuliaisiksi.

Kylän torilla oli lauantaina perinteiset joulumarkkinat. Ei ollut metrilakua, ei pölypussikauppiasta eikä Pakistanissa valmistettujen vaatteiden rekkijonoa. Sen sijaan kylän ja lähiseudun kädentaitajat ja leipojat olivat saapuneet myymään tuotteitaan. Partiolaiset kiersivät yleisön joukossa kauppaamassa itse valmistamiaan sytykkeitä. Myynnissä oli myös useiden kylällä asuvien kirjailijoiden teoksia. Kartanoteatterin väki lauloi ja laulatti kyläläisiä. 

Tiesin torilla olevan myös Kranssitaivas.fi:n myyntipiste. Kranssit on käsin tehtyjä. Ne voi ripustaa ulos tai sisälle ja ne ovat kestäviä. Kranssitaivaan nuori yrittäjä Anniina oli itse myymässä tuotteita. Linkistä voit lukea hänestä ja yrityksestä enemmän. 

Kädentaitoni eivät riitä omien kranssien tekemiseen. Havujen ja sammalen hakeminen toisten metsistä ilman lupaa ei kuulu jokamiesoikeuden piiriin, mikä sekin aiheuttaa materiaalipulaa. Niinpä tuen muiden taitoa ja yrittäjyyttä ostamalla heidän tekemiään tuotteita. Tässä tapauksessa kransseja.

Kranssitaivaalla oli markkinoilla erinomainen tarjous, joten ostin kaksi kranssia. Vihreän Metsä-nimisen kranssin ajattelin laittaa ulko-oveen joulun jälkeen. Se käy väritykseltään kesäaikaankin. Punaisen Joulu-kranssin suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Saattaa olla, että se menee tuliaisena. Pähkäilin värien kanssa, enkä osannut tehdä päätöstä. Sain ostosteni lisäksi 5 euron alekoodin, jos haluan ostaa verkkokaupasta vielä kolmannenkin kranssin.

Erilaiset valosarjat miellyttävät minua. Patteritoimisilla saa kivasti piristystä hämäriin iltoihin. Ostin kuvan metsämaiseman, jossa kolmiulotteisuus tulee hyvin esiin valaistuna. Peurat/kauriit eivät innosta missään muodossa, kun harva se päivä liikenteessä ollessani joudun niitä väistelemään. Viimeksi sunnuntaina parin autonmitan päässä edelläni ajava osui peuraan. Vauhti oli hiljainen, joten kukaan ei loukkaantunut, eikä auto vahingoittunut. Sen sijaan sydän pomppi ylimääräisiä lyöntejä niin minulla kuin varmasti peuraan osuneella.

Energiakriisi lienee syynä, sillä valosarjoja myydään nyt reippailla alennuksilla. Patteritoimiset menevät uutisten mukaan hyvin kaupaksi. Kertakäyttöisistä tavaroista en välitä. Tuo metsämaisema on kaunis päiväaikaan ilman valaistustakin ja eleettömänä valkoisena se on  kaunis muulloinkin kuin jouluaikaan. Hyvin pidettynä siitä on iloa varmasti useiksi vuosiksi.

Täällä etelärannikolla lunta on muutama sentti ja se näyttää aika hyvin pysyvänkin, kun jatkuvasti on pientä pakkasta. Pari kertaa lunta on satanut enemmän, jonka vuoksi olen tehnyt runsaan tunnin lumityöt. Aura käy ne vähäisetkin sentit raapimassa ja lykkäämässä sisäänkäyntiin. Pihallemme on alamäki tieltä, joten ylimääräiset vallit on aina kolattava pois, jotta pihasta on helpompi lähteä liikkeelle.

Olemme jo useamman vuoden ajan noudattaneet käytäntöä, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Oma perhe kokoontuu yhteisen pöydän ääreen syömään, juttelemaan ja mahdollisesti illan myötä myös jotain peliä pelaamaan. 

Tänä vuonna tein päätöksen, etten osta lahjoja kenellekään. En aikuisille enkä lapsille. Minun on helpompi tehdä tällainen päätös, kun pikkulapsia ei nyt lähipiirissä montaa ole. Niillä muutamilla asiat ovat hyvin ja he saavat lahjoja tänäkin vuonna varmasti enemmän, kuin jaksavat avata.

Maailmassa on tällä hetkellä lapsia suuressa hädässä. Päätökseni on tukea tyttöjä, sillä heidän kouluttamisessaan on avain muutokseen. Tyttöjen tukemiseen on ainakin pari kansainvälistä kanavaa: Naisten Pankki tai Plan International.

 

Ostin neljä vuotta sitten kultapalmun. Sillä oli jo ostettaessa korkeutta metrin verran. Siirsin palmun kaupan muovipurkista isokokoiseen altakasteluruukkuun. Siinä palmu on viihtynyt oikein hyvin. Vain muutama lehti on ruskettunut, jolloin olen leikannut ne pois. Lehdenkärkien ruskettuminen voi olla merkki kuivuudesta. Pari kertaa olenkin huomannut vesisäiliön olevan typötyhjä.

Loppukesästä palmuun kasvoi pitkä, terävä piikki. Netin mukaan kultapalmu ei yleensä huonekasvina kuki. Mielenkiinnolla seurasin, mitä piikistä syntyy. Arvelin sen olevan uusi lehti, kuten sitten kävikin ilmi. Lehtihän sieltä on kuoriutumassa. Saapa nähdä, koska lehti on kokonaan avoinna.

Taivas on päivä toisensa jälkeen pilvien peittämä. Yhtenä iltana viikolla sentään illansuussa aurinko pilkahti laskeutuessaan. Pilvet värjäytyivät vaaleanpunaisiksi. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja kynttilänvaloa iltoihinne!

Nuku nuku nuori oksa,
viel on maassa halla.
Kanerva ja koivunoksa
nukkuu lumen alla.

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!

Väkertämistä

Edessä on ne ajat, jolloin puutarhasta ei saa juttua vääntämälläkään. Ellei sitten palaa menneeseen tai lennä tulevaan. Sellainen ei ole lainkaan poissuljettua, mutta kaikenlaiselle väkertämiselle on nyt juuri sopivaa aikaa.

Joulukorttitarpeet on jo nostettu työhuoneen hyllylle. Vähän vielä pitää ideoita jalostaa ja inventoida askartelutarvelaatikoiden sisältö. Olisi hyvä saada vuosien varrella hankittuja ja kerättyjä tarvikkeita käytettyä, eikä juosta kaupoissa ostamassa uutta. Parasta askartelussa on kierrättää vanhaa muokkaamalla jokin uudeksi.

Yhden kranssin jo väsäsin, mutta siitä tuli kovin aneeminen ja laiha. Lappalainen etelässä -blogin Nila vinkkasi omassa kranssipostauksessaan käyttäneensä sanomalehteä kranssipohjana. Oivallinen idea, joka minulla jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Löysin nimittäin styrox-pohjia edullisesti. Päällystin styrox-renkaan puiden tukisidontaan tarkoitetulla säkkikangasnauhalla, jonka päälle laitoin tuijien leikkauksesta jääneitä oksia. Koristeeksi lisäsin kuumaliimalla rajamännystä pudonneita käpyjä. Ihan kiva tuli, vaikka tällä saralla en erityisen taitava olekaan.

Kävin jo aikoja sitten Pentikin tehtaanmyymälässä, josta löysin viininpunaiset tabletit alennuksella. Ne sopivat väriltään hyvin keittiön pöydälle omenankukkakankaan päälle. Kun aikaa vietetään yhä enemmän sisätiloissa, on mukava somistaa kotia väreillä. Parhaiten se onnistuu tyynyjen päällisiä ja pöytäliinoja vaihtamalla. Muualla meillä ei pöytäliinaa olekaan, kuin keittiön pöydällä.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka ei halua talviunille.

Ruokaakin on tullut laitettua suuremmalla sydämellä, kuin kesäkaudella. Puutarha-aikaan paneudun mieluummin pihatöihin ja vatsantäytteen valmistaminen on enemmän Ukkokullan aluetta. Kaapissa oli kilon pussillinen tuoreita punajuuria. Päätin tehdä niistä keittoa, johon löysin netistä hyvän Pehmeä punajuurikeitto -reseptin. Muokkasin ohjetta siten, että jätin perunat ja porkkanat pois, jotta sain kaikki punajuuret kerralla käytettyä. Lisäsin toisen ison sipulin. 

Ohjeen mukaan kasviksia neuvotaan keittämään 15 minuuttia. Punajuuri vaati kyllä tuplasti pidemmän ajan kypsyäkseen, vaikka olin paloitellut ne pieneksi. Soseutin keiton sen verran kevyesti, että punajuuret jäivät karkeammiksi. Lisäsin keittoon uunissa vartin verran paistuneita Kielbasa-raakamakkaran (sitä sattui olemaan jääkaapissa, jokin muukin raakamakkara käy) palasia. Keitto oli todella hyvää ja sen kruunasi ohjeen mukaisesti valkosipulinkynsillä maustettu turkkilainen jugurtti. Annos oli niin suuri, että söimme siitä toisenkin päivän. Keittohan vain paranee lämmittämällä.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja aamusumussa 30.10.

Sopivissa väleissä olen nauttinut poikkeuksellisen lämpimistä marraskuun alun päivistä haravoimalla lehtiä yläpihan käytäviltä. Vaahteranlehdet olen silpunnut pienemmäksi ruohonleikkurilla ja sen jälkeen haravoinut ne istutusalueille ja pensaiden tyville. Olen toki ennenkin haravoinut ja jopa kantannut istutusalueita marraskuussa, mutta harvemmin +14 asteen lämpötilassa.

Jossain vaiheessa ruikutin jo ääneen, kuinka minun pohjolan palmuni eli tuurenpihlajani eivät suostu värittymään. Suotta valitin. Lokakuun viimeisinä päivinä kumpikin tuurenpihlajani olivat pukeutuneet niin upeaan syysasuun, että huokailin niiden äärellä ihastuksesta mykkänä. Minä kun ajattelin, että viisikin vuotta saisin odotella näiden poikamiesten laittavan parastaan, vaan mitä vielä, jo toisena syksynä pääsen nauttimaan Tuure-poikien komeudesta. Nämä kaverit tekevät minusta onnellisen istuttajan.

Sisäkasvienkin vuoro on loistaa. Lehtikaktukset aloittavat kukintansa. Jäljellä on kolme isohkoa lehtikaktusta, joista ensimmäisenä kukkaan ehti valkoinen. Vaaleanpunaiset pullistelevat nuppujaan siihen malliin, ettei kauaa tarvitse heitäkään odotella.

Amaryllis Rozetta

Kävimme veljenvaimon kanssa laittamassa veljen hauta talviasuun. Hautausmaan portilla olevasta kukkakaupasta löysin vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen, joita olen monena vuotena metsästänyt useista eri kaupoista. Myyjän mukaan amaryllis on kasvatettu Träskändan kauppapuutarhassa Espoossa. Sinne ei meiltä ole pitkä matka, joten voisinkin ennen joulua poiketa katsomassa amaryllis-tarjontaa lähemmin.

Päivät lyhenevät ja illat pitenevät. Aurinko laskeutuu täällä etelässä pian klo 16 jälkeen. Laskeutuessaan aurinko on maalannut pilviin akvarellisävyjä, joita jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.