Ei lopu ihmeteltävä

Prunus padus - Tuomi on jo aikeissa kukkia.

 

Ei lopu ihmeteltävä, ei. Päinvastoin. Joka päivä löytyy uusia ihanuuksia. Suurin osa niitä, joita odotan kevät toisensa jälkeen. Joihin en kyllästy, vaan tervehdin niitä aina yhtä iloisena. Tänä keväänä kasvien heräämiseen liittyy paljon myös jännitystä. Talvikausi oli kasvien kannalta ankara leudon ja vetisen syksyn ja heti sen jälkeen seuranneen kahden kuukauden vähälumisen pakkasjakson vuoksi. Lisäksi pelasin viime kesänä mittavassa määrin kasvidominoa eli lukuisa joukko kasveja siirtyi uusille paikoille. Samalla istutin purkkitolkulla Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja jakotaimia.

Vuokonpahkapikari

Keskiviikon puutarhakierroksella huomasin marjapensasalueella kuvan näköisiä sieniä. Sattumoisin sitten torstaiaamuna FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä biologi Leena Luoto kertoi kyseisten sienien olevan vuokonpahkapikari. 

Kyseinen kotelosieni elää loisena anemone-lajien juurakoilla tappaen lopulta isäntäkasvinsa. Suomessa tätä sientä esiintyy eniten valkovuokoilla, mutta myös keltavuokot kelpaavat isännäksi.

Löytämieni kotelosienten kohdalla ei kasva, eikä ole kasvanutkaan valkovuokkoja. Sienistä vasemmalle noin parin metrin päässä valkovuokkoja on runsaasti. Sienelle ei ole torjuntakeinoa. Muihin kasveihin, esimerkiksi perennoihin vuokonpahkapikarilla ei ole vaikutusta.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokot ovat tulleet puutarhaani ihan omin voimin. Aikanaan niitä kasvoi jonkin verran tonttia reunustavassa metsässä. En ole kokenut valkovuokkoja haitallisiksi. Ne kuihtuvat sopivasti pois perennojen tieltä.

Tuoksuherneet

Alkava viikonloppu ja tuleva viikkokin näyttävät varsin koleilta. Aurinko kyllä näyttäytyy ainakin osittain, mutta tuuli puhaltaa navakasti pohjoisesta. Yöpakkasiakin on taas luvassa. Sunnuntaiaamuna maisema saattaa olla valkoinen, sillä aamuyöstä luvataan kohtalaista lumisadetta. 

Tuoksuherneet kaipaavat vapautusta muovipussiin laitettujen pottien ikeestä. Jos vain ehdin, istutan ne viikonloppuna isoihin ruukkuihin. Tai sitten lavakaulus nro 10:een. Ruukun voin nostaa yöksi kasvihuoneeseen, mutta lavakauluksessa tuoksuherneillekin on ehkä hyvä laittaa yöksi harso. Vaikka tuoksuherneiden pitäisi sietää pakkasta -8 asteeseen saakka. 

Laitan tämän kevään istutustietoihin merkinnän, että tuoksuherneiden kylvämistä voi hyvin myöhentää.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiipi kuuluu kevään ja alkukesän suosikkikuvattaviini. Tykkään valtavasti noista hiljakseen selkänsä suoristavista kiemuroista. Kotkansiipi on hiipinyt meille entisestä metsiköstä. Se on viihtynyt ns. metsäpuutarhassani liiankin hyvin, koska uusia taimia on ilmestynyt sinne tänne. Loppukesästä kaivoin monta kotkansiipeä pois talon päädyssä kulkevan käytävän reunalta. Niitä jäi edelleen monta, eli ihasteltavaa riittää täksikin kevääksi.

Aquilegia - Akileija

Samoin kaivoin syksyllä akileijoja pois monesta paikasta. Ne ovat vuosien myötä siementäneet tehokkaasti. Niin paljon kuin pidänkin akileijasta, ei sen tarvitse valloittaa marjapensaita tai raparperipenkkiä. Akileija kannattaa poistaa pikkuisena. Vähänkin isommaksi kasvettuaan sen juuri on tanakasti maassa kiinni - ja syvällä. Ilman lapiota akileija ei lähde minnekään.

Hylotelephium 'Herbsfreude' (Sedum) - Komeamaksaruoho

Pikkupuutarhan Kivipenkin suukkosuut ovat heränneet. Dominoa pelatessani päädyin jakamaan isoiksi pullahtaneita komeamaksaruohopehkoja. Samalla myös istutin niitä Kivipenkkiin isommaksi ryhmäksi. Siirsin ensin Kivipenkistä toisaalle kultakärsämön, valkoisen syysleimu 'Davidin', kirjavalehtisen isotähtiputki 'Sunningdale variegated'in ja kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'in, koska korkeiksi kasvavina ne vaativat tukemista estämään toisiinsa nojaamista tai kaatumista kulkuväylälle. Ne myös kätkivät taakseen ison kiven, jonka haluan mieluummin olevan näkyvissä. 

Clematis vit. 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Yksi keskiviikkokierroksen iloisimpia yllätyksiä oli huomata tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvonin' heräämisen. Jotenkin miellän kärhöt kylmää kaihtaviksi herkkähipiäisiksi köynnöksiksi. On ilahduttavaa löytää heräävistä kärhöistä näin tanakoita alkuja.

Jaahas, voikukan lehtikö sieltä takaoikealta kurkistaa? Pitääpä käydä tsekkaamassa. 

Tulipa pulchella 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani

Tähtitulppaani 'Persian Pearl' on ehdoton suosikkini näistä kevään ensimmäisistä tulppunousijoista. Kauneimmillaan se on minusta silloin, kun nuppu on vasta avautumassa ja syvä viininpuna pilkottaa vihreän keskellä. Nämä tulppaanit huomasin pyöriessäni Pikkupuutarhassa jouluruusuja kuvaamassa. 

Corydalis sol. 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksia taitaa nyt olla jokaisessa postauksessani. Pinkit 'Beth Evans'it alkavat olla parhaimmillaan. Katsokaa, miten sievä tuo kukka on. Ensimmäiset Betit istutin 2018. Muistaakseni sain niitä OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Myöhemmin olen hankkinut Bettejä lisääkin. 

Viime vuoden huhtikuussa peura kävi popsimassa yläpihan Allaspenkin Betit. Samoin se napsi Syreenipenkin jouluruusuista kaikki kukat. Peurojen kulku pihassamme ei vieläkään ole täysin mahdotonta, mutta melko hyvin viime kesänä pystyttämämme verkkoaidat ovat torpanneet sorkkajalkojen kulkua sisäänkäynnin edustan Bermudaa lukuunottamatta.  

Betit ovat hoitaneet leviämisensä varsin itsenäisesti. Niitä nousee tänä keväänä uusista ja yllättävistäkin paikoista. Kiitos muurahaiset ja muut luontoilmiöt.

Crocus 'Vanguard' tai 'Yalta'

Ensimmäisiä krookuksenkukkia katsellessani ehdin jo ihmetellä, onko niitä niin vähän. Osa onkin päättänyt nukkua tänä keväänä vähän pidempään. Siitä huolimatta taidan laittaa syksyn hankintalistalle lisää krookussipuleita. Ei niitä voi liikaa olla.

Kuvan krookusten nimestä en ole aivan varma. Samoille paikoille olen istuttanut sekä 'Yaltaa' että 'Vanguardia'. Ne muistuttavat ulkomuodoltaan toisiaan. Sipuli-istutukset merkitsen paikkakohtaiseen istutuslistaan. Saattaisi olla järkevää upottaa nimikyltti istutusten viereen. Ainakin pariksi alkuvuodeksi, jonka aikana istutetun kasvin nimi juurtuu päähäni. 

Viikonloppuna on tarkoitus levittää istutusalueille maanparannushiiltä, jota sekoitan multaan. Aion laittaa biohiiltä myös kesäkukkaruukkuihin, kunhan on niiden aika. 

Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyöpostaus. Lukemani arviot biohiilestä innostivat sitä kokeilemaan. Puutarhani on valoisuutensa ja tuulisuutensa vuoksi altis kuivuudelle. Viime kesien pitkät sateettomat hellejaksot laittavat puutarhan koville, joten jos biohiilestä on apua, sitä kannattaa kokeilla. 

Maanparannushiili on uudentyyppinen tuote puutarhanhoitoon ja maanparannukseen. Maanparannushiili yhdistää biohiilen sekä kompostoidun hevosen- ja kananlannan hyvät ominaisuudet. Se pidentää kasteluväliä, lisää maaperän mikrobitoimintaa ja tehostaa ravinteiden vapautumista kasvien käyttöön. Tuotteen sisältämä ladattu biohiili kuohkeuttaa maata, lisää multavuutta ja vedenpidätyskykynsä ansiosta auttaa kasveja kestämään paremmin kuivia jaksoja. Maanparannushiili soveltuu luomukasvatukseen ja se sopii erinomaisesti kasvulavoihin, kasvimaille, ruukkuihin ja kukkapenkkeihin. 

Kuva ja teksti lainattu Biolanin sivuilta. Biohiiltä löytyy myös muilta tuottajilta.

Tomaatti kellarissa 16.4.

 
Toinen viikonlopuksi suunniteltu urakka on siirtää tomaatit isompiin astioihin. Niihin, joissa ne jatkavat elämäänsä kasvihuoneessa ilmojen lämmettyä. Viime vuosina muutto kellarista on tapahtunut siinä toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tomaatit ehtivät kuukauden aikana venyä mittaa ja leveyttä reilusti. Luultavasti teen saman toimenpiteen myös paprikoille ja kurkuille.

Viime viikonloppuna pelästyin kellarissa taimia tutkiessani, että ripsiäiset tai muut ötökät ovat löytäneet paprikani. Kyseessä olikin ödeema, joka johtuu usein liiallisesta kastelusta. Paprikat ovat myös kasvattaneet purkkinsa täyteen juuria, joten nekin kaipaavat isompaa astiaa. Tomaattien ja kurkkujen siirtyessä kellarin isompaan tilaan, paprikoille vapautuu enemmän tilaa ja parempaa ilmanvaihtoa. Sen pitäisi helpottaa ödeemaongelmaa. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlaja aikoo juhlia vappua heiluttamalla "huiskiaan". Vappuhuiskasta kurkistaa kukkakin. Ankeista sääennusteista huolimatta koko ajan mennään lämpöä kohden. Jos ulkona paleltaa, puetaan villapaita päälle ja touhutaan pihalla ahkerasti. Siinä sitä lämpöä syntyy. Ainakin mieleen.

Kivaa huhtikuun viimeistä viikonloppua kaikille! 

Toissapäiväiset jutut

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

 

Elämme aikoja, jolloin sattuu ja tapahtuu. Niin maailmalla kuin puutarhassakin. Aamulla on vain aavistus siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä niin, sillä muuten tulisi ehkä murehdittua turhankin paljon. Jos maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, huhtikuussa onkin saanut vilusta värjötellä. Pääsiäisen pyhinä satoi vettä, mikä oli tervetullutta. Saattoi istua rauhassa seurustelemassa jälkikasvun kanssa uunilohta ja rahkapersikkatorttua nauttien.

Huhtikuun toisen viikonlopun ollessa alullaan, paistaa aurinko lupaavasti niin puutarhan kuin puutarhurinkin kannalta. Ulos on tehnyt mieli joka päivä, mutta ei sinne noin vain livahdeta. Kaupassa on käytävä, pyykit pestävä ja isän hoivakodin omituista laskua selvitellessä on mennyt tovi. Hyvinvointialueen laskutus kun vastaa puhelimeen vain tunnin ajan arkipäiväaamuina. 

Päässä on pitkä lista tehtäviä, joiden pariin haluaisin mennä pihamaalle tai kellariin. Niistä ei kannattaisi huolta kantaa, sillä ihmeen nopeasti syntyy valmista, kunhan työsarkaan pääsee tarttumaan.

Pihatöissä en kanna kameraa mukana. Kännykällä kuvaan äärimmäisen harvoin. Eikä sekään kulje puutarhassa ollessa taskussa ellen vartavasten odota jotain puhelua. Siksi tämän jutun kuvat ovat keskiviikolta. Silloin tein alkuillasta puutarhakierroksen. Oli mukava nähdä kimalaisten ja kukkakärpästen pörräävän innolla kasveissa. Kovin paljon kukkijoita ei vielä puutarhassa ole, mutta ilokseni kevätkurjenmiekat näyttivät kimalaisillekin kelpaavan.

Iris 'Katharine's Gold'

Viime syksyinä olen istuttanut runsaasti uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä 'Katharine Hodgkin' on jo kukkimisensa loppupuolella. 'Katharine's Gold' aloitti pian Hodgkinin jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan. Nämä kaksi näyttävät olevan varmoja nousijoita ja runsaita kukkijoita. Varmaan näitä voisi jakaa, jotta eivät noin kasassa kasvaisi.

Iris 'Clairette' ???

Tästä sinisestä en nyt ole varma, onko se 'Clairette'. Pakko olla, koska terälehtien kärjessä ei ole keltaista, kuten 'Alidalla'. 'Clairettea' olen istuttanut Kurgaaniin syksyllä. Tai tilasin ja istutin sen 'Alidana', mutta Saaripalstan Saila tunnisti tämän 'Claireteksi'. Hyvin näyttää viihtyvän, kun nousi näinkin runsaana.

Iris 'Pauline'

Tämän pitäisi olla 'Pauline'. Istutin sen viime syksynä Oikearinteeseen ja sieltä nämä nyt ovat nousseet. Kirjaan kyllä istutukset paperille, mutta näköjään olisi syytä laittaa nimitikut. Ainakin ensimmäisenä keväänä/vuotena tunnistuksen ja muistamisen helpottamiseksi. 

Iris 'Katharine Hodgkin'

Vasenrinteessäkin mylläsin loppukesästä aika paljon. En kyllä tunnusta siirtäneeni sinne istutettua iris 'Katharine Hodgkinia' rinteen yläreunan aronioiden tyvelle. Miksi ihmeessä olisin niin hölmöön paikkaan pikkusipuleita laittanut? Ei käy järkeen. Yksi selitys voi olla, että myllätessäni olen nakannut lapiollisen maata kauemmas. Sellaista kyllä tapahtuu tässä puutarhassa. Saavat ainakin toistaiseksi kukkia tuossa, koska nyt voin ihailla niitä joko ylä- tai alapihalta. Ehkä myöhemmin kesällä kaivan sipulit siirtääkseni ne parempaan paikkaan.

Fritillaria imp. 

Muutamassa blogissa olen nähnyt keisarinpikarililjoja hyvässä kasvussa. Ei sitten kulunut montaa päivää, kun omanikin seurasivat muiden esimerkkiä. Yläpihalla ei heistä näy vielä vilaustakaan. Alapihan Päivänliljapenkissä nousevat niin 2019 istutetut kuin viime syksynä maahan laitetut. Sieltä pitäisi olla tulossa oranssia Rubraa, keltaista Luteaa ja punaoranssia Auroraa. Vielä on odotettava jokunen aika nähdäkseen, mitä väriä kukin istutus edustaa.

Crocus crysanthus 'Romance'

Joka kevät käy niin, että sipulikasveja katsellessa tulee miettineeksi, miksi en ole istuttanut niitä enemmän. Etenkin krookuksia kaipaan tänä keväänä paljon lisää. Sipuleita syksyllä ostaessa loppusumma alkaa jossain vaiheessa huimata, jolloin ostoskorista putoaa pussi jos toinenkin takaisin kaupan hyllyyn tai pois nettikaupan ostoskorista. Lisäksi peurojen ja jänisten ahkera napostelu kukkabuffetissani on aiheuttanut sipulihankintojen vähenemistä. Täytyy taas syksyn tullen punnita vaihtoehtoja. Haluanko edes lyhytaikaisen ilon omassa puutarhassa? Vai tyydynkö katselemaan muiden hienoja kuvia?

Crocus species 'Fuscotinctus'

Keltainan crocus species 'Fuscotinctus' on ollut yksi kestävimpiä krookuksia. Nämä pikkuiset auringot kukkivat jo kuudetta kevättä alapihan toisen kriikunan tyvellä. Puun toisella puolella osa krookuksista on vielä nupulla, joten iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen juhlaviikot ovat pian edessä. Pikkupuutarhassa kaikki jouluruusut ovat nupulla. Pisimmällä lienee tämä vaaleanpunainen 'Double Ellen'. Jokaisen jouluruusun lehdet kärsivät talvesta ihan kunnolla. Osa lehdistä oli mustaa muhjua, osa ruskeiksi kuivuneita korppuja. Leikkasin niitä pois. Uusia lehtiä on tyvellä valmiina nousemaan.

Helleborus

Olopihan Syreenipenkin vaaleajouluruusu on vanhin jouluruusuni. Sen sain kauempana asuvalta naapurilta 2014. Paikka on jouluruusulle katsojan kannalta huono, silllä pian se jää korkeammaksi kasvavien kasvien taakse. Tässä vaiheessa vaalea kaunotar kukkii kauniisti ja sen kukat näkyvät oikein hyvin Olopihalla oleville. 

Vasemmalla näkyy pirteän vihreät salkoruusu 'Nigran' lehdet. Tästä olen aiemmin kertonut, kuinka se on todennäköisesti joutunut hölmöön paikkaan tyhjentäessäni itämättömiä kylvöpotteja jouluruusun viereen. Siellä siemen onkin päättänyt aloittaa ihka uuden elämän. Koska 'Nigra' näyttää viihtyvän paikassa oikein hyvin, en lähde sitä siirtämään.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Kevään ja alkukesän lemppareitani ovat ehdottomasti karvaiset Pulsatillat eli tarhakylmänkukat. Kun talossa ei enää ole kissaa, voi käydä purkamassa hellyydenkaipuutaan silittelemättä näitä suloisia kasviotuksia. Pari vanhempaa antaa vielä odottaa itseään. Samoin muutama viime kesänä istutettu. Jännitystä piisaa siis viikkoja eteenpäin.

Ukkokulta laittoi talon kolmelle nurkalle sadevesitynnyrit paikalleen. Vielä ei ole kasteluvettä ulkona tarvittu, mutta paras varautua sen keräämiseen ajoissa. Eipä sitten tarvitse vetää letkua kellarista. Tynnyri ei muuten ole noin pahasti vinossa, kuvaajan kamera kylläkin.

Meillä on ollut kaksi tuollaista sadevesitynnyriä jo pari kolme vuotta. Viime kesänä hankittiin tämä kolmas, jotta kastelukannuja ei tarvitse kantaa talon toiselle puolelle.  

Mahonia

Mahoniat ovat kärsineet talvesta erityisen paljon. Näin on käynyt kerran aiemmin ja pensaat ovat korjanneet itsensä kesän aikana, joten en ole kovin huolissani. Harmissani ehkä hieman. Onhan nuo rumia. Perjantai-iltana testasin, onko varsissa elämää. Onhan niissä. Leikkasin kuitenkin korkeimpia ja pisimpiä oksia matalammiksi. Kukinta on todennäköisesti menetetty, jos olisivat kukkineetkaan. Viime vuonna mahoniat kukkivat todella runsaina.

Myös rhodoissa on paljon ruskeita lehtiä. Rhodoja voi varovasti leikata, mikä ei ole välttämätöntä. Tapille leikkaamista ne eivät kestä. Otin vain muutamia kokonaan kuivuneita ja kuolleita oksia pois.

Mahoniat ja rhodot ovat olleet harson peitossa keskiviikkoon saakka. Silloin kävin illalla ottamassa harsot pois. Maa on jo sulaa ja vettä satoi pääsiäisenä tuntitolkulla ihan kunnolla, joten eiköhän ne jo pärjää.

Kasvihuonekurkkuja

Kylvin kurkut ja tsinniat 29.3. Maanantaina 6.4. kurkuista kahta lukuunottamatta kaikki olivat itäneet. Samoin tsinnioista joka ikinen siemen oli itänyt. Niin kurkuissa kuin tsinnioissakin oli pitkät juuret, joten koulin ne isompiin purkkeihin kasvumultaan. Kurkut muuttavat myöhemmin isoissa astioissa kasvariin. Tsinnioiden sijoituspaikat ovat vielä avoinna. Olisi varmaan ollut viisasta siirtää niiden kylvöä myöhemmiksi. En arvannut itämisen onnistuvan näin hyvin, sillä viime vuonna ne itivät huonosti ja hitaasti. 

Kaikki 65 multasäkkiä on nyt siirretty varaparkkipaikalta muualle. Osa on Olopihan nurkassa, osa alapihan puuvajassa. Pudottelin säkkejä kottikärryillä myös istutusalueiden lähelle ja kasvimaalle. Tarkoitus on ripotella multaa ns. katemultana istutusalueille. Näin tuuli ei pääse riepottelemaan kuivia lehtiä ympäriinsä, kuten se on jo tehnyt. Tuore multa estää myös mustarastaita kaivamasta jokaista pientä tai suurta lehtikasaa mullinmallin pitkin pihaa. 

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet itivät nopeasti. Nyt ne ovat olleet muovipusseissaan isossa laatikossa kasvarissa kolmisen viikkoa. Useampana yönä peräkkäin on ollut viisi astetta pakkasta, mutta tuoksuherneet jatkavat kasvuaan lämmittämättömässä kasvarissa. Tarkoitus on kylvää ainakin retiisiä pariin kukkalaatikkoon. Kunhan kerkeän.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pohjolan palmu eli tuurenpihlajani on herännyt. Niin ylä- kuin alapihallakin. Uskaltauduin ottamaan suurimman osan jänisverkoista pois. Mitä pidemmällä niiden irrottamista venytän, sen vaikeampi verkkoja on poistaa vahingoittamatta suojattuja kasveja ja niiden läheisyydessä nousevia sipulikasveja ja perennoja. Täytyy kiertää puutarha ympäri ruiskuttamassa herkät ja vähemmänkin herkät TricoGardenilla. Vaikka alapiha on nyt suojatumpi verkkoaitaviritysten vuoksi, eivät ne ole täydellinen este peuroille. Eikä minkäänlainen este jäniksille.

Valkovuokkokin jo heräilee

Jos on kiire puutarhurilla, niin kiire on luonnollakin. Minne tahansa silmänsä kääntää, kaikkialla nousee ja kasvaa odotettuja ja odottamattomia ihanuuksia. Oman pihan sinivuokoista en ole löytänyt nuppuja. Ensimmäiset valkovuokot jo heräilevät punaherukan vierellä.

Korvatkin kannattaa pitää avoinna, sillä taivaalla ja puissa on melkoinen meno ja konsertti. Lähijärven pohjukkaan kunnan tekemältä kosteikkoalueelta kuuluu kurkien ja joutsenten huutelua. Mistä lie keskustelevat niin äänekkäästi. Tikkoja pyörii vaahteran oksistossa kolme kerrallaan ja pikkuinen punarinta ihmettelee marjakuusen tyvellä mustarastaiden kuivien lehtien pöllyttämistä. Kyyhkysilläkin on kunnon kosiolaulut meneillään. 

Taivas on sinistäkin sinisempi. Sään puolesta upea viikonloppu ja viikkokin edessä. Nautitaan kaikki oikein kunnolla. Näitä hetkiä on odotettu, eikö vain!

Syyslehtien seassa

 
Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.

Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.

Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa. 

Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.

Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.

Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita. 

Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.

Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin. 

Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa. 

Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja. 

Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi. 

Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.

Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.

Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.

Nautitaan viikonlopusta!

Kyl' se on syksy nyt!

Hosta - Kuunlilja

 

Viime viikon alkupuolella yölämpötilat laskivat lähelle nollaa. Yhden kerran pakkasen puolelle. Sitten tulikin niin lämmintä, että aamuisinkin mittari näyttää +8℃. Ehdin jo miettiä, saammeko ollenkaan ruskaa. Kyllä saimme. Ehkä veteläksi mennyttä kuunliljaa ei voi parhaaksi ruskakasviksi kutsua. Selvä syksyn merkki se kyllä on. Etenkin kuvan muita suurilehtisempi malli. Se lötsähtää ja muuttuu keltaiseksi aina ensimmäisenä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Ruska on tietenkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko kirkastaa värit. Tuhkapensaan punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi rävähtäneet värit näyttävät upeilta myös harmaassa säässä. 

Tuhkapensaita meillä oli aikanaan muutamia kadun varressa, tontin rajalla. Luovuin tuhkapensaista jo ennen tuijien istuttamista. Pari tuhkapensasta siirsin tontin uloimpaan nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt. Nyt kiitän tuolloista ajattelemattomuutta. Sopivat oikein hyvin paikkaansa.

Tuhkapensas on ennen ruskaakin kaunis pensas. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät. Pienistä kukista muodostuu loppukesästä mustia marjoja. Tuhkapensas sopii hyvin aitapensaaksi. Se kestää myös leikkausta.

Villiviini puistolaidan aidalla

Villiviini on sekin oivallinen ruskakasvi. Istutin sitä aidan tyvelle, koska mielestäni köynnös sopii hyvin koristamaan aitaa. Villiviini on kasvanut niin, että kesäisin kuljen puiston puolella keräämässä pitkälle luikertelevia varsia takaisin aidalle. Lavakaulusten kohdalla villiviiniä on aidalla paikoin jo kolmessa kerroksessa eli se tuo tuulisuojaa hyötyvihanneksilleni.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy alapihan tuurenpihlaja, joka ei pidä mitään kiirettä punastumisella. Yläpihan huoltopihalla kasvava toinen tuure on jo aivan oranssinpunainen. Osa sen lehdistä on varissut maahan. 

Aronia

Tänä syksynä Oikearinteessä, portaita alaspäin laskeutuessa vasemmalle jää suurin aroniamme. Sitä ei ole leikattu muutamaan vuoteen lainkaan alas. Muille aronioille niin tehtiin vuosi sitten, koska ne olivat osittain alaosistaan paljaita. Ihmeen nopeasti ne ovat kasvaneet korkeutta, mutta marjoja niihin ei nyt tullut. Eikä myöskään ruskaa. Ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen.

Epäilen vahvasti, että kuvan aronia on ihkaoikea marja-aronia. Muut valtaosin koristearoniaa. Ostimme aroniat nipussa aitataimina, koska niistä oli tarkoitus tehdä aidanne rinteen reunaan. Koristearonia tekee marjoja sekin, mutta marja-aroniaa pienempiä ja happamampia.  

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervosta olen kertonut aiemminkin. Sitä en ole meille istuttanut, vaan se on ujuttanut itsensä naapurin puolelta. Aluksi asia ärsytti minua. Enää ei yhtään. Se täyttää erinomaisesti meidän ja naapurin välisen ongelmallisen notkelman. Talvella tuohon puskanurkkaan on kolattava lumia pihalta. Idänvirpiangervo ei ole lumitaakasta moksiskaan. Siellä se makaa välillä jäisenkin lumikuorman alla nousten taas kevätauringon lämmittäessä yhtä ehona pystyyn. Idänvirpiangervo kukkii kuin sen yllä olisi kimaltavaa lunta. Pörriäisetkin tykkäävät kukista. Syksyllä puskat syttyvät ruskaiseen tuleen.

Leikkaamme idänvirpiangervot muutaman vuoden välein mataliksi. Pian se taas venyy entisiin mittoihinsa. 

Kotikadun vaahtera

Tonttimme rajalla, puiston puolella kasvavat vaahterat ovat edelleen lähes kokonaan vihreitä. Lehtisatoakaan niillä ei vielä ole pahemmin ollut. Kun lehtisato alkaa, hukun vaahteranlehtiin. Ja keväällä vaahteravauvoihin, kuten joka kevät täällä manaan.

Sen sijaan tien toisella puolella, naapurin pihalla kasvava vaahtera on huikean hienoon ruska-asuun pukeutunut. Puun nähdäkseni minun on mentävä pihalle. Tai vaihtoehtoisesti on roikuttava varaston ikkunassa, jossa näkymän peittää autotallipäädyn puumaiseksi  kasvanut siperianhernepensas. 

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Vain pari päivää ennen näiden kotkansiipien kuvaamista katselin niiden lakoamista maata kohden. Harkitsin jo hetken hakevani sakset ja leikkaavani kotkansiivet kokonaan pois. Se on kohta edessä, jotta lumen tullessa pääsemme kolaamaan käytävää. En sitten niitä saksia hakenut. Hyvä niin, koska minusta nämä ovat kellastuneinakin kauniita. Melkein kuin palmuja jossain etelämeren saarella - ehkä ei väriltään, mutta ketä se haittaa? Näiden palmujen alle varjosta nauttimaan en taida mahtua. Ellen sitten kutista itseäni merkittävästi.

Parthenocissus - Villiviini

Minulla on jonkinlainen fiksaatio (= pakkomielle, idean tai tunteen liiallinen korostaminen) kuvata kasveja sinitaivasta vasten. Värit ja muodot tulevat siten paremmin esiin. Kuvattava kohde kaipaa mielestäni rauhallista taustaa. Omassa pihassa tällainen järjestely ei kovin usein onnistu. 

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on täysin punastunut ja lehdistä on pian suurin osa maassa. Vasemman siiven villiviini vasta miettii, punastuako vaiko ei? Näiden välissä kasvavat ruotsinköynnöskuusama Serotinat eivät ota kumpaankaan siipeen kantaa. Ihan ovat vihreitä edelleen.

Parthenocissus - Villiviini

Terassinurkan villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan vallattomasti. Mielellään se varmaan muuraisi koko terassin umpeen versoillaan. En anna tämän villiviinin kasvaa kattorakenteisiin. Siksi ohjaan sen versot kaartumaan tietyn pisteen jälkeen takaisin maata kohden. En halua tästä villiviinistä luopuakaan. Ensi kesänä aion miettiä, millaisen ratkaisun sen kohdalla teen.

Alapihan aidalla kasvavat villiviinit eivät ole kertaakaan tehneet sinisiä marjoja. Tämä terassin villiviini on niitä muodostanut ihan alusta saakka. Nyt marjoja on jo vähemmän, koska mustarastaat käyvät niitä napsimassa. Sallin sen heille. Kunhan eivät vain ruiskisi peräpäästään sinimustia täpliä pitkin terassia. 

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Hauskan näköinen se on joka tapauksessa, kun siihen ilmestyy kirkkaanpunaisia lehtiä. Vihreäksi nuo punaiset lehdet eivät enää muutu. Keväällä ne ovat todennäköisesti mustia limanuljaskoja vihreiden joukossa. Tai kuivia ruskeita käppänöitä, joita murennan toisten väleihin lannoitteeksi.

Puuvajarinne

Puuvajarinne ei ruskaväreissä loista. Lähinnä se on kuorrutettu haavanlehdillä. Muurilla kyllä pilkistää punertava villiviini, joka on kasvanut syreenin oksille maisemia uteliaana kurkkimaan. Villiviinejä olen monistanut talon seinustalla kasvavasta kaverista. Talon nurkkaan alkuvuosina istutettu villiviini sai jäädä paikalleen, kun rakensimme pation. Olisi varmaan kannattanut kaivaa pois, mutta jälkiviisaanahan näitä töitä on helppo keksiä. 

Leikkaan villiviinin joka syksy alas ja keväällä se taas aloittaa uuden kasvun kohti kattoa. Silloin tällöin leikkaan villiviinistä kesälläkin pitkäksi venähtäneitä versoja. Muutaman laitan veteen tekemään juuria. Niitä olen istuttanut muutamiin paikkoihin ja jakanut tutuille. 

Rinteen yläpäässä on yksi tämän kesän rakennelmista eli peuraportti. Ensimmäinen niistä, muut kaksi ovat vielä vaiheessa. Eikä tämäkään täysin valmis ole. Siitä puuttuu sulkusysteemi, joka on vielä mietinnässä. Nyt portti suljetaan rautalangan pätkällä. Portti on kyllä sen verran tiukka, että tuskin sitä peurat avaavat. Tuijien takaa vasemmalla kulkee verkkoaita reunustamaan tonttia. 

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Etupihan Bermudan peittokurjenpolvet on ihan pakko esitellä. Ei noiden muutamien ruskasävyjen vuoksi, vaan lehdistä muodostuva kuvio on minusta hieno. Tällaisia yksityiskohtia on hauska bongata ja kuvata. Niiden arvoa on vaikea toiselle ihmiselle selittää. Eikä varmaan tarvitsekaan. Jos tykkää, niin tykkää. Ei sen kummempaa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Koska tässä nyt syksystä puhutaan, laitetaan mukaan kunnon syyskuvakin. Eli syysmyrkkylilja Waterlily, joka työntää Kiemurapenkin mullasta aivan ihania kukkia enemmän kuin toivoa saattaa. Kevät- ja kesäihmiselle ei sentään ihan kaikki syksyssä ole myrkkyä. Ei ainakaan syysmyrkkylilja.