tiistai 28. heinäkuuta 2020

Aina jokin nytkähtää eteenpäin

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Taidan olla yhden kasvin kaveri kerrallaan. Aika monta erilaista salkoruusua olen kasvattanut kelvollisiksi taimiksi saakka. Niistä ainoastaan tämä pinkki on suostunut jatkamaan elämäänsä jo useamman vuoden. En uskalla kovin tehokkaasti kitkeä mitään ylimääräistä salkoruusun lähistöltä, jotta en vahingossakaan tuhoaisi mahdollisesti alulla olevaa tummaa salkoruusua. Saattaahan ihme tapahtua ja toissa kesänä istutettu Nigra esimerkiksi nousee ylös. Mitä kyllä vahvasti epäilen.

Silene/Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Innostun aina kaikista kaunottarista, joita teidän blogeissanne näen. Joko metsästän niitä kaupoista tai sitten hankin siemeniä. Näin tein harmaakäenkukan kanssa. En muista enää, mistä ja millaiset siemenet ostin. Ilmeisesti en katsonut lajikenimeä ollenkaan. Siementen itäminen onnistui hyvin. Viime kesänä pääsin istuttamaan kolmeen eri paikkaan harmaakäenkukan taimia ja siitä alkoi odottaminen, joka tänä kesänä on palkittu kauniilla kukinnalla. Tosin odotin sellaisia syvän syklaaminpunaisia kukkia, mutta mikä lie puolialbiino sattui kohdalleni. Aluksi kukkien keskustassa on hennosti vaaleanpunaista, jonka jälkeen ne muuttuvat kokonaan valkoisiksi.

Pari tiikerililjaa kasvaa uskollisesti lumimarjan seassa

Olopihan terassin kulmaukseen istutin ikuisuus sitten muutaman lumimarjapensaan. Silloin en tiennyt, enkä myöskään ottanut selvää, että ne leviävät kuin muinainen Elanto entisaikojen sanonnan mukaan. Lumimarja on myös nopeakasvuinen ja risuuntuu alaosistaan helposti. 

Viime kesänä sain päähäni muotoilla kasvustoa. Halutussa muodossa pitämiseksi leikkaus täytyy uusia muutaman viikon välein. Risuuntumisen estämiseksi alasleikkaus taasen muutaman vuoden välein. Saattaa näyttää kivuliaalta kasvien kurittamiselta, mutta minä tykkään tästä näkymästä enemmän. Rännistä eteenpäin pensaat ovat norjanangervoa, jota niinikään pidän leikkaamalla matalampana ja kapeampana. Kukkii vähemmän, mutta tässä kohtaa riittävästi.

Clematis Integrifolia-ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Kaikkien muiden kasvien lailla myös kärhöt ovat kiivenneet ja levinneet joka suuntaan. Aljonushka ei kierry tukeensa, vaan se tarvitsee tuen, johon nojata. Aljonushkani kasvaa kahden puolipyöreän metallituen sisällä. Tukien korkeus on 150 cm, joka ei tänä kesänä riitä alkuunkaan. Käytännössä Aljonushka on tällä hetkellä melkein kauttaaltaan kaksinkerroin. Leikkaan sen ensi keväänä matalaksi ja laitan ympärille korkeamman lieriön. Ehkä vähän tanakammasta verkosta saisi sellaisen kätevästi. Tällä hetkellä Aljonushkan olon helpottamiseksi ei voi mitään tehdä. Talvella on aikaa miettiä avustustoimia.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Vinkiksi kaikille lumikärhöä havitteleville: varatkaa sille tilaa niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin. Kuva ei kunnolla kerro, kuinka korkea ja leveä lumikärhöni nyt on. Betoniverkosta tehty tuki on noin 80 cm leveä ja yli 2 m korkea. Se on tuolla jossain, kärhön uumenissa. Betoniverkko (vahvuus n. 6 mm) on kiinnitetty sinkilöillä kahden kakkoskakkosen väliin, jotka on upotettu metallisilla tolppakengillä maahan. Tuki pysyy vankasti pystyssä, ei heilu eikä huoju. 

Kärhö huitelee reippaasti yli kahdessa metrissä ja sivuttain sen oksat leveilevät joka suuntaan.  Ohi kulkiessani oksat yrittävät tukistaa hiuksiani. Silloin päätän, että ehtiessäni käyn nostamassa ja sitomassa sinne tänne sojottavia oksia vähän korkeammalle. Toistaiseksi olen unohtanut tehtävän joka kerran.

Lonicera periclymenum - Koreanköynnöskuusama

Samana kesänä lumikärhön kanssa istutin tuen toiseen reunaan koreanköynnöskuusaman. Kuvaa hyvin sitä, miten en laisinkaan tajunnut kärhön kasvuvoimaa. Toisena kesänä olisin vielä voinut kaivaa koreanköynnöskuusaman pois ja suoda hänelle tilaa hengittää. En kaivanut. Toki sen voisi tehdä vieläkin, esimerkiksi keväällä köynnöstuen tyvi on esillä. Jostain syystä aina on mukamas kaikkea muuta tekemistä ja ajatus jää jonnekin takaraivon sopukoihin hautumaan.

Tässä yhtenä päivänä katselin alapihan portailta käsin, mikä ihme kärhön latvuksessa punertaa. Koreanköynnöskuusama on siellä murtautunut kärhön uumenista pukatakseen kukan näytille. Useammankin kukan sieltä löysin. Onkohan nuo kukat jonkinlainen vihje koreanköynnöskuusamalta, että jotain pitäisi tehdä? Ettei hänen elämänsä voi jatkua näin ahtaassa asunnossa. Laitetaan siis tekemättömien töiden listalle. Tai siirtolista se on nimeltään tällä hetkellä.

Lonicera periclymenum 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama ei sen sijaan kaipaa siirtoa, vaan parempaa ja korkeampaa tukea. Ruotsinköynnöskuusama asustaa alapihan taka-aidan vieressä. Ajattelin köynnöstä istuttaessani, että se pujottelisi nätisti aitaa pitkin kumpaankin suuntaan. Tekeehän se sitäkin, mutta luultavasti kaikkien köynnösten pääsuunta on ylös, mahdollisimman korkealle. Niinpä työlistalla on tuki ruotsinköynnöskuusamallekin. 

Uuteen tukeen muutto merkitsee köynnökselle hienoista väkivaltaa. Se on nimittäin kietoutunut varsin tukevasti koristetukeen ja aitaan. Joudun siis leikkaamaan oksia saadakseni ne irti. Toivottavasti ruotsinköynnöskuusama ei suutu, vaan ryhtyy kiltisti kasvamaan uudessa tuessa. Kunhan nyt ensin saan tarvikkeet hankittua ja tuen rakennettua. Ukkokullan avulla todennäköisesti.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

Noidannuolen vaivaamaa selkää on pitänyt varoa, mutta tekemättömyys ja hiljaa kulkeminen ei vaan sovi minulle. Liian nopea liike tai mikä lie aiheuttaa välillä viiltävää kipua, jolloin menen polvilleni tai vähintäänkin kaksinkerroin. Siitä on sitten hilattava itsensä rauhallisesti ylös ja jatkettava, mitä sitten olinkin tekemässä. Viisasta olisi ottaa rauhallisemmin, kuten pörriäiset alppipiikkiputkissa. Näyttää vahvasti siltä, etten ole kovin viisas.

Juuso sai kellokärhön kaverikseen

Lauantaina siirsin yhden syyskimikin. Selvisin toimenpiteestä kohtuullisen hyvin. Tänään en voinut vastustaa kiusausta nähdessäni lapion ja kaivoin Syyspenkistä ison mättään sulkaneilikkaa pois. Tilalle hain Pikkupuutarhan Kivipenkkiin runsas kuukausi sitten istuttamani kellokärhön. Se nyt vaan ei ollut oikeassa paikassa. Sillä on mielestäni parempi asua Syyspenkin ison kotikiven kupeessa. Ehkä se jonain päivänä voi nojata kiven lämpimään kylkeen. Juusokin nukkuu kiven takareunassa ikiuntaan, joten mikäs sen kauniimpi kukka sen unta siivittämään, kuin kukkiva kellokärhö. 
 

Ylös kaivetuille sulkaneilikoille ei ollut heti sopivaa istutuspaikkaa. Pilkoin muhkeat kasvustot pienemmiksi ja istutin toistaiseksi ruukkuihin. Oikearinteeseen on tulossa remontti. Sinne sulkaneilikat voisivat muuttaa. Kasvihuoneen seinustalla on taas istutusta odottavia ruukkuja ja lisää taitaa tulla. Osa menee tyttären pihalle, joten kaikkia minun ei tarvitse multaan kaivaa.

Sulkaneilikat odottamassa uutta istutuspaikkaa
  
Pikkuisen on nyt sellainen tunne, ettei tämä kesä riitä alkuunkaan kaikkien ilmassa olevien suunnitelmien toteuttamiseen. Toisaalta tiedän, ettei puskien siirtelyssä nokka kauaa tuhise, kunhan alkuun pääsee. Vietävän noidannuoli tuli sotkemaan suunnitelmiani, joten tällä hetkellä en voi mennä vauhdilla eteenpäin. Tuleepahan kerrankin suunniteltua kunnolla, mikä on kohdallani varsin positiivinen juttu.


Tulipa taas pitkät jorinat. Aina on lupa harppoa ohi tekstin ja katsella vaikka vain kuvat.
Mukavaa heinäkuun loppua kaikille!
 

Onni on kuin perhonen,
joka takaa-ajettuna karkaa käsistäsi,
mutta istahtaa olkapäällesi, jos odotat hiljaa.

-Nathanie Hawthorne-

36 kommenttia:

  1. Kun noidannuoli helpottaa, on varmasti helppo tehdä taas pari hommaa pois alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voi hyvin parannella selkää, sillä hyvässä kasvussa olevia kasveja ehtii siirtää vielä myöhemminkin.

      Poista
  2. Koskaan ei kesä riitä kaikkeen :)
    Onneksi siirto-operaatioita voi tehdä myöhään syksyyn. Aivan upeat kärhökasvustot sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei riitä kesä, ei. Ja heti kun saa kaiken tehdyksi, uusia suunnitelmia pyörii jo päässä. Syksy on hyvää siirtoaikaa eli ei vielä mitään kiirettä.

      Poista
  3. Jännä harmaakäenkukka, en ole ennen nähnytkään tuollaista! Itse hankin juuri valkoisen. Tulin siihen tulokseen, että se aniliinpunainen on minulle kuitenkin pikkuisen liikaa.

    Meillä on lumimarja tontin rajalla, oli siinä jo ennestään. Se on aika ruman näköinen ja kaipaisi alasleikkausta, mutta koska se blokkaa näkyvyyden naapuriin, en ole raaskinut tehdä muuta kuin vähän siistiä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumimarja kasvaa nopeasti ja leikkaamisen jälkeen taas paljon entistä tuuheampana. Sen kukinta on hyvin vaatimatonta, joten sitäkään ei tarvitse surra. Tosin ilman kukkia ei sitten tule lumimarjojakaan.
      Minä taas luulin kaikkien harmaakäenkukkien olevan aniliininpunaisia. Tykkään kyllä näistä omistanikin.

      Poista
  4. Lämmin kiitos tästä kirjoituksesta kuvineen. Tuli tarpeeseen nähdä kuvat mm lumikärhöstä ja mietteet tukirakenteista. Nämä asiat pyörivät kovasti mielessäni ja näen niistä uniakin. Minulla on ahtaassa ja matalassa väliaikaistuessa Miss Batemanit ja Destiny - niille on ensi kevääksi annettava parempi ja ilmavampi kasvutuki. Myös kaikki uudet kärhöt vaativat ideat tukirakenteisiin. Tämän kevään uurastus omassa ”Ruusupuistossani” on saanut laukalle jatkoideat, jotka vaihtuvat ja elävät kaiken aikaa, tunnistan tuon saman tarpeen rauhassa miettimiseen, ettei hätäpäissään tee istutuksia liian ahtaasti ja niin, että joutuisi isoksi kasvaneita pensasruusuja tai kärhöjä kaivamaan ja siirtämään. Toisaalta olisi kärsimätön ryhtyä jo kaivamaan ja istuttamaan, mutta vielä on vähän maltettava ja mustikoitakin on kerättävä vielä...
    Kiitos siis vielä kuvistasi, ne olivat hyvin havainnollisia. Pidän muuten lumimarjan leikatusta olemuksesta, oli varmasti hyvä idea tuossa kohdassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukiasioita minäkin olen kovasti pohtinut tämän kesän. Nyt alkaa vihdoin hahmottumaan, millaisia tukia aion hankkia. Betoniverkko lienee hyvä ja kestävä ratkaisu. Huomasinkin sinun jo käyneen katsomassa Kruunuvuokon postausta kärhötuista. Hänellä on hyviä ideoita.
      Arvaat varmaan, miten turhauttavaa on kärsiä selkäkivusta, kun tekisi niin kovasti mieli toteuttaa puutarhasuunnitelmia. Tänään on satanut ja niin kuulemma sataa huomennakin, joten voin hyvillä mielin hioa projektejani.
      Leikattuna lumimarja on tuossa kohtaa paljon parempi, kuin sinne tänne sojottava versio. Lisäksi siinä samalla voi harjoitella muotoilemista muidenkin puskien varalle.

      Poista
  5. Ihania kuvat ja niin kaunista kukintaa♥ Nuo kärhöt on sitten upeita! Toivottavasti noidannuoli paranee pian! Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on edelleen parhaimmillaan. Kärhönikin ovat jo hyvin kotiutuneet ja niistä saan iloita.
      Lääkärin mukaan noidannuolesta toipuminen kestää 4-6 viikkoa ja minulla on vasta viikko takana. Onneksi kipu on jo helpottanut, mutta äkkinäisiä liikkeitä on kyllä varottava.

      Poista
  6. Hyödyllinen postaus, ostin 'Aljonushkan' ja nyt vasta tajusin että tosiaan, sehän ei kiinnity itsestään mihinkään vaan tarvitsee totisen tuennan. Eli joudun miettimään sen tulevan paikan uudestaan. Miltähän lie näyttäisi suurten kivien keskellä? Lumikärhöllä on huima kasvuvoima, selkeästi viihtyy sijoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aljonushka voisi hyvinkin näyttää upealta isojen kivien välissä. Kasville tulee kyllä korkeutta ja alaosasta sen versot ovat aika jäykkiä.
      Lumikärhö tosiaan viihtyy paikallaan. Aluksi pelkäsin sen kärsivän, kun tuuli osuu meidän alapihalle aina ihan kunnolla. Eipä ole kärhö ollut millänsäkään.

      Poista
  7. Minulla ei näitä kärhöjä vielä olekkaan joten en tiedä ongelmista mitään. Siirtoja tulee meilläkin mutta ehkä vielä saavat odottaa hetken. Oi miten upea Ruotsinköynnöskuusama ihanat kukat. Meille kun valmistuu se pergola niin jotain köynnöksiä minäkin sitten laitan. Selkävaivat hidastaa, toivottavasti toivut pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köynnöskuusamat ovat hyvä valinta pergolaan. Tuoksuköynnöskuusamassa on ihana tuoksukin. Kärhöissäkin on valtavasti valikoimaa, joten sieltäkin löytyy varmasti kivoja vaihtoehtoja kuusamien kaveriksi, jos niin päätät.
      Joo, selkävaivat hidastavat, mutta olo on jo huomattavasti parempi.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Eikö kesä olekin ihanaa aikaa. Nyt kukkia pitää kuvata, jotta talvella voi pimeinä päivinä tankata kuvista voimaa.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Enpä tiennyt harmaakäenkäenkukkia olevan muunkin värisiä, kuin punakukkaisia. Niin kaunis samoin kuin taharhakellokärhökin. Minullakin on tuo 'Paul Farges'lumikärhö ja se pääsi kahden siirron jälkeen vihdoin lopulliselle kasvupaikalleen.
    Olehan varovainen noidannuolen suhteen, ettei äidy kovin pahaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennyt minäkään, siksi alkuun ihmettelin, onko harmaakäenkukissani jokin vika. Tykkään kyllä kovasti näistä valkoisiksi muuttuvista kukistani.
      Toivottavasti lumikärhösi kotiutuu uuteen paikkaansa ja tarjoaa sinulle kauneuttaan. Se on aina aivan tupaten täynnä kukkia. Kukkiikin ihan syyskylmiin saakka.
      Kipu on kyllä koko ajan läsnä, se ei anna unohtaa itseään. Niinpä tulee väkisinkin otettua vähän rauhallisemmin.

      Poista
  11. Komeat lumikärhö ja 'Aljonushka'! Köynnöskuusamatkin ovat niin kauniita! Omani on saanut vasta pienet nuput aikaiseksi. En millään malttaisi odottaa kukkien avautumista, jotta pääsen selvittämään, mitähän hän mahtaa olla lajiaan. Toistaiseksi se on kiipeillyt nätisti köynnösporttia pitkin ylöspäin ja myös maata myöten kahteen suuntaan. Juuri niin kuin olin ajatellutkin. Näillä korkeuksilla on ehkä viisastakin jättää osa versoista maanpeittäjiksi, jotta saavat ankaran talven osuessa kohdalle edes lumesta suojaa. Voin kuvitella sen, kuinka iso homma sinulla on ruotsinköynnöskuusaman irrottelussa tuestaan. Ei taida ilman saksia onnistua. Muutenkin köynnösten kanssa pitäisi näemmä aina varautua mieluummin liian isolla kuin liian pienellä tuella.
    Olehan varovainen selkäsi kanssa, jotta pääset syksyn mittaan toteuttamaan kaikkia suunnitelmiasi. Ei ole mukavaa potea viikkotolkulla kipeää selkää ja katsella samaan aikaan puutarhan tekemättömiä töitä. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsinköynnöskuusama kukki viime kesänä paljon myöhemmin, kuin nyt. Sen irrottaminen aidasta ja koristetuesta ei todellakaan onnistu ilman saksia. Siksi vähän harmittaa, kun en tajunnut heti viime vuonna laittaa sille kunnollista tukea. Olet tismalleen oikeassa, että mieluummin liian iso tuki, kuin pieni. Väliaikaisratkaisut ovat harvoin onnistuneita pitkän päälle.
      Auttaisiko köynnöskuusaman kietominen pakkaspeitteeseen talvella? Isoa köynnöstä on mahdoton laskea alas.
      Lukuisia suunnitelmissa olevia töitä ajattelenkin ja siksi otan vähän hitaammin, jotta saan selkäni kuntoon. Lokakuussa noidannuoli parani paljon nopeammin kuin nyt.
      Viikko on alkanut ihan mukavasti. Sateiden vuoksi tulee kotityötkin tehtyä.
      Hyvää heinäkuun loppua sinulle!

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kaunis on väriltään tuo salkoruusu, omiani vielä vuotan kukkimaan. Tuon lumikärhön meinasin hävittee enskeväänä. Ei se tuessaan kestä. Hyvä tuki on raudotusverkosta, ryöhyilöö muitten kukkien piällä, en aina kerkii versoja ohjata takasin tukkeen. Tuota Ruotsinköynnöskuusamoo on monta värrii, omassani on osin viininpunaista kukissa. Kaunis kärhö on tuo 'Aljonushka' ostin viimesyksynä alesta ja vielä tämän kesän on ruukussa. Aikansa viep noidannuolesta toipuminen, miulla ol muutama vuos sitten ja ei kärsiny kiertoliikkeitä tehä. Toivotataan jotta suat selekäsi kuntoon ja jatkamaan töitä puutarhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyisikö lumikärhölle uusi paikka, ettei tarvitsisi kokonaan siitä luopua. Tuen on oltava kyllä isokokoinen ja vankka. Tuuli tarttuu leveään kärhöön helposti, jolloin heppoinen tuki ei kestä.
      Aljonushka on minusta kaunis kärhö. Omani ei ole nyt edustavimmillaan, kun sen tuki on auttamattomasti liian matala.
      Tällä kertaa noidannuoli näyttää kestävän ja kestävän. Yhtään ei selkä siedä kiertoliikkeitä. Kipu salamoi silmissä ja salpaa hengityksen. Eiköhän tästäkin hengissä selvitä. Sateen vuoksi kun ei nyt puutarhaankaan kannata mennä.

      Poista
  14. Monilla on hyviä ja huonoja kokemuksia kärhöjen ja muiden kiipeilevien kasvien tuista. Sinäkin painotat sitä, että tuen täytyy olla vankka. Se on selvä kun katsoo vaikkapa tuota tuuheaa lumikärhöä. Eihän se missään hennossa virityksessä voi kestää. Salkoruusut ovat salamyhkäisiä myös meillä. Nyt jäljellä on vain yksi vaalea ja muut ovat kadonneet. Syksyllä on siis kylvettävä uusia kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikärhön tuki tuli ihan sattumalta tehtyä vankaksi ja korkeaksi. Se on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. Kärhö on aika tuulisella paikalla, mutta pysyy tukineen hyvin pystyssä. Ei huoju.
      Hyvä kuulla, että muillakin on haasteita salkoruusun kanssa. Olen kasvattanut tummaa Nigraa ja toista vaaleampaa lajiketta, vaan kumpikin on kadonnut sen siliän tien. Nytpä laitan listalle uusien kylvämisen.

      Poista
  15. Erikoinen ilmestys toi alppipiikkiputki. Ei näytä piikit pörriäisiä häiritsevän, vai onko ees oikeita piikkejä, kuin nimessä.
    Leikkasin tänään nurtsin ja kas kummaa! kuolleeksi luullussa kärhössäni on kukka! Jippii. Kasvaa kaiken höpöheinän keskellä nätisti.
    Selkäkipu on inhottavaa. Minulla on ollu pitempään saman tyylistä ja kun se nappaa, niin hitaasti on vaan noustava. En osaa myöskään jumittua paikalleen sen kanssa. Tai no, toisaalta epäilen sen tulleen alun alkaen neuloksien kanssa istumisesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppipiikkiputki ei nimestään huolimatta ole piikkinen, pikemminkin aika pehmeä. Pörriäiset tykkäävät siitä kovin ja yleensä niitä on monta yhdessä kukinnossa mönkimässä ja päiväunilla.
      Hieno juttu, että kärhösi on elossa. Ehkä se tykkää höpöheinän suomasta tuesta ja turvasta.
      Istuminen ei tee hyvää selälle, mutta pahimman kivun aikana liikkuminenkin on yhtä tuskaa. Minunkin kutomispaikkani on sohvannurkassa, koska siinä kohdalla on paras kohdevalo talvi-iltaisin. Joskus olen laittanut otsalampun päähän ja istunut suoraselkäisellä tuolilla. Tekee hyvää selälle.

      Poista
  16. Luin postauksen ja kommentoin, no sekös lensi taivaan tuuliin pariin kertaan.Syy on se , että taas tässä näppäilen puhelimella.
    Luin uudelleen kirjoituksesi ja kommentit, paljon sain tietoa kärhöistä, tuista, pensaitten muotoilusta ja monesta muusta puutarhan käytännön toimista.
    Muistit Juusoa, kiitos. ❤️
    Ruotsin köynnöskuusama on kaunis, se voisi täällä kiertää kissa-aidalla.
    Lopettelen ja lähetän tämän kommenttini, ettei taas ehdi karata. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun kommentit ovat lentäneet bittiavaruuteen. Olen joskus kirjoittanut pitkän kommentin, joten voit arvata, kuinka sen katoaminen harmittaa.
      Muistan Juusoa yllättävän usein. Juuri eilen sanoin äidilleni, että usein päivän poissa kotoa oltuani saatan kotimatkalla ihmetellä, miten Juuso on yksin pärjännyt. Kunnes muistan, että ihana karvakaverini nukkuu kotikiven juurella. Onneksi pihapiirissä pyörii pari naapuruston kissaa ja tyttärenkin kissoja käymme välillä hoitamassa ja rapsuttamassa. Juuso oli niin ihana kissa. Mielelläni häntä muistelen.
      Ruotsinköynnöskuusama ja muutkin köynnöskuusamat voisivat olla hyviä ja kauniita vaihtoehtoja kissa-aidan koristeeksi. Suosittelen.
      Kommenttisi ei karannut, vaan saapui perille. Kiitos sinulle!

      Poista
  17. Luin kyllä tekstitkin, niin mielenkiintoisesti kertoilet.
    Muistin tässä lukiessani, että täytyy varoittaa tytärtä, hänellä kun on noita lumimarjapensaita ja reilun vuoden ikäinen lapsi. Etteivät nämä vaan kohtaa, tuonikäinen kun saattaa marjoja maistella.
    Upeaa ja rehevää on pihapiirisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! Tämän kesän säät ovat selvästi suosineet puutarhaa. Kaikkialla rehottaa yltäkylläisesti.
      Lumimarja on todellakin myrkyllinen ja valkoinen pallo houkuttelevan näköinen pienen lapsen silmin. Leikkaamalla pensas ei ehdi kukkia, eikä tehdä marjoja. Mutta toki on muistettava pientä lasta vahtia.

      Poista
  18. Harmi etten lukenut varoitustasi lumikärhön vaatimasta tilasta pari vuotta sitten. Olen havainnut saman kasvuvoiman, minulla se on laittanut juurella kasvavat daaliat kumartamaan. Lisäksi vierellä kasvaa toinen kärhö, muistaakseni 'Miss Bateman'. Se on hädin tuskin polven korkuinen, pitäisi muistaa siirtää se raukka pimennosta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikärhö peittoaa Miss Batemanin nopeasti eli kannattaa siirtää. Ihmeen hyvin koreanköynnöskuusama on selvinnyt lumikärhön pinteessä, mutta ihan järjetön yhdistelmä on sekin. Lumikärhö kyllä ansaitsee paikkansa, kunhan sen ei tarvitse laittaa muita nöyristelemään. On se kuitenkin todella kaunis ja etenkin terve kasvi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!