Kärhötuet viimeistelyä vaille valmiina - ja pystyssä

Puutarhaelämä on ollut viime aikoina silkkaa urakointia. Sinänsä ei ole kiirettä, mutta haluan muutamat työt pois päiväjärjestyksestä tämän syksyn aikana, jotta keväällä voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Varsinkin kärhötukien pystyttämisen ennen uutta kasvukautta näin tärkeänä. Keväällä penkeistä nousee sipulikukkia ja perennatkin versovat. Silloin ei ole kiva tallustella istutusalueilla tukia asentamassa.

Alapihan ruotsinköynnöskuusama sai oman tukensa jo pari viikkoa sitten. Samoin yläpihan Kaarikäytävän kaksi nuorta kärhöä ja sisäänkäyntiä vastapäätä Bermudaan vuosi sitten istutetut Madame Julia Correvon ja Warszawska Nike. 

Ruotsinköynnöskuusamaa jouduin leikkaamaan jo aiemmin kesällä siirtäessäni sen. Siksi tuen pystyttäminen kuusamalle oli helppoa. Samoin nuoret kärhöt olivat hentoja ja vain kevyesti väliaikaisiin tukiinsa kiinnittyneitä, joten ne eivät kärsineet asennushommasta ollenkaan.
 

Ukkokulta teki tuet samalla kaavalla, kuin vuosia sitten Päivänliljapenkin päätyyn laitettu lumikärhön tuki. Silloin sain ystävän uuden kodin työmaalta yhtenäisen betonirautaverkon, joka laitettiin sellaisenaan kahden kakkoskakkosen väliin sinkilöillä kiinnittäen. 

Tällä kertaa päätimme ostaa 6 mm:n saneerausverkkoa, jota myydään valmiina 80x120 cm:n levyinä. Yhtä lukuun ottamatta tuista tehtiin 200 cm:n korkuisia, jolloin sivupuiden väliin tuli kaksi 80 cm:n levyistä verkkoa. Verkot laitettiin tukipuiden väliin eri puolille ja hieman limittäin, jotta 200 cm:n korkeus toteutuisi. 

Tukipuut sujautettiin metallisiin tolppajalkoihin, jotka Ukkokulta naputti lekalla tiiviisti maahan. Tarkkana ihmisenä hän tarkasti vatupassilla, että tuet ovat suorassa. Tukipuut kiinnitetään vielä ruuveilla tolppajalkoihin, jotta ne eivät pääse huojumaan.

Saneerausverkko on jo valmiiksi hiukan ruosteista. Reunapuut ovat kyllästettyä puuta. Ne olisi tietenkin voinut käsitellä jollain sävyllä, mutta en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Aika harmaannuttaa puun ja sinnehän se kätkeytyy kärhön uumeniin.  

Yläpihan Syreenipenkin (ei kuvassa) tuki piti tehdä leveämmäksi, koska siihen kiipeää kaksi voimakaskasvuista kärhöä: viinikärhö Polish Spirit ja tarha-alppikärhö Willy. 80x120 senttiset saneerausverkot laitettiin poikittain kakkoskakkosten väliin, jolloin tuen leveydeksi tuli hiukan vajaa 120 cm. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kokonaisleveys kakkoskakkosten kanssa piti olla lähes 130 cm, mutta saneerausverkko oli vaakasuunnassa rakenteeltaan erilainen ja sinkilöiden tukevan kiinnityksen vuoksi verkko piti asentaa eri tavalla. Lisäksi verkkoja ei nyt laitettu limittäin, vaan päällekkäin siten, että niiden väliin jäi yhden ruudukon levyinen väli. Näin siksi, että saimme tuelle korkeutta riittävästi. Tukirakennelman kokonaiskorkeudeksi tuli runsas 180 cm.

Olin suunnitellut tuet ruotsinköynnöskuusamalle ja viidelle kärhölle. Muutama päivä sitten huomasin, että olin unohtanut Kiemurapenkin päässä, tuijan edessä kasvavan nimettömän kärhön. Niinpä Ukkokulta kävi hakemassa kaksi saneerausverkkoa lisää ja tuki toteutettiin samoin, kuin muillekin kärhöille.

Oli hyvä, että ryhdyin tukien pystyttämiseen nyt syksyllä, sillä pitkään paikoillaan kasvaneet vanhemmat kärhöt olivat takertuneet tukiinsa todella tiukasti ja tehokkaasti. Lisäksi tukien alimmainen poikkirauta oli painunut tiukasti maahan ja varovaisesta irrottamisesta huolimatta pelkään juurien ainakin osittain vahingoittuneen. 

Leikkasin isoiksi kasvaneet kärhöt matalaksi. Muuten niitä ei olisi saanut irti vanhoista tuista, eikä ainakaan ehjinä. Loistokärhöt nousevat keväällä joka tapauksessa uusin versoin. Tarha-alppikärhö ja viinikärhö tekevät lehtiä vanhoihinkin oksiin, mutta nyt saavat aloittaa kasvunsa ihan alusta nekin.

Allaspenkin nuori Hagley Hybrid sai Purpurea Plena Elegansin vanhan tuen.

Laitoin kaikille kärhöille uutta multaa ja erityisesti niille, joiden juurien pelkään kärsineen vanhojen tukien poistamisesta. Koska nyt on aika lämmintä ja kuivaa, on muistettava huolehtia myös kärhöjen kastelemisesta. Yksikään kärhö ei kokonaisuudessaan noussut ylös, mutta osa hiusjuurista pöllähti kahden kärhön kohdalla pintaan. Nyt ei auta muu, kuin toivoa häiriintyneiden juurien etsiytyvän syvemmälle mullassa. Keväällä on siis yksi uusi jännitysmomentti lisää. 

Jostain kumman syystä en ole ehtinyt kanttaamaan kaikkia alapihan istutusalueita kevään jälkeen. Ruusupenkin ja Oikearinteen kanttasin kummankin kohennusurakan puitteissa. Kiemurapenkin ja Päivänliljapenkin kanttasin noin kuukausi sitten. Nyt sain vihdoin Hortensiapenkin kokonaisuudessaan kantattua ja putsattua rikkaruohot. Samaa syssyä kanttasin myös Kaivoruusupenkin. Vielä on kantattavana Vasenrinne, hedelmäpuut ja naapurin aidan viereinen alue. Hyvin ehtii, eikä haittaa, vaikka jäisi kevääseen.

Kanttaaminen on kyllä hieno keksintö. Istutusalueet ovat heti siistin näköisiä ja mikä parasta, nurmikko ei kovin mittavassa määrin suikertele perennojen joukkoon. Pitkän päälle kanttaaminen vähentää rikkaruohohommia selkeästi.

Leikkasin myös Pikkupuutarhan norjanangervot, pajuangervot ja metsäruusun matalaksi. Kaikki kestävät hyvin leikkausta ja kasvavat nopeasti aikuiseen kokoon. Pajuangervon ja metsäruusun yritän jatkossakin pitää matalampana, jotta eivät risuuntuisi, eivätkä kasvit korkeiksi kasvettuaan kaatuilisi märkinä ohikulkijoiden päälle. En enää istuttaisi pajuangervoa ja metsäruusua ollenkaan niiden agressiivisen leviämisen vuoksi. Kasvuston pois kaivaminen on sen verran iso urakka, että jääköön hamaan tulevaisuuteen.

Heräämisiä

Dahlia Cafe au Lait

 

Vuosi sitten ostin messuilta suosituksi nousseen Cafe au Lait -daalian mukulan. Täynnä odotuksia laitoin sen purkkiin esikasvatettavaksi. Ensin kellariin ja myöhemmin säiden lämmettyä toin ensin kasvihuoneeseen ja sitten ulos. Kovin hitaasti daalia näytti kasvavan ja vihreiden versojen ilmaantumista sai odottaa kyllä erikoisen pitkään. Vihdoin odotus palkittiin, kun vihreä varsi lehtineen pukkasi ilmoille. Ihmettelin kyllä daalian ulkomuotoa, mutta kun kyse oli uudesta tuttavuudesta, ajattelin että katsotaan, katsotaan.

Alkuun päästyään verson kasvu kiihtyi ja olemus oli yhä epäilyttävämmän näköinen. Aikani "daaliaa" kasteltuani tajusin hoivaavani pujoa. Kippasin ruukun kompostin viereen ja totesin daalian mukulan olevan täysin elottomaksi kuivunut. Mistä lie ilman halki pujon siemen oli ruukkuun lennellyt, tai ehkä mullan mukana sinne joutunut. 

Dahlia Cafe au Lait

Kun sitten tänä keväänä puutarhaliikkeessä silmiin osui jälleen Cafe au Laitin mukuloita, olihan se pakko ostaa ja kokeilla, minkä rikkaruohon tällä kertaa saan siitä kasvatettua. Ihan tuli oikea daalia, joka nyt komeilee patiolla isossa ruukussa monen maitokahvikukan voimin. Jospa saisin tämän yksilön talvetettua siten, että siitä olisi iloa tuleviksikin kesiksi.

Dahlia Melody Harmony

Tänä vuonna phassani ei montaa daaliaa ole. Minulla on kyllä tilaa niiden mukuloiden talvettamiseen, vaan ei sopivaa lämpötilaa. Kellarissa lämpötila on alimmillaankin noin +14 astetta. Melody Harmonya olen onnistunut talvettamaan. Tykkään sen matalasta ulkoasusta ja tummista lehdistä. Ovat sen verran tummia, etteivät tahdo kuvassa edes näkyä.

Rosa rugosa Sävel

 

Mitä sitten tarkoitin otsikon heräämisillä? En Sävel-ruusun kukkimista, sillä se kukkii normaalistikin tähän aikaan. Nyt se piti pienen tauon, jonka aikana napsin kaikki kukkineet ja kuihtuneet kukat pois. Taas on runsaasti uusia nuppuja avautumassa. 

 

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

 

Heräämisellä tarkoitan lähinnä muutamia alkukesän kukkijoita, joissa on nyt muutamia  nuppuja ja avautuneita kukkia. Ensimmäisenä huomasin Tove Janssonin kukan, joka syvässä punaisuudessaan onkin helppo havaita. Löysin siitä ensikatsomalla ainakin kuusi lihavaa nuppua, joten enemmän samettisia kaunottaria on vielä luvassa.

 

Rosa Tornedal - Tornionlaaksonruusu

 

Myös tornionlaaksonruusu kuuluu alkukesän kukkijoihin. Pensaassa olikin valtava määrä kukkia kesäkuussa. Yksittäinen kukka ei pitkään oksan päässä keiku, mutta nuppujen ja kukkien paljous takaa hienon näkymän. Nyt pensaassa on yksi avautunut kukka ja pari nuppua odottamassa vuoroaan.

 

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

 

Juhannusruusukin kuuluu niihin herääjiin, joiden mielestä kesä on vasta aluillaan. Itsekin olen kevät- ja  kesäihminen, joten mielelläni aloittaisin kesäkauden alusta uudelleen. Luultavasti osa kevään ihanuudesta jäisi kokematta, jos vain pensasruusut yltyisivät kukkimaan. Kevät ei olisi yhtä riipaisevan tunnelmallista ilman tulppaaneja ja lemmikkejä.

 

Rhododendron Cunningham's White

 

Rhodoista Cunningham's White kukkii lähes joka syksy uudemman kerran. Syyskesän kukinta saattaa vaikuttaa vähentävästi kevätkukintaa tai pensaat jättävät sen peräti kokonaan väliin. Jospa nuo laittavat tämän hetkisen kukinnan jälkeen vipinää nupputuotantoonsa ja kehittävät alut ennen talven saapumista.

 

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

 

Ei ole kovin fiksu idea istuttaa kaksi kovin erilaista kärhöä samaan tukeen kavereiksi. Tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans tai tutummin PPE nousi keväällä hentona. Totesin, ettei sen kumppania, loistokärhö Jackmaniita näy ollenkaan. En leikannut PPE:ia, sillä huomasin siinä olevan silmuja vähän joka mutkassa. En myöskään jatkossa sen kummemmin tarkkaillut koko puskan heräämistä. 

Clematis Jackmanii

 

PPE kasvaa yläpihan Pionipolun päässä ja on siten näkyvällä paikalla. Muutama päivä takaperin huomasin, että nyt on kärhö lähtenyt leviämään oudosti ylös ja sivulle. Vaan uudet versot nuppuineen kuuluvatkin Jackmaniille (joka tämä sinikukkainen pikkurahalla ostettu  kärhö minusta on). 

 

Uudet kärhötuet ovat jo tekeillä. Vaikka en PPE:ia ja Jackmanii:ia aio toisistaan erottaakaan, niillä on tulevina vuosina mukavammat ja tilavammat kiipeämispaikat. Leikkaan kumpaisenkin kärhön keväällä matalaksi, jotta saavat hyvän lähdön uuteen alkuun. 

Clematis Multi Blue kriikunassa

 

Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue kukki heinäkuun alussa muutaman kukan voimin. Niitä kävin ihailemassa ja kuvaamassa. Sitten unohdin koko kärhön. Pari viikkoa sitten satuin kriikunan läheisyydessä ollessani nostamaan katseeni ylös ja hämmästyin useita avautuneita kukkia. Nuppuja löytyi vielä ylempääkin. 

 

Tämän kärhön kukat eivät kauas näy, eikä niitä läheltäkään heti huomaa, ellei ymmärrä nostaa päätään kenoasentoon. Kärhöille uusia tukia suunnitellessani päätin, että tämä saa jatkaa yhteiseloaan kriikunan kanssa. En aio hänelle mitään tukea pystyttää ja häntä pois kriikunasta ohjata. Tykkään siitä, että Multi Blue viihtyy kriikunan kaverina. Tykkään kärhön villistä otteesta. Alapihalla on toinen Multi Blue, joka kasvakoon tuessa ja toimikoon perinteisempänä Multi Bluena. 

Tässäpä näitä kärhötuen tarpeita. Tässä ja alakuvassa. Osa tarpeista on kellarissa. Ensimmäinen tuki on jo lähestulkoon valmis, mutta mallikappaleena saa odottaa esittelyä. Suunnittelin tuet oikein paperille piirtäen ja mitat merkiten. Silti oli vaikeaa hahmottaa mittoja todellisuudessa. Suunnittelu oli kuitenkin tärkeää jo materiaalien hankinnankin kannalta.

Ukkokulta tekee viisi samankokoista tukea, joista yksi tulee ruotsinköynnöskuusamalle. Kuudennesta tuesta tulee muita leveämpi, jotta alakuvan Polish Spirit ja sen vieressä kasvava tarha-alppikärhö Willy saavat kumpikin tilaa. Sikinsokinhan ne kasvavat, mutta mieluummin hankin uuden kärhön, kuin alan kaivamaan vanhaa, halvalla hankittua pois.  Polish Spirit ja Willy kukkivat aivan eri aikaan, joten kukat ainakin näkyvät. Elleivät kurista toinen toisiaan sitä ennen hengiltä.

Clematis vit. Polis Spirit

Viinikärhö Polish Spirit on runsaskasvuinen ja -kukkainen. Nyt se roikkuu ja rehottaa liian matalasta tuestaan kaksinkerroin ulottuen jo maahan saakka. Tätä kärhöä joudun leikkaamaan keväällä tuntuvasti saadakseni sen ohjautumaan uuteen tukeen. Ehkä leikkaaminen tulee eteen jo syksyllä, mikäli aion saada tuen ennen talvea paikalleen. Katsotaan. Kukkikoon ensin ihan rauhassa.

Nyt on saatu sateita sen verran, että istutukset sujuvat hieman kevyemmin. Kosteaa maata on helpompi kaivaa ja kasteluletkun voi välillä kelata telineeseensä. Ruhtinaallista, että kesäkausi jatkuu syyspuheista ja -merkeistä huolimatta.

Clematis Jackmanii

 Mukavia puutarhapäiviä töiden ja koulujen lomassa!

 

Hienostuneet kärhöherrat ja -rouvat

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Puutarhaihmisellä riittää ihailtavaa keväästä syksyyn vaikka vain muutaman eri kasviryhmän edustajan istuttamalla. Keväällä tietenkin sipulikukat, sitten akileijat, unikot, pionit, ruusut, liljat ja nyt kärhöt. Taatusti jokaiselle löytyy joku mieleinen kaunotar kustakin ryhmästä. Ryhmän jos toisenkin voi jättää kokonaan hankkimatta, ellei omaan pihaan sovi tai ei itse tykkää. Saattaa kuitenkin käydä niin, että yhden kasvin hankkiminen johtaa toiseen ja kolmanteen, kunnes puutarha pullottaa ihanuuksia ja lisää tekisi mieli.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kärhöt tykkäsivät viime kesästä ja hyvin ne näyttävät voivan tänäkin kesänä. Kirjoitin 6.7. kärhöistä, mutta niistähän riittää juttua enemmänkin. Alppikärhöt ovat  kukintansa kukkineet, joskin syksymmällä saattaa vielä olla kevättä vaatimattomampi kukinta. Moni kärhö on vasta aloittamassa. Tällainen on mm. tarhaviinikärhö Polish Spirit, joka availee ensimmäisiä kukkiaan ja saattaa kukkia pitkälle syyskylmiin saakka.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritin kanssa on hienoinen työmaa edessä. Itse asiassa tuossa "läjässä" on vähintään kaksi, mutta luultavimmin kolme eri kärhöä. Vasemmalla on tarhaviinikärhö Polish Spirit, oikealla tarha-alppikärhö Willy ja keskellä loistokärhö Dr. Ruppel. Keväällä jokaisen saattoi helposti erottaa toisistaan, mutta kesän myötä he ovat kietoutuneet varsin tehokkaasti toisiinsa. Sinänsä idioottimaista istuttaa kaksi voimakaskasvuista eli viini- ja alppikärhö samaan paikkaan. Idioottimaisuuden kruunaa loistokärhön laittaminen samaan rykelmään.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Seuraava toimenpide on rakentaa näille kärhöille kunnon tuki, riittävän leveä ja korkea. Saavat rehottaa tämän syksyn tuossa kasassa. Tarkoitus on laittaa tuki vielä ennen maan jäätymistä paikalleen, jotta kärhöt pääsevät heti keväällä tarttumaan siihen. En halua olla tallaamassa alueen muita kasveja kärhöjä avittaessani. Kärhöjä on tietenkin leikattava, jotta ne saa järkevästi kulkeutumaan tukeensa. Ehkä siinä tiimellyksessä joku porukasta muuttaa muualle.  

Kärhöjen tilanteen helpottamiseen liittyy myös niiden takana olevien syreenien karsinta. Aiemmin tontin rajalla kasvaneen metsikön vuoksi kaikki kasvit ovat vieläkin kallellaan pihaa päin, koska ne suuntasivat kasvunsa tarjolla olevaa valoa kohti. Metsikön kaatumisen jälkeen syreenitkin ovat alkaneet rehevöityä etenkin toiselta puolelta, mutta ylipäätään kaikkialta. Nyt on aika ottaa muutama vanhin runko pois, jotta valoa ja tilaa riittää niille jatkossakin.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

Purpurea Plena Elegans vietti kesän 2017 isossa ruukussa, josta siirsin sen syksyllä Pionipolun päähän. 2018 ja 2019 se kukki kohtalaisesti, mutta tänä kesänä PPE alkaa näyttää parhaat puolensa. Nuppuja ja avautuneita kukkia on paljon. Yksittäisen kukan pienestä koosta huolimatta suuri määrä takaa näkyvyyden ja näyttävyyden kauempaakin katsottuna.

Sisäänkäyntiä vastapäätä kasvaa toinen Purpurea Plena Elegans, jonka siirsin syksyllä 2018 maahan. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan. Tänä kesänä luulin kärhön jo kuolleen, vaan sieltä se on ponnistanut ilmoille. Vaikka kärhöjen sanotaan viihtyvän paremmin, jos niiden tyveä on suojaamassa muita kasveja, ei tiheäkasvuinen pikkutalvio ole paras mahdollinen kärhökumppani. Se on liian tunkeileva. Tarvitsisin kaivurin saadakseni pikkutalvion alueelta pois, joten tyydyin kitkemään ympyrän muotoisen alueen. Jatkossa on huolehdittava, että pikkutalvio myös pysyy poissa ihan kärhön tyveltä.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Kiertelimme Ukkokullan kanssa katsastamassa kärhöjen tukitarpeita. Aluksi ajattelin, että Rouge Cardinal ja sen takana oleva Multi Blue pärjäävät 150 senttisillä metallituilla. Kun nyt kerran ryhdytään parempia tukia pystyttämään, saakoon nämäkin uudet. Rouge Gardinal vyöryy yläosastaan jo aktiivisesti maata kohti, joten potentiaalia kunnon kiipeilytelineelle on selvästi olemassa.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Piti oikein tarkistaa, miten kauan Aljonushka on puutarhassani asunut. Tämä on sen viides kesä. Tosin Ruusupenkissä sille tulee neljäs vuosi, sillä ensimmäisen kesän se asui Vasenrinteessä. Se kasvaa vuosi vuodelta muhkeammaksi siitäkin huolimatta, että se uudistuu joka vuosi lähes kokonaan. 

Aljonushkalle on myös luvassa uusi ja toivon mukaan parempi tukisysteemi. Koska se ei kiipeile ja tartu kärhillä (joita siis tällä kärhöllä ei ole), se tarvitsee jonkinlaisen lieriön voidakseen riittävän korkeaksi kasvettuaan vyöryä sen reunojen yli.  Ajattelin ympyräksi tai ovaaliksi kieputettua, vähän tukevampaa aitaverkkomateriaalia. Tällöin versot ja kukat pääsisivät ujuttautumaan myös aukkojen kautta ulos, jolloin kärhö valloittaisi ja naamioisi tuen kesäksi.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Tänä kesänä Aljonushkan katseleminen tuottaa jopa vähän tuskaa. Sade ja tuuli on piiskannut sen olemusta, kun sillä ei ole riittävän korkeaa tukea ympärillään. Se on likimain kaksin kerroin ja kukkivat versot roikkuvat kohta maassa. Tässä vaiheessa kärhön auttaminen merkitsisi versojen katkeamista, joten ohi kulkiessani toivotan hänelle jaksamista ja kerron helpotusta olevan tulossa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) Warszawska Nike' - Loistokärhö

Melkoinen kärhökuume vallitsi tällä pihalla useampana kesänä. Ostin tarjouskärhöjä ja istutin ne kesäksi isoihin ruukkuihin. Näin tein kesällä 2018 myös Warszawska Nikelle. Miellyin siihen kovasti, vaan sepä ei enää keväällä 2019 noussutkaan puutarhamullasta, johon olin sen syksyllä istuttanut. Puutarha Tahvosilta löysin elokuussa uuden Warszawska Niken, jonka istutin Bermudankolmioon vastapäätä sisäänkäyntiä. Sieltä se nousi tänä vuonna hitaasti, mutta nousipa hyvinkin. Ja on jo kukkinutkin kahdella kukalla.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Warszawska Niken kanssa keväällä 2018 kaupasta lähti mukaan Madame Julia Correvon, joka hänkin vietti ko. kesän ruukussa ja pääsi syksyllä multaan Olopihan Syreenipolun päähän. Keväällä 2019 siitä ei näkynyt vilaustakaan ja ajattellin madamen lähteneen kimpsuineen ja kampsuineen Pariisiin. Joidenkin päähänpinttymien yli on vaikea päästä, joten ostinpa uuden madamen. Sen istutin Bermudankolmioon, sillä halusin tarjota talon sisäänkäynnin puolellekin enemmän väriä.

Ilmeisesti kesän 2018 Madame Julia Correvon ei viihtynyt Pariisissa, vaan päätti tänä keväänä jälleen nousta pihallani uuteen kukoistukseen. Siellä se kukkii Pionipolun päässä samalla, kun sen uudempi versio kukkii talon toisella puolella. Sanonta kaksi ilman komatta jääköön tässä tapauksessa toteuttamatta. Enköhän pärjää kahden madamen kanssa riittävän hyvin.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Multi Blue' - Loistokärhö

Jokin kummallinen kahden kärhön syndrooma minulla ilmeisesti on, sillä Multi Bluetakin on kaksi. Vanhemman olen istuttanut 2012 Pikkupuutarhan kriikunaan kiipeilemään. Toisen istutin vuotta myöhemmin alapihan Päivänliljapenkin toiseen päähän Rouge Cardinalin toiselle puolelle. Värit eivät taida olla toisiinsa sointuvat, mutta ei se minua häiritse. Kumpikin näkyy omiin suuntiinsa. Alapihan Multi Blue kukki ensin muutaman kukan voimin ja nyt se pukkaa voimalla uusia nuppuja. Ehkä sen on vallannut kilpailuvietti vieraiden ihastellessa Rouge Cardinalin muhkeaa kukintaa.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pink Fantasy on ollut tänä kesänä hiukan  myöhäisherännäinen. Vihdoin kasvuun päästyään se on alkanut kukkia mukavan reippaasti. Pink Fantasy asuu Pikkupuutarhan kärhökaaren vasemmalla puolella. Huomasin, että se on joutunut turhan paljon varjoon lähellä kasvavien metsäruusun ja rusopajuangervon korkeuden vuoksi. 

Ensihätään madalsin osan kärhön lähellä kasvavista oksista, mutta syksyllä aion laittaa kaikki pajuangervot ja metsäruusun matalaksi. Kumpikin kestää sen hyvin ja leikkaamisen jälkeen kasvu on alhaalta saakka tuuheampaa ja tasaisempaa. Edellisestä kerrasta on jo monen monta vuotta, joten ei ihme, että nurkkauksen kasvit ovat alhaalta paljaat latvusten keikkuessa vehreinä. Kilpailu valosta on kiihkeää.

Clematis - vaan kuka?

Tämä kärhö on minulle arvoitus. Olen ostanut sen tarhalyhtykärhö Dianana, vaan takuuvarmasti tämä ei mikään Diana ole. Olen tälle nimeä ennenkin etsinyt, mutta en ole löytänyt. Tämä kärhö kasvaa alapihalla Kiemurapenkin päässä olevan tuijan vierellä. Kärhöllä on puoliympyrän muotoinen, 150 cm korkuinen metallituki, jonka se kesän mittaan jättää kirkkaasti jälkeensä. Kärhö kiipeää tuijaa pitkin, mutta takertuu onneksi tuijaan aika lempeästi. Siitä huolimatta aion tällekin kärhölle kunnon tuen laittaa, ettei tuijan tarvitse moista parasiittia vuodesta toiseen oksillaan sietää.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Alppikärhö

Lumikärhöstä olen jutellut jo monessa postauksessa, joten jätettäköön hänet tällä kertaa rauhaan. Lumikärhö on myös ainut kärhö pihassani, jonka tuki on mittojensa puolesta asianmukainen.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Parin kärhön kanssa on tänä kesänä ollut ongelmia. Toinen kahdesta Hagley Hybridistäni nousi keväällä varhain ja kasvoi reippaasti melko korkeaksi. Se aukaisi kaksi kukkaakin. Yhtäkkiä huomasin avautuneiden kukkien kuihtuvan ennätysajassa, samoin kävi isoille nupuille. Pian myös koko kärhö muuttui ruskeaksi ja kuihtui. Leikkasin sen alhaalta matalaksi ja seuraan, herääkö se enää ollenkaan. Tuliko siihen kenties lakastumisstauti?

Nimetön kärhö

Talon toiselle puolelle istutin viime elokuussa Puutarha Tahvosilta ostetun Zoprikan. Jännäsin keväällä sen heräämistä ja olin ylen onnellinen versojen viimein tullessa esiin. Vaan yhtenä päivänä Zoprika alkoi nahistumaan ja lopulta se kuihtui. Leikkasin sen matalaksi ja annoin olla. Jonkin aikaa sitten huomasin Zoprikan heränneen uudelleen eloon. Siinä on jälleen tervettä kasvua vajaan metrin verran. Putsasin sen tyveltä kaikki muut kasvit pois sopivalta etäisyydeltä, jotta kärhö saisi ilmaa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Hagley Hybridin olen ehkä istuttanut väärään paikkaan. Alkukesästä se saa paljon valoa, mutta muun kasvillisuuden kasvaessa varjoa tulee enemmän. Jos kärhö vielä herää, harkitsen sille muuttoa. Sen sijaan Zoprikan suhteen epäilen enemmän kotiloita. Niitä on kärhön läheisyydessä runsaasti, sillä pikkutalvio on oivallinen piilopaikka kotiloille. 

Aion laittaa Zoprikalle hiukan mullan pinnan yläpuolelle nousevan muovireunuksen, jotta pikkutalvio ei pääse liian lähelle. Kotiloita reunus ei tietenkään estä, mutta reunuksen sisään on helpompi ripotella Ferramolia kotiloiden kohtaloksi. Samoin kotiloiden kerääminen sujuu paremmin, kun niille ei ole kasvimetsää piiloutumiseen. Versojen ja reunuksen välin voi täyttää lecasoralla tai hiekalla kasvin tyven eristämiseksi mullasta. Näin neuvotaan tekemään myös lakastumistaudin ehkäisemiseksi. Istuttaessa pohjaton ämpäri on hyvä keino, mutta näin jälkikäteen ämpäriä ei enää maahan saada, vaikka kuinka olisi pohjaton.

Nyt on kärhöjä ihasteltu, vaan puutarhurin onnenhetket eivät tähän pääty. Monta kaunista kasvajaa ja kukkijaa on vielä tarjolla. Niitä odotellessa nautiskellaan elokuisista päivistä!