Yksi perhonen

Amiraali syysasterissa

 
Elo-syyskuussa on aina kiva ihastella lukuisia perhosia. Muutamissa blogeissa onkin ollut hienoja kuvia erilaisista perhosista. Meillä niitä ei ole tänä vuonna juuri näkynyt. Keskiviikkoiltana ihan säikähdin, kun syysastereille lennähti yksi amiraali. Kerrankin kamera oli oikeaan aikaan mukana ja tähtäysvalmiudessa.

Pyjamalude villiporkkanassa

Muita ötököitä onkin sitten kukilla mönkinyt pilvin pimein. Monta vuotta kummastelin muutamissa blogeissa pyjamaluteiden kuvia. Nykyisin niitä löytyy meiltäkin. Etenkin kasvimaalla kukoistavat villiporkkanat ovat pyjamaluteiden suosikkipaikkoja.

Silene uniflora - Merikohokki

Pari vuotta sitten ostin pikkuisen merikohokin taimen, joka on valkoailakin sukulainen. Istutin sen ihan väärään paikkaan. Siellä se näivettyi ollen vaarassa menehtyä. Niinpä siirsin tänä keväänä merikohokin syysomenan alle, jossa se on pörhistynyt melkoisesti.

Silene uniflora - Merikohokki

Edellisessä postauksessa kerroin pihaani ilmestyneestä mahdollisesta valkoailakista (silene latifolia). Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna kertoi, että kasvi voi olla myös valkoinen puna-ailakki (silene dioica). Löysin netistä erään valokuvaajan oivallisen tunnistustekstin loistavine kuvineen. Käyhän tutustumassa, jos aihe kiinnostaa.

Rhododendron x Nothern Hi-Lights - Revontuliatsalea

Revontuliatsaleani ei tykännyt viime talvesta eikä keväästä ollenkaan. Lähellä kasvava Ruususen uni teki sentään yhden kukan, mutta revontuliatsalean jokaisesta oksasta oli kadonnut henki ja elämä. Leikkasin versoja pätkä kerrallaan nähdäkseni, löytyykö niistä virtaa. Ei löytynyt. Aivan kuivunutta korppua maahan saakka. 

Leikkasin kuolleet versot pois ja ajattelin, että annan juurille mahdollisuuden. Niin vain on kesän aikana kasvattanut uusia versoja 50-senttisen puskan edestä. Seuraavaksi pitääkin kitkeä kaikkialle leviäviä lehtosinilatvan taimia revontuliatsalean viereltä pois.

Peittokurjenpolvi Kurgaanissa

Edellisessä postauksessa kehuskelin myös etupihan Bermudan komeaksi kasvanutta peittokurjenpolvipöheikköä. Meinasin jo unohtaa, että samaa kurjenpolvea on tullut jaettua muuallekin sen oivallisen peittävyysominaisuuden vuoksi. Kuvan Kurgaanissa alkaa kohta sammalleimukin olla hätää kärsimässä, kun peittokurjenpolvi levittäytyy joka puolelle.

Siirsin elokuussa Kurgaanin takapuolella kasvavan pionin toiseen paikkaan, kun sen kukat peittyivät riippahernepuun lehvistöön. Samalla tuli myllättyä sammalleimua kovalla kädellä. Se on saanut sateista reippaasti uutta energiaa ja kasvaa vauhdilla peittämään omaa osuuttaan (joka sijoittuu oikeaan laitaan ja Kurgaanin takapuolelle.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen syysleimu Creme de Menthen kukinta taitaa jäädä tänä vuonna vaisuksi. Osasyyksi epäilen leimun eteen istuttamaani salkoruusua, joka voimakkaalla kasvullaan vei leimulta ison osan valosta ja energiasta. Siirsin salkoruusun muualle, jossa sillä on enemmän tilaa kasvaa niin ylös kuin sivuillekin. Eikä se häiritse pienempiensä elämää. Jos nyt suostuu kotiutumaan uuteen kasvupaikkaansa.

Krassi ja kaaliperhosen toukka

Krassit ehtivät kukkia pitkään ennen ensimmäisten kaaliperhosen toukkien ilmaantumista. Nypin kaikki löytämäni toukat ja kiikutin ne puiston puolelle. Sitten meni melkein kuukausi, ettei yhtään toukkaa näkynyt. Kunnes viime päivinä niitä on ilmaantunut riesaksi asti. Lehdistä tulee nopeasti reikäisiä ja kohta on vain ruodit jäljellä.

Krassi Alaska Salmon Orange

Hiljaa mielessäni toivoin, etteivät toukat löytäisi terassin toisessa päässä kasvavaa krassi Alaska Salmon Orangea. Turha toivo, hyvin löysivät. Ensimmäisen krassipuskan heitin jo kompostiin kyllästyttyäni toukkia nyppimään. Tämän Alaska Salmonin toukkaesiintymän kanssa olen vielä voitolla. Saapa nähdä, kuinka kauan.

Kehäkukka

Hölmöyksissäni kylvin kehäkukan siemeniä yhteen lavakaulukseen tuoksuherneen ja ruiskukan väliin. Ruiskukat itivät ja kasvoivat nopeasti kallistellen laatikossa sinne tänne muiden kasvien päälle. Ei siinä jäänyt tilaa ja valoa kehäkukkien itämiselle. Pieleen  meni.

Viime kesänä kehäkukkia kasvoi laatikko numero kakkosessa. Syksyllä Ukkokulta laittoi samaiseen laatikkoon talvivalkosipulia ja minä vielä keväällä muutaman istukassipulin valkkarien kaveriksi. Jossain vaiheessa sipulien välistä alkoi pilkistellä pikkuisia vihreitä lehtiä ja muutama kehäkukan nuppukin ilmestyi. Kun sipulisato korjattiin pois, kehäkukat innostuivat kasvamaan ja kukkimaan. Yhtään kehäkukan siementä en ole sipulien väliin laittanut, mutta siellä ne viime kesäisistä kukista rapisseet siemenet ovat talvehtineet mullassa ja kukkivat nyt ilonani.

Dahlia Cafe au Lait

Tapani mukaan kiirehdin tänäkin keväänä laittamaan daaliamukuloita liian aikaisin multaan. Kellarin kasvilampun valossa niistä kasvoi aneemisia honkkeleita. Leikkasin pisimmät versot pois ja istutin daaliat talon seinustalle isoihin ruukkuihin. Aluksi suojasin kasvit harsoilla, kunnes lämpötilat nousivat sopiviksi. Yllättäen tästä tulikin oikein hyvä daaliakesä. 

Sneezy ja nimetön pinkki ovat kukkineet kiitettävästi. Cafe au Lait aloitti vähän muita daalioita myöhemmin. Kylläpä siinä onkin kukkia riittänyt. Varsille on tullut mittaa toista metriä. Olen laittanut sille kaksi kunnon tukea ja silti katson turvallisemmaksi pitää daalia nojaamassa varovasti talon seinustaan. Riski painavien kukkien rasittamien varsien romahtamiselle on suuri.

Alppikärhön valtaama köynnöskaari

Vähän huolestuneena katson myös Pikkupuutarhan köynnöstukea. Sen jokaisen neljän jalan tueksi olen laittanut 150-senttiset harjateräkset. Silti kahdesta suunnasta tukeen kietoutuvista alppikärhöistä kertyy painoa sen verran paljon, että romahtamisvaara on olemassa. Köynnöstuen alta ei enää selkä suorana voi kulkea. Varsinkin sateen jälkeen on kierrettävä toista kautta välttyäkseen kunnon kastumiselta.

Alapuolelta katsoessa näkee, kuinka risuinen alppikärhö on. Alaosassa taasen varsinkin vasemman puolen alppikärhö on metrin korkeudelle saakka lähes lehdetön. Oikean puolen alppikärhö Columnella on vehreä myös alhaalta, mutta ylhäältä niinikään risuinen. Tässä vaiheessa on mahdotonta erottaa kärhöjä toisistaan. Ovat solmineen lukuisia versoliittoja korkeuksissa. Kunhan syksy tästä vielä vähän etenee, tartun saksiin. Tiedän, menetän kevään kukinnan. Joskus vain on tehtävä kipeitä leikkauksia.

Clematis viticella Black Prince - Viinikärhö

Alapihan kasvarituijan viereisessä köynnöstuessa kasvaa viinikärhö Black Prince. Tai oletettu Black Prince. Pari viikkoa sitten sain vihdoin leikattua pihan tuijia. Niin myös kasvarituijan holtittoman pitkiksi venyneitä oksia. Black Prince oli tapansa mukaan kasvanut risteilemään tuijan latvuksiin. Päästäkseni leikkaamaan tuijaa kunnolla, irrottelin varovasti tiukasti tuijaan tarttuneita kärhön oksia. Vahinkoa tuli, mutta onneksi aika vähän. Suurin osa versoista ei katkennut, eikä taipunut kriittisesti. Laitoin ne valumaan tuesta alaspäin, kuten mielestäni pitääkin. 

Oikeastaan ensimmäisen kerran pääsen nyt katselemaan kukkia "silmästä silmään". Aiemmin ne ovat sijainneet korkealla pääni yläpuolella. Koitan ottaa tästä opikseni siten, että ensi vuonna ryhdyn ajoissa ohjaamaan kasvavia versoja tukeen. Enkä päästä niitä huitelemaan jälleen kerran tuijan latvuksiin. Vikkelä on oltava, sillä tämän kärhön kasvuvaihti on samaa luokkaa lumikärhön kanssa. Kasvaa ihan silmissä.

Ukkokulta sai vihdoin piikattua betonisen kaivonrenkaan neljään osaan. Olipa homma. Vaati myös melkoista ponnistusta kuskata palat kottikärryillä varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle lähtöä. Yksi pala painoi tajuttomasti ja vaati kahden ihmisen kaiken nostovoiman, jotta pala siirtyi maasta kottikärryihin. Ei puhettakaan, että palat olisi voinut kärrätä kerralla samoilla kottareilla odotuspaikkaan. Ei, jokainen siivu oli kärrättävä erikseen. Hiki nousee otsalle jo pelkästä ajatuksesta, miten saamme nostettua viipaleet peräkärryyn kaatopaikalle vietäväksi.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Olen ollut tavallista kiireisempi, eikä aikaa ole jäänyt liiemmin pihahommiin. Kun sopiva rako on ilmaantunut, laiskotus on ollut niin massiivista, että puutarha on saanut olla lähestulkoon omassa rauhassaan. 

Minna Mama's Garden -blogissa lausahti Puutarhakrapula-postauksessaan ajatuksia herättävästi: " Voisiko puutarhasta vain yksinkertaisesti nauttia enemmän, eikä aina luoda jotakin uutta?!" Toki puutarhahommat ovat muutakin kuin uuden luomista, mutta etenkin kaltaiselleni perfektionistille olisi terveellistä välillä pysähtyä, hengähtää ja antaa itselleen vapaata alituisesta tekemisen pakosta. Vaikka kuinka tykkäisi puutarhahommista, tauot ja loma ovat tarpeellisia.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Niin vain viikko taas vierähti ja viikonloppu on käsillä. Luvassa on välillä vähän erilaistakin, sillä sunnuntaina menemme juhlimaan Ukkokullan sukulaisen 100-vuotissynttäreitä.

Aurinkoista syyskuun viikonvaihdetta kaikille!