Satokausi lopuillaan

 
Viime viikonloppuna tuli kiire kerätä Zilga-viinirypäleet talteen. Rastaat nimittäin olivat kaikki aroniat suihinsa popsittuaan siirtyneet pergolaan syömään rypäleitä. Valitettavasti linnut syödessään ampuivat tavaraa peräpäästään siten, että koko terassin lattia oli täynnä sinimustia kakkaläiskiä. Joukkoon mahtui niin mustarastaita kuin räkättejäkin. Jouduin aika lailla läpsyttämään käsiäni pelottaakseni linnut pois apajilta. Nippa nappa ehdin selkäni kääntää, kun ne olivat jo saapuneet takaisin.

Tikkaat, sakset ja ämpärit esiin ja sadonkorjuuseen. Tertuista koostui kaksi ja puoli ämpärillistä. Muutama pienempi terttu jäi pergolan laidalle, kun sinne ei millään tikkaillakaan kädet ulottuneet. Eiköhän rastaat hoida tyhjennyksen. Ukkokulta pesi kalusteet ja terassin painepesurilla ja minä keitin rypäleet mehuksi pakastimeen. Pienestä osasta mehua tein hyytelöä pieniin purkkeihin. Sitä on kiva viedä tuliaiseksi ja itsekin syödä vaikkapa kaalipadan mausteena.

Zilga-rypäle on hyvän makuinen, mutta työläs syötävä. Jokaisessa rypäleessä on kivi, joka tekee syömisestä vähemmän mukavaa. Kätevintä olisi rypäleitä syödessä istua pihamaalla ja nakata toisesta suupielestä kivet pusikkoon. Viinirypälettä istuttaessani ajatus oli luoda välimerellistä tunnelmaa pergolassa istuville. Siinä onnistuin hyvin ja bonuksena saan sitten satoakin.

Kasvarin tyhjensin myös runsas viikko sitten. Tomaatteja ja paprikoita oli vielä jonkun verran raakileina. Toin ne lämpimään varastoon kypsymään. Suurin osa onkin jo kypsynyt. Paprikoista tein viime vuotiseen tapaan etikkasäilykkeen. Yhden satsin tein jo ennen kasvarin tyhjennystä. Tästä toisesta erästä tuli vajaa purkillinen. Ohjeessa säilykkeeseen laitettiin paprikoiden lisäksi sipulia. Jätin sipulit pois. 

Ohjeen nappasin vuosi sitten jostain, mutta enpä kuolemaksenikaan muista, mistä. Kiitos taholle, joka ohjeen omakseen tunnustaa.

PAPRIKASALAATTI

1 kg paprikoita
½ kg keltasipulia

Liemi

3 dl vettä
2 dl etikkaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria

Suikaloi paprikat ja sipulit.
Kaada niiden päälle kuumaa vettä 10 minuutiksi.
Kiehauta liemi.
Kaada vesi pois paprikasipuli seoksesta.
Lisää valmiiseen liemeen sipulit ja paprikat.
Anna niiden kiehua miedolla lämmöllä n.10 minuuttia.

Tölkitä.
Säilyy pitkään, kuten muutkin etikkaiset. Samalla vaivalla tekee sitten enemmän.

Paprikoita pilkkoessani totesin, että samalla voin hyödyntää uuniruokaa varten lämmitettyä uunia muuhunkin. Ystäväni luona sain maistaa hänen tekemäänsä maukasta Vironperän kakkua. Tämä Kyllikki Virolaisen kakku ei todellakaan ole kuiva, sillä sen mausteena ja kostukkeena on omenasosetta.

Siis Vironperän kakkutaikinaa tekemään ja vieläpä tuplana. Pakkasessa on hyvä olla vierasvaraa. Omenasatoni oli tänä vuonna heikonpuoleinen, joten korvasin omenasoseen tekemälläni karviaissoseella, jossa on hivenen omenaa joukossa. Ystäväni oli käyttänyt raparperisosetta. Sekin toimii oikein hyvin. Piti heti leikata uunituoreesta kakusta maistiainen. Oikein hyvää.

Monille on varmaan tuttua loppukesästä keittiössä lentävät pienet hedelmäkärpäset. Olen onnistunut välttämään niitä monta vuotta peräkkäin laittamalla ajoissa hedelmät suljettuihin rasioihin tai jääkaappiin. Myös jäteastiassa kannattaa pitää kantta, joka meillä onkin ympäri vuoden. 

Tänä vuonna jokin meni pieleen ja hedelmäkärpäsiä on pörrännyt riesaksi asti. Kaikki kikkakolmoset on ollut käytössä. Viimeisin vinkki, jonka löysin netistä, on laittaa balsamicoa tiskipöydälle avoimeen astiaan. Mielellään kapeakaulaiseen pulloon, josta hyönteiset eivät kovin helposti löydä tietä takaisin ulos. Kärpäset ovat selvästi vähentyneet, niitä kelluu pullossa kuolleina. Vaihdoin pulloon uuden balsamicon. Koko pullo ei tietenkään ole pelkkää balsamicoa ja pullon kokokin on 1/4 litra. Ensin loraus balsamicoa pohjalle ja päälle vettä ja kevyt ravistus.

Kasvimaalla lavakaulukset alkavat olla tyhjiä. Lehtikaalia ja mangoldia riittää yhä korjattavaksi. Lehtikaali pärjää jopa pikkupakkasilla. Muutama kurpitsakin on vielä odottamassa korjuuta. Säilyvät näillä lämpötiloilla paremmin kasvimaalla kuin sisälle korjattuina. Kurpitsoja en tänä vuonna valmista säilykkeeksi. Niistä saa nopeasti herkullista syötävää vaikka uunissa paahtamalla. Kokeilinpa yhtenä päivänä kurpitsaa pastakastikkeen aineksena. Hyvää tuli.

Kasvimaan kulmassa kasvava iso vaahtera pudottaa lehtiään kiihtyvällä vauhdilla. Tällä menolla ei toivoakaan, että se tarjoaisi loistavia ruskavärejä. Nurmikolta lehdet tulee silputtua samalla, kun nurmikko leikataan. Riittää noita lehtiä vielä haravoitavaksikin.

Kosmoskukkien kesä on ollut antoisa. Kukintaa on riittänyt heinäkuun alusta lähtien. Kylvin kosmokset lavakaulukseen 14.5. (Velouette, Candy Stripe ja Early Summer). Aluksi lavakauluksen päällä oli hallaharso. Pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi kastelin lavakaulukset lähes joka päivä. 

Viime aikoina olen poiminut kosmoksia surutta maljakkoon. Ulkona ei tule sateiden vuoksi liiemmin oleskeltua, ei ainakaan ihan vain kauneutta ihailemassa. Leikkoina kosmoksista pääsee nauttimaan vaikka kahvipöydän ääressä.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrttiä olen vuosia sitten kylvänyt kasvimaalle. Sen jälkeen se on ainuttakaan siementä kylvämättä ilmestynyt milloin mihinkin. Tänä vuonna herukkapensaiden vierelle. Aiemmin kesällä kurkkuyrtin varret kasvoivat pitkiksi. Nyt kukkivat ovat jo vähän matalampia. Kukkia oli vaikea kuvata, kun eivät suostuneet katsomaan kameraan vaan siellä täällä rehottavia sormustinkukkia (näkyypä kuvassa yksi voikukkakin) kohti. 

Hakiessani netistä kurkkuyrtin latinankielistä nimeä, törmäsin kahteen täysin erilaiseen ko. kasvista kertovaan tekstiin. Wikipedian mukaan EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan, että kurkkuyrtillä on vakavia haittoja mutta ei minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta (sisältää maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja).

Toisessa tekstissä (Yrttitarha) (itse asiassa useammassakin) taasen kurkkuyrttiä suositellaan moniin ruokiin, mausteeksi ja yrttiteesekoituksiin. Lopussa on varoitus: Koska kurkkuyrtti sisältää jonkin verran haitallisesti vaikuttavia pyrrolitsidiinialkaloideja, sen kuivattuja lehtiä ja kukkia saa myydä ainoastaan apteekista. Pyrrolitsidiinialkaloidit voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä suurina annoksina maksavaurioita. 

Olen joskus poiminut kurkkuyrtin kukkia koristeeksi mm. voileipäkakkuun. Nyt ajattelin, että kurkkuyrtistä saisin kivaa makua ja lisää viikonlopun salaattiin. Taidan jättää kasvamaan ja kukkimaan, sillä kurkkuyrtti on tosi nätti kukkivana. Ilman vatsavaivoja ja maksavaurioita.

Sateet runteli petunioita ankaralla kädellä

 
Kesäkukista osa on jo matkannut kompostiin. Ensimmäisenä lähtivät petuniat, jotka eivät tykkää ollenkaan sateista. Enää ei auttanut ahkera kuihtuneiden kukkien nyppiminen. Osa nupuista käytännössä mätäni avautumatta. 

Dahlia Cafe au Lait

 
Daaliat kukkivat vielä komeasti ja niissä on paljon nuppuja. Varhain keskiviikkoaamuna 20.9. tuuli jälleen voimalla vaakatasossa ja vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi. Korkeaksi kasvanut Cafe au Lait menetti myräkässä yhden oksistaan. Kävin talon seinustalla ruukuissa asuvat daaliat tiistai-iltana tukemassa, mutta silti saivat myräkästä osumia.

Piha ja terassi on muutenkin kuin hävityksen jäljiltä. Kaikenlaista puista irronnutta sälää on nurkat täynnä. Puhumattakaan koivunsiemenistä, joita on liimaantunut jopa sateen roiskimiin ikkunoihin. 

Ikkunat ovat muutenkin aivan järkyttävän tahraiset, täynnä harmaita läiskiä. Mistähän löytyisi sopiva annos energiaa ikkunoiden pesua varten?

Krassi Alaska Salmon Orange

Pelaguut toin jo sisälle. Ennusteissa ei näy kovinkaan kylmiä öitä, mutta ulkona ei ole oikein sopivan suojaisia paikkoja pelaguille. Eivät ne tykkää viistona ylleen roimivista sateista.

Krassi Alaska Salmon Orange

 
Krassi porskuttaa tyynen kauniina, kunhan aurinko välillä kuivattaa sen yltä suurimmat pisarat. Vahdin Alaska Salmonia kerätäkseni sen siemenet talteen seuraavaa kevättä varten. Se alkoi kukkia aika myöhään. Niinpä näköjään saan kärsivällisesti odottaa siementuotantoa. Kovin ovat vielä pieniä ne ensimmäiset, joita siitä olen löytänyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kesä on ollut loistava. Näin paljon kukkia ei minun kasvattamani kelloköynnökset ole kertaakaan aiemmin tehneet. Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvavissa ja talon seinustan köynnöksessä nuppuja on edelleen lukuisia. Samoin eri vaiheessa olevia kukkia. Yleensä kukinta sijoittuu köynnöksen yläosiin. Nyt kukkia on ollut myös aivan alhaalla. Käytännössä oikeastaan pitkin poikin koko kasvia.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

 Yksittäinen kukka ei kauaa köynnöksessä katselijoita ihastuta, mutta jatkuvasti avautuvien uusien kukkien runsaus kannustaa kasvattamaan tätä kesäkukkaa tulevinakin vuosina.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensiat punastelevat upeasti. Ruskavärejä tässä odottelen. Niistä on vasta kalpea aavistus. Ehkä punaiset, oranssit ja keltaiset värit räjähtävät esiin hetkessä, kun yöt kylmenevät.

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.

Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.

– Aale Tynni –

 

Yksi perhonen

Amiraali syysasterissa

 
Elo-syyskuussa on aina kiva ihastella lukuisia perhosia. Muutamissa blogeissa onkin ollut hienoja kuvia erilaisista perhosista. Meillä niitä ei ole tänä vuonna juuri näkynyt. Keskiviikkoiltana ihan säikähdin, kun syysastereille lennähti yksi amiraali. Kerrankin kamera oli oikeaan aikaan mukana ja tähtäysvalmiudessa.

Pyjamalude villiporkkanassa

Muita ötököitä onkin sitten kukilla mönkinyt pilvin pimein. Monta vuotta kummastelin muutamissa blogeissa pyjamaluteiden kuvia. Nykyisin niitä löytyy meiltäkin. Etenkin kasvimaalla kukoistavat villiporkkanat ovat pyjamaluteiden suosikkipaikkoja.

Silene uniflora - Merikohokki

Pari vuotta sitten ostin pikkuisen merikohokin taimen, joka on valkoailakin sukulainen. Istutin sen ihan väärään paikkaan. Siellä se näivettyi ollen vaarassa menehtyä. Niinpä siirsin tänä keväänä merikohokin syysomenan alle, jossa se on pörhistynyt melkoisesti.

Silene uniflora - Merikohokki

Edellisessä postauksessa kerroin pihaani ilmestyneestä mahdollisesta valkoailakista (silene latifolia). Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna kertoi, että kasvi voi olla myös valkoinen puna-ailakki (silene dioica). Löysin netistä erään valokuvaajan oivallisen tunnistustekstin loistavine kuvineen. Käyhän tutustumassa, jos aihe kiinnostaa.

Rhododendron x Nothern Hi-Lights - Revontuliatsalea

Revontuliatsaleani ei tykännyt viime talvesta eikä keväästä ollenkaan. Lähellä kasvava Ruususen uni teki sentään yhden kukan, mutta revontuliatsalean jokaisesta oksasta oli kadonnut henki ja elämä. Leikkasin versoja pätkä kerrallaan nähdäkseni, löytyykö niistä virtaa. Ei löytynyt. Aivan kuivunutta korppua maahan saakka. 

Leikkasin kuolleet versot pois ja ajattelin, että annan juurille mahdollisuuden. Niin vain on kesän aikana kasvattanut uusia versoja 50-senttisen puskan edestä. Seuraavaksi pitääkin kitkeä kaikkialle leviäviä lehtosinilatvan taimia revontuliatsalean viereltä pois.

Peittokurjenpolvi Kurgaanissa

Edellisessä postauksessa kehuskelin myös etupihan Bermudan komeaksi kasvanutta peittokurjenpolvipöheikköä. Meinasin jo unohtaa, että samaa kurjenpolvea on tullut jaettua muuallekin sen oivallisen peittävyysominaisuuden vuoksi. Kuvan Kurgaanissa alkaa kohta sammalleimukin olla hätää kärsimässä, kun peittokurjenpolvi levittäytyy joka puolelle.

Siirsin elokuussa Kurgaanin takapuolella kasvavan pionin toiseen paikkaan, kun sen kukat peittyivät riippahernepuun lehvistöön. Samalla tuli myllättyä sammalleimua kovalla kädellä. Se on saanut sateista reippaasti uutta energiaa ja kasvaa vauhdilla peittämään omaa osuuttaan (joka sijoittuu oikeaan laitaan ja Kurgaanin takapuolelle.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen syysleimu Creme de Menthen kukinta taitaa jäädä tänä vuonna vaisuksi. Osasyyksi epäilen leimun eteen istuttamaani salkoruusua, joka voimakkaalla kasvullaan vei leimulta ison osan valosta ja energiasta. Siirsin salkoruusun muualle, jossa sillä on enemmän tilaa kasvaa niin ylös kuin sivuillekin. Eikä se häiritse pienempiensä elämää. Jos nyt suostuu kotiutumaan uuteen kasvupaikkaansa.

Krassi ja kaaliperhosen toukka

Krassit ehtivät kukkia pitkään ennen ensimmäisten kaaliperhosen toukkien ilmaantumista. Nypin kaikki löytämäni toukat ja kiikutin ne puiston puolelle. Sitten meni melkein kuukausi, ettei yhtään toukkaa näkynyt. Kunnes viime päivinä niitä on ilmaantunut riesaksi asti. Lehdistä tulee nopeasti reikäisiä ja kohta on vain ruodit jäljellä.

Krassi Alaska Salmon Orange

Hiljaa mielessäni toivoin, etteivät toukat löytäisi terassin toisessa päässä kasvavaa krassi Alaska Salmon Orangea. Turha toivo, hyvin löysivät. Ensimmäisen krassipuskan heitin jo kompostiin kyllästyttyäni toukkia nyppimään. Tämän Alaska Salmonin toukkaesiintymän kanssa olen vielä voitolla. Saapa nähdä, kuinka kauan.

Kehäkukka

Hölmöyksissäni kylvin kehäkukan siemeniä yhteen lavakaulukseen tuoksuherneen ja ruiskukan väliin. Ruiskukat itivät ja kasvoivat nopeasti kallistellen laatikossa sinne tänne muiden kasvien päälle. Ei siinä jäänyt tilaa ja valoa kehäkukkien itämiselle. Pieleen  meni.

Viime kesänä kehäkukkia kasvoi laatikko numero kakkosessa. Syksyllä Ukkokulta laittoi samaiseen laatikkoon talvivalkosipulia ja minä vielä keväällä muutaman istukassipulin valkkarien kaveriksi. Jossain vaiheessa sipulien välistä alkoi pilkistellä pikkuisia vihreitä lehtiä ja muutama kehäkukan nuppukin ilmestyi. Kun sipulisato korjattiin pois, kehäkukat innostuivat kasvamaan ja kukkimaan. Yhtään kehäkukan siementä en ole sipulien väliin laittanut, mutta siellä ne viime kesäisistä kukista rapisseet siemenet ovat talvehtineet mullassa ja kukkivat nyt ilonani.

Dahlia Cafe au Lait

Tapani mukaan kiirehdin tänäkin keväänä laittamaan daaliamukuloita liian aikaisin multaan. Kellarin kasvilampun valossa niistä kasvoi aneemisia honkkeleita. Leikkasin pisimmät versot pois ja istutin daaliat talon seinustalle isoihin ruukkuihin. Aluksi suojasin kasvit harsoilla, kunnes lämpötilat nousivat sopiviksi. Yllättäen tästä tulikin oikein hyvä daaliakesä. 

Sneezy ja nimetön pinkki ovat kukkineet kiitettävästi. Cafe au Lait aloitti vähän muita daalioita myöhemmin. Kylläpä siinä onkin kukkia riittänyt. Varsille on tullut mittaa toista metriä. Olen laittanut sille kaksi kunnon tukea ja silti katson turvallisemmaksi pitää daalia nojaamassa varovasti talon seinustaan. Riski painavien kukkien rasittamien varsien romahtamiselle on suuri.

Alppikärhön valtaama köynnöskaari

Vähän huolestuneena katson myös Pikkupuutarhan köynnöstukea. Sen jokaisen neljän jalan tueksi olen laittanut 150-senttiset harjateräkset. Silti kahdesta suunnasta tukeen kietoutuvista alppikärhöistä kertyy painoa sen verran paljon, että romahtamisvaara on olemassa. Köynnöstuen alta ei enää selkä suorana voi kulkea. Varsinkin sateen jälkeen on kierrettävä toista kautta välttyäkseen kunnon kastumiselta.

Alapuolelta katsoessa näkee, kuinka risuinen alppikärhö on. Alaosassa taasen varsinkin vasemman puolen alppikärhö on metrin korkeudelle saakka lähes lehdetön. Oikean puolen alppikärhö Columnella on vehreä myös alhaalta, mutta ylhäältä niinikään risuinen. Tässä vaiheessa on mahdotonta erottaa kärhöjä toisistaan. Ovat solmineen lukuisia versoliittoja korkeuksissa. Kunhan syksy tästä vielä vähän etenee, tartun saksiin. Tiedän, menetän kevään kukinnan. Joskus vain on tehtävä kipeitä leikkauksia.

Clematis viticella Black Prince - Viinikärhö

Alapihan kasvarituijan viereisessä köynnöstuessa kasvaa viinikärhö Black Prince. Tai oletettu Black Prince. Pari viikkoa sitten sain vihdoin leikattua pihan tuijia. Niin myös kasvarituijan holtittoman pitkiksi venyneitä oksia. Black Prince oli tapansa mukaan kasvanut risteilemään tuijan latvuksiin. Päästäkseni leikkaamaan tuijaa kunnolla, irrottelin varovasti tiukasti tuijaan tarttuneita kärhön oksia. Vahinkoa tuli, mutta onneksi aika vähän. Suurin osa versoista ei katkennut, eikä taipunut kriittisesti. Laitoin ne valumaan tuesta alaspäin, kuten mielestäni pitääkin. 

Oikeastaan ensimmäisen kerran pääsen nyt katselemaan kukkia "silmästä silmään". Aiemmin ne ovat sijainneet korkealla pääni yläpuolella. Koitan ottaa tästä opikseni siten, että ensi vuonna ryhdyn ajoissa ohjaamaan kasvavia versoja tukeen. Enkä päästä niitä huitelemaan jälleen kerran tuijan latvuksiin. Vikkelä on oltava, sillä tämän kärhön kasvuvaihti on samaa luokkaa lumikärhön kanssa. Kasvaa ihan silmissä.

Ukkokulta sai vihdoin piikattua betonisen kaivonrenkaan neljään osaan. Olipa homma. Vaati myös melkoista ponnistusta kuskata palat kottikärryillä varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle lähtöä. Yksi pala painoi tajuttomasti ja vaati kahden ihmisen kaiken nostovoiman, jotta pala siirtyi maasta kottikärryihin. Ei puhettakaan, että palat olisi voinut kärrätä kerralla samoilla kottareilla odotuspaikkaan. Ei, jokainen siivu oli kärrättävä erikseen. Hiki nousee otsalle jo pelkästä ajatuksesta, miten saamme nostettua viipaleet peräkärryyn kaatopaikalle vietäväksi.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Olen ollut tavallista kiireisempi, eikä aikaa ole jäänyt liiemmin pihahommiin. Kun sopiva rako on ilmaantunut, laiskotus on ollut niin massiivista, että puutarha on saanut olla lähestulkoon omassa rauhassaan. 

Minna Mama's Garden -blogissa lausahti Puutarhakrapula-postauksessaan ajatuksia herättävästi: " Voisiko puutarhasta vain yksinkertaisesti nauttia enemmän, eikä aina luoda jotakin uutta?!" Toki puutarhahommat ovat muutakin kuin uuden luomista, mutta etenkin kaltaiselleni perfektionistille olisi terveellistä välillä pysähtyä, hengähtää ja antaa itselleen vapaata alituisesta tekemisen pakosta. Vaikka kuinka tykkäisi puutarhahommista, tauot ja loma ovat tarpeellisia.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Niin vain viikko taas vierähti ja viikonloppu on käsillä. Luvassa on välillä vähän erilaistakin, sillä sunnuntaina menemme juhlimaan Ukkokullan sukulaisen 100-vuotissynttäreitä.

Aurinkoista syyskuun viikonvaihdetta kaikille!

Paluu lapionvarteen

Laskeva aurinko värjää pilvet ma 29.8.

Olen systemaattisesti vältellyt syksy-sanan käyttöä, mutta se lähestyy vääjäämättömästi. Turha työntää päätään pensaaseen ja paeta totuutta. Otetaan ilo irti jokaisesta kauniista loppukesän päivästä, kunnes on aika kääriytyä sohvannurkkaan kirjan tai sukkapuikkojen kanssa.

Illat hämärtyvät vauhdilla. Yhdeksältä on sisällä jo niin pimeää, että valojen sytyttäminen on tarpeen. Lauantaina istuimme pergolassa nauttimassa melkeinpä välimerellisestä tunnelmasta lämmön hivellessä ihoa vielä auringonlaskun jälkeenkin. 

Katuvalotkin jo syttyivät. Palattuamme sisälle vajaan tunnin palaneet valot niin alueen kaduilla kuin puistossakin sammuivat. Eivätkä sen jälkeen ole syttyneet. Että onkin pimeää, kun ainoat valopilkut syntyvät talojen osoitevaloista. 

Etsin kunnan sivuilta jotain vinkkiä valojen sammumiseen, ei löytynyt. Tiistaiaamuna laitoin palautesivujen kautta yhdyskuntatekniikalle kysymyksen, onko kunta aloittanut sähkönsäästämisen? Jos on, niin asiasta olisi ollut mukava saada informaatiota ennakkoon. Sähköpostiini ponnahti vastaus samantien: ei ole kyse säästöistä, vaan alueemme valoissa on jokin vika. Lähettävät sähkömiehen korjaamaan asian.

Minun puolestani ainakin osa katuvaloista voi olla pimeänä yöaikaan. Iltaisin ja aamuisin ihmiset kuitenkin liikkuvat monin tavoin, pallokentällä pelataan ja leikkipuistossa keinutaan. Valaistus luo turvaa ja mahdollistaa monipuolisen liikkumisen. Neljän vuoden takaisen alueemme kunnostuksen yhteydessä myös valaistuksessa huomioitiin energian kulutus asentamalla led-lamput.

Tiistai-iltana katuvalot syttyivät normaaliin tapaan. Ja sammuivat runsaan tuntia myöhemmin muutamaa lukuunottamatta. Keskiviikkoillasta en vielä tiedä, kun tätä kirjoittaessani on valoisaa.

Helianthus annuus - Auringonkukka

 
Loppukesän hässäkkä alkaa vihdoin rauhoittua. Kuivuuteen sen sijaan ei ole tullut kummoistakaan parannusta. Jos aamun sääennusteessa sadepilviä näkyykin, päivän aikana ne häviävät kartoilta. Muutamia taimia on odottanut viikkotolkulla pääsyä maahan. En ole ryhtynyt kaivupuuhiin, sillä mielestäni purkkeja on ollut helpompi kastella, kuin juosta kannun tai letkun kanssa ympäri puutarhaa. Päätin kuitenkin kääriä hihani ja ryhtyä toimeen elokuun vaihtuessa syyskuuksi. Ja säiden viilennyttyä. Lapion kanssa heiluminen on huomattavasti mukavampaa, kun ei jatkuvasti tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta ja silmälaseista.

Krassi

Ennen istutustöitä kippasin kesän krassit kahdesta laatikosta ja yhdestä isosta potista kottikärryihin. Oli niissä edelleen aika paljon kukkia, mutta sitäkin enemmän mustia ötököitä varsissa. Harvinaisen pitkään krassini pärjäsivät tänä kesänä ilman ensimmäistä ötökkäiskua, joten siinä mielessä ei mitään valittamista.

Krassien varret silppusin kompostiin. Mullasta siivosin paksuimmat juuret pois ja mullan ripottelin mm. syreenien alle. Siellä se palaa luonnon kiertokulkuun. 

Krassin siemenien kanssa mokasin. Keräsin niitä elokuussa ison määrän, putsasin ja jätin terassin hyllyyn muoviseen jätskirasiaan. Vaikka rasiassa ei ollut kantta, oli kosteus tehnyt tehtävänsä ja suurin osa siemenistä mätäni. Krasseja kompostiin siivotessani olisin saanut runsaasti uusia siemeniä, vaan enpä huomannut silloin tilannetta tarkastaa. Jäljellä on sentään sunnuntaina kerättyjä siemeniä, jotka laitan talouspaperin päälle sisälle kuivumaan. Toivottavasti taas tästä hölmöydestä otan opikseni.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökset ovat olleet nupulla jo pitkään. Vihdoin nuput alkavat poksahdella auki. Pitääkin olla vikkelä ehtiäkseen kuvata kukat, jotka eivät montaa päivää freesinä esillä ole.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Ensimmäiset kukat avautuvat jostain syystä aina köynnöksen latvuksiin. Tämä kuva on otettu alkuillasta varsin kaukaa. En vain jaksanut raahata tikkaita talon nurkalta pergolaan. Pullistelevia nuppuja on aika paljon. Toivotaan, ettei sää ihan tolkuttoman kylmäksi mene, jotta kukat jaksavat avautua. Parina loppuviikon aamuyönä ennuste näyttää +3 astetta. Onneksi olen silloin lämpimän peiton alla. Kelloköynnöstä en sänkyyn kuitenkaan kaveriksi ota, vaikka kuinka koleaksi yöt kävisivät.

Kosmoskukat

Kosmoskukkia olla pitää, joka kesä. Kylvin niitä sekä yhteen isoon ruukkuun terassille että lavakaulukseen tontin laitimmaiseen aitanurkkaan. Ruukkukylvö ei ollut kovin hyvä keksintö, vaikka ahkerasti kesäkukkiani kastelinkin. Siitä huolimatta kosmokset kärsivät kuivuudesta ja kukkivat terassilla muutenkin huonosti.

Lavakauluksessa onni oli parempi. Kuivuus vaikutti kyllä sielläkin. Aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa multa kuivui ennätysnopeasti. Taimet itivät aika hyvin. Sen sijaan aiempina vuosina korkeiksi kasvaneet kosmokseni jäivät nyt paljon matalammiksi. Lavakauluksen paikka vaihtuu ensi kesänä. Kosmokset taidan kylvää muualle.

Dahlia Cafe au Lait

Daalioiden istuttaminen lavakaulukseen ruukkujen sijaan oli hyvä idea. Tosin vähemmän daalioita yhteen laatikkoon olisi ollut parempi, koska Cafe au Lait on vyörynyt kaikkien yli. Sneezy laatikon laidalla on puolustanut paikkaansa sinnikkäästi, joskin laihoin tuloksin.

Solanum lycopersicum Pink Tiger - Luumutomaatti

Tomaateissa viedään viimeisiä. Tiistaina poimin kulhollisen Bumble Beetä, Supersweetiä ja luumutomaatti Pink Tigeriä. Golden Sunriseä on kypsymässä vielä kymmenkunta kappaletta. Muutama Gardener's Delight, Yellow Pearshaped ja loput Pink Tigerit on myös kohtapuoliin korjuukelpoisia.

Kesän tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät 30.6. Sen jälkeen onkin voinut hakea kulhollisen kerran pari viikossa.

Solanum lycopersicum Pink Tiger - Luumutomaatti

Luumutomaatti Pink Tigeriä kokeilin ensimmäisen kerran. Sen kasvutapa on aivan erilainen verrattuna kasvattamiini kirsikkatomaatteihin. Versoja lykkäsi joka haarasta ja haaran haarasta. Kaikkiin tuli kukkia ja raakileita, jotka myös kypsyivät. Välillä ihmettelin, miten hentoiset varret jaksavat kantaa satoa, vaan niin vain onnistui.

Satoa alkoi tulla vähän muita myöhemmin, mutta sitten sitä onkin riittänyt. Pink Tigerin maku ei ole mitenkään mieltä sykähdyttävä. Suoraan sellaisenaan napostellessa toisinaan häiritsi tomaatin kärkeen muodostuva "piikki", joka tekee makuun puisevan lisän. Satoisuudesta huolimatta taitaa jäädä ainoaksi kokeiluksi.

Solanum lycopersicum Bumble Bee

Törmäsin lehdessä uutiseen, jonka mukaan ulkomaisista tomaateista on löytynyt uusi ruskokurttuvirustauti. Toistaiseksi virusta ei ole löytynyt suomalaisilta viljelmiltä. Kaupoista sitä jo löytyy. Kauppojen tomaateista virus leviää helposti omiin tomaatteihin mm. käsien ja työvälineiden välityksellä. Kotiviljeliljöidenkin on syytä jatkossa välttää siementen ottamista kaupan tomaateista, koska virusta on myös siemenissä. 

Lisää tietoa tomaatin ruskokurttuviruksesta mm. Ruokaviraston sivuilta.

Capsicum annuum 'California Wonder' - Paprika

Paprikasatoa voin vain kiitellä. Niitä on riittänyt salaattiin pilkottavaksi, soppa-ainekseksi ja jos jonkinlaisiin kokeiluihin.

Capsicum annuum 'Zazu' - Paprika

Punaisen California Wonderin ja pikkuisen Lompardon lisäksi kasvatin keltaista Zazua, joka on makea ja mieto paprika. Paprikan kasvattaminen kasvihuoneessa ei voisi helpommaksi tulla. Kunhan taimia kastelee sopivasti, muuta ei tarvitse tehdäkään.

Paahdettu tomaatti-paprikakeitto

Määräänsä enempää ei paprikaa jaksa salaattiinkaan pilkkoa tai täytettynä uunissa paistaa. Googletin vaihtoehtoja ja löysin paahdetun tomaatti-paprikakeiton ohjeen. Taisi olla K-ruokaohje. Creme fraiche kruunasi lopputuloksen. Oli niin hyvää, että ehdin jo syödä osan, kunnes keksin ottaa soppalautasesta kuvan.

Pikkelöinti on erinomainen ja herkullinen säilöntäkeino. Alkuviikon kasvarikäynniltä kotiutui keittiöön runsas kilo punaisia ja keltaisia paprikoita. Keitin niille mausteliemen. Sekaan olisi voinut laittaa vielä sipuleita, mutta niille löytyy runsaasti käyttöä muutenkin. Siksi en raaskinut omaa sipulisatoa purkkiin laittaa, enkä kaupasta käydä lisää ostamassa.

Citrullus lanatus 'Sugar Baby' - Vesimeloni

Yllytyshullun pitää aina kokeilla kaikkea. Olen ihastellut muiden kypsyttämiä vesimelonipalluroita, joten pitihän minunkin muutama siemen keväällä multaan laittaa. Itivät hyvin, jonka jälkeen jämähtivät muutaman sentin mittaisiksi. Kun eivät heittäneet henkeään, vein taimet kasvihuoneeseen. Onneksi istutin isompiin potteihin, sillä innostuivat jossain vaiheessa kasvamaan ja kukkimaan.

Vesimeloni olisi vaatinut parempia huoltotoimia eli versoja olisi pitänyt katkaista hedelmän kasvun takaamiseksi. Monesta kukasta syntyi pikkuinen pallero, joka joko kuivui tai putosi pian maahan. Muutamasta on kasvanut isompi. En usko niiden ehtivän kypsyä, kun kokoakin pitäisi tulla vielä lisää. Kuvassa pitäisi olla vaikkapa tulitikkurasia antamassa viitteitä vesimelonin koosta. Ei taida olla vielä edes kymmensenttinen.

Menköön tämäkin opiskelun piikkiin. Seuraavalla kerralla olenkin vähintään tokaluokkalainen. Sen verran positiivinen kokemus, että uskallan jatkaa kokeilua.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Kasvimaa tyhjenee vauhdilla. Loput porkkanatkin korjasin viikonloppuna. Niiden kasvattaminen lavakauluksissa onnistuu joka kesä yli odotusten. Minun kannattaisi jatkossa unohtaa kaikki hienoudet ja keskittyä porkkanaan ja sipuliin. Ja kesäkukkiin.

Kiinansipulia kasvatin pari vuotta sitten. Yhden taimen istutin parsalaatikkoon, jossa se on nyt alkanut kukkia. Kylvin kiinansipulia lisää keväällä, kun pussissa sattui siemeniä vielä olemaan. Nyt syksyn aikana pitäisi siirtää hyvin kasvaneet kiinansipulit lavakauluksesta maahan, jossa ne voisivat olla ja elää rauhassa. Kiinansipuli on monivuotinen, miedosti valkosipulille maistuva, ruohosipulin tapaan käytettävä maustekasvi.

Malus domestica Huvitus

Omenoista tulee kohtuullinen sato. Mitä nyt ötököiltä jää meille ihmisille syötävää. Tarkoitus on jossain välissä pilkkoa jokunen omppu pakastimeen. Osan pilkon höyrytettäväksi, jonka jälkeen laitan pehmenneen massan sosemyllyyn. Soseen pakastan ilman sokeria.

Omenoita on käytävä päivittäin keräämässä nurmikolta. Pudotessaan omenaan tulee klommo, joka alkaa nopeasti mädätä. Vähänkin vaurioituneisiin omenoihin iskee myös muumiotauti. Uusimman tiedon mukaan muumiotautiset omenat voi laittaa puutarhakompostiin, kunhan peittelee tautiset omenat. Sieni tuhoutuu maassa mullan seassa. Muumiotauti leviää ilman välityksellä, joten puiden alle muumioituneita hedelmiä ei ole syytä jättää lojumaan.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunoita tulee paljon. Niissä on tänä kesänä ollut luumukääriäisiä. Toukan kaivautumiskohtaan pusertuu hedelmästä nestettä, kumivuotoa, joka kuivuu hedelmän pintaan. Kriikunonissani on jo vuosien ajan ollut myös luumun äkämäpunkkia, joka aiheuttaa puun lehtiin vaaleita "nappuloita". Itse hedelmät ovat olleet syöntikelpoisia.

Viinirypäle Zilga

Rypälesadon kypsymisen kanssa ollaan vähän kiikun kaakun. Osa rypäleistä on jo saanut tummaa väriä pintaansa, mutta paljon on yhä täysin raakoja. Saamani tiedon mukaan rypäle ei kypsy tomaatin tavoin sisälle tuotuna. Vähintään se menettää makeuttaan, joka syntyy rypäleen kypsyessä auringonvalossa kiinni köynnöksessä. 10 vrk:n ennusteiden perusteella mennään melko koleissa olosuhteissa. Öisin alimmillaan +1 asteeseen. Taitaa jäädä liki kaksi ämpärillistä rypäleitä tänä vuonna syömättä.

Aronia

Aroniaa tulee jälleen kerran aika kivasti. Pakastin alkaa olla jo kukkuroillaan marjoja eri tavoin säilöttynä. Ehkä teen aronioista muutaman purkillisen hyytelöä, sillä se on oivallista suolaisten ruokien lisukkeena.

Loniceara per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusaman punaiset marjat ovat myrkyllisiä, joten tyydymme ihastelemaan niitä kivoina puutarhakoristeina.

Alcea rosea 'Chaters Double' - Salkoruusu

Keväällä kylvin esikasvatukseen kahdenlaisia salkoruusun siemeniä. Siemenet itivät ja kasvaneet taimet istutin alkukesästä kahteen eri penkkiin. Toinen tekee komeita lehtiä eli elossa on. Toinen pukkasi nuppuja, vaikka itse kasvilla on mittaa runsas 10 cm. Toivottavasti tämä on hengissä vielä ensi kesänä.

Ostamani uudet syyshortensiat ovat yhä kaupan purkeissa, kun en ole ehtinyt niitä vielä istuttaa. Ensin pitäisi tehdä esivalmisteluja, joihin kuuluu kesän penkissä kasvaneiden auringonkukkien poisto. En vain ole raaskinut riipiä kukkivia kasveja pois. Uusia nuppuja ei enää näy, joten piakkoin alkaa pensaiden istutus.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Pitkään vallalla olleen saamattomuuden vuoksi olen kiertänyt taimimyymälät kaukaa. Kaiholla olen lukenut teidän blogituttujen oivallisista ostoksista. Vähän sentään sain itseeni virtaa hankkimistani kahdesta syyshortensiasta, että menin ostamaan vielä kolmannenkin. 

Heräsin nimittäin yhtenä aamuna varhain idealampun loisteeseen. Keksin siirtää mustaherukat punaherukoiden kanssa samaan ryhmään, jolloin lähelle alapihan aitaa syntyy tyhjä kolo. Ilman muuta kolo on täytettävä ja sen aion tehdä uudella Vanille Fraisella, jonka kumppaniksi ostin purppuraheisiangervo Diabolon. Kasvutavoiltaan ja olosuhdevaatimuksiltaan ovat aika samanlaisia. Voisin kuvitella Vanille Fraisen vaaleanpunaisten kukkien istuvan kivasti Diabolon tummiin lehtiin.

Mitään en ole vielä siirtänyt, enkä ainuttakaan uutta kuoppaa kaivanut. Tässä on välissä pari hässäkkäpäivää, mutta äkkiäkös valmista syntyy, kunhan saan lapion käteeni.

Clematis Texensis-ryhmä PRINCESS KATE 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Riittäköön jorinat tältä erää. Kiitokseksi siitä, että jaksoit jutun loppuun saakka raahautua, laitan kuvan ihanasta prinsessakärhöstä. Että voikin olla kaunis.

 Mukavaa syyskuun alkua kaikille! Tulkoon värikäs syksy.