Kärhöjä ja muita köynnöksia

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

 

Kevättalvella tuntuu, ettei enää millään jaksaisi odottaa auringonvaloa ja sen mukanaan tuomaa lämpöä. Erityisen paljon kaipaan myös värejä. Sitten ykskaks kaikkea edellä mainittua on yllin kyllin. Yhden kasviryhmän loiston hiipuessa seuraava porukka on jo kukkimiskuopissa valmiina näyttämään parastaan.

Pionit ja ruusut ovat jo saaneet ansaitun huomionsa. Olkoon nyt kärhöjen ja muiden köynnösten vuoro. 

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Tarhakellokärhö 'Aljonushka' on yksi lempikärhöistäni. Mieltymykseni perustuu pitkälti sen luotettavuuteen ja huolettomuuteen. Ilman muuta joka vuosi pelottaa, onko Aljonushkani menehtynyt talven aikana. Sieltä se yleensä urheasti nousee. Niin myös tänä vuonna.

Aljonushkassa ei ole ollut tauteja, eikä mikään ötökkäkään ole siihen iskenyt. Tai niihin, sillä minulla on Ruusupenkissä kaksi Aljonushkaa. Moni tietääkin, ettei Aljonushkassa ole kärhiä, joiden avulla se kiipeäisi ja kiinnittyisi johonkin tukeen. Minulla on kummassakin kaksi 150 cm korkeaa, puolipyöreää metallitukea, joiden välissä köynnös kasvaa. Yläreunat tavoitettuaan oksat kaartuvat nätisti.

Oikealla näkyvä sormustinkukka on yksi "sinne-tänne-hippityyliin" tuonne ruusupensaan taakse kasvanut. Sille on kertynyt korkeutta noin 160 cm, mikä on tänä kesänä yleistä varsin monelle muullekin kasville.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin "Rouge Cardinal" kuuluu myös uskollisesti kukkiviin kärhöihini. Nyt on pakko koputtaa puuta, ettei se vaan muuta mieltään ja lähde pois. Tykkään valtavasti Rouge Cardinalin samettisesta ulkomuodosta ja tummanpunaisesta väristä. Kuvassa on vasta kesän ensimmäinen avautunut kukka. Nuppuja on lukuisia.

Clematis 'Piilu'

Piilun ostin neljällä eurolla Honkkarista. Se oli ostaessani melko ressukka köynnökseksi, mutta hyvin lähti kotiutumaan ja kasvamaan maahan päästyään. Minun ei pitänyt tätä kärhöä ostaa, ei mitään kärhöä. Uuden Viiniportin toinen puoli kaipasi mielestäni jotain kaunistusta siihen saakka, kunnes toisella puolella kasvava viiniköynnös yltää portin lakikorkeuteen. Jos yhteiselo näyttää sujuvan, mikä estää Piilua viettämästä tuossa vaikka kuinka pitkään?

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Kärhöt kaipaavat etenkin ensimmäisinä vuosinaan kunnon kastelua. Seisovasta vedestä juuristollaan ne eivät pidä. Meillä maa on hyvin hiekkaperäistä, eikä vesi missään jää seisomaan pitkäksi aikaa. Alkukesän runsaat sateet ovat selvästi olleet kärhöille mielusia. Niiden kasvu on ollut reipasta ja nuppuja on runsaasti.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

'Madame Julia Correvon kasvaa Olopihalla, Vasenrinteen yläreunassa. Viime kesänä surin sen repaleisia ja pienikokoisia kukkia. Nyt kärhön ulkonäkö on aivan erilainen. Kuin kokonaan toinen kärhö. Nuput ovat isokokoisia ja avautuessaan kukka on ehyt ja iso. 

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Olen surkea suunnittelemaan puutarhan kasveista sopivia värikumppaneita. Ihastelen toisten puutarhoissa mietittyjä kokonaisuuksia ja toinen toistaan korostavia kasveja. Johonkin kasviin ihastuessani hankin sen ensimmäisestä eteen tulevasta paikasta. En malta etsiä ja odottaa löytäväni juuri tietyn värisen ja mallisen kasvin. Omassa puutarhassa onkin sitten melkoista sillisalaattia. Tärkeintä lienee, että itse tykkään kasveistani. Julia-rouva valkoisten perhoangervojen kanssa on kerrankin kiva yhdistelmä. Vieläpä ihan vahingossa.

Clematis 'Hagley Hybrid'

Epäilen, että 'Hagley Hybrid' -kärhöt ovat päättäneet valloittaa pihani. Jos jossain kärhövalikoimaa tutkin, eniten näen Hagely Hybridejä. Muutaman sellaisen olen istuttanut, myös menettänyt. Pisimpään HH on viihtynyt Olopihan Syreenipenkissä. Viime vuonna se kasvoi vieressä kasvavan syreenin oksaan kiinni. 

Clematis 'Hagley Hybrid'

 

Keväällä leikkasin tuon kärhöä houkuttelevan oksan pois, kun se oli kuivunut. Yritin sitten kietoa pitkäksi venynyttä kärhöversoa omaan tukeensa, jossa sillä olisi paremmat kasvumahdollisuudet. Vaan hupsista keikkaa, verso taipui aika pahasti. Myöhemmin huomasin kyseisen verson alkaneen ruskettua eli se oli vaurioitunut. 

Mitä tästä opinkaan? Kärhöjä ei pidä mennä räpläämään enää siinä vaiheessa, kun ne ovat jo hyvässä kasvussa.

Clematis 'Pink Fantasy'

'Pink Fantasy' kasvaa tien puolen Pikkupuutarhassa. Kärhökäytävän tuessa yhdessä sinisen alppikärhön ja tarha-alppikärhö 'Columellan' kanssa köynnöskaaren vastakkaisilla puolilla. Joo, ihan hölmöä istuttaa loistokärhö alppikärhöjen kaveriksi. Siinä saattaa loistokärhö jäädä helpostikin kakkoseksi. Tai peräti kolmoseksi, kuten tässä tapauksessa.

Pink Fantasyn onni tänä runsaan kasvun kesänä on ollut sen alppikärhöjä myöhäisempi herääminen ja kukinta. Siellä se on hissukseen kasvanut tarha-alppikärhö Columellaa tukena käyttäen köynnöskaaren huipulle. Mikäs on availlessa nuppuja, kun samalla pääsee tiirailemaan maisemia yläilmoista käsin. Kuvaajalle on tosin hankalaa saada kuvia kukkakaunottarista, mutta sehän ei ole kärhön murhe.

Polun päässä köynnöskaari alppikärhöjen valloittamana.

 
Ei muuten ole tullut mieleenkään kaivaa Pink Fantasya ylös ja istuttaa sitä jonnekin muualle. Samalla todennäköisesti vahingoittaisin tarha-alppikärhön juuria ja pahimmassa tapauksessa lähettäisin sen kärhöjen hautausmaalle. Kasvakoot kimpassa ristiin rastiin toisiina tukeutuen. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on myös lempikärhöjäni. Sekin! Saattaisi olla yksinkertaisempaa luetella ne kärhöt, joista en tykkää. Lopuksi voisin sanoa, että kaikista tykkään. 

Lumikärhö on voimakaskasvuinen, runsaasti ja pitkään kukkiva. Sen versoja rentoilee sinne tänne. Tavallisesti yritän niitä sitoa köynnöstukeen sen verran, etteivät oksat ylety takertumaan hiuksiini ohi kulkiessani. Tänä vuonna sitomiset ovat edelleen tekemättä. Lumikärhö kilpailee tukensa toisella puolella kohti Viiniporttia kasvavan viiniköynnöksen kanssa. Kyllä se myöskin koittaa kosketella hiuksiani joka kerran sen läheisyydessä ollessani.

 
Vuosi sitten leikkasimme Oikearinteessä kasvavista vuorimännyistä korkeimmat ja rumimmat oksat pois. Loputkin olisi ehkä ollut syytä leikata, mutta minä vain tykkään rujoista vuorimännyistäni. Ainakin ne muistuttavat kyseisten havujen vuosittaisen typistämisen tärkeydestä. 

Mietin, miten voisin somistaa vuorimäntyjä siten, ettei niitä tarvitsisi kauhistellen katsella. Keksin istuttaa lumikärhön ylempänä olevan vuorimännyn lähelle. Siten, että kasvaessaan se verhoaisi paljaita runkoja jättäen korkeammalla huojuvat kauniit havupallerot näkyviin. Tänä kesänä lumikärhö on venynyt vähän joka suuntaan. Se todellakin aikoo verhota vuorimännyn rungot ja kohta varmaan jotain muutakin. Yksi oksa luikertelee kohti Oikearinteen yläosassa olevaa Teresanruusua kohti. Ruusun kimppuun en anna lumikärhön iskeä. Jossain vaiheessa käyn oksan suuntaa muuttamassa. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöt ja tarha-alppikärhöt ovat aikansa kukkineet ja kukintansa lopettaneet. 'Willy' ja 'Columella' ovat varmaan saaneet huomionsa, mutta 'Purple Dreamia' pitää vielä näin jälkikäteen kehua. Se näytti keväällä vähän aneemiselta ja risuiselta. Ajattelin, etten taida tänä vuonna nähdä sen kaunista kukintaa. Pieleen meni ajatus. 'Purple Dream' kukki yhtä runsaana ja kauniina kuin muinakin keväinä. 

Ehkä ensi keväänä, tai sitten jonain seuraavista, minun on leikattava Purple Dreamia, jotta sen kukinta ei sijoittuisi pelkästään yläosiin. Risuisuutta alkaa olla tämän kärhön alaosissa turhan paljon. Mietitään, mietitään. Päätän asian myöhemmin. 

Lonicera hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Suonette anteeksi runsassanaisuuteni. On ihan pakko kehua koreaköynnöskuusamaa. Se venyy ja paukkuu joka suuntaan. Eipä ole ollut kukistakaan puutetta. Tämä köynnös kasvaa vastapäätä sisäänkäyntiä. Se saa päivittäin ansaitsemansa huomion ja ihailevat katseet.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Koreaköynnöskuusama on näyttävyytensä lisäksi helppohoitoinen. Toisinaan osa sen oksankärjistä kuivuu talven aikana. Ne on helppo leikata pois keväällä. Vanhan köynnöksen voi myös nuorentaa alasleikkaamalla. Tähän minulla ei ole toistaiseksi ollut tarvetta.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Alapihalla, pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select'. Tai sellaisena tämän köynnöksen olen ostanut. Sen istutuspaikka ei ole ehkä paras mahdollinen. Siellä se kasvaa valkeakuulaan ja punakanelin välissä. Johonkinhan kaikki himoitut kasvit on koitettava laittaa. Sitten vaan toivotaan niille parasta ja pitkää ikää. Toinen vaihtoehto olisi jättää koko kasvi hankkimatta. Mutta onko se vaihtoehto yhtään parempi? Ei ainakaan minulle.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Belgica Selectin kuvaamisessa on aina vähän ylimääräistä temppuilua. Lähikuvauksessa on varottava tallaamasta muita kasveja. Yläviistoon kuvatessa taasen on vaarassa saada omenapuun oksasta tökkäisyn silmään tai otsaan. Oikein viitseliäänä hetkenä kierrän alapihan, irroitan peuraverkkoportin ja kuljen aidan ulkopuolta takaisin Belect Selectin luo kuvaamaan sen takapuolta. Ihan nätti takapuoli sillä on eli ei mitään hävettävää.

Lonicera periclymenum 'Serotina - Ruotsinköynnöskuusama

Tunnustan olevani kasvien suhteen yllytyshullu. Parasta mainosta ja markkiointia kasveille on nähdä niitä puutarhaihmisten julkaisemissa kuvissa. Sen jälkeen onkin lähes mahdotonta poistaa ihastuksen kohdetta aivojen muistilonkeroista. Netti auki ja etsimään, missä olisi lähin kyseistä kasvia myyvä puutarhaliike. Joskus on ajettava kauemmaksikin. Tai koitettava tilata netin kautta. Aika usein - onneksi - haluttu kasvi löytyy inhimmillisen ajomatkan päästä.

Lonicera periclymenum 'Serotina - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' sai minussa mielihyvän tunteet väpäjämään kuvia tästä köynnöksestä nähtyäni ja tarinaa siitä kuultuani. Kun samaan syssyyn vielä tarjoutui hyvä istutuspaikka, kääntyi auton nokka puutarhamyymälään.

 
Viime kesänä huonokuntoinen leikkimökki sai lähtökäskyn. Se purettiin ja kuskattiin kaatopaikalle. Tilalle Ukkokulta pystytti raudoitusverkosta L:n muotoisen köynnösnurkkauksen, jonka kumpaankin "siipeen" istutin sekä ruotsinköynnöskuusaman että villiviinin. Pari viikkoa sitten löysin toisesta Serotinasta kaksi kukkaa. Ikkunasta kurkatessa näyttäisi, että niitä on lisääkin tullut.

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Makuuhuoneen ja vierashuoneen ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sen istutusvuotta en äkkipäätä etsiessäni löytänyt. Aika kauan se on tuossa ollut. Piippuköynnös tarvitsee tuen. Sen takana seinällä on köynnösristikko, jossa piippuköynnös luikertelee. 

Joinain aiempina vuosina olen kiinnittänyt räystään alapuolelle naruja, joita pitkin köynnös voi nousta korkeammalle. Viime vuosina olen antanut sen vyöryä seinäristikosta vapaasti penkkiä kohti. Ei haittaa, vaikka se samalla toimisi maanpeitekasvina.

Piippuköynnöksestä vasemmalle on köynnöshortensia. En ole antanut sen kiinnittyä seinään, vaan sillä on oma tukilieriönsä. Osa köynnöshortensiasta luikertelee istutuspenkissä maanpeitekasvina, mihin rooliin se sopii hyvin. Tämän köynnöshortensian ja pari muuta olen kasvattanut nurkan takana seinustalla kasvavasta emokasvista leikatuista oksista. 

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Köynnökseen tulee loppukesästä piipunmallisia kukkia, joista se on saanut nimensä. Kukat ovat vaatimattomia ja peittyvät usein lehdistön alle. Siitäkö johtuu, etten muista nähneeni omassa piippuköynnöksessä ainoatakaan kukkaa. Enpä kyllä ikinä muista köynnöstä sen enempää tutkaillakaan. Ehkä pitäisi. Jos vaikka niitä piippuja näkisi. 

Piippuköynnöksen lehdet sen sijaan ovat näyttäviä, kuin vihreitä jättisydämiä. Köynnös on myös helppohoitoinen. Poistan keväällä kuivuneita oksia. Olen uudistanut piippuköynnöstä myös leikkaamalla sen kokonaan alas. Sieltä se taas kevään tullen nousee.

Lonicera x brownii  'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Löytyy meiltä useita villiviinejäkin. Niistä olen joissakin jutuissa kertonutkin. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä yksi kuusama eli tulikuusama. Sen olen ostanut edullisesti sen enempää koko kasvista tietämättä v. 2017. Se kasvaa aitaa vasten tonttimme puistoreunalla pysyen siinä tanakasti pystyssä. Leveyttä tulikuusamalle on tullut reilusti ja korkeuttakin jonkun verran. Sen oksat ovat aika jäykät, jonka ansiosta ne sojottavat kivasti pystyssä vähän joka suuntaan. Pidän tulikuusaman oranssinpunaisista, torvimaisista kukista. Pörriäisetkin tuntuvat siitä tykkäävän.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama Pikkupuutarhan puolelta kuvattuna, edessä hieman syyshortensiaa. 

Aurinko jatkaa edelleen hellimistään. Pidetään päämme kylminä - tai ainakin viileinä.