Perässä tullaan

Näillä helteillä vikkeläliikkeinenkin ihminen hidastuu, eikä ajatuskaan kulje talviseen tapaan. Ylenmääräisen kuumotuksen lisäksi olen onnistunut järjestämään itselleni monenmoista ohjelmaa, jonka puitteissa on pitänyt kiirettä. Isäkin sairastui johonkin kesäflunssaan. Korkeiden tulehdusarvojen alentamiseksi aloitettiin antibiootit. 97-vuotismittarin ylittäneen papan kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa. Sitkeä kaveri.
 

Kaiken värisiä pioniunikkoja putkahtelee pihassa mitä omituisimmissa paikoissa. Edellisten kesien siemenkylvöjen seurauksia saa nyt ihmetellä ja ihastella. Kylvin erilaisia pioniunikoita myös ylös kaivetun metsäruusun tilalle. Kovasti kummastuttaa, miksi valtaosa kukkivista on lähinnä kerrottuja liloja pioniunikoita. Mihin ne kaikki muut värit ovat menneet? Paljon on vielä nuppuja odottamassa avautumisvuoroaan, joten jospa sieltä jokunen vaaleanpunainenkin tulisi.

Muutama ruusunverso on penkistä noussut, kuten epäilin tapahtuvankin. Useimmat on hentoisina voinut nyppäistä paljain sormin pois. Kartiovalkokuusen tyvelle on nähtävästi jäänyt yksi tai kaksi isompaa juurta. Pelkäsin näin käyvän, kun en uskaltanut liiaksi häiritä kuusten juuria. Nyt ajatuksena on kaivaa jokainen nouseva ruusunverso pois, kunnes niiltä loppuu taistelutahto. Jos näin ei käy, on harkittava kuusten nostoa ja juuriston puhdistamista. 

Marhanliljojen kukinta-aika tuli ja meni. Osa niistä ei noussut ollenkaan. Tai nousi ja kuivui kokoon kukkimatta. Tämä tummahipiäinen kukki tänä kesänäkin kahdessa paikassa juuri niin kauniina kuin toivoa saattaa. Se ei ole kovin innokkaasti rehevöitynyt. Suunnitelmissa on hankkia lisää marhanliljoja ja vieläpä useampi sipuli kerralla, vaikka niitä vaikea onkin löytää. Eivätkä sieltä halvemmasta päästäkään ole.  

Kuvittelin olevani jotenkin kartalla näiden nimien suhteen. Vaan enpä ole enää. Saaripalstan Saila onnistui sekoittamaan postauksessaan nimikäsitykseni. Olen kutsunut tätä tummaa 'Russian Morningiksi'. Ei taida olla. 

Lilium martagon 'Claude Shride'

Allaspenkistä nousi muutama 'Claude Shride'. Jos nyt tämänkään nimestä uskallan olla varma. Muut alueelle istutetut eivät kukkineet. Toivon niiden muhivan mullan alla siihen malliin, että tulevat sieltä vaikkapa ensi kesänä minua tervehtimään. 

Entisen leikkimökin taakse, syreenien alle on muodostunut varjoliljojen kokoontumispaikka. Olen ripotellut varjoliljojen siemeniä muutamille alueille. Tämä on yksi niistä. Niillä on ilmeisen hyvä paikka kasvaa ja lisääntyä, kun harvemmin tuolla tallustelen tai muutakaan puuhaan. Varhain keväällä tapaan leikata pois syreenin taimia, jotta koko paikka ei aivan puskoituisi.  

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Iristenkin aika on jo ohi. Meinaan aina unohtaa mätäskurjenmiekan, joka kasvaa Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Sen kukkia en ihan heti huomaa, koska ne piiloutuvat lehtien lomaan. On se niin nätti, että voisi näkyä paremminkin. 

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Kaivoin mätäskurjenmiekkaa viime syksynä toisaalle istutettavaksi. Siellä se heräsi tänä kesänä, mutta ei vielä kukkinut. Sitäkin enemmän kukkia tuli vanhan paikan mättääseen. 

Vasemmalla verikurjenpolvi 'Elke', yläoikealla verikurjenpolivi, alaoikealla idänkurjenpolvi 'Baby Blue'

Kurjenpolviin tykästyn vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat helppoja hoitaa ja kukkivat pitkään. Tänä kesänä kaikki kurjenpolvet rehottavat ylenpalttisesti. Erityisesti tavallinen verikurjenpolvi on venynyt vähän joka suuntaan ja retkottaa paikoin muidenkin kasvien päällä. Kuumuuden vuoksi olen antanut sen olla. En ole tottunut leikkelemään kurjenpolvia, mutta viileiden säiden saapuessa saatan parissa paikassa hiukan rajoittaa verikurjenpolvien maailmanvalloitusta.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' on muistaakseni OmaPiha-lehden tilaajalahja vuosien takaa. Sitä on kahdenlaista. Toinen on sininen. Toinen taas valkoinen, jonka terälehdissä on sinisiä raitoja. Tämä 'Splish-Splash' kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukematta huonoillakin ilmoilla. Se on seikkaillut puutarhassani eri paikoissa. Kotiutuu aina nopeasti uuteen paikkaan. 

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on saman tyyppinen kuin sinipiikkiputki. Kukinto kuitenkin suurempi ja sinerrys vähitellen hopeisempi. Tämä kasvi hoitaa lisääntymisensä ihan itse. Ei siitä riesaa ole tullut.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Pörriäiset tykkäävät alppipiikkiputkesta. Jokaisessa kukassa on kimalaisia ja muita pörriäisiä kerralla lukuisia. Osa näyttää käyttävän alppipiikkiputkia laskeutumisalustanaan ja lentomatkojensa lepopaikkana. Olen luullut useammankin pörriäisen olevan hengetön, mutta pikkuisen koskiessa lähtevät liikkeelle.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Yksi Ruusupenkin ängelmistä kasvaa joka vuosi hurjan korkeaksi. Tulkitsen sen olevan jaloängelmä 'Elin', jonka olen istuttanut 2020. Istutin samana kesänä useamman erilaisen ängelmän, joista osa on lähtenyt omille teilleen. En ole laittanut taimille nimilappua, eikä kirjaamani tiedotkaan ole riittävän täsmällisiä.

Kävin huvikseni mittaamassa Elinin korkeuden. Se huitelee 220 sentissä. Yhtä korkeaksi osoittautui punaherukkapensaassa kasvava punainen sormustinkukka. Korkeahan tuo Elin on joka vuosi, mutta nyt se ylitti edellisvuotiset mittansa. Kiva kuvata moisia hujoppeja. 

Syyspenkissä on kunnon sekamelska. Samanaikaisesti kukkivat monet itsestään kylväytyneet harjaneilikat, pallerokiurunkukka, harmaakäenkukat ja keijunkukka 'Hanskin' vielä sinnittelee. Komeamaksaruoho taasen vasta aloittaa kukintaansa. Etelänruusuruoho on kallistunut nurmikolle (ei näy kunnolla tässä kuvassa). 

Kaikenlaista rikkakasvia yrittää vallata tilaa penkin taustalla. Kukapa niitä raaskisi mennä tässä helteessä kitkemään, kun samalla joutuisi tallaamaan kukkivia kasveja. Pitäisikö kohta mennä helpottamaan ahtaalla olevan kääpiöhopeakuusen oloa?

Puna- ja valkoherukat on poimittu ja mehuksi keitetty. Punaherukkatertut olivat runsaita, marjat suuria. Ja niin kypsiä, että putosivat melkein itsestään ämpäriin. 

Mustaherukoita ei paljon tule, kun pensaitakin on vain kaksi. 'Pohjan Jätti' tekee isokokoisia marjoja, mutta pensaat pysyvät vuodesta toiseen vähän liiankin kompakteina. Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.

Ostin myös muutaman rasiallisen puutarhavadelmia. Niin hyvän makuisia, että meinasi kieli mennä solmuun herkullisuudesta. Viime talvena etsin jälkiruokaa varten kaupoista kotimaisia vadelmia. Ulkomaiset pakastemarjat kun suositellaan kuumennettavan. Kotimaisia vadelmia oli vaikea löytää ja kalliitakin olivat. Päätin ennakoida tilanteen pakastamalla itse vattuja. Nyt se on tehty.

Tomaatteja on kypsynyt reippaassa tahdissa. Vähään aikaan ei ole tarvinnut kaupasta ostaa salaattia, kurkkua eikä tomaatteja. Myös uusi retiisisato kypsyi syötäväksi. Muistin leikata kasvimaalta myös persiljaa ja ruohosipulia talven varalle pakkaseen.  

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikoita kasvaa tontilla siellä täällä, perennojen lomassa ja marjapensaiden alla. Niitä tulee napsittua puutarhassa kierrellessä. Ahomansikoissa on lapsuuden kesien maku.

Hymenocallis - Lukinlilja

Olemme virittäneet tontille peura-aitoja. Vihreää aitaverkkoa ja harjaterästankoja. Koko tonttia ei voi aidata, koska piha on eri tasossa ja tonttiliittymiäkin kaksi. Ne tarvitsisivat kunnon portit, mikä nyt ei vaan onnistu. Kunhan saamme pahimmat kulkureitit peuroilta estettyä. Vielä on suunniteltava talon molempiin päätyihin ja pariin muuhun paikkaan jonkinlaiset porttisysteemit helpottamaan kulkua. Siis meidän asukkaiden, ei peurojen. En tykkää yhtään verkkovirityksistä, vaikka olisivat vähän siistimpiäkin. Vielä vähemmän tykkään peuroista, joten näillä virityksillä mennään.

Lilium 'Spring Pink'

 
Puutarhan kuvaaminen, juttujen kirjoittaminen ja teidän blogienne kommentointi laahaa pahasti jäljellä. Talvella viimeistään on taas enemmän aikaa. Eiköhän sitä ennenkin.

Kivoja kesäpäiviä ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!