Mitäpä sitä muuta...

Amiraali punahatussa

 

  ...kuin puutarhassa touhuamista. Tämä kesä näyttää hupenevan vauhdikkaasti. Sää on laittanut kapuloita rattaisiin keikkuen äärimmäisyydestä toiseen. Joko vettä sataa rankasti tai sitten helle vuodattaa hikeä viikkotolkulla. Heinäkuussa isän pitkittynyt hengitystieinfektio aiheutti ylimääräistä hässäkkää huolesta puhumattakaan. 

Elämässä saa olla välillä vipinää, kunhan sitten taas tasaantuu. Joitakin viehättää yllätyksellisyys ja monenlainen ohjelmallisuus tavallisena arkenakin. Minä taas pidän selkeydestä. Siitä, että tiedän päivieni aikataulun ja voin siihen ihan itse vaikuttaa. 

Joku hopeatäplä kallionauhuksessa

Arkeni on palautunut normijärjestykseen. Olen taas saanut pureutua puutarhassa touhuamiseen. Heinäkuussa tuntui, että kaikki on rempallaan ja tekemistä yllin kyllin. Kummallista, miten työmäärä näyttää aina kovin suurelta. Kun sitten ryhtyy toimeen, valmista tuleekin tasaista tahtia. Nopeammin kuin etukäteen kuvittelee.

Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta runsaasti jakotaimia. Ne on nyt kaikki kaivettu maahan, vaikka hetken homma näytti suorastaan toivottomalta. Siksi, että uusille kasveille oli tehtävä tilaa muutenkin täyteläisessä puutarhassa. Dominoa on pelattu toden teolla. Käytännössä olen kaivanut puolet Ovaalipenkin, Kaivoruusupenkin ja Pikkupuutarhan Kivipenkin kasveista ylös. Pelkkä kasvien ylös kaivaminen ei riitä, vaan multa on putsattava ja muualle lähtevät kasvit siivottava.

Myös Vasenrinteessä ja Oikearinteessä olen myllännyt. Tehnyt tilaa uusille kasveille ja kitkenyt rikkoja. Oikearinteestä nostin sulkaneilikat saadakseni niiden sekaan kasvaneet heinät pois. Ja sitten sulkaneilikat takaisin maahan. 

Majalispenkistä otin pois kukkineet ja pitkin pituuttaan laonneet pioniunikot. Keräsin niistä siemeniä. Muutama metsäruusun taimi on penkistä noussut, joten on viisasta maltaa uusien istutusten kanssa. Alue ei juuri nyt ole kauneinta katsottavaa. Se ei minua liiemmin häiritse. Osa penkistä saa olla multaisena jatkossakin, koska aion jättää siihen tilan jokakeäisille daalioille.

Majalispenkki

Uskaltauduin kuitenkin siirtämään Majalispenkkiin toisaalla, vähän huonossa paikassa asuneet kaksi atsaleaa. Tuosta kulmauksesta ei ole ruusuntaimia noussut. Uskallan luottaa, ettei nousekaan. Entä jos niin käy? Sitten toimitaan sen mukaan.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Auringonkukat saavat toistaiseksi olla Majalispenkissä. Sain tämän 'Astra Goldin' siemenet Kivipellon Sailalta. Pahoittelen, jos muistan väärin. Pitäisi aina kirjata kaikki ylös. 

Oikearinteen päässä kasvavat vuorimännyt näyttävät tästä suunnasta hauskoilta tupsupäiltä. Nämä ovat siis niitä, joita en tyhmyyksissäni ymmärtänyt typistää alusta lähtien. Kaikkein honteloimmat raaskut sahattiin vuosi sitten pois.

Istutin vuorimäntyjen vierelle lumikärhön. Tästä kuvakulmasta katsoen ylävasemmalle. Ajatuksena on, että lumikärhö kaunistaisi vuorimäntyjen karut rungot. 

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Aluksi kävin ohjaamassa kärhön versoja runkoja kohti. Sitten muut kiireet saivat unohtamaan kärhön. Siellä se on ihan omia aikojaan kiivennyt rinteessä ylimpänä olevaan vuorimäntytupsuun.

Tässä kärhöä ja vuorimäntyjä katsotaan taas yläpihan suunnasta. Kärhöä pitäisi ohjata enemmän vasemmalle, ankeimman vuorimännyn runkoa kohti. Kärhöjä ei vain väännellä ja käännellä niiden kasvuvaiheessa. Versot katkeavat. Projekti jatkuu ensi keväänä.

Tästä kyllä näkee, että kärhöllä on ihan oma tahto. Se aikoo itse päättää suuntansa. Tässä se jo kurkistelee kaikkein korkeimman vuorimännyn latvusta. Joka on väärässä suunnassa.

Siirsin Oikearinteeseen Pikkupuutarhasta kunnon kokoisen pallohortensian juurakon. Ison osan siitä istutin vaaleanpunaisten Pink Annabellejen yläpuolelle. Leikkasin suurimman osan oksista mataliksi, jotta se olisi juurten kanssa tasapainossa ja jaksaisi kotiutua. Pari oksaa jätin kukkiviksi, ihan vain omaksi ilokseni. Pallohortensioiden vasemmalle puolelle istutin punakeltaista päivänliljaa.

Kriikunapolulta kaivoin kymmenittäin pikkuisia ranskantulikukan siementaimia. Monen monta kertaa kävelin Kriikunapolun ohi kauhistellen sotkuisuutta. Sitten tuli sopiva väli, jolloin tartuin toimeen. Eipä siinä kauaa mennyt, kun paikka oli kitketty. Tässäkin taas hyvä esimerkki siitä, kuinka tekemätön työ rassaa huomattavasti enemmän kuin alkuun luuleekaan.

Nyt myös kaikki alapihan kanttausurat on huollettu. Ei niissä nyt niin valtavasti rikkoja ollut. Enimmäkseen ratamoa ja muutamia voikukkia. Siistin nurmikkoreunat ensin trimmerillä. Sen jälkeen kävin ura kerrallaan läpi möyhentimen kanssa. 

Kyllästyin kiskomaan metrien pituista sähköjohtoa perässäni pitkin alapihan joka nurkkaa. Päädyin ostamaan akkukäyttöisen trimmerin. Kätevä vempain. Paitsi akku, jonka teho kestää 15 minuuttia. Sitten odotellaan tunti akun latautumista. Hyvä, että trimmerissä on kaksi akkua. Nyt ymmärrän, miksi tehokkaammalla akulla varustettu trimmeri olisi maksanut tuplasti enemmän. 

Pikkupuutarhan Kivipenkki kaipasi uudistusta. Nyt se saa sitä osakseen. Kaivoin hurjan korkeiksi kasvavat kultakärsämöt, syysleimut, lehtoängelmät ja kyläkurjenpolvet ylös. Ne muuttivat muualle. Tilalle siirsin komeamaksaruohoa kahdesta muusta paikasta. Näistäkin leikkasin osan mataliksi juurtumisen edistämiseksi. Penkin etualaan en liiemmin koskenut, koska siinä on pystykiurunkannusta ja muita nyt piilossa olevia kasveja.

 

Mustarastaat ovat käyneet kuopimassa penkkiä reunustavia turveharkkoja. Niitä on muutama vielä varastossa, joten aion korjata reunusta. 

 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Pikkupuutarhassa kaikki on kasvanut liiankin villisti. Rehevää saa olla, mutta olisi kiva saada puutarhuri itsekin sekaan mahtumaan. Vaaleanpunainen pallohortensia Pink Annabelle joutuu kurkkimaan muiden kasvien välistä ja yli. Tiedän sentään itse, että siellä se on. Ihan mistä tahansa sitä ei näe.

Bermudakin on pullollaan vihreyttä. Syysleimut ovat kärsineet kovista sateista. Valkoiset 'David' -syysleimut pysyvät paremmin pystyssä. Korkeaksi venähtänyt, suurikukkainen syyshortensia on myös osin pahasti lotkollaan saatuaan useamman rankkasateen niskaansa. Joitakin oksia on kokonaan katkennut. Riittääpä leikkokukkia omasta takaa.

Alapihan Viiniportin Zilga on vyörynyt voimalla kohti portin toista puolta. Olen leikannut pisimpiä versoja ohjeiden mukaan siten, että tertun jälkeen jätän kaksi lehteä. Tertuttomiin oksiin taasen viisi lehteä.

Rypäle 'Zilga'

Viiniportin Zilgassa on yllättävän useita rypäleterttuja. Niissä ei vielä ole väriä.

Rypäle 'Zilga'

Pergolan köynnöksessä rypäleitä on taas paljon. Jos viime vuonna saimme kaksi ämpärillistä, tänä vuonna tulee vielä enemmän. Osa on jo alkanut värittyä. Toivottavasti kylmenevä sää ei pilaa satoa. Seuraaviksi öiksi on ennustettu vain +4 astetta. Huh, aika kylmää. Kesähän vielä on.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' ja lude

Kaivamista ja kuopimista puutarhassa riittää edelleenkin. Jospa silti ehtisin paremmin kirjoittamaan omia juttuja ja kommentoimaan teidän tarinoitanne.

Kivoja elokuun lopun päiviä! 

 

Ilo irti viimeisistäkin

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 

Keskiviikkoaamu valkeni täällä etelärannikolla -2℃ asteen pakkasessa. Olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiertämään huurteista pihaa, mutta oli suunnattava bussipysäkille. Ihan kiva kiivetä lämpimän bussin kyytiin sen sijaan, että olisin alkanut rapsuttamaan auton jäisiä ikkunoita auki. Alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin on ihan vakavasti mietittävä talvirenkaiden vaihtoa.

Rosa rugosa 'Sävel'

Suurin osa tämän postauksen kuvista on otettu viime viikolla ja viikonloppuna. Muutama ruusu antaa piutpaut kylmille öille jatkaen kukintaa likimain yhtä kauniina, kuin kesälläkin. Nuppuja on tietenkin vähemmän ja ne aukeavat hitaammin.

Erityisen sinnikkäitä ruusupensaita ovat neilikkaruusu ja Sävel. Onkohan niillä kilpailu, kumpi kauemmin tarkenee kukkia?

David Austin -ruusu 'Emily Brontë (Ausearnshaw)

Ihanaiset Austin-ruusuni ovat voineet hyvin ja kukkineet kiitettävästi. Tämän kesän tulokas, Emily Brontëssa on vielä pari nuppua. Epäilin, ettei se jaksaisi kylmien öiden vuoksi avata nuppujaan, mutta sepä vähät välitti epäilyistäni. Laitoin Emilylle jo verkkoa suojaksi jäniksiltä ja peuroilta. Myöhemmin laitan sille talvisuojaksi puunlehtiä.

David Austin -ruusu 'Carolyn Knight'  (ei taida olla)

Pikkupuutarhassa Lady of Shalottin kaverina  kasvaa niinikään Austin -ruusu 'Carolyn Knight¨. Sehän tämä kuvan ruusu ei millään muotoa ole, koska väri on aivan erilainen. Carolynin pitäisi olla melkeinpä oranssimpi kuin viereinen Lady. Kaunishan tämäkin on. Jopa lakastumisen aloittaneen kukan muoto on syötävän ihana. No, en toki näitä kukkia suuhuni napostele.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Lady of Shalott kaipaa korkeampia tukia. Sateet ovat nöyrryttäneet kukat katsomaan alaspäin. Muutama nuppu on vielä avautumatta. Jos aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin tänään keskiviikkona, ne saattavat vielä avautua. Viime öinä lämpötila on painunut aika alas, mutta välillä lämpöä riittää öisinkin lähes +10℃. Iloitaan siitä, sillä pian se taitaa olla muisto vain.

Pikkupuutarhan Austinitkin saivat verkon suojakseen.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii myös myöhäisten joukossa. Nuppu silloin, toinen tällöin ilmestyy ja avautuu. Tämä latvassa keikkuva kukka näyttää vähän hassulta, kun itse pensas on jo osan lehdistään pudottanut. Latvukset keikkuvat sen verran korkealla, että aurinko lämmittää niitä alaosia tehokkaammin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöjen kukinta on jo ohi. Lumikärhössä ei ole enää nuppuja. Avautuneita kukia on vielä muutamia ja ne näyttävät kestävän hyvän näköisinä yllättävän pitkään. Asiaa auttanee ilmeisesti se, ettei viime päivinä ole kovin paljon satanut. Pieni kuuro silloin tällöin, mutta kaatosateita ei sentään ole tullut.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritissä keikkuu myös pari viimeistä kukkaa. Kuvaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun muutama tuulenpuuska irroitteli jo terälehtiä. Sain sentään toisen kukan kuvattua likimain kokonaisena. Vähän on jo tuo ulkomuoto repaleinen. Tässä vaiheessa kasvukautta ei harrasteta enää mitään kasvien kauneusnäyttelyjä. Hyvin kelpaavat esitellyiksi ilman suurempia tuunauksia.

Laitoin Pikkupuutarhan kahdelle alppikärhölle suojaverkon köynnösten tyvelle. Toissa talvena jänis napsi kaikki versot noin 50 cm:n korkeudelta poikki. Vielä pitää yhdelle tarha-alppikärhölle verkko virittää.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Tällaiset viime hetken sinnittelijät ansaitsevat kunniamaininnan. Muut lajikumppanit ovat jo vaipumassa talviunille, kun tämä ahomansikka puskee vielä kukkaa. Jopa aivan säännöllisen kulkureittini varrella elli se taitaa kaivata ylimääräistä huomiota. Sitä saakoon. Toivottavasti tapaamme taas ensi keväänä.

Silene uniflora - Merikohokki

Syysomenan alla kasvava merikohokki ei ole koko kesänä valloittanut valkoisilla kukillaan. Yksittäisiä kukkia siinä on kuitenkin ollut tasaiseen tahtiin. Merikohokki tuntuu olevan aika hyvä maanpeitekasvi. Tämän sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Suomessa merikohokki on alkuperäislaji.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanoa on helppo siirtää uusiin paikkoihin. Ruusuke vain juurineen ylös maasta ja istutus muualle. Tämän yksilön siirsin kesällä Ruusupenkkiin, tuijan eteen. Tyrkkäsin sen vain sopivaan paikkaan, jotta maassa ei olisi tilaa rikkaruohoille. Nyt se kiittää minua uudesta elinmahdollisuudesta kasvattamalla kukkavanan ja aukaisemalla sen latvukseen oransseja kukkiaan. Ensi kesänä luultavasti viereen nousee toinen ja kolmaskin oranssikeltano. Sopii minulle.

Aster amellus - Elokuunasteri

Sain vuosikausia sitten kuvan kasvia elokuunasterina, jota istutin edesmenneen leikkimökin päätyyn. Siellä se kyllä valtasi alaa, mutta kukat eivät koskaan olleet kovin kauniita. Siirsin jossain vaiheessa muutaman yksilön alapihan taaimmaiseen nurkkaan - ja unohdin sinne. Nyt lokakuun alussa olen hämmästellyt asterin komeaa ja kaunista kukintaa. Sillä on aika ahdas paikka niinikään nurkkaan ahdetun keltaisen pensashanhikin kupeessa. Taidan ensi kesänä tarjota elokuunasterille enemmän tilaa. Toivottavasti muistan.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Muut isotähtiputket ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten. Valkokukkainen 'Sunningdale Variegated' ei malta päästää irti tästä kasvukaudesta. Tämä isotähtiputki on kirjavalehtinen. Näinä loppusyksyn päivinä kirjavalehtisyys jää pudonneiden syyslehtien varjoon.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Luulin reunuspäivänkakkaran jo lopettavan kukintansa. Ei laisinkaan. Uusia nuppuja on ilmestynyt kaiken aikaa valmiiksi aukeamaan. Sinänsä aika hauskan näköistä, kun muun vihreyden vähetessä reunuspäivänkakkara pysyy heleän vihreänä nappimaisine kukkineen.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti ja sormustinkukan lehtiruusuke

Olen jo ilmeisesti useampaankin kertaan sanonut, että edellisesti kurkkuyrtin kylvämisestä on kulunut vuosia. Silti tämä kasvi ei halua jättää minua, vaan pukkaa kukkia milloin mistäkin. 

Tässä yhtenä iltana katsoin Master Chef Australia -kokkikisaa, joka lähenee kauden huipennusta. Kilpailijoiden käytössä on ruokakomeron lisäksi pihamaan puutarha täynnä kukkia ja yrttejä. Kurkkuyrtti komeilee sielläkin. Kukat ovat todella kauniita, kun auringon säteet osuvat juuri kastellusta kasvista noroviin vesipisaroihin. Kilpailijat käyttävät usein erilaisia kukkia annostensa viimeistelyyn. Kurkkuyrtti on yksi sellainen.

Taidankin ensi keväänä kylvää kurkkuyrttiä. Silläkin uhalla, että se taas seikkailee pitkin puutarhaa ties kuinka monia vuosia.

Lupiini

Lähikauppaan kävellessäni huomasin tienpientareella lupiinin kukkivan. Ei ole ensimmäinen kerta näin myöhäiselle kukinnalle, tuskin viimeinenkään. Siitä huolimatta lokakuun puolivälissä kukkiva lupiini kerää katseita.

Voikukka

Kaupasta palatessani oikaisin tapani mukaan pihamaalle puistoalueen kautta. Kunta leikkasi puistoalueen nurmikon lokakuun alussa, mikä lienee viimeisin kerta tälle vuodelle. Sen jälkeen nurmikko on lämpimien säiden johdosta kasvanut pituutta. Kaiken vihreyden keskellä keltaisena kukkiva voikukka on oikein piristävä näky. Pörriäinenkin oli kukan huomannut.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhöjen karvaiset siemenpallurat ovat kuvauksellisia. Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on meidän pihassa joka vuosi täynnä näyttäviä palluroita. Nyt huomasin tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa' hellyttävän siemenpalluran. Eihän tuo ole edes mikään pallura. Enemmänkin muutamien höyhenten herkän kaunis ryhmä.

Auringonlasku syksyisissä koivuissa 15.10.

 

Kyllä minäkin pidän epäjärjestyksestä,
kunhan se on järjestetty järkevästi.

- Vita Sackville-West -

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Hommat seisoo - tai pikemminkin kelluu

 
Oikeastaan koko elokuu on vietetty sateisessa säässä. Vähiin ovat jääneet kokonaan sateettomat päivät. Ja kun sadetta on tullut, onkin tullut kunnolla. Välillä tuulen pieksemänä vaakatasossa. Ei siis ole tarvinnut mitään kastella, eikä edes miettiä vesisäiliöiden täyttämistä. Kesä-heinäkuun ennätyshelteiden rutikuiva muisto on tuoreena mielessä, joten en käytä energiaani sadesäistä marmattamiseen. Jollei näillä vesimäärillä kasvien juuret saa tarvitsemaansa kastelua, johan on ihme.  

Muutama vähän pidempi tauko sateissa on ollut. Silloin olen saanut kitkettyä mm. Hedelmätarhan, marjapensaiden ympäristön, Kiemurapenkin, Kurgaanin, Päivänliljapenkin ja Hortensiapenkin. Nurmikonkin olen saanut leikattua kertaviikkoon. Lähes päivittäin olen käynyt keräämässä maahan pudonneet omenat, joista osa on mennyt suoraan kompostiin huonokuntoisina. Kummasti niitä on riittänyt syötäväksikin. Herukat ja karviaiset on mehustettu ja pakastettu. Karviaisista on lisäksi tekeytymässä likööri joulun aikaan maisteltavaksi.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Totuttuun tapaan näin loppukesästä ihaillaan syyshortensioiden kukintaa. Tänä vuonna kukinta ei ehkä ole yhtä runsasta ja suurikukkaista kuin vuosi sitten. Kyllä näissä silti riittää katselemista. Mustilanhortensia on kukkinut jo pitkän aikaa. Sisäänkäynnin puolella kahdesta Grandiflora-syyshortensiasta pienempi jo punastelee ja isompi on oikeastaan vasta aloittamassa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa olen  hehkuttanut kaikille ilmeisesti jo kyllästymiseen saakka, mutta on se vaan niin kaunis. Tykkään paljon vaaleanpunaiseksi muuttuvasta Vanille Fraisesta ja viininpunasävyisestä Vim's Redistä. Tällainen sinisävyinen on vallan mainio lisä muiden syyshortensioiden joukossa.

Safiirihortensia 10.8.21

 

Tässä kuva safiirihortensiasta pari viikkoa sitten. Kukat ovat piilossa, sillä ne tulivat viime vuotisiin versoihin. Suurin osa vanhoista versoista osoittautui keväällä kuiviksi ja kuolleiksi. Leikkaamisen jälkeen pieni pensas aloitti hurjan  kasvun. Tämä ei näyttänyt helteissäkään kärsivältä, mutta siitä huolimatta pidin sen tyvellä reikäpohjaista ämpäriä huolehtimassa kastelusta.

Olisipa huikeaa nähdä oma safiirihotensia joskus pullollaan kukkia. Se on aika arka kasvi, joten olen onnellinen ihan vain sen selviytymisestäkin.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Redin punastuminen on tapahtunut huomaamatta. Tosin kaatosateita väistelessä ei ole kovin paljon tullut puutarhassa kuljeksittua. Ei kameran kanssa eikä ilman. Kunhan olen kipaissut kasvihuoneessa hakemassa tomaatteja ja kurkkuja ja omppupuiden alta hedelmiä.

Hydrangea paniculata 'Moonlight'

Kuun alussa istutetuista uusista syyshortensioista eli Vanille Fraisesta ja Moonlightistä kumpikin on kukassa. Itse asiassa pensaiden muut versot ovat huomattavasti näitä kukkivia versoja korkeampia. Ehkä kukat olisi pitänyt leikata pois juurtumisen edistämiseksi, vaan enpä raaskinut.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Useimpien kärhöjen kukinta taisi helteiden ja kuivuuden vuoksi mennä ohi pikakelauksella. Viinikärhöt jaksavat näköjään kukkia täysillä niin helteissä kuin sateissakin. Yläpihan Syreenipolun päässä Madame Julia Correvon on muuten vielä aika hoikka olemukseltaan, mutta kukkia siinä on riittänyt. Osa oli alkuun aika pienikokoisia ja vähän toispuoleisiakin. Nyt avautuneista nupuista on tullut isompia ja ehjempiä.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

Uudempi, syksyllä 2019 pikkupuutarhaan istutettu Julia Correvon kukki minimaalisen kokoisella kukalla heinäkuun alussa. Kastelin kärhöä hellekaudellakin kohtalaisen ahkerasti pitääkseni sen hengissä. Yllättäen se on tehnyt pari uutta kukkaa. Minun puolestani hänen olisi viisainta keskittää voimansa vartensa ja juurtensa kasvattamiseen. Tärkeintä, että neito on elossa.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Niinikään yläpihalla asuva Polish Spirit on tänäkin vuonna täynnä kukkia. Sateissa avonaiset kukat ovat hiukan kärsineet. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus leikata tämän kärhön takana kasvavista syreeneistä matalampia ja pisimpiä oksia, jotta kärhöllä olisi enemmän valoa. Muutenkin syreenipuskat vuosikausia kunnan metsikön varjossa eläneinä ovat kallistuneet olopihan puolelle. Vihdoin metsän ikeestä päästyään ne ovat alkaneet selvästi muuttua tasapuolisemmiksi.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Lumikärhö ei näköjään petä kukkia odottavaa omistajaansa. Se on suorastaan ylitsevuotava kasvussaan ja kukinnassaan. Keväällä pohdin, uskaltaako tätä kärhöä leikata. Sain rohkaisevia kommentteja, joiden perusteella lyhensin jonkin verran sen pitkiä versoja ja leikkasin sinne tänne rönöttäviä oksia. Ei näy eikä tunnu missään. Uskallan väittää, että kärhön olisi voinut laittaa poikki paljon matalammalta ja silti se kurkottaisi taas taivaita. Todennäköisesti teen kunnollisen nuorennusleikkauksen ensi keväänä, sillä en ole korkeilla tikkailla keikkumallakaan saanut sidottua sojottavia versoja kunnolla tukiverkkoon. Nyt pitää kulkiessa kumarrella ja väistellä.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tumma oksa lumikärhön latvuksissa on koreanköynnöskuusama, jonka hölmöyksissäni vuosia sitten istutin kärhön kanssa samaan tukeen. Sitä on vaikea tässä vaiheessa kaivaa pois vahingoittamatta kärhön juuria, joten olkoon. Viime kesänä koreanköynnöskuusama kukkikin. Joskin kaikki kukat ilmestyivät niin ylös, että ilman tikkaita niitä oli vaikea havaita.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tässä lumikärhö koko komeudessaan. Kuvasta ei selviä, kuinka osa versoista vyöryy vasemmalla puolella istutusalueelle muiden kasvien päälle. Taitaa olla viistasta kaivaa metsätyräkki keväällä turvaan, koska ei sen olo taida erityisen valoisa tuolla vasemmassa kainalossa olla.

Clematis Dr. Ruppel - luultavasti

Olopihan syreenien yläoksille kasvanut kärhö, josta aiemmin kerroin, on vihdoin avaamassa toista nuppuaan. Muitakin nuppuja on näkyvissä. Ajattelin ensin antaa kärhön kukkia korkeuksissaan. En sitten malttanutkaan, vaan tikkaiden avulla leikkasin syreenistä oksia siten, että sain kärhön versot siirrettyä suurella hellyydellä köynnöstukeen. Siinä sen kukkaa pääsi helpommin ihastelemaan. Veikkasin kyseessä olevan Dr. Ruppel, jossa kannassa pysyn edelleen. Näistä halpiskärhöistä ei aina voi olla varma. Useamman kerran olen saanut ihan muuta, kuin mitä lapussa lukee.

Uutisissa kerrottiin runsaiden sateiden laittaneen sienet kasvamaan. Sen huomaa omassakin pihassa. Makkarikäytävällä kulkiessani huomasin pensaiden alla runsaan määrän valkoisia sieniä. Taitavat olla jotain kantosieniä. Kuvassa huomaan, että taustalla näkyy jotain pienempiäkin sieniä. Kantarellirisotto tai -muhennos maistuisi. Ehkä en näistä kotipihan sienistä ryhdy ruokaa valmistamaan.

Vasemmalla nokkosperhonen, oikealla amiraali

Sateella ei ole tullut perhosia seurattua. Tuskin ovat silloin edes lennelleet. Heti auringon ilmestyessä näkyviin nokkosperhoset ja amiraalit ilmestyvät kukkasille. Syysleimut eivät ole parhaita mahdollisia perhoskasveja, mutta sattumalta nokkosperhonen istahti leimulle ohi kulkiessani. Amiraali taasen levähti yksittäisen nurinpäin kiepsahtaneen taponlehden päällä.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavaleht.

Pikkupuutarhan uusia oikopolkuja viime kuussa rakentaessani jouduin siirtämään vuosi sitten Mustilasta ostettua kirjavalehtistä syysleimua hieman parempaan paikkaan. Jännäsin sen selviytymistä. Syysleimut eivät taida olla kovin herkkiä ja tämäkin päätti ryhtyä kukkimaan.

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Sateiden lisäksi pihahommat seisovat muistakin syistä. Suunnittelemme keittiöremonttia, jonka vuoksi on tullut tutkittua materiaalia ja käytyä jopa yhdessä suunnittelukokouksessa. Kaikki on vielä aivan alkutekijöissään, eikä todennäköisesti tämän vuoden puolella toteudukaan. Keittiöremontti on sen verran mittava ja kauaskantoinen hankinta, että sen suunnitteluun on hyvä aikaa käyttääkin.

Myös talon katto- ja ränniremontti on lähiaikoina ajankohtaista. Projekti on jo keittiöremppaa pidemmällä. Uusien syöksytorvien asennuksen vuoksi talon päädyn köynnöshortensiaa on leikattava rajulla kädellä. Varsinkin kulmasta köynnös on leikattava tyveen saakka, jotta uusi syöksytorvi saadaan asennettua. 

Talon seinustan kasvillisuus on ollut muutenkin suurennuslasin alla. Päätyä lukuunottamatta aivan kiinni talossa kasvillisuus ei ole. Toisesta päädystä poistin seinustan tuntumassa olevan istutusalueen jo toissakesänä. Sisäänkäynnin puolella sama on työlistalla.

Toivon seuraaville viikoille enemmän reikiä pilvimassaan, jotta pääsisi vaihteeksi viemään pihaprojekteja eteenpäin. Kovin pitkiä työlistoja ei tällä hetkellä ole. Pari siirtourakkaa, kitkemistä, kanttaamista ja tietenkin myös uhkaavasti lähestyvä syksy tuo monenlaista vuodenaikaan liittyvää tehtävää.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä - vaan mikä niistä?

Rimpsis rompsis dimdamdoi,
vettä sataa niin, että korvissa soi.
Nautin silloin pisaroista kauniista,
tai ehkä kukikkaista saappaista.
Haalin itselleni hyvää mieltä,
suunnittelemalla päiviä joina
pilvet väistyy auringon tieltä.

 Valoisaa viikonloppua kaikille!