Syyshortensiat - ilo silmille!

Hydrangea arborescens 'NCHA2* Pink Annabelle - Pallohortensia

Syys- ja pallohortensiat ovat puutarhan loppukesän ja alkusyksyn suuri ilo silmille. Sekä kuvainnollisesti että ihan käytännössä. Ovathan niiden kukinnot ylenpalttisen suuria. Kaksi syyshortensia 'Grandifloraa' olen istuttanut asumisemme alkuvuosina. Ensin yhteen paikkaan, josta sitten siirsin kummatkin talon toiselle puolelle. Toisen myyrä tai jänis kalusi yhtenä talvena tyvestä, jolloin luulin menettäneeni sen. Niin ei käynyt. Pensas virkosi ja alkoi työntää uutta kasvua. Edelleen se on sisarustaan hennompi.

Vaaleanpunaiseen pallohortensiaan ihastuin nähdessäni niitä ison määrän Puutarha Tahvosten vierailulla kesällä 2019. Onneksi ymmärsin tarttua houkutukseen ja hankkia heti siltä istumalta 'Pink Annabellen' omaan pihaan. Se on viihtynyt hyvin. Tänä kesänä 'Pink Ananbellen' varsilla on korkeutta niin paljon, että voin katsella sen valtavia kukkia silmästä silmään. 

Hydrangea arborescens - Pallohortensia 

Ensimmäisen valkoisen pallohortensian ostin kesämarkkinoilta pienenä neljän euron taimena 2020. Sen istutin Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin. Myöhemmin ostin sille vielä kaksi kaveriksi. Nämä kukkivat valtavin pallomaisin kukinnoin.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Viime päivien rankkasateet ovat piiskaneet hortensioita kovalla kädellä. Joitakin kukintoja on katkennut kokonaan tai taipunut pahasti. Varretkin ovat lujilla koittaessaan kannatella kukintoja. Laitoin jo ajoissa pallohortensiakasvuston ympärille tukinarut, mutta heppoisena niistä ei ole ollut tarpeeksi apua. Ensi vuonna on panostettava tukemiseen enemmän. Mieleen välähti ajatus, että siirtäisin osan pallohortensioista toisaalle. Katsotaan, kuinka käy. 

Leikkasin sateen katkaisemia kukintoja maljakkoon terassin pöydälle. Aika hyvin ne ovat jaksaneet pysyä hyvän näköisinä.  

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Vanhin syyshortensia Grandiflora oli pitkään pystypäinen. Kunnes rankkasade sai senkin nuoremmat oksat taipumaan. Kävi, kuten viime kesänä, osa oksista katkesi. Leikkaan syyshortensian oksia melko voimakkaasti keväällä. Toimenpiteen sanotaan tuottavan suurempikokoisia kukkia. Lisäksi lyhyemmät oksat jaksavat paremmin kannatella kukkia. 

Tänä kesänä kaikki kasvit ovat venyneet hurjan korkeiksi ja leveiksi. Niin myös syyshortensia. Näyttää, kun sitä ei olisi keväällä leikattu ollenkaan. Syyshortensia kasvaa 250-300 -senttiseksi ja leveyttäkin sille tulee 150-300 cm. Ihan pieneen paikkaan tätä kasvia ei siis tule istuttaa. 

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' istutin 2013. Se jää hieman 'Grandifloraa' pienemmäksi, mutta näyttävä pensas on tämäkin. Myös sen oksia leikkaan keväisin. Tässä vaiheessa kukat ovat vielä valkoisia, mutta hentoista punastumista on jo tapahtumassa. Tapaan pyöriä 'Vanille Fraisen' ympärillä kameran kanssa ahkerasti. Se on minusta hyvin kaunis, etenkin kukkien muuttuessa punertaviksi.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

'Vanille Fraiseen' rakastuneena istutin seuraavana vuonna eli 2014 'Vim's Redin'. Sen oksat ovat Vanillea pystykasvuisemmat ja tanakammat. Kukkien punerrus on Vanillea voimakkaampaa. Nyt jo on näkyvissä värin muuttumista punaisemmaksi.

Hydrangea paniculata 'Strawberry Blossom' - Syyshortensia

Toissakesänä Rusta kampanjoi syyshortensioita aika edullisesti. Ostin ensin 'Sundae Fraisen' ja 'Strawberry Blossomin'. Myöhemmin hain vielä kaksi 'Vanille Fraisea' ja 'Moonlightin'. Pensaat ovat minusta hyvä vastine korvaamaan perenna-alueita. Syyshortensiat ovat lisäksi helppohoitoisia, kauniita ja muutenkin kiitollisia kasvatettavia. Tuumasin, että vähitellen pensaat korvatkoon osan perennaistutuksista. Vielä niin ei ole tapahtunut.

'Moonlight' ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Eikä kuki tänäkään kesänä. 'Strawberry Blossom' on minusta tässä vaiheessa aika lailla samanlainen kuin vaikkapa 'Vanille Fraise'. Sen pitäisi jäädä matalammaksi, mikä sopii minulle oikein hyvin.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Molemmat puolet rinteestämme ovat kaivanneet kohennusta jo pidemmän aikaa. Kun Oikearinteen päässä kasvavista hujoppimallisista vuorimännyistä osa kaadettiin rumina kokonaan pois, tarve kohennukselle tuli entistä selvemmäksi. Sain viime kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valkoista pallohortensiaa, jotka istutin vuorimännyistä vasemmalle. Niiden seuraksi istutin yhden 'Pink Annabellen' ja pari 'Sweet Annabelleä'. Valkoinen ei kuki vielä ollenkaan, pinkit sitäkin kauniimmin. Minulle ei ole vielä selvinnyt, mikä ero on 'Pink Annabellellä' ja 'Sweet Annabellellä'. 

Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen myös Lumikärhön (näkyy kuvassa taustalla oikealla) ajatuksella, että se kiipeäisi verhoamaan paikalle jätettyjen vuorimäntyjen karut rungot.  Sen tehtävän kärhö täyttää maksimaalisesti. Kukkivia versoja kiipeilee joka suuntaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Näin nettipuutarhamyymälän sivuilla kuvan sinisenä kukkivasta safiirihortensiasta. Olin myyty sillä istumalla eli tilaus lähti heti. Jo istuttaessani epäilin paikan olevan aivan väärä, mutta enpä lotkauttanut korviani moisille epäilyksille.  

Safiirihortensia kukki 27.8.2021

Safiirihortensia kukki ensimmäisen kerran elokuussa 2021. Sen jälkeen se ei olekaan kukkinut. Versot ovat paleltuneet joka talvi. Kaksi vuotta sitten siirsin Safiirihortensian Kaivoruusupenkkiin, jossa otaksun sillä olevan suojaisampi asuinpaikka. Edelleen sen versot ovat paleltuneet. Safiirihortensian sanotaan kukkivan sekä vanhoilla että uusilla versoilla. Se suositellaan suojattavan talvella pakkaselta ja keväällä hallalta. Ehkä minun on ryhdistäydyttävä suojauksen suhteen.

Safiirihortensia on nätti pikkupuska lehtevänäkin. Se kasvaa noin 50-100 -senttiseksi.  

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Kärhöistä ei ole tullut liiemmin täällä juteltua. Mihin lienee kaikki aika tuhraantuneen? Pakko laittaa kuva viinikärhö 'Black Princestä', joka kasvaa ja kukkii aivan mahdottomasti. Kärhötuen takana kasvaa kartiotuija, jota olen muotoillut pehmeämmän muotoiseksi. Sitä katsellessa mieleen tulee väkisinkin Muumipappa. Paitsi nyt, kun kärhöprinssi yrittää kovasti kosiskella tuijaa - tai siis Muumipappaa. Tuijan muotoilu on vielä tältä vuodelta edessä. Kukkikoon kärhö ihan rauhassa. Leikkaan sen matalammaksi kukinnan loputtua, jotta pääsen hoitamaan Muumipapan ulkoasua. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Loppukesää eletään

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

 

Kukinnan heinäkuussa aloittanut syysvuokko yritti kaiketi vihjailla, että kesä oli sitten tässä. Ei ole, en suostu siihen ajatukseen vielä. Siitäkään huolimatta, että sateita tulee harva se päivä ja sateessa lämpötila jää reilusti alle kahdenkympin. Hiekkarannalla löhöileviä tietenkin harmittaa, mutta voihan kesä olla paljon muutakin kuin bikinielämää.

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko

Yllätykseksi ja iloksi löysin nupun myös vuosi sitten Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutetusta syysvuokosta. Koko kasvi on vielä pikkuinen, ei edes eskari-ikäinen. Seuraavaksi onkin huolehdittava tämän syysvuokon elinpiirin raivauksesta, sillä maahumala uhkaa kovasti valloittaa tilaa. Kuten se tekee monessa muussakin paikassa puutarhassani, mutta erityisesti Pikkupuutarhassa. Monen mielestä ihastuttava köynnös vaikka kesäkukkaruukussa. Toki sitäkin, mutta maassa raivostuttavan aktiivinen leviäjä.

Thalictrum delavayi 'Elin' - Jaloängelmä

Muutama vuosi sitten innostuin istuttamaan erilaisia jaloängelmiä. Näihin kaunottariin ihastuin muutamien blogien kuvia katsellessani. Kesällä 2020 hankkimani ängelmät merkitsin mielestäni tarkasti. Sitten ryhdyin tapani mukaan ängelmien asuttamaa penkkiä mylläämään uuteen uskoon ja siinä ohessa nimikyltit menivät iloisesti sekaisin.

Veikkaan kuvan jaloängelmää Eliniksi, mutta saatan olla väärässäkin. Tämän kukintaa jaksan käydä ihastelemassa. Hentona kasvina se saattaisi jäädä muiden jalkoihin, mutta aika korkeaksi kasvavana onnistuu saamaan huomiota osakseen. Kuvaaminen sen sijaan on hankalaa, varsinkin tuulessa.

Hydrangea paniculata Mustila - Mustilanhortensia

Syyshortensiat eivät petä, eivät tänäkään kesänä. Niiden kukinta kuuluu loppukesän kohokohtiin. Mustilanhortensia aloittaa meillä kukinnan yleensä ensimmäisenä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vanille Fraisessa on runsaasti kukkaterttuja, joskin minusta tavallista pienempiä. Leikkaan joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois. Samalla myös ohuemmat ja heikot oksat ja joitakin korkeaksi kasvaneita oksia myös lyhennän. Näin kukkien pitäisi kasvaa suuriksi. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla.

Kunhan Vanillen kukat alkavat punastua, pyörin sen ympärillä kameran kanssa taas ahkerasti. Kuten joka vuosi. En kyllästy.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Red kasvaa Vanillen kaverina. Vimsin kukkatertut ovat Vanillen kartiomaisia litteämpiä. Kukkiin on jo tulossa väriä. Myöhemmin syksyllä kukat ovat viininpunaisia.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Grandiflora on jo iso puska. Kaatosade hakkasi sen alimmaisia oksia istutusalueen päälle, mutta sieltä ne nousivat sadepisaroiden kuivuttua. 

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Kiemurapenkissä punahatut ovat viihtyneet jo aika monta vuotta. Ensimmäisen ostin taimena, muut olen kasvattanut siemenestä. Luultavasti nämä punaiset ovat Magnusta. Valkoiset White Swania. Hermoilen joka vuosi alkukesästä, ovatko punahatut kadonneet. Sieltä ne nousevat hitaasti mutta varmasti. 

Taustalla pitkävartiseksi kasvanut nuokkuluppio kaatuilee muiden päälle. Siksi olen koittanut sitä tukea niin metallikaarilla kuin muilla tavoin. Nuokkuluppio olisi varmaan parhaimmillaan ihan omana istutuksenaan. Enpä sitä istuttaessani tullut ajatelleeksi, kuinka reheväksi se kasvaa. Laitetaan mietintämyssyyn sen mahdollinen siirto.

Kanttausurakka on edennyt hyvin. Pari pätkää pitäisi vielä huoltaa. Kuvassa näkyvän Kotikiven katsojan puoleiselta tyveltä siirsin varjorikot toisaalle, sillä tuossa ne eivät viihtyneet. Ei siinä tunnu viihtyvän mikään muukaan. Aidan takana kasvava koivu lienee yksi nesteen ja energian muilta ryöväävä kasvi. Varastoin paikalle toistaiseksi irtokiviä. 

Kiven "kärjen" kohdalla näkyy hivenen vihreää. Sinne laitoin Kiemurapenkin mylläyksessä yli jäänyttä reunuspäivänkakkaraa. Tästä kuvasta on jo viikko. Nyt reunuspäivänkakkarat ovat juurtuneet ja pukkaavat jo nuppujakin. Siinä vasta sisukas kasvi.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiakin muutti uuteen paikkaan. Aiemmin se kasvoi syysomenan lähellä. Paikka oli minusta huono monestakin syystä. Omenapuiden alle ja läheisyyteen ei parane istuttaa kasveja, joiden päälle ei soisi vahingossakaan astuvansa. Omppupuita on päästävä hoitamaan ja omppuja keräämään. 

Safiirihortensia on kesän aikana kasvanut muhkeaksi puskaksi. Kukkia siihen tuskin nytkään tulee, sillä kaikki sen versot ovat tämän vuoden kasvustoa. Toivon uuden paikan olevan suojaisampi, jolloin vanhat oksat saattavat talvehtia paremmin. Näin kukillekin on paremmat mahdollisuudet. Uudessa paikassa safiirihortensian suojaaminen jäniksiltä on myös helpompaa.

Mentha x rotundifolia - Omenaminttu

Siihen nähden, etten ole tällä kasvukaudella kovin montaa kertaa puutarhamyymälöissä käynyt, on istutettavaa riittänyt. Luetteloni mukaan olen istuttanut 33 uutta kasvia, osaa useampi samanlainen. Kahdeksan istutetuista on ollut itse siemenestä kasvattamiani.

Siirrettyjä luettelossani on 31 kappaletta. Osa näistä on jakotaimia eli koko kasvi ei välttämättä ole uuteen paikkaan siirtynyt.

Kottikärryt ovat pihalla kovassa käytössä. Meillä on kahdet kottikärryt, joista toiset mielestäni liian pienet ja heppoiset. Isompiin mahtuu enemmän tavaraa ja ne ovat vakaat lykittävät. Yhtenä päivänä Ukkokulta huomasi renkaan hajonneen. Taisi kivituhkaurakka olla liian rankka muutenkin kovia kokeneille kottareille. Kaupasta löytyi kärryihin uusi rengas. Kirkkaanpunainen keskusta antaa kivan säväyksen vanhoille kottareille.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Kuvan valkoista isomaksaruohoa kasvaa puutarhassani siellä täällä. En ole sitä itse istuttanut, vaan jostain se on tullut omin avuin. Muuten kiva kasvi, mutta sillä on tapana rötköttää pitkin pituuttaan. Jostain syystä se hakeutuu istutusten reuna-alueille ja kaatuilee käytäville.

LuontoPortti.fi:n mukaan isomaksaruoho kasvaa alkuperäisena luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Näin loppukesästä tuon isomaksaruohon valkoiset kukat ovat monenlaisten pörriäisten suuri suosikki. Parhaimmillaan kukinnot ovat tupaten täynnä kiinnostuneita lentäjiä. Kukat ovat valkeita aika vähän aikaa. Ehkä sateillakin on osuutensa, mutta viime päivinä lähes kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi. Yhä ne sellaisinakin kiinnostavat pörriäisiä.

Mahonia

Mahonioissa on nyt runsaasti marjoja. En ole aiemmin niihin huomiotani kiinnittänyt, mutta nyt selvitin marjojen olevan syötäviä. Siemenet ovat mahdollisesti lievästi myrkyllisiä eli ne pitäisi poistaa, jos marjoista aikoo tehdä esimerkiksi marmeladia. Voisin kokeilla, mutta siementen poistaminen pienistä marjoista saattaa muodostua turhan työlääksi hommaksi.

Minulla mahoniat kasvavat talon puistopäädyssä, tuijarivistön edessä. Mahonioiden seurana on rhodoja. Paikka on valikoitunut mahonioille siksi, että se on kautta aikain ollut yksi harvoista vähemmän aurinkoisista paikoista tontillamme. Luin Mustilan puutarhan sivuilta, että mahoniat sopivat hyvin havujen ja rhodojen kumppaniksi. Kerrankin olen osannut toimia kaukoviisaasti.

Tuijien leikkaus on ollut koko kesän työlistalla. En vain ole ehtinyt saksiin tarttua. Ehkä esteenä on jossain takaraivossa ollut myös tieto tehtävän rankkuudesta. Joka kerran ikkunasta katsoessa ja ohi kulkiessa olen ajatellut, että kohta ryhdyn työhön. Tällä viikolla se vihdoin tapahtui. Ukkokulta tuli avuksi, sillä pensasleikkurin kanssa joutuu väistämättä pitämään käsiä ylhäällä. Taukoja on pakko pitää, etteivät kädet puudu aivan totaalisesti.

Keväällä 2021 ammattipuutarhuri kävi leikkaamassa tien reunan aitatuijat. Samalla hän madalsi niitä reippaasti, jotta jatkossa voisin hoitaa leikkauksen ilman tikkaita. Aiemmin olen leikannut tuijia sähkökäyttöisillä pensasleikkureilla, mikä vasta työlästä onkin. Johdon siirtäminen, kiskominen ja asettaminen milloin mihinkin sopivaan asentoon vie oman aikansa. Nyt hankin akkukäyttöisen pensasleikkurin, jossa on teleskooppivarsi ja kääntyvä terä. Helpotti kummasti tehtävää.

Keskellä timanttituija-ohukainen, muut kartiotuijia.

Pelkästään tien reunan aitatuijissa meni pitkä tovi. Sitten oli hoidettava puistopäädyn tuijarivi, olopihan kolme yksilöä ja alapihalla vielä neljä tuijaa. Timanttituijat kasvavat luonnostaan tasaisiksi, eivätkä kaipaa kovin paljon leikkaamista. Sen sijaan kartiotuijat ovat huomattavasti paremman näköisiä leikattuina. 

Harmittelin, että olen antanut tuijien kasvaa liian korkeiksi. Niiden leikkaaminen on paljon helpompaa, kun korkeutta ei ole liikaa. Muutenkin leikkaaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta oikea ote ja tyyli löytyy. Rankin työ on nyt tehty. Vielä täytyy käydä hienosäätämässä eli siistimässä yksittäisiä kohtia. 

Seuraavalla kerralla levitän pressun leikkausalueelle, sillä leikkausjätteen siivoaminen on oma ohjelmanumeronsa sekin. Muistelen Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon menetelleen niin. Hänhän on tunnetusti havupuiden mestarileikkaaja. 

Kesä on erinomaista aikaa kuskata tarpeettomia tavaroita kiertoon ja kaatopaikalle. Pari viikkoa sitten vuokrasimme omakotiyhdistyksen ison peräkärryn, jonka lastasimme täyteen tavaraa. Päällimmäiseksi kannoimme hyvin palvelleen sohvan. Olen verhoiluttanut sen  kahdesti, mutta nyt sille ei löytynyt enää meille käyttöä. Kierrätykseen se ei kelvannut, sillä heillä on sohvia muutenkin ruuhkaksi asti.

Yksi kaivonrengas on odottanut pihan nurkassa kiertoon lähtöä. Olen kerännyt siihen oksia odottamaan kulloistakin haketusta, mutta nyt päätimme tämänkin tarun olevan tiensä päässä. Rengas painaa aivan tuhottomasti,  joten omin voimin sitä ei millään peräkärryyn kiskota eikä nosteta. Niinpä Ukkokulta aloitti renkaan pilkkomisurakan. Tavoite on saada rengas neljään osaan, jolloin saamme sen kuskattua kaatopaikan kiviaineskeräykseen. Kolmen tunnin poravasaroinnilla on kohta ensimmäinen pilkkomisura saatu aikaan. Vielä kolme muuta uraa, mutta sade keskeytti työn.

Valoilmiö iltataivaalla pe 18.8.23

Taivaalle tuijottaja näkee harva se ilta hienoja ilmiöitä. Viime perjantaina taivaalla oli sateenkaarta muistuttava muodostelma. Aurinko ei paistanut, eikä vettäkään satanut. Joku meteorologi varmaan osaisi selittää ilmiön syntymekanismin.

Käsityökori on ollut koko kesän kaapissa. Yhtenä iltana innostuin nostamaan sen esille. Lankaa ja puikotkin löytyivät. Uuden sukan varsi eteni kantalappuun, mutta siihen se on taas tyssännyt. Tekee mieli kutoa, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Joku isompi neule voisi olla kiva. Toisaalta isän hoivakotiin on taas kiva viedä sukkia viimeistään jouluksi niin vanhuksille kuin hoitajillekin. Eli taidan kutoa sukkia, kunnes idealamppu päässäni syttyy ja keksin jotain muuta kudottavaa. Tai löydän hyvän mallin.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Vielä on viikko jäljellä elokuuta. Lämmintäkin on riittänyt niin, että lyhythihaisella ja sukitta pärjää. Nautitaan ja iloitaan kesästä, kun sitä vielä riittää.

Kiirettä pitää kastellessa

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Helteet pamahtivat päälle, eikä enää tarvitse surra yöhallojakaan. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Nyt sitten vuorostaan ihmettelen, miten puutarhani selviää ylettömästä kuivuudesta. Niin paljon ei ehdi ja jaksa kastella, kuin tarvetta olisi.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 

Alppikärhöistä se tavallinen sininen on jo kukintansa lopulla. Tarha-alppikärhö Purple Dream aloitti ollen tavanomaiseen tapaansa runsaskukkainen ja  niin upea.

Clematis Multi Blue

Alapihan Multi Blue kasvaa kohisten. Siinä on lukuisia nuppujakin.

Clematis alpina 'Columnella' - Tarha-alppikärhö

Pikkupuutarhan tarha-alppikärhö Columnella on kukkinut jo jonkin aikaa kaverinsa sinisen alppikärhön kanssa. Olopihalla myös Willy jaksaa yhä kukkia. Columnella ja Willy muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Täytyykin ottaa kummastakin kuvia samoista kuvakulmista ja verrata niitä rinnakkain.

Purpurea Plena Elegans ja Jackmannii kietoutuvat toisiinsa heti alkumetrillä.

 
Kuukausi sitten tein yhteenvedon pihani kärhöistä. Silloin oli vielä useita heräämättömiä. Tällä hetkellä muut ovat heränneet, paitsi Ruusupenkin tarhalyhtykärhö Diana. Siitä ei näy vilaustakaan. Samoin Pikkupuutarhan Purpurea Plena Elegans on kadoksissa, mutta niin se oli jo viime vuonnakin. Olen huolissani Ville de Lyonista. Se on kyllä herännyt, mutta juroo kymmensenttisenä. Yhteenvetona voisi sanoa, että kärhöjen osalta tilanne on hyvä.

Muutama vuosi sitten tapasin ostaa edullisia kärhöjä keväällä ja istuttaa ne kesäksi isoon ruukkuun. Loppukesästä sitten siirsin ne maahan. Parin tällaisen tapauksen suhteen tein näin jälkikäteen katsottuna tyhmän ratkaisun. Istutin kaksi erilaista kärhöä liian lähelle toisiaan. Kaksi jalokärhöä vierekkäin ei ole hankala asia. Sen sijaan esimerkiksi tarha-alppikärhö ja jalokärhö aiheuttavat päänkivistystä. Kiva katsella alhaalta risuuntutta alppikärhöä, jonka lomassa luikertelee jalokärhö.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lemmikkien kukinta on kestänyt pitkään ja runsaana. Nyt ne alkavat vähitellen lakastua ja alaosistaan ovat jo monin paikoin ruskeita. Pian on se aika, jolloin niitä on siivottava penkistä. Siihen hommaan en ole ehtinyt, enkä kiirettä pitänytkään. Kuivuuden vuoksi huonokuntoisetkin kasvit tuovat edes hivenen varjoa kavereilleen.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi aloittelee kukintaansa. Se on melkoinen tilanvaltaaja, mikä voi olla toivottavakin piirre. Eipä tarvitse joka paikkaan miettiä isutettavia, kun yksi kasvi hoitaa asian muidenkin puolesta.

Geranium x cantabrigiense 'Cambridge' - Peittokurjenpolvi

Peittokurjenpolvi on myös erinomainen maanpeitekasvi. MInulla sitä kasvaa sisäänkäynnin marjakuusen tyvellä. Paikka on kuiva, enkä marjakuusen juurille mitään halua kaivaakaan. Olen istuttanut peittokurjenpolven aika etäälle marjakuusesta, mutta niin vain tuo on hiipinyt ihan marjakuusta hyväilemään. Voisinkin ottaa alkuja tästä kurjenpolvesta ja levittää sitä vähän laajemmalle. 

Idänunikot sikin sokin

Kunnon sateita ei ole tullut aikoihin. 26.5. ukkosti ja satoi jonkun aikaa ihan reippaasti. Silloin tuli niitä rakeitakin. Sen jälkeen on ollut pari sadekuuroa, joista viimeisin 6.6. ei kastellut edes ulkona olijan hiuksia. Kaksi 200 litran sadevesitynnyriä on jo tyhjennetty kasveille ja loput tarvittavat vedet on otettu porakaivosta.

Pari kertaa olen laittanut sadettimen hoitamaan kastelua, mutta tehokkaammalta tuntuu kastella pistoolilla suoraan kasvien tyvelle. Kasvimaata on kasteltava etenkin näin alkuvaiheessa useammin. Muuten hyytyy kasvu ja satotoiveet. Perennoista kastelen vain tuoreet istutukset. Muiden on pärjättävä omillaan. Osa pärjääkin. Osa äänestää jaloillaan. Tästä näyttää tulevan kolmas tai neljäs kuiva kesä peräkkäin.

Reikäpohjainen ämpäri on erinomainen väline tehostamaan kastelua. Japaninkirsikalle osui ämpäri, jonka pohjan reiät ovat sopivan kokoisia. Näin vesi ei holahda samantien ämpäristä multaan vaan tihkuu tasaisen hitaasti. Magnolialle laittamassani ämpärissä on selvästi liian isot reiät, koska ämpäri tyhjenee hetkessä. Siinäkin tapauksessa vesi kyllä imeytyy kasvin tyvelle. Kun kannulla lorottaa vettä, osa tuppaa valumaan liian leveälle ympäristöön. 

Toukokuun lopussa kaivoimme pojan kanssa talon puistopäädyn seinustalta istutukset pois. Ainoastaan köynnöshortensia jätettiin paikalleen. Siitäkin karsin maan tasalle levinneitä versoja. Käytävä on ollut liian ahdas kottikärryille ja talvella kolaamiselle. Eikä talon seinustalle istutuksia suositellakaan. 

Kunnostuksen eteneminen on odottanut kivituhkaa, jota en voinut tilata ennen aurinkopaneeliprojektin valmistumista. Kaikki pihamme kulkuväylät kaipaavat kivituhkapinnan uusimista. Siirsin sitä urakkaa myöhemmäksi ja tilasin kaksi suursäkkiä saattaakseni nyt ensi alkuun tämän yhden käytävän valmiiksi. Säkit saapuivat keskiviikkoaamuna. Kärräsin yhtä soittoa ensimmäisen 1000 kg:n säkin peittääkseni maanrakennuskankaat. Työn loppuun saattaminen ja viimeistely odottakoon viileämpiä säitä. Meinasi kunto loppua helteessä  huhkiessa.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Pihassa riittää töitä yllin kyllin. Kuvauskierroksilla pitäisi olla puutelista kynineen mukana, jotta voisi kirjata kaikki paneutumista odottavat tehtävät muistiin. Kierroksilla huomaa myös hauskoja juttuja, joista kaikki eivät välttämättä vaadi minkäänlaista puuttumista.

Safiirihortensiasta oli jälleen talven aikana paleltunut kaikki vanhat oksat. Tyvestä se kuitenkin pukkaa uutta vihreää. Todennäköisesti ei kuki. Yksi vanha oksa on taipunut maahan ja peittynyt vähitellen multaan. Nyt se on kasvattanut päähänsä uuden safiirihortensian taimen.
 

Kotikiven viereisellä aidalla kasvaa villiviini. Ilmeisesti se kokee tylsäksi kiemurrella pitkin aitaa sinne tänne. Villiviini on lähtenyt tutustumaan ympäristöönsä laajemmin ja kasvattanut oksan kiven tyvelle sen toiselle puolelle. Nyt se kiipeää kohti kiven lakea. Aikoo varmaan sieltä tähyillä aidalla kasvavaa "emoaan".

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Pikkupuutarhan jaloängelmän paksut kukkavarret olivat viikko sitten pullollaan jonkin sortin kirvoja. Sen sijaan että olisin alkanut ääneen huutaa sopivia myrkkyjä, totesin "olkoon". Ongelma on poistunut ihan omatoimisesti. Nyt varret ovat kirvattomia. Toivottavasti joku muu puutarhan eläinasukas sai vatsansa täyteen. Jos jokaisen tuntemattoman ötökän haluaisi tainnuttaa myrkyillä, ei muuta ehtisi tehdä. Samalla todennäköisesti tulisi pahisten ohessa tappaneeksi hyvikset.

Punaherukan tyvelle on ilmestynyt tammen taimi. Sen aion poistaa, sillä haluan pitää herukkani. Tammelle ei tuossa ole tilaa. Toisen tammen löysin kriikunan vierestä. Sekin saa varmaan lähtökäskyn. Varaparkkipaikan vieressä kasvavaa tammea olen suojellut, vaikka taimi on sinnekin tullut omin luvin. Laitoin tammelle tukikepin, jotta kunnan ruohonleikkaajat ja trimmaajat eivät pientä taimea vahingoittaisi. Eivät tosin niin lähelle rajaamme tulekaan.

Campanula patula - Harakankello

Viime kesänä puutarhassa oli parissa paikassa harakankelloja. Tänä kesänä niitä on ilmestynyt moniin uusiin paikkoihin. Kuvan harakankellot kasvavat lumikärhön tyvellä. Joku saattaa ihmetellä, että eihän lumikärhössä tuollaisia lehtiä ole. Ei olekaan. Siirsin vuosia sitten kasvihuoneeseen istuttamani viiniköynnöksen samaisen lumikärhön viereen. Hölmö siirto, sillä kaksi voimakaskasvuista ja hyvin erilaista köynnöstä kilpailevat nyt keskenään. Ei vain siirron aikaan päässä raksuttanut parempaakaan paikkaa. Joskus on helpompi istuttaa uusi kasvi uuteen paikkaan sen sijaan, että kaivaa vanhan jostain toisaalta pois. Uuden viiniköynnöksen istutin myöhemmin pergolan kupeeseen, jossa se voi oikein hyvin.

Satokausi on alkanut. Kuvassa on huhtikuussa kasvihuoneeseen kylvettyjä retiisejä. Nyt satoa saa jo kasvimaahankin kylvetyistä. Kurkut hain kasvihuoneesta keskiviikkona. Lisääkin olisi nyt noudettavissa.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Pihasyreenien lopettaessa vähitellen kukintaansa, Isabellansyreeni James MacFarlane vasta aloittaa. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Tänä vuonna ruusuorapihlajassa oli nuppuja vähemmän. Kuivuusko vai mikä lie vaikuttanut, mutta kukinta on lähestulkoon ohi. Onhan näitä helteitä ollut edellisinäkin kesinä. Kenties kylmän ja vähäsateisen kevään jälkeen tuli liian nopeasti liian kuumaa.

Tageges patula  'Jolly Jester' - Ryhmäsamettikukka

Käki tuo kesän soman,
pääsky päivän lämpimän.

(Vuodenaikaloru netistä)

 
Ilmankos on niin lämmintä, kun käki on kukkunut aamusta iltaan jo useamman viikon. Pääskyjä en ole omilla nurkilla nähnyt, mutta eilen Tapiolassa ollessani niitä kaarteli ilmassa useita.

Hyvää viikonloppua kaikille!