Ilo irti viimeisistäkin

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 

Keskiviikkoaamu valkeni täällä etelärannikolla -2℃ asteen pakkasessa. Olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiertämään huurteista pihaa, mutta oli suunnattava bussipysäkille. Ihan kiva kiivetä lämpimän bussin kyytiin sen sijaan, että olisin alkanut rapsuttamaan auton jäisiä ikkunoita auki. Alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin on ihan vakavasti mietittävä talvirenkaiden vaihtoa.

Rosa rugosa 'Sävel'

Suurin osa tämän postauksen kuvista on otettu viime viikolla ja viikonloppuna. Muutama ruusu antaa piutpaut kylmille öille jatkaen kukintaa likimain yhtä kauniina, kuin kesälläkin. Nuppuja on tietenkin vähemmän ja ne aukeavat hitaammin.

Erityisen sinnikkäitä ruusupensaita ovat neilikkaruusu ja Sävel. Onkohan niillä kilpailu, kumpi kauemmin tarkenee kukkia?

David Austin -ruusu 'Emily Brontë (Ausearnshaw)

Ihanaiset Austin-ruusuni ovat voineet hyvin ja kukkineet kiitettävästi. Tämän kesän tulokas, Emily Brontëssa on vielä pari nuppua. Epäilin, ettei se jaksaisi kylmien öiden vuoksi avata nuppujaan, mutta sepä vähät välitti epäilyistäni. Laitoin Emilylle jo verkkoa suojaksi jäniksiltä ja peuroilta. Myöhemmin laitan sille talvisuojaksi puunlehtiä.

David Austin -ruusu 'Carolyn Knight'  (ei taida olla)

Pikkupuutarhassa Lady of Shalottin kaverina  kasvaa niinikään Austin -ruusu 'Carolyn Knight¨. Sehän tämä kuvan ruusu ei millään muotoa ole, koska väri on aivan erilainen. Carolynin pitäisi olla melkeinpä oranssimpi kuin viereinen Lady. Kaunishan tämäkin on. Jopa lakastumisen aloittaneen kukan muoto on syötävän ihana. No, en toki näitä kukkia suuhuni napostele.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Lady of Shalott kaipaa korkeampia tukia. Sateet ovat nöyrryttäneet kukat katsomaan alaspäin. Muutama nuppu on vielä avautumatta. Jos aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin tänään keskiviikkona, ne saattavat vielä avautua. Viime öinä lämpötila on painunut aika alas, mutta välillä lämpöä riittää öisinkin lähes +10℃. Iloitaan siitä, sillä pian se taitaa olla muisto vain.

Pikkupuutarhan Austinitkin saivat verkon suojakseen.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii myös myöhäisten joukossa. Nuppu silloin, toinen tällöin ilmestyy ja avautuu. Tämä latvassa keikkuva kukka näyttää vähän hassulta, kun itse pensas on jo osan lehdistään pudottanut. Latvukset keikkuvat sen verran korkealla, että aurinko lämmittää niitä alaosia tehokkaammin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöjen kukinta on jo ohi. Lumikärhössä ei ole enää nuppuja. Avautuneita kukia on vielä muutamia ja ne näyttävät kestävän hyvän näköisinä yllättävän pitkään. Asiaa auttanee ilmeisesti se, ettei viime päivinä ole kovin paljon satanut. Pieni kuuro silloin tällöin, mutta kaatosateita ei sentään ole tullut.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritissä keikkuu myös pari viimeistä kukkaa. Kuvaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun muutama tuulenpuuska irroitteli jo terälehtiä. Sain sentään toisen kukan kuvattua likimain kokonaisena. Vähän on jo tuo ulkomuoto repaleinen. Tässä vaiheessa kasvukautta ei harrasteta enää mitään kasvien kauneusnäyttelyjä. Hyvin kelpaavat esitellyiksi ilman suurempia tuunauksia.

Laitoin Pikkupuutarhan kahdelle alppikärhölle suojaverkon köynnösten tyvelle. Toissa talvena jänis napsi kaikki versot noin 50 cm:n korkeudelta poikki. Vielä pitää yhdelle tarha-alppikärhölle verkko virittää.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Tällaiset viime hetken sinnittelijät ansaitsevat kunniamaininnan. Muut lajikumppanit ovat jo vaipumassa talviunille, kun tämä ahomansikka puskee vielä kukkaa. Jopa aivan säännöllisen kulkureittini varrella elli se taitaa kaivata ylimääräistä huomiota. Sitä saakoon. Toivottavasti tapaamme taas ensi keväänä.

Silene uniflora - Merikohokki

Syysomenan alla kasvava merikohokki ei ole koko kesänä valloittanut valkoisilla kukillaan. Yksittäisiä kukkia siinä on kuitenkin ollut tasaiseen tahtiin. Merikohokki tuntuu olevan aika hyvä maanpeitekasvi. Tämän sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Suomessa merikohokki on alkuperäislaji.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanoa on helppo siirtää uusiin paikkoihin. Ruusuke vain juurineen ylös maasta ja istutus muualle. Tämän yksilön siirsin kesällä Ruusupenkkiin, tuijan eteen. Tyrkkäsin sen vain sopivaan paikkaan, jotta maassa ei olisi tilaa rikkaruohoille. Nyt se kiittää minua uudesta elinmahdollisuudesta kasvattamalla kukkavanan ja aukaisemalla sen latvukseen oransseja kukkiaan. Ensi kesänä luultavasti viereen nousee toinen ja kolmaskin oranssikeltano. Sopii minulle.

Aster amellus - Elokuunasteri

Sain vuosikausia sitten kuvan kasvia elokuunasterina, jota istutin edesmenneen leikkimökin päätyyn. Siellä se kyllä valtasi alaa, mutta kukat eivät koskaan olleet kovin kauniita. Siirsin jossain vaiheessa muutaman yksilön alapihan taaimmaiseen nurkkaan - ja unohdin sinne. Nyt lokakuun alussa olen hämmästellyt asterin komeaa ja kaunista kukintaa. Sillä on aika ahdas paikka niinikään nurkkaan ahdetun keltaisen pensashanhikin kupeessa. Taidan ensi kesänä tarjota elokuunasterille enemmän tilaa. Toivottavasti muistan.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Muut isotähtiputket ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten. Valkokukkainen 'Sunningdale Variegated' ei malta päästää irti tästä kasvukaudesta. Tämä isotähtiputki on kirjavalehtinen. Näinä loppusyksyn päivinä kirjavalehtisyys jää pudonneiden syyslehtien varjoon.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Luulin reunuspäivänkakkaran jo lopettavan kukintansa. Ei laisinkaan. Uusia nuppuja on ilmestynyt kaiken aikaa valmiiksi aukeamaan. Sinänsä aika hauskan näköistä, kun muun vihreyden vähetessä reunuspäivänkakkara pysyy heleän vihreänä nappimaisine kukkineen.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti ja sormustinkukan lehtiruusuke

Olen jo ilmeisesti useampaankin kertaan sanonut, että edellisesti kurkkuyrtin kylvämisestä on kulunut vuosia. Silti tämä kasvi ei halua jättää minua, vaan pukkaa kukkia milloin mistäkin. 

Tässä yhtenä iltana katsoin Master Chef Australia -kokkikisaa, joka lähenee kauden huipennusta. Kilpailijoiden käytössä on ruokakomeron lisäksi pihamaan puutarha täynnä kukkia ja yrttejä. Kurkkuyrtti komeilee sielläkin. Kukat ovat todella kauniita, kun auringon säteet osuvat juuri kastellusta kasvista noroviin vesipisaroihin. Kilpailijat käyttävät usein erilaisia kukkia annostensa viimeistelyyn. Kurkkuyrtti on yksi sellainen.

Taidankin ensi keväänä kylvää kurkkuyrttiä. Silläkin uhalla, että se taas seikkailee pitkin puutarhaa ties kuinka monia vuosia.

Lupiini

Lähikauppaan kävellessäni huomasin tienpientareella lupiinin kukkivan. Ei ole ensimmäinen kerta näin myöhäiselle kukinnalle, tuskin viimeinenkään. Siitä huolimatta lokakuun puolivälissä kukkiva lupiini kerää katseita.

Voikukka

Kaupasta palatessani oikaisin tapani mukaan pihamaalle puistoalueen kautta. Kunta leikkasi puistoalueen nurmikon lokakuun alussa, mikä lienee viimeisin kerta tälle vuodelle. Sen jälkeen nurmikko on lämpimien säiden johdosta kasvanut pituutta. Kaiken vihreyden keskellä keltaisena kukkiva voikukka on oikein piristävä näky. Pörriäinenkin oli kukan huomannut.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhöjen karvaiset siemenpallurat ovat kuvauksellisia. Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on meidän pihassa joka vuosi täynnä näyttäviä palluroita. Nyt huomasin tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa' hellyttävän siemenpalluran. Eihän tuo ole edes mikään pallura. Enemmänkin muutamien höyhenten herkän kaunis ryhmä.

Auringonlasku syksyisissä koivuissa 15.10.

 

Kyllä minäkin pidän epäjärjestyksestä,
kunhan se on järjestetty järkevästi.

- Vita Sackville-West -

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Aamuyön puutarhafilosofiaa

Syyshortensia

Flunssa on selätetty ja saatan taas nauttia terveestä elämästä. Sen verran rööreissä on ilmeisesti vielä limaa, että heräsin inhottavaan yskänpuuskaan, enkä osannut enää nukahtaa. Osaltaan virkistymistä edisti ajatusten lentäminen puutarha-asioihin. Kasvihuonemania on käynyt jo niin pahaksi, että erehdyin eilen käymään ihan henkilökohtaisesti niitä kaupassa katselemassa. Yhteen jopa menin ihan sisälle. Ei olisi pitänyt avata edes ovea. Eikä mennä koko kauppaan. Ei edes vilkaista kotiin tullutta mainosta. Illalla nimittäin tein ostopäätöksen ja heti yskänpuuskaan herättyäni ryhdyin sitä pyörtämään. En suinkaan unohtaakseni koko kasvihuonehankinnan vaan päätyäkseni vähän suurempaan kokoon. No, en tosiaankaan pysty hankkimaan mitään sellaista upeaa vihreärunkoista englantilaista lasihuonetta, jonne voisin viedä korikalusteet ja istua sitten dekkaria lukien vahtimassa tomaattien kasvamista. Ei, meikäläisen budjetti riittää nipinnapin sellaiseen Honkkarin tarjouskasvariin. Sen verran kuitenkin päätin sijoittaa pitkäaikaiseen haaveeseeni, että ostankin sen pienimmän mallin sijasta satasen kalliimman eli 5.7 neliöisen. Päätetty.

Jalohortensia

Kasvihuonepäätöksen tehtyäni ajatus riensi rakenteilla olevaan Ruusutarhaani. Jokin ruusupensaiden sijoittelussa on kaiken aikaa mättänyt, mutten ole päässyt perille, mikä. Nyt sen sitten keksin. Kyllä kannattaa öisin valvoa, pimeydestä huolimatta asiat kirkastuvat. Siirsin pari päivää sitten kesän yläpihalla ruukussa kasvaneen neilikkaruusun alapihalle muiden ruusupensaiden joukkoon. Ihan tyhmästi kolmiomaisen asetelman yhdelle sivulle. Onneksi se tuskin on ehtinyt juurtumaan, joten viikonloppuna neilikkaruusu on kaivettava ylös ja siirrettävä hiukan toiseen paikkaan. Voi olla, että minun on siirrettävä myös Vanilla Fraise -syyshortensia, mutta parempi siirtää sekin sen ollessa vielä pieni, kuin sitten, kun sen juuria saa kaivaa Kiinasta saakka.

Voi olla, että tällainen edes takaisin venkoilu ei ole parasta mahdollista istutustekniikkaa - ei ainakaan kasvien kannalta. Toisaalta on parempi löytää niille oikeanlaiset paikat tässä vaiheessa, kun ne ovat vielä pieniä, kuin sitten joskus vuosien kuluttua manailla vääriä päätöksiä. Sen lisäksi, millaisiksi kasvit vuosien mittaan kasvavat, on minulle tärkeää myös, miten hyvin pääsen niitä hoitamaan ja niiden läheisyydessä kulkemaan. Eikä ainoastaan minun mielipiteeni, vaan kyllä silläkin on merkitystä, miten muut kokevat puutarhassa kulkemisen sujuvan. 

Elokuunasteri

Alapihalla on edelleen runsaasti nurmikkoa ja tulee varmasti olemaan vielä pitkään. Mitenkään en pysty muuttamaan alapihaa vuodessa tai parissakaan haluamakseni puutarhaviidakoksi, vaikka kuinka haluaisin. Siihen ei riitä aika eikä rahat. Oikeastaan esimerkiksi omenapuiden aluetta en edes halua kovin runsaskasvuiseksi, koska helpointa omenapuiden hoito on  nykyisellään, kun niiden tyvellä on kantattu katealue ja sitä laajemmalla nurmea. Huomasin, että kun yhden kriikunapuun alle on itänyt runsaasti akileijaa, katosivat putoavat hedelmät kukkavarsien sekaan ja sieltä niitä on ärsyttävä etsiä ja poimia. Omenapuun alle on tarvittaessa saatava tikkaat seisomaan ja puita päästävä hoitamaan ilman, että siinä samassa tulee tallattua runsaat määrät muita kasveja. 

Kuunlilja

Tarttuipa sieltä kasvihuonekaupasta eilen mukaan muutama havukin. Pari kartiomarjakuusta, pari pallotuijaa ja pari - niin mitä? Miten olen voinut unohtaa, mitä ne kaksi kolmatta lajia olivat, kun valikoima ei edes kovin laaja ollut? Enkä nyt aamuyön pimeydessä mitenkään voi lähteä ulos kolistelemaan ja katselemaan ostoksiani. Ihan riittävän hölmöä on istua täällä työhuoneen hiljaisuudessa naputtelemassa puutarhablogia sen sijaan, että nukkuisin sängyssäni.

Lukiessani teidän kaikkien ihania blogeja, tuntuu, että olette niin järkeviä kaikissa hankinnoissanne. Suunnittelette jopa oikein paperille piirtäen hienoja ryhmiä, joissa värit ja kukkimisajat on tarkkaan harkittu. Sellaisesta tavasta minäkin aina haaveilen ja sitä tavoittelen, mutta lopulta kuitenkin toimin ihan päättömästi. Vaikka lähtisin vartavasten jotain tiettyä kasvia tiettyyn paikkaan hakemaan, kotiin mukanani tulee joko haetun lisäksi tai kokonaan sen sijasta ihan muuta. Monet kasviostoksistani ovat totaalisia päähänpistoja, joiden kanssa sitten saan pähkäillä, mihin ne tulisi sijoittaa. Onneksi olen sen verran vuosien mttaan jo oppinut, että harvemmin kasveja tarvitsee enää ympäri taloa pyörittää. Alkuvuosina Ukkokulta naureskeli, että meillä puutarhakasvit tulevat halvaksi, kun jokin puska säännöllisin välein kaivetaan ylös maasta ja istutetaan sitten toisaalle. Toki niitä virheistutuksia edelleen silloin tällöin tulee tehtyä (kuten nyt esimerkiksi tuolla Ruusupuistossa), mutta enimmäkseen se on jo poikkeuksellista.

Krysanteemi - Ikeasta

Vielä ehtisi pariksi tunniksi unten maille, mutta eipä taida enää nukuttaa. Jos nyt menen sänkyyn, pyörin siellä aikani ja nukahdan tunniksi herätäkseni kellon pirinään. Silloin olo on kuin puulla päähän lyöty ja päivä alkaa huonosti. Tulossa ei ole vapaapäivä puutarhassa tönkien, vaan on lähdettävä aamutuimaan kuskaamaan äitiä jälleen lääkäriin. Toivotaan nyt, ettei tämä lääkärireissu johda jälleen uusiin tutkimuksiin ja hoitoihin, vaan kaikki olisi kunnossa ja äiti voisi keskittyä sädehoidon loppuunsaattamiseen. Sadepäivä on luvassa ja se sopii minulle. Kunhan taas viikonvaihteessa paistaisi, jotta voisi pakertaa pihamaalla.

Kukkivia ajatuksia teille kaikille!