Helmet lukuhaaste 2024 -yhteenveto

VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN LISÄYS

Helmet -haasteesta jäi uupumaan Heikki Silvennoisen elämänkerta, kun en ollut varma, saanko luettua sen loppuun vielä tämän vuoden puolella. Sain kyllä. Suljin paksun opuksen takakannen vuoden viimeisenä päivänä kellonlyömällä klo 0.30. 

Lisäsin kirjan haasteen kohtaan 16. Kirjassa on valokuvia.  Näin ollen kuluvan vuoden aikana lukemieni kirjojen määrä nousi 59:ään.

Kirjavuosi 2024 lähenee loppuaan. On aika tehdä yhteenveto luetuista kirjoista ja Helmet-lukuhaasteesta. Luin vuoden aikana 58 kirjaa. Kunkin kirjan nimen yhteydessä oleva luku kertoo kirjan sivumäärän. Eniten tuli taas luettua dekkareita. Lähinnä suomalaisia ja skandinaavisia dekkareita, joissa yhteiskunta toimii pitkälti tutun kotimaisen tavoin. Mukaan mahtuu myös muutama dekkareiksi luokiteltava kirja Englannista ja Ranskasta.

Toinen suosimani kirjallisuuden alue on proosa, erityisesti kotimainen proosa.

Lukuhaasteen voi jokainen toteuttaa omalla tavallaan. Moni etsii kunkin teeman alle sopivan kirjan. Itse taasen luen kirjan ja mietin, mihin kohtaan se sopii.

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen löydät täältä Helmet-lukuhaaste 2024.

1. Kirjan nimessä on erisnimi

Jensen, Jens Henrik: Oxen, Gladiaattori, 485
Traumaperäisestä stressistä kärsivän huippusotilas Oxenin tarina jatkuu. Loppua kohden jännitys tiivistyy, mutta valtioiden väliset vakoiluosuudet tuntuivat puuduttavan pitkiltä. Jensen on siirtynyt remesmäiseen ”kerran vuodessa myyvä kirja” –tyyliin. Mahdolliset seuraavat osat jääköön lukematta.
Sopii myös kohtiin 10, 42

Puonti, Kale: Fadi, 271
Pasilan myrkyn 5. osassa Kale Puonti kuvaa huumepoliisin työtä tämän päivän kansainvälistyvän rikollisuuden Suomessa. Karua ja huolestuttavaa.
Sopii myös kohtiin 8, 23, 24

Flinkkilä Janne: Pedro, 591
Elämänkerta hengästyttävän tuotteliaasta, edesmenneestä muusikko Pedro Hietasesta.
Sopii myös kohtiin: 16, 46, 49

Kytömäki Anni: Mirabilis, 688
Tämän kirjan tarina alkaa 1860-luvun nälkävuosista, kuten pari muutakin hiljattain lukemaani kirjaa. Sattumaako, sillä stellerin merilehmä esiintyy tässäkin kirjassa, kuten aiemmin lukemassani Ida Turpeisen Elollisessa . Kytömäki kuvaa rajoja rikkovia naisia, jotka eivät olleet kovin tavallisia tarinassa kerrotulla aikakaudella. Eivätkä ole sellaisia tänä päivänäkään. Hengästyttävän hienoa luettavaa. Kirja on mielestäni hyvä, jos se herättää ajatuksia kansien sulkemisen jälkeenkin. Mirabilis teki niin.
Sopii myös kohtiin 9, 14, 35, 49

Miettinen Sauli: Pepe Willberg. Muuttuvat tiet, 303
Kertomus Pepe Willbergistä ja hänen urastaan tuntui monotoniselta listaukselta. Willberg ihmisenä ei avautunut kunnolla. Tai oikeastaan kirjan perusteella mielikuva hänestä muuttui negatiivisemmaksi.
Sopii myös kohtiin 16 ja 42

 
2. Kirjassa tehdään taikoja

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, 379
Backmanin kirjoitustyylissä ja tarinankerronnassa on samaa tyyliä kuin Agatha Christiessä. Tarina etenee hidastempoisesti. Ratkaisu ei kuitenkaan paljastu lukijalle ennen viimeisiä sivuja. Backman kuvaa luontoa niin elävästi, että tuoksut ja tunnelmat voi aistia.
Sopii myös kohtiin 11, 23, 25, 29, 30, 38, 46, 49

Kanto Anneli: Haihtuneet, 254
Väkivallaton jännitystarina, jossa jännitys säilyi loppupisteille saakka.

4. Kirjassa on presidentti

Kanto Anneli: Punaorvot, 276
Koskettava tosiasioihin perustuva kertomus lasten kohtalosta vuoden 1918 sisällyssodan jälkeen. Kaikissa kriiseissä lapset joutuva kärsimään eniten. Erityisesti sotatilanteessa. Kammottavat tapahtumat jäävät ikuisiksi ajoiksi lapsen mieleen ja vaikuttavat hänen kehitykseensä pysyvästi.
Sopii myös kohtiin: 6, 19, 24, 29, 33, 37, 46

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

Kanto Anneli: Punaorvot, 276

7. Kirjassa rakastutaan

Hämeen-Anttila Virpi: Sarastus (Synnyinmaa-sarja)., 331
Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa kieli on rikasta ja sujuvasti soljuvaa. Sarastus herätti innostuksen palauttaa historian tapahtumia paremmin mieleen. Fiktiiviseen tarinaan on nivottu monia tositapahtumia ja lukuisia merkityksellisiä henkilöitä. Tarina imi lukijaa puoleensa niin, että yömyöhälläkin oli aloitettava aina vaan uusi luku. Päähenkilön tilanne ja ratkaisut oli vaan saatava tietää menetettyjen unienkin hinnalla. 1800-luvun puoliväliin sijoittuva tarina kuvaa torppareiden ja varakkaampien elämää tuona aikana. Se kertoo Suomen kansan tavoitteista ja tarpeista omaan hallintoon, rahaan, kieleen ja kulttuuriin. Päähenkilön valtava tarve ja innostus lukemiseen ja opiskeluun sai jopa vähän häpeämään, miten emme ehkä tarpeeksi ymmärrä etuoikeuttamme.
Kirja sopii myös kohtiin 7, 9, 24 ja 27.

Laitonen Silja-Elisa: Haavat, 560
Siviiliin siirtyneiden tuntoja sodan päättymisen jälkeisinä ensimmäisinä vuosina. Naisten ja lasten kohtalo 40-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa oli jopa hämmästyttävän ankea siihen nähden, kuinka paljon naisten työpanosta joka saralla tarvittiin miesten kaaduttua ja loukkaannuttua sodassa. Tasa-arvo oli noina aikoina pelkkä unelma.
Sopii myös kohtiin 9, 19, 24, 25, 27 ja 37

Hotti Paula: Murha ylämaalla, 361
Mukaansa tempaava tarina, joka houkutteli matkustamaan Skotlantiin ja vielä erikseen Skyen saarelle. Suomalaiskokki Hallan osuus ei noussut kovin paljon esille. Tämä on esittelyjakso, joten ehkä Halla jatkossa saa suuremman roolin tarinoissa.
Sopii myös kohtiin 23 ja 49

Karolina Anna: Toinen meistä kuolee tänään, 363
Ihan hyvä ja loppuun saakka jännityksen ylläpitävä kirja.

Moyes Jojo: Hopealahti, 409
Lämminhenkinen tarina yllättävine käänteineen, jotka toivat mukaan jännitystä.
Sopii myös kohtiin 9 ja 35

 
9. Kirjassa joku karkaa

Paris B.A.: Suljettujen ovien takana, 271
Kirja ei ole kirjallisuuden merkkiteos, vaan kevyt ja nopealukuinen. Jännitys säilyi loppuun saakka, vaikka varsin pian selvisi, että hyvin tässä käy. Monessa kohdassa mieleen nousi, kuinka hyväuskoisia ja helposti höynäytettäviä ihmiset ovat. Se on kuitenkin osa näihin jännistyskirjoihin ja –sarjoihin kuuluvaa rakennetta.
Sopii myös kohtaan 29, 31

Ohlsson Kristina: Jäänmurtaja, 636
Hyvin rakennettu jännityskertomus.
Sopii myös kohtaan 29

Nesbo Jo, Pimeyden talo, 255
Scifiä tai fantasiaa, mutta taitavasti rakennettu tarina
Sopii myös kohtaan 49

Karolina Anna: Kukaan ei ole puolellasi, 321

Mäenpää Heli: Arvon kissa, 293
Onnellisia tarinoita rescue-kissoista.
Sopii myös kohtaan 16, 20, 37, 43, 44, 49

Hämeen-Anttila Virpi: Sarastus (Synnyinmaa-sarja), 331
Paris B.A.: Suljettujen ovien takana, 271
Laitonen Silja-Elisa: Haavat, 560
Moyes Jojo: Hopealahti, 409
Puonti, Kale: Fadi, 271
Kytömäki Anni: Mirabilis, 688

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

Jensen, Jens Henrik: Oxen, Gladiaattori, 485

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

Jungstedt Mari: Suljettu huone, 287
Kannen alaosassa on liekkejä, jotka viittaavat kirjan tapahtumaan

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

Adolfsson Maria: Välttämätön paha, 333
Doggerlan-sarjan jatko säilyttää tasonsa ja kiinnostavuutensa.

14. Kirjassa harrastetaan

Kytömäki Anni: Mirabilis, 688

16. Kirjassa on valokuvia

Nyman Jake: Radiomiehen muistelmat, 341
Tätä kirjaa lukiessa tuli palattua omaan nuoruuteen, jolloin radion kuuntelemisella ja erityisesti popmusiikilla oli nykyhetkeä isompi merkitys. Kirjassa käsiteltävä aika sijoittuu 70-luvulta nykypäivään. Hämmästyttävän paljon maailma on muuttunut siinä ajassa.
Tässä kirjassa, kuten useimmissa jollain tavalla julkisuudessa olleita henkilöitä käsitelleissä teoksissa, huomaa suomalaisen kulttuuri- ja taideväen pienuuden. Kaikki tuntevat ainakin jollain tasolla toisensa.
Sopii myös kohtaan 38, 46

Miettinen Sauli: Pepe Willberg. Muuttuvat tiet, 303
Kertomus Pepe Willbergistä ja hänen urastaan tuntui monotoniselta listaukselta. Willberg ihmisenä ei avautunut kunnolla. Tai oikeastaan kirjan perusteella mielikuva hänestä muuttui negatiivisemmaksi.
Sopii myös kohtaan 42 

Saarela Tommi: Heikki Silvennoinen, nousut ja laskut, 640
En katsonut Kummelia sen syntyaikana 90-luvulla, joten en tiennyt myöskään sen valtavasta suosiosta. Yllätyin Heikki Silvennoisen musiikkiuran pituudesta ja hänen lahjakkuudestaan kitaristina. Mielenkiintoista, miten ujosta nuoresta miehestä tuli koko kansan koomikko.
Sopii myös kohtiin 1, 46, 49

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru

Pakkanen Outi: Helmimies: 316
Pakkasen Helsinkiin sijoittuvia tarinoita on aina kiva lukea. Anna Laineen osuus näyttää vähentyneen merkittävästi.
Sopii myös kohtaan 24

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)

Kanto Anneli: Punaorvot, 276
Laitonen Silja-Elisa: Haavat, 560

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

Mäenpää Heli: Arvon kissa, 293
Kirjassa on kertomuksia rescue-kissoista, joista moni on löytänyt uuden rakastavan ja huolehtivan kodin. Vielä useampi kissa on kohdannut käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, jopa julmuutta. Moni kissa pelastuu hyväntahtoisten ihmisten vapaaehtoistyön ansiosta. Kunpa oppisimme arvostamaan kissaa, emmekä hylkäisi niitä luontoon - jonne ne eivät kuulu, eivätkä terveinä selviydy.

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

Eronen Annika, Pusa Kari: Kissa joka kehräsi kuolemaa, 319
Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, 379
Puonti Kale: Fadi, 271
Pakkanen Outi, Helmimies, 316

Nuotio Eppu: Leinikkimekko, 232
Helsinkiin sijoittuva tarina, jonka tunnelma tempasi mukaansa.
Sopii myös kohtaan 24

Nuotio Eppu: Hopeamedaljonki, 251
Helsinkiin sijoittuva tarina, jonka tunnelma tempasi mukaansa.
Sopii myös kohtaan 24

Malmstedt Tuire: Lyijysydän, 303
Kirja on luettavissa itsenäisenä osana. Lukemista häiritsi, kun en muistanut kunnolla, mitä kirjan päähenkilöiden elämässä oli aiemmissa osissa tapahtunut.
Sopii myös kohtaan 29

Ollikainen A.M.: Kontti, 204
Luettava löytö kirjaston hyllystä.
Sopii myös kohtaan 24, 25, 27, 40, 46

Ollikainen A.M.: Kiikku, 304
Samalta tekijältä, edellistä parempi.

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

Hämeen-Anttila Virpi: Sarastus (Synnyinmaa-sarja), 331
Kanto Anneli: Punaorvot, 276
Laitonen Silja-Elisa: Haavat, 560
Nuotio Eppu: Leinikkimekko, 232
Nuotio Eppu: Hopeamedaljonki, 251
Puonti, Kale: Fadi, 271
Pakkanen Outi: Helmimies: 316
Ollikainen A.M.: Kontti, 204

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

Karolina Anna: Toinen meistä kuolee tänään, 363
Ihan hyvä ja loppuun saakka jännityksen ylläpitävä kirja.

Adolfsson Maria: Välttämätön paha, 333
Doggerland-sarjan jatko säilyttää tasonsa ja kiinnostavuutensa.
Sopii myös kohtaan 49

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

Hämeen-Anttila Virpi: Myöhäinen kevät, 314
Synnyinmaa-sarjan 2. osa jatkaa kiinnostavaa tarinaa Suomen historiasta fiktiivisten henkilöiden avulla
Sopii myös kohtaan 48

28. Kirjailija on Välimeren maasta

Musso Guillaume: Tyttö ja yö, 357
Kirjailija on ranskalainen, mutta tapahtumat sijoittuvat Välimeren rantamaisemiin (Nizzaan, Antibesiin ym.). Alun kangertelun jälkeen tarina imi puoleensa. Jännitys säilyi viimeisille sivuille saakka. Vaihteeksi mukava lukea joltain muulta, kuin englanninkieliseltä alueelta tulevaa kirjallisuutta.

29. Kirjassa valehdellaan

Paris B.A.: Suljettujen ovien takana, 271
Kanto Anneli: Punaorvot, 276
Ohlsson Kristina: Jäänmurtaja, 636
Malmstedt Tuire: Lyijysydän, 303
Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, 379

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, 379

31. Kirjassa on vammainen henkilö

Paris B.A.: Suljettujen ovien takana, 271

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa

Kanto Anneli: Punaorvot, 276

33. Kirjassa muutetaan maalle

Tola, Joonatan: Punainen planeeta, 344
Sopii myös kohtaan 41

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

Turpeinen Iida: Elolliset, 296
Moyes Jojo: Hopealahti, 409
Kytömäki Anni: Mirabilis, 688

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

Zidan Irene: Isäni appelsiininkukkien maasta, 280
Irene Zidan ei ole varsinainen maahanmuuttaja. Hän on palestiinassa syntyneen isän ja suomalaisen äidin Suomessa syntynyt tytär. Kirjan kertomus ei ole Irene Zidanin oma tarina, vaikka monet niin ajattelevat. Silti sen lukeminen menee tunteisiin saaden pohtimaan ihmisten raadollisuutta. Irene Zidan on toiminut Ylen ulkomaantoimittajana. Kirja kertoo tyttären ja isän suhteesta ja siitä kuinka tytär etsii juuriaan ja yrittää ymmärtää kansansa kohtaloa.

Statovci Pajtim: Lehmä synnyttää yöllä, 277
Vuoden 2019 Finlandia-voittajan, Bollan tapaan vaikuttava kertomus sodan runteleman maan ihmiskohtaloista. Karttoihin piirretyt viralliset rajaviivat eivät kovin helposti yhdistä eri tavoin ajattelevia ihmisiä yhdeksi kansaksi. Pajtim Statovci oli kaksivuotias muuttaessaan vanhempiensa kanssa Suomeen.

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

Turpeinen Iida: Elolliset, 296
Faktaa ja fiktiota sekoittava, mieleenpainuva ja koskettava kertomus luonnosta, luonnontieteestä, tutkijoista ja taiteestakin 1700-luvulta nykypäiviin. Ihmisen kädenjälki hyvässä ja pahassa näkyy kautta aikain. Lumoavan tarinan faktaosuus sai minut etsimään lisää tietoa luonnontieteilijä Georg Wilhelm Stelleristä sekä tietenkin stellerinmerilehmästä. Oli hienoa löytää Helsingin luonnontieteellisestä museosta stellerinmerilehmän luuranko. Se on toinen tiettävästi vain kahdesta säilyneestä stellerinmerilehmän luurangosta, jotka ovat peräisin luonnollisesti kuolleesta yksilöstä.
Sopii myös kohtaan 35, 43, 46

Kinnunen Tommi: Kaarna, 204
Tommi Kinnunen osaa kuvata naista ja naisen tuntemuksia, ajatuksia ja käyttäytymistä uskomattoman hyvin. Kaarnan tarina on hienosti rakennettu. Koskettava tarina on varmasti myös tositapahtuma sota-ajalta.
Sopii myös kohtaan 49

Noah Trevor: Laiton lapsi, 358
Kiinnostava kertomus Etelä-Afrikan apartheidin aikana syntyneestä värillisestä (valkoinen isä ja musta äiti) pojasta ja hänen elämästään ja matkasta parempaan elämään. Trevorin positiivinen ja huumorintajuinen asenne välittyi kirjasta tehden lukemisesta rankoista asioista huolimatta kevyempää. Trevor valottaa hyvin rotusorron elementtejä ja vaikutuksia ihmisten elämässä syntymästä hautaan. Apartheid on useimmille tuttu aihe, mutta yksityiskohtaisemmin kerrottuna siihen liittyvät asiat hämmästyttivät ja kauhistuttivat. Kirja herätti paljon ajatuksia, jotka eivät ihan heti painu unohduksiin.

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

Nyman Jake: Radiomiehen muistelmat, 341
Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, 379

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma

Griffiths Elly: Musta enkeli, 344
Tuttua, taattua Griffitths –kerrontaa. Kirjassa on kuuma.
Sopii myös kohtaan 46

Lemaitre Pierre: Loistavat vuodet, 629
Kiehtova seikkailu- ja jännityskertomus, mielenkiintoisesti kuvatut henkilöt perhedraaman ytimessä. Jatkoa odotellen.

41. Kirjassa syntyy lapsi

Jungstedt Mari: Suljettu huone, 287
Kirjan loppuosassa syntyy lapsi, johon on viitattu useita kertoja tarinan edetessä

Tola, Joonatan: Punainen planeeta, 344

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

Jensen, Jens Henrik: Oxen, Gladiaattori, 485
Miettinen Sauli: Pepe Willberg. Muuttuvat tiet, 303

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

Turpeinen Iida: Elolliset, 296
Mäenpää Heli: Arvon kissa, 293

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

Mäenpää Heli: Arvon kissa, 293

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta

Griffiths Elly: Muukalaisen päiväkirjat, 393
Björk Samuel: Susi, 422

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

Adler-Olsen Jussi: Selli, 591
Tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin kirjasarjan päätösosa. Kirjoissa Osasto Q:n päähenkilöt, rikosetsivät Carl Mørck ja Assad tutkivat menestyksekkäästi aiemmin avoimiksi jääneitä vakavia ja erikoisiakin rikoksia. Ainakin kahdesta kirjasta on tehty myös televisiossakin näytetyt elokuvat.

Rämö Satu: Rakel, 352
Sujuva jatko kolmelle edelliselle islantilaisdekkarille. Kirjan lopussa tuli sellainen olo, ettei henkilöiden koko tarina ole vieläkään kerrottu.

Musso Guillaume: Elämä on romaani, 237
Viimeiselle sivulle päästyäni en ole ollenkaan varma, kuka henkilöistä oli kirjailija, kuka romaanihenkilö. Ovelasti kirjoitettu.

Muut 2024 luetut kirjat

Marklund Liza: Myrskyvuori, 279
Napapiiri-trilogian päätösosa. En ole lukenut edellisiä osia, mutta se ei haitannut. Myrskyvuoren saattoi lukea itsenäisenä kirjana.

Kelly, Erin: Tanssija kuolee kahdessti, 493
Baletin maailmaan sijoittuva trilleri, joka on luettava loppuun ratkaisun selviämiseksi. Sittenkin jää epäilys, miten kävi.

Ware Ruth: Huonetoveri, 475
Perinteiseen brittidekkarityyliin rakennettu tarina. Hiukan ärsytti, miksi päähenkilöt käyttäytyvät niin tyhmästi. Ehkä niin tekisi ittsekin. Tai sitten sekin kuuluu tarinan tyyliin.

Griffiths Elly: Musta enkeli, 344
Tuttua, taattua Griffitths –kerrontaa.

Mo Johanna: Yölaulaja, 396
Uusi ruotsalainen dekkarituttavuus. Siinä määrin lukukelpoinen, että aion lukea toisen ja kolmannenkin osan. Ei kuitenkaan herättänyt suurempia ajatuksia.

Björk Samuel: Saari kaukana kaikesta, 411

Bakkeid Heine: Paratiisin kutsu, 398
Mukiinmenevä uusi tuttavuus

Bakkeid Heine: Nuku lapsi armaani, 420
Jännitys säilyi loppuun saakka

Bakkeid Heine: Haudattu salaisuus, 423
Jännitystä piisasi tässäkin viimeiseen pisteeseen.

Bakkeid Heine: Meren aaveeet, 335
Neljäs Bakkeid meni jo rutiinilla

Alkavan vuoden eli vuoden 2025 haaste löytyy täältä Helmet-lukuhaaste 2025. Vain muutama päivä, niin taas on aika heittäytyä tarinoiden maailmaan.

Hyvää Joulua!

 

Joulu on siellä, missä on mielessä rauha,

nöyränä kiitosta kuiskaa kulkijan kieli,

rinnassa tuntuu henkäys leppeä, lauha,

levon ja turvan tuntee ihmismieli.

Joulu on jossakin muistossa lämpöisessä,

hämärähetkessä pienen, turvaisan tuvan.

Siellä se on jo, sielusi eteisessä.

Annathan sille luvan sydämeesi tulla.

 

HYVÄÄ JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2025!

Marketanpuiston joulumarkkinat

Ikkunanäkymä 21.12.24: Lunta sataa, kynttelikkö heijastuu ikkunaan

 

Sää keikkuu sellaista vauhtia, että kohta alkaa huimata. Perjantaina satoi vettä, lauantaina pikkupakkasta ja lumisadetta. Sunnuntaiksi on taas luvattu vesisadetta ja koko ensi viikoksi plussaa. 

Viikonlopulle osui Marketanpuiston joulumarkkinat, jossa olen tavannut käydä. Saavuinkin paikalle heti klo 10:n jälkeen, jolloin markkinat avautuivat. Onneksi paikalle on viime vuosina järjestetty pysäköinnin ohjaus. Muuten saattaisi mennä turhaksi pyörimiseksi vapaata paikkaa etsiessä.

Ehdin kiertää laajalle levittäytyneet myyntipisteet ennen kunnon ryntäyksen alkamista. Jo yhdentoista aikaan väkeä oli paljon. Etenkin sisätilojen ovensuut ja eteiset tukkeutuivat ihmisten jäädessä seisomaan ja ihmettelemään.

Myynnissä oli kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Pari lihamyyntiautoa, hunajaa, sieni- ja sillisäilykkeitä, juustoja, leipää ja leivonnaisia, kalakukkoja, runsaasti havukransseja, puutöitä, koruja, kynttilöitä, keramiikkaa, neuletöitä. Kojuja oli niin ulkona kuin sisälläkin. 

Marketanpuistossa toimii Överbyn Axxel, joka tarjoaa nuorille ja aikuisille ammatillista koulutusta ja kursseja. Joulumarkkinoiden aikaan puutarhamyymälän pihalla oli seppä takomassa tuotteitaan. Sisätiloissa oli mahdollisuus tutustua myös korujen valmistukseen. Tapasin erään myyntipöydän luona jokin aika sitten Axxellista valmistuneen kultaseppä Marjut Puukankaan esittelemässä omia hopeakorujaan. Kyllä olivatkin kauniita koruja.

Puutarhamyymälässä oli myynnissä runsaasti joulukukkia. Niistä oli tehty kauniita asetelmia. Jouluruusuja oli eri kokoisina asetelmina.

Aiempina vuosina Marketanpuistosta ostetut amaryllikset ovat kukkineet upeasti. Näiden vaaleanpunaisten ympärillä pyörin tovin, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Kotona on jo yksi vaaleanpunainen ja yksi valkoinen.

Joulutähtiä oli myynnissä punaisena, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Kaikkia eri kokoisina. Pikkuisia joulutähtiä oli myös erilaisissa asetelmissa.

Hyasinttejakin löytyi eri värisinä ja sopivasti nuppuisina, että kotiin ostaessa ehtisi vielä niiden kukinnasta nauttia.

Puutarhamyymälän alatason  kasvihuoneessa näin jättikokoisen rahapuun. Omani on lilliputti tuohon verrattuna. Hyvä niin, koska Marketanpuiston rahapuu ei taitaisi meille kunnolla edes mahtua. Ainakin se on niin painava, ettei sitä yhden naisen voimilla mihinkään siirrettäisi.

Toivoin löytäväni markkinoilta saman keramiikkatonttujen valmistajan, kuin vuosi sitten. Eipä ollut. Olisin ostanut viime vuotisen pikkuisen keramiikkatontun seuraksi pari uutta. Jospa sitten ensi vuonna.

Joulumarkkinoilla voi käydä ostamatta mitään. Katseleminenkin on hauskaa ja joskus saattaa löytää kivoja ideoita omaan käyttöön.

Näiltä markkinoilta ostin mustat puukorvikset, ison pussin kotona leivottuja sämpylöitä ja palan gorgonzola-juustoa sekä puolikkaan Reblochon-juustoa. Reblochon-juustoa aion käyttää välipäivinä tartifletten valmistamiseen. Reblochonia ei joka kaupassa ole, joten en voinut ohittaa erinomaista tilaisuutta.

Nyt on tämän vuoden markkinat koluttu. Ainekset joulupöydän antimiin on hankittu ja seuraavaksi aionkin valmistaa niitä syötävään muotoon. 

Älkäähän raatako itseänne uuvuksiin. Joulu tulee vähemmälläkin ahkeroinnilla. Tontut liikkuvat parhaillaan hyvin aktiivisesti, mutta eiköhän ne anna meidän nukkua yömme kunnolla.

Kaksi yötä aattoon. Mukavaa joulun odotusta! 

Marketanpuiston samettisumakki

 
PS.

Melkein unohtui. Eilen, lauantaina oli talvipäivänseisaus eli vuoden lyhyin päivä. Tänään olemme siis aloittaneet matkan kohti valoa ja pidempiä päiviä. Siis kohti kevättä!

Neulevuosi 2024

 
Neulevuosi lähenee päätöstään. Puikot ovat kilisseet kiitettävästi, joskin kuluneena vuotena on ollut tavallista enemmän ja pidempiä taukoja. Kesällä ei tule kudottua, kun pihalla riittää tekemistä ja siellä viihtyy paremmin. Kesätauko alkoikin normaalia aiemmin eli viimeinen neuletyö valmistui huhtikuun alussa. Seuraavaksi puikot etsiytyivät hyppysiin vasta syyskuun alussa.

Koko vuoden tavoite oli vähentää olemassa olevaa lankavarastoa. Lankahyllyjen ohi ei vaan tahdo päästä ohi. Varsinkaan, jos kaupassa on hyviä tarjouksia. Näyttää vahvasti siltä, ettei langat kutomalla vähene.

Myös jämälankakerien vähentäminen on ollut vuoden teema. Kuten usein aiemminkin. Se lienee ikuisuusongelma, joka on tullut jäädäkseen.

Raitoihin saa uppoamaan mukavasti pikkuisia keriä. Raitaa on myös mukava kutoa, kun sukka tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Vähemmän tuli kudottua pitsimalleja, vaikka hyviä ehdokkaita kertyy aina vain lisää.

Vihdoin sain itseni kutomaan isompia sukkakokoja. Useimmiten tulee tehtyä omaan jalkaan sopivia sukkia. Minulla on keskiverto suomalaisen jalkakoko. Miehille tarkoitettujen sukkien on hyvä olla vähän isompia. Isokokoista sukkaa kutoessa tuntuu, että kärkikavennuksiin on valtavan pitkä matka. Mittanauhaa uskollisesti käyttäen sain 45-46 kokoisetkin onnistumaan.

Tykkään kutoessani leikkiä väreillä. Edesmenneen äitini mielestä sukkien tulee olla mustia tai harmaita. Kudon toki niilläkin väreillä. Etenkin ihmisille, joiden tiedän haluavan nimenomaan mustia tai harmaita sukkia. Kumpaiseenkin väriin on helppo yhdistää kirkkaampia värejä, jolloin sukka muuttuu heti iloisemmaksi. Siis minun mielestäni.

Kuvioneuleet ovat edelleen kompastuskiveni. Kerta toisensa jälkeen olen päättänyt ryhtyä harjoittelemaan kuvioiden kutomista. Sitä silmällä pitäen olen katsonut ohjevideoita, kerännyt vinkkejä, myös kauniita malleja. Muutaman kuvioneulesukan olen tehnytkin, mutta yleensä olen niihin tyytymätön. Liian tiukkaa, lankadominanssi kadoksissa, ei hyvä. Annan haasteen muhia rauhassa selkäpiissäni. Jonain päivänä ryhdyn toimeen, jolloin kenties alkaa syntymään hyvää jälkeä.

Valtaosa kutomistani sukista on nilkkasukkia, 27 paria. Huomaan, etten ole tänä vuonna kutonut ainuttakaan paria matalavartisia sukkia. Polvisukkiakin vain kaksi paria.

Puolipolvisukkia vai kutsuisiko niitä säärisukiksi, on valmistunut kahdet kappaleet. Ruskeat sävyt olivat poissa vuosia. Nyt ne ovat hiipineet jälleen myös lankoihin. Kuvassa oranssilta näyttävä väri on enemmänkin ketunruskea. Siitä pidän kovasti.

Pipoja kudoin kolme kappaletta, joista kaksi jäi kuvaamatta. Kudoin myös yhdet tonttusukat pienelle pojalle. Totesin 7veikan olevan liian paksua ja jäykkää lankaa pienen ihmisen sukkiin. Sukat jääkööt antamatta. Ne saavat toimia mallina, jota on syytä jalostaa.

Alkutalven suuri työ oli neulepuseron kutominen. Kauniiden kuvioneuleisten kaarrokepuseroiden paljous kaikissa ohjeissa houkutteli kokeilemaan jotain itsellekin. Päädyin pitsineuleeseen, mutta lankavalinta oli hölmö. Varsinkin, kun olen lämminverinen, enkä talvisinkaan pahemmin paksuja neuleita käytä. 7veikka olisi ollut syytä vaihtaa johonkin toiseen lankaan. Annoin neuleen SPR:n keräykseen.

Joulutouhujen lomassa en ole luopunut kutimista. Tiistaina valmistuivat vaaleansinisestä langasta kudotut puolipolvisukat valepalmikkomallilla. Tykästyin tällaisiin valepalmikkosukkiin Luonon luomaa -blogin Susannan esitellessä omia neuleitaan. Kiva malli, jonka toteuttamiseen ei tarvita ohjetta. Toinen vastaava sukkapari eri värisenä on jo puikoilla. Saattaa hyvinkin valmistua vielä tämän vuoden puolella.

Ystävän kutoma joulupallo

Muutaman sukkaparin olen myynyt naapureille. Sukulaisille ja ystäville sukkapari tai kaksikin odottaa perille toimittamista. Isän kolmelle omahoitajalle laitoin sukkia joulupakettiin. Nimeämättömille hoitajille (kolmivuorotyössä heitä on useita) laitoin isoon lahjapussiin 13 paria sukkia sekä kaksi pipoa. Lahjapussin päälle kirjoitin kiitokset kuluneesta vuodesta ja kehotin kutakin ottamaan itselleen mieluisimmat.

Hoivakodin asukkaille en laittanut villasukkia, koska ne ovat liukkaita ja aiheuttavat kaatumisvaaran. Suosituksena on, että vanhukset käyttäisivät liukuestesukkia tai helposti puettavia sisäkenkiä. Harva vanhus isän osastolla omin jaloin enää kävelee.

Laatikkoon jäi vielä kymmenkunta paria sukkia. Osa niistä on edellisvuoden tuotantoa. Kutominen jatkuu ensi vuonnakin. Harvoin minulla on käsitöissäni mitään erityistä tavoitetta. Kutominen on mukavaa ajankulua ja liikettä sormien nivelille. Sopivaa tekemistä telkkua katsellessa tai silloin, kun ei huvita avata kirjan kansia.

Auringonnousu 11.12.24