maanantai 18. kesäkuuta 2018

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.


Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 


Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).



64 kommenttia:

  1. Hui, siellä on sattunut ja tapahtunut, onneksi oli onnea matkassa. Kerro ihmeessä jatkossakin millaisia ajatuksia ja muutoksia tapahtuma herätti mieleen, niistä on hyvä muidenkin ammentaa. Liian usein tuntuu unohtuvan monella, miten hyvin ne asiat omassa elämässä onkaan... Rauhallista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Minulla tossiaankin oli uskomaton onni matkassa, sillä kaikki eväät vakavampaan lopputulokseen olivat hyvin lähellä. Yhtään en tiedä, miten vaurio aivoissani tulee tulevaisuuttani määrittelemään. Nyt tilanne näyttää aika valoisalta ja siihen haluan uskoa ja luottaa. Elämä ja terveys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kaiken romuttumisen voi aiheuttaa yksi ainoa lerpattava matonkulma...

      Poista
  2. Kiitos Between avoimesta postauksestasi. Olen pahoillani sairastumisestasi ja toivon sinulle toipumista ja kaikkea hyvää. On hienoa, että olet sinut sairauden kanssa, olet ottanut asioista selvää, rohkenet keskustella neurokirurgin kanssa ja ennen kaikkea olet pohtinut omaa tilannettasi monelta kantilta. - Ei se ajokortin hyllylle laitto ole niitä kauheimpia asioita, vaikka tosin se hankaloittaa jokapäiväistä elämää. Minulta otettiin kortti pois vuosi sitten 15.6. kun sain massiivisen epilepsiakohtauksen. Jos vuoteen ei ole kohtauksia, saa kortin takaisin. Tänään minulla on lääkärin vastaanotto liittyen ajokortin takaisin saamiseen. Jännittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Sairaalassa maatessa oli aikaa ajatella. Sain neurologisella osastolla myös heti asianmukaista tietoa ja hyvää hoitoa, joka ilman muuta on helpottanut ensiaskeleitani tämän uuden elämäntilanteen kanssa.
      Ajo-oikeuden menettäminen hankaloittaa toki käytännön elämää, mutta toisaalta pakottaa myös katselemaan toimintoja eri näkökulmasta. Tietenkin toivon saavani ajo-oikeuden syksyllä takaisin, mutta siihenkin olen varautunut, ettei niin käy toivomassani ajassa tai kenties ollenkaan. Kulunut kuukausi on osoittanut, ettei mitään tässä elämässä ole kiveen hakattu.

      Työkaverini miehellä oli epilepsia ja hänellä oli pitkiä kohtauksettomia jaksoja. Sitten epilepsiakohtaus tuli ja ajokortti meni. Olihan siinä arjen ja työssäkäynnin järjestämisessä välillä tekemistä, mutta hyvin se kuitenkin sujui.

      Varmasti sinua nyt jännittää. Pidän sinulle peukkuja, että kaikki menee hyvin ja että saat ajo-oikeuden taas takaisin.

      Poista
  3. Kiitos, kun avauduit! Olet kulkemassa vaikeaa tietä, mutta matka jatkuu hiljalleen ja askel aikanaan kevenee - aikaa on ja aikaa on annettava, armollisuutta ja lempeyttä itselle! Vähättely on pahinta miten noin suuren onnettomuuden kohdanneen ihmisen voi kohdata! Millaisella ajatusmaailmalla varustettu ihminen voi sortua vähättelyyn? Itse olen saanut aika läheisiltäkin ihmisiltä kommentteja, on tultu jopa tarkistamaan tilannetta, että olenko oikeasti sairas ison leikkauksen jälkeen. Kyllä harmittaa! Aina ei päälle näy, mitä on tapahtunut. Varmaan toisin toimittaisiin, jos olisi joku sidos tai paketti päällä, mutta kun ei ole.

    Toivon sinulle ystäväni kaikkea hyvää, enkeleitä ja armollisia toipumispäiviä, aikaa hiljalleen jatkaa matkaa kohti toipumista. Surullista on, että kotisairaanhoidon kanssa joudut 'vääntämään kättä', luulisi heidän terveydenhuollon ammattilaisina ymmärtävän myös sinua!

    Halauksia, haluksia paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila-ystäväni ihanista sanoistasi! Uskon, että toivun tästä kolauksesta hyvin, vaikka aikaa siihen on pakko varata. On myös hyväksyttävä, että haittoja tulee jäämään. Väsymys lienee se tavallisin. Kotiutumisen alkutaiva oli vaikeaa siksi, etten tahtonut saada vanhempien kotihoitoa rullaamaan. Kotihoitosopimus tehtiin viimein elokuun loppuun saakka ja oletus on, että hyppään sen päättyessä takaisin tehtävääni. Nyt jo ymmärrän, ettei se tule monistakaan syistä olemaan mahdollista ja se lisää ahdistusta.

      Tuntuu käsittämättömältä, että niin moni ihminen tuijottaa lähimmäisensä ulkoasua tehden siitä aivan vääriä johtopäätöksiä. Kaikki ei suinkaan päälle näy, eikä kaikkea ole mahdollista tai syytä näyttääkään. Tuntuu kummalliselta, että liian monen ihmisen ajatusten lähtökohta on kuvitella kaikkien muiden huijaavan ja yrittävän päästä vähemmällä.

      Onneksi empaattisia ja hyväsydämisiä ihmisiä on monin verroin enemmän, kuin kylmiä ja itsekkäitä. Tänne blogimaailmaan ihania ihmisiä on suorastaan tungokseen saakka. Mahtavaa!

      Sinulle myös oikein tuhdin rutistukset ja ystävähalit!

      Poista
  4. Kiitos herkistävästä postauksesta! Toivon Sinulle pikaista toipumista. <3
    Ystäväni joutui pahaan auto-onnettomuuteen 17 vuotta sitten, juuri 40-vuotispäiväänsä ennen ja sai tärskystä sen verran kovan aivovamman, että on ollut sairaseläkkeellä siitä lähtien. Tosi joutui käymään melkoisen paperisodan asian takia, ennen kuin eläke myönnettiin. Muutoin keho toimii moitteettomasti eikä päälle päin näy mitään vammaa. Juuri tuo väsymys vaivaa häntäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, toipuminen on alkanut hyvin.
      Vaikka aihe ei niin mukava olekaan, on hyvä kuulla muiden kertomuksia ja kokemuksia. Moni asia selkenee ja osoittautuu varsin arkiseksi, kun niistä avoimesti keskustellaan.
      Törmäsin useaan keskusteluun, jossa tuo työkyvyttömyyseläkkeen saaminen nousi pinnalle. Tai pikemminkin se, kuinka vaikeaa työkyvyttömyyseläkettä on saada aivovamman jälkeisen väsymyksen vuoksi. Vaikka en tiedäkään, jääkö väsymys minua pitkäänkin vaivaamaan, ymmärrän jo nyt sen lamauttavan ja monitahoisen vaikutuksen.

      Poista
  5. Hyvin kirjoitettu ja tärkeä postaus. Toivottavasti joku lukija myös oppii tästä jotain. Itse olen aina ollut siitä ehkä vähän "kummallinenkin" etten ole ikinä pitänyt elämää saati terveyttä itsestäänselvyytenä. Ehkä nuorena potemani, liki hengen vienyt keuhkokuume opetti tämän, ehkä krooniset sairaudet. Silti ihan jo vain pelkät suhteellisen vaarattomat luunmurtumat, joita kohdalleni on osunut, ovat järkyttäneet - siinä kohtaa, kun on mennyt lääkäriin ja kuullut, että nyt ei sitten kävellä puoleentoista kuukauteen, on tuntunut kuin elämältä olisi kiskaistu matto jalkojen alta, vaikka kyse on ollut loppujen lopuksi aika mitättömästä pikkuasiasta. Niinpä voin hyvin kuvitella, miltä tilanteessasi voisi tuntua. Jaksamista ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Varpuslintu, toipumisen tiellä ollaan ja vahvasti! Ehkäpä ihmisen itsesuojeluvaistoon kuuluu mennä porskuttaa elämää eteenpäin sen enempää miettimättä ja vaaroja pelkäämättä. Järkytys on kyllä sitäkin suurempi onnettomuuden hetkellä, jos on kuvitellut olevansa särkymätön. Hankalinta sairastamisessa ja puolikuntoisuudessa on usein se, kuinka avuttomaksi itsensä tuntee ja kuinka toisten avun ja huomaavaisuuden varaan joutuu. Suomalainen sanaton ja puhumaton kulttuuri tarjoaa huonosti eväitä yhteisöllisyyteen ja toisista huolehtimiseen.

      Kuulostaa siltä, että olet "kasvanut" ymmärtämään elämän ja terveyden haurauden. Se kannattaa ottaa voimavarana, mitä se ehdottomasti onkin.

      Poista
  6. Hei ystäväni,
    nyt vasta ehdin oikein ajatuksella paneutua kuulumisiisi. Onneksi olet elossa ja näppiksen sujuvasta käsittelystä päätellen suhteellisen hyvässä kunnossa. Huoh, oikein onnettomuutesi.

    Viimekesänä mulla oli ajokielto tajuttomuuskohtausten vuoksi ja se kyllä rajoitti elämää ikävästi. Tarpeen toki oli, kun selvittelyt olivat kesken.

    Toivon, että sun toipuminen etenee hyvin ja että jaksat aivovamman kanssa. Nyt on vaan otettava iisisti. Koita hemmotella itseäsi ja lähetän paljon tsemppiä sinulle 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Ajatus kulkee ja näppiskin laulaa. Suurin ongelma lienee valtaisa väsymys ja muutamat muut pikkuaivojen vaurioista johtuvat vaivat. Elämä pitää ottaa nyt rauhallisesti, jotta pääkoppa toipuu ja parantuu. Onni onnettomuudessa oli, ettei mennyt puhe- eikä liikuntakyky. Läheltä piti.

      Ajokielto haittaa käytännön elämää, mutta sen kanssa tulee toimeen. Kaipa siinä on kyse myös jonkinlaisesta itsetunnon menetyksestä, kun aina on voinut itsenäisesti asiansa hoitaa ja nyt pitää pyytää kyytiä, kun bussit eivät kulje tai aikataulut sovi. Toivottavasti saan ajoluvan syksyllä takaisin.

      Tänään piti hemmotella kotimaisilla mansikoilla, mutta tierempan vuoksi pihasta poistuminen on turhan hankalaa. Juhannuksena sitten.

      Poista
  7. Hyvä postaus!
    Voimaa ja rauhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, kumpaakin löytyy tarvittaessa. Ja ellei löydy, kehitellään.

      Poista
  8. Elämä voi yllättää.
    Onneksi selvisit ja nyt toivon toipumista ja kaikkea kaunista elämääsi! <3
    Äitini on aivovammapotilas ja olen kuullut ja nähnyt hyvin läheltä mitä se elämä voi pitää sisällään, niin hyvässä kuin siinä ikävämmässäkin.

    Lempeää juhannusviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, samoin sinulle leppoisaa juhannusviikkoa!

      Aivovammojen kirjo on hyvin laaja, alkaen monille tutusta aivotärähdyksestä. Paljon on myös yhteisiä piirteitä, jotka äitisi tilanteen huomioiden ovat sinulle tuttuakin tutumpia.

      Poista
  9. Hyvä ja rohkea kirjoitus! Toivon sinulle ihania päiviä ja rauhallista toipumista. Älä välitä ymmärtämättömistä, heitä riittää aina. Nauti hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Ymmärtämättömiä riittää ja yritän sitkeästi olla heistä välittämättä. Hyvää tässä onnettomuudessa ollut nimenomaan se, että on aikaa ja rauhaa. Siitä nautin.

      Poista
  10. Tämä tapaturmasi on niin pysäyttävä asia, etenkin, kun rupeaa ajattelemaan, mitä olisi voinut sattua. Hirmuista ja tosiaan näin voi käydä kenelle tahansa minä tahansa päivänä, vaikka viiden minuutin päästä. Kiitos kun kerrot avoimesti.
    Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, toipuminen on lähtenyt hyvin edistymään. Täytyy vain antaa sille aikaa. Valtaosa tapaturmista tapahtuu kotinurkissa tai muuten tutuissa paikoissa. Sinänsä pelottavaa, miten yliolkaisesti vaikkapa kaikenlaiseen kiipeämiseen kotosalla olen suhtautunut. Ei tarvittu, kuin yksi maton kulma ja mitä vain olisi voinut tapahtua. Onni, ettei tapahtunut...

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus ja toipumisia .

    VastaaPoista
  12. Voi, mitä sinulle onkaan tapahtunut! Tosi hyvä kun kirjoitit. Hyvä sinänsä, ettei vamma näy, mutta toisten suhtautumiseen se toki ikävä kyllä vaikuttaa. Siksi juuri tarvitaan tällaisia avoimia kirjoituksia. Kiitos!

    Kaikkea hyvää sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Tämä vamma ei tosiaan näy, mutta tuntuu sitäkin paremmin. Onneksi pahimmat kivut ovat ohi ja olen hyvällä toipumisen tiellä.

      Poista
  13. Kiitos kun kirjoitit avoimesti tärkeästä asiasta. Tuollainen onnettomuus voi todellakin tapahtua kenelle tahansa ja milloin hyvänsä. Onneksi olet nyt toipumassa hyvää vauhtia, ja sinua hoitavat parhaat asiantuntijat. Hienoa että pystyt nauttimaan toipilas-ajasta etkä hätäile turhista asioista.
    Toivotan sinulle ystäväni oikein leppoisaa juhannusviikkoa, ja Juusol-kisulille myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki, kauniista sanoistasi! Tämä onnettomuus on herkistänyt minua entisestään ja tunteet ovat kovin pinnassa. Olen hyvässä hoidossa ja toipuminen edistyy. Iloitsen joka päivä siitä, että yhä tässä tepastellaan Ukkokullan ja Juuson kanssa.
      Oikein leppoisaa ja mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

      Poista
  14. Erinomainen kirjoitus. Jaan tätä monelta osin suurin tunnoin ja totean, että minäkään en ole ikinä enää sama. Meillä eri diagnoosit, mutta varmaan järkytys kummallakin megaluokkaa. Kaikki on kuten Ian McEwanin kirjoissa eli kenelle vain meistä voi sattua mitä tahansa eikä se ensin ilmoita.

    Tartutaan hetkeen ja nautitaan pienistäkin asioista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Hetkeen tarttumista näistä tapaturmista todella oppii. On pakko pysähtyä tai ainakin hidastaa ja elämänarvotkin menevät uusiksi. Onneksi ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia.
      Mukaaa juhannusviikkoa sinulle!

      Poista
  15. Hyvä, että kirjoitat avoimesti! Ota rauhalliseti ja muista , että olet toipilas. Mieheni (ei tosin silloin ollut mieheni:) on nuorena saanut aivovamman pudottuaan kalliolta, on siitä jäänyt jonkunverran oireita esim. tasapainoon, muistiin ym. Myös eräällä tuttavallani on myös jäänyt aivovamma onnettomuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse ja mukavaa juhannusviikkoa sinulle!
      Aivot ovat hieno ja monimutkainen elementti, josta meidän tulisi pitää hyvää huolta. Onneksi useimmat aivovammat ovat melko lieviä ja vaikeampienkin kanssa pystyy elämään.

      Poista
  16. Kyllä, otsikkosi mukaan äkillinen sairastuminen/vamma muokkaa arvomaailmaa. Tein työurani vammaisten (enimmäkseen syntymästään asti-)parissa joten aihe on läheinen. Lähipiiriläinen kaatui 70-luvun lopulla nuorena miehenä kännipäissään ja sai pienehkön kallonmurtuman. Epilepsia-alttiuden se kuitenkin jätti ja alkoholin aiheuttaja-statuksen loppuelämäkseen. -84 aurinkomatkalla tuli kohtalokas epilepsiakohtaus kenenkään huomaamatta, se jätti vakavan, pysyvän, etenevän aivovamman. Nyt lähipiiriläinen on 70-vuotias, pyörätuolissa, nykyaika on unohduksissa, menneisyys ennen kohtalokasta kohtausta tallella. Kun sairaus/tapaturma kohdataan perheessä, muuttaa se väkisinkin läheisten suhtautumista. Asia on juuri nyt omassa perheessä ajankohtainen... Nostamastasi aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkää pohdiskelua vert. yksilö/yhteiskunta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet siitä harvinainen ihminen, että sinulla on varmasti selkeä ja objektiivinen näkemys vammaisten ihmisten elämään. Kuinkahan monella on joku sairatunut lähiomainen, jonka elämästä ei mitään tiedetä, kun yhteydenpito vaatii vähän enemmän panostusta ja ylimääräistä empatiaa.
      Paljon minullakin olisi tästä aiheesta sanottavaa, mutta tämä ei ehkä ole oikea foorumi.
      Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

      Poista
  17. Between olet ajatuksissani harva se päivä. Todella koen onnettomuutesi hyvinkin läheltä ja ajattelen huolestuneena sitä, että miten sinä niin puuhakkaana ja aikaan saavana ihmisenä olet toipumiseesi sopeutunut.Kirjoituksesi on todella asiallinen ja hyvä.
    Voin hyvinkin samaistua osaasi ja vaikka oma kaatumiseni ei niin järin pahalta tuntunut ja ei sitä myöskään ollut on siitä vieläkin jotain vaikutusta minuun. Väsymys ja hitaus on jäänyt, ehkä pysyväksi tai vieläkö se ajan oloon häviää?
    Hitaus ja väsyminen on vaikuttanut minuun monellakin tapaa ja se on hyvin ärsyttävää ja masentavaakin.
    Tämä minun saamattomuuteni saa kyllä joskus humoristisiakin piirteitä, blogini täytti viime kesänä viisi vuotta ja vieläkään en ole saanut aikaiseksi juhla-arvontaa ja kaksi kirjaa odottaa palkintona. Jos en pian saa arvontaa aikaiseksi niin palkintokirjat ovat jo täysin vanhentuneet.
    Mutta näillä mennään ja Between sinulle ystävälleni toivon tulevia hyviä päiviä ja ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.
    Elämä kantaa ja luota siihen. Juuso myös haluaa rapsuttelua ja nyt siihen sinulla on aikaa ja voit viettää kissasi kanssa laatuaikaa, aikaa joka on ehkä Juuson elämässä sitä ehtoopuolta.
    Kaikkea hyvää sinulle ja kotijoukoillesi.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley kauniista sanoistasi! Vielä en tiedä, tuleeko väsymys jäämään vakituiseksi vieraakseni. Olen aika nopea käänteissäni, joten hitauskin voi olla jopa positiivinen lisä elämässäni. Jos se esiintyy aloitekyvyttömyytenä ja aikaansaamattomuutena, siitä voi tulla myös iso haitta. Muutoksiin sopeutuminen ja niiden kanssa eläminen tuottaa monille vaikeuksia, näin on varmasti myös omalla kohdallani.

      Juuso on viime aikoina saanut roppakaupalla rapsutuksia. Ne se ansaitsee ja tarvitsee elämänsä lopputaipaleella. Elämä tosiaan kantaa, kunhan antaa sille mahdollisuuden.

      Poista
  18. Hyvä kirjoitus ja niin aiheellinen. Itse olen ihmetellyt monet kerrat ihmisten käytöstä; jos vamma tai sairaus ei näy päälle, niin ihmetellään jos hommat ei suju odotetulla tavalla. Ja sitten jos vamma/sairaus näkyy, niin taas ihmetellään ja töllistellään...
    Tsempit toipumiseesi ja yritä itse jaksaa itseäsi ja kehosi ottamaa aikaa. Puutarha kyllä elää omaa tahtiaan ja sinun tehtäväsi on nyt vain nauttia tuloksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Kyllä tässä toivutaan ja edetään hissukseen.

      Empatiaa ja ymmärtäväisyyttä toivoisi kohtaavansa enemmän. Ehkä ihmisten oudon käytöksen takana on usein pelko ja tietämättömyys. On helpompi torjua itselle outo asia, kuin kohdata se.

      Poista
  19. Kirjoitat hyvää ja tärkeää asiaa. Sait minut pohtimaan paljon elämää nyt kun olen kärvistellyt eräissä kivuissa tässä muutaman päivän (nämä kivut menevät ohi eivätkä ole mitään pysyvää). Hyvä terveys on iso kiitollisuuden aihe.

    Tärkeintä on se, että sinulle ei käynyt pahemmin, että onni oli mukana. Paljon voimia toipumiseen! Hyvää juhannusta myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nan! Kipuja ja ongelmia on oikeastaan vaikea verrata, eikä se taida olla tarpeenkaan. Maailman mittakaavassa aina löytyy joku, jolla elämä on vielä huonommin. Hyvä se on tietää ja ymmärtää, mutta omassa arjessa ne omat kivut haittaavat kuitenkin kaikkein eniten.

      Olen onnellinen, ettei minulle käynyt pahemmin. Tästä toivun ja jälkiseuraamuksista huolimatta pystyn elämään normaalia elämää.

      Mukavaa juhannusta sinullekin!

      Poista
  20. Tämän postauksen otsikko on niin totta. Olet nostanut esiin vakaviä ja tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat tälläkin hetkellä monen elämässä. Niitä on vaikea asettaa merkityksellisiksi, jos ei aika vielä ole tuonut niitä lähelle. Kannattaa kuitenkin syventyä ajattelemaan elämän yllätyksiä, jotka saattavat olla kulman takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Jatkuvassa pelossa eläminen ei ehkä ole tarkoituksenmukaista, mutta tärkeää on arvostaa terveyttä ja arjen sujuvuutta. Kuten sanoit, yllätykset voivat olla kulman takana ihan meillä jokaisella. Aina niitä ei voi itse ennakoida tai edes välttää. Minulla oli onni mukanani. Sen ymmärrän ja sitä arvostan.

      Poista
  21. Niin paljon hyvää tietoa ja asiaa aivovammasta - kiitos tästä! Aivoinfarktipotilaan läheisenä myös tuttua asiaa, mutta tietoa on aina hyvä levittää. Väsymys on yksi sellainen oire, jota on mahdotonta ulkopuolisen havaita, mutta mikä vaikuttaa syvästi arjen elämiseen. Suomalainen kansanperinne syyllistää laiskuuden, joten väsymyksen kestäminen on sen kohdanneelle todella vaikeaa. Omat, läheisten ja työelämän tmv. vaatimukset kun karahtavat karikolle sen jaksamisen kanssa. Kun ei vaan jaksa eikä pysty!

    Anna armoa itsellesi ja toipumiselle. Toivotaan lopputuloksen oleva plussan puolella! Aivotkin toipuvat, vaikka niin herkkä ja monimutkainen laitos onkin. Aikaa se vaatii ja turnauskestävyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Tuohon väsymystilan ymmärtämättömyyteen olen jo törmännyt konkreettisesti. Sekä siihen, että vaikka ulkoisesti näytän ihan entisenlaiselta, minulla on päässäni vakava vamma, jonka parantamiseen tarvitsen aikaa ja rauhaa ja joka haittaa arkielämääni nyt ja kenties tulevaisuudessakin. Olen saanut moitteita laiskuudesta, luottamuksen pettämisestä, välinpitämättömyydestä ja vaikka mistä. Vieläpä hyvin läheisiltä ihmisiltä. Ymmärrän, että pelästyneet ja huolestuneet ihmiset tuovat tunteensa vähän oudolla tavalla esiin, mutta kieltämättä se silti loukkaa.

      Olen koko elämäni elänyt voimakkaiden vaatimusten keskellä ja se asenne on leimannut ihmissuhteitani. Suomalaisuutta leimaava ankara suorituskeskeisyys on suvussamme moninkertainen. Tällaisissa tilanteissa turnauskestävyyttä todella tarvitaan.

      Aion pärjätä ja pärjäänkin. Helppoa se ei ole, mutta mikäpä tässä elämässä helppoa olisi.

      Mukavaa juhannuksen odottamista sinulle!

      Poista
  22. Voimia toipumiseen, se kestää aikansa ja aikaa sille pitääkin antaa, olla ihan rauhassa väsynyt ja toipilas. Se on surullista miten nykyään tässä maassa on taisteltava omista oikeuksista ja läheisen oikeuksista. Mitään ei saa jos ei vaadi, ota selvää ja vielä kerran vaadi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Luulisi tosiaan, että kiperässä tilanteessa apua itselle ja läheisille olisi helppoa saada. Ei ole. Pitää olla valmis oikeuksista tappelemaan ja niitä vaatimaan ja kaiken lisäksi valvomaan, että oikeudet toteutuvat. Kauhistuttaa niiden ihmisten kohtalo, joilla ei ole puolestapuhujia.

      Poista
  23. Hienoa, että olet toipumassa.
    Ja iso kiitos avoimesta kirjoituksestasi!

    Täältä sinulle kaikki mahdolliset toivotukset ja jaksuhalit, jotta saisit voimia taistella niin pitkälle kuin mahdollista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, jaksuhalit ovat tarpeen! Minulla oli onni olkapäilläni ja on edelleen, mutta vielä on matkaa kuljettavana tämän episodin kanssa.

      Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

      Poista
  24. Kiitos rohkeudestasi ja avoimuudestasi.
    Kaikkea hyvää tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Toisinaan on hyvä nostaa tärkeät asiat esille, jotta muut saman kohdanneet saavat vertaistukea.

      Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

      Poista
  25. Hyvä kirjoitus. Aihealue, joka pelottaa aika ajoin. Moni asia on niin pienestä kiinni. Arjessa suurin muistuttaja peloista on käyttää aina pyöräilykypärää. Ja joskus kukaan ei puhunut semmoisista.

    Hyvää vointia ja mukavaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titta! Hyvä, että nostit tuon pyöräilykypärän esille. Tuttavapiirissäni tapahtui pyöräilyonnettomuus, jossa mies kaatumisen yhteydessä loukkasi päänsä ja vammautui. Myöhemmin hän kuoli seurauksiin. Hän ei käyttänyt pyöräilykypärää, joka olisi ainakin pienentänyt vammojen määrää ja vakavuutta.

      Oikein mukavaa juhannusta sinulle!

      Poista
  26. Elämä on välillä hyvin arvaamatonta ja asiat loppujen lopuksi niin pienestä kiinni. Kohdallesi sattunut tapaturma varmasti pysäytti ja toi tullessaan paljon murhetta, mutta onneksi olet hyvää kyytiä toipumassa tapahtuneesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Elämä on tosiaan arvaamatonta ja pienistä sattumuksista kiinni. Ei voi elää jatkuvaa pelkoa ylläpitämällä, mutta terveyttä ja toimintakykyä kannattaa arvostaa silloin, kun ne ovat läsnä.
      Minulla oli onni onnettomuudessa, sillä olisi voinut käydä merkittävästi huonommin. Vaurioita tapahtuneesta tulee jäämään, mutta toipuminen on hyvällä mallilla.

      Mukavaa juhannusta sinulle!

      Poista
  27. Avoimuus on parasta, niin tässäkin asiassa. Hyvä, että kirjoitit tästä. Se laittaa varmasti meidät jokaisen miettimään arvomaailmaa omalla kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu! Mielestäni vaikeista asioista on hyvä puhua, sillä siten samojen asioiden kanssa painivat saavat vertaistukea ja huomaavat, etteivät ole yksin vaikeuksiensa kanssa.

      Mukavaa juhannusta sinulle!

      Poista
  28. Vielä nykyäänkin on asenne, että ei voi sattua, kun ei tule verta. Moni sairaus ei näy päälle ja monen on sitä vaikea ymmärtää, että voi olla vakavastikin sairas.
    On myöskin se, että toisten on hirvittävän vaikea kohdata ja suhtautua sairaaseen ihmiseen. Ei osata puhua tai sanoa yhtään mitään. Vältellään kohtaamista.

    Tämä on sinun blogisi ja elämäsi, joten saat kirjoittaa ihan mitä sinä haluat. Elät nyt tätä vaihetta elämästäsi ja me käymme mielellämme juttujasi lukemassa.

    Mukavaa juhannuksen odotusta sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Vaikka sitä verta tulisikin, se ei aina näy päällepäin. Minun tapauksessani veri valui aivoissa ja sairaalassa siihen varauduttiin puuttumaan leikkauksella. Onneksi leikkaukseen ei tullut tarvetta.

      Erilaisen ihmisen kohtaaminen tuottaa pelkoa ja ehkä se nostaa ihmisissä pintaan myös omat asenteet ja osaamattomuuden. On helpompi torjua outo ihminen ja palata sinne omaan turvalliselta tuntuvaan elämäänsä.

      Juhannusta odotetaan nyt sadetoivein. Tänään taivas on paksussa pilvessä. Jospa sitä vettäkin vihdoin saataisiin.

      Mukavaa juhannusviikkoa sinullekin!

      Poista
  29. Hieno kirjoitus!
    Ihanaa, että olet jo toipumassa. Onneksi ei käynyt pahemmin.❤️
    Haleja ja hyvää juhannusviikkoa!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Minulla oli onni olkapäilläni kompuroisessani keittiön maton kanssa.

      Meillä sataa juuri nyt, mikä ilahduttaa paljon. Oikein mukavaa juhannusviikkoa sinullekin!

      Poista
  30. Kaikki voi muuttua niin äkkiä.
    Hienoa, että olet toipunut hyvin, olet hyvässä hoidossa ja vältyit pahimmilta vaurioilta. Toivottavasti voit parantua rauhassa ja vanhempasi saavat tarvitsemansa avun ja hoidon. Ikävää, että olet joutunut taistelemaan asian kanssa.
    Aivovammojen paranemisen kanssa ei voi kiirehtiä, mutta ihmiskeholla on ihmeellinen kyky korjata itseään.
    Tuttavapiirissäni on yksi talvisen liukastumisen aiheuttama aivovammatapaus ja vaikka siinä kävi huonommin kuin sinulla, niin toipuminen on ollut ihmeellistä.
    Toivotan sinulle mielen tyyneyttä ja voimia toipumisprosessissa.
    Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Luultavasti tarvitsen kaiken mielentyyneyden ja voiman, jota itsestäni löytyy ja jota teiltä kaikilta ihanilta ihmisiltä minulle virtaa.

      Toipumisen etenemisestä huolimatta tiedän, että tietä ja työtä on runsaasti edessä. Yritän myös varautua siihen, ettei kaikki mene toiveiden ja odotusten mukaisesti. Kokemukseni ja tietoni aivovammoista ovat kovin puutteelliset, mutta tässäpä se kaiken aikaa lisääntyy. Ehkä en edes täysin ole vielä sisäistänyt, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

      Mukava kuulla, että tuttavasi on toipuminen on edistynyt. Se kertoo hyvästä hoidosta, ihmisen sinnikkyydestä ja kaiken kattavasta toivosta.

      Poista
  31. Harmillista, että olet kohdannut tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja ja joutunut taistelemaan asioista. Muutaman lumilautailija-aivovammadokumentin katsoneena en ihmettele yhtään, kuinka pitkä ja raskas prosessi aivovammasta toipuminen on. Päällepäin kaikki voi näyttää olevan kunnossa, mutta ihmisen persoona ja erilaiset kyvyt (esimerkiksi kärsivällisyys, riskien arviointikyky jne) voivat olla täysin muuttuneita.
    Toivotan voimia, lepoa ja rauhallista mieltä. Sekä tietysti paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Kokemukseni ja lukemieni kertomusten mukaan työmaata potilaiden etujen ajamisessa ja asenteiden muuttamisessa on edelleen runsaasti. Ongelma monien kohdalla onkin juuri siinä, ettei lievemmissä tapauksissa vamma näy ulospäin. Osa läheisistänikin on todennut, että "sinähän olet ihan entisesi ja nyt vain täysillä eteenpäin". Useamman kerran on käynyt mielessä, että pitäisikö teipata epikriisi ja lääkärin sairaslomatodistus otsaan roikkumaan, ettei alituiseen tarvitsisi toistaa aivovamman oireita ja toipumisprosessia. Varmasti moni on myös pelästynyt tapaturmani seurauksia, mutta eivät ehkä osaa tuoda huoltaan ja toisaalta helpotustaan oikeilla sanoilla julki.

      Alan vähitellen löytää polkuja eteenpäin, mutta paljonhan tässä on vielä muuttujia edessä. Edelleen olen sitä mieltä, että minulla on ollut onni mukanani ja siitä olen iloinen ja onnellinen.

      Poista
  32. Näin sattumalta nämä kaksi surullista postaustasi. Ensiksi lämmin osanottoni Juuson poismenon johdosta ❤︎ Ymmärrän miten ikävä sinulla on. Toiseksi oli surullista lukea kaatumisestasi ja sen aiheuttamasta vammasta. Onhan se klisee, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Pieni hetki, ja elämä voi muuttua radikaalisti pitkäksi aikaa.

    Minä mursin kesäkuun puolessa välissä nilkkani pahasti. 12 viikkoa kipsihoitoa, puolessa välissä olen nyt. Puutarha on hunningolla, isännästä ei ole niihin hommiin. Mutta toivon että vielä joskus kävelen kivutta. Elämä on.

    Toivotan sinulle hyvää toipumista ja mahdollisimman vähän ahdistavia ajatuksia. Päivä kerrallaan on aika hyvä motto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos lämpimistä sanoistasi ja pahoitteluni myöhäiseen vastaukseen.
      Kesä on mennyt ja kohta talvikin. Jalkasi on varmasti jo parantunut. Minäkin olen vammastani toipunut kohtuullisen hyvin, mutta vielä on itseni kanssa kuntouttamista.
      Meillä puutarha on kokonaan minun kontollani, mies ei siihen puutu. Siksikin viime kesä meni puutarhan kannalta vähän niin ja näin.
      Edessä on uusi kesä. Otetaan se vastaan muutaman kokemuksen rikkaampina ja onnellisina terveydestämne.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!