Neulevuosi 2024

 
Neulevuosi lähenee päätöstään. Puikot ovat kilisseet kiitettävästi, joskin kuluneena vuotena on ollut tavallista enemmän ja pidempiä taukoja. Kesällä ei tule kudottua, kun pihalla riittää tekemistä ja siellä viihtyy paremmin. Kesätauko alkoikin normaalia aiemmin eli viimeinen neuletyö valmistui huhtikuun alussa. Seuraavaksi puikot etsiytyivät hyppysiin vasta syyskuun alussa.

Koko vuoden tavoite oli vähentää olemassa olevaa lankavarastoa. Lankahyllyjen ohi ei vaan tahdo päästä ohi. Varsinkaan, jos kaupassa on hyviä tarjouksia. Näyttää vahvasti siltä, ettei langat kutomalla vähene.

Myös jämälankakerien vähentäminen on ollut vuoden teema. Kuten usein aiemminkin. Se lienee ikuisuusongelma, joka on tullut jäädäkseen.

Raitoihin saa uppoamaan mukavasti pikkuisia keriä. Raitaa on myös mukava kutoa, kun sukka tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Vähemmän tuli kudottua pitsimalleja, vaikka hyviä ehdokkaita kertyy aina vain lisää.

Vihdoin sain itseni kutomaan isompia sukkakokoja. Useimmiten tulee tehtyä omaan jalkaan sopivia sukkia. Minulla on keskiverto suomalaisen jalkakoko. Miehille tarkoitettujen sukkien on hyvä olla vähän isompia. Isokokoista sukkaa kutoessa tuntuu, että kärkikavennuksiin on valtavan pitkä matka. Mittanauhaa uskollisesti käyttäen sain 45-46 kokoisetkin onnistumaan.

Tykkään kutoessani leikkiä väreillä. Edesmenneen äitini mielestä sukkien tulee olla mustia tai harmaita. Kudon toki niilläkin väreillä. Etenkin ihmisille, joiden tiedän haluavan nimenomaan mustia tai harmaita sukkia. Kumpaiseenkin väriin on helppo yhdistää kirkkaampia värejä, jolloin sukka muuttuu heti iloisemmaksi. Siis minun mielestäni.

Kuvioneuleet ovat edelleen kompastuskiveni. Kerta toisensa jälkeen olen päättänyt ryhtyä harjoittelemaan kuvioiden kutomista. Sitä silmällä pitäen olen katsonut ohjevideoita, kerännyt vinkkejä, myös kauniita malleja. Muutaman kuvioneulesukan olen tehnytkin, mutta yleensä olen niihin tyytymätön. Liian tiukkaa, lankadominanssi kadoksissa, ei hyvä. Annan haasteen muhia rauhassa selkäpiissäni. Jonain päivänä ryhdyn toimeen, jolloin kenties alkaa syntymään hyvää jälkeä.

Valtaosa kutomistani sukista on nilkkasukkia, 27 paria. Huomaan, etten ole tänä vuonna kutonut ainuttakaan paria matalavartisia sukkia. Polvisukkiakin vain kaksi paria.

Puolipolvisukkia vai kutsuisiko niitä säärisukiksi, on valmistunut kahdet kappaleet. Ruskeat sävyt olivat poissa vuosia. Nyt ne ovat hiipineet jälleen myös lankoihin. Kuvassa oranssilta näyttävä väri on enemmänkin ketunruskea. Siitä pidän kovasti.

Pipoja kudoin kolme kappaletta, joista kaksi jäi kuvaamatta. Kudoin myös yhdet tonttusukat pienelle pojalle. Totesin 7veikan olevan liian paksua ja jäykkää lankaa pienen ihmisen sukkiin. Sukat jääkööt antamatta. Ne saavat toimia mallina, jota on syytä jalostaa.

Alkutalven suuri työ oli neulepuseron kutominen. Kauniiden kuvioneuleisten kaarrokepuseroiden paljous kaikissa ohjeissa houkutteli kokeilemaan jotain itsellekin. Päädyin pitsineuleeseen, mutta lankavalinta oli hölmö. Varsinkin, kun olen lämminverinen, enkä talvisinkaan pahemmin paksuja neuleita käytä. 7veikka olisi ollut syytä vaihtaa johonkin toiseen lankaan. Annoin neuleen SPR:n keräykseen.

Joulutouhujen lomassa en ole luopunut kutimista. Tiistaina valmistuivat vaaleansinisestä langasta kudotut puolipolvisukat valepalmikkomallilla. Tykästyin tällaisiin valepalmikkosukkiin Luonon luomaa -blogin Susannan esitellessä omia neuleitaan. Kiva malli, jonka toteuttamiseen ei tarvita ohjetta. Toinen vastaava sukkapari eri värisenä on jo puikoilla. Saattaa hyvinkin valmistua vielä tämän vuoden puolella.

Ystävän kutoma joulupallo

Muutaman sukkaparin olen myynyt naapureille. Sukulaisille ja ystäville sukkapari tai kaksikin odottaa perille toimittamista. Isän kolmelle omahoitajalle laitoin sukkia joulupakettiin. Nimeämättömille hoitajille (kolmivuorotyössä heitä on useita) laitoin isoon lahjapussiin 13 paria sukkia sekä kaksi pipoa. Lahjapussin päälle kirjoitin kiitokset kuluneesta vuodesta ja kehotin kutakin ottamaan itselleen mieluisimmat.

Hoivakodin asukkaille en laittanut villasukkia, koska ne ovat liukkaita ja aiheuttavat kaatumisvaaran. Suosituksena on, että vanhukset käyttäisivät liukuestesukkia tai helposti puettavia sisäkenkiä. Harva vanhus isän osastolla omin jaloin enää kävelee.

Laatikkoon jäi vielä kymmenkunta paria sukkia. Osa niistä on edellisvuoden tuotantoa. Kutominen jatkuu ensi vuonnakin. Harvoin minulla on käsitöissäni mitään erityistä tavoitetta. Kutominen on mukavaa ajankulua ja liikettä sormien nivelille. Sopivaa tekemistä telkkua katsellessa tai silloin, kun ei huvita avata kirjan kansia.

Auringonnousu 11.12.24