maanantai 15. heinäkuuta 2013

Vaihteeksi sain jotain aikaankin


Moni varmaan muistaa messuilla myytävän Japanin ihmekukan. Porkkanan muotoisen juurakon, joita oli tarjolla klönttihintaan. Myyjän mukaan kukkii takuuvarmasti sadoin kukkasin ja värejäkin oli tarjolla lukuisia. Toissa keväänä Tampereen puutarhamessuilla hurahdin tehokkaan myyjän aktiiviseen markkinointiin ja ostin kymmenen juurakkoa. Valkoista, punaista, oranssia, mutta en keltaista. Viime kesänä tuloksena oli muutama 20 sentin vihreä puska, ei siis kukkia. Ei minkään värisiä.


Tänä keväänä löysin taas nuo porkkanat ja lykkäsin pariin kesäkukkaruukkuun. Ja nepäs alkoivat kasvamaan ihan hurjaa vauhtia. Toisesta ruukusta ehdin siirtää muut kesäkukat ajoissa pois, tuo yksi petunia jäi sinne juurelle kököttämään. Toisessa ruukussa tämän ihmekukan kera kasvaa kituuttaa neilikkaruusu. Kunpa olisin laittanut joko ruusun tai juurakot eri purkkiin, sillä nyt ruusu alkaa olla alakynnessä. Koska ihmekukkaan on ilmestynyt nuppuja ja ruusukin kukkii parhaillaan, en raaski häiritä kummankaan rauhaa. Ihan vielä.

Vaan eipä minun ihmekukistani ainutkaan näytä olevan sen enempää valkoinen kuin punainenkaan. Ei edes oranssi. Ihan ehtaa keltaista pukkaa. Myyjän mainitessa, että tulee satoja kukkia, minun mielessäni levisi upeiden kukkien meri, joka peitti alleen kaikki muut näkymät. No, onhan tuo kukka ihan nätti. Tosin aika kaukana siitä satojen kukkien muodostamasta tuoksuvasta merestä. Mitäpä tässä ruikuttamaan. Itse antauduin höynäytettäväksi. Ensi kesänä koitan muistaa tökätä porkkanamukulat suoraan maahan. Sellaiseen paikkaan, josta saatan ne hyvin syksyllä kaivaa vietäviksi kellariin talvehtimaan. Jos niistä maan voimalla kasvaa tuollaisia puskia, kuin näissä kesäkukkaruukuissa, niin mikäs siinä.


Tänään sain ravisteltua osan viime aikoina olkapäitä painaneesta saamattomuudesta ja lähdin aamupalan jälkeen pihamaalle kaivuhommiin. Päätin vakaasti, että jotain näkyvää on iltaan mennessä saatava aikaan. Siirsin olopihalta, sireenien edustalta aikanaan siihen istuttamani mahoniat pois. Vähemmän aurinkoiseen paikkaan ja myös paikkaan, jossa en talvisin tapaa talsia näitä ikivihreitä pensaita käydessäni laittamassa linnuille ruokaa. Itse asiassa luulin pensaita olevan yksi, mutta kaksi niitä kyllä maasta kaivoin. Juuret eivät olleet kovinkaan tiukassa ja siirtäminen onnistui kohtalaisen helposti. Leikkasin pensaista pisimmät oksat pois edistääkseni juurtumista. Mahonioiden uusi sijainti on puistopäädyssä, jossa on toki ihan valoisaa, mutta kuitenkin metsikön suomaa varjostusta. Luulisin, että uusi paikka olisi alun alkaenkin ollut parempi mahonioille.


Toinen syy noiden mahonioiden siirtämiseen oli sopivan paikan raivaaminen kasvimaalla istutusta odottaville perennoille. Siemenestä kasvattamani kissanmintut, valkoiset myskimalvat, punahatut, alppipiikkiputket ja pari uutta akileijaa ovat jo parin viikon ajan kiljuneet pois pääsyä kasvimaalaatikosta. Sinne ne olivat juurtuneet jo niin tehokkaasti, että piti käyttää pientä väkivaltaa saadakseen muovipurkit irti mullasta. Sain ne hyvin istutettua uuteen kotipaikkaansa ja otin niistä jo kuvankin, mutta en kyllä kehtaa kuvaa ihan vielä julkaista. Etenkin kissanmintut ovat kasvaneet puolimetrisiksi hujopeiksi ja nyt ne nojailevat vähän sinne tänne hujan hajan. Kävikö tässä niin, etteivät ne enää jaksakaan seisoa suorassa, kun olivat päässeet niin hyvään kasvuvauhtiin kasvimaan ahtaudessa? No, kerrankin sain tosi tuhteja taimia, kun on tullut manailtua noita markettien kesäpihojen puolikuolleita tarjouksia.


Taisin päästä uurastuksen makuun, sillä iltapäiväkahvien jälkeen hain kellarista sahan ja ryhdyin kitkuttamaan tuota keskellä näkyvää kuollutta kriikunaa nurin. Hetken jo hikipäässäni meinasin lähteä hakemaan Ukkokultaa kera moottorisahansa, mutta sitten päätin, että johan tässä ollaan puolivälissä ja niin lopulta kaatui kriikuna. Olen miettinyt, mikä sen tappoi. Tuliko sille jonkinlainen jakomielitauti, kun niitä kriikunan taimia on alkanut ilmestyä ympäri nurmea sinne tänne. Jäljellä on vielä kaksi kriikunaa alapihalla ja yksi yläpihan pikkupuutarhassa. Nyt täytyy vielä ratkaista, mitä teen kriikunan juurelle istuttamalleni Multi Blue -kärhölle. Siirränkö sen johonkin toiseen paikkaan vai ryhdynkö kehittelemään sille uuden sorttista tukea. Mieli kyllä tekisi jotain fiksun näköistä tukirakennelmaa, mutta eipä taida Ukkokulta olla kovin iloinen uusista työrupeamista.


Enää ei kasvimaalla ole ihan näin tungosta, kun nuo perennat on kiikutettu uusille asuinsijoille. Kehäkukkaa kuitenkin pukkaa aika lailla ja samoin tillä sekä tammenlehtisalaattia. Neljästä laatikosta kaksi on minun ja kaksi Ukkokullan, joka kylvi punajuurta ja porkkanaa. Hän kyllä epäili, ettei välttämättä ole enää kovin innostunut hyötyviljelystä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Hyvinhän siellä punajuuret ovat alkaneet pörhistyä eikä porkkanakaan paljon perään jää. Ja nyt, kun minä olen päässyt tuon siemenestä kylvämisen ja kasvattamisen saloihin, saatankin ihan mielelläni ottaa ensi keväänä pari laatikkoa lisää omaan käyttööni. Ken tietää....

 

21 kommenttia:

  1. Mulla on myös tota ihmekukkaa, laittelin niitä eri paikkoihin kasvamaan, sekä varjoon, aurinkoon, ruukkuun mikä on auringossa ja jossa se kasvaa kaikkein parhaiten ja on yksi kukka, punainen ilmestynyt, nupulta vielä näyttää. Mutta puska itsessään ei ole noin tuuhea kuin sulla. Pitääpä ottaa siitä kuvaa blogiin...jos muistais huomenna...vois ottaa niistä kaikista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olisi nähdä, miten ihmekukka on sinulla kasvanut ja viihtynyt.

      Poista
  2. Kiva kuulla, ettei mahonian siirtäminen ole niin hankalaa - ystävälläni on juuri sellainen operaatio edessä. Niiden tilalle tulevan kukkapenkin asukkaat kuulostavat mahti-ihanalta yhdistelmältä!
    Helppo kärhötuki on hankkia jostain (esim. siitä kaadetusta puusta) kolme parin metrin mittaista keppiä, tökätä niiden alapäät maahan ja sitoa yläpäät yhteen kapeaksi kartioksi. Tuollainen kärhö kuin Multi Blue kai nousee joka kesä maasta uudestaan, eli jos (kun) tuki jonakin vuonna lahoaa ja kaatuu, on helppoa tehdä keväällä ennen kärhön kasvuunlähtöä uusi samanlainen tilalle. Itse käytän tuollaista yksinkertaista kartiota yhdellä kärhöllä, edellinen kesti 4-5 vuotta mutta viime keväänä jouduin tekemään uuden. Siihenhän kuluu noin 5 minuuttia sen jälkeen kuin on saanut kepit sahattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila vinkistä. Taidankin väsätä sellaisen tuen niin ei tarvitse patistaa Ukkokultaa hommiin.

      Poista
  3. Onhan Ihme kukka ;D Kaivuhommia ois mullakin, ruusuangervoja pitäs kaivaa pois, ovat levinneet liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuangervot tuppaavat tosiaan leviämään. Ei meiltä kaivuhommat kesken lopu.

      Poista
  4. Olet ollutkin hyvin ahkera.minunkin pitäisi siirtää mahonia vähään varjoisempaa paikkaa.on liian aurinkoisella pakalla, keväällä se paleltui leikkasin sen alas. hyvin lähti kasvamma uudelleen. Kauniit ovat nuo liljat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti mahonia ei ole kuitenkaan kovin arka kasvi. Meillä pensas ehti kasvaa samalla paikalla 15 vuotta. Toivotaan, että viihtyy uudessa paikassa.

      Poista
  5. Hauska kirjoitus messujen sipulitarjonnasta, niin totta :) Eli kantapään kautta on myös kokeiltu. Sen jälkeen kun ostamani madonnanliljat kukkivat tavallisina värikkäinä liljoina, en ole tosissani ostanut heiltä mitään. Mitä nyt viime keväänä muutaman jättialliumin, halvalla kokeeksi :)
    Salla antoi hyvän vinkin kärhötueksi, mulla on ollut myös pitkiä bambukemppejä noin sidottuina ja kestävät vuosia. Ahkerana olit !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pivi. Bambukeppejä löytyy minultakin, joten pääsevät uuteen rooliin, jos ei muuta löydy.

      Poista
  6. Jepp, ostin myös ihmekukan ja tungin penkkiin, oli tuuhea ja paljon kukkia - minulle luvattiin että se talvehtii. Siirsin sen koska se oli keltainen, mitä sen ei pitänyt olla - mutta se ei enään tullut ylös uudessa paikassa, ei näköjään sitten kestänyt suomen talvea....
    Miksi et jätä kriikunaa kärhön tueksi ja kaiva pari lisää kärhöä tai muuta kivaa köynnöstä sinne kaveriksi, jotta ne peittää kriikunarungon?
    Kriikuna ja luumu kuolee "vanhuuteen", jos olen ymmärtänyt oikein.. ne vaan yhtäkkiä kuolla kupsahtaa... eivät elä niin kauan kun esim omenpuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin tuota kriikunan jättämistä tukipuuksi, mutta sahasin sen kuitenkin poikki. Taidan peesata Sailan ja Pivin ehdotusta kolmesta kepistä. Kellarissa onkin bambukeppejä, jotka sopivat hommaan.
      Ehkä meidän kriikunamme päätti, että 15 vuotta riittää. Se ei niin kovasti harmita, kun jäljellä on kuitenkin vielä kolme samanlaista.

      Poista
  7. Minulla taasen on kriikunapuu,joka ei koskaan ole kukkinut saati tuottanut satoa,vaikka kuinka olen sitä lannoitellut ja hoidellut...mikälie villiintynyt yksilö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kriikunamme on pieninä taimina siirretty noin 15 vuotta sitten lähellä sijaitsevalta vanhalta tontilta, jossa ei ole asuttu lähes 50 vuoteen. Siellä kriikunat ovat levinneet ja valloittaneet vanhan puutarhan. Meillä kriikunat olivat monta vuotta ennen kuin tekivät kukan kukkaa ja ajattelin, että kohta saavat lähteä. Olisikohan tämä viides kesä, kun puut tuottavat hedelmää. Kolmas, kun hedelmää tulee ihan kunnolla. Muuta lannoitusta en ole antanut, kuin joskus kompostia ja kattanut puiden alustat oksahakkeella. En yleensä kastele puutarhassa muita kuin vasta istutettuja kasveja ja kesäkukkia sekä tietenkin kasvimaata. Arno Kasvi totesi kerran telkkariohjelmassa, että monivuotiset kasvit tottuvat jatkuvaan kasteluun, jolloin ne eivät ulota juuriaan riittävän syvälle selviytyäkseen kuivuudesta. Pintajuurisina ne sitten kuolevat helposti myös talvella. Yhtenä kesänä oli niin pitkä hellejakso, että monet perennatkin olivat aivan näännyksissä. Silloin laitoin iltaisin kastelulaitteen kastelemaan myös perennoja ja pensaita. Tuollaiset pitkät hellejaksot ovat kuitenkin aika harvinaisia.

      Poista
    2. Joten toivoa siis voi vielä olla :)

      Poista
  8. Sä sitten päätit olla tosi ahkera. En ole koskaan kuullut enkä nähnyt Japanin ihmekukkaa. Sulle taisi käydä ihmekukkas kanssa samoin kuin mulle lyijykukan kanssa eli kovasti tohinaa, mutta vähissä kukinnot. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kävi. Kamala tohina tosiaan ja vähän on niitä kukintoja. Onneksi sentään ihmekukan vihreä pehko on mukavan runsas.

      Poista
  9. mul tuli hiki jo lukiessa, kovaa hommaa kuivan maan kaivaminen, jäis multa tosiaan tekemättä. kaikesta päätellen sinulla taita ensi keväänä olla purkki poikineen ikkunalaudoilla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä onnistuminen innostaa. Keväällä vannoin, etten seuraavana keväänä laita niin monia siemeniä itämään. Nyt jo kutkuttaa, mitähän taas tilaisin... Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

      Poista
  10. Itsekin katselin noita japaninihmekukan juurakoita puutarhamessuilla keväällä, mutta ostin sitten salkoruusun juurakoita. Niitä valitessani huomasin monessa juurakossa hometta ja pehmeitä kohtia ja harmittelin, kun ollenkaan aloin niitä ostamaan. Mutta ihmeekseni kaikki paitsi yksi lähtivät hyvin kasvuun. Väreistä ei vielä ole mitään tietoa, tuskin ovat sen väriä, mitä yritin valita. Melkoisen homman teit, kun kaadoit sahalla puun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraheinä, onneksi se kriikuna ei ollut kovin paksu.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!