Kesäkukkablues

Daalia Fascination

Pahimman kastelurumban aikaan ajattelin, että ensi kesänä en taatusti laita näin paljon kesäkukkaistutuksia, kuin nyt on ollut. Auringon paahtaessa ja tuulen tuivertaessa isotkin ruukut ovat kuivuneet hetkessä ja kasvit lurpahtaneet nääntyneinä. 

Onnekseni suurin osa kesäkukista on kuitenkin suhteellisen pienellä alueella eli terassilla ja sen välittömässä läheisyydessä. Se on helpottanut kastelua, sillä painavia kannuja ei ole tarvinnut pitkiä matkoja kantaa. Kaikkein helteisimpään aikaan vedin letkun terassille ja kastelin sillä suoraan ruukkuihin.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Luultavasti en näistä väsähdyksen hetkiin nivoutuvista ajatuksista mitään opi, vaan tulevina kesinä ruukkuja on vähintäänkin tämä määrä, ellei jopa enemmän. Samalla, kun muun puutarhan kasvit ovat kuivuuttaan roikottaneet olemustaan maata kohti, on pergolassa ollut kiva istua katselemassa vihreitä, kukkivia ja kaikinpuolin elinvoimaisia kesäkukkia. Melkoisesta kastelutarpeesta huolimatta ne ovat virkistyneet heti vesiannoksensa saatuaan ja jatkaneet ilahduttamistaan.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Vaikka jääräpäisesti tulevinakin kesinä täyttäisin terassin ja pergolan kasteltavilla kesäkukilla, on silti aiheellista joitakin korjausliikkeitä tehdä. Itseni kokoiseksi puskaksi kasvava japanin ihmekukka on ehdottomasti istutettava jykevään saviruukkuun. Tämän kesän isossa, mutta keveässä muoviruukussa asuessaan se on heti multatilan kuivuttua ollut altis tuulille ja kupsahtanut monta kertaa päivässä makuuasentoon. Oksia ei sentään ole katkennut, mutta tuskin yksikään kasvi jatkuvista kellahduksistakaan hyvää tykkää.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Japanin ihmekukan suhteen olen edelleen kaksijakoinen. Sorruin totaalisesti messumyyjän markkinapuheisiin, sillä niin loistelias se ei suinkaan ole, mitä myyjä antoi ymmärtää. Toisaalta kasvi on todella helppo ja kukkia on aina paljon. Kukat avautuvat illan tullen ja ne tuoksuvat hyvälle. Tosin toukokuisen aivovamman vuoksi hajuaistini on edelleenkin aivan olematon. Olen talvettanut ihmekukan mustat mukulat daalioiden tapaan kellarissa jo usean talven ajan.

Kultapiisku - Solidago virgaurea

Jokin aika sitten pohdin, löytyisikö puutarhasta sopivaa maapaikkaa daalioiden kesäasunnoksi. Kasvimaan kupeessa on ollut tila, joka on pitkään kaivannut uudistusta ja sitä katselin nyt "daaliasilmällä". Kaivoin kultapiiskun ja lipstikan pois. Tai minä kaivoin kultapiiskun ja Ukkokulta lipstikan. Kultapiisku on vuosien saatossa kasvanut aikamoiseksi pöheiköksi, mutta nyt keksin siirtää sitä pienemmiksi mättäiksi pilkkomalla aidan viereen. Siellä se korkeaksi kasvaessaan muodostaa hieman näkösuojaa ja samalla myös matalammille kasveille tuulisuojaa.

Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle, joka kommentoi kultapiiskun juuripaakun olevan helposti kaivettavissa. Melkoisesta koostaan huolimatta puska nousi helposti ylös. Yleensä leikkaan uudelleen istutettavia kasveja reippaasti, jotta ne voisivat käyttää olemassa olevat voimansa juurtumiseen. Nyt kultapiiskujen leikkaus on edelleen tekemättä.

Daalia kasvimaalla

Kultapiiskulta vapautui reilusti tilaa, jota muokkaan myöhemmin syksyllä käytettäväksi jatkossa daalioiden kesäpaikaksi. Nyt siellä asustaa yksi ainoa daalia, jonka syksyisin kaivan ylös ja keväällä taas takaisin. Daaliaressukan olemus on vähän laiha ja aneeminen, mikä johtunee pitkälti kultapiiskun kyljessä asumisen ahtaudesta. Aika näyttää, kuinka pitkään jaksan daalioiden kanssa vehtaamista, vaan sitähän se on niitä ruukuissa kasvattaessakin.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös on tuottanut tänä kesänä iloa valtavasti. Ihan kirjaimellisesti, sillä köynnöksellä on hurja kasvun voima ja vauhti. Istutin kahteen isoon ruukkuun kolme tainta kumpaankin. Ruukut asetin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. Alkuun jouduin virittelemään tukinaruja, koska näytti, ettei köynnös millään halua tarttua puiseen tukipylvääseen. Sittemmin kiipeämisessä ei ole ollut mitään ongelmia. Välillä versoja rehottaa sivuillekin ja ohi kulkiessa ne tarttuvat hiuksiin ja vaatteisiin.

Ensimmäiset nuput ilmestyivät köynnöksen ala- ja keskivaiheille. Nyt niitä kukkii vähän joka paikassa ja paljon myös köynnöksen yläosassa. Köynnös on kasvanut pergolan kattoon ja kiemurtelee sielläkin jo vaakatasossa etsien uusia ulottuvuuksia. Pergolan valokate tulee sen verran pitkälle, että kelloköynnösruukut jäävät sen suojaan. Ruukuissa on toki reiät pohjassa, joten eipä ainakaan liika vesi pääse köynnöstä kiusaamaan.

Istutin viime kesänä viiniköynnös Zilgan pergolan toiselle puolelle siinä toivossa, että se joskus vihertäisi pergolan ja kenties tuottaisi rypäleitäkin. Kuten ystäväni kesäkeittiössä. Tänä kesänä Zilga on venynyt mittaa melkoisesti, mutta vielä saan sen rehevää olemusta odotella. Zilgan kasvua odotellessa aion nauttia kelloköynnöksen seurasta. Toivottavasti onnistun sen kasvattamisessa myös ensi vuonna.

Kesäkukkabluesia

Kesäkukkien suhteen tämä kesä ei mennyt aivan putkeen. Vaikka joka vuosi päätän etukäteen miettiä ja suunnitella kesäkukkahankintoja ja -istutuksia, tuppaavat ne aina jäämään lapsipuolen asemaan. Petuniat ovat kukkineet jotenkin vaisusti ja lumihiutaleetkin näyttävät vasta nyt yltyvän kunnon kukintaan.

Sen sijaan mukulana hankittu valkoinen begonia kukkii ja kukkii ja kukkii. Pergolassa roikkuessaan se näkyy myös olohuoneeseen ja aina ohikulkiessa on pakko vilkaista begonian valkoista kukkasadetta. Ainut huono puoli on roskaavuus ja päivittäin saakin käydä lakaisemassa lattialle putoilevia kukkia pois, etteivät ne kulkiessa liiskaannu lautoja vasten.

Sisäänkäynnin valkoinen begonia osoittautuikin sitten keltaiseksi. Pitkään kukka vain olla möllötti ja keskittyi kasvattamaan lähinnä lehtiä. Vasta heinäkuun lopulla siihen ilmestyi kukkanuput, joita se onkin sitten kehittänyt ja availlut tasaiseen tahtiin. Ei hullumman näköinen.

Itse asiassa monta vuotta suorastaan inhosin begonioita. Jotenkin begoniasta tuli aina mieleen sellainen kirkkaanpunainen ruukkukasvi, joka parhaimmillaankin homehtui ja mätäni alle aikayksikön. Nyttemmin olen todennut riippuvat begoniat varsin otollisiksi ja helpoiksi kesäkukiksi, etenkin meidän varjoiseen sisäänkäyntiimme.

Pelargonia 'Inspire Salmon*

Pelargonit ovat tykänneet tästä kesästä. Aloitettuaan kukinnan ne ovat jatkaneet sitä tauotta. Olen kasvattanut siemenestä sekä kuvan Inspire Salmonia että Inspire Pinkiä. Salmon talvehti viime talven ja Pink on selvinnyt kellarissa jo kolmen talven yli. Lisäksi valikoimaani kuuluu tummakukkaista, rentovartista pelaguuta, jonka nimeä en tiedä. Sen ostin vuosi sitten jostain kaupasta ja yllättäen sekin selvisi talven yli kellarissa.

Meidän kellari on kukkien talvetukseen ehkä liian lämmin, sillä lämpö nousee siellä +15 asteeseen. Autotalli on taasen liian kylmä ja pakkasilla palelluttaa nopeasti kaiken elävän. Huonojen talvetusolosuhteiden vuoksi en ole lähtenyt keräilemään belargoneja tai muitakaan talvetettavia. Niin kiinnostavaa kuin se olisikin.

Japanin ihmekukan pötkylöitä laitoin kahteen isoon terassiruukkuun ja muutaman pötkön myös kasvimaan kupeeseen. Ruukkuihin istutetut aloittivat kukinnan aikaisemmin, mutta maassa kasvi näyttää kuitenkin viihtyvän paremmin. Jonkun verran etanat ja kotilot ovat sen lehtiä nakertaneet, mutta eivät läheskään niin tehokkaasti kuin daalian lehtiä.

Japanin ihmekukan olen ostanut muutama vuosi sitten kevätmessuilta. Porkkanan näköiset mukulat kaupattiin niin tehokkaasti, että menin helposti halpaan. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten hyvin mukulat ovat säilyneet talven yli ja miten sinnikkäästi ne kevät toisensa jälkeen jälleen lähtevät kasvuun ja kukkimaan. Kukissa on lisäksi mukava tuoksu. Japanin ihmekukkaa näin paljon Berliinin matkalla ulkoistutuksissa. Mahtaakohan se talvehtia Saksanmaalla maassa?

Daaliaa minulla on tänä kesänä vain kahta sorttia. Toinen, oranssikukkainen asustaa piharuukussa ja sen lehdet ovat aivan härmäiset. Tämän isokukkaisen laitoin kesäkuussa maahan ja se ryhtyi vasta hiljakkoin kukkimaan. Sen kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja niin myös niiden paino aiheuttaa haasteita tuennalle. Vieressä kasvava metsäkuusen taimi on tässä lupautunut toimimaan daalian olkapäänä.

Ensi keväänä täytyykin kunnostautua etsimään daalioista matalampia versioita. Mielellään ottaisin sellaisen kermanvärisin kukin kukkivan, tummalehtisen, jollaisen näin taannoisella Helsingin reissulla Kansallismuseon edustan istutuksissa.

Monissa blogeissa on viime päivinä saanut ihailla upeita kesäkukkakylvöksiä. Mm. Intianmintun "Sekakylvöstä lisää silmäkarkkia" -postauksessa oli niin ihastuttavia kesäkukkanäkymiä, että sellaisia mielellään järjestäisi omaankin puutarhaan. Kesäkukkien kylvämistä myös perennojen joukkoon voisi harkita. Toisivat uusia väriyhdistelmiä, paikkaisivat väliaikaisesti aukkoja ja jotkut tanakat kasvit saattaisivat jopa toimia muiden kukkien tukena.  

Maurinmalva

Maurinmalva kuuluu jokakesäiseen repertuaariini. Maurinmalvan esikasvatan sisällä. Se on takuuvarma ja kukkii runsaasti ihan koko kesän. Eikä se näytä olevan kovin moksiskaan edes runsaista sateista.

Kasvimaalaatikkoon kylvin tänä kesänä erilaisia unikoita, kesämalvikkia ja kosmoskukkaa sekä tietenkin myös kehäkukkaa ja tuoksuhernettä. Unikoiden kukinta on jo aikaa ollut ohi. Sen sijaan kesämalvikki on kukkinut aivan upeasti ja todella pitkään. Kosmoskukkakin alkuun päästyään on tarjonnut iloa jo jonkin aikaa. Kylvin myös harjaneilikkaa talven tuiskeisiin menehtyneiden tilalle ja leijonankitaa. Leijonankidan siemenet olivat nauhassa, eikä se itänyt laisinkaan. Harjaneilikka näyttää vasta nyt heränneen.

Isosamettikukkaa olen myös kasvattanut monta kevättä peräkkäin. Nyt huomasin kerätä kuihtuvia kukkia ja niistä siemeniä. Ei tarvitse keväällä siemenpussukkaa kaupasta metsästää.

Verenpisaroita ostin pistokkaina. Ne eivät millään tahtoneet aloittaa kukintaansa. Ja kun aloittivat, vein ne talon sisäänkäynnin kupeeseen, johon ei kyllä aurinko paista milloinkaan. Verenpisaran sanotaan viihtyvän myös varjossa, mutta ilmeisesti meidän sisäänkäyntimme on varjoisuuden lisäksi myös tällaisina kosteina kesinä kylmä. Ei siellä mikään kukka oikein viihdy ja kukkiminenkin on vähän niin ja näin. Toin verenpisarat pergolan viereen ja nyt ne ovat intoutuneet kukkimaan runsaina ryppäinä.

Joka syksy yritän siirtää ja siirtää isojen ruukkukrysanteemien hankintaa. Joskus ovat jääneet hankkimatta. Ne ilmestyvät kauppoihin jo elokuussa ja viestivät muhkealla olemassaolollaan syksyn saapumista. Kesän ja valon ihmisenä krysanteemien ilmestyminen on kuin viimeinen niitti kesän päättymiseen.  Enää sitä ei voi mitenkään ohittaa, vaikka kuinka aurinko paistaisi ja lämpö meitä hellisi. Sisäänkäynnin ruukut ovat olleet jo jonkin aikaa tyhjillään. Olen miettinyt, hankinto niihin krysanteemeja laisinkaan, vai siirrynkö suoraan johonkin talvenkestävään ratkaisuun? 

Käydessäni kylän asiamiespostissa, ohitin autolle mennessä pienessä kesäkioskissa kukkia myyvän mummon, joka tarjosi muhkeita kysanteemejä viiden euron kappalehintaan. Kioski pitää saada kesäkukista tyhjäksi ja siksi mummo myi kukkia puoleen hintaan. Niinpä matkaan lähti kaksi isoa valkoista krysanteemia, jotka tosin ovat vielä istuttamatta. Ehtiihän sitä huomennakin. Ei kaikkea tarvitse tänään tehdä.
 

Kesämalvikki

 

Vaihteeksi sain jotain aikaankin

Moni varmaan muistaa messuilla myytävän Japanin ihmekukan. Porkkanan muotoisen juurakon, joita oli tarjolla klönttihintaan. Myyjän mukaan kukkii takuuvarmasti sadoin kukkasin ja värejäkin oli tarjolla lukuisia. Toissa keväänä Tampereen puutarhamessuilla hurahdin tehokkaan myyjän aktiiviseen markkinointiin ja ostin kymmenen juurakkoa. Valkoista, punaista, oranssia, mutta en keltaista. Viime kesänä tuloksena oli muutama 20 sentin vihreä puska, ei siis kukkia. Ei minkään värisiä.

Tänä keväänä löysin taas nuo porkkanat ja lykkäsin pariin kesäkukkaruukkuun. Ja nepäs alkoivat kasvamaan ihan hurjaa vauhtia. Toisesta ruukusta ehdin siirtää muut kesäkukat ajoissa pois, tuo yksi petunia jäi sinne juurelle kököttämään. Toisessa ruukussa tämän ihmekukan kera kasvaa kituuttaa neilikkaruusu. Kunpa olisin laittanut joko ruusun tai juurakot eri purkkiin, sillä nyt ruusu alkaa olla alakynnessä. Koska ihmekukkaan on ilmestynyt nuppuja ja ruusukin kukkii parhaillaan, en raaski häiritä kummankaan rauhaa. Ihan vielä.

Vaan eipä minun ihmekukistani ainutkaan näytä olevan sen enempää valkoinen kuin punainenkaan. Ei edes oranssi. Ihan ehtaa keltaista pukkaa. Myyjän mainitessa, että tulee satoja kukkia, minun mielessäni levisi upeiden kukkien meri, joka peitti alleen kaikki muut näkymät. No, onhan tuo kukka ihan nätti. Tosin aika kaukana siitä satojen kukkien muodostamasta tuoksuvasta merestä. Mitäpä tässä ruikuttamaan. Itse antauduin höynäytettäväksi. Ensi kesänä koitan muistaa tökätä porkkanamukulat suoraan maahan. Sellaiseen paikkaan, josta saatan ne hyvin syksyllä kaivaa vietäviksi kellariin talvehtimaan. Jos niistä maan voimalla kasvaa tuollaisia puskia, kuin näissä kesäkukkaruukuissa, niin mikäs siinä.

Tänään sain ravisteltua osan viime aikoina olkapäitä painaneesta saamattomuudesta ja lähdin aamupalan jälkeen pihamaalle kaivuhommiin. Päätin vakaasti, että jotain näkyvää on iltaan mennessä saatava aikaan. Siirsin olopihalta, sireenien edustalta aikanaan siihen istuttamani mahoniat pois. Vähemmän aurinkoiseen paikkaan ja myös paikkaan, jossa en talvisin tapaa talsia näitä ikivihreitä pensaita käydessäni laittamassa linnuille ruokaa. Itse asiassa luulin pensaita olevan yksi, mutta kaksi niitä kyllä maasta kaivoin. Juuret eivät olleet kovinkaan tiukassa ja siirtäminen onnistui kohtalaisen helposti. Leikkasin pensaista pisimmät oksat pois edistääkseni juurtumista. Mahonioiden uusi sijainti on puistopäädyssä, jossa on toki ihan valoisaa, mutta kuitenkin metsikön suomaa varjostusta. Luulisin, että uusi paikka olisi alun alkaenkin ollut parempi mahonioille.

Toinen syy noiden mahonioiden siirtämiseen oli sopivan paikan raivaaminen kasvimaalla istutusta odottaville perennoille. Siemenestä kasvattamani kissanmintut, valkoiset myskimalvat, punahatut, alppipiikkiputket ja pari uutta akileijaa ovat jo parin viikon ajan kiljuneet pois pääsyä kasvimaalaatikosta. Sinne ne olivat juurtuneet jo niin tehokkaasti, että piti käyttää pientä väkivaltaa saadakseen muovipurkit irti mullasta. Sain ne hyvin istutettua uuteen kotipaikkaansa ja otin niistä jo kuvankin, mutta en kyllä kehtaa kuvaa ihan vielä julkaista. Etenkin kissanmintut ovat kasvaneet puolimetrisiksi hujopeiksi ja nyt ne nojailevat vähän sinne tänne hujan hajan. Kävikö tässä niin, etteivät ne enää jaksakaan seisoa suorassa, kun olivat päässeet niin hyvään kasvuvauhtiin kasvimaan ahtaudessa? No, kerrankin sain tosi tuhteja taimia, kun on tullut manailtua noita markettien kesäpihojen puolikuolleita tarjouksia.

Taisin päästä uurastuksen makuun, sillä iltapäiväkahvien jälkeen hain kellarista sahan ja ryhdyin kitkuttamaan tuota keskellä näkyvää kuollutta kriikunaa nurin. Hetken jo hikipäässäni meinasin lähteä hakemaan Ukkokultaa kera moottorisahansa, mutta sitten päätin, että johan tässä ollaan puolivälissä ja niin lopulta kaatui kriikuna. Olen miettinyt, mikä sen tappoi. Tuliko sille jonkinlainen jakomielitauti, kun niitä kriikunan taimia on alkanut ilmestyä ympäri nurmea sinne tänne. Jäljellä on vielä kaksi kriikunaa alapihalla ja yksi yläpihan pikkupuutarhassa. Nyt täytyy vielä ratkaista, mitä teen kriikunan juurelle istuttamalleni Multi Blue -kärhölle. Siirränkö sen johonkin toiseen paikkaan vai ryhdynkö kehittelemään sille uuden sorttista tukea. Mieli kyllä tekisi jotain fiksun näköistä tukirakennelmaa, mutta eipä taida Ukkokulta olla kovin iloinen uusista työrupeamista.

Enää ei kasvimaalla ole ihan näin tungosta, kun nuo perennat on kiikutettu uusille asuinsijoille. Kehäkukkaa kuitenkin pukkaa aika lailla ja samoin tillä sekä tammenlehtisalaattia. Neljästä laatikosta kaksi on minun ja kaksi Ukkokullan, joka kylvi punajuurta ja porkkanaa. Hän kyllä epäili, ettei välttämättä ole enää kovin innostunut hyötyviljelystä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Hyvinhän siellä punajuuret ovat alkaneet pörhistyä eikä porkkanakaan paljon perään jää. Ja nyt, kun minä olen päässyt tuon siemenestä kylvämisen ja kasvattamisen saloihin, saatankin ihan mielelläni ottaa ensi keväänä pari laatikkoa lisää omaan käyttööni. Ken tietää....