sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Varislapsen raakkumista herukoita poimiessa


Yhtä pensasta lukuunottamatta punaherukat on nyt kerätty ja pakastettu. Viime vuotista mehua on vielä jäljellä, joten nyt en keitä marjoja mehuksi. Muutenkin meidän mehun käyttö on aika marginaalista. Marjoja tulee laitettua puuroon ja leivonnaisiin. Osan pakastetuista marjoista annan lapselle ja toiselle veljelleni. Oheinen kuva on otettu noin viikko sitten, jolloin oli vielä vähän raakojakin marjoja, mutta nyt meidän pihassa marjat olivat kypsiä. Vain siinä yhdessä, jonka jätimme keräämättä, on vielä jonkin verran raakoja. Pensas kun sijaitsee aika varjoisessa paikassa. 

Viimeinenkin mustaherukkapensas on kuoleman kielissä. Siinä on ollut jo useamman vuoden ajan mm. äkämäpunkkia ja muutenkin sen marjominen on ollut surkeaa. Nyt pensas saa mennä. Tilalle täytynee käydä katsastamassa uusia mustaherukoita. Josko löytäisi vähemmän äkämäpunkille alttiin lajikkeen.


Valkoherukkapensaani on vasta vuoden vanha ja siinä on muutama ihan kohtuullisen kokoinen terttu. Päästään siis maistamaan. 


Parin päivän ajan olen nauttinut ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta poimiessani herukoita alapihalla. Aurinko on porottanut erityisen helteisesti ja tänään myös paarmat pörräsivät ympärilläni napsien välillä paloja jaloistani, joten aika ajoin huitominen otti jo hieman pattiin. Aamupäivän hiljaisuuden kuitenkin keskeytti selkäni takaa kuuluva äänekäs raakkuminen. Varislapsi siellä pomppi pitkin puutarhaa ja ilmeisesti kutsui emoaan. Välillä raakkuminen kiihtyi aika väkeviinkin mittasuhteisiin ja mietin, missä lapsosen emo oikein viipyy. Toinen kun kiljuu nokka auki kohti taivasta. Kerran varislapsen luokse pyrähti aikuinen varis, mutta ei se kyllä ainakaan mitään syötävää lapselle tuonut. Aikansa varislapsi kiljui ja hyppeli omenapuiden alla ja sitten se siirtyi metsikköön. Koko poimimisen ajan kuulin sen huutavan, välillä rauhallisemmin, välillä tosi kovasti raakkuen. En tunne varisten tapoja, mutta hartaasti toivon, että vanhemmat löysivät lapsensa tai toisinpäin.


Ihana kirjoapteekkarinruusuni tehtailee yhä uusia kukkia. Toiset ovat kovinkin vaaleita ja toiset taas tällaisia kirkkaampia. Eilen tein yhteenvedon ruusupensaistani. Niitä on nyt 11 erilaista. Miksikö niistä pitäisi jotain yhteenvetoja tehdä? Yksinkertaisesti siitä syystä, että eri ruusuilla on omat kasvutapansa. Tarkoitukseni on hankkia lisää ruusupensaita ja noiden jo olemassa olevienkin kannalta on tärkeää tietää, millaisen tilan niille varaan. Sammalruusu näyttää pysyvän melko pienikokoisena, kun taas suviruusu saattaa kasvaa jopa kolmimetriseksi.


Marjojen poimimisen lisäksi en ole saanut puutarhassa yhtään mitään aikaan. Kohta alkaa olla nurmenleikkuunkin aika, mutta olo on harvinaisen vetelä. Osittain se johtunee tästä lämmöstä, mutta osan voi laittaa ihan rehellisesti saamattomuuden piikkiin. Välillä tulee tällaisia kausia, jolloin on äärimmäisen vaikea saada mitään projektia alulle. Yleensä sentään korjaan tekemisistäni syntyneet jäljet, mutta eilen nyhdin naapurin aidan vieressä olevien herukkapensaiden takaa rikkaruohoja ja yhä ne lojuvat nurmikolla odottamassa poiskiikuttajaa. Ehkä tuo viime viikonvaihteen remppaprojekti imi sen verran mehuja, ettei nyt pääse uudestaan työn makuun. Puutarhassa kyllä olisi tekemistä.


Netistä löysin tällaisen coctailehdotuksen rikkakasvien hävittämiseen. Ehkä sitä voisi kokeilla, ei ole ainakaan kovin pahaa myrkkyä. Viinietikkaa, suolaa ja tiskiainetta.


Jollen ole vielä ehtinyt riittävästi omakasvattamiani kukkia kehuskella, niin tulkoon sitten tämäkin kerta. Vihdoin on pelargoniani ryhtynyt kukkimaan. Tämän 'Inspire Pink' in siemenet taisin ostaa Plantagenistä. Ei siis mikään erikoisuus tai harvinaisuus, mutta ihan itse kasvatettu. Se se vasta erikoista on.


19 kommenttia:

  1. Täällä ei viellä ole herukat niin kypsiä että voisi kerätä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole koskaan aiemmin näin aikaisin herukoita poiminut. Naapurin pensaissa marjat ovat vielä huomattavasti raaempia, joten meidän pensaat lienevät aurinkoisemmalla paikalla.

      Poista
  2. Minun vähäiset herukkani menivät rastaiden suihin, kun en älynnyt peittää niitä ajoissa :( Tuota kotitekoista rikkaruohomyrkkyä täytyy kyllä kokeilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon meilläkin rastaat ehtivät popsia marjoja, mutta onneksi jäi meillekin. En ole tavannut käyttää rastasverkkoja, koska inhottaa irrotella niistä takertuneita lintuja pois. Syödään sulassa sovussa, minä ja linnut.

      Poista
    2. Olet lämpimästi tervetullut blogini pariin!

      Poista
  3. Onko teilläkin marjat kypsyneet pari kolme viikkoa ennemmin kuin yleensä ? Meillä ei ihan vielä poimintakunnossa ole, mutta punertavat jo kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole koskaan poimittu herukoita näin aikaisin. Sama pätee tänä vuonna näköjään niin kukkiin kuin marjoihinkin, kaikki aikaisessa.

      Poista
  4. Ei meillä viellä ole viinmarjat kypsiä.Ehkä viikon päästä. On nuo liljat kauniita
    On se kyllä hienoa ja suurta iloa tuova siemenistä kasvatettu pelargoni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen aikaisin meidänkin herukat tänä vuonna kypsyivät. Yksi pensas on vielä poimimatta, se kun on vähän varjoisammassa paikassa.

      Poista
  5. Itsekasvatettu on tosiaankin speciaali-ihanaa. Käyn joka päivä kurkkimassa siemenstä tekemäni pelargonit, että joko kukkisi. Mutta vielä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin jännittävät ajat, kun niitä pelargonioita on useampaa sorttia. Mutta mikäs sen mukavampaa iltahommaa kuin kierrellä kukkia katsomassa.

      Poista
  6. Varisvanhemmat saattoivat jo yrittää opettaa pientä selviämään itsekseen. Kraakuna siinä on vain aina kamala...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän pitkään lento-opetus kestää? Tänään on sama meteli jatkunut metsikössä, mutta onneksi kyllä vanhemmat näyttävät touhuavan lapsosen ympärillä. Ei siis ole ainakaan hylätty poikanen. Mietittiin tuossa, onko munista kuoriutunut vain yksi poikanen. Muita poikasia ei ole laisinkaan näkynyt.

      Poista
  7. ei ole kotimehun voittanutta, noin satoisista pensaista tuleekin varmaan paljon mehua. upean värisiä päiväliljoja Sinulla. harakka on kyl aika kraakkuja, noin söpö pikkuinen saa vähän kraakkuakkinkun antaa silmän iloa ja seuraakin. mustikassa ollessa kuunneltiin korppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten touhuja on hauska seurata, joten varislapsi raakkukoon rauhassa. Itse asiassa se raakkuu parhaillaankin tuolla metsikössä.

      Poista
  8. Kyllä on pihalla ääniä nyt, täällä on harakanpesiä ja välillä hirmuinen räkätys :) Huutavat naapurin kissoille ja vaikka mille.
    Punaset herukat ovat kohta kerättävissä täälläkin, vadelmatkin kohta alkaa punertua.
    Onhan sulla paljon ruusuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolet noista ruusupensaista on vielä aika pieniä, mutta tavoite on saada ruusupensaita lisääkin.

      Poista
  9. Onpas teillä herukat aikaisessa.

    Varikset ja räkätit pitävät välillä aamuyöstä niin kovaa möykkää,että korvatulpille olisi käyttöä,jos sellaisia vain pystyisi ilman pyörtymistä käyttämään...

    Upean värisiä liljoja! Itse olen tässä miettinyt istuttaako ryhmäruusuja vai ei; ovatkohan kovin herkkiä,kun nuo pensasruusut tuntuvat ainakin olevan melko helppoja kasvatettavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut ryhmäruusuja ja on vieläkin paria lajia. Minusta ne ovat kyllä vähän työläämpiä pensasruusuihin verrattuina ja monet paljon arempia erilaisille tuholaisille ja paleltumiselle. Lisäksi pidän pensasruusujen runsaasta kasvutavasta ja rehevyydestä.
      Herukat ovat tosiaan aikaisessa, mutta isoja ja hyvälaatuisia.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!