maanantai 12. toukokuuta 2014

Puutarhaongelmia


Täällä blogimaailmassa on tapana esitellä kauneutta ja onnistumisia, mutta tällaisena sateisena maanantaina teen poikkeuksen ja purnaan pihani ongelmakohdista. Meillä on sellaisia useitakin. Osa niistä ärsyttää vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, osa taasen sijaitsee sellaisissa osissa puutarhaa, että ne tuppaavat unohtumaan pian alueelta poistuttaessa. Puutarha myös muuttuu ajan myötä, jokin alue paranee, mutta jostakin paikasta kasvit saattavat monestakin syystä kitua tai kuolla kokonaan pois.

Autotallipenkki

Ensimmäisenä ongelma-alueena esittelen autotallipenkiksi kutsumamme paikan, joka sijaitsee talomme autotallipäädyssä, ja joka rajoittuu naapurin tonttiin. Edelliset naapurit rakensivat aikanaan lauta-aidan, jotta heidän koiransa voisi juoksennella vapaasti omalla pihamaalla. Nykyinen naapuri on purkanut aidasta pätkiä sieltä täältä ja jättänyt aitatolpat paikalleen. Eihän se aita mikään kaunistus enää viime vuosina ole ollut, mutta vielä hölmömpi se on nyt pätkittynä. Erilaisista aitaratkaisuista on joskus tavatessa vähän keskusteltu, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.  


Naapurin tontti on meidän tonttiamme korkeammalla ja heidän autokatoksensa on aivan tuossa rajalla (yläoikealla). Aikanaan meidän puolella kasvoi joitakin kuusia ja pihlajia, jotka on kaadettu pois. Niiden kannot ovat kuitenkin jääneet maahan lahoamaan ja kaivamista estää myös isojen puiden risteilevät juuret. Hölmöyksissäni istutin alkuvuosina naapurin aidan viereen jättitatarta, eikä siitä kyllä pääse eroon ilman jotain mittavaa operaatiota. Toisaalta se kasvaa nopeasti korkeaksi ja peittää hyvin näkymät naapuriin. Naapurin puolelta on meille levinnyt angervopensaita, joiden olen antanut kasvaa ja peittää paikan, jossa sekä meidän että naapurin tontti rajoittuu tiehen.


Tähän autotallipenkkiin joudumme talven aikana kolaamaan lunta, joka myös sulaa hitaasti paikan varjoisuuden vuoksi. Myös naapurin pihamaalta kolatut lumet valuvat nykyisin meidän puolelle, koska enää ei ole aitaa pitämässä lumimassaa paikoillaan. Samalla heiltä vyöryy soraa ja kaikenlaista roskaa ja roinaa. Osa siitä on edellisen omistajan autokatoksen rakentamisen ja maan täytön vuoksi maahan kätkemää ja nyt sieltä vähitellen nousevaa, osa naapurin pihalta muuten vain valuvaa kamaa, milloin mitäkin.

Kallionauhuksen keväistä alkua

Kesän mittaan alue muuttuu siedettävämmän näköiseksi, kun tatarit kasvavat ja vihertyvät. Samoin noiden vuorenkilpien taakse kasvaa mukavia pehkoja kallionauhusta ja talviot ovat alkaneet täyttää aluetta. Vuorenkilpiä olen istuttanut väliaikaisesti, mutta paikka on niille ehdottomasti liian kova talvisen lumenaurauksen vuoksi. Myös kaksi hernepensasta kituu ja kallistuu pois tatarien varjostavuuden tieltä. Niitä oli aikanaan useampi, mutta siirsin pois, jotta lumenkolaaminen onnistuisi paremmin talvella. Talvioiden vuoksi autotallipenkki on tähänkin aikaan vuodesta ihan kohtalaisen siedettävän näköinen, mutta mennyt talvi oli liian ankara ikivihannille kasveille ja nyt talviot ovat surkeaa katseltavaa. Tilalle on keksittävä jokin kestävämpi ratkaisu.


Siis varsinainen äklötyspaikka, johon en ole jaksanut panostaa, koska huomioonotettavia muuttujia on ihan liikaa; talvinen lumimassa meiltä ja naapurista, naapurit, joita ei pihan ja puutarhan rakentaminen kiinnosta laisinkaan, jättitatarit sekä rajalliset mahdollisuudet panostaa alueeseen eli pieni budjetti ja se, että korjaustoimenpiteet tulisi hoitua meikäläisen lihasvoimilla.


Aitarengaspenkki

Toinen, eikä suinkaan viimeinen ongelmapaikka sijaitsee niinikään rajanaapurin aidan vieressä, mutta alapihalla. Tällä paikalla oli aikanaan varsinainen lepikkopuska. Saimme ohjeen kaataa leppiä useana vuonna perätysten, jotta niiden versotuotanto hiipuisi luonnollista tahtia. Lepikosta päästyämme istutin tilalle muualta siirrettyjä norjanangervoita. Keskelle jäi toinen pihallamme pyörineistä ylijäämäkaivonrenkaista. Angervojen ollessa matalia, tapasin istuttaa renkaan täyteen krassia, joka mukavasti peitti harmaan renkaan iloisilla väreillään. Angervot kasvoivat ja peittivät renkaan, sekä myös osan nurmikosta. 

Vuosi sitten totesin, että angervot olivat ala- ja sisäosistaan aivan risuuntuneita ja lehdettömiä, joten leikkasin osan niistä lyhyiksi ja noita taaempia harvensin, ettei koko paikka samanaikaisesti olisi aivan paljaana. Luultavasti olisi kannattanut leikata kaikki kerralla, sillä jäljelle jääneet pensaat ovat edelleen aivan yhtä ryvettyneiden näköisiä. Kunhan angervot ovat kukkineet, taidan käydä käsiksi oksasaksiin.


Naapurin puolelta vyöryy voikukkaa ja monenlaista rikkakasvia, mutta onneksi olen saanut pysäytettyä ne kohtalaisen hyvin tuonne aidan viereen. Sinne olen myös siirtänyt joitakin kasveja vähän niinkuin koekasvatukseen, mikä ei ole ollut kaikilta osin ihan fiksu toimenpide. Ainakin rohtoraunioyrtti on päättänyt lähteä sieltä leviämään, kuten tuosta renkaan oikeasta sivusta helposti havaitsee. Toisaalta on hyvä, että paikka on tuuhea ja tiheä, sillä se ei ole kovin keskeisellä paikalla puutarhassamme. 


Jokin aika sitten mylläsin renkaassa olevan mullan ja totesin sen olevan muhevaa, eikä siellä kasva juurikaan mitään rikkaa. Olen nimittäin kääntänyt sinne vuosittain puunlehtiä ja krasseja istuttaessani kantanut sinne myös uutta multaa, kuin myös kitkenyt säännöllisesti rikkakasvit pois. Nyt istutin renkaaseen kaksi kärhöä, 'Multi Bluen' ja 'John Paul II:n'. Ajattelin, että ne olisivat kauniita kukkiessaan ja levittäytyessään angervojen päälle (kunhan ne ovat taas kasvaneet kunnollisen kokoisiksi). Lisänä olen ajatellut laittaa jotain kesäkukkaa hätävaraksi.


Renkaan tyveen istutin vuorenkilpeä. Kuinkas muuten, sitä meillä riittää jaettavaksi ihan liikaakin. Olkoon nekin tuossa, kunnes angervot ne aikanaan peittävät. Sitten siirrän niitä taas jonnekin toisaalle.


Tämä aitarengaspenkki on lähes ympyrän muotoinen ja sitä reunustaa kivet. Kivien alle olen aikoinani laittanut maanpeitekangasta, jotta se estäisi edes vähän rikkaruohojen leviämistä kivien väleihin. Penkki on myös vähän muuta maata korkeammalla. Ylemmässä kuvassa näkyy nurmikkoalue, jossa ei kyllä kasva yhtään nurmikkoa, koska angervot kasvoivat varjostavasti sen päälle. Samoin tuolla päin puutarhaamme nurmikko on enemmänkin sammalta. Olen hiukan miettinyt, josko istuttaisin puuttuvan nurmen tilalle suikeroalpia, jota sitäkin riittää runsaasti jaettavaksi. Sehän peittää isojakin alueita aika tehokkaasti ja näköjään kestää jonkin verran myös tallomista. 


Tämä päivä oli suunniteltu käytettäväksi puutarhahommille, mutta sateessa ei ole juurikaan taukoja ollut. Käydessäni vähän aikaa sitten pihamaalla, meinasi sormet ja varpaat jäätyä. Yhdeksän astetta vesisateessa ei tunnu erityisen lämpimältä. 

Näitä omia ongelmakohtiani esitellessä alkaa mieleen nousta erilaisia mahdollisuuksia korjata tilannetta. Samalla tämä näyttää olevan myös jonkinlaista tsemppaamista ja konkreettista tilanteeseen tarttumista. Tuntuu, että vähitellen alkaa hahmottua se, mitä pitäisi tehdä ja miten. Mielenkiintoinen ilmiö.

Olisi mukavaa nähdä ja kuulla, millaisia ongelmakohteita teillä muilla puutarhureilla on ja miten te pulmanne ratkaisette. Odotetuimpia ovat esimerkit, joissa ratkaisut perustuvat lihasvoimaan ja pieniin taloudellisiin panostuksiin. Mitään ongelmaa ei olisi, jos meilläkin työn voisi teettää ammattilaisella ja itse vain aukoa kukkaron nyörejä. Se vaihtoehto on kuitenkin kokonaan pois suljettu siitäkin syystä, että itse tekemällä työn tuloksista nauttiminen on mannaa sielulle. Myöskään ei ole mahdollista käyttää koneita esimerkiksi jyrsimään kantoja tai rahtaamaan tuoretta multaa.


21 kommenttia:

  1. Kiva, että esittelit myös ongelmakohtia. Eipä tämä puutarhailu aivan ruusuilla tanssimista ole ;) Ihmettelen jos löytyy sellainen puutarhuri, jolla kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Sehän on hyvä, että löytyy haastetta eikä työt lopu kesken ;) Täytyypä joskus postailla omia ongelmakohtia.

    VastaaPoista
  2. Olen ihan varma, että melkein kaikilta pihoilta löytyy näitä ongelmapaikkoja. Syystä tai toisesta, monesti juuri raja-aidat ja muut rajaistutukset voivat olla hyvinkin ongelmallisia.
    Minä olen tänne meidän etupihalle ( osittain varjossa) kasvattanut keltapeippiä ja hyvin se on menestynyt. Tosin näin keväällä se voi olla muutaman ajan aika surkea näköistä, mutta kun se pääsee uuteen kasvuun se kyllä on minun mielestäni hyvinkin kaunis vihreä eloisa matto.
    Mites oletko kokeillut matalia maanpeittoruusuja?
    Täällä meillä tuo kissatarha/ olopiha on ihan mustalla mulloksella ja sekös mieltäni masentaa....

    VastaaPoista
  3. Ongelmakohtia löytyy täältäkin, suurin niistä on raja-alue naapuriin, josta teinkin postauksen hänen kaadettuaan väliaidan kysymättä meidän mielipidettä. Mutta peinessä pihassa ongelmat ovat pääosin pieniä :) Suurimmat murheet meiltä katosi kun poistettiin nurmikko, joka ei koskaan kunnolla kasvanut.

    VastaaPoista
  4. Between, meilläkin on tavallaan samanlainen autotallipenkki, sillä koko kauniin tonttimme suurin ongelma on se, että naapurin talon lisäulkorakennus eli jatke tulee hyvin likelle rajaamme ja maa siinä välissä on mitä heikointa. Kotimme rakentaja oli antanut naapuritalomme entisille asukkaille luvan rakentaa melkein meidän rajaan kiinni. No, eihän siinä olisi isoakaan ongelmaa, mutta kun meidän upea kallio alkaa siitä rumasta rajasta ja taas naapurin talo rajoineen on meidän tonttia ylempänä (onneksi meidän talon on kaksikerroksinen;). Jos nyt aloittaisimme tässä uudestaa eli olisi vuosi '85 siihen tulisi kuusiaita. Meillä on vasatapäisellä sivulla selainen, mutta kun ei tajuttu....Nyt siinä on ihan sovussa naapurin kanssa istutettuna vaikka mitä syreeneistä serbiakuusiin ja vielä yksi iso roskaaa mänty, jota pitkin kiipeää köynöshortensia. Aina kun katson sitä rajaa tunnen syvää uupumusta. Toki siinä kukkii mm. nyt valkovuokkoja ja esikkoja ja vaikeimmissa paikoissa vuorenkilpeä, josta en pidä yhtään, mutta olen ajatellut että ellei kuusiaita, niin miksen keksinyt edes angervoa! No nyt ei kukaan jaksa enää aloittaa sitä alusta ja ajattelinkin vain saafa tuohon hurjaan rajaan hieman kerroksellisuutta istuttamalla valkoisten syreeninen juurelle atsaleaa yms. katseenvangitsijaa. Huoh...

    By the way, saavuimme juuri äidiltä joka oli kyllästynyt norjanangervoonsa ja huomenna istutamme sen lehtomme reunaan maantienpuolelle, josta lähtee siinä vuosia honosti kasvnut valkoinen syreeni. Hommia riittä kuin myös ongelmia. Mieti muuten niitä meidän naapurirajamme serbiankuusia, joista osa on jo 15 metriä korkeita;) Silloin en muista kuulleenikaan kääpiöserbiankuusista, joiden korkeus on max about 2 metriä.

    VastaaPoista
  5. Voi voi, kyllä näitä "takustoja" löytyy varmasti lähes kaikilta pihoilta. Ymmärrän hyvin ongelmasi. Jättitatar on kyllä sellainen voimaveikko, että siihen ei pysty kuin kaivinkoneen kauha ja kaatopaikka. Itse pääsin siitä eroon, kun talon salaojitus uusittiin ja kaikki maat kaivettiin ylös. Mutta onhan se niinkin, että keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä on vain opittava näissä puuhissa sietämään ja yriettävä kohentaa paikkoja pala kerrallaan. Sitten saakin taas aloittaa toisesta päästä uudestaan.

    VastaaPoista
  6. Juu ei tanssita ruusuilla täälläkään ja juuri niinhän se on että jos olis paksu lompakko, olis hommat jo oiottu aikoja sitte. Oikein etoo sellaiset puutarhaohjelmat joissa koneet tulee ja pistetään siirtonurmet ja sorat ja kivetykset ja kaikki tosta vaan... Onneksi tulee puutarhakeskiviikko ja puutarhaunelmia, jotka ovat sentään inhimillisiä...

    VastaaPoista
  7. Hieno idea "puutarhaongelmia" voisi olla vaikka uusi ohjelma. Minulla ongelmaa ei voi ratkaista millään. Ongelma on nuo hiivatisti leviävät sipulikukat. viime keväänä putsasin yhden krookus kohdan mielestäni kovinkin tarkkaan. Tänä keväänä se kuitenkin kukki samaisia krookuksia valtoimenaan. Sama on tapahtunut metsätulppaanien ym. tulppaanien kanssa. Viime kesänä kaivelin metsätulppuja pois ja siirsin niitä metsikköön, mutta niin vain on taas pionimaa viheriäisenä metsätulpuista. Nykyään istuttelenkin kaikki levinneet sipulit joutomaille, en perennojen joukkoon.

    VastaaPoista
  8. Hyvä idea, ei puutarhanhoito ole läheskään aina sitä että kaikki on tip-top - ei ollenkaan :) Mua ärsyttää kaikenmaailman Eedenit, joissa koneet tulee ja puskee kaiken vanhan alleen ja kalliilla monen eri firman toimesta tehdään päivässä kahdessa, koneilla ja rahalla uusi, yleensä runsaasti betonikiveä sisältä piha tilalle.
    Naapurin rajalle sijoittuu meitinkin suurimmat murheenkryynit, itse asiassa ajattelin tässä pari päivää sitten laittaa kuvan meen naapurista puolesta - siinä sitä on katsomista, kaatopaikkaa muistuttava rikkaruohoja puskeva paikka kun on kyseessä.
    Voisi myös ajatella, että kaiken ei tontilla tarvitsekaan olla viimeisen päälle, sinullakin on ihan paikan peittäviä kasveja paikalla. Mutta kuulostaa ikävältä tuo, että maata ym. siirtyy teidänkin puolelle, se ei oikein oo kivaa.


    VastaaPoista
  9. Johan oli kavalkaadi! Ihan virkistävää nähdä blogeissa tätäkin puolta. Sitä samaa mietin kun viikonloppuna nostin yhden ison täysin rikkaruohottuneen penkin ylös. Rikkojen ja juurien määrä oli valtava ja mietin, että milloin helvetissä tämä on päässyt tapahtumaan ( ja että pitäiskö kuvata blogiin...) Kyllä sen kuitenkin sun kuvista huomaa, että puutarhuri siellä asuu :)... Ja se jättitatar on kyllä niitä "olipa kerran pieni pensas"-tyyppisiä rytöläjiä, joista ei pääse eroon ilman kaivinkonetta :D.... Mukavaa tiistaita :)

    VastaaPoista
  10. Virkistävä postaus! Vaikka minulla on pieni piha, ongelmakohteita on monia. Kitukasvuisesta nurmikosta pääsin eroon poistamalla se kokonaan. Nyt akuutein ongelma on rumat näkymät, koska jouduimme leikaamaan villiviinin ja alppikärhön alas viime syksynä, etteivät tunkeudu kattorakenteisiin. Nyt keväällä leikkasin ränsistyneen kanukan tapille. Jotenkin näyttää niin alastomalta.

    VastaaPoista
  11. Näit ongelmakohtia löytyy tosiaan varmaan joka pihalta.
    Jättitatar on kyllä täälläkin riesana. Tai pidän kasvin ulkonäöstä, mutta en siitä miten leviää. Viimevuonna lapioitiin juurineen pois ja mikäs se sieltä puskien keskeltä nostaa päätään taas, jos ei tatar. No tänä vuonna vissiin sitten taas lapioidaan. Näännytys taktiikka, molemmin puolin. ;D

    Meilläkin sammal kasvaa puiden ja pensaiden alla tähän aikaan, mutta kyllä se nurmi puskee kesäksi esiin. Ja pihalle jäänyt kaivonrengas on naamioitu kaivoksi ja sen pinta kasvaa maahumalaa ja sammalta. Ja mitä noihin tolppiin tulee käytä hyväksi tai pyydä naapurilta, että saat ottaa ne pois.

    Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. Paitsi varjossa... :D

    VastaaPoista
  12. Kyllä aivan varmasti jokaisen tavallisen tallaajan pihalta löytyy omat ongelmakohtansa ja rytöläjänsä.Niinkuin myös meiltä. Syyt pitkälti samoja kuin sinulla ja suurinpana juuri tuo rahamäärä,jonka voi pihamaahansa käyttää.Sitten on vaan mentävä mahdollisimman luovasti niillä rahkeilla mitä käytettävissä on ja pitää silmänsä auki,josko jostain löytyisi omiin tarkoituksiin sopivaa kierrätyskamaa tai jonkin toisen "roskaa" :D

    VastaaPoista
  13. Juu on niitä, kaikenlaisia paikkoja, enemmän ongelmakohtia. Olen meilläkin leikellyt noita rehottavia angervoja ja nyt niissä on terävät piikit tököttämässä. Kunhan saisi isomman ruohonleikkurin ajokuntoon, niin leikkelis ne tököttävät pois maata myöten. Mut ei täällä ainakaan voi joka pikkaa laittaa priimakuntoon, ei riitä mitkään resurssit :)

    VastaaPoista
  14. Ihailtavan rohkea postaus ! Kuten tässä on jo moneen kertaan todettu, vähemmän näyttäviä kohtia löytyy varmasti jokaiselta pihalta, mutta harva niitä uskaltaa blogissaan esitellä. Joinakin päivinä (jos oikein tympäsee) tuntuu, ettei pihamaalla muuta olekaan kuin ongelmakohtia...

    Olen tietoisesti pysytellyt kaikista tatarista erossa, varsinkin sen jälkeen kun luin, että Britanniassa esim. luontoon karannut japanintatar on niin hankala hävitettävä, että se laskee oleellisesti kiinteistöjen arvoa, jos piha on kyseisen kasvin valtaama. Karua.

    VastaaPoista
  15. Oi, sulla kukkivat jo angervot. Hyvä idea laittaa noita ongelmakohtiakin. Mulla on myös muutama. Laitanpa korvan taa ja kirjoittelen niistä joku kerta.

    VastaaPoista
  16. Virkistävä postaus! juuri noita ongelma kohtia riittää! Leikkaan kaikki angervot joskus aina tapille. Aution oloista on hetken mutta jo seuraavana kesänä kukoistaa entistä enemmän.
    onhan toi tatar ongelma. Auttaako jos peittelee pimeään ja antaa olla pitkään..ei taida kuolla..
    Uuvutus taitaa olla paras keino, pitkään on työtä.
    Teen minun ongelmastani juuri postausta. Tämä oli hyvä idea jakaa täällä, jospa jollakin olisi vastauksia ja ehdotuksia.

    VastaaPoista
  17. Hienoa between, nostit kissan pöydälle! Täällä oli jo monta hyvää kommenttia joihin voi yhtyä. Tulisin varmaan hulluksi, jos meille tulis koneet laittamaan pihaa ja raivaisivat kaiken pois, mitä olemme hartiavoimin ja omin ideoin vuosikausia tehneet! Minulle puutarha on jatkuvaa uudistumista ja muokkaamista, en halua "edentyyppistä" valmista pihaa millään ilveellä.

    Myös meillä on monta ongelmakohtaa, isompaa ja pienempää, joita kaikkia ulkopuolinen ei välttämättä huomaa. Sama juttu täällä, mikään ei saisi maksaa juuri mitään, koneita en halua/raaski pihaan edes isompia monttuja kaivamaan. Välillä joutuu käyttään luovuutta monellakin tapaa ongelmakohtien peittoon tai sitten vastaavasti korostetaan sitä mitä ei voi kokonaan poistaa.

    Mutta saako antaa vinkkejä sun ongelmiin? Tuo naapurin rajalla olevan autotallipenkin kohdalla nostan käteni, mutta tuohon toiseen kohtaan olisi montakin ehdotusta.
    Vuorenkilvet on hyvä ratkaisu moneenkin paikkaan, istuta niitä lisää, saat nopeammin runsaan kasvuston. Norjanangervot ainakin uskaltaa ja kannatta leikata ihan tapille. Tehtiin se just pari vuotta sitten, samana kesänä kasvoi n. 70-80 cm uutta kasvustoa ja seuraavana kesänä jo kukki. Nyt ei tiedä mitään että on leikattu.
    Mitäs jos istuttaisit jotain matalaa angervoa noiden isompien eteen? Aika edullisesti saa tarjouksista esim. keijuangervoa ( 4,95€ - 5.95€/kpl) ja nuo vuorenkilvet vois silti reunustaa penkkiä. Kevääksi narsissia tai tulppaaneja pensaiden alle.
    Jatkaisin/levittäisin tuota penkkiä reunoilta kaarevasti seuraavalla tavalla: leivitä monta kerrosta sanomalehtiä halutulle alalle, levitä esim. kivituhkaa niiden päälle (sitä saa kotiin tilaamalla aika edullisesti ison kuorman ja sitä voi käyttää polkujen ym. päällystämiseen, penkkien reunustamiseen ym. omassa blogissani esimerkkejä käytöstä) Sen päälle voi laittaa oksasilppua, jos sinulle on esim. oksasilppuri, niin kaikki kuivat oksat voi hyödyntää näin. Toki voi ostaa kuorikatetta, mutta maksaa mielestäni aikalailla. "Uudelle alueelle vois istuttaa vaikka havuja tai laittaa isoja kiviä kauniisiin rykelmiin.
    Tässä pikasesti muutama ehdotelma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä, mielelläni niitä otan vastaan. Yleensä olenkin angervot leikannut muutaman vuoden välein tapille, mutta tuossa aitarengaspenkissä kuvittelin kaiketi välttäväni paljasta vaikutelmaa leikkaamalla vain osan pensaista. Nythän sen näkee, ettei ajatukseni ole toiminut laisinkaan. Koska jäljellä olevat pensaat ovat aivan kohta kukassa, kukkikoon rauhassa ja heti sen jälkeen vedän paikan matalaksi. Samalla taidan työstää renkaan takaosankin kuntoon.
      Myös tuota sanomalehti-oksahake -menetelmää olen käyttänyt puutarhassani runsaasti ja kivituhkaakin on tämän kevään kahdesta 1000 kilon säkistä toinen vielä käyttämättä.
      Tuo penkin levittäminen kuulostaa hyvältä. Sekin on jo osittain toteutunut; oikealle puolelle istutin jokin aika sitten kaksi uutta sireeniä ja niiden eteen niitä kaikkialle riittäviä vuorenkilpiä. Vasemmalla puolella on kaksi vanhaa punaherukkapensasta ja niiden jatkeena kohti yläpihaa uusi ruusupensaspenkki. Tässä se nähdään, että kun irrottaa osan jostain suuremmasta, kokonaiskuva muuttuu.
      Tämä ongelmakohtien esille nostaminen toimii kyllä hyvin tehokkaasti, tulee itsekin pohdittua ratkaisuja monelta eri kantilta. Pohdintaa tehostaa kaikki mielenkiintoiset kommentit. Kiitos sinulle, katson aitarengaspenkkiä ihan uusin ajatuksin.

      Poista
  18. Olipa todella mukavaa, että otit ongelmakohdat puheeksi. Olenkin vähän ihmetellyt, mitä sankareita nämä bloggaajat ovat, kun kaikki sujuu kuin vettä valaen. Omalla pihallani ongelmia riittää. Osan olen itse saanut aikaiseksi, mikä tietysti risoo. No, näistä varmaan lähiaikojen postauksissa.
    Tatar tulee sanomalehden läpi. Hävittäisin tattaren kaivamalla ja todella syvältä, siis metrin. Tai sitten peittäisi sen juurimatolla, mutta riittävän laajalta alueelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin kaivanut tataria pois, mutta ongelma on se, että se on ulottanut lonkeroitaan pitkälle ja jotta siitä pääsisi eroon, pitäisi kaivaa isoja alueita kokonaan auki. Viime kesänä aloitin projektin, jossa pyrin poistamaan kaikki näkösällä olevat alut ja katkon myös pääkasvit. Luin jostakin, että on aloitettava siitä isäntäkasvista, jotta se ei enää lähettäisi etäpesäkkeitään. Luultavasti kuitenkin jokainen poikanen tekee omat etäpesäkkeensä, joten tiedossa on jättiurakka.
      Minun puutarhassani ongelmia riittää, ja osa niistä on, kuten sanoit, itse aiheutettuja. Joko siten, ettei ole ollut riittävästi tietoa tai sitten vain laiskuuden seurauksena. Toisaalta, tämähän on sitä puutarhaihmisen elämää. Oppia ja elää, onnistumisten ja erehdysten kautta.

      Poista
  19. Annoitpa tosi hyvän vinkin ja aiheen, mistä minäkin voisin kirjoitella...Kiitos!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!