On taas ilmoja pidellyt

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Sääherra pitää huolen siitä, ettei ehdi ilmoihin kyllästymään. Useampana päivänä perättäin sade on tullut ihan kaikissa olomuodoissaan; vetenä, räntänä rakeina ja lumena. Ja sitten taas paistaa aurinko. Tuntuu, kuin aurinko ja pilvet taistelisivat taivaalla vallasta. Taitaa tulla tasapeli.

Helleborus - Jouluruusu

Aamulla ei tarvitse hämmästyksestä silmiään hieraista, sillä ikkunasta katsoessa avautuu luminen maisema. Iltapäivään mennessä lumi on yleensä jo sulanut. Öisin on pientä pakkasta, päivällä muutaman asteen lämpimän puolella. 

Crocus

Lumi on kohtalaisen kevyttä. Monet piipot ja jo väriä saaneet sipulikasvit kurkistavat hankeen poraamistaan aukoista. Eihän sitä nyt sovi antaa talvelle valtaa, kun kerran huhtikuun puoliväliä eletään.

Narcissus 'Tete á tete' - Tetenarsissi

Edelliset keväät ruukuissa olleet tetenarsissit ovat tänä vuonna joukolla nousseet istutuspaikoistaan esiin. Vähän hassujahan ne ovat mataline varsineen ja pikkuisine kukkineen, mutta näkyvät hyvin muuten vielä vähäisen vihreyden lomassa. Lumessa niiden keltainen väri tulee erityisen hyvin esiin.

Rinteessä kirjokevättähdet ovat selvästi antaneet lumelle periksi, mutta sen sijaan idänsinililjat nostavat uhmakkaasti päätään odottaen nupullaan auringonpaistetta. Unikoiden lehdetkin koittavat ottaa mallia terhakoista scilloista.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Norjanangervot ovat jo nupulla ja hiirenkorvalla. Ei ainoastaan lämpimällä talon seinustalla vaan myös Pikkupuutarhan avoimessa tilassa.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikassa on jo pitkään ollut pienet lehdet. Siirsin ne viime syksynä parempaan paikkaan alapihalta yläpihan Pikkupuutarhaan. Ilmeisesti siirto ja leuto talvi eivät niitä kurittaneet. Otin kuvan suojaverkon läpi, jossa saavat ainakin toistaiseksi asustaa peuroilta ja jäniksiltä turvassa.

Prunus padus - Tuomi

Kellarissa käydessäni huomasin talon päädyn tuomessa hiirenkorvat. Piti mennä ihan läheltä katsomaan ja tottahan se on. Tuomi on joka kevät aikaisessa lehtiensä kanssa. Toivottavasti pärjää lämpimämpää odotellessa.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Turkintalventähdet alkavat vihdoin sanoa hyvästit tälle kasvukaudelle. Ihmeen kauan ne jaksoivatkin pikkuisina aurinkoina kukkapenkissä olla. 

Rosa Sommerwind

Huomasin rinteen peittoruusu Sommerwindissä kasvun alkaneen. Tänä vuonna niiden ei tarvinnut kärsiä yläpihalta kolatun kovan lumen alla, vaan ovat saaneet olla valloillaan kaiken aikaa. Turvonneita silmuja niissä on ollut jo jonkin aikaa. Paikka on melko lämmin.

Iris Katharine Hodgkin

  
Märän loskan ja kuran vuoksi pihatyöt saavat hetken odottaa. Niinpä istutin kellarissa tomaatit, kurkut ja paprikat laatikoihin, joissa ne saavat jatkaa kasvuaan myöhemmin myös kasvihuoneessa. Muovipurkit olivatkin jo juuria täynnä. Pari vuotta sitten luovuin isoista laastipaljuista ja hankin pienempiä muovilaatikoita kooltaan 43x30x23. Niitä jaksaa helpommin nostaa mullalla täytettynäkin. 

Tulevana viikonloppuna voisi laittaa myös daaliat ja muut talvehtineet juurakot esikasvatukseen. Jos ja kun tulee lämpimämpää, siirrän ne kasvihuoneeseen. Näin toimin samoihin aikoihin viime vuonnakin.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Ei anneta keikkuvien säiden mieltämme mustata. Kosteus tekee hyvää keväiselle puutarhalle ja pian se auringonpaiste saa yliotteen pilvistä.
 

Lapiointistartti

Ongelmapaikka kuvattuna helmikuun alun pakkaspäivänä

Sen sijaan, että miettisin sisällä outoa talvea, menin pihalle ja otin lapion käteeni. Naapurin aidan vieressä on yksi vuosia mietintämyssyssä ollut alue. Alun perin paikalla kasvoi lepikko, josta vähitellen poistin puut. Jostain syystä "saarekkeeseen" jäi yksi rakennusaikaisista kaivonrenkaista. Se naamioitui hyvin ympärille istutettujen norjanangervojen sisälle. Renkaaseen kippasin haravoituja puunlehtiä, joista on vähitellen muhinut mustaa multaa.

Ihan ensimmäiseksi leikkasin osan angervoista alas, jotta sain tilaa jatkotoimiin. Seuraavaksi kaivoin renkaasta mullan pois. Sitten tarvitsinkin Ukkokullan apua, sillä minä ja rautakanki oli riittämätön voimavara. Ukkokullan, muutaman puupalikan ja rautakangen avulla saimme betonirenkaan kipattua nurmikolle ja siellä kyljittäin. Sen jälkeen se olikin helppo vierittää tontin laitaan odottamaan hävittämistä.

Renkaan paikalla on nyt tyhjä tila, jolle minulla on suunnitelma. Aion istuttaa siihen pienen puun. Ehkä koristeomenapuu Makamik, en vielä tiedä. Puu ei saa kasvaa jättikokoiseksi mihinkään suuntaan, ettei se varjosta naapurin pihaa. 

Lapiohommien jälkeen jatkoin saksimista. Aikoinaan istutin tontin laidalle pajuangervoaidanteen pysäyttämään pallojen vierimisen korttelikentältä puutarhaamme. Aidanne on käytännössä kunnan puolella ja ajattelin sen katoavan alueen rempan myötä. Ei kadonnut, sinne jäi. Niinpä olen jatkanut pajuangervoaidan hoitamista. Pajuangervo leviää juurivesoilla, joten leikkaan kesäisin nurmikon sen ympäriltä pitääkseni aidanteen kurissa.  Pajuangervo myös risuuntuu, ellei sitä välillä leikkaa alas. 

Pilvinen tiistai oli sopiva päivä laittaa pajuangervot matalaksi. Kaikki hommat poikivat lisää hommia. Niinpä keskiviikkona oli vuorossa leikkuujätteen hakettaminen. Urakka kesti runsaan kaksi tuntia. Sinne hävisivät pensaiden alustoille haketetut risut.

Tiistaipäivä oli tuulinen, joskaan ei niin myrskyinen kuin pari edellistä viikonloppua. Lämpömittari näytti +7 astetta eli ei ihan tavallinen hiihtolomaviikon sää. Monenlaista piippoa tunkee maasta ja puiden ja pensaiden oksat paisuttavat silmujaan. Niistä enemmän muissa postauksissa.

Suojaverkkoja ja viimeisiä kukkijoita

Kosmoskukka

Viimeinenkin kesäkukkaruukku on tyhjennetty ja kumolleen terassin nurkkaan laitettu odottamaan uutta kevättä. Kosmoskukat kukkivat yhä kasvimaalaatikossa, joten niitä en edelleenkään hennonnut katkaista.

Harjaneilikka

Samaisessa laatikossa harjaneilikat ovat kasvattaneet vankat lehtitupsut ja ne pitäisi vielä ennen maan jäätymistä siirtää paremmille kasvupaikoille Pihalle mennessä tuntuu, että teen nyt vielä tuon ja tuon ja sitten alkaa olla valmista. Silti niitä hommia löytyy aina uusia ja monet muistuu mieleen vasta sisälle palattua.

Hedelmä- ja koristeomenapuut sekä kirsikkapuu on verkotettu. Samoin mustikat. Kriikunoille ei riittänyt verkkoja, joten kaupoille on lähipäivinä mentävä. Syksyllä verkot tuntuvat aina niin korkeilta, mutta kunhan sitä lunta taas tulee, saa ahkeraan käydä polkemassa hangen pintaa, etteivät rusakot ylety alimpiin oksiin.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Neilikkaruusussa on vielä muutamia avoimia nuppuja ja avautuneekin säilyvät tuoreina pitkään. Josko tuleva talvi olisi ruusupuskille edellistä hellempi, niin toivon.

Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'

Myös rinteessä kasvavat maanpeiteruusu Sommerwindit ovat vielä täynnä nuppuja ja näyttävät ne jaksavan auetakin. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Nuokkuluppiokin avasi viimeiset nuppunsa, vaikka vähän sitä epäilin. Aurinko on paistanut ahkerasti, mutta päivä toisensa jälkeen on tullut kovaa ja kylmästi. Ehkä se ei ole nuokkuluppiota haitannut.

Tupastiarella - Tiarella wherryi

Tupastiarella kukkii pääasiassa kesäkuussa, mutta tämä minun yksilöni on kukkinut oikeastaan koko kesän. Nytkin siinä on taas muutama kukkavana. Istutin sen edellisenä kesänä ja hyvin on puska lähtenyt tukevoitumaan. Pikkupuutarhan kiven ja Viljaminkeltaruusun vierellä sillä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka, mutta ehkä keksin ensi kesänä paremman. Silloin tämä tiarella on muutenkin jo sen verran vankkaa tekoa, että jaettuna siitä riittää isommalle alalle.

Tähtiputki - Astrantia

Eikä viileys näytä haittaavan liiemmin tähtiputkeakaan. Se kukkii ja kukkii. Minulla on vain tämä yksi ainokainen tähtiputki, eikä sen lähistölle ole vielä ilmestynyt siementaimia. Muistan jostain kuulleeni, että tähtiputki olisi kovinkin altis leviämään. Sen verran saisi tämä ainokainen levitä, että voisin sen taimia siirtää pariin muuhunkin paikkaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Sen sijaan reunuspäivänkakkara jatkaa valloitusmatkaansa pikkupuutarhassa. Loppukesästä kaivoin sen taimia ylös Pikkupuutarhan käytävältä ja siirsin reunustamaan Kiemurapenkkiä. Sinne ne kotiutuivat heti ja kukkivat vieläkin pienin valkoisin nappimaisin kukin. Kuvan reunuspäivänkakkara on ilmestynyt Viljaminkeltaruusun kainaloon. Ensi kesänä näitä löytyy varmaan sieltä toisestakin kainalosta.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Vaikka reunuspäivänkakkara onkin kova tekemään siementaimia, en koe sitä rasittavaksi - ainakaan vielä - sillä taimi lähtee helposti maasta irti ja yhtä helppo se on saada juurtumaan uuteen istutuspaikkaansa.

Tulikellukka - Geum coccineum

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu tulikellukka on aloittanut uuden kukkimisvaiheen. On sillä hiukan yksinäistä, kun Kiemurapenkin muista kukista ei enää sille seuraa löydy.

Norjanangervo – Spiraea 'Grefsheim'

Elokuun loppupuolella leikatut norjanangervot ovat kaikki kasvattaneet uusia versoja. Yhtään ei harmita, vaikka aika lailla paljasta talon päädyssä nyt onkin. Keväällä ei ole tiedossa valkoista kukkapilveä, mutta kesällä sen sijaan tuoretta vihreyttä koko varren mitalla.

Sunnuntaiaamuna satoi sen verran vettä, että sitä saattoi sateeksi kutsua. Muuten täällä etelässä on ollut aurinkoinen ja kuiva syksy. Viime päivinä on tuullut kovaa ja kylmästi. Sateettomuutta ei näin omassa pihassa välttämättä huomaa, mutta kävellessäni viikonloppuna kylän keskustaan, saatoin todeta järveltä toiselle laskevan puron olevan vain pieni liru kivien lomassa. Keväällä ja runsassateisina aikoina sitä voisi veden määrän perusteella kutsua vaikka joeksi.

Hiukan tuntuu taas haikealta, kun tekeminen puutarhassakin vähenee oleellisesti. Vielä siellä riittää haravoitavaa useammaksikin kerraksi, kun vaahterat vähitellen tyhjenevät. Mutta äkkiäkös pihakäytävät on lehdistä putsattu ja sitten hyötyliikunta onkin lähinnä tontin ympäri tepastelua. Pitänee siis aloittaa kävelyretket kylille, kun oma piha ei enää tarjoa riittävästi liikuntaa.

 

Pensaat nurin

Kesämalvikki kosmoskukan katveessa

Taidan toimia aurinkovoimalla, sillä perjantaipäivän paiste sai minuun virtaa viikkojen edestä.  Oli pieni pakkokin, sillä sateiden vuoksi nurmikkoa ei ole päässyt aikoihin leikkaamaan. Siitä oli aloitettava.

Seuraavaksi siirsin keväällä pikkupuutarhaan istuttamani kolme tuijaa alapihalle. Ja niiden seuraksi kaksi kesän ruukuissa viettänyttä tuijaa niinikään. Keväällä pikkupuutarha näytti kovin alastomalta, kuten kaikki muutkin paikat. Mitähän olin oikein ajatellut tuijia pikkupuutarhaan istuttaessani, sillä kesäisen kasvun myötä ne näyttivät suorastaan onnettomilta jäädessään syyshortensian ja norjanangervojen ahdistamiksi. 

Tuijien on tarkoitus muodostaa näköeste kompostilaatikoiden rivistölle ja alueelle, jossa haketamme oksia ja joka ei muutenkaan tule koskaan olemaan mikään paraatinähtävyys. Näitä työskentelyalueita on vaan pakko puutarhassakin olla. 

Kompostit ovat harvoin noin tyhjiä, kuin nyt. Sain niiden multaisan sisällön vihdoinkin kärrättyä yhtenä tihkusateisena päivänä sinne sun tänne. On muuten huomattavasti helpompi kääntää ja tyhjentää komposteja keväällä. Tuoreen mullan lisäys kukkapenkkeihin sujuu helposti ja sieltä ne kasvit sitten ponnistavat mullan keskeltä. Vaan kukapa raaskii peitellä kesken kasvukauden kasvavia kukkia mullalla? Aikamoista taiteilua tunkea kompostimultaa tässä vaiheessa kasvustojen keskelle.

Kauimpana oleva laatikko on täynnä tämän kesän ainesta ja se saa nyt muhia ensi kevääseen. Viime syksynä en saanut komposteja ajoissa käännettyä ja tyhjennettyä ja silloin olikin tekemistä, mihin sai kaikki puutarhasta tuleva kasvijäte ja haravoidut lehdet mahtumaan. Nyt päätin olla ajoissa liikkeellä ja varmistaa, ettei samanlaista sijoitusongelmaa tänä syksynä olisi.

  
Seuraavaksi sitten kaivoin esiin arvonnassa voittamani raivaussakset ja jatkoin työpäivää leikkaamalla lumimarjoja ja norjanangervoita. Terassin kupeessa ja työhuonepäädyssä kasvaa lumimarjaa ja norjanangervoja, joista olen pisimpiä oksia leikannut ja tasannut parikin kertaa kesässä (kuva on otettu 26.6., jolloin olen tasannut kulkuväylälle vyöryneitä oksia). Aukkokohdan norjanangervo kärsi ensimmäisen kerran olemassa olonsa aikana talvesta ja sen leikkasin tapille heti alkukesästä huomattuani, etteivät oksat ala vihertämään. 

Olen huomannut, että niin norjanangervo kuin lumimarjakin on leikattava matalaksi viiden-kuuden vuoden välein. Päällisin puolin pensas näyttää ihan hienolta, mutta sisältä se on täynnä kuivunutta oksistoa. Viherrys on lähinnä latvustossa, eikä yksittäisten oksien poistaminen juurikaan paranna näkymää. Yritin etsiä tietoa edellisestä leikkauksesta, jota en kuitenkaan löytänyt. Pelkäänpä, että vuosia on vierähtänyt enemmän kuin viisi tai kuusi. Sen huomasin ryhtyessäni leikkaustyöhön. Pensaat olivat aika kurjassa kunnossa. 

Perjantaina en saanut työrupeamaa kerralla loppuun saakka, sillä ystävä tuli yllätyskäynnille. Samaan syssyyn alkoi myös sataa ja sitä riittikin sitten loppupäiväksi. Lauantaiaamuna lähdin jatkamaan hommaa. Pensaat notkuivat vesipisaroista ja kosteudesta, joten aika roskainen urakka siitä tuli. Eikä riitä, että pensaat saa leikattua nurin, vaan oksat on myös rahdattava pois käytäviltä ja jäljet siistittävä. Onneksi tuota hommaa ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä.

Piha on nyt kyllä todella autio ja paljas. Kuvasta näkee, millaisen alueen norjanangervot ovat kulkuväylästä valloittaneet. Rapskulaatoissa on pensasrivistöjen reuna sijainnut. Kasvit kasvavat jotenkin huomaamatta ja yllättäen valtaviksi. Jo viime kesänä huomasin työhuoneen ikkunan alle sijoitetun kesäkukkalaatikon kastelun vähän vaikeaksi, mutta tänä kesänä siitä ei tahtonut tulla enää mitään. Tiiviisti kasvavien pensaiden väliin ei vaan tahtonut enää päästä kastelukannun kanssa ja laatikon kesäkukat ovatkin olleet luvattoman huonolla hoidolla. 

Kovin pitkään angervojen kasvua ei tarvitse odotella, sillä tämän puskanurkan kaikki pensaat leikkasin tapille vapun tienoilla. ja nyt ne ovat kasvaneet jo melkoisesti. Vaan mitä tehdä naapurista vyöryvälle idänvirpiangervolle, joka näyttää olevan aikamoinen leviäjä? Naapurin purettua aitansa tuosta meidän välistä, idänvirpiangervo on vain entisestään villiintynyt. Sitä on jopa vaikeampi saada kuriin, kuin niin ikään naapurista tuohon puskanurkkaukseen tullutta kurttulehtiruusua. Kurtturuusu jää vähitellen angervojen tukehduttamaksi, mutta idänvirpiangervolle kakkoseksi tuntuu jäävän norjanangervokin.

Harva puutarhatyö on kertaheitolla loppuunsaatettu. Sen lisäksi, että tämän syksyn ohjelmistossa on lisääkin pensaiden leikkaamista, ne leikatut oksat täytyy myös hakettaa. Alapihan pajuangervot ja tuoksuvatukat laitan matalaksi myöhemmin. Suunnittelin hinaavani oksasilppurin pensaiden viereen ja laitan leikatut oksat saman tien hakettimeen ja hakkeen jätän pensaiden kasvupaikalle. Niin pajuangervo kuin tuoksuvatukkakin näyttävät kasvavan vaikka läpi harmaan kiven. Miksei siis läpi haketetun kasvustonsakin.

Kevätpönttöilyä

Tänään ehdin vihdoin pihamaalle herkuttelemaan upeasta kevätpäivästä. Alkoi jo hitusen tympiä, kun muu elämä haittasi paneutumista pihaan ja puutarhaan. Viime päivien säätiedotusten föhn-tuulihehkutuksista olisi voinut kuvitella ulkona olevan likimain bikinikelit, mutta ei sentään. Talon varjoisammalla puolella lämpöä on korkeimmillaan ollut vajaa +4 astetta, joten aika matka näistä keleistä on vielä oikeisiin terassi-ilmoihin.

Sain vihdoin tuijat ja etenkin tuija-aidan leikattua. Aiemmin olen leikannut tuijat pensassaksilla, mutta nyt sain veljeltäni koekäyttöön sähkötoimisen pensasleikkurin. Homma sujui sillä melko vaivattomasti, koska pitkällä terällä ulottuvuus oli ihan toista, kuin käsivoimin toimivilla saksilla. Pitkän sähköjohdon kiskomisessa oli omat kuvionsa, mutta ei se kovin paljon tahtia haitannut.

Käytävien hiekkapinnat alkavat olopihan puolella pilkistää jäästä ja lumesta. Aina kulkiessani pitää saappaan kantapäällä pikkaisen lohkaista ja murentaa jään reunaa kevään edistämiseksi.

Talon päädyn norjanangervotkin vapautuivat vihdoin lumen ikeestä ja oksat pörhistelevät loppuja kinostuneita kasoja oksiltaan. Pikkaisen ehkä heitäkin autoin poistamalla isompia lumipaakkuja. 

Sen sijaan talon varjoisammalla puolella norjanangervot ovat yhä valtaosin lumen tiukassa syleilyssä. Aurinko paistaa näihin vasta iltapäivällä, eikä se tässä vaiheessa kevättä ehdi vielä riittävästi lämmittää ja sulattaa. 

Kaikki sipulikukkani on istutettu paikkoihin, joissa on tähän aikaan lunta. Tutkailin tänään paikkoja, joista lumi ensimmäisenä sulaa ja joihin voisin vastaisuudessa istuttaa vaikkapa talventähtiä ja lumikelloja. Ihan vain päästäkseni fiilistelemään niitä paljon ennen, kuin muualla vielä mikään ilmoittaa elonmerkkejään. Kuinka ollakaan, autotallin päädyssä huomasin pieniä alkuja ja ne kuuluvat sataprosenttisella varmuudella kieloille. Vaatimattomia, mutta aiheuttivat kyllä minulle muutaman ilon läikähdyksen. Noista rääpäleistä on vielä aikamoinen matka varsinaisiin kieloihin.

Eräs päivän tärkeimmistä hommista oli kuitenkin linnunpönttöjen ripustaminen. Pari päivää sitten kaivoin kellarissa pöntöt esille ja tänään ripustin niistä kolme. Nämä värikkäät pöntöt ostin muutama vuosi sitten naapurilta, mutta ovatpa jääneet kellariin tyhjänpantiksi lojumaan. 

Pinkki pönttö pääsi metsänreunan nuoreen vaahteraan.

Sininen pönttö sai ripustuspaikan varaparkkipaikan vaahterassa.

Ja valkoinen pönttö on talon päädyssä kasvavassa suuressa tuomessa. 

Kolme pönttöä jäi ripustettavaksi huomenna. Loppui puhti painavien tikkaiden raahaamiseen lumihangessa. Kävin rekisteröimässä omat pönttöni YLEn Miljoona linnunpönttöä -kampanjasivuilla ja sain palkkioksi Töyhtötirehtööri-diplomin. Ihan tässä jo innostuneena odotan uusia kesäasukkaita. Lintulaudoillakin on taas viime päivinä käynyt vierailijoita. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi käpytikka ja viherpeippo. Jälkimmäistä en olekaan aiemmin meidän pihamaalla nähnyt, joten tuli ihan juhlallinen olo harvinaisesta vieraasta.  

Ennen sisälle tuloa vilkaisin takkahuoneen ikkunalle. Siellä Juuso köllötti patterin lämmössä. Ei edes viiksikarva värähtänyt, kun naputin ikkunaruutuun. 

Olipa taas kiva päivä!

Kivan päivän päätteeksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat uudet lukijani.

Mäntylän Mummi

Joku Varpuslintu (en löytänyt toimivaa linkkiä)

Helinä/Helinän koruja

Jessiheinonen/puutarhanpauloissa

1003 puutarhaa

Pirkko Kovero/Vaarin torpan puutarha

Puutarha Kaupungissa/Siirtolapuutarhaunelmia

Ikkunalaudalla köllöttelijä siirtyi työpöydälle mamman seuraksi. 

On se kiva, ettei yksinään tarvitse tietokoneen kanssa seurustella. Pysyy kymmensormijärjestelmäkin tahdissa, kun vierellä eräs karvainen ihanuus kuorsaa ja kehrää (Exotic Gardenin mainos tyynynään).