lauantai 2. toukokuuta 2015

Punaisia versoja muunmuassa

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Sataa, sataa ja vielä kerran sataa. Aurinkoinen puutarhapäivä olisi ollut mieleen, mutta eipä tarvitse kastella viikon varrella istutettuja koristeomenapuita ja muita maahan laitettuja. Saavat ainakin riittävästi kosteutta. Minulta kun usein kastelu tuppaa unohtumaan muiden hommien ohessa.


Vuosia odotin perinteisen valkovuokon löytävän tiensä pihallemme ja aivan viime vuosina niin on tapahtunut. Pari päivää sitten löysin monia uusia esiintymiä kierrellessäni pihamaalla. Myös tontin toisella sivulla olevaan kunnan metsikköön valkovuokot ovat tehneet isoja kasvustoja. Alkuvuosina niitä oli enemmänkin, mutta seudun pikkutytöt kävivät keräämässä vuokot tuoreeltaan ja se näytti taantuvan. Ehkä metsikköön on myös tullut enemmän valoa pystyyn kuolleiden leppien vähitellen romahtaessa pitkin pituuttaan maahan.

Sinivuokko - Hepatica nobilis

Aikoinaan siirsin vanhempieni pihalta sinivuokkotuppaan omaan puutarhaan. Olen kahdesti siirtänyt sen parempaan paikkaan, jonka seurauksena sinivuokkoja kasvaa nyt kolmessa paikassa. Ja tänä keväänähän löysin uuden tuppaan naapurin aidan vierestä. Se oli niin huono paikka, että kaivoin vuokot parempaan talteen, jossa toivon niiden ryhtyvän viettämään uutta elämäänsä. Nämä kuvan sinivuokot on sen sijaan tilattu viime keväänä Viherpeukaloilta ja he viihtyvät ilmeisen hyvin uudessa kotipuutarhassaan.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Oman puutarhan kasveja kannattaa katsella niiden jokaisessa elinvaiheessa. Fb:n puutarharyhmässä on valtavasti kuvia vauvakasveista, joille etsitään nimeä. Monet ihan tututkin kasvit saattavat tuntua oudoilta siinä vaiheessa, kun ne ilmestyvät ensi kerran mullan pintaan. Yllättävän paljon täysin erilaisissa kasveissa on myös samankaltaisuutta  taimivaiheessa. Kyllä varmasti harmittaisi, jos kävisi nyppäämässä kompostiämpäriin tillipionin tai pikkusydämen vuohenputkena.

Pionin alut punaisina scillojen joukossa

Vihreä väri yhdistetään aina kasvimaailmaan, mutta varsin monella kasvilla pääväri taimivaiheessa onkin punainen. Pionit ja särkynytsydän ovat tästä malliesimerkkejä. Noista kuvassa kurkkivista punaisista versoista iloitsen joka kevät yhtä paljon. Monet pitävät pioneja vaikeina kasvatettavina ja saattavat siitä syystä jopa välttää niiden hankintaa. Omassa pihassa pionit ovat kasvaneet 20 vuoden ajan, enkä koe niitä laisinkaan vaikeiksi. Ehkä niille on sattunut otollinen kasvupaikka, jossa ne viihtyvät ja kukkivat vuosi toisensa perään.

Syysleimu - Phlox paniculata

Syysleimutkin ovat päättäneet tulla mullan sisästä ihmisten ilmoille. Tosin vain tässä penkissä. Talon toisella puolella kukkapenkki taitaa olla sen verran viileämpi, että siellä ne pulpahtavat pintaan aina vähän myöhemmin. Nyt en kyllä kuolemaksenikaan muista, mikä syysleimu tässä paikassa kasvaa. Toivoisin omaavani Saaripalstan Sailan kyvyn muistaa ja nimetä kaikki erikoisuudetkin tuosta vaan. Ja kuten huomaatte, syysleimukin on taimena punertava. 

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin on vauvana punainen. Siinä on perenna, jota suosittelen. Ei ole kovin nokonuuka kasvupaikan suhteen ja sopii esimerkiksi sellaiseen paikkaan, johon kasataan talven aikana lunta. Töyhtöangervo kasvaa kesän mittaan näyttäväksi puskaksi, jolloin se toimii myös näkösuojana. Pidän myös sen valkoisista kukkaröyhyistä, joissa mehiläiset surraavat parvina loppukesästä.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjolilja kuuluu myös lempikukkiini. Ensimmäisen varjoliljan toin puutarhaamme autiotontilta, josta sen löysin, enkä silloin sitä tuntenut. Kaivoin maasta yhden ainokaisen kasvin ja yllätyin löytäessäni varren juuresta sipulin. Aina varjoliljan näin keväällä nähdessäni muistan omaa matkaani puutarhan rakentajana. Nuoresta tietämättömästä oman pihan väsääjästä on tullut vuosi vuodelta pahemmin hurahtanut ja ikävä kyllä myös hiukan vanhempi väsääjä. Paljon on muuttunut tahi sitten ei.

Varjolilja kuuluu niihin kasveihin, joiden kuvittelin pysyvän omassa penkissään. On se pysynyt siinäkin, mutta on myös levinnyt muualle. Maatiainen ry on valinnut varjoliljan vuoden 2015 maatiaiskasviksi. 


Ukkokulta sai vihdoin kaikki pöllit pilkottua ja rakensi niistä moisen Pisan kaltevan tornin vai Eiffelkö tuo on? Ovat siinä hetken aikaa kuivumassa ja odottamassa, että tykkylumen sortama väliaikainen pressukatos saadaan uudelleen koottua. Talveksi klapit kannetaan kellariin. 

Juuso the Kotikissa - Felis catus

Jokaöinen unikaverini Juuso kävi tutustumassa uuteen rinnepolkuun ja olisi halunnut mamman vievän sen vähän pidemmällekin lenkille. Valjaita ja uutta flexiä ostaessani olen nauranut myyjien tarjoamille kissanvaljaille. Ovat sellaisia heppoisia ja ohkaisia, jotka Juuso saa alle aikayksikön entisiksi. Juuson valjaiksi ei pelkkä kaulalenkki riitä. Siitä se hoitaa itsensä oitis ulos. Tarvitaan tuollainen kaksikiinnitteinen nahkavaljas, johon kiinnitetty flexihaka on teipattu, jotta se ei vahingossa aukea. Niin on pari kertaa käynyt. Juuson flexi on kahdeksanmetrinen 20-kiloiselle koiralle mitoitettu. S-koko ei meidän katin käytössä kestä. Juusolla on hartialihakset täyttä tavaraa, kun se on pienestä pitäen kiskonut itseään flexissä. Voimaa katista löytyy ja kun se päättää jonnekin suuntaan mennä, ei sitä hevillä käännetä. Juuso on aika isokokoinen. Sen paino on jo vuosia pysynyt 6,1-6,3 kilossa.

Särkynytsydän - Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis

Lopuksi vielä yksi punaversoinen kasvi, jonka varmasti useimmat tuntevat. Särkynytsydänhän se sieltä pikkutalvioiden keskeltä taas kohti kesää ponnistaa. 

Vappu on vietetty ja tähän perään on vielä viikonvaihde. Huomiseksikin on luvattu vesisadetta, mutta ainahan voi toivoa sään muuttuvan. Toiveen toteutumista odotellessa taidan lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja sitten voisin kutoa vaikka vähän eilen aloitettua kuplasukkaa. Telkustakin tulee tänään Wera Stanhope ja Gentley, joista kummastakin tykkään.


PS.
Aika moni on kommenteissaan kertonut, että itse kullakin on puutarhassaan ongelmakohteita. Niitä ei vain tule kuvattua eikä niistä postattua. Toki haluamme esitellä puutarhojemme parhaita puolia, mutta ongelmakohteita esittelemällä voi myös saada ideoita niin itselleen kuin tarjota mahdollisia vinkkejä monille muille. Omalla kohdallani olen todennut, että nostamalla ongelmakohteen esille, se alkaa elää ja liikkua enemmän myös omassa mielessä ja luo edellytykset löytää ongelmalle hyviä ja erilaisiakin ratkaisuja. Täällä blogimaailmassa on paikkansa myös epätäydellisyydelle. Kokeilkaa ja yllättykää.
 

16 kommenttia:

  1. Oletkin jaksanut tehdä pitkiä ja hienoja postauksia keväästä. Tuo ongelmakohtavinkki oli ihan varteenotettava. Siinähän on haaste, johon minäkin tartun kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolhuista huolimatta tänä keväänä elämä on tuntunut entistäkin mukavammalta. Ehkäpä se näkyy siksi myös täällä blogimaailmassa.
      Kiva, jos jaksat tarttua ongelmakohtiin. Ainakin itse koen saavani hyötyä muidenkin ongelmaratkaisuista.

      Poista
  2. Ihanasti perennat jo nousevat pihallasi! Tuota varjoliljaa olen aina ihaillut ja tänä vuonna aion sitä hankkia, ihan vuoden kasvin kunniaksikin. Muistan miten ihastelin sitä villiintyneenä Laajasalossa, asumattomien vanhojen talojen pihoilla. Niitä ongelmakohtia on meillä ainakin piha täynnä, olisi kyllä esiteltävää! Ihana päivä, sain taas hurjan läjän oksia haketettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhalta asuinpaikalta minäkin löysin oman varjoliljani. Siellä se oli villiintynyt. Varjolilja on vanha maatiaiskasvi, joten siinä eräs syy sen valintaan vuoden kasviksi. Minusta se on aika helppo ja vähään tyytyvä ja kaunis. Suosittelen.

      Poista
  3. Verrattuna näihin mahtaviin blogeihin ja niiden puutarhoihin, mun blogissa näkee epätäydellisyyttäkin ja epäonnistumisia.. Aattelisin. ;) Oi kuinka odotan jo tuota aikaa keväästä kun kukat nousee meilläki. Saattaahan siihen mennä tovi jos toinenkin vielä. Luulen että koko toukokuu on vielä nuo lumet takapihalla... :( Aikanaan kyllä, mutta odottavan aika on edelleen liian pitkä. (Kättä poskeen ja odottelemaan puutarhatöiden alkua...) Olen jopa ihastellut taimimyymälöiden aikaa nyt, kuinka ois ihana olla semmosessa paikassa nyt töissä. Kukat kukkii kasvihuoneissa!! Ah, jossain puutarhassa on lähdettävä jo käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguu, on rohkeaa ja varsin epäsuomalaista kertoa avoimesti epäonnistumisista. Pelkäämme ihan liikaakin arvostelua. Itse yritän opetella hyväksymään omaa epätäydellisyyttäni ja sitä, ettei minusta koskaan täydellistä tulekaan.
      Kyllä ne lumet sieltäkin häviävät. Täällä kevät on pidemmällä, mutta aika kalsaa on taas tänäkin aamuna.

      Poista
  4. Jospa tänä vuonna muistasin vihdoin ja viimein ostaa tuota kevätkaihonkukkaa jostain, se on tosi nätti, kiitos, kun muistutit! Ja lämpimät onnittelut Cisionin listasijoituksesta, olet sen ilman muuta ansainnut. Blogisi on elämänmakuinen ja sopivan rento! Ja sinä kiva blogikamu, kun kaikkien kiireidesi keskellä ehdit jättää kommentteja myös Mielen Lumoon, se lämmittää mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intianminttu! Täällä blogimaailmassa on niin ihania ihmisiä. Vaikka heitä ei ole edes tavannut, kokee tuntevansa heidät ja monia ajattelee lämmöllä. Sinä kuulut heihin.

      Poista
  5. Tämäkin kuvasarja sen todistaa, että olet ansainnut pääsyn tuolle Top 10 listalle. Onnittelut!
    Blogissasi on kiva käydä.

    VastaaPoista
  6. Hei, löysin blogiisi top10-listan avulla. Näyttää ihastuttavalta! Pienet versot ovat niin suloisia pilkistäessään mullasta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aliina, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

      Poista
  7. Kaunita kuvia ja ihania kasviystäviä pilkistää esiin! Varjolilja on kaunis, olin niin onnellinen, kun löysin valkoisen varjoliljan alun eilen penkistäni. Luulin sen kuolleen, mutta sieltä se nousee <3 Ihan totta, että kanssabloggareilta voi saada hyviä vinkkejä ongelmakohtiin ja myös muutenkin inspiraatiota ja hyvää mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että varjoliljasi päätti kotiutua puutarhaasi. Kyllä ne aika sitkeitä ovat.

      Poista
  8. Sinulla jo kevätkaihonkukat kukassa, tääl viel odotellaan kukinnan alkamista. en ollut huomannutkaan et varjolilja on valittu vuoden maatiaiskasviksi. hieno homma, kuuluu minunkin lempi perennoihin. itselläni ikivanha valkokukkainen kanta (ikivanha eli ollut tontillamme yli 30 vuotta ja varmaan edellisillä asukkailla jo -50- luvulta lähtien.) harmi vaan et viimevuosina liljakukot olleet riesana, koska en aina ole paikalla niitä keräämässä liljoista!
    kiitos tästä hienosta postauksesta. vietämme lauantai-iltaa pitkälti samoin eväin, katson todella vähän telkkua, mut lauantaisin katson lempparini Wera Stanhopen ja Gentleyn, ja tietty sunnuntaina Veran jatko-osan. Juusolle rapsutukset:))

    VastaaPoista
  9. It makes me feel violated. I won't Cheap Archeage Gold even go into all the details of all the things she has said to me. I know she means well, but seriously. I am a Archeage Gold serious person. I am responsible. I have always been career and education focused. So she has nothing to worry about. I have done NOTHING to Buy RS Gold earn her distrust. And she knows I hate it when she makes certain comments to Buy Archeage Gold me but she just keeps doing it anyway.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!