Pirkko Elämää ja elämyksistä -blogista heitti kaikille tartuttavaksi Helmet 2017 -lukuhaasteen, joka on hyvin kiinnostava ja koukuttava. Ideana on lukea 50 haasteessa listattuun kohtaan sopiva kirja, voi itse päättää käyttääkö kirjaa yhteen vaiko useampaan kohtaan. Ei siis tarkoita, että pitäisi lukea 50 eri kirjaa, koska yksi kirja voi kattaa useamman kohdan.
Meneillään on tämän vuoden toinen viikko ja olen saanut luetuksi vasta yhden kirjan, jonka aloitin jo joulun aikaan. Minulla on tapana ottaa ylimääräisiä paineita mitättömistäkin asioista, joten päätin olla lähtemättä mukaan haasteeseen. Aikaa ei vain nykyisellään ole riittävästi lukemiseen, vaikka se yksi lempiharrastuksiani onkin. Luen lähinnä iltaisin sängyssä ennen valojen sammuttamista. Lukeminen on välillä hyvää unilääkettä, mutta hyvä kirja voi myös pyyhkäistä unet kokonaan pois, kun yksinkertaisesti on pakko lukea eteenpäin nähdäkseen, miten tarina kehittyy.
Pääasiassa luen kotimaista proosaa ja dekkareita. Nyt on sellainen vaihe päällä. On ollut monenlaisia vaiheita; joskus olen lukenut pötköön jonkun yksittäisen kirjailijan teoksia toinen toisensa jälkeen, joskus kirjapino on koostunut lähes pelkästään runoista ja aina lukemistoon on kuulunut myös erilaiset tietoteokset.
En muista, minkä ikäisenä opin lukemaan. Ensimmäisiltä luokilta muistan sen, että kun oli tehnyt tunnilla tehtävänsä, sai opettajan luvalla käydä hakemassa luokan seinällä olevasta hyllystä itselleen luettavaa. Kirjaa ei voinut viedä kotiin, vaan se piti palauttaa takaisin hyllyyn välitunnille lähtiessä. Kirja oli kuitenkin varattu sitä lukevalle oppilaalle, kunnes hän oli lukenut sen loppuun. Ajatuksena oli varmasti rauhoittaa tilanne luokassa, jotta kaikki tekisivät tehtävänsä loppuun. Oli sillä toisaalta myös kirjoihin tutustuttamisen ja lukemiseen kannustava vaikutus.
Aloitin kouluni Pohjois-Espoossa, jossa lähin kirjasto toimi samassa koulurakennuksessa. Silloin lapsilla ei ollut lupa lainata aikuisten kirjoja ja muistan, kuinka pitkään vielä teini-iässäkin kirjaston hyllyn äärellä mietin, onko tätä tai tätä kirjaa nyt laisinkaan lupa lainata. Lapsuudenkodissani kirjoja ja lukemista arvostettiin, enkä muista koskaan kuulleeni moitteita siitä, että olisin liikaa viettänyt aikaani nenä kiinni kirjassa. Sillä sitä tein todella paljon. Kirjastossa kävin ahkerasti ja joka kerran lainasin vinon pinon luettavaa.
70-luvun lopulla löysin kirjakerhot, joita tuolloin oli useita. Tunnetuin niistä lienee Otavan, Tammen ja WSOY:n vuonna 1968 perustama Suuri suomalainen kirjakerho. Siihen liityin ensimmäisenä ja pian myös kahteen-kolmeen muuhunkin. Harvoin otin niitä jäsenlehdessä ennalta esiteltyjä kuukaudenkirjoja, sillä ne sai yleensä nopeasti kirjastostakin ja usein ne olivat toki myydyimpiä kirjoja, mutta eivät välttämättä kaikkein kiinnostavimpia. Useimmiten tilasin kirjoja, jotka lukemisen lisäksi koin tärkeäksi saada omaan hyllyyn. Joihin saatoin milloin tahansa palata uudelleen.
Kirjakauppojen alennusmyynnit olivat lukevalle ihmiselle alkuvuoden herkkua. Kenties ovat sitä edelleen, vaikka kirjojen suosio onkin huomattavasti hiipunut. Postilaatikkoon tipahti jo hyvissä ajoin alekirjalista, jonka perusteella saattoi tehdä ennakkotilauksen ja varmistaa suosituimpien kirjojen saamisen. Oli se vaan juhlaa hakea kirjakaupasta pino kirjoja, joiden parissa saattoi herkutella pitkän aikaa. Ja yleensä sieltä kirjakaupasta samaan syssyyn lähti muutama muukin kirja, jota ei ollut älynnyt ennakkolistasta itselleen varata.
Lasten syntyessä kirjat eivät meidän perheestä minnekään kadonneet, vaan esille ilmaantui uusi kirjaryhmä. Lapset aloittivat kirjoihin tutustumisen ensin paksusivuisilla kuvakirjoilla, josta aste asteelta siirryttiin vaativimpiin kirjoihin. Lasten kanssa mentiin kirjastoon jo ennen, kuin kumpikaan oli oppinut kävelemään. Kirjoja luettiin iltasaduksi ja päiväunille rauhoittumiseksi ja ihan vain iloksi. Kirjat ovat aina olleet hyviä lahjoja niin syntymäpäivinä kuin jouluisinkin. Kirjan kanssa kasvaminen on tuottanut hedelmää, sillä Poika on intohimoinen ja monipuolinen lukija. Tyttärellä aikaa lukemiseen on vähemmän.
Vuodesta 1980 olen kirjannut kaikki lukemani kirjat. Lista löytyy kirjailijan mukaan aakkostettuna ja kronologisessa järjestyksessä. Niinpä voin helposti katsoa, olenko jonkun kirjan lukenut ja toisaalta tiedän, mitä ja kuinka paljon olen kulloinkin lukenut. Kävin listaa läpi ja hämmästelin joitakin 90-luvun vuosia, jolloin olen lukenut jopa 28 kirjaa kuukaudessa. Vastaavasti sitten löytyy lukuisia kuukausia vuosien mittaan, jolloin en ole saanut loppuun ainuttakaan kirjaa. Nykyisin tahti näyttää olevan aika tasaisesti 3-5 kirjaa kuukaudessa.
Sain juuri luettua Riikka Pulkkisen "Paras mahdollinen maaiilma" (Otava. 2016). Alku lähti vähän jähmeästi liikkeelle, mutta tarinan edetessä se imaisi mukaansa ja viimeisten sivujen kohdalla olin jo täysin tarinassa mukana aistien henkilöiden tunteet. Takakannen sulkiessani meni hetki palata omaan itseensä ja todeta olevansa omassa sängyssä. Hyvillä kirjoilla, hyvillä tarinoilla on sellainen vaikutus. Sitä tunnetta tavoitellessa joutuu ehkä lukemaan pinon vähemmän hyviä kirjoja, mutta se kannattaa. Ehdottomasti.
Muutama sana lukutaidosta ja lukemisesta:
Lukutaito avaa aidan uuden maailman ja luo pohjan monen muun taidon oppimiselle. Ilman lukutaitoa elämä olisi monin verroin vaikeampaa, nyky-yhteiskunnassa suorastaan mahdotonta. Kiistattomien hyötyjen lisäksi lukeminen on aivan upea harrastus. Hyvä kirja tarjoaa elämyksen omalla kotisohvalla. Lukeminen viihdyttää ja rentouttaa ja saa meidät ajattelemaan ja tuntemaan sekä parhaimmillaan ymmärtämään muita ihmisiä. Voimme samaistui muihin ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa. Voimme myös oppia ymmärtämään toisten ihmisten ajatuksia, tunteita ja käytöksen syitä.
OECD:n PISA-hankkeessa käytetään seuraavanlaista lukutaidon määritelmää: ”Lukutaito on kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi.” Nykyisin mekaanisen lukutaidon ohella pidetään tärkeänä myös niin kutsuttua funktionaalista lukutaitoa, jossa lukija osaa tulkita ja arvioida lukemaansa riippumatta tekstilajista. Maaliskuusssa 2016 yhdysvaltalainen yliopisto (artikkeli ei kerro nimeä) listasi maat paremmuusjärjestykseen lukutaidon perusteella. Jos listaus olisi tehty käyttäen Pisa-menetelmää, kärjessä olisivat olleet Singapore, Etelä-Korea ja Kiina. Kun tutkimuksessa huomioitiin lukutaidon lisäksi myös kirjastojen käyttö ja kirjastojen koko ja kirjojen saatavuus, putosivat Tyynenmeren valtiot melkoisesti Suomen pitäessä kärkisijansa 60 listatun valtion seurassa kirkkaasti.
Lukutaito ei ole maailmassa itsestäänselvyys. Maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa eli 16 % on lukutaidottomia. 98 % maailman lukutaidottomista elää kehitysmaissa, usein köyhyydessä ja monet heistä sodan haavoittamina. Lukutaitoa ei ole juuri siellä, missä sitä eniten tarvittaisiin. Maailman lukutaidottomista aikuisista (yli 15-vuotiaista) naisia on 64 %. 11 maassa yli 50 % aikuisista on lukutaidottomia (Afganistan, Benin, Burkina Faso, Keski-Afrikan tasasvalta, Tsad, Norsunluurannikko, Etiopia, Guinea, Liberia, Mali ja Niger). Eniten lukutaidottomia on Intiassa, jossa lukutaidottomia aikuisia asuu yhteensä 286 miljoonaa.
Olisinpa minäkin kirjannut lukemani kirjat, niitä olisi varmasti hurja määrä! Syksystä kevääseen luen 5-10 kirjaa kuukaudessa, kesällä en ehdi kirjaa käteeni ottaa. Tai ei kannata, koska siinä käy hyvän kirjan kanssa, että luen kirjan siltä istumalta loppuun...
VastaaPoistaOnneksi meillä on nuo ihanat kirjastot, ettei tarvi kaikkia kirjoja ostaa. Silti niitä tulee kirjakerhosta ja kaupoista ostettua ihan liikaa. Ei meinaa hyllyt riittää.
Oikein nautinnollista lukuviikkoa sinulle!
Meillä on tosiaankin aivan erinomainen kirjastolaitos, jossa minunkin tulee vierailtua usein. Ei millään kaikkia haluamiaan kirjoja ole tarkoituksenmukaista hankkia itselleen. Eikä siihen kyllä riittäisi rahat eikä tilakaan.
PoistaAlle kakskymppisenä olin kans innokas lukija. Kirijapinot pöyrällä oli vakio juttu. Ny tuloo luettua vaa puutarhakirijoja.
VastaaPoistaPuutarhakirjat eivät ole laisinkaan hullumpaa luettavaa. Niissä on vielä sellainen juju, että saman kirjan voi lukea kerran jos toisenkin. Eivät vanhene.
PoistaItsekin luen paljon. Tosin on ollut kausia, jolloin olen lukenut vähemmän, tällä hetkellä on lukemisen alla aina joku kirja. Itse pidän elämänkerroista ja historiallisista romaaneista. Isäni oli aikoinaan kova lukemaan. En muista iltaa, ettei hän sängyssä lukenut enne nukkumaan menoa. Omille pojille luin todella paljon kirjoja ja varsinkin nuorempi pojista on edelleen innokas lukija. Paljon kävimme lainaamassa poikien kanssa kirjoja kirjastosta, mutta usean vuoden ajan myös tilasin heille kirjoja kirjakerhon kautta ja vintissä ne odottavat seuraavaa sukupolvea. Nykyään ostan aika harvoin kirjoja itselleni, mutta kirjastoa käytän ahkerasti. Lukeminen on hyvä harrastus!
VastaaPoistaMinullakin on lastenkirjat tallessa ja välillä joku sukulais- tai tuttavalapsi niitä käy meillä lukemassakin. Kirjasto on erinomainen lukemisen lähde, jota itsekin käytän paljon. Kirjat ovat meillä aika kalliita ja monelle kirjalle riittää se yksi ainut lukukerta.
PoistaHyvin sanottu tuo: Lukutaito on silkkaa onnea. Näin se on, varsinkin kun mietimme sitä, kuinka paljon lukutaidottomia ihmisiä maailmassa on. Ilman lukutaitoa ei juuri elämässä pääse eteenpäin.
VastaaPoistaMinun kirjavuoteni on alkanut hyvin, menossa jo neljäs kirja tänä vuonna. Luin viime vuoden lopulla tuon Pulkkisen uusimman - ihan luettava, mutta ei mielestäni parhainta Pulkkista.- Hyvää lukuvuotta sinulle Between!
Maailman lukutaidottomien runsaasta määrästä postaukseni saikin alkunsa. Lukeminen on minulle niin tärkeä ja mieluinen harrastus, että jaksan siitä jatkuvasti nauttia ja iloita. Lukutaito meidän oloissamme on aika itsestäänselvyys, mutta maailman mittakaavassa sen sijaan ei.
PoistaOlen lukenut kaikki Pulkkisen kirjat, eikä tämä tosiaan ole sieltä parhaimmasta päästä, kuten sanoit. Mutta tykkäsin kuitenkin ja kyllä se tempasi mukaansa tavalla, jonka vain hyvä kirja tekee.
Vanhempien merkitys on mielestäni aika suuri siinä miten lapsi oppii kirjoja ja lukemista arvostamaan.
VastaaPoistaMuistan että luin paljon vanhemmilleni ääneen, sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan. Aina he jaksoivat kuunnella :)
Tyttärelle luimme paljon, ihan vauvasta saakka, mutta jostain syystä hän ei ole innostunut lukemisesta, joka kyllä tavallaan on yllättänytkin.Koska hän oli pienenä hyvinkin kiinnostunut kirjoista.
Välillä oli aikoja kun luin kirjan viikossa, nyt vähemmin vaikka aikaa olisi enemmän.
Kuuluin kolmeen kirjakerhoon, tilasin etupäässä niistä vain harrastuskirjoja.
Mielenkiintoinen postaus, tästä kiitos!
Ehdottomasti sillä on merkitystä, miten vanhemmat lukemiseen suhtautuvat. Jollei kotona lueta kirjoja, eivätkä vanhemmat ole niistä mitenkään kiinnostuneita, vaikea siinä on lapsille mitään muuta todistaa.
PoistaEi meilläkään tytär nyt aikuisena ole mitenkään ahkera lukija. Siihen tietysti vaikuttaa hänen elämäntilanteensa. Olen ajatellut, että olen kuitenkin kummallekin tarjonnut saman määrän innostusta lukemiseen, ja aikuisena en voi enkä tahdo heihin vaikuttaa. Eihän sitä tiedä, millainen lukuhiiiri näistä tyttäristämme jossain myöhemmässä vaiheessa vielä tekeytyy.
Oikein hyvä asiajuttu sulla täällä. Hyvin samantapaista oli lukuharrastuksen aloittaminen, luokan perällä oli hylly josta tuli luettua varmaan aika tarkasti kirjat. Silloin laitoin päiväkirjaan, mitä luin. Nuoruusaikoina luin myös ja aloin kerätä kirjoja itsellekin, nyt olen ne pääasiassa jo hävittänyt. Enkä enää osta itselle kuin poikkeustapauksissa.
VastaaPoistaKirjasto on ja on ollut aina tärkeä kunnallinen palvelu. Voi kun osaisin noita uutuuskirjoja alkaa lukemaan myös, mikä lie kun ne ei tartu mukaan :) Vai eikö kirjastossa ne tule vastaan tarpeeksi usein.
Monella paikkakunnalla uutuuskirjat ovat jo vanhoja kirjastoon saapuessaan. Meillä kirjasto saa vielä sen verran hyvin rahoitusta, että pystyy uutuudet hankkimaan aika nopealla aikataululla. Jos jonkun uutuuden haluan lukea, mutta en halua sitä syystä tai toisesta itselleni ostaa, laitan lainausvarauksen kirjastoon hyvissä ajoin. Syksyisin seuraan mediasta uutuuskirjojen julkaisuja ja siten pysyn aika hyvin perillä, mitä on tulossa.
PoistaVaan eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä, onko kirja uusi vai vanha. Pääasia, että se on niin kiinnostava, että se tulee luetuksi.
Olipas hyvä juttu!
VastaaPoistaEn ole merkinnyt muistiin lukemiani kirjoja, ja joskus lainaan kirjastosta jo lukemiani ihan vahingossa. Paljon lukevalle on suuri ilo huonomuistisuudesta: kirjan voi lukea uudestaan muutaman vuoden päästä eikä ollenkaan muista loppuratkaisua. Olin jossain välissä huolissani siitä, miten lukeminen onnistuu, jos dementoidun vanhemmiten, kun en kirjan puolivälissä enää muista alkua. Ratkaisu tähän on tietysti siinä vaiheessa lukea yhä uudestaan sellaisia kirjoja, jotka on oppinut ulkoa jo lapsuudessa. Ei ole niin väliä, jatkaako samasta kohdasta mihin jäi, ja saattaa muistaa kirjan henkilötkin.
Arvaa vaan, kuinka monta kertaa olen raahannut kirjastosta jo aiemmin lukemiani kirjoja. Ja ostanut kirpparilta tai alestakin. Varsinkin dekkareissa niin saattaa tapahtua, kun samalla kirjailijalla nimet ovat usein hyvin samankaltaisia. Aika pian lukiessa huomaa, että tämän olen lukenut aiemminkin. Mutta jos edellisestä lukukerrasta on paljon aikaa, kirjan voi kyllä lukea toistamiseen. Sitten on myös joitakin kirjoja, jotka vain paranevat toisella lukukerralla. Esimerkiksi monet klassikot kestävät vähintään kaksi lukukertaa, elleivät enemmänkin.
PoistaMuutamaa dementikkoa läheltä seuranneena en usko heidän itsensä kovin paljon kärsivän siitä, etteivät muista lukemiaan kirjoja, tai niiden alkua tahi henkilöitä. Sama kirja tuntuu joka kerta yhtä uudelta ja ainutlaatuiselta. Toisaalta olen myös huomannut, että dementian edetessä lukeminen näyttää jäävän.
Lukeminen on myös dementian kannalta hyvä harrastus. Lukeminen sparraa aivoja ja näin saattaa siis viivyttää muistisairauden puhkeamista tai etenemistä. Luetaan siis innolla.
Nykyään luen aika paljon ja hyviä kirjavinkkejä saakin eri blogeista.
VastaaPoistaKirjastoa käytetään, harvemmin enää tulee kirjoja ostettua, paitsi lastenkirjoja.
Mukavia lukuhetkiä!
Seuraan vain muutamaa kirjablogia, mutta niistäkin tulee ammennettua runsaasti hyviä vinkkejä. Meillä on sen verran hyvä kirjasto, ettei tarvitse lainaustiskiä edemmäs mennä, kun jo pari kirjaa on tarttunut mukaan. Tiskin vieressä on hylly, johon kirjastotädit nostavat ehdolle uutuuksia ja muita suositeltavia kirjoja. Myös kirjaston juuri palautuneiden hylly on erinomainen bongauspaikka. Suosituimmat lainakirjat ovat usein niitä, joita myös itse lainaisi.
PoistaKirjat ovat sen verran kalliita, että vähemmän niitä tulee itselle ostettua. Toisille lahjaksi kylläkin ostan jonkun verran. Ja kirja-alesta on vaikea kirjatta lähteä.
Lapsuudessa ja nuoruudessa luin itse paljon kirjoja. Perheen perustamisen jälkeen lukeminen jäi todella vähäiseksi. Lapsille toki tuli sitten luettua satuja sitäkin enemmän. Mieheni on intohimoinen kirjojen lukija ja hän yritti omalta osaltaan istuttaa omiin poikiimme jo heti lapsesta saakka lukuinnostusta ja mielenkiintoa kirjoihin hankkimalla heille paljon lahjaksi kirjoja. No ketään heistä ei voi sanoa intohimoiseksi kirjojen lukijaksi.
VastaaPoistaLapsia ei voi väkisin laittaa lukemaan, mutta oma esimerkki saattaa olla sitäkin parempi opettaja. Elämässä on niin paljon erilaisia vaiheita, ettei millään jokaiseen rakoon lukeminen ja kirjat mahdu. Meidän onnemme on kattava lukutaito ja kaikilla mahdollisuus lukemiseen.
PoistaJossain vaiheessa lapsuutta kirja ei ollut se ykköstoive joulu- ja syntymäpäivälahjojen joukossa. Ei omassa lapsuudessa eikä kyllä omilla lapsillakaan. Sitkeästi sitä keinoa äitinäkin tuli käytettyä. Kuten on tehnyt miehesikin. Lopputulokseen ei aina voi vaikuttaa.
Vau! Onpas hurjaa tuo, että joskus olet lukenut 28 kirjaa kuukaudessa! Sehän on käytännössä kirja per päivä. Mieletöntä! :D
VastaaPoistaItse olen aika tasainen lukija, kuten sinäkin kirjoitit nykyään olevasi, eli luen sellaisen 3-5 kirjaa kuukaudessa. Joskus sitä innostuu ja menee enemmänkin, mutta noissa lukemissa sitä mennään yleensä :)
Kirjat ja lukeminen ovat jotain niin mahtavaa. Pelkästään se, että pääsen vaikkapa kirjastolle, sinne kirjojen keskelle, on aina ihan omanlaisensa ilo ♥
Sanos muuta! Itsekin ihmettelin noita liki kirja päivässä lukemia. Ja tuollaisia kuukausia oli useita muutaman vuoden aikana. Miten kummassa olen saanut ajan riittämään?
PoistaIhanaa kuulla muilla olevan samanlaisia intohimoja. Tykkään jo pelkästään kirjan kansien hiplaamisesta ja tunne vain paranee, kun pääsee aloittamaan lukemisen. Kirjakaupoissa ja kirjastoissa voisin viettää aikaa pelkästään kirjoja katselemalla ja lukemista valitsemalla.
Olipa paljon mielenkiintoista tietoa! Itse luin aiemmin paljon. Nykyisinkin kirjastosta aina jotakin on lainassa, mutta aika riittää alle kymmenen kirjan lukemiseen vuodessa. Lastenkirjoja luetaankin sitten kasapäin.
VastaaPoistaTeillä on menossa lastenkirjavaihe, eikä sekään hullumpaa aikaa ole. Hyviä lastenkirjoja on pilvin pimein ja hyvää kirjaa on aikuisenkin kiva lapselle lukea. Tuntuu hiukan haikealta, kun nyt ei ole lapsia, joille lukea. Monen monta kesää ja joulunaikaa sain lukea veljeni tyttärelle hänen ollessa meillä hoidossa. Tyttö täyttää keväällä 15, emmekä enää vietä yhteisiä iltoja Barbababoja tai Astrid Lindgrenin tarinoita lukien.
PoistaOletpa sinä järjestelmällinen. Vau. En ikinä pystyisi vastaavaan. Kun en kirjoita kirjojen nimiä ylös, joudun ajoittain pinnistelemään takakannen kanssa, että olenko lukenut vai en.
VastaaPoistaMinä jopa voisin kokeilla tuota lukuhaastetta. Koska en ota paineita.
Vaikka ne luetut kirjat listaisikin, tulee silti vastaan tilanteita, ettei vaan muista, onko jonkun kirjan lukenut. Ei edes sitä takakantta tavaamalla. Jos lukemisen aloitettuaan huomaa, että tämä on tuttu tarina ja muistan tämän, silloin harvemmin jatkan. Jos taasen tarina tuntuu tutulta, mutta en kuitenkaan muista tarkalleen tapahtumia, luen kirjan loppuun. Näin tapahtui juuri ennen joulua. Kirja oli sen verran hyvä, että se oli hyvä myös toistamiseen luettuna.
PoistaIhana lukea tällaista tekstiä, kuulostaa niin tutulle! Lukeminen on aina ollut mun juttu, ja kirjasto ihana paikka lapsuudessa ja nuoruudessa. Nykyisin tulee tilattu melkeinpä ne kirjat, jotka haluan lukea, ja arkistoitua sitten kirjahyllyyn, aakkosjärjestykseen tietenkin;)
VastaaPoistaTyttären kanssa juuri eilen innostuttiin tuosta haasteesta ja päätettiin lähteä mukaan. Minä kylläkin jo tiedän ettei kirja/viikko taida olla mahdollista, mutta katsotaan mihin päästään. Meidän lista koostuu sellaisista lukemattomista kirjoista, jotka jo löytyvät kotoa, jommankumman kirjahyllystä. Eilen aloitin siis Davidin unen...
Kävinkin lukemassa postauksesi tästä haasteesta. Aika hieno idea etsiä ensin luettavaa omasta hyllystä. Minullakin on jo niin paljon kirjoja, että vanhimpia voisin ihan hyvin lukea uudelleen.
PoistaAakkosjärjestyksessä on meidänkin kirjat. Tosin viime vuoden hankinnat eivät ole vielä ehtineet aakkostukseen ja siinä sitä onkin taas urakka odottamassa.
Mulla on lukeminen jäänyt tosi vähiin. En enään pysty lukemaan sängyssä. Silloin kun luin, oli paha tapani, aloitin kirjan illalla ja kun oli jännä kirja piti sen loppuun asti lukea. Kello oli sitten vaikka mitä !!
VastaaPoistaTuo on todella tuttua, että jännä kirja on pakko lukea loppuun. Siinä ei auta, vaikka tietää ajan kiitävän ja aamun lähestyvän. Saatan laskea kirjan välillä pöydälle ja sammuttaa valon, mutta niin vain joudun sytyttämään lampun uudelleen ja jatkamaan lukemista. Silloin ajattelen, että nukutaan sitten seuraavana yönä.
PoistaVälillä innostun lukemaan vaikka kuinka ja välillä se taas jää.
VastaaPoistaLukeminen on tosiaankin välillä kausittaista. Jos elämässä on liian paljon muuta puuhaa, ei yksinkertaisesti ehdi ja jaksa keskittyä kirjan ääreen. Keskittymistä lukeminen kuitenkin vaatii. Muuten ei muista lukemastaan yhtään mitään.
PoistaLoistavaa hehkuttaa lukemista nyt, kun kirjojen suosio on kuulema kovasti laskenut. En voisi kuvitella elämää ilman kirjoja. Vieläkin haen erilaisia tietojakin kirjoista, vaikka netti on suorin tie asioihin. Painan muistiin asioita hahmottamalla, missä kohdalla sivua ja minkä kuvan alla se kurkistaa. Kirjat, niiden paperi ja struktuuri on niin konkreettista.
VastaaPoistaLuen useimmiten kuten sinä, illalla myöhään sängyssä vähän tai pitkään. Nyt on menossa Mankellin kirja "Nimeltään Tea-Bag". Hyvää kirjakevättä!
Kirjojen ja paperijulkaisujen romahtamista hehkutettiin muutama vuosi sitten, mutta silti digitaaliset kirjat eivät ole olleet mikään menestys. Kirja on kirja ja sen tunteminen hyppysissään osa lukemisen taikaa. Kirja on menettänyt rahallisen arvonsa, lähinnä jälleenmyyntiarvonsa. Sen huomaa siitä, kuinka nopesti uutuudet tulevat alennusmyyntiin ja kuinka heti joulun jälkeen jo saa kirppareilta syksyn julkaisuja. Ja kuolinpesätkin huolivat kirjoja vain pitkin hampain. Vaikea uskoa, että kirja sinänsä ihan heti mihinkään katoaisi.
PoistaMankellit olen lähes kaikki lukenut. Mainitsemasi kirja on kuitenkin lukematta. Kiitos vinkistä ja hyvää kirjakevättä myös sinulle!
Olen todella laiska lukemaan.
VastaaPoistaOlisiko se vaikuttanut kun pienenä en saanut lukea kuin läksyjä.
töitä piti tehdä.
Mukavaa luku-iloa sinne teille.
Kyllä sillä on voinut hyvinkin olla vaikutusta, jos ei pienenä ei saanut vapaasti lukea. Muistan omastakin lapsuudesta, kuinka usein kuuli sanottavan, että paljon lukiessa näkö huononee. Onneksi meillä kotona ei lukemisesta marmatettu, jos vain läksyt oli tehty.
PoistaKyllä me suomalaiset olemme onnellisessa asemassa; meillä luetaan ja osataan lukea, mutta paljon on heitäkin, joille kirjojen maailma ei avaudu eikä kiinnosta. Minä olin lapsuudessa ja nuoruudessa kirjojen ahmija. Kun lapset olivat pieniä, luin niin paljon kuin jaksoivat kuunnella - luin, vaikka eivät jaksaneetkaan, ja hyviä lukijoita heistäkin tuli. Aikuisiällä lukeminen on kovin kausittaista, mutta on ihanaa kun tietää, että lukemisen mahdollisuus on koko ajan olemassa.
VastaaPoistaLapsena ja nuorena on enemmän aikaa omille harrastuksille. Niin myös lukemiselle. Aikuisena on paljon muutakin tekemistä ja usein on niin väsynyt, ettei enää jaksa lukemiseen keskittyä. Onneksi elämässä on monenlaisia vaiheita. Myös sellaisia, jolloin aikaa ja jaksamista riittää lukemisellekin.
PoistaVoin vain kuvitella kuinka rajoittunutta elämä olisi ilman lukutaitoa. Rakastan lukemista, harmillista kun siihen ei tällä hetkellä ole vain tarpeeksi aikaa.
VastaaPoistaNiin, lapsena sitä usein ajatteli, että aikuisena en muuta teekään, kuin luen. Aikuisena sitten tekemistä on niin paljon, että lukemaan ehtii yleensä vasta muiden hommien jälkeen. Onneksi sellaistakin aikaa löytyy. Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Ajatellaan, ettei ei se määrä vaan laatu. Lukemisessakin.
PoistaMinä pidän myös kovasti lukemisesta. Nyt on tosin ollut luvun alla pelkät tenttikirjat, joita riittää...
VastaaPoistaSussi, sinä olet yksi niistä ihanista ihmisistä, joka on myös tuottanut lukemista toisille. Lue vaan ahkerasti niitä lakikirjoja ja valmistut sitten ajallaan. Ehkä joskus pääsemme lukemaan lisää luomiasi tarinoita...
PoistaHieno kirjoitus! Lukeminen on mukavaa ja yksi minunkin harrastuksistani. Välillä lukeminen jää vähemmälle, toisinaan taas kirjoja tulee ahmittua urakalla. Olen harmitellut, että en ole kirjannut ylös lukemiani kirjoja.
VastaaPoistaLapsille ja nuorille kirja tarjoaa tärkeän mahdollisuuden rauhoittumiseen ja opettaa myös pitkäjänteisyyttä. Ne ovat tärkeitä taitoja tässä hetkisessä some-maailmassa, joka ruokkii helposti välittömän mielihyvän tavoittelua ja tuottaa valmiiksi pureskeltuja mielikuvia ja käsityksiä.
Hiukan surettaa kuulla uutisia lasten ja nuorten lukemattomuudesta. Eivät edes tiedä, mistä jäävät paitsi. Onneksi on myös niitä nuoria, jotka lukevat muidenkin edestä.
PoistaAina ei ole riittävästi aikaa lukemiseen, vaikka halua olisikin. Lukeminen on siitä ihana harrastus, että sen voi rauhassa jättää jonnekin taka-alalle uinumaan ja ottaa taas käyttöönsä heti, kun sopivaa aikaa löytyy.
Jälleen kerran oivallinen ja hieno postaus, kiitos ystäväni! Lukeminen on niin tärkeä juttu, kerrassaan! Meillä lapsista kolme oli oikein kirja-ahmatteja, neljäs ei sitten ollutkaan. Yritin hiljalleen häntä herätellä lukemaan...onnistuinkin, nyt 26-vuotiaana hän on kovinkin innokas lukija! Ja mitä koulumenestykseen tulee, niin kasvanut lukunopeus on mitä oivallisin apu tässäkin kohtaa ja kun repertuaari kasvaa vieraskieliseen kirjallisuuteen niin lopputulos varmaan rikkaampi!
VastaaPoistaItse en tällä hetkellä kovin paljoa lue, tosin aina jotain on menossa, rakastan kirjoja - juurikin sellaisia aarteita, jotka on pakko saada omaksi ja joihin voi joskus palata. Matkoilla meillä on aina luettavaa mukana. Kerran meillä oli niin viettelevä kirja 'Viimeinen hyvä ihminen' A. J. Kazinskyltä, että yöllä vessareissullakin piti ainakin yksi luku lukea :D
Mukavia lukuhetkiä!
Lukeminen on mukavan viihteen lisäksi myös tärkeä oppimisen väline. Totesit ihan oikein, että nopea ja hyvä lukija varmasti myös hyötyy kyvystään laajemminkin.
PoistaEikö muuten ole kummallista, että aina pitää matkalle hankkia luettavaa, vaikka usein itse matka sinänsä tarjoaa jo niin paljon virikkeitä, ettei paljon ehdi reissussa lukea. Koneessakin kaivan aina kirjan esille ja sitten huomaan tarkkailevani lentoemoja, muita matkustajia, pilviä ja koneen teknisiä vempaimia. Kirjat ovat kasvaneet varmaankin käsiini kiinni, joten ilman niitä ei mihinkään voi mennä. Jopa matkakohteessa saatan käydä ostamassa pokkarin pari ja vähintäänkin vierasmaalaisia lehtiä. Joita sitten lueskelen vasta kotona. Viime kesän Berliinin matkalla oli kirja mukana ja luin sitä kyllä ennen valojen sammuttamista hotellissa. Kotona jouduin aloittamaan kirjan alusta, sillä en muistanut yhtään mitään lukemastani. Niin paljon ajatukset kuitenkin pyörivät matkalla koetuissa asioissa.
Oo, mikä ihan postaus lukutoukalle. Mulla on samanlainen historia kirjakerhojen ja alelistojen kanssa, nykyään luen vain kirjaston kirjoja. No toki puutarhakirjoja tulee hankittua ja tietokirjoja.
VastaaPoistaMinä sorrun edelleenkin alelistoihin. Eilen hain kirja-alesta tilaamani pinkan luettavaa. Käytän paljon kirjastoakin, mutta usein törmään siihen aikarajaan. Lainaan kerralla niin monta kirjaa, etten kaikkia ehdi lukea ja harmittaa sitten uusia lainoja ja palautella viime tipassa. Omat kirjat ovat mukavaa täydennystä kirjastokirjoihin. Kirpparit ja kierrätyskeskuset ovat tulleet uutena kirjanhankintapaikkana. Etenkin kierrätyskeskuksissa kirjoilla ei paljon hintaa ole ja varsinkin vuodenvaihteen jälkeen monet kiikuttavat lahjakirjansa heti kiertoon. Saattaa saada mielenkiintoisia uutuuksia pilkkahinnalla. Kun kirjan ostaa eurolla, sen voi mielihyvin laittaa luettuaan uudelleen kiertoon vaikka ilmaiseksi. Puutarha- ja muut tietokirjat ovat kyllä niitä, joita mielellään ostaa itselleen ja ihan uutenakin. Niitä tulee luettua ja selattua useamman kerran.
PoistaMinä en voi lukea kirjastokirjoja, koska kirjat ovat saattaneet olla homekodeissa tai tupakoijan käsissä jne...
VastaaPoistaEli ostan kirjani ihan uusina. Tai saan niitä lahjaksi. <3
Tai teen itse... =D
...niin siis astman vuoksi... =/
PoistaJoskus tällainen perustervekin ihminen haistaa kirjastonkirjasta, että sitä lukiessa on tupakka sauhunnut. On se aika suuri taloudellinenkin menetys, ettei voi kirjastoa käyttää. Kirjat ovat meillä kuitenkin aika kalliita. Mutta useimmat harrastukset maksavat, eikä lukeminen ole laisinkaan sieltä huonoimmasta päästä. Ei myöskään kalleimmasta.
PoistaOnnittelut sinulle vielä tätäkin kautta runokirjasi julkaisusta! Hieno asia kerrassaan.
Ihan mahtava kirjoitus!
VastaaPoistaJuuri joulun alla puhuttiin erään ystävän kanssa lukemisesta. Oikein hyvän kirjan henkilöistä tulee lähes ystäviä ja on tosi haikeaa luopua heistä kirjan loputtua!
Juuri näin. Hyvässä kirjassa eläytyy tarinan ihmisiin ja kulkee heidän mukanaan tarinassa. Päättyipä kirja miten tahansa, kansien sulkemisen jälkeen menee aikansa irrottautua tunnelmasta.
PoistaLuin kirjoituksesi suurella nautinnolla. Rakastan kirjojen maailmoja, jotka tempaavat mukaansa ja antavat pohdittavaa, uusia ulottuvuuksia ja vinkkejä muista ajattelutavoista. Kun luen, en näe enkä kuule mitään ympärilläni - väittää Vanha herra.
VastaaPoistaTosi mukava "tavata" muita intohimoisia kirjojen ystäviä. Uuden tarinan aloittaminen on aina yhtä jännittävä kokemus ja ne hyvät tarinat vievät niin tehokkaasti mennessään, ettei sitä todellakaan muuta maailmaa ympärillään huomaa. Vanha herra on siis varmasti ihan oikeassa.
PoistaOlisihan se ihan kamalaa jos ei osaisi lukea tai ainakin se tuntuu näin meikäläisestä ihan hurjalta.
VastaaPoistaMinä luen aika epätasaisesti,joskus hyvinkin innolla ja sitten taas menee aikoja ilman kirjan kirjaa.
Tyttönä ollessa olin kirjakerhon innokas jäsen, mutta sitten se jostain syystä jäi. Luen myös monesti mielestäni hyviä kirjoja uudelleen, ehkä pian tai sitten vuosien jälkeen.Viimeksi luin taas kerran Sota ja Rauha kirjasarjan.Melkein joka vuosi luen ainakin osan Seitsemästä veljeksestä, se on niin ihana kerrannoltaan ja luonnon-ja ihmissielun kuvauksessa.Nyt luin juuri äsken jouluksi ostamani kirjan James Bowen Bobin joulu. Aikaa vain soisin enempi lukemiselle.
Luin innolla tämän blogisi ja kyllä voi kuin ihailla miten johdonmukaisesti olet lukemiseen paneutunut.
Varmaan intohimoisilla lukijoillakin on omat tyvenet hetkensä, jolloin ei vain tule luettua. Syystä tai toisesta. Monta yötä olen lukenut sen vuoksi, ettei uni tule. Ja valvonut sen vuoksi, että käsillä on niin kiinnostava kirja, ettei sitä voi laskea kesken pois.
PoistaKlassikot ovat kirjoja, joihin voi palata kerran jos toisenkin. Niistä löytää uusia elementtejä joka lukukerralla. Myös oma elämäntilanne vaikuttaa lukukokemukseen ja sama kirja eri aikoina tuottaa uusia ajatuksia.
Minulla olisi varmasti enemmänkin aikaa lukemiselle, mutta kun olen niin monesta asiasta innostunut. Niinpä lukeminen jää useimmiten siihen iltahetkeen, jolloin menen sänkyyn. Väsymyksen asteesta ja aamuherätyksen ajankohdasta riippuen luen lyhyemmän tai pidemmän aikaa.