Ajankulua ja ongelmanratkaisua

Hilda Flodinin veistokset Pohjola talon sisäänkäynnissä Helsingin Aleksanterinkadulla.

Joulun aikaan huomasin, että minulla on ongelma. Saattaa toki olla useampikin, mutta yksi vaivaa juuri nyt ylitse muiden. Tykkään nimittäin todella paljon kutomisesta ja etenkin villasukkien kutomisesta. Maailmaa ei kuitenkaan voi villasukilla täyttää, vaikka harrastuksen laajuudesta päätellen varsin moni niin on ajatellut. Sukulaiset ja tuttavat eivät määräänsä enempää villasukkia halua. Myyminen on turhauttavaa, sillä toisten mielestä pilkkahintaan ei saa myydä ja toisten mielestä hinta on aivan liian kova. Vaikka hinta olisi mikä, aina se on jonkun mielestä jommassa kummassa ääripäässä.

En ole ammattilainen, enkä sellaiseksi pyrikään. Jatkossa lahjoitan, minkä lahjoitan ja loput taidan myydä siihen hintaan, että materiaalikustannusten lisäksi viivan alle jää hivenen hyvänmielen palkkiota. Jos jonkun mielestä edullisilla hinnoilla halveksun käsityöläisyyttä ja poljen muiden käsityöläisten hintoja, niin olkoon se heidän tulkintansa. Kutominen on kivaa monellakin tapaa, mutta ei ole myöskään mitään mieltä kutoa ja purkaa vain siksi, etteivät kaapit ja laatikot täyttyisi valmiista töistä. Töistä, joita kukaan ei liian kalliilla osta ja joita ei liian halvalla saa myydä. Lahjoittaisin kaikki, mutta sen verran on tienestit tiukassa, että jostain pitää saada myös rahaa uusiin lankoihin.

Ostin itselleni joululahjaksi muutaman käsityökirjan ja Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" on yksi niistä. Päätin aloittaa kuluvan vuoden vähän erilaisella villasukkaotteella eli pyrin opettelemaan uusia malleja. Sitä toki olen tehnyt aiemminkin, mutta nyt yritän pureutua vaikean näköisiin malleihin. Ojanperän kirjassa on tosi kauniita sukkamalleja. Enimmäkseen naisille, mutta muutama myös miehille sopivia. Ohjeet ja kaaviot ovat selkeitä ja osin kuvien lisäksi myös sanallisesti selitettyinä.

Vasemalla Vadelmaiset, oikealla Kukkapolku-sukat.

Ensimmäisenä haasteena aloitin Kukkapolku -nimiset sukat, jotka kuvassa oikealla. Kirjan mallisukat löytyvät ylemmän kuvakollaasin oikeasta reunasta. 

Vasemalla oleviin Vadelmaiset -sukkiin löysin ohjeen Kardemumman talo -blogista. Käy kurkkaamassa, jos haluat ohjeen ja nähdä, millaiselta kuvio näyttää jalassa. Malli on todella helppo ja nopea ja todellakin viehättävämpi, mitä minun vaisu kuvani kertoo. 

Kukkapolku-sukkien ohje kaaviokuvineen näytti vaikeammalta, mitä sitten olikaan. Sen verran poikkesin ohjeesta, että käytin lankana valkoisen sijasta luonnonvalkoista ja sijoitin sukan varteen vain yhden virkatun kukan yhdeksän sijasta. Siihen on parikin syytä eli en ole nykyisin kovin innostunut virkkaamaan ja toiseksi tuo kukkien ompeleminen sukanvarteen on vielä ärsyttävämpää kuin lankojen päätteleminen.

Opetus: älä kuvaa valkoista kohdetta valkoista taustaa vasten.

 
Seuraavaksi otin työn alle Helmi-Orvokki -sukan, joka löytyy kirjakuvakollaasin vasemmasta reunasta. Laatikossani ei ollut harmaata eikä beigeä lankaa, joten toteutin omani yhdistämällä valkoiseen syklaamia. Ja tälläkin kertaa jätin valmiista sukasta virkatut kukat kokonaan pois. Tämäkin oli helppo malli. Tosin jalkapöydän päälle tuleva pitsikuvio vaati tarkkaavaisuutta ja ohjeen seurantaa. Käytin apuna nauhalla kaulaan ripustamaani kerrosrivilaskuria. Muuten olisin seonnut ohjeessa keskeytysten sattuessa. 

Kummankin sukan ohje on naisen jalankoolle 37, joten olen työstänyt mallia vähän isommaksi. Kukkapolku-sukassa kudoin yhden ylimääräisen pitsikuvion vaaleanpunaisine raitoineen ennen kärkikavennuksia ja Helmi-Orvokissa tein muutaman ylimääräisen sileän kerroksen pitsikuvion jälkeen. Myöhemmin totesin, että viimeisen pitsikuvion olisi voinut kutoa kokonaisuudessaan, ohjeessa se tehdään vain puoliksi.

Joulunpyhinä, ennen Ojanperän kirjan ottamista käsittelyyn, päätin tuhota suureksi pussilliseksi patoutunutta jämälankerien massaa. Lukemattomia eri värisiä ja pikkuruisia lankakeriä, joille olen pitkään miettinyt käyttötarkoitusta. Kaivoin esiin digitaalisen keittiövaa'an ja lajittelin langat toisiinsa sopiviin väriryhmiin. Punnitsin langat siten, että sain aina kahteen kerään suunnilleen saman määrän lankaa. 

Aloitin punasävyisistä langoista ja rauhoitin värit tekemällä sukkaan mustan resorin, kantapään ja kärjen. Kudoin saman aikaisesti molempia sukkia, jotta näin tarkemmin, miten pitkälle kustakin kerästä sukkaa valmistuu. Se on tärkeää etenkin silloin, jos haluaa likimain täsmälliset määrät samaa lankaa molempiin sukkiin. Liukuvärjätyistä langoista oli välillä todella vaikea löytää samaa aloituskohtaa, eikä se täysin aina onnistunutkaan. 
 

Toiset jämälankasukat kerrostuivat oranssi-keltaisista sävyistä. Vähän tuli vihreää ja harmaan sävyjäkin mukaan, kun samassa langassa oli useampia värejä. Jälleen yksivärinen resori, kantapää ja kärki rauhoittaa sekamelskaa.

Lilat sukat olivat tosi helppo nakki, sillä niissä lankajämä koostuu valtaosiltaan lilasta ja olisiko tuo raitalanka sitten vaahtokarkkia tai jotain muuta liukuvärjättyä raitalankaa. Liloja pikkukeriä oli jostain syystä kertynyt useampi kappale ja uskaltauduin kokeilemaan, riittäisikö niistä sukan pääväriksi. Riittihän se juuri ja juuri. Vajaan kerroksen verran jäi lankaa eli tarkalle otti.

Ruskeat, vihreät, siniset ja harmaat jämälangat odottavat vielä käsittelyä.

Pikkuisia lankajämiä ei missään nimessä kannata hävittää. Uskokaa huviksenne, mutta neljästä grammasta kutoo monen monta kerrosta ja muutamasta pikkuisestakin kerästä valmistuu äkkiä kokonainen sukka ja sille pari. Myös ihan sikinsokin räsymattotyyliin valituin tai valitsemattomin sävyin tulee hauskan näköisiä sukkia. Eikä kukaan kiellä tekemästä kahta erilaista sukkaa. Olihan Peppi Pitkätossullakin jaloissaan sukat eriparia.

Nämä eivät ole jämälankasukat, vaan ohjeen näin Facebookin Voihan villasukka -ryhmään jonkun lataamassa videossa ja mallin nimi on Flying Swallows (Lady in Red -blogissa ko. malli on nähtävissä alkuperäisen ohjeen mukaan toteutettuna). On muuten ihan helppo ja nätti malli, varsinkin toteutettuna esimerkiksi liukuvärjätyllä langalla. Menin mallia muuttamaan ja tulos on jotain ihan muuta. Koska valmiin työn purkaminen on äärimmäisen turhauttavaa, annoin olla. Tulipa kokeiltua Novitan Eero-lankaa, joka oli tarjouksessa ja josta löytyi kiva puolukanpuuron väri.

Joulupukki toi minulle myös tällaiset lapaset. Sain kyllä selvityksen, miten malli on toteutettu, mutta eihän se päähän jäänyt. Tarkoitus on jollain ajalla perehtyä aiheeseen paremmin. Moni taitava puikkojen heiluttaja varmaan osaa jo tästä kuvastakin mallin päätellä.

Uusi sukka on jo tuloillaan. Välityö. Seuraava luultavasti taas Merja Ojanperän kirjasta.

Huonekuusen latva

Loppiaisen nettiseikkailun tuloksena tilatut siemenpussukat ovat saapuneet. Jossain välissä pitäisi ehtiä laatia syvällisempi kylvösuunnitelma, sillä sen aika ei ole jossain tulevaisuudessa, vaan joidenkin lajien osalta jo käsillä. Tarkoitus on siis siirtyä takaisin perusasioihin eli puhumaan puutarhaa kaikkien sinne tänne seikkailujen jälkeen.
Saamattomuutta ilmassa, mutta eiköhän se taas tästä pois puhallu.