Kuunliljat ja kaverit, missä olette?

Huhtikuinen lämpö sekoitti puutarhaihmisen kuvittelemaan, että kevät olisi pidemmällä, kuin olikaan. Vapuntienoon hyinen kylmyys palautti maan pinnalle, totuuteen. Kevät etenee nyt hitain askelin, mutta etenee kuitenkin. Jokainen puutarhakierros tuo jotain uutta ja jännää esiin. Samoin jokaisella kiierroksella nousee mieleen kysymyksiä, missä on tämä ja tuo kasvi?

Kuunliljojen viipymistä ihmettelen eniten. Eivät ne koskaan keväisin ensimmäisten joukossa ole, mutta nyt ei ole näkyvissä yhtä ainutta kuunliljan kärkeä. Ei missään niistä lukuisista paikoista, joita pihallani on. Ei kuunliljan kuunliljaa. Olen huolissani. Näinkö viime kesäinen kuivuus sitten puutarhaani vaikutti? Vei kuunliljat, ainakin ne.

Sisääntulon vanhin istutuspenkki on odottanut uudistamista. Siinä olevia istutuksia kuivuus rankaisi kovimmin. Suunnitelmat penkin kohentamiselle ovat jo pitkällä. Olen vain odottanut näkeväni perennojen versovan mullasta, jotta osaan niitä oikeista paikoista ryhtyä ylös kaivamaan ja jakamaan sekä mahdollisesti uudelleen istuttamaan. Kuunliljat, jaloangervot ja joitakin syysleimuja. Syysleimuista on jo versot esillä. Joitakin jaloangervojakin on jo ilmaantunut näkyviin, mutta niiden suhteen olen lähes yhtä huolissani, kuin kuunliljojenkin. Käykö niin, että koko penkki menee kasvienkin osalta täydellisesti uusiksi. Ei ole vanhaa jaettavaksi vaan kivireunuksen uusimisen ja mullan lisäämisen myötä myös istutukset on hankittava.

Kärhöjen kohtalo on jokakesäinen jännittämisen aihe. Viime kevät oli kärhöjen suhteen ruhtinaallista onnistumisen aikaa. Ne nousivat aikaisin ja hyväkuntoisina. Kukkivatkin ahkerasti. Hyvin ymmärrän, jos kärhöt ovat viime vuoden ahkeroinnista väsähtäneitä ja haluavat herätä vähän hitaammin. Olen kiertänyt kärhöjäni tutkaillen, kuka heistä on kevätvirkku, kuka vielä pohdiskelee multavällyissä ja kuka ei jaksa nousta laisinkaan.

Clematis -Ville de Lyon'

Pikkupuutarhan alppikärhön leikkasin melkoisen risuuntumisen vuoksi alkukesän kukinnan jälkeen ja se näytti suuttuneen siitä totaalisesti. Olin jo valmistautunut uuden hankintaan. Niin vain on herännyt alppikärhökin ja pukkaa uutta versoa. Kukintaa ei varmasti tarvitse tänä keväänä ihailla, vaan ei haittaa, kunhan on elossa. Samoin sen kaverina kasvava Ville de Lyon oli viime kesänä vähän vaisu, mutta sekin on herännyt terhakkaana.

Clematis 'Pink Fantasy'

Vastapäätä Pikkupuutarhan köynnöskaarta asustavat Columnella ja Pink Fantasy ovat jo hyvin hereillä. Columnella ensimmäisten joukossa. Sen sijaan kriikunan kupeessa kasvava Multi Blue joko tykkää köllötellä mullassa tai sitten ei meinaa nousta laisinkaan.

Pikkupuutarhan viime kesän uusista asukeista Purpurea Plena Elegans on hyvin hereillä. Sen sijaan ihastuttavasta Warszawska Nikestä ei näy henkäystäkään.

Clematis Warszawska Nike

Metsäpuutarhaan alkukesästä siirtämäni mantsuriankärhö pukkaa versoa mullasta. Toivon vihdoin löytäneeni sille kunnollisen paikan, jossa se viihtyy ja jossa sille on tilaa kasvaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Olopihan Syreenipenkissä runsaasti vuosi sitten kukkinut Polish Spirit on herännyt. Samoin viereisessä köynnöstuessa kasvavista joko Dr. Ruppel tai Willy. Vielä en tiedä, kumpi. Kivipolun päähän istutettu Hagley Hybrid ei näytä heräämisen merkkejä, mutta Vatukkapenkkiä vastapäätä istutettu Madame Julia Correvon sen sijaan on hengissä. Hieno juttu, sillä häneen ihastuin oikein vahvasti.

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Pionipolun Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans ovat virkeinä. Puutarhaportiin vasemman puolen Purple Dream pukkaa pitkiä versoja. Vastapäätä portin pystypuita pitkin kasvavista Multi Blue on myös herännyt. Sen vieressä kasvavista joko Piilu tai Willy on hereillä, mutta aikanaan selviää kumpi.

Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Ruusupenkin Aljonushkasta löytyi mullasta nousevia versoja viime viikolla. Kiemurapenkin Princess Diana, joka ei ole Princess Diana, on myös hengissä.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue ovat kumpikin heräänneet. Niin myös penkin toisessa päässä asustava Lumikärhö eli Paul Farges. 

Clematis ' Paul Garges' - Lumikärhö

Jos jotain olen vuosien aikana oppinut, niin en keväisin leikkaa kärhöjen edellisen kesän kuivia varsia. Ihan kuolleen näköisiin oksiin ilmestyy tuoreita versoja. Paras leikata vasta sitten, kun köynnös on vihertynyt ja siitä selvästi erottaa, mikä on elävää ja mikä ei.

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Montaa muutakin kasvia odotan kovasti. Punahatuista ei ole merkkiäkään. Syksyllä istutin pari uutta ja niiden hidastelun ymmärrän. Mutta ei kyllä näy vanhojakaan. Samoin syksyllä istutettu syyskimikki Brunette loistaa poissaolollaan. Sinivaleunikkojen suhteen olen jo luopunut toivosta. Heidän tilalleen ostin kaksi uutta sinivaleunikkoa, jotka asustavat nyt vanhimman rhodon läheisyydessä. Muutama päivä sitten pelästyin jo heidätkin salaperäisesti kadottaneeni, mutta itse olin metrin väärässä suunnassa. Helpotuksen huokaisu, löytyivät.

Rhodon nuppu kurkkii, jaksaisiko avautua.

Ei kai tässä mikään hoppu ole. Koleaa ja kuivaa on ollut, joten itsekin kasvina miettisin pari kertaa, viitsiikö vielä nousta. Oli kevät sitten varhainen tai myöhäinen, yhtä jännittävää ja yllätyksiä täynnä se aina on. Samalla puutarhuri voi harrastaa omanlaistaan muistin preppaamista kulkemalla puutarhassa pohtimassa ylös nousevien kasvien nimiä.