torstai 16. toukokuuta 2019

Kuunliljat ja kaverit, missä olette?


Huhtikuinen lämpö sekoitti puutarhaihmisen kuvittelemaan, että kevät olisi pidemmällä, kuin olikaan. Vapuntienoon hyinen kylmyys palautti maan pinnalle, totuuteen. Kevät etenee nyt hitain askelin, mutta etenee kuitenkin. Jokainen puutarhakierros tuo jotain uutta ja jännää esiin. Samoin jokaisella kiierroksella nousee mieleen kysymyksiä, missä on tämä ja tuo kasvi?

Kuunliljojen viipymistä ihmettelen eniten. Eivät ne koskaan keväisin ensimmäisten joukossa ole, mutta nyt ei ole näkyvissä yhtä ainutta kuunliljan kärkeä. Ei missään niistä lukuisista paikoista, joita pihallani on. Ei kuunliljan kuunliljaa. Olen huolissani. Näinkö viime kesäinen kuivuus sitten puutarhaani vaikutti? Vei kuunliljat, ainakin ne.


Sisääntulon vanhin istutuspenkki on odottanut uudistamista. Siinä olevia istutuksia kuivuus rankaisi kovimmin. Suunnitelmat penkin kohentamiselle ovat jo pitkällä. Olen vain odottanut näkeväni perennojen versovan mullasta, jotta osaan niitä oikeista paikoista ryhtyä ylös kaivamaan ja jakamaan sekä mahdollisesti uudelleen istuttamaan. Kuunliljat, jaloangervot ja joitakin syysleimuja. Syysleimuista on jo versot esillä. Joitakin jaloangervojakin on jo ilmaantunut näkyviin, mutta niiden suhteen olen lähes yhtä huolissani, kuin kuunliljojenkin. Käykö niin, että koko penkki menee kasvienkin osalta täydellisesti uusiksi. Ei ole vanhaa jaettavaksi vaan kivireunuksen uusimisen ja mullan lisäämisen myötä myös istutukset on hankittava.


Kärhöjen kohtalo on jokakesäinen jännittämisen aihe. Viime kevät oli kärhöjen suhteen ruhtinaallista onnistumisen aikaa. Ne nousivat aikaisin ja hyväkuntoisina. Kukkivatkin ahkerasti. Hyvin ymmärrän, jos kärhöt ovat viime vuoden ahkeroinnista väsähtäneitä ja haluavat herätä vähän hitaammin. Olen kiertänyt kärhöjäni tutkaillen, kuka heistä on kevätvirkku, kuka vielä pohdiskelee multavällyissä ja kuka ei jaksa nousta laisinkaan.

Clematis -Ville de Lyon'

Pikkupuutarhan alppikärhön leikkasin melkoisen risuuntumisen vuoksi alkukesän kukinnan jälkeen ja se näytti suuttuneen siitä totaalisesti. Olin jo valmistautunut uuden hankintaan. Niin vain on herännyt alppikärhökin ja pukkaa uutta versoa. Kukintaa ei varmasti tarvitse tänä keväänä ihailla, vaan ei haittaa, kunhan on elossa. Samoin sen kaverina kasvava Ville de Lyon oli viime kesänä vähän vaisu, mutta sekin on herännyt terhakkaana.

Clematis 'Pink Fantasy'

Vastapäätä Pikkupuutarhan köynnöskaarta asustavat Columnella ja Pink Fantasy ovat jo hyvin hereillä. Columnella ensimmäisten joukossa. Sen sijaan kriikunan kupeessa kasvava Multi Blue joko tykkää köllötellä mullassa tai sitten ei meinaa nousta laisinkaan.

Pikkupuutarhan viime kesän uusista asukeista Purpurea Plena Elegans on hyvin hereillä. Sen sijaan ihastuttavasta Warszawska Nikestä ei näy henkäystäkään.

Clematis Warszawska Nike

Metsäpuutarhaan alkukesästä siirtämäni mantsuriankärhö pukkaa versoa mullasta. Toivon vihdoin löytäneeni sille kunnollisen paikan, jossa se viihtyy ja jossa sille on tilaa kasvaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Olopihan Syreenipenkissä runsaasti vuosi sitten kukkinut Polish Spirit on herännyt. Samoin viereisessä köynnöstuessa kasvavista joko Dr. Ruppel tai Willy. Vielä en tiedä, kumpi. Kivipolun päähän istutettu Hagley Hybrid ei näytä heräämisen merkkejä, mutta Vatukkapenkkiä vastapäätä istutettu Madame Julia Correvon sen sijaan on hengissä. Hieno juttu, sillä häneen ihastuin oikein vahvasti.

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Pionipolun Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans ovat virkeinä. Puutarhaportiin vasemman puolen Purple Dream pukkaa pitkiä versoja. Vastapäätä portin pystypuita pitkin kasvavista Multi Blue on myös herännyt. Sen vieressä kasvavista joko Piilu tai Willy on hereillä, mutta aikanaan selviää kumpi.

Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Ruusupenkin Aljonushkasta löytyi mullasta nousevia versoja viime viikolla. Kiemurapenkin Princess Diana, joka ei ole Princess Diana, on myös hengissä.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue ovat kumpikin heräänneet. Niin myös penkin toisessa päässä asustava Lumikärhö eli Paul Farges. 

Clematis ' Paul Garges' - Lumikärhö

Jos jotain olen vuosien aikana oppinut, niin en keväisin leikkaa kärhöjen edellisen kesän kuivia varsia. Ihan kuolleen näköisiin oksiin ilmestyy tuoreita versoja. Paras leikata vasta sitten, kun köynnös on vihertynyt ja siitä selvästi erottaa, mikä on elävää ja mikä ei.

Echinacea purpurea - Punahattu
 

Montaa muutakin kasvia odotan kovasti. Punahatuista ei ole merkkiäkään. Syksyllä istutin pari uutta ja niiden hidastelun ymmärrän. Mutta ei kyllä näy vanhojakaan. Samoin syksyllä istutettu syyskimikki Brunette loistaa poissaolollaan. Sinivaleunikkojen suhteen olen jo luopunut toivosta. Heidän tilalleen ostin kaksi uutta sinivaleunikkoa, jotka asustavat nyt vanhimman rhodon läheisyydessä. Muutama päivä sitten pelästyin jo heidätkin salaperäisesti kadottaneeni, mutta itse olin metrin väärässä suunnassa. Helpotuksen huokaisu, löytyivät.

Rhodon nuppu kurkkii, jaksaisiko avautua.

Ei kai tässä mikään hoppu ole. Koleaa ja kuivaa on ollut, joten itsekin kasvina miettisin pari kertaa, viitsiikö vielä nousta. Oli kevät sitten varhainen tai myöhäinen, yhtä jännittävää ja yllätyksiä täynnä se aina on. Samalla puutarhuri voi harrastaa omanlaistaan muistin preppaamista kulkemalla puutarhassa pohtimassa ylös nousevien kasvien nimiä.

44 kommenttia:

  1. Meillä on kuunliljoista osasta paikoista ihan vain pienet hiipat näkyvillä. Toivotaan, että sinunkin on vielä vasta matkalla maan pinnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin olla malttamaton, sillä nyt näkyy parissa paikassa kärkiä. Kuunliljani kärsivät viime kesänä melkoisesti kuivuudesta. Kärsimystä lisäsi aiemmin varjoisan tontin muuttuminen paahteiseksi. Valoisuusolosuhteiden täydelliseen muutokseen nähden tappioita on yllättävän vähän.

      Poista
  2. Aivan, kumman kuivalta maa tuntuu, vaikka satoi todistettavasti, sillä sadevesitynnyrit ovat täynnä. Kuunliljat ovat tosiaan vielä osittain nukuksissa, vain muutamia piippoja näkyvillä. Maltti on valttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hosupetteri täällä oli liian aikaisin kuunliljoja herättämässä. Parin viime päivän aikana on piippoja alkanut kuunliljoillakin esiin pilkistää.
      Hurjan kuivaa on edelleen. Meillä tuli vapun aikaan vettä ihan kunnolla useampana päivänä. Silti maa pölisee, kuin Saharassa.

      Poista
  3. Kuunliljoja minäkin odotan. Yksi laji aloittaa aina muita aikaisemmin. Niiden alkuja pilkottaa jo maasta. Muut vielä uinuvat. Toivottavasti eivät ikiunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä ne näyttävät jo heräilevän. Hitaasti, mutta heräilevät kuitenkin. Tämä kevät on laittanut minulta maailmankirjat ihan sekaisin. Taidan elää kesäkuuta, vaikka vasta ollaan toukokuun puolivälissä.

      Poista
  4. Meillä ei vielä kärhöistä näy mittään. Kuunliljat näyttävät nousevan. Kylymee on tiälläkin öisin. Ihme kevät kun ei ruppii lämpiimään! Vettä on riittävästi suatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jälleen kerran yllättynyt kärhöjen aikaisesta heräämisestä. Columnellassa on jo nuppuja. Pari kärhöä antaa odottaa itseään ja saattaa olla, etteivät jaksa herätäkään. Ehkä heräävät myöhemmin tai sitten eivät laisinkaan.
      Tämä on ollut harvinaisen verkkainen kevät lämmön suhteen. Nyt jo riittää päivisin paistetta, mutta yöksi mittari laskee pariin asteeseen. Hyiseltä tuntuu, mutta eiköhän ne yötkin tästä taas lämpene.

      Poista
  5. Kevät on odotuksen aikaa ja jokainen aamukierros on jännä seikkailu. Kärhöesittelysi sai minussa aikaan kärhökuumeen, noin monta ihanuutta.
    Täällä ei ole vielä ainakaan näkynyt viime kesän kuivuuden aiheuttamia tuhoja. Muutaman päivän sateet antoivat vauhtia kasvulle ja viikonloppuna voi jo tehdä vihdan saunailoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on tosiaankin odottamisen aikaa. Puutarha opettaa ihmistä malttamaan mielensä. Hitaasti hyvää tulee, niin ihmismielessä kuin puutarhassakin.
      Kärhökuume on tarttuvaa tautia. Täältä blogimaailmasta minäkin sen olen saanut ja joka vuosi kärhöjä on kulkeutunut meille lisää ja lisää. Jos kaksi vielä heräämätöntä jää maan uumeniin, ainakin toisen niistä korvaan uudella samanlaisella. Ihastuin viime kesäisistä kärhöistä varsinkin Warszawska Nikeen ja Madame Julia Correvoniiin, joista ensimmäisestä ei näy verson kärkeäkään. Olen yllättynyt siitä, etteivät kärhöt ole laisinkaan niin vaikeita, mitä kuvittelin. Sinullahan on kunnon viherpeukalo, joten varmasti tulet juttuun kärhöjen kanssa.

      Poista
  6. Meilläkin kuunliljat ovat tavallista hitaammalla. Ihmettelin yhtäkin istutusta, että miten olen jättänyt tuohon tuollaisen aukon. Mutta sitten muistin, että siinä on kuunliljoja.
    Aurinkoisemmilta paikoilta niitä alkaa nousta, mutta varjossa ei vielä kauheasti elonmerkkejä näy. Uskon niiden kuitenkin vielä ilmestyvän.
    Täällä tarkkaillaan kauhulla viime kesänä istuttamaani päärynäpuuta. Pelkään, että menetinköhän sen pupuille. Se oli kyllä suojattuna, mutta hanki nousi niin korkealle, että kuorta oli järsitty aikatavalla. Onneksi ei kuitenkaan ihan rungon ympäri.
    Myös myyrän koloja on siinä ympärillä.
    Yritän vielä uskotella itselleni, että ehkä päärynä on vaan hitaalla, mutta saa nähdä.
    Aurinkoista loppuviikkoa ja ihania puutarhakierroksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä pupuja ja myyriä. Päärynäpuusi olisivat voineet jättää rauhaan. Puun menettämnen harmittaa ehkä enemmän, kuin yhdenkään perennan, koska puun kasvamiseen, kukkimiseen ja hedelmäsatoon menee niin monta vuotta. Toivottavasti kaveri on vain nukkunut pommiin ja päättää pian herätä.
      Kuunliljani ovat alkaneet heräillä. Taas olin liian malttamaton.
      Tänään on ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Toivottavsti Vaahteramäelläkin, varsinkin viikonloppuna.

      Poista
  7. Toivottavasti kuunliljasi vielä nousevat, minulla näyttää suurin osa olevan kasvussa, vaikka olemme pohjoisemmassa. Hyvä prosentti sinun kärhöistäsi on virkoamassa (hieno lajikerunsaus!) Itse olen omista kärhöistäni 50% tässä vaiheessa nähnyt pilkistelevän mullasta. Maa on kyllä yllättävän kuivaa, sen huomaa hyvin kun kaivaa puille istutuskuoppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljani ovat jo heräämässä, olin malttamaton.
      Olen itsekin yllättynyt kärhöjen talvehtimisesta. Vanhoista en enää ole niin huolissani, mutta viime syksynä istutettujen suhteen olin varautunut isompiin tappioihin. Kahdessa ei vielä ole eloa, mutta en ole menettänyt niidenkään suhteen toivoa. Kärhöt ovat välillä hitaita.
      Kuivaa on, vaikka vapun aikaan meillä satoi useampana päivänä ihan kunnolla. Maa suorastaan pölisee.

      Poista
  8. Mökillä ei ole joka paikassa kuunliljat vielä nousseet ja kotona ei vielä ollenkaan. Yhtään perenna menetystä en vielä ainakaan ole huomannut mutta kun kaikki eivät ole vielä nousseetkaan näin minä haluan se tulkitaan. Hieno kärhövalikoima sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kuunliljoissani on jo eloa. Varmasti myös sinun. Taisin olla malttamaton. Tänään löysin syyskimikin alun ja oikein pinnistäen katsomalla uskoisin yhdessä punahatussakin olevan eloa. Menetyksistä ei ehkä vielä tässä vaiheessa kannata puhua, mutta toivotaan niin sinun kuin minunkin kasvien heräävän.

      Poista
  9. Kuunlilijat o jo noussu ja suurin osa kärhööstä näyttää elonmerkkiä. Jos tulis toinenki kärhökesä, nii pääsis kärhöt kunnolla vahavistumahan. Muutama perennatappio o torennäkööstä. Ei paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa huikeaa saada viinme kesän kaltainen kärhökesä. Kukkia ja kasvua oli runsasti. Se palkitsi kaiken aherruksen ja keväisen pohdinnan kärhöjen selviytymisestä.
      Muutaman perennan tappio ei ole todellakaan paha. Niihin olen varautunut, vaikka ne sinivaleunikot yhä harmittavatkin. Ei pilkahdustakaan niistä eli eivät nukkuneet pommiin vaan lähtivät autuaammille kukintamaille.

      Poista
  10. meilläkin on kuunlijoista vain pikkukärjet näkyvissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on meilläkin kuunliljoista pikkuisia kärkiä näkyvissä. Kuulivat ilmeisesti, kun malttamattomana niiden menetystä jo tuskailin. Pitänee jatkossakin jupista äänekkäästi kasvien äärellä. Pelästyvät ja alkavat heräämään ja kasvamaan.

      Poista
  11. Ihania kärhöjä :)
    Ei näy täälläkään vielä mitään kuunliljoista, mutta en ole huolissani...vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata olla huolissaan. Minun kuunliljani ovat heränneet. Varmasti niin tekevät sinunkin.

      Poista
  12. Meilläkin kuunliljat ovat vielä osin nousematta. Varjosemmassa paikassa ei näy kärkijäkään. Oon siinä uskossa jotta ovat kestäviä! Siulla onkin monta kärhöä, toivotaan kaunista kukintoo. Miulla keltanen kanadanlilja vielä piilottelloo, toivottavasti ei oo talaven mukkaan lähteny!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestäviä minäkin kuunliljoja pidän ja siksi ehdin jo huolestua, mutta nyt on jo eloa näkyvissä.
      Olen viime vuosina kerännyt kärhöjä, kun aloin tulla niiden kanssa toimeen. Tai ainakin rohkenin kokeilemaan. Toivottavasti kukkivat.
      Toivotaan sinunkin kanadanliljasi sieltä heräävän. Vastahan tässä ollaan kasvun alussa.

      Poista
  13. Täällä vasta viimepäivinä on muutaman kuunliljan pää pilkahtanut ihan pikkupikkusen esiin. Monet kärhöt ovat ihanasti alkaneet kasvaa. Yhdessä paikkaa johon laitoin viime vuonna kaksi kärhön tainta minun piti tehdä erikoistarkastus että nouseeko sieltä tulppaanien ja lemmikkien keskeltä mitään.? Oletan löytäneeni pienen alun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se pieni alku on kärhön. Tässä vaiheessa pitää olla varovainen kaiken nyppimisen kanssa, ettei vahingossa kitke oikeaa kasvia. Huomasin viime vuonna istutettujen kärhöjen ilmestyvän muita hennompina. Sallitaan se niille, vahvistukoon kesän aikana.

      Poista
  14. Minulla on osa kuunliljoista herännyt. Osaa en ole ehtinyt kaivata. Osa kärhöistä on myös hereillä. Osa herää niin myöhään, että en ole vielä huolestunut. Punahattuja yritin etsiä. En löytänyt. En tiedä, ovatko heräämässä vai ovatko herättyään joutuneet kotiloiden herkuksi. Jännittävää tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot ovat jälleen heränneet. Toivoin niiden kuolleen lopullisesti viime kesän kuivuuteen. Söivät viime viikonloppuna yhden juuri maasta ponnistaneen kärhön verson. Toivotaan, ettei kotilot ole syöneet sinun punahattujasi. Tänään saatoin löytää ensimmäisen elonmerkin yhdestä punahatusta. Se on vielä niin pieni, että voi olla jotain muutakin.

      Poista
  15. Voi ihana, mikä kärhömaraton! Meillä kuunliljoihin on nyt muutamassa päivässä tullut sen verran näkyvät piipot, ettei enää tarvitse polvilleen mennä niitä tutkimaan. Jaloangervoissa on aina niin huomaamattomat versot, ettei kauempaa näe, ovatko heränneet vai eivät. Ainokaisessa punahatussa ei näy vieläkään mitään. Onneksi esikasvatuksessa on paljon uusia tilalle, jos se ei selvinnyt talvesta. Kärhöistä on herännyt alle puolet, mutta niiden kanssa ei kannata muutenkaan hätäillä. Ainakin näillä korkeuksilla osa saattaa nousta maan pinnalle vasta kesäkuun puolella. Ehtivät silti kukkia, sillä alkuun päästyään kasvavat huimaa vauhtia. Kannattaa muistaa myös välivuoden mahdollisuus ja antaa juurakon köllötellä rauhassa parikin vuotta ennen kuin menee sinne penkomaan. Toivottavasti nyt saadaan taas pitkästä aikaa nauttia auringosta ja lämmöstä. Eikä yöpakkasiakaan enää tarvittaisi. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöjen kanssa ei tosiaan kannata hätäillä ja murehtia. Onpa minulla käynyt niinkin, että yksi kärhö oli yhden vuoden kokonaan mullassa ja heräsi vasta sitten. Se yksilö on edelleen vähän vaisu, mutta nytkin taas hereillä.
      Luin jostain, että punahatut ovat herkkänahkaisia. Harmi, sillä haluaisin ison ryhmän niitä huojumaan auringossa ja houkuttelemaan perhosia. En aio vielä tuosta unelmasta luopua.
      Yöt saisivat jo lämmetä. Tomaatit kasvaa kellarissa kohta kattoon.
      Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  16. Meillä menee helposti hyvästi kesäkuun puolelle, ennen kuin kärhöt ilmoittavat elossa olostaan. Odottaminen on jännää!

    Kuunliljat ja punahatut kyllä ovat ponnistamassa penkin pinnalle. Sentäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se piippojen ja perennojen heräämisen jännittäminen on olennainen osa kevään rituaaleja. Parasta onnistumisen riemua löytää jokin hartaasti kaivattu mullasta kurkistamassa.

      Oi, sinulla on jo punahatut pinnalla. Mitähän hämäläistä mallia minä olen puutarhaani istuttanut?

      Poista
  17. Hitaasti näkyy täälläkin kuunliljat nousevan. Kyllä ne sieltä tulee nyt kun lämpiää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä ne kuunliljat ajallaan heräävät. Näin meillä jo kärkiä. Olen siis liian malttamaton.

      Poista
  18. Kärhöt uskomattoman ajoissa aloittelevat, yleensä niitä on saanut odottaa kesäkuulle. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei käröjä tosiaan kannata leikata, ennenkuin on varmasti selvillä, mistä kasvu lähtee. Täällä myös opittu virheistä:) Sinivaleunikot ovat hengissä, mutta luumupuu niiden nurkilla on menetetty! Syytä en tiedä, olisiko kuivuus vienyt vastustuskyvyn talven kylmiä vastaan, tiedä tuota. Mutta ihanaa viikonloppua, ihmetellään, mitä sieltä oikein nousee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime keväänä kärhöt heräsivät myös aikaisin. Ajattelin sen johtuvan lämmöstä. Nyt tekevät samoin, eikä syy ole ainakaan lämpö. Ennen sai tosiaan odottaa kesäkuulle. Useimmissa kärhöissä tuoreita versoja on täysin kuivan näköisissä "oksissa" korkeallakin. Tyvessä ei kaikissa näy vielä mitään eloa.
      Voi surua luumupuusi vuoksi. Kunpa tietäisi syyn kasvien kuolemaan, osaisi paremmin niistä huolehtia ja tappioita estää. Vaan mututuntumalla on edettävä ja tehtävä parhaansa.

      Poista
  19. Täällä meillä yöpakkaset palellut aika paljon kukkia ja pensaita, kun liian aikaisin rupesivat kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa surullista. Kasvit ovat unenpöpperössään unohtaneet varovaisuutensa ja lähteneet liian aikaisin kasvuun.

      Poista
  20. Meillä osassa penkeistä lämpimimmillä paikoilla näkyy pikkuruisia kuunliljojen alkuja, mutta muualla ei vielä mitään. Jospa ne sieltä vielä nousevat. Kärhöistä meilläkin osa on jo herännyt kasvuun, mutta toiset vielä odotuttavat itseään. Joka päivä puutarhasta tuntuu löytyvän joku uusi kasvuun lähtenyt ilonaihe. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljani osoittavat heräämisen merkkejä. Joitakin kärkiä on jo parissa paikassa näkyvissä. Varmaan sinunkin kuunliljasi sieltä esiin mönkivät. Kevät on ihanaa yllätysten aikaa. On se vaan ihmeellistä, kun pitkän talven nukkuneet kasvit heräävät. Siinähän sitä sitä saa aikaa kulumaan, kun joka päivä tontin kiertää ympäri.
      Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

      Poista
  21. Meillä kanssa piilottelee kuunliljat, se yksi sinulta saamani alku. Toivottavasti nousee näkyville, ystäviltä saadut kasvit ovat aina erityisen rakkaita : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle antamani kuunlilja taitaa olla myöhäisherännäistä rotua, sillä meilläkin se on aina viimeisten nousijoiden joukossa. Parissa kohtaa kärkiä on jo kuunliljojen kärkiä näkyvissä, joten olin turhanm alttamaton.
      Kyllä, ystäviltä saatuihin kasveihin syntyy ihan omanlaisensa suhde. Tuomasi kirjavalehtinen pikkutalvio kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se on aika hidaskasvuinen, mikä on sinänsä hyvä. Ei ilmeisesti muodostu samanlaiseksi leviämisen riesaksi, kuin sukulaisensa tavallinen pikkutalvio.
      Oikein lämmintä viikonloppua sinulle!

      Poista
    2. Se talvio tosiaan leviää hyvin maltillisesti. Kiva, että on kukassa sinulla! Ihanaa puutarhaviikonloppua!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!