sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Haavoitetut

Uskollinen nimetön kukkija

Viime syksynä istutin runsaasti tulppaaneja edellisvuosien tapaan. Olin päättänyt keskittyä darwin-tulppaaneihin taatakseni kukinnan vuosiksi eteenpäin. Aika hyvin niitä onnistuin istuttamaankin, mutta paljon multaan pääsi myös jalostettuja kaunottaria.


Tästä keväästä tulikin sitten monin tavoin erilainen. Koko talven pelkäsin lumettomuuden koituvan kasvien, sipulikasvienkin kohtaloksi. Niin ei käynyt tulppaanien kohdalla. Tällä kertaa kohtalolla oli neljä sorkkaa ja nälästä kurniva vatsa. Ensin katosivat krookukset, osa kirjokevättähdistä ja muutama pystykiurunkannus. Aamu toisensa jälkeen tuhoja katsellessani syytin jäniksiä, kunnes myös nousevat tulppaanit olivat järsittyjä ja maasta kiskottuja sipuleita löytyi sorkanjälkien viereltä. Käyhän meillä jäniksiäkin, mutta yö toisensa jälkeen myös peuroja. Jälkien jättäjät ovat ihan peurakohtaisesti näyttäytyneet ikkunoiden alla.

Tulipa 'Persian Pearl'

Loistavaa tulppaanikukintaa ei siis ole odotettavissa. Joissakin tulppuryhmissä nuput ovat olleet vielä mullan sisässä lehtien kadotessa peurojen suihin. Niin siis siellä täällä nousee muutamia nuppuja, joiden avautumista odotan innolla. Tähtitulppaani Persian Pearl kuuluu lempitulppuihini. Pikkuinen koko on ollut niille eduksi, sillä valtaosa niiden nupuista on ollut vielä maan sisässä peurojen vieraillessa.


Yläpihan käytäville on laitettu verkkoviritelmiä, jotta peurat eivät pääsisi alapihalle. Myös talon ja tien välissä oleva Pikkupuutarha on eristetty kokonaan verkoilla. Pikkupuutarhassa en ole peuran jälkiä aitauksen jälkeen nähnyt, enkä tuhoja. Sen sijaan alapihalle peurat edelleen tulevat ilmeisesti verkkojen yli loikkaamalla, sillä joitakin tulppaaneja on aitaamisen jälkeen kadonnut ja tuoreita jälkiä löytynyt.


Ilman muuta peuratuhot edelleen harmittavat. Eniten siksi, että paljon muutakin on kaiken aikaa vaarassa kadota peurojen suihin - niillehän kelpaa miltei kaikki. Ja siksi, että tunnen itseni voimattomaksi moisen luvattoman vierailijan torjunnassa. Tuskin rakennamme tonttimme ympärille 2,5 metristä panssariaitaa ja lukitse sisääntuloa korkein portein. On siis opeteltava elämään riesan kanssa ja unohtamaan jatkossa ainakin tulppaanien istuttaminen. 

Safiirihortensian verkkosuojassa tulppaanitkin ovat säilyneet syömättöminä

Sekalaiset aitaviritykset hankaloittavat puutarhan hoitamista ja talon ympäri sekä ylä- ja alapihan välillä kulkemista. Harva se päivä pohdin, käynkö ottamassa osan verkoista pois ja milloin sen teen. Aitaamisen yhtenä ajatuksena oli totuttaa peurat kulkemaan puiston kautta, mutta luultavasti ne palaavat heti pihaamme esteiden poistuttua.


Varmasti istutan sipuleita tulevanakin syksynä. Ehkä tämä episodi kannustaa minua lisäämään entistä enemmän pikkusipuleita, narsisseja ja laukkoja. Mielessäni olen jo suunnitellut istuttavani sipulit sellaisten puiden ja pensaiden tyvialueille, jotka muutenkin talvikauden ajaksi suojaan verkoilla.


Suurin osa tulppaaneistani on hyvin haavoitetun näköisiä. Repaleisia ja tallottuja. Minun käy heitä sääliksi. Pienihän tämä murhe on maailman mittakaavassa ja sen ylitse kyllä pääsen. Kunhan vähän murisen kärsineiden kaunottarieni puolesta.


Taistelet voikukkien kanssa koko viikonlopun,
ja myöhään maanantai-iltapäivänä 
ne ovat taas siinä terhakkaina,
täydessä ja hehkeässä kukassa, 
mahdottoman nättinä,
kukoistaen niin kuin vain voikukat osaavat
vastoinkäymisten keskelläkin.

- Hal Borland -


PS. Peurakarkoite Trico Gardenia olen ruiskuttanut monien kasvien lehdille. Toistaiseksi en tosaa sanoa juuta enkä jaata sen vaikuttavuudesta. Jatkan kokeilua.


35 kommenttia:

  1. Peurojen lisääntyminen ja yhdenlainen kesyyntyminen on harmillista. Jostain muistaisin lukeneeni että kuljettavat mukanaan punkkeja, ei hyvä sekään jos näin on. Minulla on vielä kaikki verkot tiiviisti paikoillaan, ärsyttävää koska pitäis päästä kitkemään mutta en halua puljata verkkoja pois ja taas paikoilleen. Viime vuonna pidin osalla omenapuista verkot koko kesän sillä niitä oli syöty jossain vaiheessa alkukesää. Todella inhottavaa jos edes täällä maalla ei voi olla hetkeäkään ilman verkkoja, jäniksillä kun luulisi riittävän ruokaa muutoinkin kuin ihmisten puutarhoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin, että peuroissa on valtavat määrät punkkeja, toimivat niiden isäntinä. Peuroja on paljon ja ne eivät tunnu pelkäävän ihmisiä lainkaan. Tykkäävät kulkea täälläkin kotipihoissa.
      Verkot eivät todellakaan ole mikään kaunistus ja töitä ne haittaavat. Ilmeisesti on vain pakko valita pienempi paha ja se lienee verkot. Jänikset tietävät, että sinulla on herkkuja tarjolla. Mitäpä sitä metsään mennä puuta järsimään, kun parempaakin on tiedossa. Toivottavasti jättävät puutarhasi rauhaan.

      Poista
  2. Ärsyttävältä kuulostaa! Oisko mikään ääniefekti mahollinen? Variksenpelättityylistä heiluvaa tavaraa pihaan? Varmaan ootte jo kaikkea kokeillukin.
    Toivottavasti löytyy joku ratkaisu.
    Eilen kallojen mukuloita istutellessa muistu mieleen, että viime vuonna linnut kävi nokkimassa lähes kaikki piipot kun ne ilmesty näkyviin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuroille ei oikein ole muuta karkotetta, kuin kunnon aidat. Ovat tottuneet ihmisiin ja erilaisiin ääniin. Ovat myös ketteriä kulkemaan. Toivon, että ihmisen alkaessa enemmän viettää aikaa pihallaan kesän myötä, peurat siirtyisivät vähän syvemmälle metsään.
      Rastailla varsinkin on tapana kuopsuttaa sipuleita mullasta. Syksyllä joutuu vähän väliä istuttamaan pikkusipuleita uudelleen. Toivottavasti saat kallasi pysymään maassa.

      Poista
  3. Harmittava takaisku. Onneksi ei iha koko tulppukukinta oo menetetty. Varminta onki istuttaa tulput tosiaanki verkotettavien kasvien juurille. Toivottavasti peurat löytäävät toisen reitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan jokunen tulppu jaksaa työntää nupun ilmoille. Täytynee jatkossa käyttää luovuutta sipulien istuttamisessa. Peurat toivon...jääköön sanomatta.

      Poista
  4. Tulppaanit on siitä ihania kun ne nousevat joka ikinen vuosi, mielestäni minun penkissäni on muutama tuota tulppaania lipputangon ympärillä, ne kyllä on saaneet olla rauhassa, vaikka pupuja pihalla asti on loikkinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänikset eivät yleensä tulppaaneita syö, krookuksia kylläkin. Peuroille kelpaa kaikki ja nehän ne meilläkin ovat käyneet ruokailemassa. Mukavaa, että tulppaanisi saavat kukkia ja kaunistaa lipputangon ympäristöä.

      Poista
  5. Voi ressukoita kukkia kun on lehdet kelvanneet, toivottavasti saavat kukkia vielä, jos tulis peuroille syötävää metsäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin vähän surullisen näköisiä, kun kaikki lehdet on järsitty. Kyllä tuolla metsissä peuroille ruokaa riittää, mutta tykkäävät näköjään vähän erikoisemmista eväistä.

      Poista
  6. Meillä mökillä peurat syövät myös laukat, jos ovat suojaamatta. Sekä lehdet että kukkanuput. Yleisimmistä sipulikukista ilman verkkoja meillä voi jättää vain helmihyasintit, scillat ja narsissit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan harmi, laukatkin siis kelpaavat. Ehkä minun pitää kehittää ihan oma sipulialue, jonka sitten aitaan peuroilta suojaan. Syksyllä on tässä asiassa paljon pohdittavaa.

      Poista
    2. Tulin vielä lisäämään, että aiemmin olen luullut esikkojen kuuluvan myös niihin, joita ei syödä, mutta sitten näin viikonloppuna, että oranssin esikon kukat oli syöty. Ja siinä samassa muistin, että niin kävi yhtenä aiempana vuotena myös tähkäesikolle. Joten eivät ole turvassa nekään. Tai noh, tavallaan ovat jonkun turvassa :)

      Poista
  7. jospa se karkoitus auttaa!
    Harmittaa vietävästi,
    Mutta kauniisti jaksavat lehtirikkona kukkia..
    Ihanaa pyhäpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon karkotteen toimivan.
      Tulppaanit ovat kauniita haavoittuneinakin, hiukan kyllä surullisia.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  8. Kiitos Suvi! Ensimmäiset tulppaanit ovat alkaneet avautumaan. Pian on ihasteltavaa monessa puutarhassa.

    VastaaPoista
  9. Onneksi tulppaanin nuppujakin vielä on! Todella raivostuttavaa kyllä! Kylmä hiki helmeille näitä luen. Kissani bongasi äskettäin peuran pihan reunalla (mieskin sen sitten näki, kissa tuskin olisi minulle kertonut). Milloin peurat hoksaavat, että siinä lähellä on kaikenlaista herkullista? Rusakot tässä juoksee pitkin poikin koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien aikana olemme nähneet peuroja lähellämme, mutta nyt ne ovat alkaneet tulla pihaamme. Luultavasti siihen vaikuttaa tonttiamme reunustavan metsikön kaatuminen. Sieltä niiden vakioreitti kulki, nyt oikaisevat meidän pihan kautta. Peurat ovat myös lisääntyneet näillä seuduilla valtavasti. Niitä näkee teiden varsilla alituiseen.
      Toivottavasti peurat pysyvät poissa pihaltanne. Rusakot ovat napsineet puutarhassani usein, mutta peurojen rinnalla niiden tuhot tuntuvat paljon pienemmiltä.

      Poista
  10. Oi voi! Minä olen haaveillut krookusmerestä keväisin. Ja toki tulppaaneista siinä sivussa. Meidän pihalla asuu oikein pulska rusakko. Hänet on tavattu ruokailemasta meidän takapihalla useaan otteeseen. Jotkin, vielä tunnistamattomat pensaat, talttahammas on parturoinut uuteen uskoon. Pensaat ovat vanhoja ja rumia, ainakin näin lehdettömänä. Mietin, että taidan jättää nuo puskat ihan vaan rusakon ruuaksi. Jos hän sitten ystävällisesti vastapalvelukseksi jättäisi tulevaisuudessa minun krookukset rauhaan.

    Peuroja ei ole näkynyt pihalla. Mutta ihan meidän kodin lähellä on isoja papanakasoja, joita jonkin sortin sorkkaeläimen jätöksiksi vahvasti epäilen. Joten saattaahan ne peuratkin meidän pihalle löytää, jos sinne jotain herkullista istutan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten leikkasin kevättalvella omenapuita ja jätin leikatut oksat yhteen kasaan puutarhan reunaan. Jänikset kävivät kaluamassa ne oksat tehokkaasti. Norjanangervoja jänikset myös lyhentävät lähes joka talvi latvoistaan. Se ei ole haitannut, pensaat ovat kasvaneet ja kukkineet entiseen tahtiin.
      Toivottavasti jänikset jättävät krookuksesi rauhaan ja toivottavasti papanakasan tehnyt sorkkaeläin pysyy myös poissa pihastasi.

      Poista
  11. Tuo Persian Pearl on kaunis, en viime syksynä huomannut sitä, joten jäi taas hankkimatta. Hyvä, että osa tulpaaneista kukkii kauniisti, vaikka harmittaa tuo kokonaan tai osittain syöminen. Peurat ovat kesyyntyneet liikaa ja luontaiset viholliset puuttuvat, joten kanta sen kun lisääntyy ja rohkeammiksi myös tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persian Pearl on kaunis pikkutulppaani. Olen laittanut sitä lähes joka vuosi.
      Peuroilla ei tosiaan ole meidän luonnossa luontaisia vihollisia. Uskon, että kantaa voisi pienentää melkoisesti.

      Poista
  12. En yhtään ihmettele ihmisiä, jotka lopulta aitaavat puutarhansa. Peurat omalla pihalla voivat ärsyttää, vaikka ei harrastaisikaan puutarhaa. Mutta nyt sinullakin on mennyt kasa ihanuuksia peurojen suuhun. Se saakin harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastajalle peurat aiheuttavat lähinnä mielipahaa, mutta monet ammattiviljeliljät kärsivät niistä myös taloudellisesti. Harmillisia elukoita.

      Poista
  13. Tuli vaan mieleen, auttaisiko jos lainaisit jostain pari koiraa kuseskelemaan pihallesi? Eihän se koiran haju peuroja karkoita mutta jospa edes vähän aikaa miettisivät kulkureittinsä uudelleen?
    Niitä on siellä todella paljon, riesaksi asti.

    Meiltä söivät vadelmariviin hirmuisen loven mutta lumi suojasi pihan kasvit. Ihan tarkoituksella lenkitän koiratroikkaa tontin laidoilla että pysyy hajumuuri. Johonkinhan sitä on uskottava.

    Nyt on lämpöä luvassa, nautitaan edes siitä! Mukavaa toukokuun alkua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida koirista olla apua. Naapureissa on koiria ja siitä huolimatta peurat tepastelevat heidän pihallaan. Myös meidän tuija-aidan vieressä kulkevaa kävelytietä ulkoilutetaan lukuisia koiria joka päivä, mutta samaa reittiä ne peuratkin meille tulevat.

      Lämpöä on luvassa ja toivottavasti myös aaamme sitä. Tänään on aika koleaa. Joskin urakoidessa koleutta ei huomaa. Mukavasti alkoi toukokuu siitä huolimatta.

      Poista
  14. Peurat kyllä ärsyttävät. Ja rusakot. Meillä on riesaa molemmista ja monet tulppaanin ja krookuksen lehdet ja kukat ovat tänäkin keväänä noille molemmille kelvanneet. Osa krookuksista onneksi säilyi. Aitaamista ja varsinkin ajoporttia mietin minäkin, mutta se hankaloittaa taajama-alueella aika paljon, joten toistaiseksi on jäänyt. Varmaan lisään ensi talveksi (ja kevääksi samalla) enemmän vaan verkkoja kaikkien istutusalueiden ympärille.
    Ps. meillä on kaksi koiraa, jotka pissaavat ympäriinsä, mutta eivät nuo peuroja tai rusakoita karkoita. Ovat kai niin tottuneet jo nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, aitaamisessa on omat ongelmansa. Taajama-alueella kun mekin asumme. Toistaiseksi olen päätynyt verkkojen lisäämiseen. Rusakot ja jänikset kulkevat yllättävän ahtaista koloista, mutta onneksi niiden aiheuttavat vauriot ovat vähäisempiä. Harmillisia toki nekin.

      Poista
  15. Kyllä on harmillinen juttu noitten peurojen käynti. Kauniisti kukkii nuo, mitkä on siästyny! Tänne ei onneks oo vielä noita peuroja tullu kuin ohikuluku matkallaan. Pikkukauris on muutaman kerran käyny ja niitäkin on vähän. Ei tienny Laukonkartano minkä riesan toi noissa peuroissa, kun ne karkuun piäsivät. Meijänkin kylältä käyp mehtämies tuolla pahimmilla peuraseuduilla joka syksy mehällä. Maaseuduntulevaisuudessa ol juttu joku aika sitten. mehästämällä on lisääntyminen suatu taittumaan. Kantoo nyt käyvvään pienentämään. Rusakossakin ois ihan tarpeeks, etenkin siellä alueilla missä ei pysty mehästämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin, ettei muista kauriseläimistä ole lainkaan niin paljon haittaa kuin tuosta valkohäntäpeurasta. Sen kanta on lisääntynyt räjähdysmäisesti, eikä sillä ole luontaisia vihollisia. Ei todellakaan Laukonkartanon herra ymmärtänyt avanneensa Pandoran lippaan.

      Poista
  16. Voi harmien harmi! Kyllä varmasti harmittaa ja on sellainen voimattomuuden tunne, kun peurat käyvät herkuttelemassa puutarhassa.
    Toivottavasti ne löytäisivät jotain luonnonpaikkoja itselleen ja jättäisivät sun tulppaanit ja muun puutarhan rauhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se kummallista onkin, että pitää tulla talojen pihaan, vaikka ympärillä on metsää yllin kyllin rauhassa kulkemiseen ja syömiseen. Ehkä laitan portille lapun, johon kirjoitan tarjoilun loppuneen koronan vuoksi.

      Poista
  17. Ihana tuo Persian Pearl! Onneksi eivät ole napostelleet kaikkia, mutta varmasti harmittaa. Toivottavasti löytävät tulevaisuudessa paremmat reitit ja eväät kuin teidän puutarha.

    VastaaPoista
  18. Ymmärrän hyvin tunteesi meillä on ollut tämä peura ongelma jo vuosia nyt kun puutarha on aidattu ja pihakin osittain käynnit toivottavasti harvenee.Ne on käyskennellyt pihassa ja eivät kunnolla edes välitä vaikka koputan välillä ikkunaan kun ovat napsineet juuri suuhunsa jotain minulle tärkeää. Laukkoja ja narsisseja minäkin olen istuttanut pääasiassa pihaan. Peuria liikkuu jopa seitsemän ryhmissä. Harmittaa todella välillä paljonkin.

    VastaaPoista
  19. Eipä ole pupujussin aikaansaamat tuhot tuon rinnalla mitään, ikävä kuulla ja nähdä tehtyjä tuhoja. Ja peurat senkun ovat yleistymään päin. Lienee vain ajan kysymys, koska joku seisoo sorkillaan minukin kukkapenkissäni:(

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!