Pihakalenteri-arvonnan voittaja

Rosa Hurdal kesäkuussa 2021

 

Onnittelut Maatuska! Randomizer arpoi sinut Pihakalenterin uudeksi käyttäjäksi. Ilmoitathan yhteystietosi kalenterin postitusta varten sähköpostiini: betweenland@gmail.com. Pyrin saamaan paketin postiin mahdollisimman pian, jotta pääsisit aloittamaan kirjaukset heti maaliskuun alussa.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Lämmin kiitos myös Oma Piha -lehden toimitukselle, joka postitti Pihakalentereita ystävänpäiväyllätykseksi puutarhabloggareille. Koska itselläni samainen kalenteri jo on, saatoin tarjota kakkoskappaleen jonkun toisen iloksi.

 

11. pihakalenterini

 
Ehdin jo huolestua, joudunko aloittamaan uuden vuoden tyhjän valkoisen paperin kanssa. Ei suinkaan. Jouluviikolla postityttö pudotti laatikkoon uunituoreen Pihakalenterin. Voin siis jatkaa jo tutuksi tulleita kirjausrutiineja 11. pihakalenterin parissa.

Vuoden 2022 Pihakalenteri on jo 16. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta minusta tämä on oivallinen pakkaus monien asioiden seuraamiseen ja muistiin laittamiseen. Käytössäni on myös kännykän kalenteri, mutta ei sinne jaksa nakkisormilla kovin pitkiä lurituksia näppäillä. Pihakalenteriin laitan säätietojen lisäksi tärkeät menot ja tapahtumat. Kalenterin välissä on sopivasti tilaa myös pidemmille teksteille. Erityisesti tästä kalenterista on tullut puutarhapäiväkirjani, johon palaan monta kertaa tarkastamaan edellisten vuosien asioita.

Lunta tuiskuttaa lisää, joten pian ruohotupsut puistopenkin alla peittyvät hankeen. Sen verran lunta on jo maassa, että hyvin näkee pupujussien jäljet pihalla ja puutarhassa.

Jänikset ovat kaivaneet pikkutalviota ja sulkaneilikkaa esiin monesta paikasta. Talon päätykäytävällä liikenne on ollut hyvinkin vilkasta. Olen verkottanut tärkeimmät puut ja pensaat, mutta säännöllinen tarkastus on aina paikallaan. Tässä vaihessa lunta ei vielä tarvitse tampata verkkojen reunoilta tiiviimmäksi. Sekin aika saattaa olla vielä edessä.

Harmaapäätikka talipötkössä

Tinteille talipötköt ja siemenet ovat kelvanneet. Pakkasilla ruokintapaikoilla kävi vilske. Enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Maassa ruokailevat mustarastaat ja keltasirkut sekä joskus harvoin myös punatulkkunaaras. Käpytikkoja näkyy joka päivä, toisinaan myös pikkutikka sekä närhi. Myös harmaapäätikka on ilmaantunut taas pihapiiriin. Sen sijaan aikaisempina vuosina runsaina ruokintapisteessämme käyneet viherpeipot ovat kokonaan kadonneet. Mustarastaat ovat alkaneet napsimaan leikkimökkirinteen päätyyn jättämiäni aronioita.

Maanantaiaamuna mittari näytti -20. Iltapäivään mennessä sää oli lauhtunut -15 asteeseen. Kirjastokirjoista oli laina-aika umpeutumassa, joten lähdin kävellen kirjoja palauttamaan. Olin pukenut lämpimästi päälle, eikä kävellessä tullut lainkaan kylmä. Paluumatkalla pysähdyin katselemaan, kun lähijärvelle tehty luistelurata oli houkutellut porukkaa kiertämään järveä.

Hoitokissa Roope alkaa vihdoin tulla esiin piiloistaan. Parhaillaan se kuuluu rapsuttavan hiekkalaatikossa. Ruokakin on jo alkanut maistumaan. Kuvattavaksi Roope ei edelleenkään ole suostunut. Roope ei ole millään lahjottavissa. Odottelen siis rauhassa.

Peestä jiihin

 
Peestä eli puutarhakaudesta siirrytään hissukseen jiihin eli jouluun. Uusi puutarhakausi on tavallaan jo näköpiirissä, kun Pihakalenterin 17. versio putosi postilaatikkoon. Minulle uusi Pihakalenteri on 10. Olen siis löytänyt itselleni mieluisan kalenterin, johon kirjaan monien puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi myös sään ja kaikki menot ja tapahtumat. Muuta käsinkosketeltavaa kalenteria minulla ei enää olekaan, mitä nyt kännykän kalenteriin laitan oleelliset menot kelloaikoineen.

Joulukausi on kiva aloittaa erilaisilla valoilla niin sisällä kuin ulkonakin. Vanhemmat ihmiset väittävät marraskuun puolivälin olevan liian aikaista kaikelle jouluun liittyvälle. Onneksi itse kukin voi määritellä omat rituaalinsa toisten mielipiteistä huolimatta. Jokainen pimeyteen sytytetty lamppu luo iloa ja valoa suoraan mieleen. Muutamia kausivaloja minulla on ollut ulkona jo lokakuusta alkaen. Jouluisempia valosarjoja viritin viikko sitten. Ledit eivät vie paljon sähköä ja ajastimella ohjattuina niitä ei tarvitse polttaa keskipäivän auringonpaisteessa - jos siis moinen valoilmiö sattuu näkymään.

Jotkut sammuttavat jouluvalonsa vasta kevään korvalla. Minä en jaksa niitä katsella kovin pitkään joulun jälkeen. Mitä valoisammaksi päivät käyvät, sen reippaammin riisun kaikkein jouluisimmat valosarjat pois. Joitakin kausivaloja annan olla ajastettuina, kunnes päivät selkeästi pitenevät. 

Keittiön ikkunalaudalle laitoin lasipurkkiin valosarjan, joka kaipasi vähän väriäkin. Varastosta löytyi lasinen kuusenkoriste. Nyt kirkkaanpunaiselle kuumailmapallolle on valaistu reitti "laskeutumiseen". Ikkunaan heijastuu ulkona olevaan tuijaan ripustettu valosarja.

Törmäsin useammalla nettisivustolla söpöihin tupsupipoihin. Helppo ohje löytyy mm. täältä. Tarvitset vain vessapaperirullan sisuksen ja lankaa. Näihin saa mukavasti käytettyä jämälankoja. Väsäsin näitä televisiota katsellessa. Minikokoiset tupsupipot käyvät vaikka joulukuusen koristeiksi tai lahjapakettien somisteeksi. Etualan harmaavalkoisiin pipoihin käytin heijastelankaa, joten teoriassa pipot voisivat toimia myös heijastimina. Pelkäänpä, etteivät kestä kovin paljon rasitusta.

Tämän vuoden joulukorttiprojekti on postitusta vaille valmis. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon varastoon kertyneitä askartelutarvikkeita, vaan toisin kävi. Toin viime joulun Espanjan reissulta nipun edullisesti ostettuja joulukortteja, joita sitten vähän tuunasin. Eivät ole viimeisen päälle itse väsättyjä, mutta oma kädenjälki niihin on kuitenkin laitettu.

 
Törmäsin kotikuntani nettisivuilla ideaan, jossa kaikki halukkaat voivat kohtalaisen pienellä panostuksella ilahduttaa kotihoidon ja asumispalvelujen piirissä olevia ikäihmisiä. Luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot järjestää kampanjan kahdeksatta kertaa ja sen suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Osallistua voi joko valmiina ostetuilla joulukorteilla tai itse askarrelluilla. Ohjeet löytyvät tuosta linkistä. Käyn lähipäivinä pudottamassa kylän kirjaston keräyslaatikkoon muutaman kortin, sillä moni vanhus ei varmastikaan saa ilman tällaisia kampanjoita ainuttakaan joulukorttia.

 
Lehtikaktukset kukkivat parhaillaan runsaana. Valkoinen on itse asiassa jo lopettamassa, mutta kaksi pinkkiä vasta aloittavat. Pesin ikkunoita valkoisen kaktuksen ollessa vasta nupullaan. Jouduin siirtämään amppelissa olevan kaktuksen syrjään päästäkseni pesemään ikkunan sisäpintaa. Olen kuullut, etteivät kaktukset tykkää siirtämisestä nuppuvaiheessa. Olen kyllä kaktuksia aiemminkin tilapäisesti kukintavaiheessa siirtänyt, eivätkä ole olleet milläänsäkään. Nyt valkoinen kaktus pudotti valtaosan nupuistaan. Kenties hetkellinen siirtäminen ei ollut se häiritsevin seikka. Mikä lie, onneksi muutama nuppu jäi ja avautui.

Tintit komensivat aktiivisesti ikkunoiden takana aloittamaan ruokinnan, joten pitihän sitä käskytykseen taipua. Ensin ripustin talipötköt ja perjantaina 20.11. sataneen ensilumen jälkeen myös talipallot ja siemenautomaatit. Pikkulinnut löysivät ruokintapaikat oitis. Samoin tikat. Viime päivinä talipötköllä on vieraillut käpytikkojen lisäksi pikkutikkoja ja harmaapäätikka. Kuviakin on todisteena, mutta kunnon zoomin vuoksi turhan epätarkkoja ja kaukaa otettuja.

Tinttitutkailu on siis jälleen yksi mielenkiintoinen ja hivenen koukuttavakin ohjelmanumero. Väkisinkin katse hakeutuu ruokintapisteillä pörrääviä lintuja seuraamaan. Pihallamme on kolme ruokintapistettä sijoitettuina siten, että pikkulinnuille on edes hivenen puiden ja pensaiden tarjoamaa suojaa. Kaikki kolme paikkaa näkyvät myös talon ikkunoista; keittiön puolella oleva parhaiten.

Lumihunnunkin saimme perjantain 20.11. vastaisena yönä. Torstaina tuuli tuiversi melkoisella voimalla kaatamalla pystyasentoon jätetyt kottikärryt ja viskomalla monenmoista puunoksaa ja roskaa pitkin pihaa. Vettä satoi koko torstain reippaasti ja sen verran vaakatasossa, että ikkunanpesua on taas tiedossa. Mitään erityisiä vaurioita ei lähitienoille eikä omalle pihalle tullut. Sähkötkään eivät vuosien takaiseen tapaan menneet kertaakaan. Pari vuotta sitten tehdyn tierempan yhteydessä alueen piuhat kaivettiin maahan, mikä varmasti edesauttoi sähköjen katkottomuutta. Aiemmin sähkökatkoon riitti, kun isompi lintui istui langoille - kärjistetysti sanoen.

Parsa taipuu tuulessa ja hennossa lumessa.

 

En pelottele lapsia tai aikuisia sen enempää tontuilla kuin koronallakaan. Olkaahan kuitenkin varovaisia ja pitäkää huolta niin itsestänne kuin toisistanne!

PS. Kuvien lumihuntu on ollutta ja mennyttä. Lauantaina tuuli tuiversi sateen maustamana koko illan, joten olemme palanneet lumettomiin näkymiin. Nurmikkokin vihertää vallan kutsuvasti. En sentään aio kellahtaa nurmikolle lepohetkeä viettämään, vaikka aurinkokin kirkastaa maisemaa.

 

Varpushaukka vaahterassa

Keskiviikon kaatosateessa huomasin varpushaukan vaahterassa. Olenkohan aktiivisella pikkulintujen ruokkimisella houkutellut myös haukan helpon buffetpöydän ääreen? Jokin aika sitten varpushaukka istui oksalla etupihan ruokintapaikan lähellä ja nyt talon toisella puolella. Siellä se könötti päätään käännellen puussa ties kuinka pitkään. Kameran objektiivi ei ulotu tunnistamista varten riittävän lähelle, mutta kiikarien, Ukkokullan ja Lintuportti.fi:n avulla vierailijan nimi selvisi. Onneksi olen sijoittanut ruokintabuffetit paikkoihin, joissa pikkulinnuilla on suojanaan puita ja pensaita.

Olkoon petolintu ja yleinenkin vielä. Silläkin on paikkansa Suomen luonnossa. Varpushaukan vierailu pihavaahterassani sai minuun mukavasti virkistävää innostusta. 

Postilakon vuoksi ehdin jo murehtia, tuleeko uusi Pihakalenteri postilaatikkoon vielä tämän vuoden puolella. Tulihan se. Luultavasti olen tätä kalenteria kehunut joka vuosi. Se vain on niin kätevä sekä kalenterina että puutarha-, luonto- ja sääasioiden päiväkirjana. 

Pihakalenteri on ilmestynyt jo 15 vuoden ajan. Omani on järjestyksessä 9. Kunhan vuosi vaihtuu, aloitan kalenterin kera uuden puutarhavuoden. Mukavaa sekä ajatuksena että käytännössä.
 

Joulukuun ensimmäisenä

Aika rientää, vaikka sen kuinka haluaisi pysäyttää. Vuoden viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin ja jouluvalmistelut ovat monella jo täydessä vauhdissa. Vaikka minulla on joulukortit askarreltuina odottamassa postimerkkejä ja laatikkoon viemistä, en ole oikein päässyt joulun makuun. Tuntuu, että se on siellä jossain, mutta en saa siitä otetta.

Viime viikolla rakennustarvikekauppa ilmoitti puutarhaosastonsa jouluruusutarjouksesta. Tunnetusti jouluruusut ovat kukkakaupoissa kovin tyyriitä, joten tuon kaupan nurkilla muutenkin liikkuessani päätin mennä hyödyntämään tarjouksen.

Yhdeksällä eurolla sai kaksi kukkaa. Toki ne olivat huomattavasti pienempiä kooltaan, kuin ne kalliimmat yksilöt, mutta koska tarkoitukseni olikin laittaa kasvit heti maahan, en halunnut sijoittaa ylenmäärin rahaa sellaiseen, joka mahdollisesti ei kuitenkaan menestyisi talven yli.

Oikean rinteen jouluruusu

Nyt on jouluruusuja kolmessa uudessa paikassa kahden entisen lisäksi. Toisessa niistä vanhemmista istutuksista jouluruusu enemmänkin olla kituuttaa. Ehkä siirrän sen ensi kesän aikana jonnekin muualla. Viime kesänä siirsin toisen jouluruusuni oikeaan rinteeseen ja vaikka paikka on aika lämmin ja aurinkoinenkin, jouluruusu näyttää viihtyvän siinä erittäin hyvin.

Jouluruusukaupan vieressä sijaitsee Plantsu, jossa kävin kuikuilemassa jotain kaunista kukkaruukkua. Sellaista en löytänyt, mutta sen sijaan alelaarista pikkusipuleita. Harvoin sitä joulukuussa enää sipuleitakaan istutetaan, mutta kävin äsken tunkemassa multaan 15 Allium Purple sensationin sipulia, 50 helmililjaa, 25 lumikelloa ja 40 kirjopikarililjaa. Tämä huvi oli sen verran halpaa, että riski kannatti minusta ottaa. Kasvavat ja kukkivat tahi eivät, menee sitä rahaa turhempaankin.

Tänään toi posti myös uuden pihakalenterin ensi vuodelle. OmaPiha-lehden kalenteri on päässyt erityiseen suosiooni jo neljännen kerran ja tykkään siitä kovasti. Se on enemmän kuin kalenteri, sillä siinä on kauniin kuvituksen lisäksi paljon mielenkiintoista luettavaa ajankohtaisesti jaoteltuna, tilaa kirjoittaa omia muistiinpanoja ja hyvä kalenteriosuus nimipäivineen ja muine oleellisine tietoineen. 

Kalenterin lopusta löytyvät esikasvatettavien kesäkukkien ja vihannesten kylvökalenteri sekä puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko. Aikamoinen tietoteos kalenterin ohessa siis.

Kierrekantisuus helpottaa kalenterin käyttöä. Tuorein kalenteri on minulla päivittäisessä käytössä ja vanhemmista kappaleista on muodostunut meikäläisen tietopankki, joista tapaan etsiä tarvittaessa tärkeitäkin tietoja. Kännykalenteri on korvannut kaikki muut laukussa kulkevat almanakat, mutta edelleen haluan kotona olevan ainakin yhden manuaalisen kalenterin.

Joskus muuten epäonnistuneetkin valokuvaukset voivat olla aika hauskoja. Tässä on yksi ulkona olevista jouluvaloistamme. 

Kylmän valkoinen valosarja taas muuttui sinisiksi palleroiksi.

Tämän päivän työlistalla on vielä runsaasti tekemättömiä hommia, joten olkoon tässä nämä ajankohtaiset puutarhajorinat tältä erää. Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne huolta. Älkääkä ottako saapuvasta joulusta stressiä. Näköjään se tulee ilmankin.
 

Kohta on aika avata uusi puutarhakalenteri

Muutama päivä sitten posti toi tilaamani Puutarhakalenterin - tai Pihakalenterin, kuten tuossa kannessa lulkee. Olen kovasti tykästynyt tähän vuosittaiseen tietopakettiin. Kirjassa on erittäin paljon ajankohtaista ja mielenkiintoista asiaa ja yleensä myös joku isompi teema, kuten kuluneen vuoden kalenterissa oli Pionit ja nyt tässä uudessa sipulikukat.

Tästä kalenterista on muodostunut minulle enemmän kuin kalenteri. Oikeastaan voisi puhua jo päiväkirjasta, sillä laitan kirjaan talteen paljon säähän, puutarhaan, pihaan, merkkipäiviin ja ties mihin liittyviä asioita. Kierresidonta helpottaa paksuhkon kirjan käyttöä ja käsittelemistä. Säännöllisin välein löytyy hyvin tilaa isommillekin muistiinpanoille. Tämä uusi kalenterini on jo neljäs laatuaan ja toivon hartaasti, että niitä julkaistaan tulevinakin vuosina.

Kalenterin takaosasta löytyvät pihapuiden, pensaiden ja köynnösten leikkausohjeet sekä kukkien ja vihannesten kylvökalenteri. Ei siis tarvitse kaivaa niitä erikseen jostain muualta, vaan kaikki löytyy kompaktissa muodossa samojen kansien sisältä.

Aiemmin tapasin hankkia käsilaukkuun pienen taskukalenterin ja keittiön työpöydälle isomman version. Nyttemmin käsilaukkukalenteri on siirtynyt kännykkään ja kotona seilaa keittiön, olkkarin ja työhuoneen väliä pihakalenterini. 

Suurin osa seuraamistani blogeista on toteutettu tällä samalla bloggerilla, jota itsekin käytän. Monia mielenkiintoisia blogeja löytyy myös muilla välineillä tehtyinä. Toistaiseksi en ole kirjautunut google+ -tunnuksia vaativiin blogeihin vakiolukijaksi, koska haluan ainakin pääosin pysytellä nimimerkkini takana. Onko jokin keino liittyä vaikkapa google+ -pohjaisiin blogeihin lukijaksi ilman henkilöllisyyteni avaamista yleiseen tietoon? 

Vaikka olenkin esimerkiksi facebookissa, olen yhä enemmän alkanut miettimään, mihin sitä kannattaa tietojaan jakaa. Kun en kuitenkaan ole mikään mestari näissä tietotekniikka-asioissa, soisin välttyväni joutumasta vaikeuksiin nettimaailmassa seikkaillessani.
 

Menneen talven juttuja

Ohessa olevat metson kuvat ovat ihan aitoja, mutta toki muutaman vuoden vanhoja. Helmikuussa 2007 kyseinen lintu ihastutti kylämme väkeä viipymällä useamman päivän ajan milloin kenenkin omakotiasukin pihassa. Se pääsi jopa paikallisen ilmaisjakelulehden kanteen. Meidän pihassa metso tallusteli parin päivän ajan ja jopa pyrähteli alapihalla muutaman metrin lentoja, mikä kyllä näytti hurjalta, sillä lintu on tosiaan aika kookas. Keväällä lumien sulamisen aikaan alapihan nurmelta löytyi metson jätöksiä, jotka olivat tosi kookkaita. Sitä en tiedä, mihin lintu tuon kylävierailun jälkeen katosi; lähtikö takaisin kotimetsään vai laittoiko joku naapureista sen pataan. Metson ilmestyminen omakotiasukin pihaan ei kuulemma ole mikään harvinainen tapahtuma, onhan läheisyydessämme isoja metsäalueita. Meille tuo kohtaaminen oli kyllä ihan ainutlaatuinen, koskaan aiemmin en ollut metsoa elävänä missään nähnyt.

Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska tuolloin käytössäni ollut kamera oli täysin surkea, eikä ihan linnun viereen ollut helppo päästä. Se rääkäisi rumasti ja lähti kohti sen näköisenä, että tällainen naisihminen katsoi parhaaksi perääntyä kunnioittavan matkan päähän.

Tämä päivä ei ole ollut niitä parhaimpia, sillä sinnikkään jonotuksen tuloksena onnistuin saamaan ajan kunnalliseen hammashoitoon. Syksyllä paikattu alatakahammas on vihoitellut koko joulunajan siinä määrin, että katsoin parhaaksi tehdä asialle jotain. Hammaslääkäri totesi hampaan haljenneen, mikä on luultavasti aiheutunut syksyisen paikkausoperaation aikana. Lisäksi hän totesi, ettei hammasta voisi muuten auttaa kuin kiskomalla se kokonaan pois. Hetken lääkäri neuvotteli hammashoitajan kanssa siitä, olisiko heillä jatko-operaatioon aikaa vai annettaisiinko maksusitoumus yksityiselle taholle. Hampaan poistolla olisi kuulemma kiire, syy siihen ei minulle valjennut. Neuvottelun tuloksena suuhuni ryhdyttiin tähtäämään puudutuspiikkejä ja sen jälkeen kuuluikin monenlaista rutinaa ja hampaanpalojen kilinää terästarjottimelle. Lopuksi suuhun tungettiin tuppo, jota kehotettiin painamaan puolesta tunnista tuntiin verentulon tyrehdyttämiseksi ja käteen annettiin kahden antibiootin resepti.

Kirjaimellisesti veren maku suussani ajoin apteekin kautta takaisin kotiin. Nyt illan suussa olen ottanut kaksi särkylääkettä. Alkuun tepsi ihan tavallinen käsikauppa-burana, mutta puudutuksen kadotessa särky on yltynyt ja puoli tuntia sitten nappasin jo tuhdin panacodin. 

Tyhjä kolo hammasrivissä herättää jo nyt ajatuksia siitä, tuleeko se häiritsemään minun esteettistä silmääni. Ulkomaailmalle kolo ei näy, mutta jotenkin tunnen jo nyt itseni vanhaksi ukoksi - hampaattomaksi sellaiseksi. Hammaslääkärin mukaan implantti maksaisi 2-3000 euroa ja siihen ei julkinen hammashoito taivu, enkä taivu minäkään. Toinen mahdollisuus on kuulemma silta, joka saattaisi onnistua myös julkisella sektorilla. Ehkä nyt kuitenkin keskityn parantamaan tuon kipeän kolon ja pohdin jälkitoimenpiteitä myöhemmin.

Aamulla hammaslääkäriaikaa puhelimessa jonottaessani innostuin selaamaan uutta pihakalenteriani. Minulla oli samanmonen jo viime vuonna ja tykästyin siihen kovin. Muistiinpanoille on hyvin tilaa ja kaiken tarpeellisen lisäksi kirjasta löytyy runsaasti puutarhaan liittyvää asiatietoa. Kirja on myös mukavan tuntuinen kädessä, mikä tällaiselle kirjahullulle on merkittävä lisäarvo. Tästä uudesta kalenterista löytyy tietoa erilaisista ruusuista. Ei tietenkään mitään kattavaa aineistoa, mutta juuri sen verran, että meikäläisen ruusuhimo jälleen yltyi. Pidän lähinnä pensasruusuista, sillä ne ovat osoittautuneet varsin helppohoitoisiksi ja kauniiksi. Pensasruusujen avulla olen ajatellut jatkaa nurmikonvähennysprojektiani.

Kirjassa oli muutama muukin kuva ja juttu, jotka innostivat ideoimaan. Ehkä niistä osa toteutuu kesän tullen pihassamme.

Sunnuntaista saakka kestänyt vesisade ja plusasteinen sää on humauttanut lumihanget hyvin mataliksi tai peräti olemattomiin. Paikoin metsissä on täysin lumettomia alueita ja hyvin auratut tiet ovat paljaina kuin keväällä konsanaan. Pienemmät tiet sen sijaan ovat aikamoista loskaa ja saappaaet lienevät paras jalkine näihin säihin. Luvattu viileneminen ja pakastuminen tulevat jäätämään tiet, joten käveleminen lähipäivinä saattaa olla varsinaista nuorallatanssia. Päivällä aurinko pilkahti hetkeksi pilvien takaa venyttelemään säteitään maata kohti ja aivan taatusti tuntui parin sekunnin ajan ihan keväältä.

Olemattoman hampaan kolottaminen ei nyt innosta ulkoiluun eikä oikein lukemiseenkaan jaksa keskittyä. Sain juuri luettua "Sanojen alamaisen", jossa Saska Saarikoski pohti isänsä tuotantoa ja osittain myös tämän kyvyttömyyttä isyyteen. Tuskin lapsesta tuntuu kovin mukavalta, jos oma isä julistaa, että "Ainoakaan minun lapseni ei ole 'rakkauden hedelmä': minun turvattomuuden tunteeni ne on siittänyt." Varmasti Pentti Saarikoski on ollut loistava runoilija, mutta ihmisenä ei välttämättä mikään miellyttävä henkilö.

Joulun aikaan tuli luettua Riikka Pulkkisen Vieras ja Reidar Palmgrenin Sudenmarja. Palmgrenin kirjat ovat omaleimaisia ja ainakin minä jään miettimään niiden tapahtumia pitkään kirjan loppuun luettuani. Uskon, että silloin kirjailija on saavuttanut tavoitteensa, hän on herättänyt ajatuksia sanoillaan.

Pitääpä tässä samalla myös antaa muutama kiittävä sana suomalaisille elokuville. Näille uudemmille. Eilen katselin telkusta Aleksi Bardyn "Napapiirin sankarit" ja muutama päivä aiemmin "Helmiä ja sikoja", joka on jo vähän vanhempi leffa. Kumpainenkin elokuva päättyy onnellisesti ja saa hyvälle tuulelle. Kummassakin iloitellaan murteella, ja etenkin Napapiirin sankareissa upeaa suomalaista talvimaisemaa näyttämällä. Niin, ja uudenvuoden aattonahan katsoimme ostamani Mika Kaurismäen "Matkalla pohjoiseen", josta kerroinkin jo edellisessä bloggauksessa.

Olen läpeensä kyllästynyt alati uusintoina esitettäviin amerikkalaisiin tusinaleffoihin, joissa kuvankauniit ja ultrakomeat näyttelijät toistavat samoja vuorosanoja ja juonenkäänteitä, jotka on kerrottu jo tuhannet kerrat aiemmin. Ei naurata, ei itketä, ei herätä muuta kuin kenties vähän turhautuneita tuhahduksia. Viime aikoina ainoat katsomisen kestäneet elokuvat ovat tulleet lähinnä Teemalta tai YLEFem:lta, joka iloksemme tarjoaa aina välillä mielenkiintoisia skandinaavisia yllätyksiä.  

Kohta se tämäkin päivä kääntyy taas iltaan ja lähestymme torstaipäivää ja hissukseen myös uutta viikonloppua. Sen jälkeen lieneekin jo arkeen asettuminen helpompaa. Seuraavaksi aion heittäytyä sohvalle pötkölle ja hampaattoman kolon kolotuksesta huolimatta paneutua Anna Janssonin "Murhan alkemiaan".