Joulukortit postiin

 
Joulukortit on nyt askarreltu ja viety postilaatikkoon. Jostain syystä tänä vuonna ei millään tahtonut idealamppu syttyä edes omien laatikoiden inventoinnin jälkeen. Tarkoitus on käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia materiaaleja. Vuosi vuodelta varastot hupenevat, kun takavuosina vallalla ollut askarteluinnostus on vahvasti hiipumassa. Jotain tarvikkeita oli haettava kaupasta, jotta sain yli 40 korttia ajoissa liikkeelle.

Kaksipuolisia kartonkipohjia löytyi, samoin talviaiheisia skräbbipapereita ja ääriviivatarroja. Vanhoja joulukortteja, joista voisi leikata kuvia, oli sen sijaan vaatimaton määrä. Niinpä ostin kaupasta pyöreitä kuvia, jotka sopivat hyvin skräbbipaperin talvimaisemaan.

Kortin sisäpuolelle liimasin tulostetun runon joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kirjekuoriakin löytyi omasta takaa. Samoin postimerkkejä, jotka tosin eivät ole joulumerkkejä. Eivät edes jouluisia. Minulla on runsas valikoima vuosien varrella ilmestyneitä ikimerkkejä, jotka ovat yhä voimassa. Postia tulee ympäri vuoden lähetettyä entistä vähemmän, joten katsoin parhaaksi käyttää postimerkit joulukortteihin. 

Amaryllis avautui sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Tämän pitäisi olla kaksivanainen, mutta toisesta vanasta ei toistaiseksi näy pilkahdustakaan. Annettakoon kaunokaiselle mahdollisuus pukata kukkavanansa myöhemmin. 

Mieli on tehnyt toistakin amaryllistä. Kuin myös muita joulukukkia. Kauppareissut ovat sattuneet siten, että ostokukka olisi joutunut olemaan autossa liian pitkään. Näillä pakkasilla sellaista kohtaloa ei sovi järjestää joulukukkasille - eikä millekään muullekaan kasville. Aion tehdä täsmäreissun kukkakauppaan, kunhan tästä kerkeän.

Kaksi viikkoa jouluun, enkä ole saanut käännettyä joulunvalmisteluvaihdetta päälle. Perinteisen sinapin sentään valmistin ja purkitin. Sainhan minä myös laadittua joulupöydän antimista listan edellisvuosien pohjaa apuna käyttäen. Tällaisen listan olen todennut käteväksi, sillä se toimii hyvin ostoslistana ruokakauppaan mennessä. Osan tuotteista voi hankkia hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Eikä kaikkea tarvitse tänä päivänä valmistaa alusta alkaen itse. Kaupasta saa monemoista, joista voi tuunata omaan pöytään sopivaa. 

Pienelle porukalle on turha tehdä kahden kilon lanttulaatikkoa tai paistaa 10 kilon kinkkua. Lapsuudenkodissa aattopöydässä oli aina lipeäkalaa valkokastikkeineen ja jälkiruokana väskynäsoppaa, jonka satakunnassa syntynyt äitini teki luumujen sijaan rusinoista. Omat muksut eivät lapsinakaan syöneet lipeäkalaa. Vielä vähemmän aikuisina. On siitä paljon aikaa, kun itsekään olen lipeäkalaa syönyt.

Perhoangervo

 

Olkaapa kilttejä, sillä tontut kurkkivat parhaillaan ikkunoiden takana. Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille!

Ensilumi avasi joulukauden

Tiistaiaamuna herättiin valkoisessa maailmassa. Yön aikana oli satanut ensilumi. Ihan kunnolla sitä oli tullut. Pihalla pääsi kyllä hyvin kävelemään, mutta sisääntulosta oli käytävä lumi kolaamassa. Vieläpä kahdesti, kun aura kävi päivemmällä lykkäämässä lumipaakut kadulta ja jalkakäytävältä portille. Aina on varauduttava siihen, että pakkanen jäädyttää isot paakut. Silloin niitä ei kevyesti sivuun työnnetä, vaan jopa rautalapio on haettava avuksi. Parempi siis kolata auralumet mahdollisimman pian pois.

Kotikadun asukkaat ovat virittäneet jouluvaloja

Illaksikin oli hommia, kun pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen auto tuli kylän keskustaan taas hakemaan tavaraa. Viime vuoden keräyskierros jäi koronan vuoksi väliin. Tällä kertaa autoon sai viedä erilaisia kodin tavaroita, liinavaatteita, harrastuksiin ja askarteluun liittyviä tavaroita. 

Siivosimme kesällä kellaria, josta lähti monta kuormaa roinaa ihan kaatopaikalle, mutta myös kierrätykseen. Puutarhavälineet ehdin inventoida vasta siivousurakan jälkeen. Molempien vanhemmilta on kertynyt meille haravoita, lapioita, pari viikatettakin. Yhteen talouteen kolme haravaa riittää mainiosti, joten loput vietiin kierrätysautolle. Siivosin myös liinavaatekaappeja ja askartelutarvikevarastojani. Kummasti löytyi taas hyväkuntoisia tavaroita, joilla ei itselle ole käyttöä. Toivottavasti ne löytävät uuden kodin.

Kierrätysauton käynneille on selvästi tarvetta. Ihmisiä toi tavaraa niin autoilla kuin jalkaisin ihan ruuhkaksi asti. Mahtoiko auton 25 minuutin pysähdysaika edes riittää kaikkien tavaroiden vastaanottamiseen?

Amaryllis Rozetta

Viikko sitten kävin näyttelykeskus WeeGeessä Tapiolassa. Samalla poikkesin kauppakeskus Ainoassa sijaitsevaan kukkakauppaan, josta löysin viime vuonnakin Rozetta-amarylliksen. Niin myös nyt. Lämpimässä huonetilassa nuput avautuvat aika nopeasti. Pian ensimmäisen vanan kukat jo lakastuvat. Onneksi tyvellä on toinen vana tulossa.

Ruokakaupasta ostin valkoisen amarylliksen. Nyt näistä kaunottarista kannattaa iloita, kun niitä on hyvin tarjolla.

Joulukorttiaskartelun aloittaminen tökki poikkeuksellisesti pahasti. Yleensä niitä on ollut kiva tehdä ja ideatkin ovat löytyneet helposti. Ei tekeminen nytkään vastenmielistä ollut. Ehkä eniten haittasi turhan voimallinen saamattomuuden tunne.

Kaupoissa juokseminen ei houkuttele laisinkaan. Päätin kokeille korttiaskartelun alkuperäistä ideaa eli tehdä niistä materiaaleista, joita omista varastoista löytyy. Vuosien mittaan olen ostanut erilaisilla markkinoilla olevista korttiteltoista edullisesti myytäviä joulu- ja muita kortteja. Ovat suurelta osalta jääneet käyttämättä, kun olen askarrellut joulukortit itse. Nyt leikkasin niistä sopivia kuvia yhdistäen niinikään aiempina vuosina hankittuihin muihin materiaaleihin. Erään askartelukaupan poistomyynnistä pari vuotta sitten ostettuja korttipohjia kirjekuorineen löytyi juuri sopivasti. Värit ja kuviot olisivat voineet mätsätä paremmin yhteen, mutta näin tällä kertaa.

Muutama joulukortti syntyi vuosi sitten väsäämistäni helmitähdistä. Innostuin silloin pujottelemaan laatikosta löytämiäni helmiä netissä - olisiko ollut peräti täällä jonkun teidän blogissanne -  näkemäni idean pohjalta. Näihinkin kaikki materiaali oli kaivettavissa omista varastoista. Lähipiirin pikkulapset ovat sen verran harvassa, että omat askartelutarvikkeet vähenet turhan hitaassa tahdissa.

Joulukaktukset, vai ovatko marraskuun kaktuksia, kukkivat runsaina. En tullut kiikuttaneeksi  näitä viime kesänä ulos, mikä ei heitä näytä vaivaavan. Tykkäävät nyt katsella ulos, kun pesin olopihan puolen ikkunat niin ulkoa kuin sisältäkin. Välit jääköön kevääksi. Ulkopintoja on nykyisin pestävä monta kertaa vuodessa, kun tuuli roiskii aina sadevedet suoraan ikkunoihin. Auringon paistaessa ei sielu siedä katsella harmaita ja läikikkäitä ikkunoita kovin pitkään.

Joulutohina on ollut kaupoissa ja telkussa vilkasta jo pidemmän aikaa. Kausivaloja minäkin olen sytyttänyt niin sisälle kuin uloskin. Runsas viikko sitten viritin valosarjat pariin pihatuijaan, alapihan portaiden porttiin ja muutamaan muuhun paikkaan. Laitoin ne syttymään pimeän tullen ajastimilla. Kylän asukkaat ovat koristaneet valosarjoilla pihojaan ahkerasti. Näin pimeään aikaan niistä riittää iloa niin itselle kuin naapureillekin.

Lumimaisema ti 23.11.

Keskiviikkona tätä postausta kirjoittaessani mittari näyttää +3 astetta ja vesi tippuu iloisesti räystäiltä. Lumi sulaa vauhdilla, vaan saapa nähdä, sulaako kaikki. Ennusteiden mukaan täällä etelässä on torstainakin reilusti plussaa ja vesisadetta eli rapa roiskuu ja harmautta riittää. Sen jälkeen mennään jälleen pakkaselle. En kaipaa valtaisia lumimassoja. Muutaman sentin lumikerros toisi valoa, kaunistaisi maisemaa ja suojaisi kasveja. Sellaista siis toiveissa.

Pelargonia Rasberry Ripple

Laitettakoon joulu- ja talvijuttujen jälkeen kevennykseksi kuva Rasberry Ripplestä, joka kukkii työhuoneen ikkunalla muistuttamassa, että "talven jälkeen on kevät taas..."

Mukavia marraskuun lopun päiviä teille kaikille!

Peestä jiihin

 
Peestä eli puutarhakaudesta siirrytään hissukseen jiihin eli jouluun. Uusi puutarhakausi on tavallaan jo näköpiirissä, kun Pihakalenterin 17. versio putosi postilaatikkoon. Minulle uusi Pihakalenteri on 10. Olen siis löytänyt itselleni mieluisan kalenterin, johon kirjaan monien puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi myös sään ja kaikki menot ja tapahtumat. Muuta käsinkosketeltavaa kalenteria minulla ei enää olekaan, mitä nyt kännykän kalenteriin laitan oleelliset menot kelloaikoineen.

Joulukausi on kiva aloittaa erilaisilla valoilla niin sisällä kuin ulkonakin. Vanhemmat ihmiset väittävät marraskuun puolivälin olevan liian aikaista kaikelle jouluun liittyvälle. Onneksi itse kukin voi määritellä omat rituaalinsa toisten mielipiteistä huolimatta. Jokainen pimeyteen sytytetty lamppu luo iloa ja valoa suoraan mieleen. Muutamia kausivaloja minulla on ollut ulkona jo lokakuusta alkaen. Jouluisempia valosarjoja viritin viikko sitten. Ledit eivät vie paljon sähköä ja ajastimella ohjattuina niitä ei tarvitse polttaa keskipäivän auringonpaisteessa - jos siis moinen valoilmiö sattuu näkymään.

Jotkut sammuttavat jouluvalonsa vasta kevään korvalla. Minä en jaksa niitä katsella kovin pitkään joulun jälkeen. Mitä valoisammaksi päivät käyvät, sen reippaammin riisun kaikkein jouluisimmat valosarjat pois. Joitakin kausivaloja annan olla ajastettuina, kunnes päivät selkeästi pitenevät. 

Keittiön ikkunalaudalle laitoin lasipurkkiin valosarjan, joka kaipasi vähän väriäkin. Varastosta löytyi lasinen kuusenkoriste. Nyt kirkkaanpunaiselle kuumailmapallolle on valaistu reitti "laskeutumiseen". Ikkunaan heijastuu ulkona olevaan tuijaan ripustettu valosarja.

Törmäsin useammalla nettisivustolla söpöihin tupsupipoihin. Helppo ohje löytyy mm. täältä. Tarvitset vain vessapaperirullan sisuksen ja lankaa. Näihin saa mukavasti käytettyä jämälankoja. Väsäsin näitä televisiota katsellessa. Minikokoiset tupsupipot käyvät vaikka joulukuusen koristeiksi tai lahjapakettien somisteeksi. Etualan harmaavalkoisiin pipoihin käytin heijastelankaa, joten teoriassa pipot voisivat toimia myös heijastimina. Pelkäänpä, etteivät kestä kovin paljon rasitusta.

Tämän vuoden joulukorttiprojekti on postitusta vaille valmis. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon varastoon kertyneitä askartelutarvikkeita, vaan toisin kävi. Toin viime joulun Espanjan reissulta nipun edullisesti ostettuja joulukortteja, joita sitten vähän tuunasin. Eivät ole viimeisen päälle itse väsättyjä, mutta oma kädenjälki niihin on kuitenkin laitettu.

 
Törmäsin kotikuntani nettisivuilla ideaan, jossa kaikki halukkaat voivat kohtalaisen pienellä panostuksella ilahduttaa kotihoidon ja asumispalvelujen piirissä olevia ikäihmisiä. Luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot järjestää kampanjan kahdeksatta kertaa ja sen suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Osallistua voi joko valmiina ostetuilla joulukorteilla tai itse askarrelluilla. Ohjeet löytyvät tuosta linkistä. Käyn lähipäivinä pudottamassa kylän kirjaston keräyslaatikkoon muutaman kortin, sillä moni vanhus ei varmastikaan saa ilman tällaisia kampanjoita ainuttakaan joulukorttia.

 
Lehtikaktukset kukkivat parhaillaan runsaana. Valkoinen on itse asiassa jo lopettamassa, mutta kaksi pinkkiä vasta aloittavat. Pesin ikkunoita valkoisen kaktuksen ollessa vasta nupullaan. Jouduin siirtämään amppelissa olevan kaktuksen syrjään päästäkseni pesemään ikkunan sisäpintaa. Olen kuullut, etteivät kaktukset tykkää siirtämisestä nuppuvaiheessa. Olen kyllä kaktuksia aiemminkin tilapäisesti kukintavaiheessa siirtänyt, eivätkä ole olleet milläänsäkään. Nyt valkoinen kaktus pudotti valtaosan nupuistaan. Kenties hetkellinen siirtäminen ei ollut se häiritsevin seikka. Mikä lie, onneksi muutama nuppu jäi ja avautui.

Tintit komensivat aktiivisesti ikkunoiden takana aloittamaan ruokinnan, joten pitihän sitä käskytykseen taipua. Ensin ripustin talipötköt ja perjantaina 20.11. sataneen ensilumen jälkeen myös talipallot ja siemenautomaatit. Pikkulinnut löysivät ruokintapaikat oitis. Samoin tikat. Viime päivinä talipötköllä on vieraillut käpytikkojen lisäksi pikkutikkoja ja harmaapäätikka. Kuviakin on todisteena, mutta kunnon zoomin vuoksi turhan epätarkkoja ja kaukaa otettuja.

Tinttitutkailu on siis jälleen yksi mielenkiintoinen ja hivenen koukuttavakin ohjelmanumero. Väkisinkin katse hakeutuu ruokintapisteillä pörrääviä lintuja seuraamaan. Pihallamme on kolme ruokintapistettä sijoitettuina siten, että pikkulinnuille on edes hivenen puiden ja pensaiden tarjoamaa suojaa. Kaikki kolme paikkaa näkyvät myös talon ikkunoista; keittiön puolella oleva parhaiten.

Lumihunnunkin saimme perjantain 20.11. vastaisena yönä. Torstaina tuuli tuiversi melkoisella voimalla kaatamalla pystyasentoon jätetyt kottikärryt ja viskomalla monenmoista puunoksaa ja roskaa pitkin pihaa. Vettä satoi koko torstain reippaasti ja sen verran vaakatasossa, että ikkunanpesua on taas tiedossa. Mitään erityisiä vaurioita ei lähitienoille eikä omalle pihalle tullut. Sähkötkään eivät vuosien takaiseen tapaan menneet kertaakaan. Pari vuotta sitten tehdyn tierempan yhteydessä alueen piuhat kaivettiin maahan, mikä varmasti edesauttoi sähköjen katkottomuutta. Aiemmin sähkökatkoon riitti, kun isompi lintui istui langoille - kärjistetysti sanoen.

Parsa taipuu tuulessa ja hennossa lumessa.

 

En pelottele lapsia tai aikuisia sen enempää tontuilla kuin koronallakaan. Olkaahan kuitenkin varovaisia ja pitäkää huolta niin itsestänne kuin toisistanne!

PS. Kuvien lumihuntu on ollutta ja mennyttä. Lauantaina tuuli tuiversi sateen maustamana koko illan, joten olemme palanneet lumettomiin näkymiin. Nurmikkokin vihertää vallan kutsuvasti. En sentään aio kellahtaa nurmikolle lepohetkeä viettämään, vaikka aurinkokin kirkastaa maisemaa.

 

Joulukauden avaus

Kenties tontut ovat jo pitkään hiippailleet ikkunoiden takana, mutta tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä punanuttuisten tarkkailijoiden aktiivisuus lisääntyy merkittävästi. Ei siis kannata ihmetellä, jos pihoilta ja pergoloista kuuluu outoja ääniä ja töppösten töminää.

Marraskuun alussa olin jo hiukan huolissani, kun joulukorttityömaa ei ottanut käynnistyäkseen. Pienen ikäni olen lähettänyt nipun joulukortteja ja nyt jo vuosia itse tehtyjä. Omin käsin askarrellut kortit ovat ihania saada ja kiva niitä on tehdäkin. Kunhan kelvollinen idea jostain omaan päähän tupsahtaa. Kun lähettää vinon pinon kortteja, on helpointa tehdä kaikista samanlaisia. Pystytin korttituotantolinjan työpöydälleni pari viikkoa sitten ja nyt on kortit kuorissaan postimerkkejä ja postitusta odottamassa.

Vuosi sitten 100 % outdoor -blogin Kati oli askarrellut kauniita helmikoristeita. Vinkistä innostuneena kiertelin kauppoja, mutta sopivia helmiä oli vaikea löytää. Ehkä muutkin olivat päättäneet askarrella helmistä tähtiä. Joulun jälkeen eräässä kaupassa näin helmiä ja askartelin niistä tähtiä. Valmiit helmitähdet ovat odottaneet laatikossa, josta ne muutama päivä sitten kaivoin esiin. Ehkä askartelen vielä muutaman lisää. 

 
Ystävän tekemä joulukalenteri on jokavuotiseen tapaan jälleen nostettu paikalleen. Lasten ollessa pieniä, namupusseja sai yhtenään täyttää, vaikka oli sovittu vain yksi namu päivää kohden. Nykyisin pussukat ovat täysiä ihan jouluaattoon saakka.

Pari päivää tuuli on puhaltanut sellaisella voimalla, että kaikki pihallakin lentää vaakasuorassa. Kynttilät, tasku- ja otsalamput on kaivettu esille, sillä usein myrskytuulet katkaisevat meiltä myös sähköt. Vielä niin ei ole tapahtunut ja toivotaan, ettei tapahdukaan.

Sytyttäkää kynttilöitä iloksenne. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!
 

Sirpan pionikalenteri

Metsäruusussa on vielä keltaisia lehtiä tallella.

Usein olen meidän tien ensimmäisiä jouluvalojen virittelijöitä, mutta tänä vuonna taisin hävitä niukasti naapurille. Eihän niillä kiire ole, mutta yleensä minun valoni ovat rävähtäneet valaisemaan viimeistään pikkujouluna ja sehän on tulevana viikonloppuna. Tai miten sen nyt sitten ottaa. Yksi jos toinenkin kauppa ja katu on jo joulunsa avannut ja telkkaristakin joulumainoksia tulee joka ilta. Niin tai näin, illat pimenevät aikaisin ja kaikki valo on pelkästään plussaa.

Kaukasianpitkäpalko lumessa

Lunta meidän nurkilla on vain nimeksi. Se on pysynyt maassa pikkupakkasten johdosta, mutta luvassa on taas lämpöasteita, joten voinemme sanoa hyvästit näille lumille hetkeksi aikaa. Valoja viritellessäni ulkosalla tuli ajoittain jäätävää tihkusadetta. Ukkokulta käväisi Espoon puolella ja sanoi, ettei siellä ollut lunta sitäkään vähää, mitä meillä.

Norsun jalka. Ei sentään, kuusen tyvihän tämä.

Kävin Juuson kanssa metsässä käpyjä etsimässä. Kati 100% outdoor -blogista on luvannut vahtia, milloin saan kävyt hommattua. Huomatkaa, että pitää tarkoin miettiä, mitä blogissaan kirjoittaa tai jollekin kommentoi. Toteutumattomista lupauksista voi jäädä kiinni. 

Kuusenkäpyjä löysin runsaasti, mutta männynkävyt olivatkin kortilla. Sinänsä kummallista, kun tien toisella puolella on isoja mäntyjä pilvin pimein ja usein naapureiden pihat aivan täynnänsä käpyjä. Niinhän se aina tuppaa menemään, että etsimäänsä saa välillä hakemalla hakea, jollei sitä ota silloin, kun olisi helposti tarjolla. Nyt ne kävyt ovat autotallissa sulamassa. Katsotaan, pääsevätkö ne sieltä koskaan eteenpäin.

Joulukortit on askarreltu ja kuoriinsa jo laitettu. Postimerkit puuttuu, mutta nehän ehtii. Olenkohan koskaan ollut näin ajoissa joulukorttien suhteen? Tuskin.

Syyskuun alussa olin luontokuvauskurssilla, jossa tutustuin oman kylän puutarhabloggariin. Sirpa kirjoittaa 1003 puutarhaa -nimistä blogia. Tuon verran hienoja puutarhoja ympäri maailmaa hänellä on tutkittavanaan. Aika monessa puutarhassa hän on jo käynyt. Kuvia ja tarinoita puutarhamatkoilta löytyy hänen blogistaan.

Sirpa on innokas pioniharrastaja ja yhdessä muiden asiaan vihkiytyneiden kanssa teettivät kalenterin, jossa on heidän itsensä ottamia kuvia omista pioneistaan. Sirpa halusi antaa minulle yhden kalenterin ja kutsui minut sen tiimoilta tutustumaan puutarhaansa. Tähän aikaan vuodesta ei puutarhassa paljon katseltavaa ole, mutta kyllä meidän kierrokseemme runsas tunti upposi ihan kevyesti. En ottanut kuvia Sirpan puutarhasta, vaikka kamera mukana olikin. Jotenkin se vain jälleen kerran unohtui. Varmasti saamme ensi kesänä katsella kuvia lukea Sirpan upeista uusista pioneista ja lukuisista kärhöistä.

Kohta lumet saavat kyytiä, sillä ulkona vuoroin sataa kaatamalla, vuoroin paistaa aurinko Vaikka ei nyt mistään auringonpaisteesta voi puhua, kun päivä jo hiljakseen laskee metsän taa. Kunhan joitakin kalpeita säteitä heijastuu tummien pilvien reunaan. Lähdenkin tästä tsekkaamaan, ovatko jouluvalot jo syttyneet. Vai saanko käydä säätämässä ajastimia uudelleen, kuten yleensä tapahtuu.

Joulua kohti hissukseen

Joululahjat on hankittu ja enin osa jo paketoitukin. Kerrankin koen onnistuneeni joululahjoissa ja niiden hankinnan ajoituksessa. Ystävät saavat sukkia, punaherukkahyytelöä, sinappia ja jotkut myös taatelikakun. Eipä ole liiemmin tarvinnut tungeksia kaupoissa ja hermoilla hyllyjen äärellä. 

(Blogger taas levittelee rivinvaihtoja ihan itsekseen, eikä taivu ulkoasun muokkaamiseen sitten millään.)

 

Näissä Suvikummun Marjan ohjeella tehdyissä nappivarsisukissa meni vähän useampi ilta, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Punaisissa sukissa kudoin tavallisen resorin tilalle valepalmikkoa. Sehän on yhtä joustavaa. En myöskään ulottanut tuota helmineuleista nappilistaa resoriin saakka.

Läheisilleni en sukkia kudo, sillä äiti on huolehtinut vuosikaudet siitä niin tehokkaasti, että kaikilla taitaa olla villasukkia viikon jokaiselle päivälle omansa. Tärkeimmät ihmiset saavat lahjakortin parturiin, kulmakarvojen nyppimiseen tahi johonkin muuhun tarpeelliseen. Ylen määrin ei ole ollut rahaa käytettävissä, joten se on tietenkin melkoisesti rajoittanut valinnanvapautta.

Nämä lilasävyiset ruttusukat saa ystäväni. Ruttusukka ei välttämättä sovi pitkävartisten saappaiden kanssa käytettäväksi, sillä sukan varresta tulee melko paksu. Luulin, että varsi joustaisi pituussuunnassa, mutta sitähän se ei tee, koska silmukat kudotaan kiinni alemman kerroksen silmukoihin.

Pari pikkuihmistä on lähisukuun nyt tullut, joten heille kudoin tiikerisukkia. Yhdestä kerästä tuli kevyesti kolmet sukat ja hujauksessa. Näitä oli kiva tehdä. Idean löysin facebookin Voihan villasukka -ryhmästä.

Monet sanovat, etteivät aio lähettää yhtään joulukorttia. Minusta korttien lähettäminen on kaunis tapa. Kuinka mukava onkaan itse saada kortteja. Miksi ei jakaisi sitä iloa vaikka vain kerran vuodessa. Lähetän kortin sukulaisille, ystäville ja muutamille sellaisillekin tuttaville, joita tapaan harvoin. Joukossa on muutama ihminen, joita en ole tavannut vuosiin, mutta haluan kortilla osoittaa, etten ole heitä unohtanut. Elämä vain menee niin, ettei mitenkään ehdi edes kaikkiin tärkeisiin riittävästi yhteyttä pitämään. Ehkä tulee aika, jolloin on jälleen näiden taustalle jääneiden ihmisten vuoro.

Aika monta vuotta olen jo tehnyt joulukortit itse ja nyt sitä tapaa on varsin hankala lopettaa. Tulee sanomista, jos lähettää kaupan kortin. Kymmenen korttia, ehkä jopa kaksikymmentä jaksaa ideoida erilaisina. Mutta kun kortteja on kuusikymmentä, on paras luoda yksi malli, jonka sitten toteuttaa monistettuna. Tänä vuonna tuossa kortissani oli useampi työvaihe ja siksi korttitehdas pyöri harvinaisen pitkään pöydällä. Kerrankin olen ollut materiaalien suhteen kaukoviisas ja värillistä kartonkia lulkuunottamatta kaikki löytyi omista varastoista.

Maanantaina kortit lähtivät postiin ja pöydällä on enää vain postinkantajan kortti. Meillä on niin hyvä, mukava ja monivuotinen postinkantaja, että laitan hänelle joka joulu pienen kukkarahan kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Minusta on tullut varsinainen taidemesenaatti, sillä ostin taiteilijaystäväni Helena Laurikaisen  maalauksen Kauneimmat salit, joka oli osa Sinikka Paavilaisen Samaa unta -kirjan pohjalta tehdyn teatteriesityksen (Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali 2013-2014) visualisointia. Maalaus on aika kookas ja sijoitin sen olohuoneen isomman sohvan taakse. Helenalta aiemmin hankkimani maalauksen siirsin omaan makkariini. 

Helena on luova ihminen kaikkinensa. On mielenkiintoista, miten joku ihminen pelkästään ensisilmäyksellä pystyy näkemään jossain meikäläistä täysin puhuttamattomassa esineessä jotain ihan uutta ja muuntamiskelpoista. Maalaamisen lisäksi Helena on uskomattoman taitava tuunaamaan mistä tahansa kirpparivaatteesta itselleen upeita luomuksia ja kierrätyskeskuksen ilmaistavaroista hän loihtii helposti uusiokäyttöön niin esineitä kuin vaatteitakin. Sitä vain haukkoo vieressä henkeään ja ihastelee toisen kekseliäisyyttä ja taitavuutta. Helenan kodissa taitaa olla aivan olemattoman vähän mitään kaupasta uutena hankittua, sillä toisten hylkäämä esine saa hänen käsissään täysin uuden mahdollisuuden ja ulottuvuuden.

Joulukuinen sää jatkuu samassa harmaudessa kuin marraskuukin. Eilen sentään aurinko jonkin aikaa paistoi ihan siniseltä taivaalta,mutta tälle päivälle on jälleen luvattu sadetta. Lunta on satanut parikin kertaa ja viimeksi sellainen ohut valkea peite oli maassa muutaman päivän. Viikonlopun vesisade vei viimeisetkin mennessään. 

Tuleva viikonloppu taitaa olla joulumyyjäisten sesonkiaikaa. Ainakin Lohjalla on Menneen ajan joulumarkkinat ja pääkaupunkiseudulla lukuisia muita myyjäisiä Helsingin Tuomaanmarkkinoista puhumattakaan. Usein olen hakenus Lohjan perinteisiltä joulumarkkinoilta niitä viimeisiä joulutunnelman avaajia, mutta vesisateessa se voi olla entistäkin hankalampaa.

Sinänsä pimeys ja harmaus ei kovasti harmita, sillä näkyvätpä jouluvalot ulkona ja ikkunoilla paremmin. Kun joulu on ohi, tulee kevät ja valoisat päivät yhdessä hurauksessa.

Otetaan lokoisasti Juuson lailla tulevatkin päivät.