Tämän vuoden ensilumi

Kurjenpolvi, vaan mikä niistä?

 

Viikko sitten, marraskuun puolivälissä lunta oli maassa lähinnä somisteeksi. Syysruskan viimeiset värit oli helppo erottaa, sillä ne nousivat korostetusti esiin vähenevien värien maailmassa. Kaivoruusupenkkiin siirtämäni magnolian kupeeseen muutti muualla ahtaalle joutunut kurjenpolvi. Kirjanpitoni ei ole lainkaan ajan tasalle, joten nimi on vielä kadoksissa. Päivitän kasviluettelon jossain sopivassa välissä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusuilla ei ole ollut kiirettä lehdistä luopumiseen. Kuten ei tänä syksynä monilla muillakaan kasveilla. Ritausma kehitti pitkin syksyä uusia nuppuja, joita se ei jaksanut enää kylmien saavuttua avata. Kauniita kukkia ihailee tietenkin mielellään ja siihen on lukuisia tilaisuuksia pitkin kasvukautta. Talven kynnyksellä muodot ja värit ansaitsevat huomion. Pilvisen päivän vähäinen valo siivilöityi kauniisti Ritausman kellertävien lehtien läpi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajan lehdet ovat aika suuria. Ei niiden kokoa puussa samalla tavoin huomaa, mutta syksyllä lehtien pudottua maahan tajuaa ison koon. Pinkin väriset lehtiruotit näyttivät maassa kuin lukuisia pitkiä kastematoja olisi koolla.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Uusia turkinmyrkkyliljoja nousi maasta vielä senkin jälkeen, kun olin jo mielessäni laittanut ne talvilevolle. Näitä on muistettava hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää. Ovat osoittautuneet uskollisiksi kukkijoiksi. Tilasin näitä kolmen kappaleen pussin Korpikankaalta hintaa 8.50 € syksyllä 2019. Eivät ihan halpoja, mutta kestävyytensä vuoksi hintansa arvoisia.

Lilium martagon - Varjoliljan siemenkota

Loppukesästä keräsin varjo- ja marhanliljojen siemenkotia levittääkseni niiden siemeniä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen saanut varjoliljan leviämään kiitettävästi. Paitsi valkoisen, joka vaikuttaa vaativalta tyypiltä. Osan varjoliljojen siemenkodista jätin pystyyn nököttämään. Leikkimökin takana ne ovat pysyneet pystyssä tuulista ja sateista huolimatta. Siemeniä kodissa ei enää pahemmin ole. Luonto on hoitanut levityksen itse.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole niitä kaikkein loisteliaimpia ruskakasveja. Muutama lehti pukee joka vuosi ylleen vähän värikkäämmän asun. Tämä lehti oli noussut pystyyn saadakseen muita enemmän huomiota.

Vuorenkilpi on helppo maanpeitekasvi hankalimpiinkin paikkoihin. Se lähtee kasvamaan jopa mitättömästä juurenpalasta. Meillä vuorenkilpi on kotiloiden suosima lymypaikka, jonka vuoksi en ole innostunut sitä enempää lisäämään.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensioiden kukkien yksityiskohdat ovat todella kauniita. Niitä on pysähdyttävä puutarhakierroksilla katsomaan ja tutkimaan läheltä. Leikkaan kuihtuneet kukinnot vasta keväällä pois. Usein talvinen sää saa oksissa alas painuneet kukinnot irtoamaan, jolloin tuuli lennättää niitä pitkin hankea.

Asparagus officinalis 'Bijnlim' - Parsa

Parsa on kasvimaani joulukuusi. Joinain vuosina se on jo näin marraskuussa muuttunut täysin keltaiseksi. Nyt se on edelleen valtaosin vihreä. Höyhenen keveä lumihiutale on laskeutunut parsalle joulukuusen koristeeeksi.

 
Maanantaivastaisena yönä tänne eteläänkin satoi lunta sen verran, että ensilumen kriteerit täyttyivät.

Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros. Lähde Wikipedia.

Ensimmäiset lumityöt on nyt tehty. Kolaaminen oli kevyttä, eikä siinä hiki paljon päähän pukannut. Ainoa haaste oli kolata käytävät sen verran keveästi, ettei samalla lykännyt kivituhkaa ylenmäärin pois. Maa on vasta kevyesti jäässä. Viikonloppuna on luvassa -10 asteen pakkasia.

Vaikka päivä oli pilvinen, auringonlaskun aikaan pilviverho raottui ja päästi auringon viimeiset säteet punaamaan puiden latvukset.

Etenkin mäntyjen rungot olivat kuin liekeissä.

Valoisa aika on nyt vähissä. Päivän pituus täällä etelässä on nippanappa 7 tuntia. Kuukauden päästä on talvipäivänseisaus. Silloin käännytään hitaasti mutta varmasti valoa kohti.

Ei sentään vielä ensilumi

 
Keskiviikkovastaisena yönä pihalle oli satanut ensimmäinen lumi. Tämä lumimäärä ei vielä täytä Ilmatieteen laitoksen ensilumen määritelmää, jonka mukaan "ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan vähintään yhden senttimetrin lumikerros". Eikä lumikolaakaan tarvinnut lähteä työntämään. Esimakua talven lähestymisestä näkymä toi.

Cotonaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

 
Tiistaina kiertelin pihalla tallentamassa ruskavärejä, joita viimein on tarjolla ihan mukavasti. Kasvien ruskavärityksen merkitys on viime vuosina saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun lämpimiä säitä jatkuu yhä pidemmälle syksyyn. Etenkin täällä etelässä lehtipuiden ja -pensaiden loistavat värit tuovat ikäänkuin yhden uuden vuodenajan kalenteriin. Syksystä ei harpatakaan suoraan talveen, vaan siirtymää pehmentämässä on ruskavuodenaika.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keskiviikkoaamuna Ruusupenkin syysmyrkkyliljat olivat taipuneet yöpakkasen ja lumen edessä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Tiistaina ne olivat vielä tanakasti pystyssä. Oikeassa yläkulmassa pilkottaa pikkuisen myös tulikellukka, joka yltyi kukkimaan vielä viime metreillä.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Yksi tämän kasvukauden silmäniloja on ollut koreaköynnöskuusama. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Se ei ole pelästynyt kuivuutta, ei kaatosateita. Helppo ja kaunis köynnös, joka ansaitsee kaikki kehut ja kiitokset.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Tiistaina pörräsin kameran kanssa koreaköynnöskuusaman edessä. Samalla päässä välähti idea hankkia näitä enemmänkin. Googlettaessani koreaköynnöskuusamaa törmäsin Lonicera periclymenum 'Serotinaan', jossa kukan ulkopinta on tummanlilanpunainen. Köynnöksen kuva hurmasi minut kertaheitolla. Harmikseni myöhäissyksyisen ajankohdan vuoksi joudun odottamaan kevääseen idean toteuttamisessa.

Asparagus officinalis - Parsa

Jätän sadonkorjuun jälkeen muutaman parsan kasvattamaan lehdistöä, koska se vaan on niin kauniin näköinen. Vihreys muuttuu kylmenemisen myötä keltaiseksi. Nyt näin ei ole vielä käynyt.

Asparagus officinalis - Parsa

Tiistaina parsa oli koristettu kastehelmillä. Keskiviikkona lumella.

Rosa  Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott ei ole toistaiseksi täysin lannistunut pakkasessa ja vielä vähemmän sitä haittaa vähäinen lumi. Nuppujen avautuminen on hidastunut tai pysähtynyt  kokonaan.

Kuvasta näkee, kuinka korkeaksi Lady of Shalott on venynyt. Se pysyy yllättävän hyvin myös pystyssä. Muutama kaatosade hakkasi painavia kukkia sen verran voimakkaasti, että laitoin Ladylle tukikepin. Leikkasin pari päivää sitten ladyn toiselta puolelta syysasterit ja etualalta komeamaksaruohot, jotka kaatuivat käytävälle. 

Ruusu pääsi tai joutui samaan häkkiin taaempana kasvavan japaninkirsikka Royal Burgundyn kanssa. En halunnut pilkkoa pitkää verkkoa lyhyemmiksi paloiksi. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Ladyn toisella puolella kasvava niinikään Austin-ruusu Carolyn Knight tuli myös verkotetuksi. Kaipa nämä kaunottaret kelpaavat peuroille siinä, missä muutkin ruusut?

Olen kokonaan unohtanut tutustua Austin-ruusujen hoitamiseen. Etenkin niiden leikkaaminen alkoi nyt askarruttaa, vaikka en uskonutkaan sen olevan juuri tämän hetken toimenpide. Löysin netistä seuraavan ohjeen

"Austinruusut leikataan ensimmäisen kerran istutusta seuraavana vuonna. Leikkaus on hyvä tehdä keväällä. Versoista leikataan pois noin 10 cm ja kaikki kuolleet tai vahingoittuneet oksat poistetaan. Toisena vuonna versoja lyhennetään noin kolmanneksella sekä poistetaan kuolleet tai vioittuneet oksat kokonaan. Kolmantena vuonna ja siitä eteenpäin austinruusuja hoitoleikataan joka vuosi leikkaamalla versoja vajaan kolmanneksen tai enemmän riippuen kuinka paljon pensasta halutaan pienentää. Versoja ei kannata kuitenkaan lyhentää yli puoleen, ettei kukinta kärsi." Lähde: Viherpeukalot

Entä talvisuojaus? Millaisia kokemuksia ja vinkkejä teillä muilla Austin-ruusujen suhteen on?

Pitkään mietin, rohkenenko lintuinfluenssan vuoksi aloittaa pikkulintujen talviruokintaa. BirdLifen mukaan lintujen talviruokinta on turvallista. Ruokintapaikan hygieniasta on huolehdittava aina samoin kuin omien käsien suojaamisesta ja pesusta.

Pikkulinnut ovat jo käyneet nokkimassa keittiön ikkunaa. Se on ollut selvä signaali, että laitahan nainen meille siemeniä. Maa ei ole vielä kunnolla jäässä, eikä lumipeitettäkään ole. Yöpakkasia on ollut monena yönä, joten viikonloppuna täytin keittiön ikkunan edustalla sijaitsevan lintumökin kuorituilla auringonkukan siemenillä. 

Suosio on ollut valtava. Mökillä on ollut yhtäaikaisesti viherpeippoja, pikkuvarpusia ja sini- ja talitiaisia. Kun joukkoon pyrähtää pari mustarastasta tai käpytikka, lehahtavat muut tintit kauemmaksi odottamaan vuoroaan.

Nostin sälekaihtimen kuvaamisen helpottamiseksi. Toimenpide karkoitti linnut hetkeksi kokonaan, kunnes muutama tintti uskaltautui mökille.

Tuurenpihlajan vieressä asuva purppuraheisiangervo pääsi samaan verkkoon.

Pihan haravointi on käytännössä vasta alkutekijöissään. Yleensä haravoin yläpihan hiekkapintaisilta alueilta lehdet istutusalueille. Alapihalla silppuan vaahteranlehdet nurmikonleikkurilla ja haravoin paksuimman massan pensaiden alle. 

Vaahteranlehtiä tulee niin paljon, että niitä olen säilönyt tyhjiin multasäkkeihin ja käynyt tyhjentämässä kaatopaikalle. Puissa on edelleen paljon lehtiä. Vasta osa vaahteroista on pudottanut lehtensä, syreenit ja omenapuut eivät juuri ollenkaan. Käykö tänä vuonna niin, että pysyvä lumi sataa ennen lehtien putoamista? Tuskin ainakaan täällä etelässä.

Kuka voisi kellot seisauttaa
kun turhan nopeaan
aika tänä yönä raksuttaa.

Suurlähettiläiden biisi: Kuka pysäyttäisi kellot

Muistattehan siirtää kellonne talviaikaan varhain sunnuntaiaamuna. Talviaika merkitsee viisareiden siirtämistä tunnilla taaksepäin.

Ensilumi avasi joulukauden

Tiistaiaamuna herättiin valkoisessa maailmassa. Yön aikana oli satanut ensilumi. Ihan kunnolla sitä oli tullut. Pihalla pääsi kyllä hyvin kävelemään, mutta sisääntulosta oli käytävä lumi kolaamassa. Vieläpä kahdesti, kun aura kävi päivemmällä lykkäämässä lumipaakut kadulta ja jalkakäytävältä portille. Aina on varauduttava siihen, että pakkanen jäädyttää isot paakut. Silloin niitä ei kevyesti sivuun työnnetä, vaan jopa rautalapio on haettava avuksi. Parempi siis kolata auralumet mahdollisimman pian pois.

Kotikadun asukkaat ovat virittäneet jouluvaloja

Illaksikin oli hommia, kun pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen auto tuli kylän keskustaan taas hakemaan tavaraa. Viime vuoden keräyskierros jäi koronan vuoksi väliin. Tällä kertaa autoon sai viedä erilaisia kodin tavaroita, liinavaatteita, harrastuksiin ja askarteluun liittyviä tavaroita. 

Siivosimme kesällä kellaria, josta lähti monta kuormaa roinaa ihan kaatopaikalle, mutta myös kierrätykseen. Puutarhavälineet ehdin inventoida vasta siivousurakan jälkeen. Molempien vanhemmilta on kertynyt meille haravoita, lapioita, pari viikatettakin. Yhteen talouteen kolme haravaa riittää mainiosti, joten loput vietiin kierrätysautolle. Siivosin myös liinavaatekaappeja ja askartelutarvikevarastojani. Kummasti löytyi taas hyväkuntoisia tavaroita, joilla ei itselle ole käyttöä. Toivottavasti ne löytävät uuden kodin.

Kierrätysauton käynneille on selvästi tarvetta. Ihmisiä toi tavaraa niin autoilla kuin jalkaisin ihan ruuhkaksi asti. Mahtoiko auton 25 minuutin pysähdysaika edes riittää kaikkien tavaroiden vastaanottamiseen?

Amaryllis Rozetta

Viikko sitten kävin näyttelykeskus WeeGeessä Tapiolassa. Samalla poikkesin kauppakeskus Ainoassa sijaitsevaan kukkakauppaan, josta löysin viime vuonnakin Rozetta-amarylliksen. Niin myös nyt. Lämpimässä huonetilassa nuput avautuvat aika nopeasti. Pian ensimmäisen vanan kukat jo lakastuvat. Onneksi tyvellä on toinen vana tulossa.

Ruokakaupasta ostin valkoisen amarylliksen. Nyt näistä kaunottarista kannattaa iloita, kun niitä on hyvin tarjolla.

Joulukorttiaskartelun aloittaminen tökki poikkeuksellisesti pahasti. Yleensä niitä on ollut kiva tehdä ja ideatkin ovat löytyneet helposti. Ei tekeminen nytkään vastenmielistä ollut. Ehkä eniten haittasi turhan voimallinen saamattomuuden tunne.

Kaupoissa juokseminen ei houkuttele laisinkaan. Päätin kokeille korttiaskartelun alkuperäistä ideaa eli tehdä niistä materiaaleista, joita omista varastoista löytyy. Vuosien mittaan olen ostanut erilaisilla markkinoilla olevista korttiteltoista edullisesti myytäviä joulu- ja muita kortteja. Ovat suurelta osalta jääneet käyttämättä, kun olen askarrellut joulukortit itse. Nyt leikkasin niistä sopivia kuvia yhdistäen niinikään aiempina vuosina hankittuihin muihin materiaaleihin. Erään askartelukaupan poistomyynnistä pari vuotta sitten ostettuja korttipohjia kirjekuorineen löytyi juuri sopivasti. Värit ja kuviot olisivat voineet mätsätä paremmin yhteen, mutta näin tällä kertaa.

Muutama joulukortti syntyi vuosi sitten väsäämistäni helmitähdistä. Innostuin silloin pujottelemaan laatikosta löytämiäni helmiä netissä - olisiko ollut peräti täällä jonkun teidän blogissanne -  näkemäni idean pohjalta. Näihinkin kaikki materiaali oli kaivettavissa omista varastoista. Lähipiirin pikkulapset ovat sen verran harvassa, että omat askartelutarvikkeet vähenet turhan hitaassa tahdissa.

Joulukaktukset, vai ovatko marraskuun kaktuksia, kukkivat runsaina. En tullut kiikuttaneeksi  näitä viime kesänä ulos, mikä ei heitä näytä vaivaavan. Tykkäävät nyt katsella ulos, kun pesin olopihan puolen ikkunat niin ulkoa kuin sisältäkin. Välit jääköön kevääksi. Ulkopintoja on nykyisin pestävä monta kertaa vuodessa, kun tuuli roiskii aina sadevedet suoraan ikkunoihin. Auringon paistaessa ei sielu siedä katsella harmaita ja läikikkäitä ikkunoita kovin pitkään.

Joulutohina on ollut kaupoissa ja telkussa vilkasta jo pidemmän aikaa. Kausivaloja minäkin olen sytyttänyt niin sisälle kuin uloskin. Runsas viikko sitten viritin valosarjat pariin pihatuijaan, alapihan portaiden porttiin ja muutamaan muuhun paikkaan. Laitoin ne syttymään pimeän tullen ajastimilla. Kylän asukkaat ovat koristaneet valosarjoilla pihojaan ahkerasti. Näin pimeään aikaan niistä riittää iloa niin itselle kuin naapureillekin.

Lumimaisema ti 23.11.

Keskiviikkona tätä postausta kirjoittaessani mittari näyttää +3 astetta ja vesi tippuu iloisesti räystäiltä. Lumi sulaa vauhdilla, vaan saapa nähdä, sulaako kaikki. Ennusteiden mukaan täällä etelässä on torstainakin reilusti plussaa ja vesisadetta eli rapa roiskuu ja harmautta riittää. Sen jälkeen mennään jälleen pakkaselle. En kaipaa valtaisia lumimassoja. Muutaman sentin lumikerros toisi valoa, kaunistaisi maisemaa ja suojaisi kasveja. Sellaista siis toiveissa.

Pelargonia Rasberry Ripple

Laitettakoon joulu- ja talvijuttujen jälkeen kevennykseksi kuva Rasberry Ripplestä, joka kukkii työhuoneen ikkunalla muistuttamassa, että "talven jälkeen on kevät taas..."

Mukavia marraskuun lopun päiviä teille kaikille!

Peestä jiihin

 
Peestä eli puutarhakaudesta siirrytään hissukseen jiihin eli jouluun. Uusi puutarhakausi on tavallaan jo näköpiirissä, kun Pihakalenterin 17. versio putosi postilaatikkoon. Minulle uusi Pihakalenteri on 10. Olen siis löytänyt itselleni mieluisan kalenterin, johon kirjaan monien puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi myös sään ja kaikki menot ja tapahtumat. Muuta käsinkosketeltavaa kalenteria minulla ei enää olekaan, mitä nyt kännykän kalenteriin laitan oleelliset menot kelloaikoineen.

Joulukausi on kiva aloittaa erilaisilla valoilla niin sisällä kuin ulkonakin. Vanhemmat ihmiset väittävät marraskuun puolivälin olevan liian aikaista kaikelle jouluun liittyvälle. Onneksi itse kukin voi määritellä omat rituaalinsa toisten mielipiteistä huolimatta. Jokainen pimeyteen sytytetty lamppu luo iloa ja valoa suoraan mieleen. Muutamia kausivaloja minulla on ollut ulkona jo lokakuusta alkaen. Jouluisempia valosarjoja viritin viikko sitten. Ledit eivät vie paljon sähköä ja ajastimella ohjattuina niitä ei tarvitse polttaa keskipäivän auringonpaisteessa - jos siis moinen valoilmiö sattuu näkymään.

Jotkut sammuttavat jouluvalonsa vasta kevään korvalla. Minä en jaksa niitä katsella kovin pitkään joulun jälkeen. Mitä valoisammaksi päivät käyvät, sen reippaammin riisun kaikkein jouluisimmat valosarjat pois. Joitakin kausivaloja annan olla ajastettuina, kunnes päivät selkeästi pitenevät. 

Keittiön ikkunalaudalle laitoin lasipurkkiin valosarjan, joka kaipasi vähän väriäkin. Varastosta löytyi lasinen kuusenkoriste. Nyt kirkkaanpunaiselle kuumailmapallolle on valaistu reitti "laskeutumiseen". Ikkunaan heijastuu ulkona olevaan tuijaan ripustettu valosarja.

Törmäsin useammalla nettisivustolla söpöihin tupsupipoihin. Helppo ohje löytyy mm. täältä. Tarvitset vain vessapaperirullan sisuksen ja lankaa. Näihin saa mukavasti käytettyä jämälankoja. Väsäsin näitä televisiota katsellessa. Minikokoiset tupsupipot käyvät vaikka joulukuusen koristeiksi tai lahjapakettien somisteeksi. Etualan harmaavalkoisiin pipoihin käytin heijastelankaa, joten teoriassa pipot voisivat toimia myös heijastimina. Pelkäänpä, etteivät kestä kovin paljon rasitusta.

Tämän vuoden joulukorttiprojekti on postitusta vaille valmis. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon varastoon kertyneitä askartelutarvikkeita, vaan toisin kävi. Toin viime joulun Espanjan reissulta nipun edullisesti ostettuja joulukortteja, joita sitten vähän tuunasin. Eivät ole viimeisen päälle itse väsättyjä, mutta oma kädenjälki niihin on kuitenkin laitettu.

 
Törmäsin kotikuntani nettisivuilla ideaan, jossa kaikki halukkaat voivat kohtalaisen pienellä panostuksella ilahduttaa kotihoidon ja asumispalvelujen piirissä olevia ikäihmisiä. Luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot järjestää kampanjan kahdeksatta kertaa ja sen suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Osallistua voi joko valmiina ostetuilla joulukorteilla tai itse askarrelluilla. Ohjeet löytyvät tuosta linkistä. Käyn lähipäivinä pudottamassa kylän kirjaston keräyslaatikkoon muutaman kortin, sillä moni vanhus ei varmastikaan saa ilman tällaisia kampanjoita ainuttakaan joulukorttia.

 
Lehtikaktukset kukkivat parhaillaan runsaana. Valkoinen on itse asiassa jo lopettamassa, mutta kaksi pinkkiä vasta aloittavat. Pesin ikkunoita valkoisen kaktuksen ollessa vasta nupullaan. Jouduin siirtämään amppelissa olevan kaktuksen syrjään päästäkseni pesemään ikkunan sisäpintaa. Olen kuullut, etteivät kaktukset tykkää siirtämisestä nuppuvaiheessa. Olen kyllä kaktuksia aiemminkin tilapäisesti kukintavaiheessa siirtänyt, eivätkä ole olleet milläänsäkään. Nyt valkoinen kaktus pudotti valtaosan nupuistaan. Kenties hetkellinen siirtäminen ei ollut se häiritsevin seikka. Mikä lie, onneksi muutama nuppu jäi ja avautui.

Tintit komensivat aktiivisesti ikkunoiden takana aloittamaan ruokinnan, joten pitihän sitä käskytykseen taipua. Ensin ripustin talipötköt ja perjantaina 20.11. sataneen ensilumen jälkeen myös talipallot ja siemenautomaatit. Pikkulinnut löysivät ruokintapaikat oitis. Samoin tikat. Viime päivinä talipötköllä on vieraillut käpytikkojen lisäksi pikkutikkoja ja harmaapäätikka. Kuviakin on todisteena, mutta kunnon zoomin vuoksi turhan epätarkkoja ja kaukaa otettuja.

Tinttitutkailu on siis jälleen yksi mielenkiintoinen ja hivenen koukuttavakin ohjelmanumero. Väkisinkin katse hakeutuu ruokintapisteillä pörrääviä lintuja seuraamaan. Pihallamme on kolme ruokintapistettä sijoitettuina siten, että pikkulinnuille on edes hivenen puiden ja pensaiden tarjoamaa suojaa. Kaikki kolme paikkaa näkyvät myös talon ikkunoista; keittiön puolella oleva parhaiten.

Lumihunnunkin saimme perjantain 20.11. vastaisena yönä. Torstaina tuuli tuiversi melkoisella voimalla kaatamalla pystyasentoon jätetyt kottikärryt ja viskomalla monenmoista puunoksaa ja roskaa pitkin pihaa. Vettä satoi koko torstain reippaasti ja sen verran vaakatasossa, että ikkunanpesua on taas tiedossa. Mitään erityisiä vaurioita ei lähitienoille eikä omalle pihalle tullut. Sähkötkään eivät vuosien takaiseen tapaan menneet kertaakaan. Pari vuotta sitten tehdyn tierempan yhteydessä alueen piuhat kaivettiin maahan, mikä varmasti edesauttoi sähköjen katkottomuutta. Aiemmin sähkökatkoon riitti, kun isompi lintui istui langoille - kärjistetysti sanoen.

Parsa taipuu tuulessa ja hennossa lumessa.

 

En pelottele lapsia tai aikuisia sen enempää tontuilla kuin koronallakaan. Olkaahan kuitenkin varovaisia ja pitäkää huolta niin itsestänne kuin toisistanne!

PS. Kuvien lumihuntu on ollutta ja mennyttä. Lauantaina tuuli tuiversi sateen maustamana koko illan, joten olemme palanneet lumettomiin näkymiin. Nurmikkokin vihertää vallan kutsuvasti. En sentään aio kellahtaa nurmikolle lepohetkeä viettämään, vaikka aurinkokin kirkastaa maisemaa.

 

Ensilumi valkaisi maiseman

Jaha, se on nyt sitten lumikauden avaus suoritettu. Maanantaina satoi ensilumi ja hyvin se on pysynyt maassa. Keskiviikkoaamuna mittari näytti -7, joka tosin päivän aikana muuttui auringonpaisteen myötä plusasteiksi. Pitänee hakea lumikola kellarista talon seinustalle. Tässä vaiheessa se torjuu hyvin suurempien lumimassojen saapumista.

Puutarha on keveän lumihuurteen kuorruttamana kaunis. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, joiden ruskavärit näyttävät hienoilta valkoisen lumen kera.

Aloitin lintujen ruokinnan talipötkylöillä ja -palloilla sekä pähkinä-siemenseoksella. Linnut löysivät buffetpöydät oitis. Ostin keväällä kaupasta reilussa alennuksessa olleita siemenseoksia, joten nyt ei heti tarvinnut lähteä kauppaan ostoksille. Lintujen touhuja on taas kiva seurata ja kummasti aika kuluu pelkästään lintulaudan vilinää katsellessa.

Talvi sinänsä ei yllättänyt, mutta hiukan täytyy taas totutella erilaiseen pukeutumiseen. Ulos ei noin vain lähdetä ilman käsineitä ja ohuissa vaatteissa. Tulevana viikonloppuna on suoritettava talvivaatteiden marssi vaatehuoneesta käyttövaatekaappiin ja talvikengätkin lienee paras nostaa esiin.

Hiukan tuntuu oudolta kaikki lisääntynyt aika. Maaliskuun lopusta alkaen suurin osa vapaa-ajasta on kulunut pihan ja puutarhan parissa. Nyt puutarha on laitettu talviunille ja puutarhahörhö saa täyttää iltansa kutimien ja kirjojen parissa. Suunnitelmissa tosin on keittiön kaappien perusteellista läpikäymistä. Järjestelen kaappeja pitkin vuotta, joten en harrasta mitään erityisiä joulusiivoussessioita. Nyt haluan kuitenkin tehdä kunnon inventaarion ja laittaa ylimääräisiä tavaroita kiertoon.

Kaappi-inventaariot saavat toistaiseksi odottaa. Viikko sitten alkanut selkäkipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta edelleen on kaikissa liikkeissä oltava varovainen. Lääkärin diagnoosi on noidannuoli. Hidas elämä ei kuulu normivalikoimiini, mutta nyt on pakko siihen taipua. Muuten viiltää selästä niin vimmatusti.

Huomenna siirrymme marraskuuhun. Tällä vauhdilla voi kohta ryhtyä miettimään kevätkylvöjä. Melkein.