Kasvimaan kastelemisen lomassa

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

 

Täytyy varmaan kiertää puutarhassa pyytämässä monilta kukkasilta anteeksi, etten ole ehtinyt niitä kuvaamaan ja esittelemään. Raportointi laahaa merkittävästi jäljessä kaikesta ajankohtaisesta. Ehkä tarkoitus onkin, että jotain katseltavaa ja pohdittavaa kesästä jää talveksikin. 

Miten on, onko teistä muista kirkkaassa paisteessa kuvaaminen vaikeaa? Sen lisäksi, että valo ja varjo on hyvin terävää, kirkas auringonpaiste myös häikäisee kuvatessa liikaa. Meillä myös tuulee päivä toisensa perään. Eikä mitenkään hellästi lehtiä keinutellen, vaan ärhäkkäästi puita kaarelle laittaen. Ota siinä sitten tarkkoja kuvia, kun mikään ei pysy sekuntia pidempään paikallaan.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Keväällä odotin kovasti Kevätsuudelmani räjähtävän vaaleanpunaiseen kukkapilveen. Kirjoitinkin täällä blogissani huoleni kirsikan kunnosta, kun sen lukuisat silmut eivät auenneet sen enempää kukiksi kuin lehdiksikään. Latvuksiin on tullut jonkun verran lehtiä. Seuraan rauhassa kirsikkani tilannetta. Onko siinä versotauti vai kärsikö arka puu talven kylmyydestä?

Muutama päivä sitten huomasin työhuoneen ikkunasta aamuvarhaisella katsellessani kirsikassa jonkin oudon vaalean läiskän. Lähdin katsomaan ja löysin puusta pari nuppua ja auenneen kukan. Urhea kirsikkapuuni aikoo järjestää minulle mahdollisuuden viettää hanamia juhannusta odotellessa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Myös tarhakylmänkukka päätti, että vielä ehtii pukata ainakin yhden kukan ilmoille. Muut nuput ovat aikaa sitten auenneet ja heiluvat jo hauskoina siemenhöytyvinä korkeiden varsien päässä.

Pihapiirissämme kohta viikon tallustellut varis ei vaan malta tai kykene lähtemään muille maille. Ensimmäisen kerran sen viime sunnuntaina nähdessäni höyhenpeite oli sotkuinen ja koko linnun olemus väsähtänyt. Joka päivä toivon variksen lentäneen omiensa pariin, mutta aina se onnistuu minut yllättämään ilmestymällä jonkun marjapuskan alta esiin. Nyt se lentää selvästi pidempiä pyrähdyksiä. Keskiviikkona lintu lennähti vaihteeksi naapurin puolelle, torstaina se istui pitkät tovit kasvihuoneen harjalla. Perjantai-iltana varis tuli yläpihalle johtavien portaiden portin päälle seuraamaan minun ja Ukkokullan turinointiamme pihapöydän ääressä.

Olen nähnyt variksen useamman kerran nokkaisevan madon mullasta tai nurmikolta. Jätin pariin paikkaan vettä avoimeen astiaan, jotta se saisi halutessaan juotavaa.

Paeonia lactiflora 'Red Charm' - luultavasti

Kuolanpionin kukinta meni niin vikkelästi ohi, että ehdin sen nähdessäni vain henkäistä. Kameran kanssa kuolanpionin luo ehtiessäni - saman päivän iltana - terälehdet olivat jo maassa. Seuraavaksi avautui Red Charm, tai mikä hän onkaan. Tämän olen ostanut messuilta Alexander Fleminginä, joka se ei kuitenkaan ole. Kukan väri on syvemmän punainen, kuin kuvassa. Pari muuta nuppua ovat sen verran pieniä, etteivät ehkä aukea ollenkaan. Aika näyttää.

Paeonia lactiflora 'Coral Charn'

Nämä hujopit ovat Coral Charmin nuppuja. Taustalla Red Charm, joka on puolet matalampi. Eikä sekään silti mikään minikokoinen varreltaan. Aiemmin asentamani pionituet eivät ylimmilläänkään ulotu avautuvien kukkien korkeudelle. On siis valmistauduttava monenlaisiin vippaskonsteihin, jotta ei tarvitse kaikkia pioneja käydä jo ennakkoon maljakkoon poimimassa. Toivokaamme ainakin, ettei kukinnan aikaan tule sadetta. Vielä vähemmän rankkasadetta. Yhtenä  kesänä laitoin ison auringonvarjon pionien suojaksi. Ihan varmasti teen sen nytkin, jos tilanne niin vaatii. Kerran vuodessa pionejamme saamme ihailla, joten järjestäkäämme kaunottarille sopivat olosuhteet - poikkeusoloissakin.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Saaripalstan Saila kirjoitti 7.6. retkestään karhunlaukkasaarelle. Sailan näkemään karhunlaukkamattoon minulla on vielä melkoinen matka. Tuskin sellaista saavutan koskaan. Olen kovasti onnellinen viime kesänä kolikolla hankkimaani yksilöön, joka ilahduttaa talvesta selviytymisellä ja erityisesti kukinnallaan. 

Mietin pitkään kasvia istuttaessani, mihin sen tyrkkäisin. Ennen tontti oli täynnä varjo- ja puolivarjopaikkoja. Nyt sellaista saa hakemalla hakea. Karhunlaukka pääsi tien puolelle, makkaripenkkiin, jossa on ehkä tonttimme toiseksi vähiten tarjolla täyttä paahdetta. Nyt minun pitää huolehtia, ettei kaikkialle lonkeronsa työntävä pikkutalvio, kevätkaihonkukat ja köynnöshortensia ahdista laukkaani hengiltä.

Thalictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Jaloängelmä tai Thalctrum contortum - Amurinängelmä

Valamonruusu sai kaksi vuotta sitten lähtöpassit naapurin aidan vierestä. Se alkoi kasvattaa turhan ahkerasti juuriversojaan naapurin puolelle. En halunnut ruususta minkäänlaista riesaa naapureille, joten suosiolla siirsin sen paikkaan, jossa sillä on tilaa versoilla. 

Valamonruusu oli  kasvanut jättiläiseksi ja sen paikalle jäi melkoinen aukko. Tuon aukon olen täyttänyt kellukoilla, ängelmillä, kurjenpolvilla ja muutamilla muilla pienemmillä kasveilla. Penkin takaosaan istutin tänä keväänä kaksi perhoangervoa, jotka vielä ovat aika matalia. Myöhemmin ne toivon mukaan luovat taustan muille istutuksille. Tällä hetkellä istutusalue näyttää enemmänkin sekalaiselta seurakunnalta, kuin tarkasti suunnitellulta kokonaisuudelta. No, sellaista minulla ei taida olla missään muuallakaan. 

Ängelmät ovat aloittaneet kukintansa. Ensimmäisenä niistä valkoinen yksilö, jonka nimestä en enää ole varma. Onko kyseessä jaloängelmä Nimbus White vaiko amurinängelmä. Kunhan muut ehtivät kukkaan, saan ehkä selvyyttä asiaan.

Iris 'Eleanor Roosevelt'

Iristen kukinta ei montaa päivää kestä. Tämä sininen teki kaksi nuppua, joista molemmat ovat jo kuihtuneetkin. Luulin ensin tämän olevan viime kesänä istutettu Double Standard. Epäilen suuresti. Pikemminkin Eleanor Roosewelt, jonka istutin 2016. Tai sitten Double Standardina hankkimani ei olekaan tuplastandardi.

Iris

Tämän valkoisen olen ostanut Tokmannin pussukkana, jossa sen tarkempaa nimeä ei ollut. Istutin sen 2019 Ovaalipenkkiin, josta siirsin  kasvin vielä samana kesänä Päivänliljapenkkiin. Nyt  kukkii. Tai kukki, sillä näillä helteillä kukat avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia.

Iris hollandica Blue

Syyssipuleina istutetut Iris Hollandicat kukkivat parhaillaan. Viidestä istutetusta sipulista kolme on kehittänyt nupun ja kaikki kolme mitä ilmeisimmin myös avautuvat. Tämän sanotaan talvehtivan meillä huonosti, tai ainakin se olisi hyvä suojata paleltumiselta. Toinen tai ehkä paras vaihtoehto on nostaa sipulit ylös syksyllä. Minä tein homman takaperin eli istutin sipulit maahan syksyllä. Onneksi eivät paleltuneet ja kukkivat nyt hoikan kauniina.

Iris pseudacorus - Keltakurjenmiekka

Kävin katsomassa, onko tilattu hautakivi jo saapunut äidin haudalle. Olihan se. Samalla ihastelin espoolaisen Kellonummen hautausmaan kauneutta. Niittyhautausmaa-osiossa on lampi, jonka partailla kukki runsaana keltakurjenmiekat. Nämä kurjenmiekat ovat ainoa kurjenmiekkalaji, joka kasvaa luontaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, ravinteikkaissa märissä paikoissa.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Keltakurjenmiekalle minulla ei ole sopivia olosuhteita. Sen sijaan nyt muualle muuttaneelta naapurilta saatu sininen siperiankurjenmiekka viihtyy oikein hyvin. Olen monistanut sitä useampaan paikkaan. Siperiankurjenmiekka kasvattaa tuhdin juurakon, jonka kaivamisessa ja jakamisessa riittää töitä. Aika ajoin se on tehtävä, jotta kasvi jaksaa kukkia yltäkylläisesti.

Velttoilevat kynttilät

Pergolan valmistuttua muutama vuosi sitten, laitoin pöydän päälle käytöstä poistetun viisilamppuisen valaisimen. Tietenkin otin lamput pois ja sähköjohtokin katkaistiin. Tarkoitus on ollut käyttää lamppujen tilalla pimenevinä iltoina kynttilöitä. Jostain syystä tämä on unohtunut. Muutama viikko sitten tein kynttiläinventaarion, jonka tuloksena laitoin pergolan kruunuun kuvan antiikkikynttilät. Halkaisijaltaan olivat juuri sopivat. 

Olipa taas naurussa pitelemistä, kun helteiden myötä pergolaan mennessä vastassa olikin velttoilevat kynttilät. Todennäköisesti muutkin kynttilät olisivat ainakin osittain sulaneet 25 asteen lämmössä. Veltostumista edisti taatusti myös kynttilöiden pitkän hontelo mitta. Eivät nuo hukkaan mene, josko juhannusiltaa juhlistaisi sytyttämällä kynttilät. Jokaisesta kynttilästä saan kaksi uutta, kun katkaisen ne sopivasti. Tosin toisesta puolesta tulee paljon toista pidempi.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat jo ruskistaneet kukkansa ja tuulen tuiverruksessa ne ruskettuneetkin ovat pudonneet maahan. Naapurin taivaita kurkottelevan korallikanukan katveessa kasvava isabellansyreeni kukkii vielä kauneimmillaan. Se on aina vähän muita myöhäisempi. Luultavasti myös kanukan tarjoama hento varjo pidentää kukintaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

 Ai niin, yhden kesän hikisimmän urakan sain taas tehtyä. Typistin vuorimäntyjen vuosiversot. Olen joskus lukenut, että se on hyvä tehdä juhannukseen mennessä. Suosittelen aloittamaan typistyksen mieluummin nyt kuin kolmen vuoden päästä. Typistämällä vuorimännyt pysyvät pidempään pallomaisina ja tuuheina. Ellei vuorimäntyjä typistä, niistä kasvaa helposti sinne tänne sojottavia kummajaisia, jotka eivät välttämättä ole mitään silmäniloja. Puhun kokemuksesta, sillä alkuvuosina en tajunnut hoitaa vuorimäntyjäni. Pari vuorimäntyä olen poistanut puutarhasta kokonaan juuri tämän oman leikkaamattomuuteni seurausten vuoksi. 

Lilium martagon - Varjolilja

 
Tässäpä taas jorinoita tältä erää. Perjantaipäivä on kääntynyt illaksi. Taidan lähteä kameran kanssa kiertelemään. Josko tuuli olisi sen verran tyyntynyt, että onnistuisin taltioimaan vähemmän tärähtäneita kukkia. Aurinko vielä paistaa, mittarikin näyttää +26 eli hyvin tarkenee.

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

 

Eipä taas onnistu kommenteihin vastaaminen. Pahoittelen!