Kanttausurat kuntoon

 
Vapaa-aika on kulunut näppärästi kanttausuria kunnostaessa ja kitkiessä. Pakko todeta, että kanttausurat on yksi parhaita valintojani nurmikon ja istutusalueiden erottamisessa. Pari ensimmäistä vuotta vaati vähän enemmän ja useampia huoltokertoja. Nyt pärjää jo vähemmällä työllä. Olen huomannut, että urien siistimistä helpottaa, jos käy ne läpi myöhään syksyllä, ennen lumien tuloa. Näin ei keväällä ole tulenpalavaa kiirettä. Sateiden ja viileyden vuoksi maa on nyt märkää, mikä tekee kitkemisestä tavallista helpompaa.

Voikukkia meillä on runsaasti. Viereisen puistoalueen nurmikko leikattiin viime vuonnakin ensimmäisen kerran vasta, kun voikukat lennättelivät siemenhahtuviaan ilma sakeana. Nurmikolla voikukat eivät liiemmin häiritse. Sen sijaan istutusalueille en niitä haluaisi. Miksi ihmeessä voikukan pitää aina ryhtyä kasvamaan keskelle jotain mieluista perennaa? Nyhdä siinä sitten voikukkaa pois, kun samalla olet vaarassa kitkeä koko perennan.

Kuvassa voikukka on aloittanut elämäntaipaleensa Pikkupuutarhan ison kiven päällä. Yleensä tuottaa suurta nautintoa saada voikukka ylös kokonaisen juurensa kera. Se on harvinaista herkkua, josta viime päivinä on saanut nauttia usein. Kiven päällä kasvavalla voikukalla oli minimaalinen juuri, joka luonnollisesti irtosi lähes itsestään. Ei ne voikukatkaan omaa voimia, joilla halkaisisi kiviä ja kantoja.

Kanttausurien huollon yhteydessä laitoin puille ja pensaille kanankakka+merilevä -rakeita. Omenapuiden ja marjapensaiden ympärille tein useamman kolon, johon pudotin raesatsin. Muille kasveille sekotin rakeet multaan, jota sitten sirottelin sopiviin paikkoihin.

Rinteiden alaosan kanttausuria en käynyt nyt läpi. Teen sen vasta ensi viikolla. Yläpihalla ei ole kanttausuria, mutta muuten sielläkin on tehtävä kitkemis- ja lannoituskierros. Kertaalleen olen yläpihalta jo voikukkia nyhtänyt pois. Uutta kitkettävää on ilmestynyt. Lisäksi scillojen ja muiden pikkusipulien lehdet ovat lakoontumisen lisäksi alkaneet kuihtumaan. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa, jolloin yleisilme on taas siisti.

Metsäruusun poistoprojekti etenee. Paikallinen yrittäjä tulee kaivamaan juurakot minikaivurillaan. Isolle kaivurille ei ole reittiä alapihallemme. Kaivoin metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat pois. Viimeisenä lähtivät kuvassa vihreänä pehkona näkyvät tulppaanit. 

Tällä hetkellä jokaikinen muovipurkki on täytetty mullalla ja ylöskaivetuilla perennoilla. Ne odottavat uusia sijoituspaikkoja joko omalla tai jonkun toisen pihalla. On kuunliljaa, iristä, arovuokkoa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa, kultapalloa, jaloangervoa. Hyasinttien ja marhanliljojen sipulit istutin jo uusiin paikkoihin. Niiden kukinta jäänee tältä vuodelta väliin.

Rajauksena käyttämäni turveharkot olen nostanut pois. Osa niistä hajosi noston yhteydessä. Tosi hyvin ovat kuitenkin kestäneet neljän vuoden ajan ottaen huomioon, kuinka paljon olen harkkoja häirinnyt kiskomalla metsäruusun juuria pois. 

Hiukan pelottaa, kuinka käy runkotuijien ja kartiokuusten juurille. Osa juurista vaurioituu väkisinkin, koska ruusunjuuret kiemurtelevat myös havujen juuriston lähellä. Polun kohdalle olen laittanut juuriestekankaan, jonka metsäruusu on paikoin onnistuneesti lävistänyt. Polkukin siis menee uusiksi.

Malus 'Huvitus' - Omenapuu

Huvitus-omena on pian valmiina kukkimaan. Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä, jotta pörriäiset jaksavat kulkea kukasta kukkaan hoitamassa töitään. Tuskin viime vuoden kaltaista omenapaljoutta tänä vuonna saamme. Jos edes muutaman voisi käydä poimimassa loppukesästä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Myös ruusuorapihlajassa alkaa näkyä nuppuja. Vielä menee hetki, kunnes se kukkii sadoin pikkuisin ruusuin. Jaksan kyllä odottaa.

Malus purpurrea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat selvinneet talvesta. 2015 istutetussa Royaltyssa on jo siinäkin nuppuja. Punasävyiset lehdet loistavat kauniina aamuauringon paistaessa Pikkupuutarhaan. Vieressä kasvava 'Aamurusko' tulee vähän hitaammin Royaltyn perässä. Tuleepa kuitenkin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Koristekirsikka 'Kevätsuudelman' runsas kukinta jatkuu edelleen. Jonkun verran terälehtiä on jo pudonnut nurmikolle, mutta valtaosa on edelleen puussa. Viileyden ansiosta kirsikan kukinta on kestänyt kohta kaksi viikkoa. Harvinaisen pitkään. Hanamin juhliminen 'Accoladen' alla on jäänyt, kun lapiohommat ovat vieneet minut muualle.

Oxalis 'Iron Cross' - Onnenkäenkaali

Kellarissa käenkaalit nousevat hissukseen mullasta. Viime vuotisissa on jo purppuraiset lehdet. Tänä keväänä ostamani pussillisen laitoin multaan 25.4. Nyt sen viehättävät karvavartiset koukut kumartavat minulle kohteliaasti kellariin mennessäni.

Helleborus 'Pretty Ellen' - Jouluruusu

Sunnuntaina on äitienpäivä. Oman äidin kuolemasta on neljä vuotta. Anopin runsas kaksi vuotta. En ole vieläkään täysin tottunut, etten tee korttia äideille. Tai osta heille kukkia. Aina voin heitä ajatuksissani muistaa, kuten usein teenkin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Hyvää viikonloppua ihan kaikille!

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'

Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021

 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit

Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.

Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!

 

Erilainen äitienpäiväviikonloppu

Viikolla ahersin puutarhan parissa sillä ajatuksella, että viikonloppuna istuttaisiin äitienpäivää viettämässä niin kotona kuin anopinkin luona. Suunnitelmiin tulikin muutos, kun veljenvaimo soitti perjantaina sairastuneensa koronaan. Olin hänen seurassaan torstaina useamman tunnin, joten tietenkin olin altistunut. Nyt sitten jännätään, tuleeko oireita. Toistaiseksi ei räkä valu, ei kurkkua karhenna.

Emme missään nimessä halua asettaa Ukkokullan 91-vuotiasta äitiä alttiiksi koronatartunnalle, joten käynti hänen luonaan siirtyy myöhemmäksi. Pojan piti tulla käymään, mutta eipä hänkään ehdoin tahdoin halua koronaa, jos sen voi välttää. Nautimme Ukkokullan kanssa kaksin valmistamaani suklaajuustokakkua.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

Äitienpäivän ratoksi kärräsin monta kottikärryllistä puutarhamultaa yläpihan varaparkkipaikan suursäkistä eri istutusalueille. Olen siistinyt kukkapenkkejä varsin ylimalkaisesti, joten mullasta nousevia kasveja somistaa kaikenlaista risua ja kuivunutta lehteä. Sinnehän ne edellisvuotiset korret aikanaan maatuvat, mutta myös tuuli levittelee niitä pitkin kanttausuria ja nurmikkoa. Kun päälle ripottelee kevyesti multaa, näkymät parantuvat hetkessä ja roippeetkin pysyvät paremmin aloillaan tuulisella säällä.

Helleborus - Jouluruusu Ovaalipenkissä

Jouluruusut ovat yksi suurimpia puutarharakkauteni kohteita. Nyt huoli niiden selviytymisestä painaa ankarasti mieltäni. Pikkupuutarhan Kivipenkin kaksi muhkeaa vaaleajouluruusua ja kaksi Double Elleniä saattavat kaikki olla mennyttä. Jään vihdoin poistuttua niiden päältä, jäljellä oli vain limaisia lehtiä. Vieläkään ei näy verson versoa jouluruusuista.

Alapihan Ovaalipenkin jouluruusu on hyvissä varren ja kukkien voimissa. Selvästi se viihtyy ison männyn katveessa. Tässäkin penkissä oli talvella jäätä, mutta se suli nopeasti pois.

Helleborus - Jouluruusu Kriikunapenkissä

Isokokoiseksi viime kesänä kasvanut vaalea jouluruusu on jo hyvin hereillä ja nuppuisena Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Sekin menetti talvella kaikki lehtensä. Uusia on jo tulossa, joten tämän suhteen ei tarvinne murehtia.

Helleborus Double Ellen

En sietänyt ajatusta, että joutuisin jatkamaan puutarhaelämääni ilman ainuttakaan Double Elleniä. Niinpä ajoin viikko sitten Espoonlahden Puutarhanikkareille. Vanhatkin Ellenini on Puutarhanikkareilta ostettuja, joten luotin saavani heiltä uusia. Eikä tarvinnut pettyä. Ostin peräti kolme hiukan toisistaan eroavia jouluruusuja. Niissä oli jo komeat juuret, mutta silti en kaivanut kukkia vielä maahan. Istutin ne isompiin ruukkuihin vahvistumaan ja odottamaan, kunnes päätän niiden uuden asuinpaikan.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Rhodon kupeessa kasvava punakolmilehti on runsastunut mukavasti. Nyt on oltava tarkkana, että huomaan sen nuput. Rhodon oksat roikkuvat sen verran alhaalla, että punakolmilehteä on kumarruttava ihan vartavasten katsomaan.

Myös rhodot ovat jonkinverran kärsineet talvesta. Lumi painoi niiden oksia, jotka jäätyivät kiinni maahan. Jokunen oksa vaurioitui pahasti, mutta onneksi suurin osa kärsineistäkin näyttää virkoavan.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä alkaa kohta kukkia. Siinä oli enemmänkin nuppuja, mutta peura söi ne. Talon toiselle puolelle istutetusta valkotäpläimikästä ei ole havaintoa. Pelkäänpä sen nujertuneen talven koitoksiin, kuten näyttäisi käyneen muutamalle muullekin kasville. Edelleen toivon kevään hitauden olevan syynä heräämättömyyteen ja näen mattimyöhäiset muutaman päivän tai viikon päästä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Vähäiset esikkoni eivät tykänneet menneestä talvesta ollenkaan. Muutama on sentään heräämässä. Etelänkevätesikko aikoo kohta kukkiakin. Naapurikadulla on talo, jonka nurmikko on keväisin täynnä näitä keltaisia etelänkevätesikoita. Perjantaina ohi kulkiessani ei vielä näkynyt niistä vilaustakaan. Sellaisen paljouden ottaisin mielelläni omallekin pihalle.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevätsuudelmaa koskevasta huolestani kerroin jo aiemmin. Nyt siinä on useita punertavia silmuja eli saatan päästä viettämään pienimuotoista hanamia omalla pihalla. Perjantain lämmöllä ja lauantain sateella oli silminähden kevättä edistävä vaikutus puutarhassa. Maisema vihertää aivan toisella tavalla ja kasvien silmupullistelu on lisääntynyt merkittävästi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiivetkin ovat aloittaneet matkansa kohti yläilmoja. Näitä minulla kasvaa talon puistopäädyssä lukuisia. Ovat levinneet sinne entisestä metsiköstä. Alkusyksystä kaivoin keittiön ikkunan alta jättikokoiset kotkansiivet pois. Osaksi kattoremontin tilaa vaativien rakennustelineiden vuoksi. Osaksi myös siksi, että vuosia paikallaan kasvaneiden kotkansiipien mötikät olivat suurempia, kuin niihin kasvavat lehdet.

Puutarharyhmässä oli vinkki kaivaa kotkansiipi maasta ja laittaa se kesäksi isoon ruukkuun vaikka terassille. Näyttää hienolta, kuin minikokoinen palmu. Asiaa voisi harkita.

Paeonia - Pioni

Osa pioneista on jo hyvässä kasvussa. Osa vasta punaisia piippoja mullan pinnalla. Ja sitten on ne pionit, joita ei kuulu ei näy. Yksi tällainen on Coral Charm, josta pidän valtavasti. Tässä vaiheessa en vielä lähde pionikauppaan. Annetaan Coralille aikaa ilmestyä. Mutta aivan varmasti hankin tilalle uuden, jos kaunokainen on päättänyt jättää minulle hyvästit.

Scilla forbesii/Chionodoxa Pink Giant

Nyt olen vähän enemmän "pihalla" näiden vaaleanpunaisten kirjokevättähtien latinankielisestä nimestä. Olen hankkinut ja istuttanut näitä sekä nimellä chionodoxa Pink Giant, että scilla forbesii Pink Giant. Entä miten Rosea eroaa Pink Giantista? Puutarhassani ne näyttävät samanlaisilta. Sinänsä asialla ei ole elämää suurempaa merkitystä. Kunhan pohdin.

Rinteessä ja Kurgaanissa asuvien iris Katharine Hodgkinien tämän keväinen taival alkaa olla loppsuoralla. Sen sijaan muualle istutetut kevätkurjenmiekat ovat pian parhaimmillaan. Harmonya on parissa paikassa, Purple Hilliä samoin. Koska lumi ja jää sulaa tontin eri kohdista kovin eri aikaan, myös sipulikukkien kukintaa riittää pidemmälle ajalle.

Iris ret. Harmony

Vuosittain täydentämistäni istutuslistoista huolimatta sipuleita tulee syksyllä tökättyä maahan entisten päälle ja viereen. Lisäksi kaikenlaisen kaivamisen ohessa kesän mittaan mullasta nousee sipuleita, jotka eivät aina palaa entisille sijoilleen. Siinä ehkä yksi syy, miksi kuvan Harmony kaulailee lilakukkaista krookusta.

Sainpa päiväjärjestyksestä myös yhden ison urakan eli tuija-aitojen leikkaamisen. Työ oli tarkoitus tehdä jo paljon aiemmin, mutta en millään saanut tehtävää sovitettua aikatauluuni. Onneksi tuija kestää leikkausta suositusaikojen ulkopuolellakin. Vuosi sitten kotikadun reunan tuija-aidan leikkaamisen hoiti ammattipuutarhuri. Samalla aitaa madallettiin, jotta jatkossa leikkaaminen olisi helpompi hoitaa itse.

Meinasi kyllä puhti naisesta loppua kesken, kun käsiä joutui pitämään ikävissä asennoissa. Tikkaista oli toki jonkun verran hyötyä, mutta maasta käsin leikkaaminen toi paremman tuloksen. 

Suosittelen aloittamaan niin havujen kuin muidenkin leikattaviksi aiottujen saksimisen ajoissa. Vuosia valtoimenaan  kasvaneen puun tai pensaan saaminen toivotun malliseksi on siten huomattavasti helpompaa.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Äitienpäiväviikonloppu oli monella tavoin raskas. Hoivakodissa asuvan isäni epäiltiin saaneen TIA-kohtauksen (ohimenevä aivoverenkiertohäiriö). Nyt hän voi hyvin. En voi mennä häntä katsomaan ennen kuin oma korona-altistukseni purkautuu joko sairastumiseen tai riittävän suoja-ajan päättymiseen.

Sunnuntai-iltana saimme suru-uutisen. Ystäväni veli kuoli yllättäen. Tieto Ralen poismenosta koskettaa minua ja Ukkokultaa syvästi.  

Päivälämpötilat ovat jo nousseet kohtalaisen mukaviksi. Yöpakkasetkin taitavat olla ohitse, mutta edelleen mittari painuu seuraavina öinä alimmillaan +3℃ -asteeseen. Tomaatit, kurkut ja paprikat saavat olla vielä vähän aikaa kellarissa. En halua menettää kesän satoa oman hosumiseni vuoksi.

Minulta pyydettiin kevätaiheista tekstiä Puutarhan Aika -lehteen. Samassa lehdessä on juttu myös monille tutun Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Käy tutustumassa näköislehteen. Sieltä löytyy kivaa ja hyödyllistä luettavaa.

Kylän marketista ostettu pionikimppu. Näyttää Coral Charmilta.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Kasvimaan kastelemisen lomassa

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

 

Täytyy varmaan kiertää puutarhassa pyytämässä monilta kukkasilta anteeksi, etten ole ehtinyt niitä kuvaamaan ja esittelemään. Raportointi laahaa merkittävästi jäljessä kaikesta ajankohtaisesta. Ehkä tarkoitus onkin, että jotain katseltavaa ja pohdittavaa kesästä jää talveksikin. 

Miten on, onko teistä muista kirkkaassa paisteessa kuvaaminen vaikeaa? Sen lisäksi, että valo ja varjo on hyvin terävää, kirkas auringonpaiste myös häikäisee kuvatessa liikaa. Meillä myös tuulee päivä toisensa perään. Eikä mitenkään hellästi lehtiä keinutellen, vaan ärhäkkäästi puita kaarelle laittaen. Ota siinä sitten tarkkoja kuvia, kun mikään ei pysy sekuntia pidempään paikallaan.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Keväällä odotin kovasti Kevätsuudelmani räjähtävän vaaleanpunaiseen kukkapilveen. Kirjoitinkin täällä blogissani huoleni kirsikan kunnosta, kun sen lukuisat silmut eivät auenneet sen enempää kukiksi kuin lehdiksikään. Latvuksiin on tullut jonkun verran lehtiä. Seuraan rauhassa kirsikkani tilannetta. Onko siinä versotauti vai kärsikö arka puu talven kylmyydestä?

Muutama päivä sitten huomasin työhuoneen ikkunasta aamuvarhaisella katsellessani kirsikassa jonkin oudon vaalean läiskän. Lähdin katsomaan ja löysin puusta pari nuppua ja auenneen kukan. Urhea kirsikkapuuni aikoo järjestää minulle mahdollisuuden viettää hanamia juhannusta odotellessa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Myös tarhakylmänkukka päätti, että vielä ehtii pukata ainakin yhden kukan ilmoille. Muut nuput ovat aikaa sitten auenneet ja heiluvat jo hauskoina siemenhöytyvinä korkeiden varsien päässä.

Pihapiirissämme kohta viikon tallustellut varis ei vaan malta tai kykene lähtemään muille maille. Ensimmäisen kerran sen viime sunnuntaina nähdessäni höyhenpeite oli sotkuinen ja koko linnun olemus väsähtänyt. Joka päivä toivon variksen lentäneen omiensa pariin, mutta aina se onnistuu minut yllättämään ilmestymällä jonkun marjapuskan alta esiin. Nyt se lentää selvästi pidempiä pyrähdyksiä. Keskiviikkona lintu lennähti vaihteeksi naapurin puolelle, torstaina se istui pitkät tovit kasvihuoneen harjalla. Perjantai-iltana varis tuli yläpihalle johtavien portaiden portin päälle seuraamaan minun ja Ukkokullan turinointiamme pihapöydän ääressä.

Olen nähnyt variksen useamman kerran nokkaisevan madon mullasta tai nurmikolta. Jätin pariin paikkaan vettä avoimeen astiaan, jotta se saisi halutessaan juotavaa.

Paeonia lactiflora 'Red Charm' - luultavasti

Kuolanpionin kukinta meni niin vikkelästi ohi, että ehdin sen nähdessäni vain henkäistä. Kameran kanssa kuolanpionin luo ehtiessäni - saman päivän iltana - terälehdet olivat jo maassa. Seuraavaksi avautui Red Charm, tai mikä hän onkaan. Tämän olen ostanut messuilta Alexander Fleminginä, joka se ei kuitenkaan ole. Kukan väri on syvemmän punainen, kuin kuvassa. Pari muuta nuppua ovat sen verran pieniä, etteivät ehkä aukea ollenkaan. Aika näyttää.

Paeonia lactiflora 'Coral Charn'

Nämä hujopit ovat Coral Charmin nuppuja. Taustalla Red Charm, joka on puolet matalampi. Eikä sekään silti mikään minikokoinen varreltaan. Aiemmin asentamani pionituet eivät ylimmilläänkään ulotu avautuvien kukkien korkeudelle. On siis valmistauduttava monenlaisiin vippaskonsteihin, jotta ei tarvitse kaikkia pioneja käydä jo ennakkoon maljakkoon poimimassa. Toivokaamme ainakin, ettei kukinnan aikaan tule sadetta. Vielä vähemmän rankkasadetta. Yhtenä  kesänä laitoin ison auringonvarjon pionien suojaksi. Ihan varmasti teen sen nytkin, jos tilanne niin vaatii. Kerran vuodessa pionejamme saamme ihailla, joten järjestäkäämme kaunottarille sopivat olosuhteet - poikkeusoloissakin.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Saaripalstan Saila kirjoitti 7.6. retkestään karhunlaukkasaarelle. Sailan näkemään karhunlaukkamattoon minulla on vielä melkoinen matka. Tuskin sellaista saavutan koskaan. Olen kovasti onnellinen viime kesänä kolikolla hankkimaani yksilöön, joka ilahduttaa talvesta selviytymisellä ja erityisesti kukinnallaan. 

Mietin pitkään kasvia istuttaessani, mihin sen tyrkkäisin. Ennen tontti oli täynnä varjo- ja puolivarjopaikkoja. Nyt sellaista saa hakemalla hakea. Karhunlaukka pääsi tien puolelle, makkaripenkkiin, jossa on ehkä tonttimme toiseksi vähiten tarjolla täyttä paahdetta. Nyt minun pitää huolehtia, ettei kaikkialle lonkeronsa työntävä pikkutalvio, kevätkaihonkukat ja köynnöshortensia ahdista laukkaani hengiltä.

Thalictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Jaloängelmä tai Thalctrum contortum - Amurinängelmä

Valamonruusu sai kaksi vuotta sitten lähtöpassit naapurin aidan vierestä. Se alkoi kasvattaa turhan ahkerasti juuriversojaan naapurin puolelle. En halunnut ruususta minkäänlaista riesaa naapureille, joten suosiolla siirsin sen paikkaan, jossa sillä on tilaa versoilla. 

Valamonruusu oli  kasvanut jättiläiseksi ja sen paikalle jäi melkoinen aukko. Tuon aukon olen täyttänyt kellukoilla, ängelmillä, kurjenpolvilla ja muutamilla muilla pienemmillä kasveilla. Penkin takaosaan istutin tänä keväänä kaksi perhoangervoa, jotka vielä ovat aika matalia. Myöhemmin ne toivon mukaan luovat taustan muille istutuksille. Tällä hetkellä istutusalue näyttää enemmänkin sekalaiselta seurakunnalta, kuin tarkasti suunnitellulta kokonaisuudelta. No, sellaista minulla ei taida olla missään muuallakaan. 

Ängelmät ovat aloittaneet kukintansa. Ensimmäisenä niistä valkoinen yksilö, jonka nimestä en enää ole varma. Onko kyseessä jaloängelmä Nimbus White vaiko amurinängelmä. Kunhan muut ehtivät kukkaan, saan ehkä selvyyttä asiaan.

Iris 'Eleanor Roosevelt'

Iristen kukinta ei montaa päivää kestä. Tämä sininen teki kaksi nuppua, joista molemmat ovat jo kuihtuneetkin. Luulin ensin tämän olevan viime kesänä istutettu Double Standard. Epäilen suuresti. Pikemminkin Eleanor Roosewelt, jonka istutin 2016. Tai sitten Double Standardina hankkimani ei olekaan tuplastandardi.

Iris

Tämän valkoisen olen ostanut Tokmannin pussukkana, jossa sen tarkempaa nimeä ei ollut. Istutin sen 2019 Ovaalipenkkiin, josta siirsin  kasvin vielä samana kesänä Päivänliljapenkkiin. Nyt  kukkii. Tai kukki, sillä näillä helteillä kukat avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia.

Iris hollandica Blue

Syyssipuleina istutetut Iris Hollandicat kukkivat parhaillaan. Viidestä istutetusta sipulista kolme on kehittänyt nupun ja kaikki kolme mitä ilmeisimmin myös avautuvat. Tämän sanotaan talvehtivan meillä huonosti, tai ainakin se olisi hyvä suojata paleltumiselta. Toinen tai ehkä paras vaihtoehto on nostaa sipulit ylös syksyllä. Minä tein homman takaperin eli istutin sipulit maahan syksyllä. Onneksi eivät paleltuneet ja kukkivat nyt hoikan kauniina.

Iris pseudacorus - Keltakurjenmiekka

Kävin katsomassa, onko tilattu hautakivi jo saapunut äidin haudalle. Olihan se. Samalla ihastelin espoolaisen Kellonummen hautausmaan kauneutta. Niittyhautausmaa-osiossa on lampi, jonka partailla kukki runsaana keltakurjenmiekat. Nämä kurjenmiekat ovat ainoa kurjenmiekkalaji, joka kasvaa luontaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, ravinteikkaissa märissä paikoissa.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Keltakurjenmiekalle minulla ei ole sopivia olosuhteita. Sen sijaan nyt muualle muuttaneelta naapurilta saatu sininen siperiankurjenmiekka viihtyy oikein hyvin. Olen monistanut sitä useampaan paikkaan. Siperiankurjenmiekka kasvattaa tuhdin juurakon, jonka kaivamisessa ja jakamisessa riittää töitä. Aika ajoin se on tehtävä, jotta kasvi jaksaa kukkia yltäkylläisesti.

Velttoilevat kynttilät

Pergolan valmistuttua muutama vuosi sitten, laitoin pöydän päälle käytöstä poistetun viisilamppuisen valaisimen. Tietenkin otin lamput pois ja sähköjohtokin katkaistiin. Tarkoitus on ollut käyttää lamppujen tilalla pimenevinä iltoina kynttilöitä. Jostain syystä tämä on unohtunut. Muutama viikko sitten tein kynttiläinventaarion, jonka tuloksena laitoin pergolan kruunuun kuvan antiikkikynttilät. Halkaisijaltaan olivat juuri sopivat. 

Olipa taas naurussa pitelemistä, kun helteiden myötä pergolaan mennessä vastassa olikin velttoilevat kynttilät. Todennäköisesti muutkin kynttilät olisivat ainakin osittain sulaneet 25 asteen lämmössä. Veltostumista edisti taatusti myös kynttilöiden pitkän hontelo mitta. Eivät nuo hukkaan mene, josko juhannusiltaa juhlistaisi sytyttämällä kynttilät. Jokaisesta kynttilästä saan kaksi uutta, kun katkaisen ne sopivasti. Tosin toisesta puolesta tulee paljon toista pidempi.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat jo ruskistaneet kukkansa ja tuulen tuiverruksessa ne ruskettuneetkin ovat pudonneet maahan. Naapurin taivaita kurkottelevan korallikanukan katveessa kasvava isabellansyreeni kukkii vielä kauneimmillaan. Se on aina vähän muita myöhäisempi. Luultavasti myös kanukan tarjoama hento varjo pidentää kukintaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

 Ai niin, yhden kesän hikisimmän urakan sain taas tehtyä. Typistin vuorimäntyjen vuosiversot. Olen joskus lukenut, että se on hyvä tehdä juhannukseen mennessä. Suosittelen aloittamaan typistyksen mieluummin nyt kuin kolmen vuoden päästä. Typistämällä vuorimännyt pysyvät pidempään pallomaisina ja tuuheina. Ellei vuorimäntyjä typistä, niistä kasvaa helposti sinne tänne sojottavia kummajaisia, jotka eivät välttämättä ole mitään silmäniloja. Puhun kokemuksesta, sillä alkuvuosina en tajunnut hoitaa vuorimäntyjäni. Pari vuorimäntyä olen poistanut puutarhasta kokonaan juuri tämän oman leikkaamattomuuteni seurausten vuoksi. 

Lilium martagon - Varjolilja

 
Tässäpä taas jorinoita tältä erää. Perjantaipäivä on kääntynyt illaksi. Taidan lähteä kameran kanssa kiertelemään. Josko tuuli olisi sen verran tyyntynyt, että onnistuisin taltioimaan vähemmän tärähtäneita kukkia. Aurinko vielä paistaa, mittarikin näyttää +26 eli hyvin tarkenee.

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

 

Eipä taas onnistu kommenteihin vastaaminen. Pahoittelen!