lauantai 19. kesäkuuta 2021

Kasvimaan kastelemisen lomassa

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki
 

Täytyy varmaan kiertää puutarhassa pyytämässä monilta kukkasilta anteeksi, etten ole ehtinyt niitä kuvaamaan ja esittelemään. Raportointi laahaa merkittävästi jäljessä kaikesta ajankohtaisesta. Ehkä tarkoitus onkin, että jotain katseltavaa ja pohdittavaa kesästä jää talveksikin. 

Miten on, onko teistä muista kirkkaassa paisteessa kuvaaminen vaikeaa? Sen lisäksi, että valo ja varjo on hyvin terävää, kirkas auringonpaiste myös häikäisee kuvatessa liikaa. Meillä myös tuulee päivä toisensa perään. Eikä mitenkään hellästi lehtiä keinutellen, vaan ärhäkkäästi puita kaarelle laittaen. Ota siinä sitten tarkkoja kuvia, kun mikään ei pysy sekuntia pidempään paikallaan.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma


Keväällä odotin kovasti Kevätsuudelmani räjähtävän vaaleanpunaiseen kukkapilveen. Kirjoitinkin täällä blogissani huoleni kirsikan kunnosta, kun sen lukuisat silmut eivät auenneet sen enempää kukiksi kuin lehdiksikään. Latvuksiin on tullut jonkun verran lehtiä. Seuraan rauhassa kirsikkani tilannetta. Onko siinä versotauti vai kärsikö arka puu talven kylmyydestä?

Muutama päivä sitten huomasin työhuoneen ikkunasta aamuvarhaisella katsellessani kirsikassa jonkin oudon vaalean läiskän. Lähdin katsomaan ja löysin puusta pari nuppua ja auenneen kukan. Urhea kirsikkapuuni aikoo järjestää minulle mahdollisuuden viettää hanamia juhannusta odotellessa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Myös tarhakylmänkukka päätti, että vielä ehtii pukata ainakin yhden kukan ilmoille. Muut nuput ovat aikaa sitten auenneet ja heiluvat jo hauskoina siemenhöytyvinä korkeiden varsien päässä.


Pihapiirissämme kohta viikon tallustellut varis ei vaan malta tai kykene lähtemään muille maille. Ensimmäisen kerran sen viime sunnuntaina nähdessäni höyhenpeite oli sotkuinen ja koko linnun olemus väsähtänyt. Joka päivä toivon variksen lentäneen omiensa pariin, mutta aina se onnistuu minut yllättämään ilmestymällä jonkun marjapuskan alta esiin. Nyt se lentää selvästi pidempiä pyrähdyksiä. Keskiviikkona lintu lennähti vaihteeksi naapurin puolelle, torstaina se istui pitkät tovit kasvihuoneen harjalla. Perjantai-iltana varis tuli yläpihalle johtavien portaiden portin päälle seuraamaan minun ja Ukkokullan turinointiamme pihapöydän ääressä.

Olen nähnyt variksen useamman kerran nokkaisevan madon mullasta tai nurmikolta. Jätin pariin paikkaan vettä avoimeen astiaan, jotta se saisi halutessaan juotavaa.

Paeonia lactiflora 'Red Charm' - luultavasti


Kuolanpionin kukinta meni niin vikkelästi ohi, että ehdin sen nähdessäni vain henkäistä. Kameran kanssa kuolanpionin luo ehtiessäni - saman päivän iltana - terälehdet olivat jo maassa. Seuraavaksi avautui Red Charm, tai mikä hän onkaan. Tämän olen ostanut messuilta Alexander Fleminginä, joka se ei kuitenkaan ole. Kukan väri on syvemmän punainen, kuin kuvassa. Pari muuta nuppua ovat sen verran pieniä, etteivät ehkä aukea ollenkaan. Aika näyttää.

Paeonia lactiflora 'Coral Charn'

Nämä hujopit ovat Coral Charmin nuppuja. Taustalla Red Charm, joka on puolet matalampi. Eikä sekään silti mikään minikokoinen varreltaan. Aiemmin asentamani pionituet eivät ylimmilläänkään ulotu avautuvien kukkien korkeudelle. On siis valmistauduttava monenlaisiin vippaskonsteihin, jotta ei tarvitse kaikkia pioneja käydä jo ennakkoon maljakkoon poimimassa. Toivokaamme ainakin, ettei kukinnan aikaan tule sadetta. Vielä vähemmän rankkasadetta. Yhtenä  kesänä laitoin ison auringonvarjon pionien suojaksi. Ihan varmasti teen sen nytkin, jos tilanne niin vaatii. Kerran vuodessa pionejamme saamme ihailla, joten järjestäkäämme kaunottarille sopivat olosuhteet - poikkeusoloissakin.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Saaripalstan Saila kirjoitti 7.6. retkestään karhunlaukkasaarelle. Sailan näkemään karhunlaukkamattoon minulla on vielä melkoinen matka. Tuskin sellaista saavutan koskaan. Olen kovasti onnellinen viime kesänä kolikolla hankkimaani yksilöön, joka ilahduttaa talvesta selviytymisellä ja erityisesti kukinnallaan. 

Mietin pitkään kasvia istuttaessani, mihin sen tyrkkäisin. Ennen tontti oli täynnä varjo- ja puolivarjopaikkoja. Nyt sellaista saa hakemalla hakea. Karhunlaukka pääsi tien puolelle, makkaripenkkiin, jossa on ehkä tonttimme toiseksi vähiten tarjolla täyttä paahdetta. Nyt minun pitää huolehtia, ettei kaikkialle lonkeronsa työntävä pikkutalvio, kevätkaihonkukat ja köynnöshortensia ahdista laukkaani hengiltä.

Thalictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Jaloängelmä tai Thalctrum contortum - Amurinängelmä

Valamonruusu sai kaksi vuotta sitten lähtöpassit naapurin aidan vierestä. Se alkoi kasvattaa turhan ahkerasti juuriversojaan naapurin puolelle. En halunnut ruususta minkäänlaista riesaa naapureille, joten suosiolla siirsin sen paikkaan, jossa sillä on tilaa versoilla. 

Valamonruusu oli  kasvanut jättiläiseksi ja sen paikalle jäi melkoinen aukko. Tuon aukon olen täyttänyt kellukoilla, ängelmillä, kurjenpolvilla ja muutamilla muilla pienemmillä kasveilla. Penkin takaosaan istutin tänä keväänä kaksi perhoangervoa, jotka vielä ovat aika matalia. Myöhemmin ne toivon mukaan luovat taustan muille istutuksille. Tällä hetkellä istutusalue näyttää enemmänkin sekalaiselta seurakunnalta, kuin tarkasti suunnitellulta kokonaisuudelta. No, sellaista minulla ei taida olla missään muuallakaan. 

Ängelmät ovat aloittaneet kukintansa. Ensimmäisenä niistä valkoinen yksilö, jonka nimestä en enää ole varma. Onko kyseessä jaloängelmä Nimbus White vaiko amurinängelmä. Kunhan muut ehtivät kukkaan, saan ehkä selvyyttä asiaan.

Iris 'Eleanor Roosevelt'


Iristen kukinta ei montaa päivää kestä. Tämä sininen teki kaksi nuppua, joista molemmat ovat jo kuihtuneetkin. Luulin ensin tämän olevan viime kesänä istutettu Double Standard. Epäilen suuresti. Pikemminkin Eleanor Roosewelt, jonka istutin 2016. Tai sitten Double Standardina hankkimani ei olekaan tuplastandardi.

Iris


Tämän valkoisen olen ostanut Tokmannin pussukkana, jossa sen tarkempaa nimeä ei ollut. Istutin sen 2019 Ovaalipenkkiin, josta siirsin  kasvin vielä samana kesänä Päivänliljapenkkiin. Nyt  kukkii. Tai kukki, sillä näillä helteillä kukat avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia.

Iris hollandica Blue


Syyssipuleina istutetut Iris Hollandicat kukkivat parhaillaan. Viidestä istutetusta sipulista kolme on kehittänyt nupun ja kaikki kolme mitä ilmeisimmin myös avautuvat. Tämän sanotaan talvehtivan meillä huonosti, tai ainakin se olisi hyvä suojata paleltumiselta. Toinen tai ehkä paras vaihtoehto on nostaa sipulit ylös syksyllä. Minä tein homman takaperin eli istutin sipulit maahan syksyllä. Onneksi eivät paleltuneet ja kukkivat nyt hoikan kauniina.

Iris pseudacorus - Keltakurjenmiekka

Kävin katsomassa, onko tilattu hautakivi jo saapunut äidin haudalle. Olihan se. Samalla ihastelin espoolaisen Kellonummen hautausmaan kauneutta. Niittyhautausmaa-osiossa on lampi, jonka partailla kukki runsaana keltakurjenmiekat. Nämä kurjenmiekat ovat ainoa kurjenmiekkalaji, joka kasvaa luontaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, ravinteikkaissa märissä paikoissa.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka


Keltakurjenmiekalle minulla ei ole sopivia olosuhteita. Sen sijaan nyt muualle muuttaneelta naapurilta saatu sininen siperiankurjenmiekka viihtyy oikein hyvin. Olen monistanut sitä useampaan paikkaan. Siperiankurjenmiekka kasvattaa tuhdin juurakon, jonka kaivamisessa ja jakamisessa riittää töitä. Aika ajoin se on tehtävä, jotta kasvi jaksaa kukkia yltäkylläisesti.

Velttoilevat kynttilät

Pergolan valmistuttua muutama vuosi sitten, laitoin pöydän päälle käytöstä poistetun viisilamppuisen valaisimen. Tietenkin otin lamput pois ja sähköjohtokin katkaistiin. Tarkoitus on ollut käyttää lamppujen tilalla pimenevinä iltoina kynttilöitä. Jostain syystä tämä on unohtunut. Muutama viikko sitten tein kynttiläinventaarion, jonka tuloksena laitoin pergolan kruunuun kuvan antiikkikynttilät. Halkaisijaltaan olivat juuri sopivat. 

Olipa taas naurussa pitelemistä, kun helteiden myötä pergolaan mennessä vastassa olikin velttoilevat kynttilät. Todennäköisesti muutkin kynttilät olisivat ainakin osittain sulaneet 25 asteen lämmössä. Veltostumista edisti taatusti myös kynttilöiden pitkän hontelo mitta. Eivät nuo hukkaan mene, josko juhannusiltaa juhlistaisi sytyttämällä kynttilät. Jokaisesta kynttilästä saan kaksi uutta, kun katkaisen ne sopivasti. Tosin toisesta puolesta tulee paljon toista pidempi.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat jo ruskistaneet kukkansa ja tuulen tuiverruksessa ne ruskettuneetkin ovat pudonneet maahan. Naapurin taivaita kurkottelevan korallikanukan katveessa kasvava isabellansyreeni kukkii vielä kauneimmillaan. Se on aina vähän muita myöhäisempi. Luultavasti myös kanukan tarjoama hento varjo pidentää kukintaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

 
Ai niin, yhden kesän hikisimmän urakan sain taas tehtyä. Typistin vuorimäntyjen vuosiversot. Olen joskus lukenut, että se on hyvä tehdä juhannukseen mennessä. Suosittelen aloittamaan typistyksen mieluummin nyt kuin kolmen vuoden päästä. Typistämällä vuorimännyt pysyvät pidempään pallomaisina ja tuuheina. Ellei vuorimäntyjä typistä, niistä kasvaa helposti sinne tänne sojottavia kummajaisia, jotka eivät välttämättä ole mitään silmäniloja. Puhun kokemuksesta, sillä alkuvuosina en tajunnut hoitaa vuorimäntyjäni. Pari vuorimäntyä olen poistanut puutarhasta kokonaan juuri tämän oman leikkaamattomuuteni seurausten vuoksi. 

Lilium martagon - Varjolilja

 
Tässäpä taas jorinoita tältä erää. Perjantaipäivä on kääntynyt illaksi. Taidan lähteä kameran kanssa kiertelemään. Josko tuuli olisi sen verran tyyntynyt, että onnistuisin taltioimaan vähemmän tärähtäneita kukkia. Aurinko vielä paistaa, mittarikin näyttää +26 eli hyvin tarkenee.

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

 

Eipä taas onnistu kommenteihin vastaaminen. Pahoittelen!

 

 


25 kommenttia:

  1. Yllätyksiä teki kevätsuudelmasi sekä kylmänkukka. Kaunis valkoinen iris. Ja muutkin. Lämmintä on riittänyt ja kukinta menee nopeasti. Ensimmäisen kiinanpionin kukinta voi alkaa minä hetkenä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen lämmintä kesäkuulle. Ulkona ei nyt paljon mitään jaksa tehdä.
      Kiinanpioneistani Coral Charm avautui tänään. Aamulla se oli vielä tiukasti nupussa, iltapäivällä täysin auki. Hurja vauhti.

      Poista
  2. Hyvä muistutus, kasvatan tavallisesta männystä pientä palloa ja versot pitää leikata nyt. Pionien pääaika on ihan kohta, sitten on isoa kukkatykitystä luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio idea kasvattaa tavaallisesta männystä muotoiltu puu. Nummelassa erään autoliikkeen pihalla kuusista on vuosien mittaan leikattu kauniita ja tiheäkasvuisia puita. Joskus vielä kuvaan ne, kunhan muistan ottaa sinne päin mennessä kameran mukaan.

      Poista
  3. Kirkkaassa valossa kuvaaminen on todellakin hankalaa. Ainakaan kuvista ei tule senkaltaisia, miten itse kokee näkymän esim. vastavalossa.
    Ei ihme, että kynttilät taipuivat tässä paahteessa :). Katselin omia kääpiövuorimäntyjä juuri sillä silmällä, että on paras ryhtyä toimeen.
    Iirikset ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, väritkin vääristyvät suorassa auringonvalossa. Aamulla ja illalla kuvaaminen kannattaa, jos vain ehtii.
      Tässä lämmössä taipuu kohta puutarhurikin. Tai ainakin muuttuu veltoksi.

      Poista
  4. Kynttilät saat suoraksi kun laitat aurinkoon lämpiämään ja kotvasen kuluttua saat kääntää taas suoraksi. Kokemusta on kun unohtuvat aurinkoon, saa kyllä makeat naurut kun näkee mitä on tapahtunut kynttilöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä vinkistä. Täytyypä huomenna laittaa kynttilät hetkeksi paisteeseen. Suoristamisen jälkeen puolitan ne, jotta ovat muutenkin olemukseltaan paremmat vähän korkeammalle ripustettuun kruunuun.

      Poista
  5. Aurinkovarjo on hankittu täälläkin pioneja varten, sillä pionien kukinnan aikoihin sataa aina rankasti. Kirkkaassa paisteessa ei saa kauniita kuvia, oikea valaistus on valokuvan perusedellytys :). Aikainen aamu tai illan viisto valo ovat parasta aikaa kuvata, paitsi, että Suomessa voi kesäisin kuvata onnistuneesti yölläkin. Minulla on helteessä samanlainen olo kuin kynttilöilläsi, veltto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkasade pionien kukinnan aikaan on enemmän sääntö kuin poikkeus. Auringonvarjoni on 3-metrinen ja tosi painava. Ehkä mallaan sen jalustan jo valmiiksi pionien keskelle, jolloin saan nopeammin varjon paikalleen. Ennusteissa näkyy ukkoskuuroja ja nehän kyllä taivuttavat korkeiksi venyneet pionit äkkiä mutkalle.
      Aamuvirkkuna minulle sopisi kuvaaminen muiden vielä nukkuessa. Jos jään odottamaan pilvisiä päiviä, voi moni kuvaamisen arvoinen kohde olla entinen.
      Tämä päivä on saanut minutkin muistuttamaan kynttilöitäni. Veltoksi vetää, eikä mitään jaksa tehdä. Kerrankin tulee levättyä.

      Poista
  6. Auringossa on kyllä hankala kuvata, ainakin kännykällä tulee hetkiä ettei näytöstä näe yhtään mitään itse.
    Kauniita kuvia sijulla taas 😊 Vuorimännyn typistys onkin hyvä neuvo ja muistutus tähän hetkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka kehuista! Niitä on aina kiva saada.
      En edes yritä kuvata auringossa kännykällä. Tosin kännyni kamera on muutenkin aika heikkotasoinen. Tykkään kuvata järkkärillä.
      Minulla vuorimännyn typistys jää aina viime hetkeen. Parin viikon ajan olen aina ohi mennessäni todennut, että pitäisi ryhtyä toimeen. Meillä on rinteessä vanha ja isokokoinen vuorimänty, jonka typistämisessä menee pari tuntia.

      Poista
  7. Ehkä ihanimmat puutarhakuvat tulee auringon jo alkaessa laskea tai ehkä aikaisin aamulla (sitä en ole kokeillut kun nukun silloin tai olen menossa töihin). Tai pilvisellä säällä. Kirkkaassa valossa ei tahdo onnistua saamaan hyviä kuvia.
    Minäkin katkoin tänään vuorimännyn vuosikasvuja. Olen ennen tehnyt sen saksilla, mutta jostain näin, että onnistuu tosi hyvin vain käsin taittamalla! Ja tosiaan toimi!
    Teitä hellitään? melkoisilla lukemilla. Meillä on nytkin vain +14 astetta ja sataa vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin onnistuu vuorimäntyjen typistäminen sormillakin. Meidän rinteessä kasvava vuorimänty on niin iso ja monitahoinen, ettei päivä riittäisi sen sormin typistämiseen.
      Pilvinen sää on kuvaajankin kannalta paras. Aamukuvaaminen olisi myös kivaa, mutta harvemmin silloin ehtii.
      Toivottavasti olette saaneet nyt edes osan tästä helteestä. +30 asteesta riittäisi jokunen jo muillekin.

      Poista
  8. Täälläkin kuolanpionin kukinta oli hetkessä ohi kun myrskytuuli riepotteli pionia. Nyt on uudessa pionitulokkaassa nuput pulleina, nyt äkkiseltään en muista sen nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita pioneja alkaa olla niin paljon, ettei hyvällä tahdolla aina kaikkia muista. Eikä se haittaa, pääasia, että näky miellyttää.

      Poista
  9. Juuri selasin hellepäivän aurinkokuvia ja surkeilta näyttivät eli hankalaa on. Tuo kynttiläkuva on hauska, katsoin eka että mitä ihmeen raparperinvarren pätkiä ole kuvannut ;) Pioneissa on nuput jo pulleita ja totta kai tarvittaessa viritän varjon päälle, jos sade uhkaa iskeä kukinnan alkupuolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit alkoivat eilen poksahdella auki. Eikä mikään ihme tällaisessa helteessä. Mitäpä emme tekisi kaunottariemme kukkien suojelemiseksi, ehdottomasti päivänvarjot esille.

      Poista
  10. Keskipäivän auringonpaisteen kuvia on aika vaikea hallita, erityisesti jos on vielä jyrkkiä varjoja kuva-alalla. Järkkärillä pystyy pienentämään ISO-lukemaa ja aukkoa sekä lyhentämään valotusaikaa. Noilla säädöillä saa osan liiasta valosta pois kuvajäljestä. Käytännössä oppii vain harjoittelemalla, mihin tänään onkin taas loistava pilvetön sää tulossa.
    Kuitenkin mielestäni kauneimmat kuvat vaativat valon suuntaa ja sen korostamia muotoja. Siksi itsekin suosin enemmän aamua tai iltaa. Ja ehkä siksikin, että keskipäivän valon harjoittelu on osaltani pahasti kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä neuvoista. Koen juuttuneeni valokuvauksen opettelussa johonkin seisovaan tilaan. Onneksi jotain välillä takaraivoon jää, eikä kaikkea tarvitse joka kerran alusta opetella. Kyllä niitä pilvisiäkin säitä vielä tulee, joten nautitaan auringosta sen kuvaukselle asettamista haasteista huolimatta.

      Poista
  11. Vanha varis on tullut viettämään ansaitsemiaan eläkepäiviä teidän pihan kauniiseen ympäristöön ja tarjoamiesi virvoittavien vetten tykö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä neuvoista. Koen juuttuneeni valokuvauksen opettelussa johonkin seisovaan tilaan. Onneksi jotain välillä takaraivoon jää, eikä kaikkea tarvitse joka kerran alusta opetella. Kyllä niitä pilvisiäkin säitä vielä tulee, joten nautitaan auringosta sen kuvaukselle asettamista haasteista huolimatta.

      Poista
  12. Mahtavat kukinnat!

    Meidän pihamme on parhaimmillaan juuri nyt, valkoinen, vaaleanpunainen ja pilkahdus punaista näyttävät valloittaneet pihan taas kerran. Jos sade iskee, kerään pioneja sisälle maljakkoon. Siellä katselen, tuoksuttelen ja nautiskelen 🥰.

    VastaaPoista
  13. Minulla on ollut tänään samanlainen olo kuin noilla kynttilöilläsi. Tuli vähän liian nopeasti nämä helteet kun eilen oli vielä pitkät housut ulkona tarpeen. No, hyvähän se on, että kesällä on lämmintä. Tätä aikaa muistelee kaiholla syksyn ja talven pimeydessä ja kylmyydessä.
    Täytyy vain toivoa, että kasvit eivät kovin pahasti suutu kun eivät joka ikinen pääse ajallaan blogissa esiteltäviksi.
    Meilläkin muuten pari tarhakylmänkukkaa keksi tehdä vielä yhdet nuput. Vähän niin kuin iltatähtiä.
    Kiva, että varis pääsee jo paremmin lentämään. Ehkä se vielä odottaa viimeisten sulkien puhdistumista ja viettää sen aikaa turvalliseksi havaitsemassaan paikassa.
    Aurinkoista pian alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Hei, useamman kuukauden olen ihanaa blogiasi lukenut (usein jälkijunassa, kuten nytkin), mutten ole tohtinut kommentoida, kun useimmat kommentoijat lienevät kokeneita bloggareita. Itse olen vasta aloittamassa oman puutarhan kunnostamista (20 v heikolla hoidolla ollut n. 1000 neliön kaupunkitontti Keski-Suomessa). Istutin ensimmäiset vuorimäntyni vasta muutama vko sitten ja pohdin juuri, tohtiiko pieniä terhakoita vuosikasvaimia typistää saman tien, vai odottaako ensi juhannukseen? Ilmaisen saman tien aloitettuani kiitollisuuteni sinulle ja myös kommentoijillesi siitä mahtavasta tieto-ja kokemusmäärästä, mikä tällaisten kirjoitusten kautta vasta-alkajillekin avautuu.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!