keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Kukka ja kalenteri

Maritin ja Penan valkoinen atsalea.
 

Marraskuun viimeisiä hetkiä viedään. Sitten siirrytäänkin joulukuuhun, joka on yhtä pitkä, kuin muutkin kuukaudet. Minusta se vain tuntuu aina paljon lyhyemmältä, mikä johtuu luultavasti juhlapäivien aiheuttamasta rikkonaisuudesta. Tänä vuonna on erityisen vaikea päästä mukaan juhlatunnelmaan. Omalla kohdalla siihen vaikuttaa pitkälti anopin kuolema ja maailmanpoliittisesti epävakaa tilanne. Toki pienten lasten puuttuminen lähipiiristä on myös asia, jonka vuoksi joulun taika ei kosketa entisellä tavalla.


Vihdoin uusi Pihakalenteri kolahti postilaaitkkoon. Tilasin sen jo aikoja sitten, joten ehdin jo kaivata uuteen kalenteriin tutustumista. Joitakin merkintöjäkin on jo tulossa tammikuulle. Tämä Pihakalenteri on ilmestynyt 17 vuoden ajan. Minulle tämä on 12.


Kalenterista löytyy tuttuun tapaan puutarhakalenteriin liittyvät aiheet, kuten auringon nousut ja kuun vaiheet, puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko sekä kylvökalenterit. Tilaa päivittäisille merkinnöille on mukavasti ja lisäksi joitakin kokonaan tyhjiä sivuja vaikka omilla muistiinpanoilla täytettäväksi. Kauniita kuvia on runsaasti. Kalenterin toimittajien erilaiset artikkelit ovat kiinnostavaa luettavaa. Tuttuun tapaan kalenterin toimittavat Saila Routio, Linda Peltola ja Pirkko Kahila.

Onnetar suosi minua Leena Lumi järjestämässä "Vuoden 2022 Kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa. Valittavana oli useita kirjoja, joista monta olin jo ehtinyt lukea. Niinpä valintani osui Håkan Nesserin "Kirjailijan viimeiset päivät" -kirjaan. Nesseriä olen lukenut aiemminkin. Tämä kirja sopii myös Ukkokullan lukemistoon. Kiitos Leenalle arvontavoitosta!

Rean ja Ollin perh. kimppu.


Ystävät ja naapurit ovat muistaneet kauniilla kimpuilla runsas viikko sitten menehtynyttä anoppiani, Ukkokullan äitiä. Minusta surukimpun lähettäminen omaisille on hieno tapa ottaa osaa toisten suruun.

Ullan ja Virpin kimppu


Kukat kuihtuvat aikanaan, mutta muisto niistä jää mieleen. Kuvasin kimput vahvistaakseni muiston säilymistä. Kauniita ja tyylikkäitä kimppuja.

Charlotte Russe viikonlopun kahvipöytään.


Olin viime viikolla joululounaalla Ikeassa. Luitte oikein - Ikeassa. Miljöö ei todellakaan ollut parasta A-luokkaa, mutta tarjolla oli hyvää ja edullista jouluruokaa. Kaikkea sitä perinteistä, jota löytyy monen perheen aattopöydästä. Salaattia, kurkkua, tomaatteja, rosollia, tilli- ja sinappisilliä, graavilohta, skagenia, sienisalaattia, porkkana- ja lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, kinkkua, kalkkunaa, lihattomia lihapullia, keitettyjä perunoita, kermakastiketta, ruislimppua, maalaissämpylöitä, pippurituorejuustoa.
Jälkkäriksi omena-viikunajugurttia, pipareita, glögiä. Juomasaarekkeen juomat samaan hintaan. 

Espoon Ikeassa ei ollut lounasaikaan kummoistakaan ruuhkaa, joten pöytä löytyi helposti. Ruokaa sai hakea omaan tahtiinsa niin paljon, kuin jaksoi tai halusi syödä. Ihan kelvollinen vaihtoehto niille, jotka haluavat nauttia tavallisista jouluruoista, mutta eivät välttämättä ole innokkaita jokaista niistä omaan aattopöytään hankkimaan. Meidän perheessä esimerkiksi miesten vatsat eivät tykkää lanttulaatikosta. Niinpä en sitä pelkästään itseäni varten viitsi valmistaa.

Ikeasta tarttui mukaan paperinen joulutähti ikkunaan. Inventoin omat kausi- ja jouluvalot sillä seurauksella, että yksi jos toinenkin valosarja lähti joko rikkinäisenä energiajätteeseen tai vääränlaisena kiertoon. Vanhimmat eivät olleet ledejä. Ne vein SPR:n Konttiin. Jollekin ehkä energiankulutuksella ei ole samanlaista merkitystä, kuin minulle. Ei vain sielu siedä laittaa ehjää tavaraa suoraan roskiin.

Tähden ripustaminen ikkunaan tuotti melkoista ähellystä ja puhellusta. Harvassa huushollissa pistokkeita löytyy katonrajasta. Tähden johdon kiinnitin verhotankoon nipsuilla ja piilotin loput johdosta sivuverhon taakse. Onneksi johto oli niin pitkä, että se ulottui seinän alaosan pistokkeeseen. Ja onneksi tässä huoneessa on sivuverho, jonka taakse johtohärpäkkeet saattoi kätkeä.


Ensimmäinen ruokakaupasta kotiin kannettu amaryllis avautui. Mieli tekisi vaaleanpunaista Rozettaa. Sitä ei taida löytyä marketeista eikä ihan kaikista kukkakaupoistakaan. Ehkä käyn vielä jossain vaiheessa Espoon puolella, josta viime vuonnakin Rozetan löysin. Juuri nyt surukimput ovat vielä kauneimmillaan, joten iloitsemme niistä.


19 kommenttia:

  1. Kauniit muistamis kimput. Me olemme myös toimineet näin tarvittaessa minusta se on kaunis tapa . Meillä ei ole näitä perinteisiä jouluruokia ollenkaan meillä on ihan omat ollut vuosia siitä asti kun pojat tulivat mutta kyllä niitä mekin syömme miehen kanssa jos esimerkiksi pikkujouluissa olemme .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surukimpun lähettäminen on kaunis ja huomaavainen tapa. Lähetän mielelläni kukkia myös iloisissa merkeissä, jollen pääse itse niitä viemään.
      Meidän joulupöytämme on viime vuosien aikana muokkautunut perheen mieltymysten mukaan, eikä se koostu kaikista perinteisistä ruoista. Jotain tietysti niitäkin, mutta on kiva kokeilla myös uusia juttuja.

      Poista
  2. Kauniit kimput, kimpulla muistaminen on kyllä ihana tapa.
    Tuo kalenteri näyttää ja kuulostaa todella kivalle 😊 saattaisin tilata itsellenikin, mutta ehdin jo hommata Yläkuu kustannukselta Hyvän kuun aikaan -kalenterin 🙂 tykkäsin siitä kyllä kovasti ja pianhan sen saa jo käyttöön 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kukkakimppu sopii niin suruun kuin iloonkin.
      Hyviä kalentereita löytyy varmasti jokaiseen makuun. Monet eivät paperista kalenteria käytä enää ollenkaan. Olen sormeillut Yläkuun kalenteria, samoin Satokausikalenteria. Pihakalenterista on tullut minulle perinne, josta en raaski luopua.

      Poista
  3. Surukukkien lähettäminen on kaunis vanha perinne♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on. Hienoa, että tapa on edelleen voimissaan.

      Poista
  4. Surukimpun kuvista voi sitten myöhemmin muistella sitä aikaa, ainakin itellä niitä joskus tulee vastaan myös.
    Kyllä mietin kukanostoa itekki, saisi vähän väriä ja piristystä.
    Toivottavasti posti tuo mullekin tilaamani kalenterin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä surukimput ovat todella kauniita.
      Kukat piristävät etenkin näin talviaikaan, kun ulkona ei mitään kukkivaa ole. Ihmeen kauan leikkokukatkin kestävät, ruukkukukista puhumattakaan. Osta sinäkin itsellesi vaikka amaryllis iloksesi.
      Jospa kalenteri kolahtaa postilaatikkoosi lähipäivinä. Alkaa olla ajankohtaista, kun vuodenvaihdekin jo häämöttää.

      Poista
  5. Hianot kimput! Surukimppuperinne on tääläkipäi voimissaan. Son kaunis tapa.
    Meirän joulumenuu on kutistunu vuasi vuarelta, ku joulunviaton painopiste on siirtyny jäläkikasvujen huusholleihin. Kinkku on jääny ja tilalla on hirvenlihasta teheryt ruaat. Mulle lanttulooraa ja isännälle maksalooraa, lisäki keventävää salaattia, siinä tärkiimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkakimppu on mainio tapa ottaa osaa suruun. Kukkiin voi sisällyttää kaiken sen, mitä haluaa sanoa.
      Meillä joulupöydästä on tullut merkityksellisempi, kun lasten aikuistumisen myötä lahjatouhuista on luovuttu. Kiva istua ajan kanssa syömään ja juttelemaan. Tykkään kokeilla uusia juttuja. Kalalla on yhä suurempi rooli. Hirvenliha onkin oiva vaihtoehto kinkulle. Sitä on vain harvoin tarjolla. Itse en ole enää vuosiin välittänyt kinkusta.

      Poista
  6. Ihana tähti ikkunassa, tuosta tulee niin kaunis valo, joka ilahduttaa sisälle ja ulos.
    Voi kun tuli nostalginen olo tuosta Charlotte Russesta! Se on kovin kaunis, ja ruuanlaitosta innostunut siskoni teki sitä nuorena usein, oli ehkä kotitaloustunnilla oppinut, tai sitten jostain muusta ohjeesta, hän alkoi jo teini-iässä kokeilla kaikenlaista haastavaakin kokattavaa. Se oli herkullista, mutta enpä ole sitä syönyt lapsuuden jälkeen!
    Mukavaa, että olet tykännyt Pihakalenterista. Jos tulee kehitysehdotuksia, niin pistä tulemaan.
    Kimput ovat kauniit ja ne kyllä lohduttavat. Ihana ajatus kuvata ne muistoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kaunis tähti. Olen useamman vuoden katsellut niitä kaupoissa, vaan ei ole tullut hankittua.
      Charlotte on ollut meidän joulu-/talvileivonnaisemme vuosien ajan. Se on helppo tehdä ja makua voi varioida mielensä mukaan. Tähän laitoin mansikoita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain voimakkaampaa makua.
      Ruokamuistot ovat aika hauskoja, kun ne liittyvät usein läheisiin ihmisiin ja erityisiin tapahtumiin. Teimme koulun köksässä marmeladikuutioita. Pitihän niitä sitten kokeilla kotonakin. Muistaakseni hyydyttäminen tehtiin agar-agarilla, jota laitoin aivan liikaa. Marmeladit olivatkin sitten silkkaa kumia, joita kukaan ei saanut syötyä.
      11 Pihakalenterin käyttökokemuksella ei toistaiseksi ole noussut mieleen kehitysehdotuksia. Tämä uusikin täyttää tarpeeni ja toiveeni. Tänä päivänä voi olla vaikea tehdä kalenteria, kun ihmiset yhä enemmän siirtyvät digitaalisiin kalentereihin. Vanhanaikaista tai ei, mutta minusta on kiva kirjata asioita paperiseen kalenteriin ja palata niihin vanhoihinkin tarkistamaan vanhoja merkintöjä.

      Poista
  7. Herkullisen näköinen charlotte. Hyvä idea kuvata kimput. Meillä lanttulaatikkoa on oltava mutta porkkanalaatikko ei oikein uppoa kellekään, tilalle on tullut bataattilaatikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Charlotte on helppo, herkullinen ja näyttävä leivonnainen.
      Bataattilaatikko onkin hyvää. Teen sitä välillä muulloinkin, kuin vain jouluna. Pirkka-lehden välissä olleessa ruokaliitteessä on idea tehdä ylijääneestä lanttulaatikosta rieskoja. Taidan sittenkin tehdä lanttulaatikkoa ja mahdollisista lopuista rieskoja.

      Poista
  8. Minullakin tulee lapsuus mieleen tuosta charlottesta. Pitääkin kokeilla tehdä pitkästä aikaa.
    Kiva ja hyödyllinen tuollainen kukkakalenteri.

    VastaaPoista
  9. Kauneilla kimpuilla on teitä muistettu. Surukimppu perinne on kaunis, tiälläkin päin se on vielä voimissaan. Carlotte on vanha leivonnainen ja samaan kastiin pappilan hätävara kuuluu. Molempia harvemmin nykyään tulloo tehtyy. Perinteisillä jouluruuilla meillä muuten männään, nyt ajattelin palsternakka vuokoo tehä. Lehessä ol ohje. Kinkku on oltava, siitä jouluaamuna karjalanpiirakan piälle kun siivun, sinappihunnulla laittaa ja kynttilän valossa aamukahvin juopi, ei parempoo. Meilläpäin vielä karjalanpaistikin joulupöytään kuuluu. Puutarhakalenteri on monipuolinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenteista päätellen surukimppuperinne on edelleen laajalta käytössä. Ilahduttava asia.
      Charlotte Russe on muistaakseni 1800-luvun venäläisranskalaisesta keittiöstä peräisin. Pappilan hätävaran juuret taitavat olla kotimaisia. Herkkuja kumpikin. Charlottea teen lähinnä näin jouluaikaan. Pappilan hätävaraa taasen muulloin. Tosin enpä ole aikoihin sitä tehnyt.
      Olen lisännyt juuresten ja vihannesten käyttöä ruoan valmistuksessa, joten palsternakkavuokaa olisi kiinnostavaa kokeilla. Aah, voin hyvin kuvitella, miten herkullisia paistamasi karjalanpiirakat ovat.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!