Nyhjään tyhjästä

 
Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.

Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.

Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.

Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.

Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta.

 

Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.

Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.

Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.

Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia. 

Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.  

Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.

Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.

Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!

Ida ja Seppo kylässä

Käpytikka

 

Kuka vielä väittää, etteivät suomalaiset enää vieraile toistensa luona ilman tarkkaa kalenterin läpikäymistä ja ennakkosovittelua? Meillä vierailuja riittää niin paljon, että alkaa tarjoiluissa olla tiukkaa. Taas piti kauppareissulla ostaa muutama talipötkö lisää. Siemeniäkin laitan pönttöön melkein kerran viikossa.

Ida (Tikka) käy kylässä harva se päivä. Yleensä sen lento pysähtyy tiukan jarrutuksen jälkeen syreenipuussa roikkuvaan talipötköön. 

Ida Tikka - suomalainen toimittaja, YLE-uutisten USAn kirjeenvaihtaja. Palkittu Vuoden journalisti -palkinnolla 2025. 

Närhi x 3

Seppo (Närhi) on myös tuttu näky työhuoneen ikkunasta ulos kurkistaessa. Seppo tykkää napostella muiden lintujen maahanpudottamia siemeniä. Tällä kertaa se toi mukanaan pari serkkua, joiden esittely katselijalle jäi väliin. Taisivat olla Simo ja Sakari. 

Seppo Närhi - suomalainen laulaja. Närhen tunnetuin kappale on Hectorin sanoittama "Prinsessa 65" vuodelta 1975.  

Enimmäkseen automaatilla käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Mustarastaita on lukuisia. Yleensä ne syövät maassa. Harvemmin oksalla istuen, kuten tässä kuvassa. Etupihan Bermudan ruokintapisteellä viherpeippoja on runsaasti. Ja yksi punatulkku-uros. 

Välillä ruokintapisteellä ei tinttejä näy lainkaan. Silloin on helppo arvata naapurin Golf-kissan hiippailevan jossain lähistöllä. Myös naakkaparvi lehahtaa toisinaan äänekkäästi remuamaan siemenautomaatin läheisyyteen. Pikkulinnut pakenevat kauemmas odottamaan naakkojen poistumista.

 
Vaaleanpunaisena ostettu amaryllis aukeaakin punaisena. Ostin tämän saksalaisesta Liiteristä vajaalla 8 eurolla, mikä ei ole kova hinta kaksivanaisesta amarylliksestä. Kävin kyllä kukkakaupasta hakemassa itselleni valkokukkaisen kaksivanaisen amarylliksen. Se on vielä täysin nupussa. Näyttää, että tyvestä olisi kolmaskin vana tulossa.

Kaksi viikkoa sitten odottelin Kampissa bussin saapumista. Odotellessa kävelin Kaivokukkaan taivastelemaan kukkien runsautta. Kassaa vastapäätä oli useita valkoisia orkideoja hintaan 5 €/kpl. Myyjä sanoi hinnan alennuksen syyksi kukissa näkyvät mustat pilkut. Eivät osanneet sanoa syytä pilkuille, joten myivät varmuuden vuoksi edulliseen hintaan valitusten välttämiseksi.

Päätin ottaa riskin kahden orkidean voimin. Muutaman pilkun näin itsekin, mutta muuten orkideat ovat hyvinvoivia ja komeita. En löytänyt ötököitä. Jospa saisin nämä menestymään ja kukkimaan myöhemmin uudelleen, kuten toisinaan on käynyt.

Joulu on käytännössä jo ovella. Kaksi yötä aattoon. Olkaahan kiltteinä. 

Joulukortit postiin

 
Joulukortit on nyt askarreltu ja viety postilaatikkoon. Jostain syystä tänä vuonna ei millään tahtonut idealamppu syttyä edes omien laatikoiden inventoinnin jälkeen. Tarkoitus on käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia materiaaleja. Vuosi vuodelta varastot hupenevat, kun takavuosina vallalla ollut askarteluinnostus on vahvasti hiipumassa. Jotain tarvikkeita oli haettava kaupasta, jotta sain yli 40 korttia ajoissa liikkeelle.

Kaksipuolisia kartonkipohjia löytyi, samoin talviaiheisia skräbbipapereita ja ääriviivatarroja. Vanhoja joulukortteja, joista voisi leikata kuvia, oli sen sijaan vaatimaton määrä. Niinpä ostin kaupasta pyöreitä kuvia, jotka sopivat hyvin skräbbipaperin talvimaisemaan.

Kortin sisäpuolelle liimasin tulostetun runon joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kirjekuoriakin löytyi omasta takaa. Samoin postimerkkejä, jotka tosin eivät ole joulumerkkejä. Eivät edes jouluisia. Minulla on runsas valikoima vuosien varrella ilmestyneitä ikimerkkejä, jotka ovat yhä voimassa. Postia tulee ympäri vuoden lähetettyä entistä vähemmän, joten katsoin parhaaksi käyttää postimerkit joulukortteihin. 

Amaryllis avautui sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Tämän pitäisi olla kaksivanainen, mutta toisesta vanasta ei toistaiseksi näy pilkahdustakaan. Annettakoon kaunokaiselle mahdollisuus pukata kukkavanansa myöhemmin. 

Mieli on tehnyt toistakin amaryllistä. Kuin myös muita joulukukkia. Kauppareissut ovat sattuneet siten, että ostokukka olisi joutunut olemaan autossa liian pitkään. Näillä pakkasilla sellaista kohtaloa ei sovi järjestää joulukukkasille - eikä millekään muullekaan kasville. Aion tehdä täsmäreissun kukkakauppaan, kunhan tästä kerkeän.

Kaksi viikkoa jouluun, enkä ole saanut käännettyä joulunvalmisteluvaihdetta päälle. Perinteisen sinapin sentään valmistin ja purkitin. Sainhan minä myös laadittua joulupöydän antimista listan edellisvuosien pohjaa apuna käyttäen. Tällaisen listan olen todennut käteväksi, sillä se toimii hyvin ostoslistana ruokakauppaan mennessä. Osan tuotteista voi hankkia hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Eikä kaikkea tarvitse tänä päivänä valmistaa alusta alkaen itse. Kaupasta saa monemoista, joista voi tuunata omaan pöytään sopivaa. 

Pienelle porukalle on turha tehdä kahden kilon lanttulaatikkoa tai paistaa 10 kilon kinkkua. Lapsuudenkodissa aattopöydässä oli aina lipeäkalaa valkokastikkeineen ja jälkiruokana väskynäsoppaa, jonka satakunnassa syntynyt äitini teki luumujen sijaan rusinoista. Omat muksut eivät lapsinakaan syöneet lipeäkalaa. Vielä vähemmän aikuisina. On siitä paljon aikaa, kun itsekään olen lipeäkalaa syönyt.

Perhoangervo

 

Olkaapa kilttejä, sillä tontut kurkkivat parhaillaan ikkunoiden takana. Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille!

Se on täällä taas

Se on täällä taas! Innolla odottamani Pihakalenteri 2024 löytyi perjantaina postilaatikosta. Ehdinkin jo ajatella, olenko kokonaan unohtanut tilata kalenterin. En suinkaan. Tilaustiedot löytyivät sähköpostistani. Olen tilannut Pihakalenterin aina netin kautta. Se on myynnissä myös kirjakaupoissa.

Ehdin vasta alustavasti selailla tuoreen kalenterin sivuja. Tuttua taattua tavaraahan se edelleen on. Ajattelin viikonloppuna tehdä ensimmäiset kirjaukset tammikuulle. Tärkeimmät menot merkitsen kännykän kalenteriin. Pihakalenteriin sen sijaan tietoja yksityiskohtaisemmin niin puutarhasta, säästä kuin muistakin asioista.

Tästä kalenterista löytyy paljon tärkeää tietoa kauniiden kuvien maustamana. Toimituksen muodostavat maisema-arkkitehti Saila Routio, toimittaja Linda Peltola ja puutarhatoimittaja Pirkko Kahila. Kaikki kolme meille puutarhaihmisille ennestäänkin jo tuttuja asiantuntijoita.

Tykkään tästä Pihakalenterista, koska se on oivallinen tietopaketti ja hakuteos ja lisäksi kalenterissa on hyvin tilaa omille kirjauksille. Oma kalenterini on loppuvuodesta runsaasta selauksesta johtuen hiirenkorvilla, vaikka se kestää kyllä hyvin päivittäistä käsittelyä. Lisäksi kalenterini lihoo viikko viikolta, kun lisään sen väleihin lippusia ja lappusia. Pihakalenterin paikka on sohvan päädyn pikkupöydällä, josta se on helppo illalla napata käteen tietojen päivittämistä varten ja seuraavien tapahtumien tarkastamiseksi.

Vuoden 2024 Pihakalenteri on jo järjestyksessään 20. Minä löysin tämän kalenterin 2012, joten uusin opukseni on 13. Pihakalenteri. Moni on luopunut paperisista kalentereista kokonaan. Pitkälti näin on käynyt itsellenikin, mutta Pihakalenteri on säilyttänyt paikkansa. Se on minulle enemmän kuin kalenteri. Se toimii puutarhapäiväkirjana, johon on helppo palata vuosienkin jälkeen ja josta voi tarkastaa ja vertailla monia kasveihin liittyviä asioita. Toki myös puutarhaelämän lisäksi muutkin asiat tallentuvat tähän kalenteriin.

Markkinoilla on muitakin puutarhurille sopivia kalentereita. Niistä jokainen varmasti löytää mieluisimman.

Huusholliimme on toistaiseksi saapunut yksi ainoa amaryllis. Sinänsä outoa ottaen huomioon, miten paljon näistä pidän. Tämä vaaleanpunainen yksilö on marketista ostettu. Ehdin jo huolestua, onko sen nuppu liimattu kiinni. Turhaan murehdin, nyt nuput ovat mönkimässä esiin. 

 Raikasta joulukuun alun viikonloppua kaikille!

Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.

Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.

Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022

 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.

Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.

 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.

Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.

 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kukka ja kalenteri

Maritin ja Penan valkoinen atsalea.

 

Marraskuun viimeisiä hetkiä viedään. Sitten siirrytäänkin joulukuuhun, joka on yhtä pitkä, kuin muutkin kuukaudet. Minusta se vain tuntuu aina paljon lyhyemmältä, mikä johtuu luultavasti juhlapäivien aiheuttamasta rikkonaisuudesta. Tänä vuonna on erityisen vaikea päästä mukaan juhlatunnelmaan. Omalla kohdalla siihen vaikuttaa pitkälti anopin kuolema ja maailmanpoliittisesti epävakaa tilanne. Toki pienten lasten puuttuminen lähipiiristä on myös asia, jonka vuoksi joulun taika ei kosketa entisellä tavalla.

Vihdoin uusi Pihakalenteri kolahti postilaaitkkoon. Tilasin sen jo aikoja sitten, joten ehdin jo kaivata uuteen kalenteriin tutustumista. Joitakin merkintöjäkin on jo tulossa tammikuulle. Tämä Pihakalenteri on ilmestynyt 17 vuoden ajan. Minulle tämä on 12.

Kalenterista löytyy tuttuun tapaan puutarhakalenteriin liittyvät aiheet, kuten auringon nousut ja kuun vaiheet, puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko sekä kylvökalenterit. Tilaa päivittäisille merkinnöille on mukavasti ja lisäksi joitakin kokonaan tyhjiä sivuja vaikka omilla muistiinpanoilla täytettäväksi. Kauniita kuvia on runsaasti. Kalenterin toimittajien erilaiset artikkelit ovat kiinnostavaa luettavaa. Tuttuun tapaan kalenterin toimittavat Saila Routio, Linda Peltola ja Pirkko Kahila.

Onnetar suosi minua Leena Lumi järjestämässä "Vuoden 2022 Kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa. Valittavana oli useita kirjoja, joista monta olin jo ehtinyt lukea. Niinpä valintani osui Håkan Nesserin "Kirjailijan viimeiset päivät" -kirjaan. Nesseriä olen lukenut aiemminkin. Tämä kirja sopii myös Ukkokullan lukemistoon. Kiitos Leenalle arvontavoitosta!

Rean ja Ollin perh. kimppu.

Ystävät ja naapurit ovat muistaneet kauniilla kimpuilla runsas viikko sitten menehtynyttä anoppiani, Ukkokullan äitiä. Minusta surukimpun lähettäminen omaisille on hieno tapa ottaa osaa toisten suruun.

Ullan ja Virpin kimppu

Kukat kuihtuvat aikanaan, mutta muisto niistä jää mieleen. Kuvasin kimput vahvistaakseni muiston säilymistä. Kauniita ja tyylikkäitä kimppuja.

Charlotte Russe viikonlopun kahvipöytään.

Olin viime viikolla joululounaalla Ikeassa. Luitte oikein - Ikeassa. Miljöö ei todellakaan ollut parasta A-luokkaa, mutta tarjolla oli hyvää ja edullista jouluruokaa. Kaikkea sitä perinteistä, jota löytyy monen perheen aattopöydästä. Salaattia, kurkkua, tomaatteja, rosollia, tilli- ja sinappisilliä, graavilohta, skagenia, sienisalaattia, porkkana- ja lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, kinkkua, kalkkunaa, lihattomia lihapullia, keitettyjä perunoita, kermakastiketta, ruislimppua, maalaissämpylöitä, pippurituorejuustoa. Jälkkäriksi omena-viikunajugurttia, pipareita, glögiä. Juomasaarekkeen juomat samaan hintaan. 

Espoon Ikeassa ei ollut lounasaikaan kummoistakaan ruuhkaa, joten pöytä löytyi helposti. Ruokaa sai hakea omaan tahtiinsa niin paljon, kuin jaksoi tai halusi syödä. Ihan kelvollinen vaihtoehto niille, jotka haluavat nauttia tavallisista jouluruoista, mutta eivät välttämättä ole innokkaita jokaista niistä omaan aattopöytään hankkimaan. Meidän perheessä esimerkiksi miesten vatsat eivät tykkää lanttulaatikosta. Niinpä en sitä pelkästään itseäni varten viitsi valmistaa.

Ikeasta tarttui mukaan paperinen joulutähti ikkunaan. Inventoin omat kausi- ja jouluvalot sillä seurauksella, että yksi jos toinenkin valosarja lähti joko rikkinäisenä energiajätteeseen tai vääränlaisena kiertoon. Vanhimmat eivät olleet ledejä. Ne vein SPR:n Konttiin. Jollekin ehkä energiankulutuksella ei ole samanlaista merkitystä, kuin minulle. Ei vain sielu siedä laittaa ehjää tavaraa suoraan roskiin.

Tähden ripustaminen ikkunaan tuotti melkoista ähellystä ja puhellusta. Harvassa huushollissa pistokkeita löytyy katonrajasta. Tähden johdon kiinnitin verhotankoon nipsuilla ja piilotin loput johdosta sivuverhon taakse. Onneksi johto oli niin pitkä, että se ulottui seinän alaosan pistokkeeseen. Ja onneksi tässä huoneessa on sivuverho, jonka taakse johtohärpäkkeet saattoi kätkeä.

Ensimmäinen ruokakaupasta kotiin kannettu amaryllis avautui. Mieli tekisi vaaleanpunaista Rozettaa. Sitä ei taida löytyä marketeista eikä ihan kaikista kukkakaupoistakaan. Ehkä käyn vielä jossain vaiheessa Espoon puolella, josta viime vuonnakin Rozetan löysin. Juuri nyt surukimput ovat vielä kauneimmillaan, joten iloitsemme niistä.