Joulukortit postiin

 
Joulukortit on nyt askarreltu ja viety postilaatikkoon. Jostain syystä tänä vuonna ei millään tahtonut idealamppu syttyä edes omien laatikoiden inventoinnin jälkeen. Tarkoitus on käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia materiaaleja. Vuosi vuodelta varastot hupenevat, kun takavuosina vallalla ollut askarteluinnostus on vahvasti hiipumassa. Jotain tarvikkeita oli haettava kaupasta, jotta sain yli 40 korttia ajoissa liikkeelle.

Kaksipuolisia kartonkipohjia löytyi, samoin talviaiheisia skräbbipapereita ja ääriviivatarroja. Vanhoja joulukortteja, joista voisi leikata kuvia, oli sen sijaan vaatimaton määrä. Niinpä ostin kaupasta pyöreitä kuvia, jotka sopivat hyvin skräbbipaperin talvimaisemaan.

Kortin sisäpuolelle liimasin tulostetun runon joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kirjekuoriakin löytyi omasta takaa. Samoin postimerkkejä, jotka tosin eivät ole joulumerkkejä. Eivät edes jouluisia. Minulla on runsas valikoima vuosien varrella ilmestyneitä ikimerkkejä, jotka ovat yhä voimassa. Postia tulee ympäri vuoden lähetettyä entistä vähemmän, joten katsoin parhaaksi käyttää postimerkit joulukortteihin. 

Amaryllis avautui sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Tämän pitäisi olla kaksivanainen, mutta toisesta vanasta ei toistaiseksi näy pilkahdustakaan. Annettakoon kaunokaiselle mahdollisuus pukata kukkavanansa myöhemmin. 

Mieli on tehnyt toistakin amaryllistä. Kuin myös muita joulukukkia. Kauppareissut ovat sattuneet siten, että ostokukka olisi joutunut olemaan autossa liian pitkään. Näillä pakkasilla sellaista kohtaloa ei sovi järjestää joulukukkasille - eikä millekään muullekaan kasville. Aion tehdä täsmäreissun kukkakauppaan, kunhan tästä kerkeän.

Kaksi viikkoa jouluun, enkä ole saanut käännettyä joulunvalmisteluvaihdetta päälle. Perinteisen sinapin sentään valmistin ja purkitin. Sainhan minä myös laadittua joulupöydän antimista listan edellisvuosien pohjaa apuna käyttäen. Tällaisen listan olen todennut käteväksi, sillä se toimii hyvin ostoslistana ruokakauppaan mennessä. Osan tuotteista voi hankkia hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Eikä kaikkea tarvitse tänä päivänä valmistaa alusta alkaen itse. Kaupasta saa monemoista, joista voi tuunata omaan pöytään sopivaa. 

Pienelle porukalle on turha tehdä kahden kilon lanttulaatikkoa tai paistaa 10 kilon kinkkua. Lapsuudenkodissa aattopöydässä oli aina lipeäkalaa valkokastikkeineen ja jälkiruokana väskynäsoppaa, jonka satakunnassa syntynyt äitini teki luumujen sijaan rusinoista. Omat muksut eivät lapsinakaan syöneet lipeäkalaa. Vielä vähemmän aikuisina. On siitä paljon aikaa, kun itsekään olen lipeäkalaa syönyt.

Perhoangervo

 

Olkaapa kilttejä, sillä tontut kurkkivat parhaillaan ikkunoiden takana. Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille!

Se on täällä taas

Se on täällä taas! Innolla odottamani Pihakalenteri 2024 löytyi perjantaina postilaatikosta. Ehdinkin jo ajatella, olenko kokonaan unohtanut tilata kalenterin. En suinkaan. Tilaustiedot löytyivät sähköpostistani. Olen tilannut Pihakalenterin aina netin kautta. Se on myynnissä myös kirjakaupoissa.

Ehdin vasta alustavasti selailla tuoreen kalenterin sivuja. Tuttua taattua tavaraahan se edelleen on. Ajattelin viikonloppuna tehdä ensimmäiset kirjaukset tammikuulle. Tärkeimmät menot merkitsen kännykän kalenteriin. Pihakalenteriin sen sijaan tietoja yksityiskohtaisemmin niin puutarhasta, säästä kuin muistakin asioista.

Tästä kalenterista löytyy paljon tärkeää tietoa kauniiden kuvien maustamana. Toimituksen muodostavat maisema-arkkitehti Saila Routio, toimittaja Linda Peltola ja puutarhatoimittaja Pirkko Kahila. Kaikki kolme meille puutarhaihmisille ennestäänkin jo tuttuja asiantuntijoita.

Tykkään tästä Pihakalenterista, koska se on oivallinen tietopaketti ja hakuteos ja lisäksi kalenterissa on hyvin tilaa omille kirjauksille. Oma kalenterini on loppuvuodesta runsaasta selauksesta johtuen hiirenkorvilla, vaikka se kestää kyllä hyvin päivittäistä käsittelyä. Lisäksi kalenterini lihoo viikko viikolta, kun lisään sen väleihin lippusia ja lappusia. Pihakalenterin paikka on sohvan päädyn pikkupöydällä, josta se on helppo illalla napata käteen tietojen päivittämistä varten ja seuraavien tapahtumien tarkastamiseksi.

Vuoden 2024 Pihakalenteri on jo järjestyksessään 20. Minä löysin tämän kalenterin 2012, joten uusin opukseni on 13. Pihakalenteri. Moni on luopunut paperisista kalentereista kokonaan. Pitkälti näin on käynyt itsellenikin, mutta Pihakalenteri on säilyttänyt paikkansa. Se on minulle enemmän kuin kalenteri. Se toimii puutarhapäiväkirjana, johon on helppo palata vuosienkin jälkeen ja josta voi tarkastaa ja vertailla monia kasveihin liittyviä asioita. Toki myös puutarhaelämän lisäksi muutkin asiat tallentuvat tähän kalenteriin.

Markkinoilla on muitakin puutarhurille sopivia kalentereita. Niistä jokainen varmasti löytää mieluisimman.

Huusholliimme on toistaiseksi saapunut yksi ainoa amaryllis. Sinänsä outoa ottaen huomioon, miten paljon näistä pidän. Tämä vaaleanpunainen yksilö on marketista ostettu. Ehdin jo huolestua, onko sen nuppu liimattu kiinni. Turhaan murehdin, nyt nuput ovat mönkimässä esiin. 

 Raikasta joulukuun alun viikonloppua kaikille!

Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.

Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.

Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022

 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.

Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.

 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.

Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.

 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kukka ja kalenteri

Maritin ja Penan valkoinen atsalea.

 

Marraskuun viimeisiä hetkiä viedään. Sitten siirrytäänkin joulukuuhun, joka on yhtä pitkä, kuin muutkin kuukaudet. Minusta se vain tuntuu aina paljon lyhyemmältä, mikä johtuu luultavasti juhlapäivien aiheuttamasta rikkonaisuudesta. Tänä vuonna on erityisen vaikea päästä mukaan juhlatunnelmaan. Omalla kohdalla siihen vaikuttaa pitkälti anopin kuolema ja maailmanpoliittisesti epävakaa tilanne. Toki pienten lasten puuttuminen lähipiiristä on myös asia, jonka vuoksi joulun taika ei kosketa entisellä tavalla.

Vihdoin uusi Pihakalenteri kolahti postilaaitkkoon. Tilasin sen jo aikoja sitten, joten ehdin jo kaivata uuteen kalenteriin tutustumista. Joitakin merkintöjäkin on jo tulossa tammikuulle. Tämä Pihakalenteri on ilmestynyt 17 vuoden ajan. Minulle tämä on 12.

Kalenterista löytyy tuttuun tapaan puutarhakalenteriin liittyvät aiheet, kuten auringon nousut ja kuun vaiheet, puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko sekä kylvökalenterit. Tilaa päivittäisille merkinnöille on mukavasti ja lisäksi joitakin kokonaan tyhjiä sivuja vaikka omilla muistiinpanoilla täytettäväksi. Kauniita kuvia on runsaasti. Kalenterin toimittajien erilaiset artikkelit ovat kiinnostavaa luettavaa. Tuttuun tapaan kalenterin toimittavat Saila Routio, Linda Peltola ja Pirkko Kahila.

Onnetar suosi minua Leena Lumi järjestämässä "Vuoden 2022 Kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa. Valittavana oli useita kirjoja, joista monta olin jo ehtinyt lukea. Niinpä valintani osui Håkan Nesserin "Kirjailijan viimeiset päivät" -kirjaan. Nesseriä olen lukenut aiemminkin. Tämä kirja sopii myös Ukkokullan lukemistoon. Kiitos Leenalle arvontavoitosta!

Rean ja Ollin perh. kimppu.

Ystävät ja naapurit ovat muistaneet kauniilla kimpuilla runsas viikko sitten menehtynyttä anoppiani, Ukkokullan äitiä. Minusta surukimpun lähettäminen omaisille on hieno tapa ottaa osaa toisten suruun.

Ullan ja Virpin kimppu

Kukat kuihtuvat aikanaan, mutta muisto niistä jää mieleen. Kuvasin kimput vahvistaakseni muiston säilymistä. Kauniita ja tyylikkäitä kimppuja.

Charlotte Russe viikonlopun kahvipöytään.

Olin viime viikolla joululounaalla Ikeassa. Luitte oikein - Ikeassa. Miljöö ei todellakaan ollut parasta A-luokkaa, mutta tarjolla oli hyvää ja edullista jouluruokaa. Kaikkea sitä perinteistä, jota löytyy monen perheen aattopöydästä. Salaattia, kurkkua, tomaatteja, rosollia, tilli- ja sinappisilliä, graavilohta, skagenia, sienisalaattia, porkkana- ja lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, kinkkua, kalkkunaa, lihattomia lihapullia, keitettyjä perunoita, kermakastiketta, ruislimppua, maalaissämpylöitä, pippurituorejuustoa. Jälkkäriksi omena-viikunajugurttia, pipareita, glögiä. Juomasaarekkeen juomat samaan hintaan. 

Espoon Ikeassa ei ollut lounasaikaan kummoistakaan ruuhkaa, joten pöytä löytyi helposti. Ruokaa sai hakea omaan tahtiinsa niin paljon, kuin jaksoi tai halusi syödä. Ihan kelvollinen vaihtoehto niille, jotka haluavat nauttia tavallisista jouluruoista, mutta eivät välttämättä ole innokkaita jokaista niistä omaan aattopöytään hankkimaan. Meidän perheessä esimerkiksi miesten vatsat eivät tykkää lanttulaatikosta. Niinpä en sitä pelkästään itseäni varten viitsi valmistaa.

Ikeasta tarttui mukaan paperinen joulutähti ikkunaan. Inventoin omat kausi- ja jouluvalot sillä seurauksella, että yksi jos toinenkin valosarja lähti joko rikkinäisenä energiajätteeseen tai vääränlaisena kiertoon. Vanhimmat eivät olleet ledejä. Ne vein SPR:n Konttiin. Jollekin ehkä energiankulutuksella ei ole samanlaista merkitystä, kuin minulle. Ei vain sielu siedä laittaa ehjää tavaraa suoraan roskiin.

Tähden ripustaminen ikkunaan tuotti melkoista ähellystä ja puhellusta. Harvassa huushollissa pistokkeita löytyy katonrajasta. Tähden johdon kiinnitin verhotankoon nipsuilla ja piilotin loput johdosta sivuverhon taakse. Onneksi johto oli niin pitkä, että se ulottui seinän alaosan pistokkeeseen. Ja onneksi tässä huoneessa on sivuverho, jonka taakse johtohärpäkkeet saattoi kätkeä.

Ensimmäinen ruokakaupasta kotiin kannettu amaryllis avautui. Mieli tekisi vaaleanpunaista Rozettaa. Sitä ei taida löytyä marketeista eikä ihan kaikista kukkakaupoistakaan. Ehkä käyn vielä jossain vaiheessa Espoon puolella, josta viime vuonnakin Rozetan löysin. Juuri nyt surukimput ovat vielä kauneimmillaan, joten iloitsemme niistä.

Amaryllis jumppaa

 
Valkoinen amaryllis kukki joulukuussa komeasti kahden vanan voimin. Kolmaskin vana ilmestyi näkyviin, mutta sepä halusi valita itse suuntansa. Olin jo aikeissa heittää koko rylliksen kompostiin. Vana oli kuitenkin tanakka ja terveen vihreä, joten annoin sille mahdollisuuden.

Vana kasvoi pituutta, vaan ei suoristunut. Ehkä se halusi uuden elämän sirkusamarylliksena tai koitti epätoivoisesti saada itsensä totaalisesti solmuun.

Solmuun meno jäi puolitiehen nuppujen alkaessa avautua. Kiemuraisen vanan ponnistelun katsominenkin alkoi jo ottaa voimille. Kuinka rankkaa onkaan ollut työntää energiaa kukkaan mutkaista vartta pitkin.

Aplodien paikka! Kiemuraisen vanan kukkasynnytys on vihdoin ohi. Kaksi kaunista, valkoista kukkaa ihastutti lähes parin viikon ajan.

Nyt hän on kaikkensa antanut, rättiväsynyt. Onneksi en laittanut amaryllista kompostiin, vaan annoin hänelle mahdollisuuden olla erilainen.

Tässä samainen amaryllis kahden ensimmäisen vanan ollessa täysin auki hetkeä ennen kukkien lakastumista. Ehkä tällainen suoraselkäisyys alkoi amaryllista väsyttää tai kyllästyttää. Erilainenkin on kaunista, eikö vain!

Valoisia helmikuun päiviä kaikille!

Vielä hetki pimeää

 

Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.

Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.

Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.

Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.

Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.

Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana. 

Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.

Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.

Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20

Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan. 

Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.

Joulu-alkuisia juttuja

Hellebotus - Jouluruusu

Jonkun blogissa oli muutama päivä sitten kuvia jouluruusun nupuista. Toiveikkaana kiersin oman pihan jouluruusut ja löytyihän niitä nuppuja meiltäkin. Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin pari vuotta sitten pari halpisjouluruusua ja hyvin ovat viihtyneet. Kesällä saavat liikaakin paistetta osakseen, mutta niin vain porskuttavat hyväkuntoisina elämässään eteenpäin.

Nupuista tulin iloiseksi. Joskin mietin, pitäisikö niitä vähän peitellä puunlehdillä. Sää on selvästi kylmennyt ja yölläkin on taas pakkasta. Kun luntakaan ei ole luvassa, ehkä on parempi suojella nuppuja. Kevään kukintaan on vielä pitkä aika. Ylipäätään puutarhassa kulkeminen ja kasvien tarkkaileminen tuo oudon tunnelman. Mistään ei ole oikeastaan mitään odotettavaa, vaan pikemminkin on varauduttava vähäisempienkin ilonpilkahdusten talviuneen.

Tapani mukaan olen aloittanut joulukorttien askartelemisen. Tehtävä etenee hyvin hidasta vauhtia, sillä en ole laisinkaan varma, kannattaako kortteja tänä vuonna laittaa postiin. Ehkä parempi idea olisi samantien muuttaa kortit ystävänpäiväversioiksi, sillä jouluksi kortit tuskin perille pääsevät. Osan voin tietenkin pudottaa postilaatikoihin. Voinhan myös ajatella, että kerrankin olen todella ajoissa. Jospa kortit lähtevätkin liikenteeseen seuraavan joulun alla.

Monet vuodet olen valmistanut sinappia annettavaksi läheisten joulupöytään. Samalla reseptillä sinapin teen joka vuosi, mutta hiukan säädän sinappijauheen määrää ja viimeisenä lisäämääni alkoholia. Tässä ohje, jonka alkuperästä ei enää ole harmainta aavistusta. Mitä enemmän lisäät sinappijauhetta, sen kipakampi on lopputulos.Kerma-annoksen korvaan aina kermalla ja mustalla kahvilla.

HERKKUSINAPPI

1 ½ dl sinappijauhetta (Colmans tai vastaava)

1 ½ dl sokeria

2 dl kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl mustaa kahvia)

4 munaa

1 tl maissijauhoja

1 rkl ruokaöljyä

1 tl etikkaa

madeiraa, sherryä tai konjakkia maun mukaan

Ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Seos kaadetaan laakeapohjaiseen kattilaan ja kiehautetaan nopeasti koko ajan hämmentäen (palaa helposti pohjaan, joten muista hämmentäminen). Jäähdytä nopeasti ja purkita. Säilyy hyvin – maku vain paranee. Jos haluat voimakkaampaa sinappia, lisää vain jauhemäärää.

Kuten ohjeessa mainitaan, sinappiseos palaa helposti ja nopeasti pohjaan. Siksi sitä kannattaa hämmentää ja valvoa koko ajan. Teen yleensä tupla-annoksen, jolloin seoksen kuumeneminen kestää hetken. Saostuminen alkaa yhtäkkiä ja se jatkuu jonkin verran vielä senkin jälkeen, kun astian on ottanut hellalta. Parhaaksi valmistusastiaksi olen todennut wokkipannun. Se on riittävän laakea ja pyöreäpohjainen. Siinä seosta on helppo hämmentää ja kuumeneminen tapahtuu tasaisesti.

Purkitan sinapin lastenruokapurkkeihin. Niitä on yleensä aina jollakin naapurilla tai lähipiirissä ylimääräisiä. Lastenruokapurkki on sopivan kokoinenkin. Leikkasin purkeille kahviservetistä harkkosaksilla sopivan kokoiset myssyt, jotka sidoin punaisella narulla. Vielä on tarkoitus tehdä purkkeihin pienet etiketit.

Ei joulunalusta ilman amaryllistä. Kotikylän marketeissa ei vielä ollut ainuttakaan. Sen sijaan kukkakaupastamme löytyi kolmivanainen, valkoinen rimssumekko. Kukka on kasvatettu naapurikunnan puutarhalla, joten siinä lisäsyy kantaa kaunotar kotiin. Ensimmäinen kukka on nyt avautunut. Sijoitin amaryllisen paikkaan, jossa näen sen sohvalla istuessani. Aion ihastella rimssumekkoritariani (eikös tasa-arvoa tavoittelevassa maailmassa tule olla naispuolisiakin ritareita?) koko rahan edestä.