maanantai 5. elokuuta 2024

Uusia asukkaita ja vanhojen muuttoja

Austin-ruusu Emily Brontë
 

Puutarhassamme alkaa olla jo aika täyttä. Se ei kuitenkaan vähennä innostusta uusien kasvien hankintaan. Lapion ja taimen kanssa on vaan tehtävä useampia kierroksia sopivaa istutuspaikkaa etsiessä. Tai sitten jokin jo reheväksi kasvanut vanhempi puska joutaa tehdä tilaa tuoreemmille. Olen kaventanut nurmikkoa jo niin paljon tai poistanut kokonaan, ettei istutusalueita oikein järkevästi voi enää laajentaa. 

Keväällä päässäni syttyi älynväläys, joka johti uuden istutusalueen syntymiseen. Tai paremminkin vanhan alueen kasvillisuuden täydelliseen vaihtumiseen. Poistin kasvimaan päädystä huonovointiset vadelmat ja istutin paikkaan muita kasveja. Alue kantaa edellisten asukkaidensa nimeä eli se on Vattupenkki.

Malus 'Aamurusko' - Koristeomena


Vattupenkin puiston puoleiseen päätyyn istutin koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä jo onkin yläpihan Pikkupuutarhassa. Olisihan noita koristeomenoita muitakin löytynyt, mutta pidän Aamuruskon vaaleanpunaisesta kukinnasta. Puun koko täysikasvuisenakin on juuri tuohon paikkaan sopiva. Se tuo kasvimaalle aikanaan kaivattua varjoa.

Aamuruskon tyvelle ilmestyi kosmoskukan taimi. Toistaiseksi siihen ei ole tullut kukkaa, mutta vielähän tuo ehtii.

Austin-ruusu Emily Brontë


Vattupenkin toiseen päähän istutin Austin-ruusu Emily Brontën. Paikka on Emilylle ehkä liian tuulinen, mutta toisaalta se saa nauttia koko päivän auringonpaisteesta. Emily on kotiutunut oikein hyvin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi sen kukkaryppäistä. Hyvin hento varsi jaksaa kannatella ruuhkaista kukkarykelmää.

Suurin osa ensimmäisistä kukista on jo kuihtunut tai kuihtumassa. Uusia nuppuja on jo esillä. Tämä ruusu se ei turhia kursaile, vaan kukkii täysillä. Sopii minulle.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio korvatkoon punaluppion kuvan.


Vattupenkki ei ole kovin leveä, mutta pituutta sillä on useampi metri. Tein pari vuotta sitten marjapensaiden ja lehtikompostien väliin uuden puskalämpäreen, johon istutin Purppuraheisiangervo Diabolon, syyshortensia Vanille Fraisen ja punaluppion. Istutusalue tuntui koko ajan tyhmältä ja paikkaan sopimattomalta. Niinpä Vattupenkin rakentuessa, siirsin Diabolon ja Vanille Fraisen keskelle uutta penkkiä. Myös punaluppio siirtyi Vattupenkkiin. Pensaiden entisen paikan muutin takaisin nurmikoksi. Nurmikko on helpompi leikata, kun ei tarvitse ahtaassa paikassa pyöriä ympyrää.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä


Vattupenkin takareunaan istutin nettikaupasta tilaamani kolme hurmesilkkiheinää. Ne olla möllöttivät pitkään sen näköisinä, etten ollut varma niiden juurtumisesta. Heinäkuussa niihin alkoi tulla uutta eloa eli uusia lehtiä on tullut ja mittaakin vähän enemmän.

Samaan penkkiin piti laittamani nettikaupasta niinikään tilaamani kellukka Pink Fluffyt. Ne tulivat juurakoina, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan. Kolmesta vain yksi heräsi ja sekin kuihtui lähes samantien. Kahdesta muusta ei näkynyt vilaustakaan. Laitoin kauppiaalle palautetta. Sain kuin sainkin rahat takaisin, mikä on minusta asiallista asiakaspalvelua.

Geranium hyprid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi


Lisäksi istutin Vattupenkkiin jalokurjenpolvi Rozannea. Ajattelin, että mitä nopeammin kasvit täyttävät penkin, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille. Rozannen kasvutapa on kyllä turhan rento. Se kasvattaa pitkiä maassa makaavia versoja. Kuvauksen mukaan se on tiivis ja tuuheakasvuinen, minkä vuosi se sopii hyvin maanpeitekasviksi. Annan siis Rozannelle aikaa kotiutua kunnolla ja lunastaa lupauksensa. Sen iso, sinilila kukka on näyttävä ja kaunis.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Monilla on varmasti kokemuksia leikkaamattomista vuorimännyistä. Kuinka niistä kasvaa honteloja kummituksia. Oikearinteessä kasvaa malliesimerkkejä hoitamattomista vuorimännyistä. Niiden ulkonäkö on vuosien aikana hieman parantunut, kun ymmärsin vihdoin alkaa niitä typistämään. 

Syksyllä sahasimme pari liian korkeaksi kasvanutta haaraa pois. Saattaa olla, että loputkin vuorimännyt vielä lähtevät, mutta toistaiseksi ne saavat armonaikaa. Sahattujen tilalle jäi ammottava aukko, joka ei silmää miellytä. Pää kipeänä mietin, miten näkymää parantaisin. Lopulta keksin istuttaa lumikärhön, joka viihtyessään kasvaa jätiksi. Näin se täyttäisi tyhjää tilaa ja viherryttäisi ankean paikan nopeasti. 

13.5. istutetusta pienestä lumikärhön taimesta on kasvanut jo iso pehko. Laitoin sille avuksi puolikaaren muotoisen metallituen, jotta köynnös olisi ilmavasti irti maasta. Jotta kärhö saavuttaisi kuvan oikean laidan ulkopuolelle jäävän vuorimännyn rungon, laitoin pari metallista säleikköä ohjaamaan köynnöstä eteenpäin.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Uudessa kärhössa on jo runsaasti nuppuja. Kuten on Päivänliljapenkin korkeassa harjaterästuessakin kasvavassa vanhemmassa lumikärhössä. Sen leikkasin syksyllä aivan alas, kun kärhö oli valtava risukasa. Lumikärhön herääminen vei tavallista enemmän aikaa, mutta heräsipä kuitenkin. Vielä se ei ole entisissä mitoissaan. Ehtii kyllä. Jollei tänä kesänä, niin ensi vuonna sitten.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle', Hydrangea arb. 'Sweet Annabelle' - Pallohortensiat

Oikearinteen alareunaan jäi edelleen aukko, jota ylemmäs istutettu lumikärhö ei täyttäisi. Eikä ole tarkoituskaan. Siihen istutin kaksi pallohortensia Sweet Annabelleä ja yhden pallohortensia Pink Annabellen, joka on valkoisen pallohortensian vaaleanpunainen muunnos. Kumpikin vaaleanpunainen pallohortensia on täysikasvuisena noin 1-1,5 m. Äkkiseltään katsottuna ovat muutenkin melko samanlaisia.

Ajan mittaan toivon mukaan tuuheutuvat, kasvavat korkeutta ja kukkivat kesäisin runsaina.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Olopihalle uusia istutuksia tuli tänä kesänä vähemmän. Tarpeettomaksi käynyt, lahoava leikkimökki lähti muille maille vierahille. Sen paikalle teimme köynnösnurkkauksen (josta kerron mm. täällä). Nurkkauksen harjaterästukiin istutin kaksi ruotsinköynnöskuusama Serotinaa ja kaksi säleikkövilliviiniä.

Köynnökset ovat jo kiivenneet parimetrisen harjateräksen laelle. Odotan kovasti Serotinan kukkivan. Vielä ei ole nuppuja näkynyt.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini on myös kiivennyt vikkelästi ylöspäin. Taidan leikata taustalla kasvavista syreeneistä muutaman köynnösnurkkausta hipovan oksan pois, jotta villiviini ei lähde seikkailemaan puihin. Tontin toisessa päässä tukimuurin reunalle istutettu villiviini ei odotusten mukaisesti verhoa harmaata muuria vaan kiipeilee syreeneissä.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka Oculataa minulla kasvaakin jo useammassa paikassa. Ihmettelin alkukesästä, kuinka kaikki harmaakäenkukat alkoivat kukkia valkoisina. Minne olivat hävinneet pinkkikeskustaiset? Minne olivat hävinneet Saaripalstan Sailalta saadut ja Muhevaiselta ostetut punaiset? 

Ei pitäisi olla niin hätäinen. Puutarhalla on oma tahtinsa. Valkoisiin tuli ihan itsestään pinkki keskusta. Sailan punainen harmaakäenkukka nousi sieltä, mihin se oli istutettukin. Myös ostetut harmaakäenkukat ovat punaisia. Minusta on kiva, että harmaakäenkukka muodostaa iloisia väripilkkuja muiden perennojen joukkoon. Samoin tekee etelänruusuruoho.

Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi, että harmaakäenkukan punainen ei oikeastaan ole puhdas punainen. Ei olekaan. Enemmänkin tumma syklaaminpunainen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena


Pikkupuutarhan näkyvin uusi asukas on koristeomena Royalty. Se ei ole aivan sitä, mitä halusin. Vuosi sitten istutin kovasti ihastelemani japaninkirsikka Royal Burgundyn, jossa on tummahipiäiset lehdet ja kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Surukseni japaninkirsikka ei selvinnyt talvesta. Odotin ja toivoin, vaan elo oli puusta kadonnut. Kiersin puutarhamyymälöitä, soitin useampaan paikkaan ja selasin verkkosivuja. Loppu kaikkialta. Yhden löysin kauempaa, mutta sen hinta kirpaisi liikaa.

Niin sitten päädyin hankkimaan koristeomena Royaltyn. Sen lehdet ovat tummat, vaikkakaan eivät aivan yhtä tummat, kuin Burgundyssä. Royalty kukkii touko-kesäkuussa viininpunaisin kukin. Nekään eivät korvaa Burgundyn vaaleanpunaisia unelmia, mutta aina kaikki toiveet eivät täyty. Olen jo tottunut ajatukseen, että Pikkupuutarhan entisessä Kriikunapenkissä asustaa nyt koristeomena Royalty. Jospa se tekisi keväällä ensimmäiset kukkansakin.

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow' - Tyräkki

Kirjavalehtiset tyräkki Ascot Rainbowt tilasin nettikaupasta. Olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkin etureunaan, johon ovat kotiutuneet hyvin. Kukinta taitaa jäädä tältä kesältä. Hyvin ehtivät ensi kesänä. Aika kivan näköinen kasvi minusta.

SAATUJA

Kaikki seuraavat kasvit sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Jos meikäläisellä on jotain kasvia yksi tai kaksi kappaletta, Nilalla niitä on 10 kpl tai 20 kpl. Kasveja on aina kiva antaa ja saada. Jos toinen kuopaisee omasta puutarhastaan pussitolkulla taimia, tulee ainakin minulle hiukan nolo olo. Miten korvaisin saamani kasvit, kun minulla ei ole mitään sellaista, joka toiselta puuttuisi? Eikä moni kaipaa kotiloitakaan, joita kasveissani saattaa olla. 

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen saamistani kasveista. Kaikille on löytynyt paikka. Kiitos Nila!

Aster alpinus - Alppiasteri
Corydalis solida - Pystykiurunkannus
Hydrangea arb. - Pallohortensia
Iris, taivaansininen
Iris germanica, keltainen
Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka
Sedum - Maksaruoho

Phlox Peppermint Twist - Syysleimu

MUUTTANEITA TAI JAETTUJA

Seuraavat kasvit ovat muuttaneet paikasta toiseen joko kokonaisina tai jaettuina.

Karhunlaukka (Allium ursinum) uhkasi hukkua Makkaripenkissä valkotäpläimiköiden sekaan. Siirsin sen kasvimaan talon puolella sijaitsevaan Vapaapenkkiin, purppuraheisiangervon oksiston varjoon.

Nilalta pari vuotta sitten saatu Rusettinukki (Androsace sempervivoides) löysi uuden paikan Ovaalipenkin naapurin puoleisesta päästä. Toivottavasti se viihtyy siellä paremmin, kuin Oikearinteessä, jossa sulkaneilikka kasvoi rusettinukin päälle.

Kesäkukkatarhalta vuosi sitten ostettu Punahattu (Echinacea purpurea) siirtyi Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Syyspenkkiin. Siellä on jo ennestään punahattuja. En tiedä tämän punahatun lajikenimeä. Se on muita punahattuja huomattavasti matalampi.

Valkovarjohiippa - Epidemium x youngianum 'Niveum'


Tarhavarjohiippa (Epidemium Rubrum) ja Valkovarjohiippa (Epidemium x youngianum 'Niveum') asuivat aiemmin Makkaripenkissä. Niille oli käymässä samoin kuin karhunlaukalle eli valkotäpläimikät uhkasivat hentoja hiippoja. Siirsin hiipat alapihan Kurgaanin varjoiselle puolelle, josta sammalleimu oli ajat sitten lähtenyt ja jättänyt jälkeensä sopivat kasvinmenevät aukot.

Verikurjenpolvi (Geranium sanquineum 'Elke') taasen koki olonsa syyshortensia Vims Redin ahdistamaksi. Sille löytyi uusi paikka Vattunpenkin päästä, koristeomena Aamuruskon ja aidan välistä.

Iris germanica 'Ellenida' (mikäli se Ellenida on) siirtyi Majalispenkin liian varjoisasta paikasta Kurgaanin kentän puoleiselle sivulle, jossa aurinkoa on enemmän tarjolla.

Tähkäimikkä (Pulmonaria Majeste) oli alunperinkin liian ahtaasti Keittiöpenkissä. Sen siirsin Vapaapenkkiin, pienestä syyshortensia Sundae Fraisesta oikealle.

Patjarikko (Saxifraga x arendsii) voi huonosti Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Siirsin sen kokeeksi alapihan Ovaalipenkkiin, jossa luulen sen viihtyvän paremmin. Saapa nähdä.

Nukkapähkämö (Stachys byzantina) rehotti Pikkupuutarhan Kivipenkissä kaatuillen käytävälle. Siirsin sen vastakkaiselle puolelle Muuripenkkiin. Jos se ei sielläkään halua seisoa pystyssä, mietitään asia uudelleen. Nukkapähkämö houkuttelee pörriäisiä, jonka vuoksi koitan saada sen viihtymään.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella
 
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on viihtyessään erinomainen maanpeitekasvi. Kauniskin. Laitoin pari jakopalaa Valkeakuulaan alle, jossa toivon sen valloittavan tilaa. Keväällä hedelmäpuun alustat ovat sinisenään scilloista. Myöhemmin samaiset paikat ovat enimmäkseen mulloksella.


Saamme joka päivä sadetta. Välillä sentään on poutaisempaa ja lämpöä edelleen riittää ihan mukavasti. Harmillisesti sade tulee valtavalla voimalla. Kasvit alkavat olla aika kärsineen  näköisiä toistuvasta rummutuksesta. Lauantai-illan rankkasade painoi syyshortensia Grandifloran oksat maahan, jolloin yksi isompi oksa murtui kokonaan irti. Isokokoiset kukinnot eivät ole muutenkaan keveitä, puhumattakaan runsailla sateilla kostutettuina.


Ihan vähän aikaa sitten blogissa oli puhetta hortensioiden tukemisesta. Mainitsin, ettei pallohortensioita lukuunottamatta muut kaipaa tukea. Ensimmäisen kerran jopa isokokoinen ja paksuoksainen Grandiflora olisi tarvinnut tukemista. Muutaman maassa roikkuvan oksan sidoin runkoon, jotta oksanhaara ei murtuisi.

Kerrankin on syyshortensian kukintoja reippaasti maljakossa. Yksi Pink Annabellen oksakin sinne pääsi. 

Toivon aurinkoisia päiviä märkää puutarhaa kuivattamaan.
Myös teille kaikille kivaa alkavaa viikkoa!


19 kommenttia:

  1. Varmasti mieleistä miettiä uusia suunnitelmia ja sijainteja uusille kasveille. Minä juuri keksin, että ehdotan sinulle uutta ratkaisua: kerroskukkapenkkiä. Mitenkähän sellaista voisi kehitellä ja mitä siihen sitten laittaisi. Kerroksittain kasveja mahtuisi enemmän :)
    Niinkin iso asia, kuin leikkimökki ja sen katoaminen saa pihan näyttämään avarammalta. Kiva köynnösteline tuli tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Kerroksittain mahtuisi kasvi poikineen. Pitäisiköhän kasvien hoitamiseen kehittää jonkinlainen pyöröhissisysteemi? Jotain kankea vääntämällä kukin kasvi pääsisi myös vuorollaan nauttimaan suuremmasta valon määrästä.
      Leikkimökin poistuminen muutti pihan tunnelmaakin aika tavalla. Varsin usein tuntuu kuin jotain puuttuisi. Ihminen sentään tottuu kaikkeen, joten ei tässä mitään hätää ole. Köynnösnurkkaus on nyt jo ihan kiva ja varmasti ajan mittaan paranee.

      Poista
  2. Voi kuinka paljon taas esittelyssäsi on kasveja, joita tekisi mieli. Peppermint Twist -leimu esimerkiksi on niin hurmaava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa. Vaikka oma piha pursuisi hienoja kasveja, toisten kuvista löytyy pilvin pimein uusia ehdokkaita.

      Poista
  3. Tämän postauksen ehdoton suosikkini on Nuokkuluppio. Kukahan sille on noin hauskan suomenkielisen nimen keksinyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, sen kun tietäisi. Ehkä nuokkuluppion ulkonäkö on innoittanut nimen antajaa. Kukka nimittäin todellakin nuokkuu pitkän vartensa päässä.

      Poista
  4. Siirtoja ei voi välttää kun puutarhalle tulee ikää. Joskus on vaikea hahmottaa kasvin kokoa ja joskus kasvien koko on omassa puutarhassa jotain ihan muuta kuin mitä on mainittu kasvin tiedoissa.
    Keväällä kun hortensiat olivat risuuntuneita ja talvesta kärsineitä, ei olisi voinut uskoa miten upeasti ne kukkivat tänä vuonna. Vanille fraise notkuu meillä kukista niin että osa kukista on maassa. Muutama hortensia joka ei ole kukkinut kunnolla koskaan, pukkaa kukkaa kunnolla. Nyt niitä raaskii leikata maljakkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirrot ovat olennainen osa puutarhan elämää. Ajan mittaan moni asia muuttuu myös kasvien osalta. Silloin on laitettava lapio viuhumaan.
      Hortensioiden kukinta on harvinaisen runsasta. Huomaan myös, että keväinen leikkaaminen on tärkeää, koska hennot ja pitkät oksat katkeaisivat vieläkin helpommin raskaiden kukkien painosta. Lyhennetyissä oksissa on enemmän voimaa.

      Poista
  5. Paljon olet saanut vielä mahtumaan uusia kasveja. Ja omia kasveja tuntuu aika moni joutuvan ajoittain siirtelmään. Siinä sitä riittää aina tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtoja tehdessä ajattelen aina, kuinka puutarha ei todellakaan ole koskaan valmis. Aina riittää jotain lapioimista ja kohentamista.

      Poista
  6. Oih, miten kaunis onkaan Emily Bronte. Tässä jutussa oli niin paljon mielenkiintoista asiaa, että tyydyn toivottamaan onnea kaikille muutoksille ja siirroille! Nyt on ihan pakko rynnätä töihin, huomenna on taas puutarha auki ja hoitotöitä on paljon sitä ennen, koska alkuviikon vei säilöntä. Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan ihastunut Emily Brontëen. Kuten myös Lady of Shalottiin. Se kasvattelee uusia nuppujaan. Siirtoistutukset tuli tehtyä oivalliseen aikaan. Sateita on tullut niin usein, ettei ole tarvinnut kastelua murehtia.
      Mukavia hetkiä puutarhavieraiden parissa!

      Poista
  7. Uskomattoman upea puutarha!
    Meillä saisi yhtä runsaan postauksen rikkaruohoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista!
      Postaus rikkaruohoista voisi olla hyvinkin kiinnostava. Kyllä niitä on jokaisen puutarhassa, mutta ei vain tule esittellyksi.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Kehujen saaminen tuntuu hyvältä. Aika monta vuotta olen pakertanut saadakseni puutarhan mieleiseksi.

      Poista
  9. Huh, ihan hengästyttää kun luin kaikista kasvisiirroistasi. Ilmeisesti sitten ihan joka hetki ei ole tullut sadetta voimalla niskaan, kun olet ehtinyt noinkin paljon tekemään kaikenlaista. Rankkasade on puutarhan kannalta melkein yhtä harmillista kuin raekuuro keskellä kesää. Kummankin jäljiltä moni kukka retkahtaa maan rajaan tai jopa katkeilee. Saitpa kuitenkin valtavan kimpun hortensiankukkia maljakkoon.
    Jakotaimet toisen puutarhasta ovat aina yhtä ihania. Jossain vaiheessa väistämättä itse kunkin puutarha on siinä kunnossa, että jaettavaa riittää. Sitä on pakkokin tehdä, jotta kasvit taas saavat uutta puhtia kasvuunsa. Siinä tulee niin antajalle kuin saajalle hyvä mieli. Nilalla on melkoisia aarteita puutarhassaan.
    Toivottavasti teilläkin on välillä poutaisempaa. On tylsää, jos koko ajan sataa ja näin loppukesällä kotiloiden lisäksi myös sienitaudit voivat alkaa riehaantua liiallisessa kosteudessa. Jospa kummastakaan ei olisi teillä riesaa. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä on saatu tänä kesänä usein ja reippaasti. Kivasti välissä on ollut sateetonta ja aurinkoista. Kovin montaa ihan kokonaista sadepäivää ei ole ollut. Seuraan sääennusteita ja ajoitan pihatöitä sen mukaan. Aina ennusteet eivät pidä paikkaansa ja silloin möngitään pihamaalla märkänä ja kuraisena. Siirrot ja istutushommat sujuivat hyvin, kun olin tarkkaan miettinyt eri vaiheet ja uudet paikat. Kunpa viitsisi aina tehdä etukäteissuunnitelman.
      Nilalla on paljon aarteita. Hän tarjoaa ylimääräisiä anteliaasti, mistä olen iloinen.
      Ehdinpä tunti sitten leikata nurmikon. Sekin kasvaa kosteassa ja lämpimässä vauhdilla. Tekemistä olisi taas paljon, kun olin alkuviikon reissussa. Onneksi ei sada yhtäsoittoa päivätolkulla, vaikka viikonlopuksi on taas huonompaa luvassa.
      Leppoisaa alkavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  10. Paljon ihaniaja hyvinvoivia perennoja ja pensaita. Puutarhasi kuvat kertovat taitavasta puutarhurista, joka rakastaa kasvejaan. Kurjenpolvi Rozanne on rennosta kasvutavastaan huolimatta kiitollinen kasvatettava, koska se kukkii niin pitkälle syksyyn. Siniset kukat saattavat loistaa hienosti vielä lokakuussa ruskan värjäämän lehdistön keskeltä. Minulla on ollut se jo kymmenkunta vuotta ja se on yksi lempikasveistani. Taannoinen jäätalvi sen kerran hävitti, mutta ostin kiiruusti uusia taimia. Tällä hetkellä Rozanne kasvaa pionien välissä ja rennot varret saavat kivasti pioneista tukea ja nostavat kukkansa näkösälle. Rozannen tarina muuten on aika hauska. Se on syntynyt sattumalta risteymänä erään puutarhaharrastajapariskunnan puutarhassa Lounais-Englannissa.
    -Mummopuutarhuri

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!