Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa! 

Punaturkkikissa kylässä

Magnolia Liliiflora-Ryhmä ’Susan’

 
Huomaat heti, ettei tämä aloituskuvan pehmoinen otus ole mikään kissa, eikä varsinkaan punaturkkikissa. Tällaisia söpöjä nuppuja pikkuisessa magnoliassani on useita. Viime keväänä niitä oli kokonaista kaksi ja kumpikin aukesi. Jälkimmäinen vasta sitten, kun jo ajattelin nupun kohta tipahtavan kuihtuneena maahan.

Viikonloppuna touhusin monenlaista pitkin puutarhaa. Työsession loppupuolella olin Pikkupuutarhassa, joka sijaitsee tontin kotikadun puolella. Kissan tassuista ei välttämättä kuulu ääntäkään, mutta jokin vaisto kehotti vilkaisemaan sivulle. Päätään minua kohti kääntämättä jalkakäytävän reunaa kulki punaturkkinen kissa. 

Hetken päästä vastakkaisesta suunnasta tuli nainen isokokoisen koiransa kanssa. En huomannut kissan jääneen tuija-aitamme kulmaukseen istumaan, kunnes nainen huudahti, onko kissa meidän. Vastasin, ettei ole, enkä tuota kissaa ole meidän nurkilla aiemmin nähnytkään.

Rosa-Austin 'Lady of Shalott'

Jatkoin töitäni. Taisin juuri silloin olla irrottamassa Austin-ruusu 'Lady of Shalott'ilta tukikeppejä. Sen varret ovat nimittäin kuivuneet talven aikana. Onneksi vihreää näkyy alaosissa. En vielä ryhtynyt varsia leikkaamaan. Alapihalla kasvava Rosa Austin 'Emily Brönte' on pärjännyt talven yli Ladya paremmin. Hengissä ovat kuitenkin molemmat.

Punaturkkikissa päättikin tulla seuraukseni. Kutsuin sitä ensin Mamikseksi, mihin tämä kissa ei reagoinut ollenkaan. Ei tietenkään, eihän se Mamis ole. Mamis on kotonaan tien toisella puolella jonkin matkan päässä meistä. Se on arka kissa ja lopetti vierailut pihallamme valkeatassuisen vintiökissa Golfin ryhtyessä metsästämään ruokkimiani pikkulintuja.

Ahtautunut tulppaani

Kissan kulkua seuratessani huomasin Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä tulppaanin joutuneen kiipeliin. Syksyllä on jäänyt ilmeisesti liljan varsi törröttämään penkkiin. Se on talven aikana kuivunut ontoksi, jolloin tulppaani on juuri varren kohdalla päättänyt nousta mullasta esiin. Ontto varsi oli niin kuiva, että se oli helppo irrottaa vahingoittamatta tulppaania.

Punaturkkikissa ei puhunut minulle mitään, mutta kulki tiukasti kintereilläni. Välillä se katosi pensaiden taakse. Sitten se taas ilmestyi näkyviin yrittäen kiertää tai alittaa peurojen esteeksi viritettyjä verkkoja. Se ei selvästikään kokenut minua uhkaksi. Tuli aivan lähelle antaen silittää ja rapsuttaa turkkiaan. Minähän silitin ja rapsutin. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Kyläilevää kissaa ei kiinnostanut vinhaa vauhtia kääröjään mullasta nostava punakolmilehti. Se ohitettiin päätä kääntämättä. Ehkä vintiökissa Golf ei ole merkannut kolmilehteä reviirikseen, joten mitäpä sitä tuijottamaan tai haistelemaan.

"Taas joku ihmeen verkkoviritys. Tässä pihassa kissan kulkua hankaloitetaan oikein urakalla." Tarkoitus ei suinkaan ole kiusata kissoja, joiden toivon vieraillessaan nappaavan hiiren tai myyrän. Meidän pihalla myyrät eivät ainakaan toistaiseksi ole tulleet tuhojaan tekemään. Tässä kohtaa on laitettava kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei niin tapahdukaan.

Taidanpa tietää, kuka tämä punaturkkikissa on. Kylän keskustaan suuntautuneilla lenkeillä olen kissaan tutustunut. Hän on Tikru nimeltään. Siihen nimeen punaturkkikissa selvästi reagoi. Asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Vaikka Tikru ei kaukana asukaan, en ole aiemmin sitä meidän nurkilla nähnyt.

 Ennen Tikrun vierailua ehdin leikata pensasruusut mataliksi. Ruusupenkin rosa rugosa 'Sävel', neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' ja rosa rugosa 'Sointu' joutuvat aloittamaan kasvunsa tänä keväänä alusta. Näin olen tehnyt hyvällä menestyksellä ennenkin. Saman käsittelyn tein Ruusukolmion Ritausmalle ja yläpihan Teresanruusulle. Leikkaamisen ansiosta pensaat ovat taas vähän aikaa lehtevämpiä. Kukkivat yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Keräsin leikatut oksat pressun päälle, jonka avulla sain kiskottua oksakasan alapihan toiseen laitaan odottamaan haketusta. 

Muutenkin tuli ahkeroitua ja siivottua paikkoja. Varaparkkipaikalla odottaa parikymmentä säkkiä kaatopaikan puutarhajätepisteeseen viemistä. Tämä satsi mahtuu auton konttiin, kun takapenkit laskee alas. Isompaa määrää varten olemme hakeneet peräkärryn Ämmässuolta tai vuokranneet sellaisen omakotiyhdistykseltä. Omaa peräkärryä emme ole jostain syystä tulleet hankkineeksi. Suurimman osan vuodesta se seisoisi pihassa tilaa vieden. Tänä päivänä vuokrakärryjä on helppo saada, eivätkä ne maltaita maksakaan.

Puiston pikkupuusaareke 19.4.

Seitsemän vuoden takaisen aluerempan yhteydessä tonttimme vierellä oleva metsikkö kaadettiin ja muutettiin puistoksi. Tästä olen maininnut usein aiemminkin. Jostain syystä muutaman metrin päähän aidastamme jäi lämpäre, jossa kasvaa terttuselja, nuori leppä ja muutama vaahteranalku sekä villivadelmaa. Lisäksi sinne on kulkeutunut meidän hede- ja emiyksilöiden siementämiä töyhtöangervoja.  

Puiston pikkupuusaareke 16.4.

Tapaan leikata töyhtöangervot omalta tontilta jo syksyllä, koska ne kasvavat alueella, johon kolataan talvella lumet käytäviltä. Puistoalueen töyhtöangervot siivoan vasta näin keväällä. Kunta on ulkoistanut puiston ruohonleikkauksen. Kaverit eivät tule koskaan leikkaamaan nurmikkoa tuon pikkupuukaistaleen ja meidän aitamme väliin. Kenties he ovat jo huomanneet, että hoidan sen itse. 

Useimmiten pätkin kuivuneet töyhtöangervot tuonne puiden tyvelle. Tällä kertaa keräsin silpun säkkiin ja samantien myös päällimmäiset vaahteranlehdet. Tuuli pyörittelee ne jatkuvalla syötöllä meidän pihalle. Yläpihan kohdalla puiston ja tontin rajalla on edelleen läjäpäin kuivia vaahteranlehtiä. Kunhan nurmikko kasvaa, käyn trimmaamassa raja-alueen, jolloin saan silputtua loput vaahteranlehdet maahan. Elleivät kuivat lehdet ole ehtineet kaikki vyöryä tuulen mukana sisäänkäyntiimme.

 Tikru kulki uskollisesti tutkimassa tonttia. Näytti, ettei sillä ole mitään kiirettä siirtyä naapureiden pihoille tai lähtea paluumatkalle kotiin. Jos se hetken olikin näkymättömissä, pian se oli taas rinnallani. 

Clematis 'Polish Spirit'

Viikonloppuna pihatöissä liikkuessani tutkin uteliaana, missä vaiheessa kukin kasvi on. Yllätyin löytäessäni monen kärhön jo selvästi heränneenä. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' pukkaavat maasta versoja. Samoin Olopihan tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. 

Alapihalla ainakin vanhempi Lumikärhö on hereillä. Myös Ruusupenkin tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' ja molemmat tarhakellokärhö 'Aljonushkat'. Suurin yllätys on Päivänliljapenkin jalokärhöjen 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' tyveltä nousevat versot. Osa kärhöistä on tutkimatta, kun mielestäni niiden olisi parempi pysytellä mullan sisällä tai ainakin tyvellä ennusteissa näkyvän takatalven yli.

Luulin Tikrun jo kyllästyneen pihakierrokseemme. Se suuntasi alapihalle, josta se pääsee kätevästi aidan ali, pallokentän ohi, puiston halki kohti kotia. Valmistauduin hissukseen paluuseen sisälle, sillä viikonlopun työrupeama oli lopullaan sekin. 

Olin jo aikeissa hakea kellarista voikukkaraudan nyhtääkseni muutaman näkemäni voikukan istutusalueilta. Tässä vaiheessa vempaimen saa helpommin sijoitettua kuristusotteeseen voikukan ympärille vahingoittamatta ylenmäärin ympäristön kasveja. Rautaa kun pitää polkaista jalalla voimakkaasti, joten silläkin tavoin saattaa runtata tärkeitä kasveja.

Tikru olikin kipittänyt alapihalta yläpihalle. Ehkä se halusi minun sittenkin jatkavan esittelykierrosta. Jätin voikukkaraudan noutamatta ja pysähdyin seuraamaan Tikrun taitavaa limboamista. Silmänräpäys ja se oli portin toisella puolella. 

Primula denticulata - Palloesikko (Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu)

Tikru jäi mietteliäänä istumaan puuvajarinteen portin toiselle puolelle. Totesin nyt olevan sopiva hetki livahtaa terassin ovesta sisälle. Tikrun on aika tassutella kotia kohti.

Tuskin ehdin sisälle ja saada oven kiinni, kun Tikru jo seisoi terassilla katsoen minua anovasti: "Päästä sisään." Niin mielelläni kuin sen olisinkin tehnyt, ajattelin Tikrulle olevan parempi mennä omaan kotiin syömään ja kiehnäämään emäntänsä ja isäntänsä jalkoja. Tavataan taas jonain toisena päivänä. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tikrun vierailun kunniaksi ensimmäinen kylmänkukka avasi kukkansa. Pian niitä liittyy joukkoon muitakin. 

Vallihautoja puutarhassa

Lumikellot omppupuun alla.

 

Pihalla alkaa piipottamaan siellä sun täällä. Lumi sulaa silmissä paljastaen talven aikana maahan lentäneitä risuja ja roskaa. Ei sentään omassa pihassa tarvitse energiajuomatölkkejä ja keksipahveja keräillä, kuten kylällä kävellessä tulee ajatelleeksi.

Esikkokin heräilee.

Piippojen jänissuojaksi viritetyt verkot ylettyvät paikoin muidenkin heräävien kasvien päälle. Maa on edelleen niin kohmeessa, ettei multaan voi työntää minkäänlaisia kepakkoja nostamaan suojaverkkoja vähän ylemmäs. Sitä varten täytyy käydä hakemassa rinteen vuorimäntyjen alta sinne keräämiäni kivenmurikoita.

Perjantaina hedelmäpuiden suojaksi oli ilmestynyt vallihautoja. En tiennytkään puutarhassani asuvan kriikunaherroja ja omppuneitoja, jotka haluavat asua linnasaarillaan ilman ainuttakaan vierailijaa. Eivät tajua, että rusakkovihollinen ylettyy napostelemaan puiden alle istuttamiani sipulikukkia. Rusakot eivät nostosiltoja tarvitse. Jos tarkkaan katsot, kriikunapuun oikealla puolella pilkottaa vihreää verkkoa, jotta ristihuulet eivät pääse lyhentämään nousevia krookuksiani.

Myös lavakaulusten väleihin vettä oli perjantaina kertynyt paikoin pienen erämaalammen verran. Lauantaina lampi oli poissa. Ei edes lätäkköä ollut jäljellä. Samoin hedelmäpuiden vallihaudat olivat kuivuneet.

Kasvaripolulle päästäkseen piti vuokrata soutuvene tai heittää talviturkki pois ja ryhtyä kroolaamaan. Ratkaisin ongelman kiertämällä paikan Kaivoruusupenkin taustapuolelta. Tämäkin vesieste oli lauantaina muisto vain.

Alapihan puiston puoleisessa kulmassa kasvavan vaahteran alle on kertynyt runsas määrä käpyjä. Männynkävyt ymmärrän, koska alapihan toisessa kulmassa kasvava suuri rajamänty tuottaa niitä. Tosin itsestään ne eivät pihan halki vaahteran alle kulkeudu, eikä mikään tuuli niitä tuollaisia määriä myöskään kymmeniä metrejä puhalla. Kuusia ei tontillamme ole ainuttakaan. Rajanaapurin autokatoksen kulmalla on yksi. Ja vastapäisen naapurin takaisessa metsässä laskematon määrä lisää. 

Veikkaan käpyjen kantajaksi tikkoja. Käpytikkoja meidän pihassa on talven aikana nakutellut päivittäin. Hyvällä tuurilla niitä on sattunut kaksi samanaikaisesti talipötköä kaventamaan. Harmaapäätikastakin on tullut vakiovierailiija.

Haarmaapäätikka 16.2.26

 
Oravat ovat tietenkin yksi tavallisimmista käpyjen kuskaajista. Niitä ei vaan meidän pihalla pahemmin näy. Ennen kunnan metsän muuttumista puistoksi oravat olivat yleinen näky sekä pihassa että ilmajohdoilla kulkemassa. Entinen metsä on ollut jo muutaman vuoden laakea, puuton puisto. Oravalla olisi kokonainen aavikko ylitettävänään suojaa kaivatessaan.

Joku eläväinen on tarvinnut kuumailmapalloa puutarhassa liikkumiseen. Onkohan propaani loppunut kesken lennon ja siksi pallo on hylätty. Enkä kyllä nähnyt gondoliakaan eli koria.

Lumen sulamisen jälkeen piha alkaa muistuttaa lännenelokuvan hylättyä kaupunkia. Tuuli kuljettaa käytävillä ja nurmikolla tumbleweed´eja eli arokierijöitä. Saatat tunnistaa nämä meikäläisen arokierijät tutuiksi syyshortensian kukinnoiksi. Nämä ovat kevyttä siivottavaa. Tarttuvat myös tehokkaasti haravan piikkeihin, jolloin tarvitaan vähintäänkin kaksi kättä - mutta ei sitä mainoslauseiden Black&Deckeriä - irrottamaan kukinnot pois haravasta. No, vielä ei ole kiire pihaa haravoimaan. Vaikka mieli jo kovasti siihen hommaan tekeekin.

Lunta alapihalla pe 13.3.

Lunta oli perjantaina alapihalla laikkuina ja pieninä kasoina. Yläphalla enemmän, koska siellä kolattu lumi on tiivistynyt tiukoiksi paakuiksi. Niiden sulaminen kestää pidempään. 

Lauantaina näkymä oli tässäkin kohtaa huomattavasti vihreämpi. Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmän koppurainen. Ei tunnu kulkiessa saappaan alla nurmikon pehmeyttä.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Puutarhassani ei ole pajuja, joihin odottaisin kissoja tuleviksi. Sen sijaan Susan-magnoliassa on monen monta karvaista silmua. Tietämykseni ei riitä sanomaan, onko kyseessä lehti- vai kukkasilmu. Kumpi tahansa ilahduttaa minua. Nehän ovat merkkejä siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta.

Lauantain kauppareissulla sain taas seurakseni hauskoja kavereita. Pikkuinen kissa kipitti erään talon pihasta luokseni rapsutettavaksi. Taisi olla kauppaan menossa hänkin, kun aikansa kintuisssani kiehnättyään jalkoi kulkuaan sinne, mistä itse olin parhaillaan tulossa.

Myös kolmen lampaan joukko oli nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä. Tämä valkoinen lammas tuli aivan aidan viereen tervehtimään. Sen kaksi kaveria keskittyivät kiskomaan paalista heinää suuhunsa, joten heitä en saanut kuvattua.

Kevään saapumisen kunniaksi ostin marketista kolme tete-narsissiruukkua. Laitoin ne ensihätään sisäänkäynnin laatikkoon tuivioiden seuraksi. Kunhan kerkeän, teen asetelmasta nätimmän.

 

Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. En vaan osaa päättää, mistä aloittaisin. Siirtyminen talven hiljaiselosta tekemisen meininkiin vaatii hiukan totuttelua.