Tiistaina Talvipuutarhassa

 
Pääsiäisviikon tiistaina päätin pitää vapaapäivän vierailemalla Helsingin Talvipuutarhassa. Edellisestä käynnistä on aikaa niin kauan, etten käyntikertaa enää edes muista.

Talvipuutarhaan on helppo mennä. Jäin bussista pois Töölöntorin laidalla, jossa hyppäsin 8:n ratikkaan. Matkaa oli vain muutama pysäkinväli, minkä olisin helposti kävellytkin. Pakkasyön jäljiltä aamu oli hyytävän kylmä ja suunnitelmissa Talvipuutarhan lisäksi muutakin. Niinpä siis aikaa säästäkseni huristelin ratikalla, joka on Hesassa käydessä aina yhtä kiva liikenneväline.

Seuraava teksti on lainattu Helsingin kaupungin Puistot-sivustolta: 

Talvipuutarha on kaikille avoin kasvikeidas Töölönlahden pohjoispuolella. Vuonna 1893 ovensa yleisölle avanneeseen puutarhaan on sen perustamisesta lähtien päässyt vierailemaan ilman pääsymaksua.

Historiallisessa kasvien kodissa on yli 200 erilaista kasvia, jotka kukoistavat kolmessa huoneessa: Kaktushuoneessa, Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä. Kasveista vanhin on yli 130-vuotias kameliapuu.

Talvipuutarha, sen edessä aukeava ruusutarha ja Talvipuutarhan takana oleva kasvien tuotantoalue muodostavat yhdessä Kaupunginpuutarhan. Tuotantoalue on yleisöltä suljettu. Talvipuutarhassa ei ole kahvilaa. Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Tiedän Talvipuutarhan olevan suosittu joulu- ja pääsiäiskohde. Aiemmin puutarhaan mentiin pääsiäisenä katsomaan oikeita tipuja. Lintuinfluenssan vuoksi perinteestä luovuttiin, eikä tipuja ole ollut vuoden 2005 jälkeen. Puutarha on koristeltu kauniisti pääsiäisteemaan sopivilla kukilla, koristeilla ja muutama noitakin siellä näkyi lentävän.

Talvipuutarhassa saa kuvata matkamuistokuvia ilman jalustaa. Somessa julkaistuissa kuvissa on mainittava kuvauspaikka. Suurimman haasteen kuvaamisessa käynnilläni aiheutti lukuisat pikkuiset päiväkotilaiset, joita kulki parijonossa monen monta ryhmää. Pienten juttuja oli hauska kuunnella, eikä minua haitannut lainkaan seisoa ovensuissa odottamassa vuoroani. Lasten opettajat huomioivat muut vierailijat kiitettävästi ohjaamalla lapsia kulkemaan parijonoissa. 

Länsisiivessä on muutamia viihtyisiä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen. Siellä päiväkotilapsilla oli eväshetki.

Palmuhuoneessa kasvaa tietenkin palmuja, mutta myös loka-helmikuussa kukkiva kamelia ja alkukesästä suurin kukin kukkiva kuningasmagnolia. Siinä pari hyvää syytä uusia käynti Talvipuutarhassa niin talvella kuin myöhemmin kesälläkin.

Keskellä Raitahelokämmekkä.

Palmuhuoneen suihkulähdealtaassa uiskenteli useita kookkaita karppeja. Niitä pääsin kurkkimaan lähinnä esiteinien olkien yli heidän kuvaillessaan kilpaa kaloja kännyköillään.

Kaktushuoneessa vietin eniten aikaa, sillä siellä oli väljempää. Edelläni kulki kaksikielinen päiväkotiryhmä, jossa keskusteltiin kasveista suomeksi ja englanniksi. Yllättävän hyvin pienet 4-5 -vuotiaat pirpanat tunsivat kasveja. Aaloeita oli todennäköisesti nähty aiemminkin.

Käpykirjotähtiö

Kasveissa on aika hyvin nimilappuja. Kasveihin ei saa koskea, jonka vuoksi välillä lehtien taakse heilahtanut nimilappu ei mahdollistanut kasvin tunnistamista.

Kaktushuoneessa on pari valtavaa rahapuuta. Isot agaavet saattavat joskus tehdä niin suuret kukinnot, että ne yltävät kattoluukkujen kautta ylös ja ulos asti.

Mistelikorallikaktus

Kaktushuoneessa on valtava mistelikorallikaktus ja toinen samanlainen, jonka nimikyltissä luki korallikatkus. Tai siis minusta ne näyttivät samanlaisilta. Asia kiinnostaa minua, koska muutama vuosi sitten ostin kylän kukkakaupasta mistelikorallikaktuksen. Se meinasi heittää henkensä, mutta on nyt toipunut. Joskaan ei ainakaan vielä entiselleen. Pari viikkoa sitten ostin Tokmannilta mukavan kokoisen korallikaktuksen. Toivon sen viihtyvän meillä ilman sukulaisensa misterikorallikaktuksen aiheuttamaa draamaa. 

Piikkikruunu 

Madagaskarilta kotoisin olevia piikkikruunuja näin muutama vuosi sitten Espanjassa viettäessämme siellä joulua. Piikkikruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) heimoon ja on meilläkin monessa kodissa huonekasvina.

Lumikuningatar-orkidea oli parhaillaan enemmän viherkasvi, joskin muutamia kukkivia yksilöitäkin oli näkyvissä. Lumikuningatar kukkii helmikuussa, jolloin se kerää Talvipuutarhassakin sankan joukon ihailijoita.

Lumikuningattarien alla on kuvan teksti, joka kertoo Talvipuutarhan lumikuningattaren hienon tarinan.
 

Talvipuutarhan edessä oleva Ruusutarha on talviaikaan suljettu. Ruusutarhan reunoja rajaa muotoonleikatut lehmukset. 

Pois lähtiessäni Ruusutarhan lehmuksessa lauloi kottarainen. Kolea sää tuntui heti keväisemmältä. Jatkoin retkipäivääni keskustaa kohti Töölönlahden reunaa kävellen.

Hyvää pääsiäistä!

 

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.

Jos pääsiäisyönä taivaalle katsot
ja tumman hahmon liitävän näät,
siellä noita-akka luudallaan kuuta ohittaa,
kun matkaa valoista tähtien rataa
kohti Kyöpelin matalaa majaa.
Siellä paksun kirjansa esiin ottaa,
mustien kansien välissä lehtiä selaa.
Loitsunsa salaisen sulle lukee,
sanat nuo lauseissa taian omaa;
onnea tuo noitamaista,
iloa luo monenlaista.

Hyvää pääsiäistä!

 

Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Vaahteravauvoja ja ilonaiheita

 

Piha on kutsunut näinä pääsiäispyhinä luokseen vastustamattomalla voimalla. Sää on suosinut ulkoilijaa, eikä tekemisestä ole ollut puutetta. Enemmänkin olisin pihamaalla pyörinyt, mutta välillä piti tehdä ruokaa jälkikasvulle. Poika oli kantamassa isänsä kanssa klapeja puuvajasta kellariin. Kärräsipä hän multasäkkejäkin yläpihan varaparkkipaikalta alapihalle.

Torstai-iltana oli pilvistä, mikä luo mainiot olosuhteet kukkien kuvaamiselle. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit vääristyvät ja valon ja varjon rajoista tulee jyrkkiä.

Pari vuotta sitten siirsin nurmikolla kasvavaa luonnonkantaista kiurunkannusta Kurgaaniin. Niistä on kasvanut kiva pehko, joka ehtii kukkia ennen kuin pikkusydämet peittävät ne alleen. Kevätkurjenmiekat näkyvät scillojen ja kiurunkannusten välissä kuihtuvina kukkina.

Ihailin kiurunkannusten kukan muotoa. Siinä on taas äiti-luonnon taideteos hienoimmillaan. Hauskasti vesitippa on jämähtänyt kevätkaihonkukan lehden kärkeen.

Esikotkin virittelevät nuppujaan avautumiskuntoon. Alaoikealla palloesikko jo kukkiikin. Joutuu kyllä kilpailemaan ympäröivien kirjokevättähtien kanssa huomiosta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisari Rubra aikoo pian kukkia. Sen sijaan Olopihan Allaspenkin Rubrissa ei ole nuppuja. Ei myöskään Syreenipenkin keltaisissa Lutea-keisareissa. Olen kyllä lannoittanut niitä kukinnan jälkeen. Ehkä en tarpeeksi tai sitten liikaa.

Vanhat tete-narsissit

Tapaan istuttaa kevätkoristeiksi ostamani tete-narsissit myöhemmin maahan. Parissa paikassa ne ovat nyt nousseet ja ryhtyvät kukkimaan. Siihen nähden miten monta ja pitkään olen tetejä maahan kaivanut, mitään keltaista kukkatulvaa niistä ei muodostu. Ihan kiva, että ilahduttavat vuoden pari, jotkut pidempäänkin. Mieluummin laitan sipulit maahan kuin kompostiin.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm' - Pioni

Joitakin pioneja on niitäkin nostanut punaisia suukkosuitaan mullan pinnalle. Kuolanpioni taisi tapansa mukaan nousta ensimmäisenä. Kuvassa on kuitenkin Allaspenkin 'Coral Charm', joka on yksi mielipioneistani. 

Keväällä on kiva katsella, kuinka kohinalla kasvavien scillojen ja muiden vihreää versoa työntävien kasvien seasta kurkistaa päivä päivä päivältä korkeammalle ulottuvat punaiset pioninuorukaiset. Kauaahan ne eivät punerra, vaan sykkyrällä olevien lehtien avautuessa värikin muuttuu vihertävämmäksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viime kesänä Syreenipenkin takalaidasta nousi yllättäen ilmoille salkoruusu. Etsin viime kesältä kuvaa, miten se kukki. Vai kukkiko ollenkaan, kun en muista väriä. En löytänyt kuvaa. Tuohon paikkaan en takuuvarmasti ole salkoruusua istuttanut. Todennäköisesti kyse on jälleen taimiruukusta, josta olen tyhjentänyt mullat muiden kasvien tyvelle. Sielläpä onkin ollut siemen, joka on mieluummin alkanut itää ruukun sijasta vapaassa luonnossa. Näin on tapahtunut ennenkin.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Nyt on se aika käsillä, jolloin jokaisella puutarhakierroksella on nyhdettävä vaahteravauva poikineen milloin mistäkin. Torstai-iltana kiersin tontin päätyä puiston puolelta. Kuinkas ollakaan pikkuista vaahteraa nyhtäessäni huomasinkin jotain keltaista. Pikkukäenrieska siellä kasvaa soran ja viimevuotisten puunlehtien lomassa. 

Sain Saaripalstan Sailalta pari vuotta sitten pikkukäenrieskaa, jonka istutin Syreenpenkkiin. Viime kesänä sen löysin. Nyt ei ole vielä näkynyt. Pikkukäenrieska kulkeutuu helposti paikasta toiseen. Ei kai se noin paljon ole minuun kyllästynyt, että muuttaa metritolkulla oikealla ja käytännössä vielä kunnan puolelle? Sanoin pikkukäenrieskalle, että moinen mielenosoitus on turhaa. Ei kunnan miehet häntä yhtään hellemmin tule käsittelemään. Kun eivät tuohon kohtaan tule milloinkaan edes trimmeriensä ja ruohonleikkureidensa kanssa. Aion siirtää kasvit omalle puolelle, kunhan keksin niille sopivan paikan.

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Meidän tontilla ei liikoja sinivuokkoja ole koskaan ollut. Tänä keväänä ne vähäisetkin ovat pysyneet poissa. Kunnes perjantaisella kierroksella löysin kaipaamani kasvuston tuija-aidan ja rhodojen välistä. Paikka on sen verran varjoisa ja viileäkin, että sinivuokko on vasta nyt heräämässä. 

Kaikki vanhat lehdet ovat resuisia, minkä vuoksi en heti pikkuista meinannut huomatakaan. Nyt odotan kasvin nousevan kunnolla esiin. Sitä odotellessa katson sille uuden ja paremman paikan. Yksi idea on jo mielessä.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Metsäpuutarhan punakolmilehden tummanvihreitä lehtikääröjä on ollut jo jonkun aikaa mullan pinnalla. Perjantaina ohi kulkiessa kääröt ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lauantai-aamuna löysin myös nuppuja, jotka ovat vielä kuvaamatta. 

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Ihana koristekirsikkani on jo hyvin hereillä. Sen oksissa on paljon palleroisia silmuja, joiden luulin ensin kaikkien olevan lehtisilmuja. On niitäkin, mutta joukossa on myös kukkasilmuja. Aah ja ooh! Taidan päästä viettämään omaa hanamia kirsikkapuuni alle. No, ehkä en ihan puun alle istahda, jotta en litistä lähellä kasvavia koiranhampaita ja kasapäin scilloja.

Tästä kuvan kasvista minulla ei ole hajuakaan, mikä se voisi olla. Tuossa ei nimittäin pitäisi mitään erityistä istutettua ollakaan. Molemmin puolin on norjanangervoa. Yläpuolella taasen on terassi, jonka kaiteen kukkalaatikoihin laitan kesäkukkia. Olisiko jonkun kesäkukan taimi? Joskus petunia tai miljoonakello on tehnyt samaiseen paikkaan kukan tai pari. 

Kitkin perjantaina alapihalta mm. voikukkia samalla, kun huolsin kanttausuria. Sain alapihan alueet hyvälle mallille. Joskin vielä vähän jäi kesken. Seuraavana vuorossa on yläpiha, jonka vuoksi aina kulkiessani kurkin, näkyykö kitkettäviä voikukkia.

Tällainen pienen pieni orvokki kasvaa yläpihan kivituhkakäytävällä ihan yksinään. Melko keskellä vieläpä. Sillä on korkeutta enintään 2 cm. Talon nurkalla oli viime kesänäkin iso ruukku, johon laitoin orvokkeja. Tämän siemen lienee sieltä peräisin. Annan orvokin kasvaa ja kukkia käytävällä, kun kerran siihen on ilmestynyt. Katsotaan, tekeekö vielä lisääkin kukkia. Vai katoaako sen siliän tien.

Acer - Vaahtera

Näitä vaahteran neniä meidän pihalla on ihan joka paikassa. Kaikki eivät sentään onnekseni ala kasvamaan. Moni niin tekee. Useimmissa vaahteravauvoissa nenä on kadonnut jonnekin ja paikalla nousee "kääriäisenvihreä" kiemurainen taimi. Nopeasti kiemura avautuu  kahdeksi sirkkalehdeksi. Tässä vaiheessa vaahteravauvat on vielä helppo kitkeä nyppäisemällä pois. Juuri kasvaa nopeasti yhä pidemmäksi ja vahvemmaksi. Kun sirkkalehtien lisäksi näkyviin on tullut muita lehtiä, tarvitaan usein jo molemmat kädet saamaan taimi irti mullasta.

Mikähän mustapukuinen lintu on päässyt hengestään Pikkupuutarhan kärhöportin lähellä? Kasassa on paljon mustia höyheniä ja sulkia. Ensin mieleen tuli mustarastas, joita pihassamme on runsaasti. Sulat ovat kuitenkin kookkaita ja kasa niin iso, ettei millään yhdestä linnusta noin paljon niitä tule.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Metsäkauris kävi syömässä Syreenipenkin jouluruusustani ison mättään avautuneita kukkia. Se suretti minua paljon. Kumpikin kuuluu elämään - suru ja ilo. Nyt samainen jouluruusu on ilokseni avannut toisen yhtä suuren määrän kukkia. 

Pidän hyvin paljon eri värisistä jouluruusuista. Silti tämä näyttävin valkoisin kukin keskellä muuta vihreää loistava jouluruusu miellyttää silmää aivan yhtä paljon. Miten hyvältä tuntuukaan, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen kauniiseen kukkaan. Voi istuttaa toisen ja kolmannenkin. Ja pitää niistä kaikista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Lauantaina piti jatkamani alapihan kanttausurien siistimistä ja voikukkien nyhtämistä. Ensi töikseni kaivoin kuitenkin lavakauluksesta sinne talveksi metsäruusutyömaalta siirtämäni kuunliljat. Koska en ole varma, mihin ne istuttaisin, laitoin kaikki purkkeihin odottamaan. Kolme juurakkoa oli niin isokokoisia, ettei niin suurta ruukkua minulta löytynyt. Jaoin yhden juurakon kolmeen osaan.

Kun olin valmis siistimisurakan jatkamiseen, aurinko oli tullut pilvien takaa esiin. Mittari näytti yli +22℃ ja ilma tuntui hyvin raskaalta ja hikiseltä. Totesin, että olen ahertanut riittävästi ja voin välillä levähtää. Iltapäivän mittaan taivaalle kertyi tummia pilviä. Ennusteissakin luvattiin vesisadetta.

Sunnuntaille vasta kunnon sadetta luvataankin. Toivottavasti toteutuu. Maa kaipaa kipeästi kastelua. Sadevesitynnyrit on jo laitettu rännirosvoihin kiinni. 

Poikkeuksellisen lämpimän pääsiäisen jälkeen siirrymme taas koleampiin lukemiin. Ei silti jäätäviin, vaikka nollan pinnassa öisin liikutaankin.

Anemone nemorosa - Valkoruokko

 
Pääsiäinen ei vielä ole ohi. Tähän mennessä se on sujunut mukavissa merkeissä. Meikäläiselle tämä tarkoittaa lähinnä otollisen sään sallimaa pihalla möyrimistä. Olen minä ehtinyt muutakin tehdä ja jälkikasvun kanssa avattiin terassikausi nauttimalla lauantaina iltapäiväkahvit pergolassa.

Hyvää pääsisäisen jatkoa ja iloisia puutarhahetkiä!