Vaahteravauvoja ja ilonaiheita

 

Piha on kutsunut näinä pääsiäispyhinä luokseen vastustamattomalla voimalla. Sää on suosinut ulkoilijaa, eikä tekemisestä ole ollut puutetta. Enemmänkin olisin pihamaalla pyörinyt, mutta välillä piti tehdä ruokaa jälkikasvulle. Poika oli kantamassa isänsä kanssa klapeja puuvajasta kellariin. Kärräsipä hän multasäkkejäkin yläpihan varaparkkipaikalta alapihalle.

Torstai-iltana oli pilvistä, mikä luo mainiot olosuhteet kukkien kuvaamiselle. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit vääristyvät ja valon ja varjon rajoista tulee jyrkkiä.

Pari vuotta sitten siirsin nurmikolla kasvavaa luonnonkantaista kiurunkannusta Kurgaaniin. Niistä on kasvanut kiva pehko, joka ehtii kukkia ennen kuin pikkusydämet peittävät ne alleen. Kevätkurjenmiekat näkyvät scillojen ja kiurunkannusten välissä kuihtuvina kukkina.

Ihailin kiurunkannusten kukan muotoa. Siinä on taas äiti-luonnon taideteos hienoimmillaan. Hauskasti vesitippa on jämähtänyt kevätkaihonkukan lehden kärkeen.

Esikotkin virittelevät nuppujaan avautumiskuntoon. Alaoikealla palloesikko jo kukkiikin. Joutuu kyllä kilpailemaan ympäröivien kirjokevättähtien kanssa huomiosta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisari Rubra aikoo pian kukkia. Sen sijaan Olopihan Allaspenkin Rubrissa ei ole nuppuja. Ei myöskään Syreenipenkin keltaisissa Lutea-keisareissa. Olen kyllä lannoittanut niitä kukinnan jälkeen. Ehkä en tarpeeksi tai sitten liikaa.

Vanhat tete-narsissit

Tapaan istuttaa kevätkoristeiksi ostamani tete-narsissit myöhemmin maahan. Parissa paikassa ne ovat nyt nousseet ja ryhtyvät kukkimaan. Siihen nähden miten monta ja pitkään olen tetejä maahan kaivanut, mitään keltaista kukkatulvaa niistä ei muodostu. Ihan kiva, että ilahduttavat vuoden pari, jotkut pidempäänkin. Mieluummin laitan sipulit maahan kuin kompostiin.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm' - Pioni

Joitakin pioneja on niitäkin nostanut punaisia suukkosuitaan mullan pinnalle. Kuolanpioni taisi tapansa mukaan nousta ensimmäisenä. Kuvassa on kuitenkin Allaspenkin 'Coral Charm', joka on yksi mielipioneistani. 

Keväällä on kiva katsella, kuinka kohinalla kasvavien scillojen ja muiden vihreää versoa työntävien kasvien seasta kurkistaa päivä päivä päivältä korkeammalle ulottuvat punaiset pioninuorukaiset. Kauaahan ne eivät punerra, vaan sykkyrällä olevien lehtien avautuessa värikin muuttuu vihertävämmäksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viime kesänä Syreenipenkin takalaidasta nousi yllättäen ilmoille salkoruusu. Etsin viime kesältä kuvaa, miten se kukki. Vai kukkiko ollenkaan, kun en muista väriä. En löytänyt kuvaa. Tuohon paikkaan en takuuvarmasti ole salkoruusua istuttanut. Todennäköisesti kyse on jälleen taimiruukusta, josta olen tyhjentänyt mullat muiden kasvien tyvelle. Sielläpä onkin ollut siemen, joka on mieluummin alkanut itää ruukun sijasta vapaassa luonnossa. Näin on tapahtunut ennenkin.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Nyt on se aika käsillä, jolloin jokaisella puutarhakierroksella on nyhdettävä vaahteravauva poikineen milloin mistäkin. Torstai-iltana kiersin tontin päätyä puiston puolelta. Kuinkas ollakaan pikkuista vaahteraa nyhtäessäni huomasinkin jotain keltaista. Pikkukäenrieska siellä kasvaa soran ja viimevuotisten puunlehtien lomassa. 

Sain Saaripalstan Sailalta pari vuotta sitten pikkukäenrieskaa, jonka istutin Syreenpenkkiin. Viime kesänä sen löysin. Nyt ei ole vielä näkynyt. Pikkukäenrieska kulkeutuu helposti paikasta toiseen. Ei kai se noin paljon ole minuun kyllästynyt, että muuttaa metritolkulla oikealla ja käytännössä vielä kunnan puolelle? Sanoin pikkukäenrieskalle, että moinen mielenosoitus on turhaa. Ei kunnan miehet häntä yhtään hellemmin tule käsittelemään. Kun eivät tuohon kohtaan tule milloinkaan edes trimmeriensä ja ruohonleikkureidensa kanssa. Aion siirtää kasvit omalle puolelle, kunhan keksin niille sopivan paikan.

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Meidän tontilla ei liikoja sinivuokkoja ole koskaan ollut. Tänä keväänä ne vähäisetkin ovat pysyneet poissa. Kunnes perjantaisella kierroksella löysin kaipaamani kasvuston tuija-aidan ja rhodojen välistä. Paikka on sen verran varjoisa ja viileäkin, että sinivuokko on vasta nyt heräämässä. 

Kaikki vanhat lehdet ovat resuisia, minkä vuoksi en heti pikkuista meinannut huomatakaan. Nyt odotan kasvin nousevan kunnolla esiin. Sitä odotellessa katson sille uuden ja paremman paikan. Yksi idea on jo mielessä.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Metsäpuutarhan punakolmilehden tummanvihreitä lehtikääröjä on ollut jo jonkun aikaa mullan pinnalla. Perjantaina ohi kulkiessa kääröt ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lauantai-aamuna löysin myös nuppuja, jotka ovat vielä kuvaamatta. 

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Ihana koristekirsikkani on jo hyvin hereillä. Sen oksissa on paljon palleroisia silmuja, joiden luulin ensin kaikkien olevan lehtisilmuja. On niitäkin, mutta joukossa on myös kukkasilmuja. Aah ja ooh! Taidan päästä viettämään omaa hanamia kirsikkapuuni alle. No, ehkä en ihan puun alle istahda, jotta en litistä lähellä kasvavia koiranhampaita ja kasapäin scilloja.

Tästä kuvan kasvista minulla ei ole hajuakaan, mikä se voisi olla. Tuossa ei nimittäin pitäisi mitään erityistä istutettua ollakaan. Molemmin puolin on norjanangervoa. Yläpuolella taasen on terassi, jonka kaiteen kukkalaatikoihin laitan kesäkukkia. Olisiko jonkun kesäkukan taimi? Joskus petunia tai miljoonakello on tehnyt samaiseen paikkaan kukan tai pari. 

Kitkin perjantaina alapihalta mm. voikukkia samalla, kun huolsin kanttausuria. Sain alapihan alueet hyvälle mallille. Joskin vielä vähän jäi kesken. Seuraavana vuorossa on yläpiha, jonka vuoksi aina kulkiessani kurkin, näkyykö kitkettäviä voikukkia.

Tällainen pienen pieni orvokki kasvaa yläpihan kivituhkakäytävällä ihan yksinään. Melko keskellä vieläpä. Sillä on korkeutta enintään 2 cm. Talon nurkalla oli viime kesänäkin iso ruukku, johon laitoin orvokkeja. Tämän siemen lienee sieltä peräisin. Annan orvokin kasvaa ja kukkia käytävällä, kun kerran siihen on ilmestynyt. Katsotaan, tekeekö vielä lisääkin kukkia. Vai katoaako sen siliän tien.

Acer - Vaahtera

Näitä vaahteran neniä meidän pihalla on ihan joka paikassa. Kaikki eivät sentään onnekseni ala kasvamaan. Moni niin tekee. Useimmissa vaahteravauvoissa nenä on kadonnut jonnekin ja paikalla nousee "kääriäisenvihreä" kiemurainen taimi. Nopeasti kiemura avautuu  kahdeksi sirkkalehdeksi. Tässä vaiheessa vaahteravauvat on vielä helppo kitkeä nyppäisemällä pois. Juuri kasvaa nopeasti yhä pidemmäksi ja vahvemmaksi. Kun sirkkalehtien lisäksi näkyviin on tullut muita lehtiä, tarvitaan usein jo molemmat kädet saamaan taimi irti mullasta.

Mikähän mustapukuinen lintu on päässyt hengestään Pikkupuutarhan kärhöportin lähellä? Kasassa on paljon mustia höyheniä ja sulkia. Ensin mieleen tuli mustarastas, joita pihassamme on runsaasti. Sulat ovat kuitenkin kookkaita ja kasa niin iso, ettei millään yhdestä linnusta noin paljon niitä tule.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Metsäkauris kävi syömässä Syreenipenkin jouluruusustani ison mättään avautuneita kukkia. Se suretti minua paljon. Kumpikin kuuluu elämään - suru ja ilo. Nyt samainen jouluruusu on ilokseni avannut toisen yhtä suuren määrän kukkia. 

Pidän hyvin paljon eri värisistä jouluruusuista. Silti tämä näyttävin valkoisin kukin keskellä muuta vihreää loistava jouluruusu miellyttää silmää aivan yhtä paljon. Miten hyvältä tuntuukaan, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen kauniiseen kukkaan. Voi istuttaa toisen ja kolmannenkin. Ja pitää niistä kaikista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Lauantaina piti jatkamani alapihan kanttausurien siistimistä ja voikukkien nyhtämistä. Ensi töikseni kaivoin kuitenkin lavakauluksesta sinne talveksi metsäruusutyömaalta siirtämäni kuunliljat. Koska en ole varma, mihin ne istuttaisin, laitoin kaikki purkkeihin odottamaan. Kolme juurakkoa oli niin isokokoisia, ettei niin suurta ruukkua minulta löytynyt. Jaoin yhden juurakon kolmeen osaan.

Kun olin valmis siistimisurakan jatkamiseen, aurinko oli tullut pilvien takaa esiin. Mittari näytti yli +22℃ ja ilma tuntui hyvin raskaalta ja hikiseltä. Totesin, että olen ahertanut riittävästi ja voin välillä levähtää. Iltapäivän mittaan taivaalle kertyi tummia pilviä. Ennusteissakin luvattiin vesisadetta.

Sunnuntaille vasta kunnon sadetta luvataankin. Toivottavasti toteutuu. Maa kaipaa kipeästi kastelua. Sadevesitynnyrit on jo laitettu rännirosvoihin kiinni. 

Poikkeuksellisen lämpimän pääsiäisen jälkeen siirrymme taas koleampiin lukemiin. Ei silti jäätäviin, vaikka nollan pinnassa öisin liikutaankin.

Anemone nemorosa - Valkoruokko

 
Pääsiäinen ei vielä ole ohi. Tähän mennessä se on sujunut mukavissa merkeissä. Meikäläiselle tämä tarkoittaa lähinnä otollisen sään sallimaa pihalla möyrimistä. Olen minä ehtinyt muutakin tehdä ja jälkikasvun kanssa avattiin terassikausi nauttimalla lauantaina iltapäiväkahvit pergolassa.

Hyvää pääsisäisen jatkoa ja iloisia puutarhahetkiä!

Pääsiäisen piipot

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Maanantain eli toisen pääsiäispäivän pihakierros tuotti monta ilohyppelyä. Lumi on sulanut vinhaa vauhtia ja samalla piippoja putkahtelee mullasta ajatustakin nopeammin. Ensimmäiset piipot ovat myös avautuneet. Ilahduttavin löytö on Oikearinteen kevätkurjenmiekka Katharine Hodginit. Paikka on niille ilmeisen mieluinen, kun porukka vankistuu entisestään.

Crocus 'Vanguard'

Väriä nähdäkseen tarvitsi vain kääntää päätään oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealla. Vasenrinteen krookuksista ensimmäiset Vanguardit ovat nekin avautuneet. Vasenrinne valoisana paikkana vapautuu lumesta aina ensimmäisenä, joskin sen oikea reuna on edelleen uppeluksissa. Portaille kolataan yläpihan käytäviltä lunta, joka tiiviinä kasana sulaa äärimmäisen hitaasti.

Crocus

Näiden niinikään Vasenrinteessä kukkivien krookusten nimeä en löytänyt. Niiden varsi on hyvin matala. Näyttää kuin kukat avautuisivat suoraan maasta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Edellisessä postauksessa marmatin, kuinka talventähdet eivät pihallani viihdy. Taisivat käydä lukemassa juttuni ja päättivät näyttää minulle pitkää kieltä. Tai pikemminkin reipasta kasvua. Vapaapenkin lisäksi talventähtiä nousee myös Valkeakuulaan tyvellä parissakin paikassa. Yläpihan tien puolen Bermudaankin olen niitä istuttanut, mutta siellä on vielä jäätä maan pinnalla.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisarinpikarililjat ovat myös heränneet. Kurkistavat mullasta kuin pullonokkadelfiinit meren aalloista. Kiittelin heitä talven yli selviytymisestä. Tuskin näitä kaikkein aremmiksi kasveiksi luokitellaan, mutta pidän edelleen ihmeenä saada nämä kasvamaan ja kukkimaan useana vuotena peräkkäin. Seuraavaksi jännäänkin, milloin yläpihan Allaspenkin Rubrat heräävät. En halua yhtään hoputtaa, kunhan vaan nousevat.

Krookukset ja tulppaanit

Punaherukka- ja mustaherukkapensaiden väliin jää sopiva väli sipulikukille. Siellä kasvaa tulppaaneja ja krookuksia. Nämä kukinnan aloittaneet krookukset ovat mix-pussukasta.

Tulppaanit Syreenipenkissä

Yläpihan Syreenipenkin rinteen puoleiselta reunalta lumi on suli jo runsas viikko sitten. Viime viikolla ensimmäiset tulpunkärjet ilmestyivät esiin. Laitoin niille verkon suojaksi, etteivät jänikset ja peurat käy täyttämässä sipulikukillani vatsaansa. Pääsiäisen lämmössä tulput ovat kasvattaneet lehtiään. Kuvauksen jälkeen laskin verkon alas, vaikka suihkutin piipot myös TricoGardenilla. Luvassa on sateita, joten TricoGarden-käsittely on uusittava heti sateen jälkeen.

Päivänliljoja

Keltapäivänliljat aloittivat nousut Päivänliljapenkin toisessa päässä jo silloin, kun penkki oli vielä suurimmaksi osaksi lumessa. Nyt lumi on sulanut lähes kokonaan ja muutkin päivänliljat ovat aloittaneet taipaleensa kohti kesää. Nämä ovat vielä tässä vaiheessa herkullisen haaleanvihreitä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Enpä ole aiemmin huomannut, kuinka pystykiurunkannuksen kukkanupussa on suojana verholehti. Yksi nuppu on jo kuoriutunut verhostaan ja toinenkin hiukan kurkkii omasta teltastaan. Löysin uusia Bethin piippoja muualtakin Allaspenkistä. Lumi on penkistä sulanut, mutta maan täytyy olla vielä melko kylmää. Tosin aurinko varmasti lämmittää mustaa multaa kivasti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Yläpihan Allaspenkki on sekin vapautunut lumesta ja jäästä. Ihmeekseni kaksi salkoruusua on herännyt. Toisessa on näkyvissä kaksi tuoretta lehteä ja kolmas sykkyrällä valmiina ponkaisemaan pystyyn.  En ole ihan varma, onko kyseessä siemenestä kasvattamani Champagne, vaiko kenties nimetön pinkki, joka piti välivuoden ja heräsi taas viime kesänä. Tosin ei kuitenkaan kukkinut. Tai sitten kyseessä on pinkin salkoruusun siementaimi.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervo ei yhtenäkään keväänä malta pitkään nukkua. Ainakaan tämä Puuvajan muurin vieressä kasvava. Luultavasti syreenien tyvellä ja matalan betonimuurin suojassa on sopivan lämmintä. Näiden punertavien piippojen vihertymiseen menee vielä aikaa. Nousevat uteliaina varhain kurkkimaan kevään edistymistä, mutta jäävät sitten himmailemaan kasvunsa kanssa monia muita kasveja pidempään.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö

En ole koskaan istuttanut nukkapähkämöä punaherukan viereen. Ihan itse se on sinne kulkeutunut. Toisinaan mietin, siirränkö kasvin jonnekin muualle. Sitten päätän, että olkoon valitsemassaan paikassa. Ei se tuossa minua häiritse. Eikä punaherukkaakaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Yksi pihani lempipuista, Tuurenpihlaja pullistelee silmujaan sillä silmällä, että pian olisi pohjolan palmun aika ryhtyä lehteilemään. Molemmat Tuuret viettävät talvea jänisverkkojen suojassa. Verkot täytyy varmaan ottaa piakkoin pois, jotta niitä irrottaessani en kovin paljon joutuisi tallomaan ympäristössä nousevia muita kasveja. 

Viime keväänä otin jänisverkot pois 14.4. eli piakkoin voisin homman aloittaa. Jänisvaara ei ole suinkaan tältä talvelta ohi mennyttä. Iso rusakko pomppii ikkunan alla joka aamu. Alapihan kakkapalluroista päätellen jäniksiä liikkuu sielläkin riittämiin.

Alapihalle johtavien portaiden kolme ylintä porrasta on paljastunut lumen alta. Tähän saakka olen kulkenut alapihalle lumen päällä harppoen. Nyt lumi on pehmoista ja saapas uppoaa hankeen hörpäten itsensä täyteen märkää lunta. Kiva sitten kuljeskella alapihalla litisevin sukin.

Lapioin lumeen väylän helpottamaan kulkua. Lumikin sulaa nopeammin, kun sitä levittää ympäriinsä. Tänä talvena lunta on kolattu portaille edellistalvia enemmän. Runsaslumisina talvina viimeiset lumet ovat sulaneet portailta vapun tienoilla. Niin veikkasin nytkin, mutta viime päivien vesisateet ja aurinkoiset lämpöasteet ovat edistäneet sulamista isoin harppauksin. Enpä usko enää vappuna tuossa lunta olevan. Siitäkään huolimatta, että sitä saattaa sataa vielä lisää.

Pikkupuutarhassa on vielä jonkin verran lunta. Kapeat polut ovat edelleen lumen ja jään vallassa. Kriikunapenkki on jo lähes sula. Kivipenkistä lumi on sulanut kiven ympäriltä.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Harkkokäytävän penkistä vasta osa on vapautunut lumesta. Alueella kasvaa kolme punakukkaista Double Ellen -jouluruusua. Kaikissa on nuppuja. Vastapäisen Kriikunapenkin isokokoinen vaaleajouluruusu näyttää päältä päin oikein hyvältä, mutta en ole vielä poistanut penkin ympäriltä jänisverkkoa. En siis päässyt kurkkimaan lehtien alle nupputilannetta. Samoin viime vuonna istuttamani 'Anna's Red' -jouluruusu näkyy olevan elossa, mutta tarkempaa tutkimusta en päässyt sille tekemään.

Kriikunapenkin krookukset pilkistävät lumesta.

Pääsiäinen on nyt juhlittu. Kävin Helsingin Musiikkitalossa kuuntelemassa urkuri Markku Mäkisen sunnuntaimatineaa, jossa teemana oli J.S. Bachin 339. syntymäpäivä. Lähinnä kiinnosti kuulla, miten musiikkitalon upouudet, maailman suurimmat modernit konserttiurut soivat. Erilaiset tapahtumat virkistävät ja tuovat vaihtelua. Parhaimmillaan niitä muistelemalla "elää" taas pitkän aikaa tavallista arkea. Urkumusiikki ei ole minulle sitä mieluisinta musiikkia. Ei myöskään Bach säveltäjänä. Tunnin konserttikokemus tätä lajia oli riittävä ja ihan kiva.

Toinen pääsiäispäivä on kulunut +14 asteen lämpötilassa kotinurkissa harjakoneiden pörinää kuunnellessa. Alueen katuja on putsattu useiden harjakoneiden voimalla hiekoitushiekasta. Onneksi koneet kastelevat harjatessaan, joten ympärillä leijuva pöly ei ole ollut aivan mahdotonta.

Tähän upean keväiseen säähän näyttää nyt tulevan muutaman päivän tauko. Luvassa on vettä, räntää, lunta ja yöpakkastakin. En yhtään ylläty, jos keskiviikkoaamun näkymä avautuu lumisena, kun yöksi povataan runsasta lumisadetta. Toinen lumikola on edelleen talon seinustalla vähän niinkuin pelotteena, ettei lumimäärä ihan älyttömyyksiin ylly.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Lumikello

 

Ei lumisade mikään iloinen asia mielestäni näin huhtikuussa ole. Mutta meidän leveyspiirillä ihan realistinen, joten turha tässä on hiuksia päästä sen vuoksi repiä. Mikä parasta, mahdollinen uusi lumi ei kauaa maassa tule aikaansa viettämään. Annetaan siis sääherran heitellä kapuloita rattaisiin. Pian sen voimat heikkenevät ja se joutuu vetäytymään kesäunille syksyä odottamaan. Jatkakaamme kevättunnelmissa olemista iloisina kohti vihreyttä ja väriä  kulkien.

PS. Punarinta havaittu pihamaalla ja kasvihuonekurkut on kylvetty.

Puutarhakierroksen aarteita

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka Oikearinteessä

Käsillä on ne ajat, jolloin puutarhakierroksia on tehtävä ahkerasti. Runsas lumi, etenkin alapihalle johtavilla portailla, asettaa ylimääräisiä kulkuesteitä. Lämpenevä sää pehmentää hangen pintaa siten, että saapas uppoaa lumeen keveästi. Edelliset kierrokset tein lauantaina ja tiistaina. Torstain kierros jännittikin siinä mielessä, onko piippoja lisää näkyvissä. Olihan niitä.

Irikset Ruusupenkissä

Muutamat lumiesteet eivät minua pidätelleet, vaan ne ylittäen menin alapihalle. Nopeasti vilkaisten näytti edelleen varsin lumiselta, mutta sitten edellisen kierroksen olivat sulapaikat lisääntyneet ja laajentuneet. Kohopenkkien etu näkyy siinäkin, että niistä lumi sulaa muita alueita nopeammin.

Ruusupenkissä pensaiden oksat ovat kaikki nousseet lumen ja jään ikeestä. Vielä ei ole aika pensaiden leikkuulle. Pensaiden alustat ovat jo paikoin paljaat, mutta niissä en nähnyt piipon piippoja. Sen sijaan penkin tuijapäädyssä kevätkurjenmiekat kurkkivat mullasta. Äkkipäätä en vain muista, onko kyseessä Harmonyt vai Purple Hillit. Tai joku muu kenties. Istutuskartta on kyllä päivitetty. Ei vain juuri nyt tässä läppärin läheisyydessä.

Kurgaanin kevätkurjenmiekat

Kurgaaniin istutin syksyllä useampaa sorttia kevätkurjenmiekkoja. Kurgaanin toisella laidalla kasvaa jo ennestään Katharine Hodgkiniä. Kentän puolelle istutin lisää Katharineja kuin myös Katharine Goldia.

Kuten kuvasta näkyy, jänikset ovat kakkineet tähänkin paikkaan. Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle oksia ristiin rastiin. Pääsiäisenä on tarkoitus laittaa lisää verkkoa tai harsoa. Kiirastorstain kauppareissulla ei matalampaa verkkoa rautakaupoista löytynyt, joten täytynee siirtyä harsoihin. Pakko kai miettiä, missä vaiheessa lopetan piippojen suojaamisen. Kaikkialle ei vaan voi verkkoja ja harsoja virittää. Taidan keskittyä suihkimaan TricoGardenia ja valkosipuliuutetta piipoille. 

Iso rusakko seikkailee puutarhassani ahkerasti. Aamuisin se tapaa istua keittiön ikkunan alla miettimässä, mihin suuntaan lähtisi.

Eranthis cilicica - Vapaapenkki

 
Jostain syystä en saa talventähtiä menestymään puutarhassani. Tuppaavat katoamaan. Istutuksen jälkeisenä keväänä niitä nousee 10, seuraavana viisi ja sitten yksi tai ei yhtään. Viime syksynä istutin talventähtiä alapihan Vapaapenkkiin ja yläpihan Bermudaan. Jälkimmäinen paikka on vielä tukevasti jääkannen alla. Sen sijaan Vapaapenkistä nousee pari talventähteä. Ainakin yhden sipulin routa on nostanut ylös. Tai sitten mustarastaat ovat käyneet tonkimassa. Sitä ne harrastavat ahkerasti. Enemmän kuitenkin kuivissa lehdissä ja hakkeessa, kuin mullassa.

Eranthis cilicica -Talventähti valkeakuulaan alla

Kiirastorstain +11 auringonpaisteisessa lämmössä piippoja on noussut yhä enemmän. Valkeakuulaan alla asustavista talventähdistä kaksi ensimmäistä on ryhtynyt avaamaan nuppuaan.

Lumikello - Allaspenkki

Olopihan Allaspenkissä huomasin oitis yhden ainokaisen lumikellon. Siitä on useampi vuosi, kun olen lumikelloja tuohon paikkaan istuttanut. Yksi nousee sinnikkäästi tänäkin keväänä. Näyttää, että lisääkin olisi tulossa.

Keväisen piippojahdin aikaan olisi hyvä tehdä yhteenveto paikoista, jotka sulavat ensimmäisinä. Paikoista, joissa piipoilla ylipäätään on sopivat olosuhteet. Näin olen ajatellut ja luvannut ennenkin, mutta aina se yhteenveto on jäänyt tekemättä. Saisinkohan sellaisen tulevaksi syksyksi tehtyä?

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus  - Pionipenkki

Viime lauantaina ehdin jo hihkua, että nyt löytyi pystykiurunkannuksia. Olivatkin kesäpikkusydämen punertavia versoja. Niitä kasvaa tuossa penkissä yllin kyllin. En sitten tutkinut paikkaa laajemmin. Uudella kierroksella syynäsin paikkoja tarkemmin. Aika nopeasti löysin pystykiurunkannus Beth Evansin piippoja. Tässä ne nousevat aina ensimmäisenä. 

Olen tykästynyt Beth Evansiin niin vahvasti, että olen istuttanut sitä muuallekin. Eri paikoissa se nousee eri aikoihin. Näin kukintaakin riittää pidemmäksi aikaa.

Piipot Marjapenkki

Marjapensaiden väliin istutettuja piippoja löysin jo viime viikolla. Nyt niitä on noussut lisää. Sekä krookuksia että tulppuja. Tässä vaiheessa en vielä arvuuttele, mikä on mitäkin.

Esikko Huvituksen alla

Esikkoja on Huvitus-omenan alla useampi. Sain niitä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta toissa kesänä. Tämä herännyt yksilö kukkii muistaakseni valkoisena.

Helleborus - Jouluruusu Syreenipenkissä

Viime kesä ei ollut jouluruusujeni kannalta paras mahdollinen. Kukkivat turhan vähän. Pääasia kuitenkin, että ovat elossa. Pihani vanhin jouluruusu Syreenipenkissä pukkaa nuppuja. Muutama lämmin päivä, niin nuput nousevat ja avautuvat kukkimaan. Tässä jouluruusussa lehdet ovat selvinneet talvesta melko hyvin. Vasenrinteen jouluruusun lehdet ovat kauttaaltaan ruskeina. Toivottavasti se on edelleen elossa ja kasvattaa runsaasti uusia lehtiä.

Unikot

Unikot, nuo puutarhan kevätvirkut. Vielä menee tovi siihen, kun nämä kukkivat. Hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Raparperi

Lauantaina tässä kohdassa oli 10-15 senttiä lunta kauttaaltaan. Ajattelinkin raparperien olevan lähtövalmiina siellä lumen alla. Olin oikeassa. Muutamassa päivässä musta multa punapipoineen on tullut esiin.

Persilja

Persiljat näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Tietenkin on mahdollista, että vihrät ovatkin pakastettuja yrttejä. Kiirastorstain kierros viittaa kyllä siihen, että hyvin ovat persiljat talvehtineet.

Ahomansikka

Ahomansikka kuuluu kevätvirkkuihin. Kiva katsella sen optimistia ja hennonvihreinä hitaasti avoimiksi leviäviä lehtiä.

Magnolia stellata 'Susan' - Magnolia

Tarhamagnolian istutin keväällä 2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En päässyt sen vaaleanpunaisilla kukilla liiemmin hehkuttamaan. Blogiystävän neuvoa myötäillen siirsin magnolian viime kesänä alapihan Kaivoruusupenkkiin. Siellä saattaisi olla hivenen Pikkupuutarhan paikkaa suojaisammat olosuhteet aralle magnolialle. 

Ainakin talvehtiminen on onnistunut hyvin päätellen useista pörröisistä silmuista. Toivon näkeväni edes yhden kukan, mutta jaksan kyllä odottaa. Tärkeintä, että kasvi on elossa ja jatkaa kasvuaan.

Sinne tänne keikahdelleet kevätsäät eivät ole liiemmin houkutelleet ulos. Kävelylenkit ovat jääneet turhan vähiin. Milloin liukkauden, milloin jonkun muun syyn vuoksi. Kummasti kevään eteneminen, plussa-asteet mittarissa ja viimeistään auringonpaiste saa kiskomaan vaatteet päälle ja siirtymään ulos.

Kiirastorstain iltana kiersin pihamaalla naputtelemassa varjoisempien alueiden jäätiköitä pienemmiksi. Isoimmat lohkareet nakkasin lumesta vapautuneille multa-alueille. Pääsinpä jo osan eteläpuolen käytävistä haravoimaankin. 

Kevään ensimmäinen leppäkerttu pe 29.3.2024

 
Pitkäperjantaina jatkoin kevään edistämistä. Ulos mennessäni ihmettelin, miten tehokkaasti jäät olivat yön aikana sulaneet. Siivoamista riittää, enkä istutusalueita aio suuremmin edes rapsutella. Kunhan kerään isommat tuulen ripottelemat risut ja köynnöshortensian kukinnot pois. Etenkin alapihalla on vielä varsin lumista ja sula-alueilla todella märkää. Siellä ei kannata paljon tepastella, vaan annan nurmialueiden rauhassa sulaa ja kuivua.

Pihalla rapsuttamista ei aamupäivällä ollut riittävästi, joten pesin eteläpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Toki sisäpuolella on vielä pölyä, mutta kummasti näkymät kirkastuivat sadevesipisaroiden poistuttua. Iltapäivällä satoikin sitten vettä. Se taasen sulattaa lunta ja jäätä, joten iloisena kuuntelin sateen ropinaa ikkunalaudoilla.

Vaahteranoksa maljakossa

Muutama tunti pihamaalla virkisti yhtä paljon kuin pidennetty viikonloppu kylpylässä. Oli kiva katsella taivaalla mekastavia hankiparvia, kuunnella lähijärven rannalla huutavia joutsenia ja sepelkyyhkyn huhuilua kuusen oksalla. Puhumattakaan mustarastaiden huilusooloista vaahterassa. Käpytikka nakutteli linnunpöntön suuaukon metallisuojusta, kuten se on tehnyt jo useampana päivänä. Taitaa olla kaverilla niska jäykkänä moisen kosiokutsun seurauksena.

Aurinkoa ei ole luvassa pääsiäispyhiä kirkastamaan. Lämpöä kuitenkin sillä tavoin mukavasti, että kevät etenee ja piipot kasvaa. Menkäämme ulos kuuntelemaan luonnon ääniä ja katsomaan kasvun ihmettä.