Nyt on kaikki suunnitellut pensaat leikattu

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red

Pari päivää on taas mennyt puutarhakuntoilun parissa. Leikkasin muutaman vuoden tauon jälkeen alapihan takaosan pajuangervoaidan. Johan se olikin päässyt ränsistymään ja oksat lakosivat sinne tänne. Enää ei päässyt pensaan lähelle nurmikkoa leikkaamaan, joka myös on johtanut siihen, että pajuangervo on alkanut laajentamaan reviiriään luvattoman paljon. Sen saa hyvin pysymään kurissa, kun ajaa leikkurilla kaikki pienet versot nurin.

Samalla nyhdin hurjan määrän lilliputtikokoisia vaahterantaimia ja jokusen jo vähän suuremmaksikin kasvaneen puun pois. Vaahteroita on jo omalla tontilla sen verran monta ja ympäristössä toinen mokoma lisää. Ovathan ne ihan kauniita puita, etenkin syksyn niitä värittäessä. Vaan syysharavoinnin hetkellä olen täysin kypsä kahlatessani vaahteranlehtikasoissa ja miettiessäni, miten kummassa saan ne taas johonkin tungettua. Vaahteranlehti on paksu ja kova ja sen maatumiseen menee aikaa. Varsinkin, jos lehtiä on kasapäin. Niinpä yleensä ajan pahimmat vaahteranlehtikeskittymät leikkurilla pienemmäksi silpuksi. Silti lehtikasoja on meidän pihamaalla vaikka toisille jaettavaksi. Kuka haluaa?

Leikkasin myös tontin molemmissa päissä rehottavat sekä yläpihalla kahdessa paikassa kasvavat tuoksuvatukat. Naapurin puolelle jäi vielä aikamoinen ryteikkö, mutta enpä voi ilman lupaa mennä toisten pusikoita leikkaamaan. Enkä olisi kyllä enempää jaksanutkaan. Vatukka kuuluu niihin kasveihin, joka risuttuu todella nopeasti ja se kestää vuosittaisen alasleikkaamisen erinomaisesti. Kukkiikin ihan yhtä komeasti, oli leikattu tahi ei.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreude

Ukkokulta raahasti oksahakettimen leikattujen pensaiden lähistölle ja silppusi materiaalin siinä paikalla. Säästyttiin kärräämiseltä ja sinne tänne siirtämiseltä. Kippasin hakkeen vatukoiden kasvupaikalle ja sinne se hävisi oivallisesti. Aikanaan siitä tulee multaa. Kätevää.

Tyhjensin kasvihuoneen, kippasin mullat istutuslaatikoista hedelmäpuiden alle ja pesin kasvihuoneen ja laatikot. Raakoja tomaatteja oli vielä jonkin verran, mutta koska luvassa on kylmeneviä ilmoja, katsoin paremmaksi tuoda ne sisälle sen sijaan, että lämmittäisin kasvaria. Tarkoitus oli kypsyttää niitä, mutta innostuin säilömään raa'at tomaatit etikkaliemeen, kuten Strömsö-ohjelmassa viimeksi tehtiin.

Isojen pensaiden leikkaaminen tuntuu aina jotenkin peruuttamattomalta, mutta sitä se ei ole. Leikkaaminen on monien pensaiden suhteen tärkeä hoitotoimenpide, jolla niiden ulkonäköä parannetaan ja ikääkin pidennetään. Norjanangervo, jos mikä, on leikkaamisella merkittävästi koheneva pensas. Leikkasin mm. talon päädyn norjanangervopensaat 21.8. ja nyt niissä on jo kymmensenttisiä versoja. Hetken aikaa talon pääty on paljaan ja tylyn näköinen, mutta ei aikaakaan, kun vihreä runsaus pääsee taas valloilleen.

Ulkotouhujen lomassa pesukone pyöritti lakanapyykkiä. Harvoin on ollut niin upeita pyykinkuivatusilmoja, kuin mitä nämä syyskuiset päivät ovat olleet. 

Pienestä pitäen Juuso on rakastanut lakanoiden vaihtamista ja yhäkin sen pitää päästä möyrimään patjan ja aluslakanan väliin. Siellä se muodostaa massiivisen kumpareen ja ilmeisesti kuvittelee, ettei häntä kukaan näe. Juuso ei millään muista olevansa yli kuusikiloinen katti. Ei lakanoidan alla möyriessään, eikä mamman syliin sukankutimen väliin tunkiessaan.

Puhtaiden ja raikkaiden lakanoiden väliin on kyllä aivan ihana illalla, ahkeran pihapäivän jälkeen kömpiä. Piti jättää päiväpeitto laittamatta, kun Juuso päätti jäädä päikkäreille heti lakanoiden laittamisen jälkeen. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Postauksen aloitti upeasti punertunut syyshortensia Vim's Red ja sen päättäköön Vanille Fraise, joka saakoon tämän kesän sinnikkyyspalkinnon. Kuolemankielistä toipuneena se on venyttänyt omistajaansa pidemmät versot ja nyt pukkaa vielä kukkiakin taivasta hipoviin latvoihinsa. Vaikka ei ehtisi nuppuja avata, pitkänhuiskeat varret ansaitsevat kunnioittavan kumarruksen ja kiitoksen. Siis kiitos, että uhmasit talven ankaruutta ja pahoin kärsineenä päätit ottaa melkoisen kasvupyrähdyksen näyttääksesi, ettei sinua niin vain nujerreta. Siinä on esimerkkiä monelle muullekin.

Betonitöitä

Punahattu - Echinacea purpurea

Taas meni yksi sopiva pihatyöskentelypäivä harakoille, sillä vettä on tullut tasaisen tappavaan tahtiin ja siinä ohessa tuullut niin navakasti, että patiolla ruukussa kasvava japaninihmekukka romahti peräti kahteen kertaan pitkin pituuttaan. Korkeana ja leveänä siihen tarttuu tuuli helposti ja ilmeisesti multakin alkaa olla sen verran kuivaa, ettei sekään riitä ankkuroimaan kasvia pysymään pystyssä. Kuivaa - outo sana, sillä sitä on ainoastaan talon räystään alla olevissa ruukuissa, jonne sade ei edes kovalla tuulella ulotu.

Clematis Aljonushka kukkii ja kukkii ja kukkii. Ihana!

Eipä meikäläisen päivät koskaan hukkaan mene, vaikka puutarhaan ei pääsisikään. Tulipa hoidettua viikkosiivous, maksettua laskuja ja laadittua tilatuista syyssipuleista lista, josta puuttuu enää istutuspaikat. Niitä toki suunnittelen aina vähän etukäteenkin, mutta lopulliset paikat löytyvät pihalla pohtiessa.

Sateissa on toki elokuussa ollut ainakin pari taukoa, jotta olen ehtinyt tehdä myös suunniteltuja betonitöitä. Tällä kertaa sekoitin laastin paljussa, enkä tapani mukaan kottikärryissä. Useimmiten tulee käytettyä valmisbetoni S100:sta, johon lisätään vain vesi.

Tekeleet kuivuivat muutaman päivän pihamaalla muovien alla. Oli tosi mukava siirtää kosteat muovit pois, kun niihin oli tarttunut valtaisa joukko erilaisia etanoita. Ei sentään kotiloita, jotka kerta toisensa jälkeen saavat minut epätoivon valtaan. Yhäkin. 

Valoin kellariin kertyneisiin vanhoihin Lidlin jäätelörasioihin betonia saadakseni sopivia reunuskiviä. Näillä oli tarkoitus rajata uudelleen olopihan Kivipolku, mutta ei se sitten onnistunutkaan, kun kivituhka on ihan lopussa. Kivet odottakoot, uusi käyttökohde on niille jo suunniteltu.

Päätyökohde oli tällä kertaa kuitenkin noiden reunuskivien sijasta pallo. Löysin kierrätyskeskuksesta 2 eurolla pyöreän lampunkuvun, jonka valoin täyteen betonia. Tietenkään kupua ei ehjänä pois saanut, vaan jouduin naputtelemaan sen vasaralla pieniksi siruiksi. Mosaiikkitöistä minulla on vain vaatimaton kokemus, mutta olen miettinyt, josko talven aikana päällystäisin pallon mosaiikilla. Kunhan tästä kerkeän taas kierrätyskeskukseen tai johonkin muualle etsimään materiaalia.

Reunuskivien lisäksi tein myös muutaman pyöreän astinlaatan (kuva alempana). Niitä odottaa kompostin luona edellinenkin satsi paikoilleen sijoittamista. Tarkoitus on tehdä pariin kukkapenkkiin huoltopolut ja niissä astinlaatat ovat mukava lisä. Muotteina käytän erikokoisia pyöreitä kukkapurkin alusia. Muoviset eivät paljon maksa ja niistä betoni irtoaa helposti. Yleensä olen kuvioinut laatan laittamalla ennen betonin lisäämistä alustaan vaikkapa pienen rapskunlehden, vuorenkilven tai saniainenkin käy. 

Jo aiemmin kesällä tungin syksyllä rikki menneet puutarhasaappaat täyteen betonia. Istutusaukkoa tai miksei leikkokukkakoloa varten työnsin saappaan varteen öljytyn muovisen limupullon, jonka olin täyttänyt vedellä saadakseni siihen painoa. Annoin saappaiden kuivua pitkään, sillä ajattelin tiiviin ja umpinaisen materiaalin pitävän kosteuden tehokkaasti sisällään. 

Lehtimassa vielä osasta rapsuttamatta pois

Vesipullot oli vielä kohtalaisen helppo saada pois tuosta varresta, joskin palasiksi ne menivät. Sen sijaan saappaan irroittaminen betonista tai päinvastoin olikin sitten jonkinlaisen aherruksen takana. Saappaan kangasvuori oli tarttunut tosi tiukasti kiinni betoniin ja sen irroittaminen vaati saksien, pihtien ja monenmoisten työkalujen lisäksi joukon ärräpäitä sekä kokovartalosuihkua kaipaavan hien. Koska saappaat tuntuivat suorastaan loistavan vaaleutta kaukaakin katsottuna, käsittelin ne tummanharmaalla kivikuullotteella. Nyt pitäisi vielä keksiä saappaille paikka, mutta tuskin siitä ongelmaa syntyy.

Betonityöt sujuivat erinomaisesti, sillä esimies pysytteli kaiken aikaa valvomassa näköetäisyydellä. Uusissa punaisissa valjaissaan se makasi patiolla hassusti roikottaen häntäänsä ylä- ja alatason välissä. Ikäänkuin huomaamattomasti ilmoittaen, että reunuslauta täältä vielä puuttuu. Ilmekään ei värähtänyt, vaikka betonityöntekijä loikki sen yli ja ohi milloin mitäkin työkalua hakien.

Pojalla on valjaiden lisäksi myös uusi flexi. Large-kokoinen kahdeksan metrin ulottuvuudella, sillä kevyemmät mallit Juuso saa kiskoessaan vikkelästi roskiskuntoon ja lyhyemmillä se ei välttämättä pääse pihalla ollessaan sateelta suojaan tai terassille. Uudessa flexissä on koko matkan heijastinlanka, joten pimeässä näyttää hassulta kulkea loistavan viivasuoran narun perässä. Itse kissaahan ei näe, ellei valo osu sen silmiin.

Syyshortensia Vim's Red

Parin tunnin tauon jälkeen täällä taas alkoi satamaan, mutta toivotaan kimpassa aurinkoista ja lämmintä elokuista viikonloppua ihan jokaiselle!