Taas on myllätty

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja. 

Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.

Majalispenkki

Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.

Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella. 

Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.

Oikearinne

Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.

Pensassakset viuhuivat myös Pikkupuutarhassa. Tämä kuva on kesäkuulta, jossa näkyy norjanangervojen pöheikköisyys. En ole leikannut niitä vuosiin, mikä ei nopeasti katsottuna näy päälle. Angervot ovat kuitenkin vihreitä vain latvuksista. Alta ne ovat ruskeita risukkoja.

Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.

Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.

Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin. 

Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään. 

Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.

Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.

Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.

Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.  

Kriikunat kaulattu

Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.

Etuoikealla toinen  kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.

 

Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.

Mantukimalainen - ehkä

Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.

Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.

 
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.

Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.

Nyt on kaikki suunnitellut pensaat leikattu

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red

Pari päivää on taas mennyt puutarhakuntoilun parissa. Leikkasin muutaman vuoden tauon jälkeen alapihan takaosan pajuangervoaidan. Johan se olikin päässyt ränsistymään ja oksat lakosivat sinne tänne. Enää ei päässyt pensaan lähelle nurmikkoa leikkaamaan, joka myös on johtanut siihen, että pajuangervo on alkanut laajentamaan reviiriään luvattoman paljon. Sen saa hyvin pysymään kurissa, kun ajaa leikkurilla kaikki pienet versot nurin.

Samalla nyhdin hurjan määrän lilliputtikokoisia vaahterantaimia ja jokusen jo vähän suuremmaksikin kasvaneen puun pois. Vaahteroita on jo omalla tontilla sen verran monta ja ympäristössä toinen mokoma lisää. Ovathan ne ihan kauniita puita, etenkin syksyn niitä värittäessä. Vaan syysharavoinnin hetkellä olen täysin kypsä kahlatessani vaahteranlehtikasoissa ja miettiessäni, miten kummassa saan ne taas johonkin tungettua. Vaahteranlehti on paksu ja kova ja sen maatumiseen menee aikaa. Varsinkin, jos lehtiä on kasapäin. Niinpä yleensä ajan pahimmat vaahteranlehtikeskittymät leikkurilla pienemmäksi silpuksi. Silti lehtikasoja on meidän pihamaalla vaikka toisille jaettavaksi. Kuka haluaa?

Leikkasin myös tontin molemmissa päissä rehottavat sekä yläpihalla kahdessa paikassa kasvavat tuoksuvatukat. Naapurin puolelle jäi vielä aikamoinen ryteikkö, mutta enpä voi ilman lupaa mennä toisten pusikoita leikkaamaan. Enkä olisi kyllä enempää jaksanutkaan. Vatukka kuuluu niihin kasveihin, joka risuttuu todella nopeasti ja se kestää vuosittaisen alasleikkaamisen erinomaisesti. Kukkiikin ihan yhtä komeasti, oli leikattu tahi ei.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreude

Ukkokulta raahasti oksahakettimen leikattujen pensaiden lähistölle ja silppusi materiaalin siinä paikalla. Säästyttiin kärräämiseltä ja sinne tänne siirtämiseltä. Kippasin hakkeen vatukoiden kasvupaikalle ja sinne se hävisi oivallisesti. Aikanaan siitä tulee multaa. Kätevää.

Tyhjensin kasvihuoneen, kippasin mullat istutuslaatikoista hedelmäpuiden alle ja pesin kasvihuoneen ja laatikot. Raakoja tomaatteja oli vielä jonkin verran, mutta koska luvassa on kylmeneviä ilmoja, katsoin paremmaksi tuoda ne sisälle sen sijaan, että lämmittäisin kasvaria. Tarkoitus oli kypsyttää niitä, mutta innostuin säilömään raa'at tomaatit etikkaliemeen, kuten Strömsö-ohjelmassa viimeksi tehtiin.

Isojen pensaiden leikkaaminen tuntuu aina jotenkin peruuttamattomalta, mutta sitä se ei ole. Leikkaaminen on monien pensaiden suhteen tärkeä hoitotoimenpide, jolla niiden ulkonäköä parannetaan ja ikääkin pidennetään. Norjanangervo, jos mikä, on leikkaamisella merkittävästi koheneva pensas. Leikkasin mm. talon päädyn norjanangervopensaat 21.8. ja nyt niissä on jo kymmensenttisiä versoja. Hetken aikaa talon pääty on paljaan ja tylyn näköinen, mutta ei aikaakaan, kun vihreä runsaus pääsee taas valloilleen.

Ulkotouhujen lomassa pesukone pyöritti lakanapyykkiä. Harvoin on ollut niin upeita pyykinkuivatusilmoja, kuin mitä nämä syyskuiset päivät ovat olleet. 

Pienestä pitäen Juuso on rakastanut lakanoiden vaihtamista ja yhäkin sen pitää päästä möyrimään patjan ja aluslakanan väliin. Siellä se muodostaa massiivisen kumpareen ja ilmeisesti kuvittelee, ettei häntä kukaan näe. Juuso ei millään muista olevansa yli kuusikiloinen katti. Ei lakanoidan alla möyriessään, eikä mamman syliin sukankutimen väliin tunkiessaan.

Puhtaiden ja raikkaiden lakanoiden väliin on kyllä aivan ihana illalla, ahkeran pihapäivän jälkeen kömpiä. Piti jättää päiväpeitto laittamatta, kun Juuso päätti jäädä päikkäreille heti lakanoiden laittamisen jälkeen. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Postauksen aloitti upeasti punertunut syyshortensia Vim's Red ja sen päättäköön Vanille Fraise, joka saakoon tämän kesän sinnikkyyspalkinnon. Kuolemankielistä toipuneena se on venyttänyt omistajaansa pidemmät versot ja nyt pukkaa vielä kukkiakin taivasta hipoviin latvoihinsa. Vaikka ei ehtisi nuppuja avata, pitkänhuiskeat varret ansaitsevat kunnioittavan kumarruksen ja kiitoksen. Siis kiitos, että uhmasit talven ankaruutta ja pahoin kärsineenä päätit ottaa melkoisen kasvupyrähdyksen näyttääksesi, ettei sinua niin vain nujerreta. Siinä on esimerkkiä monelle muullekin.