Piristysruiskeita pakkaspäiviin

 
Naapuripariskunta kutsui meidät lounaalle Luontokeskus Haltiaan, Espoon Nuuksioon. Olen käynyt Haltiassa sisällä kerran aiemmin. Mielenkiintoisena paikkana siellä riittää katsottavaa ja koettavaa useammaksikin kertaa. Aluksi täytimme vatsamme kaikessa rauhassa herkullisella lounaalla. Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan itse rakennukseen ja näyttelyihin, joissa maksuna käy Museokortti.

Infosta kannattaa ottaa näyttelyalueelle mukaan opaslaite. Ilmankin pärjää, mutta näyttelystä saa varmasti enemmän irti opastettuna.

Sisääntuloaulasta johtaa käytävä päänäyttelyhalliin. Vasemmassa kuvassa näkymä mennessä ja oikealla puolella pois hallista tullessa. Käytävää kuljetaan kuin jään päällä. Sivujen lasivitriineissä on erilaisia eläimiä luonnollisessa koossaan.

Käytävän lattialla on muutamia aukkoja, joista voi kurkistaa vedenalaista elämää. Koskikarakin näyttää istuvan tuossa jään reunalla katselemassa kalojen menoa.

Rakennuksena Haltiaa kannattaa tarkastella lähemmin. Haltia on ensimmäinen kokonaan massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus Suomessa. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, pääsuunnittelijana professori Rainer Mahlamäki.

Rakennuksessa on huomioitu monia ekologisia elementtejä. Esimerkiksi lämmityksen suhteen Haltia on 75-prosenttisesti omavarainen. Tarkempaa tietoa löydät mm. Wikipediasta. 

Alemman kuvan Sotkanmunan katto sisältäpäin katsottuna.

Päänäyttelysalissa sijaitsevan Sotkanmuna -nimisen rakennuksen sisällä on taiteilija Osmo Rauhalan Peliteoria-videoteos.

Eräs Haltian hienoimpia elämyksiä on istua katselemaan 18 m leveällä panoraamaseinällä esitettävää  "Viisi vuodenaikaa" -nimistä kuvakokoelmaa, joka esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Kyllä kotimaassamme on upea luonto.

Haltian näyttelyt eivät ole pelkkää katselemista, vaan siellä on sallittua kuunnella, tunnustella, istahtaa ja osallistua. Aikuinenkin voi kokeilla käpylehmien tekemistä lasten kanssa tai ilman lapsia. Naapurin Pena kömpi pimeään karhunpesään. Jokainen meistä halasi puita "Lataa aivosi luonnossa" -osiossa.

Vielä ennen kotimatkalle lähtöä kiipesimme Haltian torniin, josta on hulppeat näkymät Pitkäjärvelle ja Nuuksion jylhästi kumpuileviin maisemiin.

Aurinko oli jo laskeutumassa puiden taakse. Tornissa on melko suojassa tuulelta, mutta vajaan kymmenen asteen pakkanen ei innostanut kovin pitkään kaiteeseen nojailuun. Hienot näkymät on myös 2. kerroksessa sijaitsevan ravintolan parvekkeelta. Se jäi tällä kertaa katsastamatta.

Jos vain Espoossa ja Nuuksion seudulla liikutte, suosittelen lämpimästi tutustumaan Luontokeskus Haltiaan. Lämpimämpään vuodenaikaan samaan vierailuun voi yhdistää kierroksen luontopoluilla.

Suurkiitos Maritille ja Penalle herkullisesta lounaasta ja kivasta ideasta viettää aikaa yhdessä.

Lauantaina kävelimme Ukkokullan kanssa kylän keskustaan asioille. Samalla oli tarkoitus tutustua kyläyhdistyksen järjestämään joulumarkkinat-tapahtumaan, jossa monet kädentaitajat esittelivät ja myivät tuotteitaan.

Vasemmalla kartanoteatterin pj Eija Ahvo. iloisten herrasmiesten nimet jäi valitettavasti kysymättä.

Aktiivisen kyläyhdistyksen lisäksi kylällämme toimii 2006 perustettu Veikkolan kartanoteatteri, joka järjestää suosittujen kesäteatteriesitysten lisäksi monenlaista kulttuuritoimintaa runopiknikeistä yhteislaulutilaisuuksiin ja työpajoihin.

Joulumarkkinoilla kartanoteatterin väki oli myymässä paikallisten urheilu-, kulttuuri- ja muiden luovien persoonien tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Osa kirjamyynnistä menee kartanoteatterin tukemiseen.

Ilman muuta on hienoa tukea tiukalla budjetilla toimivaa kulttuuria. Lukevana ihmisenä en ylipäätään osaa vastustaa kirjojen kutsua. Ostin Elina Saksalan kirjoittaman "Eija Ahvo - Elämäni sain soimaan" -teoksen. Useiden mielenkiintoisten kirjojen seasta valikoin myös Raija Orasen Kaikki tämä valo -kirjan, joka kertoo Anita Välkistä. Kolmas valinta osui Emma Puikkosen Musta Peili -kirjaan.

Kaikilla näillä kirjailijoilla on luja kytkös kyläämme.

En myöskään voinut vastustaa markkinoilla myynnissä olleita Päivi Falckin valokuvista valmistettuja postikortteja. Kuvat on otettu kylän maisemissa. Yleiskuvista kyläläinen tunnistaa paikat.

Vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen ensimmäinen vana on jo lakastumassa. Toisen vanan kukintaa odotellessa ihastelen valkoista amaryllistä. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoista -haaste

Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena' - Juhannusruusu

Sain Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokolta Sinivalkoista -haasteen, jonka on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogista. Haasteen ideana on juhlistaa sinivalkoisin kuvin/postauksin Suomen itsenäisyyspäivää.

Tammikuisia lumikuvia kotipihalta ja kävelylenkiltä.

Puutarhan viettäessä hiljaiseloa kaatosateessa ovat postausideat hiukan kadoksissa. Nähdessäni Tiiun postauksen tästä haasteesta, ajattelin, että siinäpä oiva aihe tarttua postauksen merkeissä. Jokainen kesäkuvien pariin houkutteleva idea on tervetullutta. Ilahduin kovasti Kruunuvuokon laittaessa haasteen minulle.

Ylävasemmalla helmililja (Helmililja), yläoikealla pikkutalvio (Vinca minor), alavasemmalla kirjokevättähti (Scilla forbesii) ja alaoikealla atsurianhelmililja (Muscari azureum).

Aloittaessani kuva-arkiston selaamisen pelkäsin, ettei minulta löydy riittävästi sinivalkoisia kuvia. Haasteeseen on lupa laittaa itse valitsemiaan kuvia, eikä niiden tarvitse olla kukista. Minulle oli selvää, että kukkia ja jotain luontoon liittyvää tähän postaukseen kaivan esille. Eikä se sitten liian vaikeaa ollut, ei laisinkaan.

Ylävasemmalla sinilaukka (Allium caeruleum), yläoikealla alppipiikkiputki (Eryngium alpinum), alavasemalla pallerokiurunkukka (Gilia capitata), alaoikealla kurkkuyrtti (Borago officinalis). 

Sinisiä ja valkoisia kukkia löytyikin aika paljon. Sinisissä väri on usein enemmän lila, kuin taivaansininen. Valkoisissa taasen lisänä on keltaista tai punaista. 

 Ylä- ja alavasemmalla kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia), yläoikealla tuomi (Prunus padus) ja alaoikealla omena Huvitus (Malus).

Valkoisista kukista voimakkaimmin esille nousevat kevään kukkivat puut: kriikuna, omenat, tuomi. Valkoinen syreeni pihastani puuttuu, mutta sen asian korjaaminen ei ole mikään ongelma.

Ylävasemmalla valkoinen lemmikki (Myosotis), yläoikealla idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), alavasemmalla juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja alaoikealla hopeahärkki (Cerastium tomentosum).

Miten mukavaa olikaan uppoutua kesäkuviin. Lämpö, tuoksut, tunnelmat. Kaikki nousi elävänä mieleen. Iloitsen jo etukäteen, että toinenkin haaste on odottamassa. Sen parissa pääsen jatkamaan kesätunnelmien ammentamista. Palaan siihen myöhemmin.

Ylävasemmalla valkoinen isotähtihyasintti (Camassia leichtlinii), yläoikealla reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), alavasemmalla valkoinen varjolilja (Lilium martagon) ja alaoikealla lumikärhö (Clematis 'Summer Snow' /'Paul Farges').

Haastan seuraavat blogit:

Nettimartan pihapiiri

Päivänpesän elämää ja

Rannanpihassa

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä.

Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.

-Suomalainen kansansävelmä-

Sininen on taivas,
siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
valkoiset on yöt kesien,
valkoiset on pilvet,
lampaat nuo taivaan sinisen.

-Sanat: Jukka Kuoppamäki- 

 

Kiitos Kruunuvuokolle haasteesta.

Itsenäisyyspäivään on vielä tovi. Sitä odotellessa viettäkää mukavaa sunnuntaita, isänpäivää ja marraskuuta!

 

Juuson joulumatto

Laitan joulua kotiini asteittain ja nyt viikkosiivouksen yhteydessä päätin vaihtaa vessan maton punaiseen versioon. Nostin maton eteisen tuolille odottamaan, kunhan ensin saisin vessan siivottua. Enpä ehtinyt kunnolla selkääni kääntää, kun matto oli kiskaistu lattialle ja sen päälle oli asettautunut eräs ihana karvainen koemakoilija.

Juuso oli silmin nähden ihastunut joulunpunaiseen vessamattoon ja keikisteli eri asennoissa sen päällä.

Minulla ei todellakaan ollut sydäntä ryhtyä kiskomaan mattoa pois siihen tykästyneen kissan alta, vaan annoin toisen nautiskella.

Juuso köllötteli ja nukkui päiväuniaan matolla pitkälle iltapäivään. Toisinaan se kurkisti luomiensa alta minua ohi kulkiessani, toisinaan ei viiksenpääkään värähtänyt. Ja matto oli todellakin aivan keskellä eteistä ja kulkureittiä keittiöön. Lopulta Juuso päätti piristyä ja jätti maton eteiseen. Nostin sen paikalleen vessaan, mutta jätin oven hiukan raolleen.

Kun sitten myöhemmin kurkkasin vessaan, siellähän Juuso jälleen kelli punaisella matollaan. Ehkä vielä onnellisempana, sillä vessassa on lattialämmitys. Ilmeisesti vessanovea on jatkossakin pidettävä vähän raollaan, jotta Juuso pääsee halailemaan mattoaan.

 Juuso ja mammansa toivottavat kaikille mukavaa viikonloppua ja hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tinttiruokaa

Olen ruokkinut pikkulintuja kuukauden verran. Tinttejä on riittänyt ja välillä ruokintapaikoilla vierailevat myös harakka ja orava tai oravat. Automaatteja saa käydä täyttämässä harva se päivä ja kohta pitänee kipaista kauppaan ostamaan lisää siemeniä. Pussin pohjalla on enää tavallisia auringonkukansiemeniä. Muutaman päivän linnuilla näytti olevan kiirettä, kun sain naapurilta erilaisia pähkinöitä, manteleita ja muita siemeniä, joista tein sopivia coctaileja. Kyllä kelpasivat.

Kun siemeniä joutuu täyttämään usein, tulee myös miettineeksi ruokinta-automaatin anatomiaa. Vähitellen olen karsinut kaikenlaisia puisia härpäkkeitä, jotka ehkä miellyttävät ihmisen silmää, mutta joita on tosi vaikea pitää puhtaina ja joihin ruoka jämähtää kiinni niin sateella kuin pakkasellakin. Lisäksi automaatin tulee avautua ja sulkeutua helposti ja myös pysyä kiinni vaikka oravan siinä temppuillessa. Parhaiksi ovat osoittautuneet kuvien yksinkertaiset metalliset vekottimet, joissa linnut pääsevät helposti ruokailemaan, mutta eivät ruokaan tallustelemaan.

Vuosia vanha puinen lintulauta alkaa vedellä viimeisiään. Sitä on korjattu ja ruuvailtu uuteen uskoon monen monituista kertaa, mutta katto ei enää tahdo kestää korjauksista huolimatta. Katto on alunperinkin tehty tuollaisista kapeista listamaisista laudankappaleista, jotka eivät ole kestäneet katon nostamista. Pikkupakkasten aikaan tintit hyörivät tällä lintulaudalla milloin mitenkin päin ja siemenet vain lensivät ympäriinsä. Leudompien säiden palattua ruoka on saanut jäädä sateiden armoille, eikä se tässä pikkutalossa ole linnuille nyt kelvannut. Ongelma onkin ruoan liiskaantuminen puiseen rakennelmaan, jolloin se on jopa alkanut homehtua. Ehkä nämä tällaiset talot ovat enemmänkin ihmisen silmää varten tuotettuja. Lintujen ruokintaa ajatellen tämä ei ole laisinkaan hyvä ratkaisu.

Pari talvea sitten tuli virkattua näitä talipusseja juuttilangasta, mutta aikaa ne eivät selvästikään kestä. Tai aikaa ehkä, mutta eivät harakoita eivätkä oravia. Tämä pussukka oli vielä ehjä sen ripustaessani marraskuun puolivälin tienoilla, mutta sinnikäs harakka on siinä roikkunut ja jo yhden talipötkylän syönyt. Seuraava pötkylä saa luvan roikkua oranssissa muovipussissaan, kunnes ehdin väsätä jotain muuta tilalle.

Toinen talipötkylä riippuu marjakuusessa lähellä keittiön ikkunaa. Juuri ennen tämän kuvan ottamista näin oravan roikkuvan pussukassa, joka on kyllä aika surullisen oloinen.

Lintujen ja oravien touhuja on kiva seurata. Tämä kuva ei ole kotipihasta vaan erään kävelylenkin varrella näpätty. Vasta kuvia kamerasta purkaessani huomasin, kuinka orava näyttää tallustelevan koppi kainalossaan auton tuulilasia pitkin ylöspäin. Orava oli varsin tuhti yksilö, mutta tuskin sentään niin tuhti.

Linnuille ruokaa antaessani vilkaisin samalla myös autotallissa talvea viettäviä pelaguita. Olin jo kertaalleen kiikuttamassa niitä kellariin, mutta kun ei pakkasta ulkona muutamaa astetta enempää tullut, annoin kasvien toistaiseksi olla. Mittarin mukaan autotallissa on viidestä seitsemään astetta, joka on käsittääkseni ihan sopiva lukema pelaguille. Silloin tällöin käyn niitä vähän kastelemassa ja harson laitoin, kun ulkona oli parina yönä yli -5 astetta. Tänään huomasin, että harsottaminen on jäänyt vähän puolitiehen, vai olisiko tuo pelaguu innostunut kurkkimaan naapurin jouluvaloja.

Viime päivinä en ole juurikaan ehtinyt blogia päivittämään, enkä edes muiden blogeja lukemaan. Nyt kahlasin aikamoisen määrän postauksia, mutta loppua kohti huomasin kommentointikyvyn kummasti hiipuvan. Hyvätuurisia tällä kertaa siis ne, joiden blogit aukenivat nopeasti. Joulutouhuja näyttää olevan kaikilla runsain mitoin, mutta myös ihania kuvia menneestä kesästä. 

Monet murehtivat näiden joulukuun alun päivien harmautta ja valon puutetta. Tottahan tämä pimeys on, vaan minusta tuntuu, että selvästi ollaan jo voiton puolella. Juuri totesin Ukkokullalle, että lähempänä on se aika, jolloin ryhdytään miettimään siementen kylvämistä kuin menneen kesän tekemiset. tai tekemättä jättämiset. Joulu on hetikohta jo ovella ja sen jälkeen mennäänkin kohti valoa ja kevättä. Edellisten vuosien tapaan aika kuluu nytkin kuin siivillä.

Eilen erästä ilmaisjakelulehteä selatessani huomasin seuraavan uutisen, joka sopii hyvin jaettavaksi myös tällä foorumilla:

"Kulttuuria harrastava elää 2-3 vuotta kauemmin kuin ei-kulttuuria -harrastava. Kulttuuririennoissa käyminen pidentää siis elinikää enemmän kuin terveysliikunta tai laihduttaminen! Korkeakulttuurin lisäksi kulttuuria on myös yhteisöllinen harrastustoiminta, vaikkapa talkoisiin osallistuminen tai puutarhanhoito."

- Tietokirjailija ja neurologi Markku T. Hyyppä: Kulttuuri pidentää ikää (Duodecim, 2013)

Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

Itsenäisyyspäivän aattona

Joulukortit on kyhätty kokoon, kuoret nuoltu kiinni ja tarramerkit taputeltu paikalleen. Enää puuttuu korttipinon kiikutus postilaatikkoon. Tältä päivältä se jää, sillä ehtiipä ne lähteä ensi viikollakin. Ristipistojen käyttäminen joulukorteissa on mukavaa, mutta kun lähetän aika paljon kortteja, en oikein ehdi tehdä niin paljon yksilöllisiä kuvia. Niinpä sitten päädyin tälläkin kertaa pistelemään runsaan määrän noita sydämiä. Käsitöitä liukuhihnamentaliteetilla.

Ulkona on pari astetta pakkasta ja hento valkeus maan pinnalla. Huomiseksihan on lupailtu jopa 15 sentin lumikerrosta. Saas nähdä. Oikeastaan lumipeite saisi jo vähitellen tullakin, koska valkeus on huomattavasti parempi kuin tiellä roiskuva rapa. Iltapäivällä oli hieman omituinen ilma, sillä ajoittain taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja pyrytti hetkittäin miltei vaakatasossa. Eipä aikaakaan, kun aurinko taas paistoi, eikä pyrystä tietoakaan. Tosin tuuli oli aika navakkaa ja suunta jostain pohjoisen puolesta. Kylmää oli.

Juusoa harmitti, kun mamma vain kulki kameran kanssa pihamaalla, eikä suostunut viemään palelevaa kissaansa sisälle lämmittelemään. Ai, että noita polkuanturoita pistelee, eikä auta, vaikka kuinka niitä nuolisi.

Eilispäiväksi luvattiin useita lämpöasteita ja vesisadetta, mutta sellaista ei kyllä täällä nähty. Taisi pysytellä nippa nappa pakkasella koko päivän ja välillä aurinkokin pilkisteli pilvien takaa. Kura lensi maantiellä, lienevät ajaneet sinne suolaa. 

Olen aina haaveillut jouluisesta ovikranssista, jossa olisi valot. Sähköjohdon sijoitusongelmien vuoksi se ei ole meillä ollut mahdollista, mutta parin vuoden aikana kauppoihin ilmestyneet paristokäyttöiset jouluvalot mahdollistavat valaistun ovikranssin. Pohjana käytin keväällä kaadetun koivun oksia, joista muotoilin kranssin. Sen ympäri kiersin helmikoristeisen valosarjan, joka toimii kolmella sormiparistolla. Kiersin tuo punaisen silkkinauhan osittain siksi, että saisin kranssiin väriä, osittain myös siksi, että valosarja pysyisi paremmin paikallaan ja peittyisi roikkuvien nauhojen taakse. Kotelo on sen verran painava, etten saanut sitä oikein mitenkään pysymään kranssin takana piilossa. Tuossa valosarjassa on lisäksi ajastustoiminto eli ajastuksella se palaa kuusi tuntia ja sammuu sitten 18 tunniksi. Kätevää ja pimeässä kivan näköinen.

Halusin itsenäisyyspäivän viikonlopuksi jonkun joulukukkasen. Laitoin isoon astiaan kaksi pientä, kaksilatvaista joulutähteä ja niiden taakse pienen sypressin. Sypressiin lisäsin paristoilla toimivan valosarjan. Vieressä seisoviin kynttilänjalkoihin vaihdoin punasävyiset kynttilät. Nuo kynttilät ovat muuten ihan suorat, sen sijaan kynttilänjalat eivät. Huomasin asian vasta kuvaustilanteessa.

Joulukukka-asetelman myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua 

ja itsenäisyyspäivää!