keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Neuloosittaren raitaa

Raitasukkia lapsen kokoisina.

Sairastan vakavaa neuloosia. Tällä sairaudella on monia erilaisia ilmenemismuotoja. Myös sairauden vaikeusaste vaihtelee esimerkiksi vuorokauden aikojen ja vuodenaikojen välillä. Minulla neuloosia esiintyi ensimmäisen kerran alle kaksikymppisenä. Tauti pysyi vuosia hyvin hallinnassa ja sen tuloksena valmistui maltilliseen tahtiin villapaitoja, -takkeja, pipoja ja lapsille kaikkea tarpeellista ja lämmittävää. 

Neuloosi rauhoittui, kun löysin uuden käsityöalueen eli innostuin ompelemaan trikoosta ja kankaasta vaatteita, lähinnä lapsille, mutta jonkin verran myös itselleni. Ompelukoneella surraaminen väheni oleellisesti työelämän nielaistessa minut turhankin tehokkaasti. Vuonna 2000 innostuin opettelemaan ristipistotöiden tekemisen ja siinä humussa menikin pitkään.

42:n jämälankasukat

Kului vuosi toisensa perään, eikä neuloosi vaivannut minua laisinkaan. Kunnes loppuvuodesta 2014 lääkäri totesi sormissani alkavan nivelrikon ja kehotti etsimään jonkun nivelet liikkuvina pitävän harrastuksen. Lääkäristä kotiin tullessani näin lehdessä hauskan väriset villasukat ja ajattelin, että kutominen liikuttaa niveliä sopivasti. 

Kutominen on vähän kuin polkupyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, se pysyy päässä lopun elämän. Kantapään tekemiseen tämä vertaus ei taida ihan helposti sopia, sillä hetken sain pähkäillä löytääkseni oikeat sävelet kantapään onnistumiseen. Onneksi netti on täynnä hyviä vinkkejä, joiden avulla visaisimmatkin pähkinät aukeavat.

Polvisukat beigestä ja raidallisesta 7veikasta.

Siihen loppuvuoteen 2014 neuloosittomat päiväni taas loppuivat. Nivelrikko ei ole sen koommin sormia kiusannut, mutta vakava neuloosi sitäkin enemmän. Sohvalla en enää voi istua ilman kutimia. Vähintäänkin lankojen ja puikkojen pitää olla läheisyydessä ja sylissä jokin käsityökirja tai malleja ja ohjeita pullisteleva kansio. 

Säännöllisin välein päätän, ettei kaupasta tule kotiin ainuttakaan uutta lankavyyhtiä. Että ensin pitää kutoa kotivarastot vähiin ja jämälankakerät uusiksi sukiksi. Päätöksistä huolimatta kaupassa on vaikea ohittaa lankahyllyt. Oireisiin kuuluu säännöllinen lankauutuuksien ja tarjoushintojen tarkastaminen. Kun jopa lähikaupoissa on mukavasti lankaa tarjolla, käy viilipurkin hakureissu haasteelliseksi. Kohdallani ongelma on melkoinen, kun neuloosin lisäksi sairastan myös puutarhahöperyyttä. Pitää siis olla tuplasti valppaana kaupoilla asioidessa. Lankahyllyjen lisäksi on kierrettävä kaukaa myös siemenpussukat ja syyssipulit.

Nilkkasukat miehelle Polkasta ja beigestä 7veikasta.

Olen sairastanut neuloosia pian viisi vuotta. Tänä aikana on syntynyt vino pino sukkia, joitakin pipoja, huiveja, lapasia, vauvaneuleita kuin myös muuta pientä sähellystä. Välillä vilkuilen neuletakkien ja muiden isompien töiden ohjeita, mutta lämminverisenä minulla ei ole käyttöä paksummille neuleille.

Vaikka valtaosa seuraamistani blogeista on puutarhablogeja, kuuluu valikoimiini joitakin käsityöblogeja. Moni puutarhaihminen on myös käsityöihminen, joten taimien ja sipulien lomaan mahtuu kivoja neuleideoita. SatunTuulian blogista bongasin viime kuussa raitaneuleet, joista innostuin tehtailemaan itsekin raitasukkia. Joukkoon mahtuu myös viimeisen kuvan mustavalkoiset broken seed -sukat, joissa kädenjälki ei ole paras mahdollinen. Niinpä ne jäävätkin omaan käyttöön.

Varsi ja sukan päällinen Broken Seed, musta ja valkoinen 7veikka.

Neuloosi on siitä mukava sairaus, ettei se aiheuta kipua eikä pahaa mieltä. Sen vuoksi ei tarvitse juosta lääkärissä. Paitsi silloin, kun peukalon ojentajajänne on runsaasta neulomisesta, ikkunanpesusta ja lapion heiluttamisesta kiukustunut. Neuloosin tuloksena omat ja monet muut varpaat pysyvät lämpiminä. 

Sohvalla istuessa neuloosittaren puikot suihkivat tasaiseen tahtiin ja Ukkokulta saa rauhassa katsella haluamiaan kanavia telkusta. Toisen nivelet pysyvät liikkuvina ja toisen mieli tyynenä. Neuloositar ja ukkonsa ovat samassa tilassa sulassa sovussa. Arkista onnea parhaimmillaan.

35 kommenttia:

  1. <3 Mukavia syyshetkiä neuloosisi parissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neuloosin lomassa vielä vähän puutarhahöperyyttäkin.

      Poista
  2. Ja taas nii ihania sukkia! Orotan ittekki neuloosin uutta tulemista. Mullaki o jo ollu alakuoireet. Lukioaikana oli kurontavaihe kiihkeemmillään. Kesääsin tein talavia varte muhkeeta villapaitoja. Vilukissi ku oon ollu aina. Hyvin sain matikantunnitki kulumahan ku oli kurin käsis. Seuraavaksi oliki ompeluvaihe ja ny o meneellänsä puutarhahöperyys. Neuloosin uusimine olis positiivista ja orotanki, että pääsisin tuaho viimmeesen kappalehen vaiheesehen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Sinäkin olet läpikäynyt monta erilaista käsityövaihetta. Matikanopettajasi oli mukava, kun antoi sinun kutoa. Ehkä minäkin olisin saanut matikantunnit paremmin kulumaan, jos olisi ollut kudin mukana.
      Alkuoireista ei ole pitkä matka neuloosin pahenemiseen. Käsityölehtien ja -blogien selaaminen auttaa sekä villalankojen hypistely.

      Poista
  3. Hyvinpä kuvailit neuloosin ja puutarhahöperyyden. Samaistuin täysin tuohon tunteeseen:) Sukkaohjeita illalla selailin, mitä seuraavaksi puikoille....
    Armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Neuloosiin ja puutarhahöperyyteen sairastunut tunnistaa oireet. Varmasti löydät taas jotain kivaa puikoille. Eihän sitä voi kädet sylissä illalla istua.

      Poista
  4. Mä tarttisin tartunnan tuosta neuloosista.
    Viime talvinen kaulaliinan alku on vieläkin kesken. Olen kyllä neulonut aikoinoinani jopa sukkia, mutta nyt kantapään tekeminen on kyllä autuaallisesti unohtunut.
    Tiedän, että tykkäisin neuloa. Täytyisi varmaan vaan antaa hommalle pikkurilli, niin se saattaisi viedä koko käden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän sinuun saisi neuloosin tarttumaan? Pikkurillin antaminen voi hyvinkin auttaa. Usein kesken jääneeseen työhön on syynä se, että joko lanka tai malli ei oikein nappaa. Kantapään tekemiseen on useita eri vaihtoehtoja. Jostain syystä teen aina samanlaisen, kun se on parhaiten päähän uponnut.

      Poista
  5. Ihania sukkia olet taas tikutellut. Minulla on myös sormissa paha nivelrikko ja kun nyt puutarhan hiljennettyä olen alkanut tekemään neulomuksia oli sormet ensin todella kovilla. Nyt ne on jo vähän nöyrtynyt ja vetristynyt. Minäkään en ole vuosiin enää tehnyt mitään suuria villapaitoja tai muuta, syynä on " mummotauti " �� mikä on vaivannut jo lääkityksestä huolimatta vuosien ajan. Minun ei tarvitse myöskään ostaa lankoja vuosiin. Sain edesmenneen siskoni lankoja valtavat määrät, montakymmentä kerää. Kolme valtavan isoa muovilaatikkoa. Välillä kuitenkin kurkistus kaupan lanka valikoimaan. Ostanut en kylläkään ole. Joten ymmärrän tautisi vakavuuden. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Pitkän tauon jälkeen minullakin sormet ovat vähän jäykät, mutta mitään särkyjä ei onneksi ole. Kun kutimet pääsevät vauhtiin, sormet vetristyvät nopeasti.
      Aikamoinen etu saada lankoja. Ne eivät ole enää erityisen halpoja. Samoin moni kiva väri on poistunut valikoimista. Varmasti sisaresi ilahtuu pilven päällä nähdessään, kuinka luot langoista jotain uutta.

      Poista
  6. Sain jonkin neuloosiviruksen jokunen vuosi sitten, tein 22 paria sukkia! Sitä ennen ne koulussa tehtävät pakolliset valmistuivat niin, että äiti teki kantapäät! YouTuben ihmeellinen maailma avasi hyvät ohjeet, miten se kantapää sitten tehdään! Olisi kuvitellut, että jää jo tuolla harjoittelulla mieleen...ei jäänyt! En viime keväänä osannut kun yritin! Pitäisi tehdä ja katsoa taas ne videot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet selvästi neuloosin tartuttama. Äiti kutoi kouluaikanani kokonaan toisen sukan, kun muuten ei valmista olisi tullut. Ilman muuta opettaja huomasi eron, mutta eipä sanonut mitään. Monen muun tytön kohdalla oli sama juttu.
      Minäkin kuvittelin kantapään jääneen takaraivoon, vaan ei. Netistä löytyi hyvä ohje ja nyt se taas sujuu ohjeeseen katsomatta. Ehkä voisi opetella myös jonkun muun tavan, eikä kutoa kaikkiin sukkiin samanlaista kantapäätä.

      Poista
  7. Joo, mistä se tulee tuo neuloosi vaikka monet kutoo :) Meillä päin neulottiin. Murteet on jänniä.
    Mutta äiti kai opetti kantapään niin se on ja pysyy (toivottavasti) muistissa. Tietysti vois virkistyksen vuoksi opetella muitakin tapoja neuloa kantapää.
    Mulle on kärkikavennukset olleet aina jotenkin vaikeita. Voi tulla liian suippo tai sitten liian pyöreä. Joudun ohjeista katsomaan sitä useinkin vielä. Eikä todellakaan synny tuota tahtia sukkia tai muuta, kuin sulla. Kait en sairasta niin vakavaa neuloosia. :D
    Varmaan auttaisi jos kuuntelisi äänikirjoja, niin sitten vois neuloa enemmänkin.
    Tulipa mieleen, että on tokmannilla taas lankatarjous....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulominen on ihan oikea termi, kun on kyseessä puikoilla langoista tekeminen. Kutominen tarkoittaa esimerkiksi kangaspuilla tekemistä. Äitini on aina puhunut kutomisesta ja niin se on minuunkin tarttunut.
      En muista, opinko kantapään äidiltä vai koulussa. Luultavasti äidiltä. Äitini on kutonut ihan viime vuosiin ahkerasti, mutta nyt ikä ja kunto alkaa olla esteenä.
      Olen myös pohtinut toisenlaisten kantapäiden opettelemista, mutta se on vielä pohdinnan tasolla. Kärkikavennuksiakin on monenlaisia. Minusta riittää, että tekee sellaisen, mikä itselle sopii ja että sukasta tulee käyttökelpoinen ja nätti.
      Huomasin Tokmannin lankatarjouksen, vaan en taida ehtiä sitä hyödyntämään.

      Poista
  8. Hetkittäisiä neuloosikausia 'kärsineenä' osaan ymmärtää sinua. Voi meitä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin neuloosiin sairastuneena tiedät hyvin, mistä on kyse. Voi meitä siis...
      Neuloosi on intohimo sieltä paremmasta päästä. Samoin kuin puutarhahöperyys.

      Poista
  9. juu, sairaus on vakava ja kalliskin .mutta niin mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, langat ovat nykyisin aika tyyriitä. Varsinkin, kun haluaa käyttää hyvälaatuisia lankoja. Vaan kaikki harrastukset maksavat ja neuloosissa sentään syntyy jotain käyttökelpoista rahalle vastineeksi.

      Poista
  10. Neuloosi on mukava tauti ja minulla se useimmiten esiintyy alkutalvesta.
    Kauniita sukkia. 🍃🍁🍂😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko!
      Talveen minunkin neuloosini yleensä ajoittuu, mutta nyt on mennyt syksykin "sairastellessa".

      Poista
  11. Ompas siellä ollukin neuloosi. Tuas kivoja sukkia. Miekin neuloin vanhoihin varsiin uuvet terät. Neuvoja sain kässäpiirissä! Ei vielä mahotommasti neuloosi vaivoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla!
      Varsinkin polvisukkiin on kätevä kutoa uudet terät. Varrethan harvoin kuluvat kovin paljon. Kässäpiiri olisi kiva. Olin jonkin aikaa sellaisessa mukana, mutta nykyisin se ei kokoonnu.

      Poista
  12. Ihana sairaus tämä, josta ei ole kuin hyötyä! Raitasukat valkoisella pohjalla on hirmu raikkaat : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inka, sinä jos kuka tiedät, miten ihanasta sairaudesta on kyse. Neuloosisi tuottaa niin upeita töitä, että niitä katsellessa henkäilen aina ihastuksesta.

      Poista
  13. Ei suinkaan tauti sieltä huonoimmasta päästä :) Itse tehdyt villasukat lämmittävät paitsi varpaita, myös saajansa ja antajansa mieltä. Kauniita sukkia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Neuloosi on tautina harvinaisen mukava. Joskus tosin tulee pientä ahdistusta, kun ei ole malliin sopivaa lankaa ja kauppakin jo kiinni. Helpottaa heti, kun uudet langat on hankittu.

      Poista
  14. Hih, kivasti kirjoitettu!
    Mullakin on tämä samainen tauti, mutta aika lieväasteisena. Kesäksi paranen siitä lähes kokonaan, mutta kylmillä säillä vaivaa eniten;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni!
      Kesällä minullakin neuloosi vähän helpottaa, kun tilalle vyöryy puutarhahöperyys. Toisaalta on kiva, että tautitaso pysyy tasapainossa.

      Poista
  15. Kiitos Suvi! Raita on aina raikas.

    VastaaPoista
  16. Hauska postaus! Neuloosi on tuttu minullekin; sekä äitini että anoppini sairastavat sen vakavinta laatua. Onneksi ei ole tarttunut minuun, sillä nytkin on sukkia ja lapasia yli oman tarpeen! Tosin vilukissana arvostan kovasti äitini neulomia villapaitoja ja -takkeja sukkien ja lapasten lisäksi. Opiskeluaikoina innostuin hetkellisesti virkkaamaan tylsien luentojen ajankuluksi, mutta sekin vaiva on hellittänyt lasten syntymän jälkeen. Viimeisin työni, kaitaliina, on odottanut vuosikaudet käsityölaatikossa valmistumistaan. Näinköhän enää käsialakaan on sama kuin silloin, jos virkkaisi sen valmiiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin äitini on läpi elämänsä ollut ahkera kutoja ja siksi ei aiemmin ehkä ollut tarvetta ainakaan villasukkiin. Nyt hän ei enää korkean ikänsä ja huonon kuntonsa vuoksi kudo, joten taitaa olla minun vuoroni pitää sukulaiset sukissa.
      Pikkulapsielämään on vaikea mahduttaa kovin paljon huomiota vaativia harrastuksia. Hienosti sinä saat puutarhaa rakennettua lasten kanssa.
      Käsiala paranee nopeasti, kun pääsee taas tekemisen tahtiin. Ehkä kaitaliinallesi tulee vielä valmistumisen hetki.

      Poista
  17. Minulla on sama tauti! Postauksesi oli oivallinen vertaistukikirjoitus - pystyin samaistumaan tilanteeksesi, kun kirjoituksesi oli kuin minun elämästä ;D Kauniita sukkia! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Blogiasi seuratessani olen huomannut neuloosin tarttuneen sinuunkin. On se vaan mukavaa löytää sielunsisaria tähän vakavaan ja niin mukavaan sairauteen. Vertaistukea parhaimmillaan.
      Leppoisaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  18. Neuloosiin:) auttaa sukkapuikot ja pirtsakan väriset langat....
    Kauniita ,ihania sukkia,jokainen pari!!!
    Sinulla ihania muitakin kädentaidon-neulooseja??:)) ja Puutarha sehän on sinun sydän-käpynen:))
    Niin paljon iloa ..myös meille blogi-ystäville;)
    jk.villasukat auttaa aina!! ja ovat tarpeeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Liisa! Osaat aina sanoa niin nätisti ja mieltä ilahduttavasti. Puutarha on minun sydänkäpyseni muutamien ihanien ihmisten lisäksi. Villasukilla saa jalat lämpöisiksi, jotta jaksaa paremmin puutarhaa ja muita sydänkäpysiä hoitaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!