Neuloosittaren raitaa

Raitasukkia lapsen kokoisina.

Sairastan vakavaa neuloosia. Tällä sairaudella on monia erilaisia ilmenemismuotoja. Myös sairauden vaikeusaste vaihtelee esimerkiksi vuorokauden aikojen ja vuodenaikojen välillä. Minulla neuloosia esiintyi ensimmäisen kerran alle kaksikymppisenä. Tauti pysyi vuosia hyvin hallinnassa ja sen tuloksena valmistui maltilliseen tahtiin villapaitoja, -takkeja, pipoja ja lapsille kaikkea tarpeellista ja lämmittävää. 

Neuloosi rauhoittui, kun löysin uuden käsityöalueen eli innostuin ompelemaan trikoosta ja kankaasta vaatteita, lähinnä lapsille, mutta jonkin verran myös itselleni. Ompelukoneella surraaminen väheni oleellisesti työelämän nielaistessa minut turhankin tehokkaasti. Vuonna 2000 innostuin opettelemaan ristipistotöiden tekemisen ja siinä humussa menikin pitkään.

42:n jämälankasukat

Kului vuosi toisensa perään, eikä neuloosi vaivannut minua laisinkaan. Kunnes loppuvuodesta 2014 lääkäri totesi sormissani alkavan nivelrikon ja kehotti etsimään jonkun nivelet liikkuvina pitävän harrastuksen. Lääkäristä kotiin tullessani näin lehdessä hauskan väriset villasukat ja ajattelin, että kutominen liikuttaa niveliä sopivasti. 

Kutominen on vähän kuin polkupyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, se pysyy päässä lopun elämän. Kantapään tekemiseen tämä vertaus ei taida ihan helposti sopia, sillä hetken sain pähkäillä löytääkseni oikeat sävelet kantapään onnistumiseen. Onneksi netti on täynnä hyviä vinkkejä, joiden avulla visaisimmatkin pähkinät aukeavat.

Polvisukat beigestä ja raidallisesta 7veikasta.

Siihen loppuvuoteen 2014 neuloosittomat päiväni taas loppuivat. Nivelrikko ei ole sen koommin sormia kiusannut, mutta vakava neuloosi sitäkin enemmän. Sohvalla en enää voi istua ilman kutimia. Vähintäänkin lankojen ja puikkojen pitää olla läheisyydessä ja sylissä jokin käsityökirja tai malleja ja ohjeita pullisteleva kansio. 

Säännöllisin välein päätän, ettei kaupasta tule kotiin ainuttakaan uutta lankavyyhtiä. Että ensin pitää kutoa kotivarastot vähiin ja jämälankakerät uusiksi sukiksi. Päätöksistä huolimatta kaupassa on vaikea ohittaa lankahyllyt. Oireisiin kuuluu säännöllinen lankauutuuksien ja tarjoushintojen tarkastaminen. Kun jopa lähikaupoissa on mukavasti lankaa tarjolla, käy viilipurkin hakureissu haasteelliseksi. Kohdallani ongelma on melkoinen, kun neuloosin lisäksi sairastan myös puutarhahöperyyttä. Pitää siis olla tuplasti valppaana kaupoilla asioidessa. Lankahyllyjen lisäksi on kierrettävä kaukaa myös siemenpussukat ja syyssipulit.

Nilkkasukat miehelle Polkasta ja beigestä 7veikasta.

Olen sairastanut neuloosia pian viisi vuotta. Tänä aikana on syntynyt vino pino sukkia, joitakin pipoja, huiveja, lapasia, vauvaneuleita kuin myös muuta pientä sähellystä. Välillä vilkuilen neuletakkien ja muiden isompien töiden ohjeita, mutta lämminverisenä minulla ei ole käyttöä paksummille neuleille.

Vaikka valtaosa seuraamistani blogeista on puutarhablogeja, kuuluu valikoimiini joitakin käsityöblogeja. Moni puutarhaihminen on myös käsityöihminen, joten taimien ja sipulien lomaan mahtuu kivoja neuleideoita. SatunTuulian blogista bongasin viime kuussa raitaneuleet, joista innostuin tehtailemaan itsekin raitasukkia. Joukkoon mahtuu myös viimeisen kuvan mustavalkoiset broken seed -sukat, joissa kädenjälki ei ole paras mahdollinen. Niinpä ne jäävätkin omaan käyttöön.

Varsi ja sukan päällinen Broken Seed, musta ja valkoinen 7veikka.

Neuloosi on siitä mukava sairaus, ettei se aiheuta kipua eikä pahaa mieltä. Sen vuoksi ei tarvitse juosta lääkärissä. Paitsi silloin, kun peukalon ojentajajänne on runsaasta neulomisesta, ikkunanpesusta ja lapion heiluttamisesta kiukustunut. Neuloosin tuloksena omat ja monet muut varpaat pysyvät lämpiminä. 

Sohvalla istuessa neuloosittaren puikot suihkivat tasaiseen tahtiin ja Ukkokulta saa rauhassa katsella haluamiaan kanavia telkusta. Toisen nivelet pysyvät liikkuvina ja toisen mieli tyynenä. Neuloositar ja ukkonsa ovat samassa tilassa sulassa sovussa. Arkista onnea parhaimmillaan.