Kolmen kuukauden sukat

 
Puikot ovat kilkuttaneet ahkerasti talvi-iltaisin. Tammikuun tuotoksia olen jo esitellytkin. Ylärivin vasemmalla viininpunaiset frillasukat, joissa sisemmän frillan kudoin valkoisesta pörröisestä Pilvi-langasta. Oikealla taasen vaaleansiniset lastensukat, joissa mallineuleena LiseLott.

Keskellä vasemmalla vihreäsävyiset nilkkasukat, joiden tavoitteena oli harjoitella kirjoneuletta. Kahta eri väriä tasaisesti kuljettamalla se sujuu minultakin. Oikealla on Leonardoksi nimeämäni niinikään kirjoneuleharjoitelmat. Niissä sattui pieni moka, jonka tarkkasilmäinen huomaa.

Alarivin vasemmalla oleviin oranssiraitaisiin sukkiin sain innoituksen Liisan kasvit -blogin Liisan voimaväristä. Hieman samaa väriteemaa on oikeanpuoleisissa jämälankasukissa, joihin idea löytyi netistä.

Osa tämän kollaasin sukista on valmistunut jo tammikuun puolella. Harmaat vohvelikuvioiset ja sinivalkoiset HelmiOrvokit (keskellä) tein helmikuussa. Samoin vasemmalla olevat tummansiniset Körttineulesukat. 

Oikean reunan sukat kuuluvat tämän alkuvuoden jämälankaprojektiin, joissa pienet lankanöttöset ovat päässeet raidoittamaan nilkkasukkia niin varteen kuin jalkaosaankin. 

Jämälankasukkien välissä tein kahdet frillasukat. Beigen värisissä taitoin frillan alasuntaan. Vaaleanpunaisissa ja marjapuuron punaisissa taasen tuplafrilla on yläasennossa. Marjapuuron värisiin tein kaksi valepalmikkoraitaa jalkapöydän päälle. Vaaleanpunaiset olivat vaarassa jäädä kesken langan loppuessa. Löysin likimain saman väristä ja -vahvuista lankaa, jolla sain parin valmiiksi. Väriero ei näy kuvassa, luonnossa kyllä, jos tarkkaan katsoo.

Alarivin oikealla sukkapari on valmistunut beigestä 7veikasta ja 7veikan vanhoista Raita-lankajämistä. Ihan samasta lankakerästä on kyse, vaikka raidat näyttävät hyvinkin erilaisilta sukkia toisiinsa vertaillessa.

Maaliskuun puolella ovat valmistuneet tämän kollasin sukat. Ylävasemmalla oleviin punasävyisiin sukkiin olen käyttänyt viininpunaista House-lankaa, joka vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. Raitoina on 7veikan vanhaa Raita-lankaa. Yläoikealla keskiharmaata 7veikkaa värittää vihreäsävyinen Novitan Aurora-lanka (sävy 833), jota ei ole ollut myynnissä enää vuosiin. Yllätyin, miten symmetriset raidoista tuli.

Punnitsin kunkin jämälankakerän ja tein siitä sitten kaksi samanpainoista kerää. Näin saatoin edetä kummassakin sukassa ajatuksella, että jämälangan loppuessa siirryn yksiväriseen lankaan.

Alarivin sukissa mallineuleena on Broken Seed eli rikottu helmineule. Kummassakin värikäs lanka on 7veikan Raita Sateenkaari -lankaa. Vaaleampiin sukkiin tein yläresorin sijasta nirkkoreunan.

Somessa on ollut talven aikana lukuisia kuvia neulotusta kaulurista. Päätin kokeilla sellaista itsekin. Helppo kutoa. Lankana käytin 7veikkaa, mikä ei ole paras mahdollinen lanka paljalle iholle sen kutittavuuden vuoksi. Ostin jo pehmeämpää lankaa seuraavaa kauluria varten. No, pihapuuhat kutsuvat nyt enemmän puoleensa, joten käsityöt jäävät vähemmälle.

Löydät ohjeen kauluriin tästä linkistä: https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/01/neulottu-kauluri.html

Ystävältä sain kuvan sukat, joissa on nirkkoreuna ja sukan kärjessä vaaleanpunainen sydänkuvio.

Puutarhakausi on jo voimakkaasti alullaan. Vielä en aio kutomista tältä keväältä kokonaan lopettaa. Tahti kuitenkin hiipuu kevään edetessä. Nivelet ovat kiukutelleet viime aikoina tavallista enemmän. Etenkin kutomista illalla aloittaessa puikot kirpoavat käsistä. Lattialla kontaamisesta puikkoja etsien on tullut vakiojumppaa. Myös silmukoiden luominen on työlästä, kun kipeiden nivelien vuoksi en saa riittävän tiukkaa otetta puikoista ja langasta.  Toivottavasti kesä tuo helpotusta nivelkipuun. Olisi kauheaa, jos sekatöörien ja haran piteleminen muodostuisi sekin kivuliaaksi.

Ennen yöunille menoa on mukava uppoutua kirjojen tarinoihin. Eniten maaliskuussa lukemistani kirjoista minua miellytti Niina Niskasen Palvelijattaret-sarjan aloittava Harakanmuna. Kirjassa kuvataan vuosisadan alussa Helsinkiin piioiksi saapuneiden sisarusten elämää. Samalla sivutaan myös lähestyvän Suomen itsenäistymisen aiheuttamia tapahtumia. Koskettava ja kielellisesti hyvin rikas kirja.

Kylämme kirjasto menee useiksi viikoiksi kiinni väistötiloihin muuton vuoksi. Pahoin pelkään, että pienemmät tilat tulevat vaikuttamaan kirjatarjontaan negatiivisesti. Jonkun verran olen ostanut lukemista kirjakaupasta ja säästänyt niitä taukoviikkojen varalta. Vaihtorinki toimii myös ystävien kanssa. 

Hyviä lukuvinkkejä ammennan muutamasta kirjablogista, joista eniten pidän Kirjojen kuisketta -blogia, jonka moni puutarhabloggarikin taitaa tietää. Lämmin kiitos raumalaiselle Anneli A:lle hyvistä arvosteluista ja kiinnostavista vinkeistä. 

Lukemisen ja käsityön iloa kaikille! 

Tammikuun neuleet

 

Tammikuun käsityöt ovat olleet etupäässä villasukkia. Niitä on helppo tikuttaa, vaikka katse ja ajatus olisi ihan jossain muualla. Kuten usein onkin. Sukille on käyttäjiä eli eivät jää turhanpantiksi laatikon pohjalle. Villatakkeja ja -puseroita olisi mukava kutoa, mutta käytän tosi vähän paksumpia neulevaatteita. 

Joulukuussa kudoin kuvan kaltaiset sukat valepalmikkomallilla vaaleansinisestä 7veikasta. Veljentyttö tykästyi niihin. Valepalmikkoa olen käyttänyt aiemminkin, mutta tällaisia pelkästään valepalmikkokoristeisia sukkia näin Susannan kutomina Luonnon luomaa -blogissa. Hyvä idea tehdä samanlaisia sukkia putkeen. Eipä ainakaan mallineule unohdu. Kiitos siis Susannalle oivallisesta vinkistä!

Punaisten valepalmikkosukkien jälkeen syntyi samanlaiset beigestä (691) 7veikasta.

Ja seuraavat ketunruskeasta (273) 7veikasta. Usein tulen kutoneeksi sukkia oman jalan koon mukaan. Se lienee yleisin jalkakoko Suomessa, mutta tarvetta on myös pienemmille ja isommille sukille. Niinpä tämän hetken projektina on kutoa numeron pari suurempia sukkia. (myös miesten jalkaan sopivia sukkia). Valepalmikko-mallineule on siihen erinomainen, koska kerroksia syntyy helposti jo sillä, että kärkeen lisää mallikertoja.

Toinen painotus alkaneelle vuodelle on jämälankojen käyttö. 100 gramman kerästä ei tule sukkaparia, jos vartta ja jalkaosaa venyttää enemmän. Pikkuisten nöttösten käyttäminen varressa mahdollistaa yhden lankakerän riittävyyden sukkapariin. On myös muutenkin taloudellista käyttää jämälangat uusiin sukkiin tai tumppuihin. Tai mitä nyt kukin keksii. 

Vuosi pari sitten monet kutoivat pyllyttimiä. Nyt käsityöryhmissä kudotaan jämälangoista mm. viimapötköjä. Ei siis viinapötkylöitä, vaan pötköjä, joilla torjutaan oven alta tulevaa viimaa/puhallusta. Esimerkiksi kesämökillä.

Somen käsityöryhmissä on kudottu viime aikoina myös "päättymättömiä huiveja". Niihin jämälangat sopivat oikein hyvin. Pitihän sitä itsekin kokeilla. Laitoin pyörylään 120 silmukkaa ja tein niitä kolmessa värissä. Onneksi kokeilin tekelettä kaulaani ennen kuin jatkoin työtä. Mielestäni silmukoita olisi saanut olla enemmän, koska minusta lenkit tulivat liian lähelle kaulaa. Tämä on tietenkin makuasia. 

Näitä "huiveja" voisi kutoa useamman siten, että valitsisi värit johonkin mieluisaan asuun sopiviksi. Silmukoita sen verran enemmän, että lenkit laskeutuisivat alemmaksi. Näin tämä huivi toimisi eräänlaisena asustekoruna.

Näissä polvisukissa varret kudoin pinkkivalkoisesta Polkka-langasta, jota ei enää valmisteta. Jalkaosan viininpunainen (596) 7veikka oli vajaa kerä, eikä sitä ole enää saatavissa. Siksi kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, että lanka riittää kumpaankin jalkaterään.

Mustasta ja värikkäästä Raitalangasta (980) syntyi ihan hauskat nilkkasukat. Musta rauhoittaa iloisenkirjavia värejä. 

Lintu on tepastellut lumessa, silloin kun lunta vielä oli. 16.1.2025

Uutiset kertoivat viime kuun lopulla, että Novita aikoo siirtää lankojen tuotantoa Kouvolasta Englantiin. Muutosneuvottelujen piirissä on 44 henkilöä 63:sta. Loput jäisivät Korialle ja Helsinkiin. 

Itselleni yksi Novitan lankojen valintaan vaikuttanut asia on ollut kotimaisten työntekijöiden työllistävyys.Toki lankojen hyvä saatavuus ja hintojen kohtuullisuuskin on ollut tärkeää. Suomessa on muitakin lankavalmistajia, joiden löytämiseen on panostettava enemmän. Ulkomailta tulee lukuisia lankamerkkejä, joita on melko hyvin saatavilla.

Somen käsityöryhmissä Novitan ratkaisu herätti vilkasta keskustelua ja arvostelua. Moni ilmoitti, että nyt loppui Novitan lankojen ostaminen. Ilmoittivat siirtyvänsä MyHomen (K-ryhmä), Housen (S-ryhmä), Kaupunkilankojen (K-ryhmä) tai Lankavan sukkalankojen käyttäjiksi. Tokmannin Kotikulta-langan valmistusmaasta en löytänyt merkintää. Aiemmin se on ollut Novitan valmistamaa).

Kauppaketjujen omiin tuotemerkkeihin siirtyminen on sinänsä aika outo argumentti, koska kaikki mainitsemani langat valmistetaan Turkissa. Tuskin Turkissa valmistetun langan ostaminen työllistää suomalaista yhtään sen enempää kuin Novitan Englannissa valmistamat langat.

Viime päivinä kaupoissa käydessäni olen pannut merkille, että Novitan lankojen osuus hyllytilasta on supistunut huomattavasti. Citymarketissa valtaosa on MyHome-lankoja. Prismassa House-lankojen määrä on lisääntynyt. Myös Tokmannilla yhä suurempi osuus on Kotikulta-lankoja.

Yritän ottaa ostopäätöksissäni huomioon tuotteen eettiset ja ekologiset näkökulmat. Aina se ei ole mahdollista. Pakkaustietojen lukemiseen pitäisi olla suurennuslasi ja sittenkin ne ovat usein aika epämääräisiä. Kaikille tuotteille ei ole järjellisiä vaihtoehtoja. Hinnallakin on ymmärrettävästi suuri vaikutus. Vaikea olla eettinen ja ekologinen, jos kukkaro huutaa samanlaista tyhjyyttä kuin vatsakin. 

Alapiha 31.1.2025

Lunta ei paljoa ole. Ehkä sitä vielä sataa, saa nähdä. Ollaan kuitenkin jo helmikuussa ja päivän pituus muutama minuutti vaille 8 tuntia. Seuraava kuukausi onkin sitten jo ensimmäinen kevätkuukausi. Sitä odotellessa, mukavaa viikonloppua ja alkanutta helmikuuta!

Taas on kudottu

Pitkin vuotta tulee annettua itse tehtyjä neuleita lahjaksi. Pääasiassa sukkia. Vuosia sitten kävin pari kertaa myymässä neuleitani joulumarkkinoilla, mutta siihen se jäikin. Sukkakauppiaita oli pilvin pimein ja hintakilpailu kovaa. Joku pyysi sukistaan design-tuotteen hintaa ja joku taasen kauppasi alle lankojen hankintahinnan. Hinnoittelu on todella vaikeaa, sillä en haluaisi polkea käsintehdyn työn arvoa ja hintaa, mutta toisaalta käsityöt ovat minulle harrastus, jossa en ole mestari. Totesin, että markkinamyynnistä saa vain pahan mielen ja seisomisesta jalat kipeiksi.

Ystävällinen naapurini on jo useampana jouluna pyytänyt sukkiani työpaikalleen myytäväksi. Henkilökunta ostaa itselleen ja lahjoiksi. Anne jää vuodenvaihteessa eläkkeelle ja niin päättyy sukkieni matka tuntemattomien jalkojen lämmikkeeksi. Kutomista en aio lopettaa, mutta ehkä tahtia on vähän höllennettävä.

Pukinkonttiin kudoin mustasta ja kirsikan värisestä 7veikasta kääntövartiset Mariet, joiden ohje löytyy viimeisimmästä Novitan sukkalehdestä. Ylemmässä kuvassa on kolme sukkaa ja neljäs on vielä puikoilla. Piti kutoa vain yksi pari, mutta televisiota katsellessa toiseen tuli pidempi varsia. En tykkää purkamisesta ja niinpä kudoin kummallekin parin.

 

Tumppuja on tullut vähemmän kudottua. Niiden tekeminen on helppoa ja nopeaa, eikä lankaakaan tarvita yhtä paljon, kuin sukkiin. Jostain syystä tumppujan alulle saaminen on työläämpää.

Kahdet tumput tein 7veikasta. Toiset kirkkaanpunaiset ja toiset kirsikan väriset. Punaisten selkämykseen kudoin valepalmikkoa ja kirsikkaisten selkämyksen mallineuleen löysin Parhaat Villasukat -lehdestä.

Säännöllisin välein koitan, joko hermoni sietävät kirjoneuleiden kanssa askartelua. Kuvan mustat tumput valkoisin pilkuin ovat helpoimmasta päästä, eikä näistä tullut yhtään liian kireitä. Langanjuoksut ovat lyhyitä ja muistin jokaisen puikon jälkeen venyttää työtä. Saattaa olla, että kirjoneuleet saavat taas hetken odottaa löytämistään.

Kirkkaanpunaiset nilkkasukat kudoin Suuri Käsityökerho/Parhaat villasukat -lehdestä löytämälläni Jääruusut-mallilla. Kiva ja helppo malli, jolla sukat valmistuvat vikkelästi.

Yksinkertainen perussukka on varsinaista hermolepoa. Ei tarvitse katsella mallia eikä laskea silmukoita. Kunhan antaa puikkojen suihkia. Vähän vaihtelua keskisiniseen sävyyn tuli vaaleansinisestä jämälankanöttösestä lisätyillä raidoilla.

Syksyn lankatarjouksesta ostin useamman kerän mustaa sukkalankaa, sillä mustille sukille lähipiirissäni on käyttöä. Kun saman perheen kolmelle eri-ikäiselle ja sukupuoliselle piti tehdä mustat sukat jokaiselle, lisäsin toiseen kerrosrivinousu-mallisen varren.

Ja toiseen sukkaan kudoin ruttuvarren. Halutessaan perheenjäsenet voivat vaihtaa sukkia keskenään tunnistaen silti omansa. Kolmannet mustasävyiset sukat ovat tämän postauksen ensimmäiset kääntövartiset Marie-sukat.

Ruttuvarsisukkia kutoessani puikkojen väliset nurjat silmukat tuppaavat minulla venymään, jolloin rajakohdasta tulee ruma. Kokeilin erilaisia kikkoja, joista parhaaksi osoittautui neuleen kääntäminen nurin. Tällöin neulomissuunta vaihtuu, mutta se ei haittaa. Kudoin tarvittavan määrän kerroksia oikein, jonka jälkeen käänsin taas neuleen jatkaakseni toisella puolella oikeita kerroksia. Jälki on huomattavasti siistimpää.

Lahjasukat alkavat olla valmiina ja paketoitukin. Tilasin netistä tekoturkistupsuja, joten seuraavaksi olisi tarkoitus kutoa muutama pipo.

Auringonnousu 7.12.20

Parina aamuna auringonnousu on punannut taivaan ja vastapäisen pihan suorina seisovien mäntyjen rungot. Tätä postausta kirjoittaessani aurinko on laskemassa ja aionkin poistua tietokoneen ääreltä hienoja värejä ihailemaan.

Jokunen sukka putosi taas puikoilta

Puikot tarttuvat käsiini heti, kun illalla istun sohvalle. Ei sille näköjään voi mitään. Tällaisia kutomuksia on pudonnut puikoilta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta polvisukka, jossa mallineule muistuttaa kaaripitsiä, mutta ihan samanlainen se ei ole. Yhtä helppo kuitenkin. Aloituksen resorissa on 62 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta luku olisi mallineuleen vaatima seitsemällä jaollinen. En halunnut muuttaa mallineuleen silmukkamäärää, joten kavensin ylimääräiset silmukat nilkan resorissa. 2. ja 3. puikoille jätin 14 silmukkaa kumpaankin, jotta saatoin tehdä kuvion jalkapöydän päälle.

En tiedä, mistä ohjeen olen löytänyt. Minun keksimäni se ei ole. 

 

1 krs    6 o, 1 n

2 krs    4 o, 2 yhteen, lk, 4 n

3 krs    3 o, 2 yhteen, 1 o, lg, 1 n

4 krs    2 o, 2 yhteen, 2 o, lk

5 krs    1 o, 2 yhteen, 3 o, lk, 1 n

6 krs    2 yhteen, 4 o, lk, 1 n

7 krs    6 o, 1 n

8 krs    6 o, 1 n

jatka    2-6 kerroksia

Kirsikanpunaisen nilkkasukkaan käytin mallineuleena kerrosrivinousua. Toisena lankana on 7veikan punaharmaan sävyistä Raitaa. Kerrosrivinousun toteutin siten, että kudoin raitalangalla kolme kerrosta 3 o, 1 s kutomatta nostaen. Neljännellä kerroksella kudotaan perusvärillä kaikki oikein. Kärkiosiossa kudoin mallineuletta 2. ja 3. puikoilla.

Punaruskeasta 7veikasta kudoin kahdet sukat lapsille. Kärjen valkoiseen osioon ompelin viimeistelytöiden jälkeen mustalla langalla silmät ja nenän.

Idea tällaiseen eläinhahmoon löytyi jälleen kerran ohjeita ja kuvia netissä selatessani. Pyrin kirjaamaan omaan käyttöön ottamistani ohjeista lähteen ylös, mutta tälläkin kertaa ohitin kuvan sen enempää ajattelematta, enkä sitten myöhemmin sitä enää löytänyt.

Raitasukkia on kiva kutoa. Ne valmistuvat nopeasti, eikä niihin tarvitse mitään ohjetta. Kummatkin sukat on kudottu 7veikasta ja silmukoita on 12/puikko. Resorissa ja kantalapussa kudon lähes aina oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin jäljestä tulee napakampi ja kauniimpi.

Näissä raitasukissa lankoina on 7veikan peruspunainen ja raidallinen kausiväri Jouluaatto, jota löytyi kaupoista vuosi sitten. Resorina käytin viiden silmukan valepalmikkomallia.

Aronia

Ei pitäisi verrata omia tuotoksiaan toisten tekemiin. Silti pysähdyn välillä miettimään, kannattaisiko näistä sukkatalkoista mennä jotenkin eteenpäin ja kehittää omia taitojaan. Nämä ajatukset viriävät varsinkin silloin, kun käyn Auring*n ihanat -blogin Inkan toinen toistaan kauniimpia ja taidokkaampia neuleita ihailemassa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli ja minkä avulla voi halutessaan ilahduttaa myös muita.

Neuloosittaren raitaa

Raitasukkia lapsen kokoisina.

Sairastan vakavaa neuloosia. Tällä sairaudella on monia erilaisia ilmenemismuotoja. Myös sairauden vaikeusaste vaihtelee esimerkiksi vuorokauden aikojen ja vuodenaikojen välillä. Minulla neuloosia esiintyi ensimmäisen kerran alle kaksikymppisenä. Tauti pysyi vuosia hyvin hallinnassa ja sen tuloksena valmistui maltilliseen tahtiin villapaitoja, -takkeja, pipoja ja lapsille kaikkea tarpeellista ja lämmittävää. 

Neuloosi rauhoittui, kun löysin uuden käsityöalueen eli innostuin ompelemaan trikoosta ja kankaasta vaatteita, lähinnä lapsille, mutta jonkin verran myös itselleni. Ompelukoneella surraaminen väheni oleellisesti työelämän nielaistessa minut turhankin tehokkaasti. Vuonna 2000 innostuin opettelemaan ristipistotöiden tekemisen ja siinä humussa menikin pitkään.

42:n jämälankasukat

Kului vuosi toisensa perään, eikä neuloosi vaivannut minua laisinkaan. Kunnes loppuvuodesta 2014 lääkäri totesi sormissani alkavan nivelrikon ja kehotti etsimään jonkun nivelet liikkuvina pitävän harrastuksen. Lääkäristä kotiin tullessani näin lehdessä hauskan väriset villasukat ja ajattelin, että kutominen liikuttaa niveliä sopivasti. 

Kutominen on vähän kuin polkupyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, se pysyy päässä lopun elämän. Kantapään tekemiseen tämä vertaus ei taida ihan helposti sopia, sillä hetken sain pähkäillä löytääkseni oikeat sävelet kantapään onnistumiseen. Onneksi netti on täynnä hyviä vinkkejä, joiden avulla visaisimmatkin pähkinät aukeavat.

Polvisukat beigestä ja raidallisesta 7veikasta.

Siihen loppuvuoteen 2014 neuloosittomat päiväni taas loppuivat. Nivelrikko ei ole sen koommin sormia kiusannut, mutta vakava neuloosi sitäkin enemmän. Sohvalla en enää voi istua ilman kutimia. Vähintäänkin lankojen ja puikkojen pitää olla läheisyydessä ja sylissä jokin käsityökirja tai malleja ja ohjeita pullisteleva kansio. 

Säännöllisin välein päätän, ettei kaupasta tule kotiin ainuttakaan uutta lankavyyhtiä. Että ensin pitää kutoa kotivarastot vähiin ja jämälankakerät uusiksi sukiksi. Päätöksistä huolimatta kaupassa on vaikea ohittaa lankahyllyt. Oireisiin kuuluu säännöllinen lankauutuuksien ja tarjoushintojen tarkastaminen. Kun jopa lähikaupoissa on mukavasti lankaa tarjolla, käy viilipurkin hakureissu haasteelliseksi. Kohdallani ongelma on melkoinen, kun neuloosin lisäksi sairastan myös puutarhahöperyyttä. Pitää siis olla tuplasti valppaana kaupoilla asioidessa. Lankahyllyjen lisäksi on kierrettävä kaukaa myös siemenpussukat ja syyssipulit.

Nilkkasukat miehelle Polkasta ja beigestä 7veikasta.

Olen sairastanut neuloosia pian viisi vuotta. Tänä aikana on syntynyt vino pino sukkia, joitakin pipoja, huiveja, lapasia, vauvaneuleita kuin myös muuta pientä sähellystä. Välillä vilkuilen neuletakkien ja muiden isompien töiden ohjeita, mutta lämminverisenä minulla ei ole käyttöä paksummille neuleille.

Vaikka valtaosa seuraamistani blogeista on puutarhablogeja, kuuluu valikoimiini joitakin käsityöblogeja. Moni puutarhaihminen on myös käsityöihminen, joten taimien ja sipulien lomaan mahtuu kivoja neuleideoita. SatunTuulian blogista bongasin viime kuussa raitaneuleet, joista innostuin tehtailemaan itsekin raitasukkia. Joukkoon mahtuu myös viimeisen kuvan mustavalkoiset broken seed -sukat, joissa kädenjälki ei ole paras mahdollinen. Niinpä ne jäävätkin omaan käyttöön.

Varsi ja sukan päällinen Broken Seed, musta ja valkoinen 7veikka.

Neuloosi on siitä mukava sairaus, ettei se aiheuta kipua eikä pahaa mieltä. Sen vuoksi ei tarvitse juosta lääkärissä. Paitsi silloin, kun peukalon ojentajajänne on runsaasta neulomisesta, ikkunanpesusta ja lapion heiluttamisesta kiukustunut. Neuloosin tuloksena omat ja monet muut varpaat pysyvät lämpiminä. 

Sohvalla istuessa neuloosittaren puikot suihkivat tasaiseen tahtiin ja Ukkokulta saa rauhassa katsella haluamiaan kanavia telkusta. Toisen nivelet pysyvät liikkuvina ja toisen mieli tyynenä. Neuloositar ja ukkonsa ovat samassa tilassa sulassa sovussa. Arkista onnea parhaimmillaan.

Sukkia sulle, sukkia mulle...

Lankalaatikostani löytyi vajaa kerä 7veikan "Pääsiäinen" -kausilankaa. Yhdistin sen yksiväriseen keltaiseen ja näin syntyivät keväänkeltaiset nilkkasukat.

Keltaisen värin makuun päästyäni jatkoin niinikään vanhojen lankojen varastosta löydetystä kelta-harmaa -sävyisestä Raita-langasta ja yksivärisestä keltaisesta polvisukat kutomalla. Pirteät tuli.

7veikan turkoosi värisävy oli jonkun aikaa poissa myynnistä. Tai ehkä sitä netin kautta olisi saanut, mutta kaupoissa ei väriä ollut. Yhdistin turkoosin tarjouksesta ostamaani sinisävyiseen Polka-lankaan. Näin syntyi perussukat aikuiselle ja lapselle.

Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta olen aiemmin kutonut "Levottomat"-sukat vihreänä. Nyt käytin 7veikan kirsikkaa. Ohjeessa käytetään ohuempaa lankaa ja 2.5 puikkoja. Vaikka en erityisen tiukkaa kudokaan, olen huomannut käsialallani Laitisen ohjeita noudattamalla tulevan liian pienikokoisia neuleita. Siksi kudoin nämä sukat paksumpaa 7veikkaa ja 3.5 puikkoja käyttäen. Hyvät tuli.

Yksi mokakin näihin sukkiin jälleen tuli. Nimittäin mallineule tulee toteuttaa peilikuvana toiseen sukkaan. Unohdin kuitenkin toisen sukan kohdalla vaihtaa A-mallikaavion B-kaavioon niin varressa kuin kärjessäkin ja niin sukista tuli samanlaiset. Ei haittaa, ainakaan minua.

Samaisesta Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta nappasin "Ihanat" -sukkien takaosaan tulevan sydänkuvion. Ihanat-sukatkin olen tehnyt kirjan mallin mukaisesti aikaisemmin marjapuuron punaisina. Nyt pelkistin sukkia kutomalla sydänkuvion etuosaan. Muutenkin poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta. Mallikuvio on helppo, eikä jokaista riviä tarvinnut ohjeesta vilkuilla.

Lankana käytin 7veikan farkkusinistä 3.5 puikoilla, kuten väriä lukuunottamatta on alkuperäisessäkin ohjeessa. Sukista tuli omiin jalkoihin hivenen liian löysät, mutta esimerkiksi legginsien päälle vedettynä kyllä pysyvät polvissa. Todennäköisesti nämä sukat menevät kuitenkin eteenpäin.

Marjapuuron punaisesta Eerosta kudoin nilkkasukat palmikkokuviolla. Näiden sukkien valmistumista uhkasi melkoisesti auringonpaisteen ja lämmön lisääntyminen. Sisälle kun ei enää millään malta kovin aikaisin tulla, eikä siis jää aikaa sohvalla istuskelemiseen. Yhtään en valita, sillä mikäs sen hienompaa, kuin ulkoelämään siirtyminen. Sitähän tässä on koko talvi innolla odotettu.

Eräs ihminen kysyi minulta, eikö ole tylsää ilta toisensa jälkeen kutoa sukkia, kuvata niitä ja vielä esitellä blogissa muille. Ei ole laisinkaan tylsää. Ei kutominen, eikä niiden kuvaaminenkaan. Tylsempää minusta on istua kädet sylissä mitään tekemättä. Kuvaamisessa ja blogijulkaisussa taka-ajatuksena on koota itselleni kuvallinen muistio kutomisistani. Samalla joku toinen voi saada niistä vinkkejä itselleen, kuten minäkin saatan ammentaa toisten tekemisistä. 

Toinen ihminen taasen kysyi, miksi käytän aina 7veikkaa. Minusta 7veikan hinta-laatu -suhde on hyvä. Lisäksi langan hinnasta edes osa menee kotimaisen työn tukemiseen. Kolmantena plussana on näiden lankojen kattava saatavuus. Perusvärejä löytyy jopa oman kylän ruokakaupasta ja naapurikylän isommissa marketeissa on jo melkoiset valikoimat. Materiaalin hankinnan vaikeus tuppaa helposti tappamaan kivan harrastuksen. Siinä ehkä oleellisimmat syyt. Toki minä muitakin lankoja olen käyttänyt ja käytän vastaisuudessakin.

Kunhan kevät tästä etenee ja lämpenee, jää kutominen vähemmäksi. Silloin pihalla riittää tekemistä ja sisälle tultua puikkoja enemmän kutsuu suihku ja sänky.

Pari pipoa ja jämälankasukkia

Pitkään on pitänyt kutoa pipo, mutta enpä ole saanut aloitettua. Vihdoin kaivoin pyöröpuikot ja vuosi sitten alelaarista ostamani Novitan Rulla-langan esiin. Päätin kokeilla kukkajoustinta mallineuleena ja hyvinhän se pipoon sopii. Koska kukkajoustin tosiaankin joustaa hyvin, ei "kasvuvaran" vuoksi kannata laittaa ylimääräisiä silmukoita.

Toisen pipon tein Suvikumpu -blogista löytämälläni mallineuleella. Tämä mallineule on todella kaunis ja sopii niin sukkiin, tumppuihin kuin pipoihinkin. Lankana on 7veikan luonnonvalkoinen.

Naapurin syntymäpäiväsankarimiehelle kudoin nilkkasukat harmaasta 7veikasta ja vihreä-harmaasävyisestä Raggista. 

Jämälankaprojekti jatkuu. Jo keväällä inventoin lankavarastojani ja siirsin  kaikki pikkuruiset kerät omaan laatikkoonsa. Punnitsin kerät ja merkitsin painon kuhunkin kerään.
  
Joitakin sukkia olen kutonut siten, että toista sukkaa kudon saman kerän alkupäästä ja toista loppupäästä. Se on hitaampi keino, koska sukkaa on välillä vaihdettava nähdäkseen, kuinka paljon lankaa kumpaankin riittää. Mikäli siis haluaa sukista jotakuinkin identtiset. Jos taasen kutoo PeppiPitkätossu-sukkia, voi käyttää kunkin kerän yhteen sukkaan ja unohtaa värien sointuvuus.

Tällä kertaa tein niin, että jaoin kerät kahteen mahdollisimman saman painoiseen osaan. Näin sukat voisi kutoa yksi kerrallaan valmiiksi, mutta silti olen kutonut kumpaakin vuorollaan. Isompia jämälankakeriä alkaa olla sen verran vähän, että sukan edetessä ja yhden kerän loppuessa on pohdittava, millä värillä sukkaa jatkaa.

Jämälangoista valmistuu iloisia sukkia ja lapasia sukulaislapsille. Välillä joutuu pähkäilemään kerien riittävyyden ja värien sointuvuuden kanssa. Aika usein yllättyy, miten pitkän pätkän pienestä kerästä kutoo. Jonkun sukkaparin kohdalla voisi laittaa sukkaan käytetyt grammamäärät ylös.

Hassua, että langan uhkaavasti vähetessä, kiristän kutomisen tahtia. Ikäänkuin nopeasti kutominen saisi langan paremmin riittämään. 

Vanhoja lankavarastoja tutkiessa löytyy kivoja yllätyksiä, kuten näiden sukkien ruskeasävyinen viidakkolanka. Harmi, ettei sitä enää valmisteta. Lapset tykkäsivät viidakkolangasta valmistetuista sukista, joihin kirjoin silmiä ja viiksiä.

Tämän päivän lapset eivät taida paljon villatumppuja käyttää. Kurarukkasten alla ne ovat kuitenkin kevään hiekkalaatikkoleikeissä sopivat lämmittimet. Lasten neuleiden mitoitus tuottaa jonkin verran pään vaivaa, kun pikkuisia sukkia ja tumppuja niin harvoin nykyisin teen. Hyviä kokotaulukoita löytyy onneksi netistä.

Mikäli haluaa hyödyntää jämälankakerät mahdollisimman tarkkaan, on luovuttava symmetriasta ja identtisyydestä. Varsinkin erilaisista raitalangoista on vaikea saada kumpaankin sukkaan vastaavat kerrokset. Yritän sitoa sukat toisiinsa sopiviksi kutomalla vaikkapa varren resorin ja kantapään samalla värillä.

Vihreäsävyisiä lankoja minulla näyttää olevan vähän. Ylipäätään pienten kerien vähetessä värien sommittelu käy yhä vaikeammaksi. Lasten sukissa saa minusta olla iloisia raitoja ja leikkisyyttä. Mielessä käväisi ajatus tehdä kuhunkin sukkapariin jokin tarina, jota seuraten sukkien saaja voisi katsella niiden raitoja. Hmmm...kiva idea, mahtaako toteutua?

Olohuoneen pöytä on välillä sikinsokin lankakeristä, kun etsin sopivan kokoisia eriä ja sommittelen yhteensopivia värejä. Muutaman hallitusti suunnitellun sukan ja tumpun ehkä vielä jämälangoista saan, mutta lopuista tulee sitten räsymattovirityksiä. Ellen sitä ennen kyllästy jämälankaprojektiin ja siirry jälleen uunituoreiden kerien aloituksiin.

Kutomisessa on paljon samaa, kuin puutarhatöissä. Tehtävään uppoaa ja muu maailma sulkeutuu jonnekin etäälle. Palkitsevaa nähdä osaavansa ja oppivansa uutta. Rauhoittavaa mielen terapiaa.