Kimalaiset heränneet

 
Lämpö ja aurinko on herättänyt  myös erilaisia pörriäisiä. Kimalaisia lentää kukasta kukkaan. Krookukset ovat suosittuja. Tämä kaveri ei osannut heti päättää, mikä olisi paras laskeutumispaikka. Lopulta se kävi kaikki kukat kertaalleen läpi. Osan toisenkin kerran.

Viime vuonna blogeissa keskusteltiin, kuinka pörriäiset tykkäävät enemmän sinisistä krookuksista. Minulla on paljon myös keltaisia krookuksia. Jos vain muistan ja ehdin, aion tarkkailla värien suosiota.

Leppäkerttujakin näkyy jo siellä täällä mönkimässä. Vaikka ovia ja ikkunoita ei vielä suuressa määrin pidetä talossa auki, myös lattioilla vipeltää silloin tällöin hämähäkkejä. En kärsi araknofobiasta (hämähäkkien pelko), mutta silti saisivat pysytellä mieluummin ulkosalla.

Vasenrinteessä on jo kivasti väriä ja vasta krookukset ja irikset kukkivat. Muutama kirjokevättähti ja idänsinililja on jo avannut nuppunsa. Pian koko rinne on täynnä niiden sinisiä kukkia. Hyasintitkin ovat hyvässä kasvussa.

Kurgaanissa hallitsevat kevätkurjenmiekat. Näkymättömiin jää kuvan oikealla puolella kasvavat Clairettet. Taustallakin pilkottaa hieman alemman kuvan Rejoicet.

Iris ret. 'Rejoice'

Istuttaessani syyssipuleita ja kasveja, yritän kirjata kasviluetteloon kasvien sijainnin mahdollisimman tarkasti. Toisinaan laitan istutettaville nimilaputkin, mutta eivät ne välttämättä vuosikausia paikoillaan pysy. Kuvia nimetessäni joudun seikkailemaan netissä, jotta nimet osuisivat kullekin kasville oikein. Usein kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta ja vain pieni yksityiskohta erottaa ne toisistaan.

Iris ret. 'Pauline'   - Pahoittelut huonosta kuvasta.

Rejoice ja Pauline ovat pääväriltään aika samanlaisia. Terälehden kärjissä Paulinella ei ole keltaista. Ja onhan tuo kuviokin erilainen. Nyt huomaan myös terälehtien kärkien erilaisen muodon.

Enkä yhtään loukkaannu, vaikka joku korjaa virheitäni. Tykkään tietää kasvieni nimet, mutta erehdykset eivät niiden kauneutta himmennä. On täysin mahdollista, että olen sekoittanut nämäkin kaksi iristä totaalisesti.

Nämä Vasenrinteen krookusten viereen nousevat irikset olen istuttanut Harmony-nimisinä syksyllä 2019. Sittemmin nälkä on kasvanut syödessä eli tänä päivänä haluan yhä uusia ja erilaisia iriksiä. Vanhojen lisäksi. En harrasta oikeastaan minkään keräilyä, mutta kasvien suhteen joudun tekemään poikkeuksen. Yhden kasviryhmän löytäessäni, herää nopeasti halu istuttaa muitakin ryhmään kuuluvia. Kunnes löytyy jokin uusi kiinnostava kasvikohde.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Pikkuisia karvakavereita on alkanut nousta mullasta. Tarhakylmänkukat kuuluvat suosikkeihini. Olen siis iloinen jokaisen heräämisestä. Pikkupuutarhassa ei vielä maanantaina näkynyt eloa pulsatilloissa. Seuraavalla kierroksella voivat jo hyvinkin olla hereillä.

Syreenipenkin tulppaanit.

Syreenipenkin muutosta lopputalven kohmeisesta värittömyydestä päivä päivältä vihertyvään ja värittyvään kukkamereen on joka vuosi yhtä kiva seurata. Ennen tulppaanien kukkimista kaikki kolot täyttyvät sinisillä scilloilla. Vielä ei  kannata multaa rapsuttaa siinä toivossa, että löytäisi pionien punaisia piippoja. Sekin päivä koittaa ajallaan.

Chionodoxa siehei - Kirjokevättähti

Ensimmäiset kirjokevättähdet ovat avautuneet. Pian niitä on kaikkialla. Jopa kulkuväylien kivituhkasta näitä nousee. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ne häiritsisivät minua. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Aiemmin kutsuin sekä kirjokevättähtiä että idänsinililjoja scilloiksi. Sitten minua valistettiin ja neuvottiin tunnistamisessa, että idänsinililjan kukka nuokkuu alaspäin ja kirjokevättähti taasen katselee suoraan kohti taivasta. Meillä ne kukkivat sikinsokin toistensa kanssa. Äkkipäätä katsoen näyttävät yhtenäiseltä scillamereltä. Ennen omaa pihaa ihastelin vanhoissa puutarhoissa aaltoilevaa sinistä merta. Unelmoin joskus saavani sellaisen. Toive on toteutunut. Sinisiä kukkia on keväisin pihassani kaikkialla.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Tsinniat on kylvetty. Niiden itämistä odotellessa nautiskelen sipulikukkien ihastelusta.

Nukkukaa vielä vähän aikaa

 Viime päivinä kameran kierrättäminen pihalla on jäänyt vähiin. Lumen vähenemistä ja jänisten kikkareiden lisääntymistä ei viitsi loputtomiin ikuistaa. Ulkoilu sen sijaan on taas mielekkäämpää, kun ei tarvitse kaiken aikaa pelätä kaatumista. Pienemmätkin tiet alkavat olla enimmäkseen sulia. 

Kirjastoon kävellessäni tuijotin ahkerasti pientareita, kunnes tajusin, ettei vielä kannata odottaa sen enempää leskenlehtiä kuin sinivuokkojakaan. Ihmeitä toki tapahtuu, mutta eiköhän tässä vielä tiukasti talvea eletä.

Routatilanne 28.1.2025

Aurinko ei ole kovin usein ilmaantunut näkyviin. Silloin kun se paistaa, mieleen nousee ikivihreiden suojaus. Harvemmin sitä on tarvinnut tammikuussa miettiä, mutta tällaisena lumettomana talvena syytä saattaa olla.

Meillä ei routaa ole, eikä puiden ja pensaiden alustoilla luntakaan. Näin ollen tuijat ja alppiruusut eivät tarvitse suojausta. Kasvien juuret saavat kosteutta maasta. Tilanne voi toki vielä muuttua moneenkin kertaan. Helmikuun alkupäiville on luvassa muutama pakkasaste. Sen jälkeisestä ajasta ei ole toistaiseksi tietoa.

Jos siis maa on jäässä, vaikka lunta ei olisikaan, on varjostus tarpeen. Oman alueesi routatilanteen voit tarkastaa osoitteessa vesi.fi.

Iris ret. 'Katharine Hodgkin

Parin päivän takaisella puutarhakierroksella löysin kevätkurjenmiekkojen piippoja Oikearinteestä. Jänikset ovat käyneet napsimassa kuvassa vasemmalla kasvavia maanpeiteruusu Fairyjä ja jättäneet kiitokseksi palluraisia kikkaroitaan. 

Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle verkon.

Kriikunan tyvellä kasvavat krookukset ovat olleet näkyvissä jo useamman viikon. Ne suojasin verkolla heti piipot nähtyäni. Välillä piipot verkkoineen ovat peittyneet lumeen. Nyt ne ovat taas näkyvissä.

Samaisen kriikunan toisellakin puolella heränneet krookukset ovat saaneet suojakseen vanhan lankakorin.

Huvitus-omenan alla kasvaa enimmäkseen scilloja, helmililjoja, kirjopikarililjoja ja lumikelloja. Viimeiset eivät ole vielä näkyvissä. Hyvä niin, sillä helmililjojen lehtiä on lyhennetty ahkerasti. Täytynee kaivaa kellarista pienetkin verkonjämät ja viedä ne jo ennakkoon ompun alle suojaamaan mahdollisesti herääviä lumikelloja.

Sammal kotikiven päällä

Niin paljon kuin keväästä pidänkin, se ei näillä leveyksillä vielä tammikuussa eikä helmikuussakaan tule. Siksi toivon sipulikukkien jatkavan untaan mullan alla. Siellä ne ovat paremmassa turvassa kylmyydeltä ja nälkäisiltä talttahampailta. Ja peuroilta, jotka ovat nekin käyneet kakkaamassa alapihallemme.

Koska kukkii? -haaste

Paju kukkii

 
Sain Koska kukkii? -haasteen sekä Tutkimusmetsän puutarha -blogista että Vaaleanvihreää -blogista. Haasteen on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna.  

Kiitos haastajille ja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle mielenkiintoisesta ideasta!

Joka kevät piippojen ilmestymistä tulee vahdittua intensiivisesti. Tänä vuonna varmasti tavallista enemmän lumisen talven ja hitaasti etenevän kevään vuoksi. Moni sipulikasvi oli vuosi sitten tähän aikaan täydessä kukassa, nyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta umpihangessa. 

Olen surkea ennustaja. Nyt on arvaus kaivettava syvältä aivopoimujen sokkeloista. Kukaan ei minua tai sinua kivitä, vaikka arvaus menisi pieleen. Parhaimmillaan kasvit yltyvät kukkimaan ennustettua aiemmin.

Crocus Fuscotinctus alapihan kriikunan alla 13.4.2022

 
Heti ensikättelyssä karsin haasteen ulkopuolelle lumikellot, jotka ovat jo kukassa omenapuun alla. On niitä muuallakin puutarhassani, mutta jätetään suosiolla laji pois. Samoin crocus Fuscotinctus jääköön kisan ulkopuolelle, koska se on kriikunan alla jo pitkällä ja pikkupuutarhassa yksi jo availee nuppuaankin. 

Crocus Fuscotinctus 13.4.2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä

 
Jouluruusuissa saattaa olla jo syksyllä ilmestyneitä nuppuja, joten heitäkään ei nyt kelpuuta kisaan. Ei, vaikka niistäkin useimmat ovat joko lumen peittämiä tai talven ankarasti kurittamia.

Jouluruusu 21.4.2021.

Kevään ja kesän 2021 jouluruusujen kukinta oli runsasta, pitkäikäistä ja niin kaunista. Saapa nähdä, millaista on tämän vuoden kukinta. En aseta heille liian suuria paineita. Iloitsen siitäkin, että ovat hengissä.

Alapihan Ovaalipenkin talven kurittama jouluruusu on hengissä, hurraa! (Kuva 13.4.2022).

Kuka sitten pääsee arvauskisaan? Viime kevään kukkakuvia olisi kovin mukava laittaa vaikka tämä postaus pullolleen. Pidetään maltti mielessä eli tässä ehdokkaat:

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 6.5.2022
Eranthis cilicica - Talventähti 1.5.2022
Fritillaria imp. Rubra' - Keisarinpikarililja 20.5.2022
Iris retigulata "Katharine Hodgkin" 28.4.2022

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 28.4.2021

 
Suikeroesikko on nopea käänteisään. Sään lämmetessä sen lehtisykeröt ilmestyvät huomaamatta mullan pintaan ja nuput seuraavat pian perässä.

...ja samainen Wanda 10.5.2021

Olipas hyödyllistä kaivaa tämäkin kuva esille, sillä nyt huomaan, että tästä voisi siirtää alkuja muihinkin paikkoihin. Kunpa muistaisin asian sen ollessa ajankohtainen.

Suikeroesikko asustaa leikkimökistä oikealle, toistaiseksi jäisen lumen alla (kuva 13.4.22).

Muutaman päivän aurinkoiset plussakelit ovat pehmentäneet lunta ja jäätä. Vielä on paikkoja, joissa rautalapion iskulla ei ole mitään vaikutusta. Pala palalta jään osuus vähenee. Torstain koko päivän kestänyt sade edistää jään sulamista merkittävästi.

Eranthis cilicia - Talventähti syysomenapuun alla 31.3.2021.

Vuosi sitten talventähti laittoi parastaan. Se kukki runsaana ja kauniina ja pitkään. Olen systemaattisesti joka syksy lisännyt pikkusipuleiden istuttamista. Ne jaksavat ponnistaa ensimmäisten joukossa itsensä mullan pinnalle. Ne myös runsastuvat itsestäänkin mukavasti.

Talventähtien yksi paikka on lumikärhön takana pilkottavan omenapuun alla (kuva 13.4.22)

Parhaiten talventähti on viihtynyt kahdessa paikassa. Yläpihalla, sisäänkäynnin vastapäisessä Bermudassa pikkuaurinkoja on jo kivasti. Alapihalla, syysomenan alla on toinen keskittymä, jossa talventähti tykkää asua.

Jaha, tämäkin kuva herättää toimenpideajatuksia. Viime vuonna leikkasin jonkin verran lumikärhöä. Se vihertyy myös vanhoista versoista. Leikkasin kuitenkin sen verran maltillisesti, että alle jäi turhan paljon kuivuneita oksia. Moni kommentoi leikanneensa lumikärhöä alppikärhöjen tapaan eli aika matalalta. Aion nyt toimia samoin nuorentaakseni kasvustoa. Lumikärhön kasvuvoima on runsasta ja nopeaa. Äkkiä se kiipeää yläilmoihin.

Järkevintä on käydä suorittamassa lumikärhön leikkaus nyt, kun sen alla on vielä lunta. Eipä tarvitse jatkuvasti varoa, mihin astuu. Laitan lankun ylittämään sulan kohdan, jotta mahdolliset piipot eivät kärsi.

Keisarinpikarililja nupulla 1.5.2021

En löytänyt muistiinpanoistani tietoa, lannoitinko, milloin ja miten keisarinpikarililjojani? Lannoittamisen pitäisi parantaa kukkimista. Aikoinaan istutin  keltaisia keisarinpikarililjoja. Ilo niistä jäi yhteen ainokaiseen kevääseen. Nousevat yhä uskollisesti joka kevät, vaan eivät kuki. Paitsi yllättäen viime keväänä. Annoin niille edellisenä syksynä hevonkakkaa. Siinäkö kukinnan salaisuus?

Keisarinpikarililjan nuput valmiina levähtämään auki 14.5.2021

Punainen Rubra on kukkinut istuttamisvuodesta 2017 lähtien joka vuosi. Todennäköisesti istutuspaikallakin on merkitystä, mutta olen heitä myös lahjonut hevonkakalla.

Keisarinpikarililjat lepäävät parhaillaan jääkannen alla tuijista vähän käytälle päin (kuva 13.4.22)

Kävin kuva-arkistojani läpi useammalta edelliseltä keväältä. Lähivuosista kevät 2018 vastaa hitaudessaan ehkä eniten tätä meneillään olevaa. Ei kuitenkaan näin jäistä ja lumista ollut silloinkaan. Muutama vuosi taaksepäin eli keväinä 2012 ja 2013 pihallamme on ollut huomattavasti lumisempaa tässä vaiheessa. 

Vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä ennen vuotta 2018 tonttiamme reunusti kahdelta sivulta sankka metsikkö. Se varjosti  ja viilensi pihaa voimakkaasti. Nyt päivä paistaa täydeltä taivaalta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Toki tuuleekin enemmän, mutta tuulella on myös haihduttava ja kuivattava vaikutus.

Katharine Hodgkinit alapihan Kurgaanissa 12.4.2021.

Muitakin kevätkurjenmiekkoja puutarhastani löytyy. Osa niistä nousi viime keväänä Katharinea aiemmin. Valitsin seurannan kohteeksi Katharinen, koska se on pitkäaikaisin kevätkurjenmiekkani ja sen asuinpaikka, Kurgaani muita korkeampana penkkinä on säästynyt massiiviselta jääkannelta.

Kurgaani on oikealla näkyvä pyöreä kohopenkki, josta vasta laki on paljastunut (kuva 13.4.22).

Haasteen myötä on jälleen yksi mielenkiintoinen seurattava lisää. Tein taulukon, johon kirjaan valitsemistani kasveista päivämääriä, jolloin ne osoittavat heräämisen merkkejä.

Haaste aiheuttaa lisäksi tarvetta tarkentaa tallennettavien kuvien nimeämistä. Helpottaa etsimistä, mitä tarkemmin olen kuvia tallentanut. Myös kansioita voisi luoda yksilöllisemmin. Jo jonkun aikaa olen merkinnyt ainakin joihinkin kukkakuviin päivämäärän ja nimen lisäksi sijaintipaikan. Samaa kasviahan on usein monessa paikassa, joissa olosuhteet eivät kuitenkaan ole samanlaiset. 

Leskenlehtiä kirjastoreissulla 13.4.2022

Haastan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Kukkia & Haaveita

Raparperi on aina kevätvirkku, kuva 13.4.2022.

 

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Innokasta piipposeurantaa meille kaikille!

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne. Pipo päähän ja räntäsateeseen multasäkkejä kärräämään. Näin tuumin lauantaiaamuna ikkunasta ulos katsoessani. Jos istun sohvannurkkaan aurinkoisia päiviä odottamaan, työt vain kasaantuvat ja mieli menee mutkalle. 

Kolmen asteen viileydessä ei ehtinyt hiki päästä valua siirtäessäni alapihalle 24 multasäkkiä ja kellariin neljä. Takki ja hanskat kyllä kastuivat räntärättien osuessa säkkien ja kottikärryjen lisäksi ihmispoloiseen. 

Yhdessä säkissä oli reikä, joka toimi pontimena mullan kauhomiseksi ämpäriin. Sekaan laitoin hevosenkakkarakeita ja seosta ripottelin keisarinpikarililjojen tyville. Taivaalta satava kosteus toivon mukaan auttaa lannoitteen imeytymisessä maahan ja sipulin käyttöön. Viime päivinä on blogeissa ollut puhetta keisarinpikarililjojen tulevien vuosien kukinnan takaamisesta, johon auttaa lannoitus juuri nyt. Kerrankin olen ajan hermolla.

Kärräämisen päätteeksi ladoin jäljelle jääneet 36 säkkiä nätisti varaparkkipaikan laittaan. Sitten siirryinkin kellariin kuskaamieni multasäkkien ja perjantaina postista hakemani kasvilähetyksen pariin. Radio auki, kuivat hanskat käteen, tyhjiä purkkeja pöydälle ja niin siirtyivät juurakoina saapuneet kasvit multaan.

Osa tilaamistani kasveista oli  valmiiksi purkkeihin istutettuina ja hyvässä kasvussa. Niille annoin vettä. Lopuksi vein kaikki kasvihuoneeseen odottamaan sijoittumista puutarhaan. 

Punakärsämö Cerise Queenia oli pussissa turvemullan seassa viisi kappaletta. Kaikki näyttivät tällaisilta "lankasyheröiltä". Vaaleissa versoissa oli kärjissä jo viherrystä. Olisihan nämä voinut jo maahankin istuttaa, mutta katsoin paremmaksi purkittaa keräämään itseensä kokoa ja näköä.

Retiisit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Lämmittämättömässä kasvarissa on mittarin mukaan ollut alhaisimmillaan -1.6 astetta. Hyvin siellä jo aiemmin viedyt perennaruukut pärjäävät. Myös tuoksuherne on latvomisen jälkeen jatkanut taivaiden tavoittelemista.

17.4. kylvin kokeeksi sekä retiisejä että ruusukaalia. Keskiviikkona molemmat olivat nousseet pintaan. Muutakin olisi ollut kiva kylvää, mutta alkaa olla astioista ja tilasta pulaa. Pitänee odottaa lämpimämpiä kelejä, jotta saa perennat  maahan ja pääsee aloittamaan lavakauluksiin kylvämisen.

Ruusukaalit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Hyviä hyötyviljelyyn liittyviä vinkkejä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa ja seurattavaa löytyy Hyötytarhuri -blogista. Sieltä sain itsekin intoa kokeilla kylvöjä kylmään kasvariin. Idean toimeksipanoa vahvisti muiden ko. blogissa vierailleiden onnistumiset. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi onnistumisestaan ruusukaalin kanssa. Tykkään ruusukaalista, niin mikäpä on sitäkin kokeillessa.

Liatris spicata - Punatähkä

Liiteristä ostetut punatähkät ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussissa oli 20 punaista ja valkoista punatähkää, jotka istutin kunkin omaan purkkiinsa. Yhtään en tiedä, mikä niistä on punainen, mikä valkoinen. Useimmissa ruukuissa kasvu on kuvassa näkyvän kaltaista. Räntäkelien loppumista odotellessa on aikaa miettiä, mihin nämäkin heräteostot istutan.

Tete-nasissit

Pääsiäiseksi kotiin ostetut tetenarsissit kannattaa ehdottomasti istuttaa myöhemmin jatkamaan elämäänsä puutarhassa. Useammasta paikasta nousee kivoja pikkuisten narsissien ryhmiä. Niiden kellastuvat lehdet jäävät aikanaan kukinnan päätyttyä kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden sekaan. 

Kävi mielessä, että voisin yhden purkillisen tetejä viedä äidin haudalle. Istutan sen verran sivuun, ettei seurakunnan puutarhuri kesäkukkia laittaessaan kaiva sipuleita ylös.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pionitkin ovat jo aloittaneet punastelevien teinien esiinmarssin. Kuolanpioni on aina ensimmäisten joukossa. Viime toukokuussa istutetusta amurinpionista ei sen sijaan näy eikä kuulu pihaustakaan. Ei punaista eikä minkään muunkaan väristä. Harmi, jos sen olen menettänyt.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charm puskee itseään ylös kuin mikäkin kehonrakentaja konsanaan. Mitä lie steroideja on suoniinsa imenyt, kun on heti kevään korvalla noin uhkeana. Ehkä hän on höristänyt korviaan kehuessani hänen kauneuttaan. Kiittää nyt voimallisella kasvulla kehuista. Samoin tekee hänen kaverinsa kuvasta oikealle.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoista pidän hyvin paljon. Ne ilmaantuvat näkösälle aivan varkain. Krookusten ja scillojen jo kukkiessa pikarililjat ovat usein vielä ruohomaisia varsia, joista ei uskoisi kauniita kukkia kehittyvän. Pian ne vahvistuvat ja äkkiä niissä voi nähdä jo nuppujakin. Hetken vielä saan odottaa nuppujen avautumista. En vain jaksa lakata ihmettelemästä ja ihastelemasta kirjopikarililjan ruutukuvion kauneutta. Miten taitava luontoäiti onkaan.

Astilbe arendsii - Jaloangervo

Ensikohtaamiset kasvien kanssa keväisin on sekä jännittävää että kaikkea kaunista täynnä. Saatan vuosi toisensa perään toistaa itseäni, mutta esimerkiksi jaloangervot karvaisine olemuksineen ovat niin suloisia. Olemme tottuneet huudahtelemaan ihastuksesta heinäkuisia pionikuningattaria katsellessamme. Mullasta mönkivät kasvit ansaitsevat yhtä paljon katseita ja kätten taputuksia.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Elämässään voi kokea monenlaisia epäonnistumisia. Kerta toisensa jälkeen. Ilman muuta näin voi käydä myös kasvien kanssa ja käykin. Yksi onnistuminen saattaa kuitenkin viedä unholaan kokonaisen menetysten sarjan, sillä niin valtavasti hyvää mieltä tuottaa esimerkiksi jonkun kasvin selviäminen talven yli.

Esikot eivät liene niitä vaikeimpia kasvatettavia. Jonkun verran olen niitä vuosien aikana istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Luultavasti en ole riittävästi perehtynyt esikkojen sielunmaisemaan. Viime keväänä istutettujen etelänkevätesikkojen näkeminen nuppuisina ilta-auringossa tuntuu kultapalkintona vatsanpohjassa saakka.

Primula rosea - Himalajanesikko

Etelänkevätesikkoja onnellisena katsellessani huomasin niistä vähän kauempana jotain pinkinpunaista. Olin ihan kokonaan unohtanut istuttaneeni Pikkupuutarhaan myös himalajanesikkoa. Jos olisi ollut tilaa ilosta tanssahdella, olisin sen tehnyt. Pakko oli varoa tallaamasta esikkoja ja muita mullasta nousevia. Päivittäiseen puutarhakierrokseen tuli oitis uusi mutka, sillä esikkonuppujen avautumista on seurattava silmä tarkkana.

Vaahteravauvat

Meneillään on vaahteravauvojen kitkentäpäivät. Ja niitähän riittää. Ovat ihan uskomattoman ovelia yrittäessään piiloutua mm. kevätkaihonkukkien sekaan. Tai minkä tahansa lähellä olevan kasvin lomaan. Saattavat myös nousta ruskeanharmaa vaahteranenä otsallaan, jolloin vähitellen auki kiertyvän vihreän lehden havaitseminen on vaikeaa. Kunpa moni muu kasvi itäisi ja kasvaisi yhtä vikkelällä vauhdilla. Iltakierroksella olen mielestäni kitkenyt kaikki esillä olevat vaahteravauvat. Vaan annas olla, kun aamulla menen ulos. Ihan yhtä paljon, ellei enemmän, saan taas kitkeä.

Vaahteravauvat istuvat kylväytymispaikallaan todella tiukasti. Saa olla tarkkana, että kasvi nousee ylös juurineen. Nyt niiden kitkeminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta lehtiosuuden kasvaessa saa jo kaksin käsin nyhtää vaahteran irti saadakseen.

Scilla siberica - Idänsinililja

Aurinkoisten päivien jälkeen scillat ovat vetäytyneet suppuun. Viileys ei suinkaan ole pelkästään huono aika, sillä ainakin se pidentää sipulikukkien kukkimisaikaa. Puutarhassa voi myös hyödyntää koleuden keskittymällä välttämättömiin töihin, kun houkuttelevien katseltavien ympärillä ei tarkene alinomaa pyöriä. Ehtii sitä kahvimukin kanssa kierrellä myöhemminkin, toivottavasti!