Tulppaaniaika alkoi

Tulipa Sun Lover

 

Useita päiviä kestänyt lämpö ja aurinko herättivät tulppaanit kukkaan. Ehdin jo hätäillä, tuleeko tulppaanien kukinnasta ennätysnopea. Maanantaipäivä päättyi kuitenkin muutamaan kunnon sadekuuroon ja tiistaikin jatkui pilvisenä ja sateisena. Tulppaanit sulkivat terälehtensä odottamaan päiviä valoisampia.

Tulipa Sun Lover

Viime syksynä istutin aika vähän tulppaaneita. Erikoisemmat lajit taantuvat ja innokkaimmat nousijat menevät peurojen suihin. Ihmeellisesti joitakin vuosia sitten istutettuja tulppaaneita nousee yhden tai useamman kappaleen voimalla. Joku viime keväänä herännyt ei ehkä nyt jaksakaan nousta, mutta moni muu korjaa senkin puutteen.

Kuvan Sun Lover on mahtipontinen pröystäilijä. Se ei osaa päättää, ollako tulppaani vai ruusu vai ruusutulppaani.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaaneja olen istuttanut vähän sinne sun tänne nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten. Muuten ovat kotiutuneet kivasti, kunhan peurat jättäisivät ne rauhaan. Tänä keväänä kukinta on vähäistä juuri siksi, koska nuput olivat jo pitkällä peurojen vierailun aikaan. Metsätulppaanit ovat hyvin viehättäviä siroine varsineen.

Bermudan sisäänkäynnin sivulle en ole muutamaan vuoteen istuttanut yhtään tulppaania. Siihen nähden tämän kevään kukinta on suorastaan yltäkylläistä. Näistä vain osa kukki viime keväänä. Missä mahtoivat luurata?

Tulipa Darwin Pink Impression

Olopihan Syreenipenkkiin olen parin vuoden aikana istuttanut Darwin-tulppaaneita. Niitäkin peura verotti tänä keväänä ankarasti, joten kukinta jää nyt vähemmälle.

Tulipa Darwin Mystic van Eijk

Siirsin viime kesänä kaksi mustaherukkapensasta muiden marjapensaiden kanssa samalle istutusalueelle. Näin pensaiden talon puoleiselle sivulle jää sopivasti tilaa vaikkapa tulppaaneille, joita istutinkin syksyllä useita. Mystic van Eijk on hurmaavan näköinen.

Tulipa Darwin Mystic van Eijk

Tulppaanit ovat parhaimmillaan isoina ryhminä. Näitä istutin samaan paikkaan kerralla 20 sipulia, joista jokainen nousi. Syksyllä saattaa olla vaikea löytää riittävän suurta tilaa isommalle määrälle sipuleita. Ainakin minua surettaa kaivella perennojen juurten läheisyydessä peläten koko ajan vahingoittavani jotain tärkeää. Meillä ei ole vapaana kuohkealla mullalla varustettua aluetta pelkästään syyssipulien istutusta varten. Aina ne sipulit on koetettava tunkea olemassa olevien kasvien väleihin.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Mystic van Eijkin vasemmalle puolelle laitoin Blushing Apeldoornia, johon ihastuin edellisenä vuotena. Jospa sadesään jälkeen tulisi aurinkoinen hetki, jolloin saisin kuvattua oranssinkeltaiset tulppaanit valon siivilöityessä niiden terälehtien läpi.

Tulipa Carnaval de Nice

Carnaval de Nicea istutin Vasenrinteeseen syksyllä 2020. Vuosi sitten kymmenestä nousi enää yksi. Tänä vuonna peräti kolme.

Tulipa Exotic Empereor

Valkoinen Exotic Emperor on kaunis ja varsin kestävä tulppaani. Niitä olen istuttanut moneen paikkaan. Nämä syksyllä 2019 istutetut Emperorit viihtyvät alapihan Tuurenpihlajan ja ruskaheisiangervon vierellä. Noustessaan ne saavat riittävästi valoa, kun puun ja pensaan lehdet ovat vielä pienet. Toisaalta varjoa on sen verran, ettei paahtavin aurinko vie kukintaa ohi liian nopeasti.

Tähän olen  istuttanut pussillisen Persian Pearlia, mutta mukana on jotain muutakin pikkutulppaania. Ei kuitenkaan esimerkiksi Little Beautya, sillä kirkkaanpunaisen tulppaanin sisus on keltainen. Little Beautylla se on sininen tai sinivalkoinen. Ei hajuakaan, mikä tuo toinen tulppaani voisi olla.

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

Persian Pearl on minusta kauneimpia pienikokoisia tulppaaneita. Erityisen paljon pidän siitä nuppuvaiheessa. Näitä olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia. Vanhemmista istutuksista nousee keväisin pari kolme, kuten tässäkin kuvassa. Sopivat hyvin scillojen kaveriksi.

Narcissus poeticus Actaea - Valkonarsissi

Monia tulppaaneja on vielä nupulla, joten niiden juhlat eivät suinkaan ole ohi. Kunhan sade lakkaa ja aurinko palaa, pääsen taas kierrokselle tekemään tilannekartoitusta.

Uusia tulppaaneja odotellessa on syytä ihastella myös narsisseja. Niiden kanssa en oikein pärjää. Tai sitten en vain osaa istuttaa niitä oikeanlaisiin paikkoihin. Actaea kuuluu lempinarskuihini. Kriikunapenkissä sillä on seuranaan Flower Record.

Narcissus x incomparabilis  Flower Record - Tähtinarsissi

Flower Recordissa on voimakkaamman oranssi tai lähes punainen raita tuossa "kruunun" reunassa, mutta ehkä istutuspaikan valo-olosuhteilla on merkitystä. Joka tapauksessa pidän tästäkin hyvin paljon.

Nämä oranssitorviset olen siirtänyt toissakeväänä pääsiäisasetelmasta pihamultaan. Näiden kuvaaminen on vähän hankalaa, kun etupuolelle päästäkseen on tallottava muita kasveja. Eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohden, vaikka koitin heitä varovaisesti houkutella.

Monien tulppaanien ja narsissien nimet menevät minulta sekaisin. Kirjaan kyllä syyssipulitkin vuosittain omaan listaansa, josta teen yhteenvetoja istutusalueittain ja aakkosittain nimen mukaan. Jonkun nimen poistan listalta, kun en ole kyseistä asukkia vähään aikaan nähnyt. Näin ei ilmeisesti kannata tehdä, sillä jotkut sipulit vetävät aikansa henkeä mullan alla ja nousevat sitten pirteinä uudelleen esiin. Jatkossa pitänee vähentää listojen siivousta.

 Värikkäitä tulppanihetkiä kaikille!

 

Takatalvi totisesti

 
Tämän tiistain sää ei ilahduta piirun vertaa. Lunta on satanut melkoisesti ja valkoista möhnää tulee tauotta lisää. Mieluummin olisin toivonut entistenkin lumien hävinneen yön aikana. Eipä siinä muu auttanut, kun lähteä aamulla kaivamaan autoa ja pihaa lumesta.

Ilmeisesti aurakuskitkin on jo passitettu kesälomalle, sillä ainuttakaan ei kotitiellä ole näkynyt. Odotettavissa on siis melkoisen massan siivoaminen sisäänkäynnistä, mikäli aura jossain vaiheessa meidän nurkille eksyy putsaamaan tien lumesta ja loskasta.

Lunta kolatessa saatoin todeta sanonnan "uusi lumi on vanhan surma" paikkansa pitäväksi. Nimittäin painavaa lunta kolatessa mukaan lähti myös alla oleva jää, joka oli tämän viimeisen lumisateen myötä muuttunut huokoiseksi ja helposti lohkeavaksi. Samoin kävi istutusalueiden hangille, jotka huomasin viikonloppuna lähes asfalttimaisen koviksi ja tiiviiksi. Ei siis mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kyllä se tästä!

 
10 vuorokauden sääennustekin antaa viitteitä kevään edistymisestä. Yöpakkasia on edelleen luvassa, mutta päivisin mennään pian jo selvästi plussalle. 

Lumitöiden tekeminen ei raskaudesta huolimatta tunnu näin huhtikuun alussa lainkaan niin epätoivoiselta, kuin tammikuun lopussa. Ei, vaikka meteorologit uhkaavat koko huhtikuun olevan kylmä ja kaipuu vihreisiin näkymiin on huipussaan.

"Kylmyyden taustalla on Forecan mukaan polaaripyörteen keväinen hajoaminen.

Pohjoisen napa-alueen ja eteläisempien leveysasteiden välinen suuri lämpötilaero synnyttää pyörteen ja pitää sitä yllä. Kun auringonsäteilyä lankeaa kevätkuukausina pohjoisen napajäätikön ylle ja alue lämpenee, eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot kutistuvat. Silloin pyörre lakkaa pyörimästä, Forecan blogissa kerrotaan.

– Kun polaaripyörre hajoaa, se mahdollistaa itäisimpien ilmavirtausten valumisen Suomen päälle. Maanpinnan tasolla se tuntuu viileänä säänä, Juha Tuomala toteaa.

Forecan mukaan yleensä toukokuuhun mennessä auringonsäteily on tasoittanut napa-alueen ja eteläisempien leveysasteiden välisiä lämpötilaeroja niin tehokkaasti, että polaaripyörteestä tulee merkityksetön seuraavaksi liki puoleksi vuodeksi. Kesällä polaaripyörre ei enää vaikuta Suomen säähän.

Syynä koleaan huhtikuun säähän voivat olla myös poikkeuksellisen heikot länsivirtaukset ylemmässä ilmakehässä.

Eurooppalaisen keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF:n mukaan länsivirtausten keskimääräinen voimakkuus keskileveysasteilla ylemmässä ilmakehässä on laskemassa huhtikuun ensimmäisellä viikolla poikkeuksellisen alhaiseksi, kerrotaan Forecan blogissa.

Tuomolan mukaan huhtikuu on tavallista viileämpi, sillä lämmintä ilmaa ei pääse nousemaan Keski-Euroopan tasalta pohjoisemmaksi matalapaineen vuoksi.

– Huhtikuun kahdella viimeisellä viikolla sää on puolestaan korkeapainetyyppinen, minkä vuoksi kylmää ilmaa purkautuu pohjoisesta tai koillisesta, lähinnä Jäämeren suunnasta, Tuomola kertoo."

Lähde: Ilta-Sanomat 2.4.2022 

Lumimyräkkä toi pihaan myös suuren joukon peipposia. Olin jo ajatellut, etten enää täytä siemenautomaatteja. Peipposten ja mustarastaiden hyppelyä hangella katsellessani lähdin samantien laittamaan automaatteihin siemeniä. Säkin pohjalla oli vielä runsas ämpärillinen kuorittuja auringonkukansiemeniä eli ehkä ei enää tarvitse lisää käydä ostamassa. Mustarastaat ovat jo tottuneet talvioloihin. Peipposet muuttolintuina saattavat olla pulassa näin paksun lumikerroksen kanssa.

Lauantaina oli sentään aurinkoista. Kävimme kukittamassa 91-vuotispäiviään viettävän anopin. Korkea ikä on tehnyt hänestä hauraan, mutta pää toimii edelleen kirkkaana. Hän halusi ehdottomasti käydä itse kaupassa hakemassa kakun kahvipöytään. 

Oli mukava jutella anopin kanssa, kun ei tarvinnut jokaista sanaa ja lausetta huutaa hänen korvaansa. Eikä toistaa samoja asioita kymmeniä kertoja vartin aikana, kuten muistisairaan, 94-vuotiaan isäni kanssa. Ehkä ryhdyn taas tekemään sanaristikoita, jotta aivoni pysyvät virkeinä. Jossain vaiheessa sanaristikkolehdet täyttyivät hyppysissäni hetkessä. Nyt sukkapuikot ovat vieneet paikan kynältä.

Columpa palumbus - Sepelkyyhky

Synttärikahveilta kotiin palatessamme pysähdyin talon kulmalle nähdessäni kyyhkysen leikkimökin katolla. Siinä se tuumasi, kurkottaako siemenautomaatista syötävää itselleen. Hiivin askel kerrallaan lähemmäksi saadakseni kuvan linnusta. Onneksi oli kamera laukussa nopeasti ja helposti esille otettavaksi.

Tuijotimme kyyhkysen kanssa toisiamme hetken, jonka jälkeen se lähti varmoin askelin kohti leikkimökin harjaa. Vilkaisi minua vielä kertaalleen ja lensi sitten kauempana olevaan vaahteraan. 

Muscari White Magic

Suunnittelin laittavani tete-narskuja sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Toistaiseksi en ole suunnitelmaani toteuttanut, kun öisin on ollut kunnon pakkasia. Pari miinusastetta tuskin haittaisi, mutta edellisinä päivinä keittiön mittari on näyttänyt -7℃ tai jopa -9℃ astetta vielä aamuseitsemältä. Yhtenä keväänä laitoin tetet ulos pääsiäiseksi, enkä muistanut niitä illalla nostaa autotalliin. Olivatkin sitten aamulla lorpallaan joka suuntaan, eivätkä siitä enää nousseet.

Toinenkin syy, miksi olen siirtänyt narskujen laittamista ulos. Nimittäin kukkalaatikko, johon niitä aion laittaa, on umpijäässä. Kanervineen.  Pääsiäiseksi yöt näyttäisivät lämpenevän, joten ensi viikolla saattaakin olla sopiva hetki laittaa tetet piristämään sisäänkäyntiä.

Narcissus Double Beauty

Bauhausista ostettu kolmen sipulin Narcissus Double Beauty on avannut nuppunsa. Nimilapun kuvassa keltaisen joukossa on enemmän oranssia. Nämä ovat olleet koko ajan huoneenlämmössä, joten ehtivät varmaan jo kukintansa lopettaakin ennen pääsiäistä. 

Narcissus Iwona

 

Kolmen ruukun satsi narcissus Iwonaa sen sijaan on vasta aluillaan, joten niiden kukista saan nauttia pääsiäisenä.

Kolmatta viikkoa kestäneiden keltaisten neilikoiden myötä toivotan mukavaa viikon jatkoa. Aura kävi juuri tukkimassa sisäänkäyntimme, joten lähdenpä tästä taas lumitöihin.

Narskut ja niiden kaverit

Narcissus Flower Record

Monta vuotta olin täysin tulppaanien lumoissa. Parina syksynä törsäsin euron poikineen toinen toistaan erikoisempiin ja näyttävämpiiin tulppaaneihin. Riitti niistä iloakin. Kiersin kuvaamassa ja ihailemassa värikkäitä kaunottariani. En ole kovin ihastunut syksyisiin sipulitalkoisiin. Koko kesän aherruksen jälkeen, iltojen pimentyessä väsymys alkaa painaa hartioita ja into alituiseen kuopimiseen vähentyy. Viimeisen niitin tulppaani-innostuksen laimenemiseen pulttasi peurojen lisääntyneet vierailut puutarhassamme. 

Narsissit voisivat olla hyvä vaihtoehto tulppaaneille. Sanotaan, etteivät peurat ja jänikset syö narsisseja. Ainakaan yhtä innokkaasti kuin tulppaaneita. Olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia erilaisia narskujakin. Kovin hyvin ne eivät ole meillä menestyneet. Syy voi olla istuttajassakin. Ehkä voisin jatkossa panostaa enemmän narskuihin.

Narcissus Bella Vista

Viime syksynä istutin muutaman rykelmän narsisseja lähinnä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Mylläsin siellä muutenkin, joten oli helppo laittaa useampi sipuli yhteen paikkaan. Ei tarvinnut varoa perennojen juuria ja miettiä, minne saisin uppoamaan yhtä tai kahta useamman sipulin.

Kuviin liitetyt nimet olen ottanut sipulipussukoiden nimilapuista. Miksiköhän todellisuus ei siltikään vastaa kuvia? Ovatko kuvat silotellumpia vai torkkuuko sipulien pakkaaja linjastolla? Ehkä ei ole niin nokonuukaa, ovatko kuva ja nimi tarkasti ottaen pari. Toisaalta - itseäni toistaen - haluaisin tietää nimet oikein ja myös antaa muille oikeaa tietoa.

Narcissus Thalia

Täällä puutarhablogeissa on monia todellisia tietäjiä. En ollenkaan tykkää pahaa, jos virheitäni oikaistaan ja saan korjauksia kuvitelmiini. Kaikki jo tietävätkin, että Saaripalstan Saila saattaa tunnistaa jonkun kasvin kukan terälehtien asennosta tai lehdenkärjen kaartumisesta tiettyyn suuntaan. Olenkin antanut hänelle uuden tittelin "kasvimaailman Sir Attenborough" (mikä on naispuolinen vastine Sir-arvolle?). Jos olisin nuorempi, lähtisin opiskelemaan jotain kasveihin liittyvää alaa. Ihan vain siksi, että kasvien maailma on äärettömän mielenkiintoinen.

Narcissus Las Vegas - tai sitten joku muu

Kun on vuosien ajan kuopinut samoja istutuspaikkoja, ei enää sataprosenttisesti tiedä, mitä missäkin on. Varsinkin pienempiä sipuleita on kulkeutunut perennojen siirron yhteydessä mitä kummallisempaan paikkoihin. Siitä on iloa, mutta välillä se myös ärsyttää. Puutarhan rakentaminen ei välttämättä sovi pilkuntarkalle perfektionistille. Harvoin luonto toimii täydellisesti siten, kuin haluaisi. Joku ei kasva lainkaan ja joku taasen ylittää kaikki raja-aidat.

Toisilla on kadehdittava taito sommitella värejä ja muotoja yhteensopiviksi myös puutarhassa. Se ominaisuus minulta puuttuu. Joskus luontoäiti tekee päätöksiä puolestani ja laatii mukavia yllätyksiä. Ehkä narsissi Las Vegas ja kirjopikarililjat eivät ole paras mahdollinen väripari. Niin tai näin, minä tykkään.

Narcissus Westward

Useampi syksy sitten innostuin istuttamaan näyttäviä narsisseja. Walzia, Orangerya, Apricot Whirliä ja ties mitä hienoja nimiä. Silloin istutin myös useamman kappaleen kuvan Weswardia Kiemurapenkkiin. Muut ottivat ja lähtivät. Mikä minnekin ja mistäkin syystä. Luulin Westwardin ottaneen jalat alleen senkin - tai ei siis jalat vaan sipulin. Nyt yksi ainokainen on noussut ylös.  Olisihan se kiva ihastella samassa paikassa kukkivaa usean sipulin rykelmää, mutta harrasteliljapuutarhurina olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Yksi on aina enemmän ja paremmin, kuin ei yhtään.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Narkuista on helppo ja lyhytkin matka siirtyä kirjopikarililjoihin. Varsinkin, kun ne Pikkupuutarhan Kriikunapenkissäkin kasvavat vieri vieressä. Kirjopikarililjoihin olen syvästi kiintynyt. Käsittämätöntä, miten taitava ja kekseliäs luontoäiti onkaan. Maalata nyt ruudukko kukan terälehtien pintaan. Onko luontoäiti ollut leikkisällä tuulella, vai onko hän kaivannut alustan laivanupotuspeliin? 

Kirjopikarililjan lehtien pongaistessa mullasta ilmoille, on näkymä  lähinnä kaitojen varsien sekasotkua. Hitaasti varsien lomassa alkaa näkyä myös nuppuaiheita. Aluksi tosin varret eivät tiedä, mihin suuntaan sojottaa, kunnes lopulta nuppu kaartuu kauniista kaula alaspäin valmiina muuttumaan vihreästä lilaksi tai valkoiseksi.

Ensin minulla ei ollut kirjopikarililjoja ollenkaan. Sitten yksi pussillinen ja nyt vähän siellä täällä. Osa on istutettu suunnitellusti tiettyihin paikkoihin. Osa on kulkeutunut muiden kasvien myötä muille alueille, kuten aiemmin totesin. Muutama vuosi sitten päätin hedelmäpuiden alustan olevan oivallinen paikka pikkusipuleille. Muuten nuo paikat saavat olla mulloksella. Akileijat yrittävät kiivaasti varastaa elintilaa hedelmäpuiltakin, mutta niitä olen systemaattisesti kaivanut pois. Tavallista lilakukkaista akileijaa riittää muutenkin liiaksi saakka.

Enimmäkseen olen istuttanut tavallista kirjopikarilijaa. Toisinaan myös mix-pusseja, joissa mukana on valkoisia. Pelkkiä valkoisia kirjopikarililjapusseja en ole tainnut edes nähdä. Tai sitten en vain ole huomannut. Ilmeisesti valkoisten osuus pusseissa on pieni, koska samanaikaisesti istutettujen joukosta harvoin nousee yhtä tai kahta enempää. Ehkä ne ovat arempiakin. Parhaiten ruutukuvio näkyykin liloista kukista.

Viime vuonna kirjopikarililjat kukkivat todella pitkään. Minulla niitä kasvaa erilaisissa olosuhteissa, mikä myös pidentää kukkimisaikaa. En usko, että kirjopikarililjoja voisi olla omassa puutarhassa liikaa. Siksipä aion istuttaa niitä tulevanakin syksynä lisää.

 

Alkukesän valkeita kukkijoita

Malus domestica 'Huvitus" - Omenapuu

Omenapuut aloittavat parhaillaan kukintaansa. Nuppuja kaikissa neljässä puussa on valtavasti. Ensimmäisenä kukkansa avasi Huvitus ja Valkeakuulas kirii hyvänä kakkosena. Punakanelikin yhtyy joukkoon ja viimeisenä tulee syysomena.

 
Pölyttäjiä ei kukissa pörise samalla innolla kuin viime kesänä. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saamme satoa. 

Rhododendron Cunningham's White

Rhodo Cunningham's White on nuppuisena vähän samanlainen, kuin omenapuutkin. Nuppu on vaaleanpunainen, mutta avauduttuaan siinä ei ole häivähdystäkään rosaa. Ei, vaan hiukan keltaista, kuten kuvasta näette. Cunningham's White saattaa kukkia vielä syksyllä toistamiseen. Silloin tosin paljon kevättä vaatimattomammin.

Narcissus Sir Winston Churchill

Narsisseja puutarhassani on tänä keväänä kukkinut aika vähän. Voittopuolisesti keltasävyisistä mm. Las Vegas ja muutama muu. Valkoisista Mount Hood on jo lopettamassa. Kuvan Sir Winston Churchill on vasta aloittanut. Se muistuttaa perunanarsissia. Tuoksusta en voi sanoa mitään. Ehkä on pyydettävä Ukkokultaa nuuskaisemaan, tuoksuuko ja millaiselle.

Narcissus Recurvus

Recurvus on minusta aivan ihana. Hänen nuppujensa avautumista sain odottaa pitkään. Tuumin jo, tuleeko hoikista nuppuvarsista kukkaa laisinkaan. Tulihan sieltä.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkoa minulla ei ole vielä kovin montaa vuotta ollut. Jonkun blogista tai pihasta tämän bongasin ja itselleni halusin. Tykkään kovasti, vaikka onkin hurja leviämään. Pariin paikkaan olen arovuokkoa siirtänyt, jotta se täyttäisi korkeampien kasvien tyvialueita. Voi olla, että jonain päivänä manaan itseni moisen teon vuoksi Etelänavan jäätikölle saakka. Toivottavasti näin ei käy, sillä tykkään kovasti lämpimistä kesäilmoista.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Kriikunan kukinta meni tänä(kin) vuonna ohi supernopeasti. Viime kesänä saimme kolmesta kriikunapuusta todellisen jättisadon. Vieläkin on pakastimessa muutama rasia kriikunoista ja aronioista valmistamaani mehua, josta keitän kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Kriikunan tapainen pikakukinta on norjanangervoillakin. Arvon itseni kanssa aina, onko parempi leikata norjanangervoja keväällä ennen kukintaa, heti kukinnan jälkeen vaiko vasta syksyllä. Taidan tällä kertaa leikata alapihan rengaspenkin angervoista osan alas, koska sieltä olen vanhempia oksia ottanut vuosien mittaan pois useinkin. Sen sijaan pikkupuutarhan angervot ovat saaneet rauhassa ränsistyä, enkä aio niiden alasleikkausta siirtää enää yhtään. 

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Työhuoneseinustan angervojen alasleikkauksesta on pari vuotta. Ne eivät leikkausta kaipaa. Paitsi välistä piti kaksi puskaa leikata, sillä ne eivät tehneet lehtiä nyt laisinkaan. Toivottavasti eivät ole kokonaan kuolleet, sillä pitkästä rivistöstä on vaikea kaivaa kahta pensasta pois. Toisaalta aukkoakaan ei voi jättää. Näyttäisi hölmöltä. Täytyy seurata tilannetta ja pohtia mahdollista ratkaisua.

Viola - Orvokki

Nämä kuvan orvokit kasvavat talon kulmalla, pensaiden alustalla. Lähellä olevan salaojakaivon kannella on monena kesänä ollut ruukussa orvokkeja. Niitä nyppiessäni olen nakannut orvokinjämät pensaiden alle. Sinne on siis kertynyt siemeniä, joista kasvaa nyt hauskan näköinen "orvokkipenkki".

Viola - Orvokki

Kevään ensimmäiset kesäkukat ovat aina orvokkeja. Vapun aikaan ostin isomman määrän, jotka istutin kahteen kukkalaatikkoon pergolan kaiteen reunalle. Nämä valkoiset pikkuorvokit näyttävät vähän kiukkuisilta. Vai ovatko juuri heränneet ja siristelevät silmiään aamun auringossa.

Prunus pumila var. debressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kuuluu niihin kasveihin, joka joskus "oli saatava", vaikka kunnon paikkaa sille ei ollutkaan. Se on viettänyt monta vuotta Oikearinteessä. Huomasin sammalleimun, pikkutalvion ja sulkaneilikan kasvaneen lamohietakirsikan lomaan niin tehokkaasti, ettei valkoisia kukkia kunnolla edes näkynyt. Hetken kävi mielessäni kirsikan siirtäminen toiseen paikkaan, vaan tutkiessani sitä tarkemmin, ajatus muuttui. Kasvi on niin tehokkaasti ankkuroitunut rinteeseen, ettei sitä hevillä sieltä ylös oteta. 

Oikearinne kesäkuun alussa 2019

Edessä on rinteen siivous joka tapauksessa, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Alkukesästä näyttää vielä ihan siedettävältä, kun sammalleimut kukkivat ja sulkaneilikat sekä maksaruohot kasvavat innolla. Kesän mittaan puna-apila ja kaikenlaiset rikkaruohot nousevat tehokkaammin esiin. Ne ovat alkaneet hissukseen vallata tilaa vähän liikaakin. Myös vuorenkilvelle riittää tila kuvan oikeassa reunassa.

Oikearinne vastakkaisesta suunnasta kesäkuun alussa 2019

Rinteen siivouksessa on iso urakka, koska kaikki mahdollinen on kaivettava pois ja juuret putsattava rikkaruohoista, jonka jälkeen istutan jaetut taimet takaisin. Ehkä jätän homman loppukesään tai vähintäänkin kosteampaan aikaan. Kuivassa hiekkarinteessä kasteluvesi valuu helposti pois kasvien juurelta, joten taivaallinen kastelu olisi istutusvaiheessa tervetullutta.

Tulipa Exotic Emperor

Keräsin tähän postaukseen parhaillaan valkoisena kukkivia kasveja. Aika paljon valkoista on minullekin kertynyt. Kaikista ei edes löytynyt sopivan tuoretta kuvaa. Nykyisin valkoisena kukkivista kasveista nousee mieleen Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina, joka rakastaa valkoisia kukkia. Valkoinen on kaunis ja tyylikäs väri, josta itsekin pidän kovasti. Kukkien suhteen taidan olla aika ahmatti. Kunhan tavalla tai toisella silmää hivelee ja mieltä ilahduttaa, saa luvan muuttaa puutarhaani. Väri muodostuu harvoin esteeksi.