Rumia ankanpoikasiako?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Lumenvalkoisten joutsenten poikaset ovat lapsuusvaiheessaan harmaita ja kuulussa sadussakin rumiksi ankanpoikasiksi nimettyjä. Samanlaista muuttumisleikkiä rumasta ankanpoikasesta uljaaksi joutseneksi voi seurata omassa puutarhassa, kun kaikki kasvit heräävät uuteen kasvukauteen kuka millaisessakin asussa.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Koiranhammas on saanut nimensä mukulan muodosta. Se kuulemma muistuttaa koiranhammasta, mikä on jäänyt minulta huomaamatta. Lehdet sillä ovat hauskasti laikukkaat ja poimureunaiset. Ehkä kasvi on ollut niin täpinöissään keväästä, että se on puskenut innosta täristen lehtensä mullasta ilmoille. Näitä kavereita täytyy muistaa vahtia, että näkee niiden keltaiset, turbaanimalliset kukat parhaimmillaan.

Hyacinthus

Hyasintit ovat niinikään hauskoja työntäessään muhkeaa nuppurykelmäänsä yhä ylöspäin. Ensimmäisenä keväänä niissä on voimaa ja pyöreyttä. Seuraavina kukka tuppaa olemaan pienikokoisempi.

Jouluiksi ostetut hyasintit olen laittanut kevään tullen maahan. Kuvan pari yksilöä ovat nousseet jo useampana keväänä. Niitä pitää osata käydä katsomassa, sillä mittaa kukkavarsilla ei paljoa ole ja kovin on hapsuinen heidän olomuotonsa. Nämä ovat jotenkin kovin sympaattisia jaksaessaan vuosi toisensa jälkeen nousta minua tervehtimään.

Narcissus Barrett Browning

Narsissien kanssa minulla ei ole ollut erityisen hyvää tuuria. Joitakin ihan tavanomaisia nousee vuodesta toiseen, mutta vähänkin erikoiset näyttävät vähitellen katoavan. Saaripalstan Sailan narsissipostauksia on aina ilo käydä lukemassa, sillä hänellä lienee viherpeukalon lisäksi narsissinimetön.

Kaikki tetet tuijottavat naapurin suuntaan

Tetenarsissien kanssa olen pärjännyt erikoisuuksia paremmin. Joka kevät tyrkkään ruukkuasetelmiin ostamani tetet multaan, kun ne ovat aikansa ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan. Joskus olen saanut tetejä myös anopilta ja saman kohtalon kokevat nekin. Tänä keväänä tetet ovat nousseet erityisen runsaina ryppäinä. Kovin isoiksi ne eivät maassa kasva, mutta niiden keltainen väri näkyy hyvin muuten vielä matalassa ja osittain ruskeassa maisemassa. 

Suosittelen kaikkia laittamaan omat tetensä multaan. Parhaiten olen onnistunut niiden suhteen, jotka istutan maahan samantien kaivamisen mahdollistuessa. Syysistukseen jätetyt tuppaavat kuivumaan.

Mahonia

Mahonia ei ole laittanut lainkaan pahakseen leutoa talvea ja lumettomuutta. Tänä keväänä en suojannut ikivihreitä laisinkaan, sillä maa on ollut kaiken aikaa sula ja kasvien juuret ovat saaneet juotavaa kevätauringon myötä. Normaalistihan maa on umpijäässä siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa porotuksellaan herätellä ikivihreitä. Silloin ne tarvitsevat varjostusta.

Tappotalvena 2015/2016 mahoniani kärsivät melkoisesti ja luulin ne jo menettäväni. Blogiystäviltä saatujen ohjeiden mukaisesti leikkasin kuolleet osuudet pois ja niin vain mahoniat virkosivat. Nyt niissä on runsaasti nuppuja kukintaa lupaamassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kolmilehdellä on hurja kiire kasvaa ja kukkia. Vasta muutama päivä sitten huomasin sen nousseen ja nyt jo nuputkin ovat ilmestyneet. Hänelle pitäisi antaa soittokello hyppysiin, jota kilkuttamalla kutsuisi minut kukan avautumista katsomaan. Ettei vaan näy niin, kuin joskus on tapahtunut, kukka jää kokonaan näkemättä.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Kallionauhuksen auki kääriytyviä lehtiä ei voi oikein kauniiksi sanoa. Myrkynvihreitä dinosauruksiahan nuo ovat. Itse asiassa kallionauhus on mielestäni vähän ristiriitainen kasvi, josta en tiedä tykkäänkö vaiko en. Se on kotiloiden suurta herkkua, mutta epäilen, etteivät kotilot paljon vähene, vaikka kallionauhuksen hävittäisinkin. Loppukesästä avautuvat keltaiset kukat ovat perhosten suosikkeja ja siinä riittää syytä antaa kallionauhuksen kukkia paikallaan. 

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Kas kummaa, kun en ole aiemmin pikkusinililjoja puutarhaani istuttanut. Viime syksynä hankin niitä OmaPiha-lehden tilaajalahjana. Kyllä kannatti, ehdottomasti. Nämä pikkuiset kasvit ovat niin sieviä, että niiden ääreen kannattaa kerran jos toisenkin polvistua ihastelemaan. Etenkin nuppuvana on kaunis sini-lila-punan läikehtiessä pienissä palleroissa. Tämän pienen sipulikukan merkitsen jo valmiiksi syksyn hankintalistalle.

Prunus Accolade - Kirsikka 'Kevätsuudelma'

Vuoden 2016 äitienpäiväkukkani, kirsikka Kevätsuudelma on istutuskeväänsä jälkeen kukkinut todella vaatimattomasti. Neljä-viisi kukkaa ja siinä se on sitten ollut. Nyt nuppuja näyttäisi olevan enemmän. Ehkä minun pitää istahtaa tuolille pienen puun ääreen, jotta kukinta ei missään nimessä jäisi näkemättä. 

Chionodoxa lucillae - Isokevättähti 'Alba'

 
Ihmeteltävää nousee mullasta päivittäin. Puutarhurin ruuhkaviikot ovat siis alkaneet. Ei riitä yksi kierros päivässä, vaan tarkistusreissuja tulee tehtyä aamuin illoin ja jokunen siinä välissäkin. Yhtään ei haittaa, vaikka välillä joutuu vähän tuumailemaan, mitä on tullut tähänkin istutettua. Sieltä ne tiedot taas pulpahtavat muistin syövereistä. Joskus hitaammin, kuin itse kasvit. Juhannukseen mennessä viimeistään olen jo jotakuinkin kartalla. Luulisin.

Sanoitko, että kaikki on jo koettu?

Katso kevättä.

Se osoittaa sinulle, miten väärässä olet.

- Anna-Mari Kaskinen -

 

Laiskotellen

Daalia Pink Blend

Laiskottaa, aivan tautisen paljon laiskottaa. Ja olenpa tänään sitten laiskotellutkin. Ihan koko päivän ja rahan edestä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on piisannut, mutta tämä eukko se on istunut vuoroin tietokoneen, vuoroin ruokapöydän ääressä. Hetken aamulla mietin, josko menisi keinuun dekkarin kanssa, mutta tulinpa sitten työhuoneeseen lukemaan tietsikalta päivän lehtiä ja muita juttuja ja sillä tiellä olen yhä.

Daalia Pink Blend nuppuna - eikös olekin herkullinen.

Sain sentään massiivisen laiskotteluni ohessa maksettua laskuja ja sen jälkeen eksyin ihan vain vahingossa syyssipulitilauksiin. Koitin olla maltillinen, jotta rahaa jäisi syyskuiseen Lontoon matkaan. Onneksi sipulitilauksen laskua tulee pienentään nettikauppaan jäänyt hyvityssumma niistä perennoista, jotka eivät sitten lähteneet laisinkaan itämään tai kasvamaan. 

Daalia - ihan vain joku valkoinen

Totesin sipulivalikoimia eri paikoissa läpikäydessäni, että oikein mukavaa törmätä jatkuvasti uusiin ihanuuksiin, mutta olisihan se kiva saada myös joitakin edellisenä syksynä hyväksi havaittuja lajikkeita. Ettei niiden nettikauppojen välttämättä tarvitse ihan koko valikoimaansa aina laittaa uusiksi.

Kallionauhus

Elokuu näyttää olevan monien keltaisten kukkien ja erityisesti nauhusten juhlaa. Kallionauhukset ovat perinteisesti meillä toimineet perhosmagneetteina, mutta näissä en ole vielä perhosia tavannut. Purppurapunalatvoissa on jokunen ohdakeperhonen käynyt pörräämässä, ja hätäisesti olen yhdestä käynyt kuvan nappaamassa.

Ohdake Amiraaliperhonen purppurapunalatvassa - kiitos TainaT korjauksesta

Laskujen maksun ja sipulitilauksen lisäksi eksyin mielipuuhaani eli listojen laatimiseen. Syyssuunnitelmat ovat vielä hakusessa, mutta tästä ne lähtevät selkeytymään. Päässä jo on aikamoinen sekamelska tehtävistä töistä ja syksyn suunnitelmista. Listan myötä tekemiset konkretisoituvat ja toteuttaminen lähtee rullaamaan omalla painollaan.

Vielä pari surkeatasoista kännykkäkuvaa Jari Sillanpään konsertista. Olihan siinä kokemusta kerrakseen, kun sai avustettua 82-vuotiaan huonojalkaisen ihmisen kapeita kiviportaita ilman kaiteita E-katsomon korkeuksiin. Ja toinen kokemus kertyi sitten alastulosta. Mutta itse artisti oli hurmaava esiintyjä, monipuolinen ja taitava. Eikä suinkaan pelkästään tangolaulaja vaan paljon paljon muuta. Taidanpa nyt ymmärtää huomattavasti paremmin Jari Sillanpään valtaisaa fanijoukkoa.

Urheilun pyhätöksi rakennettu stadion ei ehkä ole laisinkaan paras paikka musiikin esittämiselle, mutta minnepä muualle saisi kerralla ahdettua 35.000 fania. Kiikarit olisi pitänyt olla matkassa mukana, jotta lavalle olisi nähnyt kunnolla, kun ei noita näyttöjäkään ollut esiintymislavan viereisiä lukuunottamatta muualla. Mutta ääni kuului ja ihan kivaa oli. Onneksi olin ottanut pari fleecehuopaa reppuun mukaan, sillä auringon laskettua stadikalla kävi kylmä tuuli, johon ei tarmokas musiikin tempoon osallistuminen riittävästi auttanut. Tosin kotimatkalla bussissa huomasin, että minun fleecepeittoni on ilmeisesti ollut Juuson makuualustana. Musta villatakkini oli harmaana kissankarvoista.

Kallionauhuksen nuppu

Ihanaa. Edessä viikko ns. vapaata ilman mitään ennakkoon sovittuja menoja tai omaishoitoon liittyviä velvollisuuksia. Tänään on siis ihan hyvällä omallatunnolla saattanut laiskotella. Huomenna on tarkoitus tehdä pihalla jotain hyödyllistä. Mikäli selkä sallii. Ristiselässä oikealla puolella nimittäin on jo pidemmän aikaa ollut ilkeä kipu, joka ei särje, mutta liikkuessa kyllä antaa kuulua itsestään. Ja asentoa vaihtaessa niin istuen, vaakatasossa kuin seistessäkin laittaa kyllä välillä kiljahtamaan äkäisesti. Voltaren näyttää auttavan aina vähäksi aikaa. Hyvin minä yhden selkäkivun kanssa pärjään. Vaan pitääkö silloin tulla haitaksi, kun haluaisin touhuta pihalla. Miksei talvella, jolloin olisi paremmin aikaa hoitaa selkäkipua.

Oikein mukavaa ja kesästä elokuun viikkoa kaikille ihanille puutarhahöpsöille - kuin myös kaikille muillekin!

Elokuun ötököitä

Juuson lempikävelyreitin varrelle osuu entinen korttelipallokenttä, joka kyllä nykyisin on melkoisen umpeenkasvanut ryteikkö. Ukkokulta on parinakin päivänä puhunut pienistä sinisistä ötököistä, joita oleilee leppien lehdillä pilvin pimein. Viimein sitten eilen sain lähdettyä kameran kanssa niitä katselemaan. Pienissä lepissä ei enää juurikaan ollut lehtiä, ne oli kaluttu reiällisiksi ja jokaisella lehdellä käyskenteli useita sinisiä pikkuruisia koppakuoriaisia. Vähän ennen kuvaustani oli satanut aika rankasti, ja luultavasti sade oli huuhdellut osan ötököistä maahan, josta niitä taas kömpi takaisin lehtiä nakertelemaan. Aikani googletettuani löysin ötököille nimenkin. Ne ovat Idänlehtikuoriaisia, joita ilmaantuu joinakin vuosina runsain mitoin syömään lepän lehtiä. Niille kelpaa myös koivu ja paju, mutta leppä on niiden herkkua. Onneksi nämä ötökät eivät ole kovin vaarallisia tuholaisia, vaikka massoittain ilmaantuessaan saavatkin lepikot vähäksi aikaa täysin lehdettömiksi.

Eilen illalla yhdentoista maissa Ukkokulta oli jälleen tarkkana hakiessaan Juusoa pihalta. Liiketunnistinvalon loisteessa räpisteli suuri perhonen ja saatoimme ihailla sitä pitkänkin aikaa. Harmi vain, etten onnistunut saamaan yhtään kuvaa sen upean suurista siivistä niiden ollessa täysin levällään, sillä perhonen päätti jähmettyä villiviinin lehdistöön - ilmeisesti odottelemaan töllistelijöiden lähtöä rauhaansa häiritsemästä. Tämä perhonen oli helppo tunnistaa, sillä se on Siniritariyökkönen, Suomen kookkain yökköslaji. Siipien ollessa täysin auki, sen takasiivissä näkyi selvästi nimenomaan Siniritariyökköselle ominainen vaaleansininen poikkiraita. Nämä kuvat eivät todellakaan anna oikeutta yökkösen upeudelle, eivätkä myöskään anna selkeää kuvaa sen isosta koosta. Komea oli. Käykää googlettamassa parempia kuvia.

Kallionauhukset kukkivat parhaillaan keltaisina. Aika jännästi ne tuntuvat suorastaan hohtavan valoa pilvisessä ja sateisessa säässä. Kaivelin vuosia sitten näiden nauhusten minimaalisen kokoiset taimet kahvilusikalla erään julkisen rakennuksen edustan betonilaattojen väleistä. Sinne ne olivat ilmeisesti levinneet siemeninä rakennuksen seinustalla olleelta istutusalueelta. Taimet olivat todella pieniä, vain pari senttisiä ja laitoin ne kiireissäni suoraan maahan autotallipäätyyn, kun en siihen hätään muutakaan paikkaa ehtinyt niille miettimään. Kätevintä olisi tietenkin ollut laittaa pikkutaimet vaikka purkkehin kasvamaan ja vankistumaan, mutta hyvin nuo ovat menestyneet ja kasvusto on kummasti laajentunut niistä muutamista lilliputtitaimista.

Loppukesä lienee keltaisten kukkien aikaa, sillä tuo väri tuntuu nyt olevan kovin yleinen ainakin minun puutarhassani. Kultapallot huojuvat taivaita hipoen. Siellä, missä eivät ole sateiden hakkaamina painuneet maata viistämään. 

Ehkä kaikkien näiden keltaisten kukkien on tarkoitus tuoda auringon tuntua ja valoa elokuun lopun pimeneviin iltoihin. Ja juuri tällä hetkellä sateen harmauttamaan maailmaan.

Taipuen tuuli
kaariain kietoo
hyväillen heinää
välkehtäin viljan

sumuisin siivin
kulkevat keijut
yöperhoina yllä
peltojen pinnan.

 

(Tuntematon kirjoittaja)