Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera

Tilapäinen viivästys keväässä

Crocus tommasinianus 'Roseus'

 

Viikonloppuna ja tämän viikon parina ensimmäisenä päivänä sää suosi pihatöissä ahertavia. Sadepilvet purjehtivat meidän tontin yli lastiaan laskematta. Aurinkokin näyttäytyi välillä niin, että fleecetakilla tarkeni työskennellä. Kunhan ei alkanut istuskella. Silloin kolea tuuli osui ja laittoi liikettä niveliin.

Maanantaina päivystin pihalla saapuvaksi luvattua multakuormaa. Siinä ohessa innostuin leikkaamaan pensasruusuja, vaikka tarkoitus oli sitä hommaa siirtää vielä viikolla parilla. Meillä on hyvä oksasilppuri, mutta piikikkäiden ruusujen tunkeminen silppurin kitaan on ikävää hommaa. Kunnollisista hanskoista huolimatta piikkejä saa nyppiä sormistaan pitkään työn päätyttyä. Kaatopaikkakäynti häämöttää lähitulevaisuudessa, joten päätimme kuskata ruusurisut samalla keikalla.

Multakuorma saapui sovitusti. Kohta minun on varmaan keitettävä kahvit kuljetusfirman kuskille, kun joka kerran sattuu sama mukava kaveri. Lavallinen Biolanin mustaa multaa eli 65 x 45 litran säkkiä laskeutui varaparkkipaikalle. 

Tällä kertaa sallin kuskin jättää muoviin pakatun säkkitornin keskelle aluetta, koska maa on paikalla pehmeää, eikä mahdollista haarukkatrukin kulkua. Vuosi sitten pino kellahti nurin. Kuskin kanssa keräsimme säkit takaisin pinoon, eikä yhtään säkkiä mennyt rikki. Nyt kärräsimme Ukkokullan kanssa osan säkeistä alapihalle, osan kellariin ja loput pinottiin pressun alle varparkkipaikan sivuun. 

Hankkijalta tilattu kuorma maksoi 299 € sisältäen toimituskulut. Tarjouksesta multasäkkejä saa usein edullisemmin, mutta ei niitä henkilöautoon kovin montaa kerralla mahdu. Emme enää voi tilata kuorma-autolavallista multaa, koska tontilla ei ole kippaus- eikä säilytyspaikkaa.

Kevään edistymisessä on tilapäinen viivästys. Ties kuinka monennen kerran. 10 vuorokauden ennusteessa on muutaman asteen yöpakkasia, eikä lumikaan ole poissuljettua. Ensi viikon lopulla näyttää sentään hiukan toiveikkaammalta. 

Jonkun verran ottaa pattiin tällainen kylmyys, kun olen odottanut kevättä ja elämän siirtymistä pihalle kuin kuuta nousevaksi. En kuitenkaan anna säävastoinkäymisten nujertaa. Lisään vaatetta ja valitsen tehtävistä sellaiset, joissa koleus tai tihkusade ei ole este.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen nuput nostavat päätään, vaikka kukat eivät kiirehdi avautumistaan. Osassa jouluruusuja lehdet ovat talven jäljiltä repaleiset, osin ruskeita. Siistin niitä jossain välissä. Huonokuntoiset lehdet voivat toimia suojana, jos vaikka sitä lunta sataa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka kiirehtii joka vuosi avaamaan nuppunsa ensimmäisten joukossa. Paras sinerrys on vielä edessäpäin. Suurin osa kevätkaihonkukkien lehdistäkin on vasta rullaamassa kääröjään auki. Ovaalipenkki on suojaisa ja lämmin. Siellä kevätkaihonkukka avautui ensimmäisenä. Yleensä näin käy Vasenrinteessä.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hill - kevätkurjenmiekat ovat nyt kaikki auki. Näin viileässä kukkiminen kestää mukavan pitkään.

Iris reticulata 'Pauline'

Näistä kuvan Paulinena istutetuista kevätkurjenmiekoista olen taas hiukan hämilläni. Terälehden kuviossa ei ole keltaista, eikä pitäisikään. Netissä kuvia selaillessa törmäsin sellaisiinkin Pauline-kuviin, joissa terälehdissä on myös keltaista. Ota näistä nyt selvää. Näyttää kuin osaa nupuista ja lehdistä olisi käyty napostelemassa.

Pörriäinen Iris Katharines Goldissa

Maanantaina oli kohtalaisen lämmintä. Pörriäisetkin jaksoivat olla liikkeellä. Katharines Goldit houkuttelivat kimalaisia puoleensa.

Ensimmäiset kirjopkarililjat nousussa.

 
Vasenrinteessä näin ensimmäisen liljakukon. En vaan ehtinyt saada sitä hyppysiini, kun se jo kellahti karikkeen sekaan selälleen. Vasenrinteessä ei kasva ainuttakaan liljaa, eikä oikeastaan ihan lähelläkään. Keisarinpikarililjat ovat jo saaneet mittaa ja muutama kirjopikarililjakin on alapihalla nousussa. On siis tehostettava liljakierroksia, jotta ehdin puuttua kukkoesiintymiin. 

Innokkaimmat punatakit litistän sormilla, jos vain ehdin saada ne kiinni. Kaikki liljat kierrän suihkuttamassa valkosipuliuutteella. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä kerrottiin, että liljakukot suunnistavat isäntäkasveihin hajun perusteella. Valkosipuliuute sekoittaa niiden hajuaistin. En tiedä, kuinka tutkittua tietoa tuo on, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Jos niistä ei ole muille mitään haittaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaissa on jo nuppuja näkyvissä. Näitä olen muutaman vuoden ajan istuttanut alapihalle Kiemurapenkkiin ja Päivänliljapenkkiin. Kummassakin paikassa ollaan hereillä. Saattaa olla, että ovat aiempinakin keväinä olleet varhaisia, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Nyt kasvusto on monin paikoin vielä varsin matalaa, joten näkymät eri kasveihin on hyvät.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydänkin tunkee punertavia versojaan maan pinnalle. Noista sentin kokoisista kärjistä on vielä matkaa kookkaisiin puskiin. Kiva kuitenkin nähdä, että elossa ovat. Talven jäljiltä sama huoli kunkin selviytymisestä valtaa puutarhurin vuosi toisensa perään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehtikin on aloittamassa tämän kesän kasvuaan. Viikko sitten tällä samalla paikalla oli vielä jämäkkä kerros jäistä lunta. Kukapa sitä viitsisi päätään jäähän hakata. Parempi odottaa sulamista ja nousta sitten kevein mielin ja vähäisemmin ponnistuksin ylös mullasta.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Pikkusinililjoista pidän eniten tällaisina nuppuina. Eikö olekin söpö! Tykkään minä niistä kukkivinakin, mutta joidenkin kasvien nuppuvaihe vetoaa minuun erityisen paljon. Pikkusinililja kuuluu näihin.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Yllättävän paljon pieniä ötököitä lentää ja mönkii, vaikka maakin on varmasti vielä aika kylmää. Näin on hyvä ainakin muuttolintujen kannalta, jotta löytävät luonnosta syötävää. Poistin ruokinta-automaatit yhtä lukuunottamatta. Annan tinttien syödä sen viimeisenkin tyhjäksi. 

Aikamoinen lintujen vilske käy pihassa. Eniten on punarintoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja peipposia sekä tali- ja sinitiaisia. Muutama mustarastaskin tepastelee marjakuusen alla siemeniä etsien. Muut lajitoverit lurittelevat puiden latvuksissa. Kaksi pyrstötiaista on vieraillut säännöllisesti marjakuusen talipötkössä. Tiistaina viimeksi. Nyt talipötkö on pois nokittu, joten pyrstötiaiset taitavat muuttaa muualle.

Tavanomaisten kevättöiden ohessa pihassa on muutama isompi urakka. Ukkokulta on purkanut huonokuntoisesta leikkimökistä lähes kaiken irrallisen. Seuraavaksi on vuorossa itse rakennuksen purkaminen ja pois kuskaaminen. Vapautuvalle paikalle on hapuilevia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. 

Leikkimökissä ei enää vuosiin kukaan ole käynyt leikkimässä. Rakennus on toiminut hyvin näkösuojana rajanaapuriin päin ja samalla myös kotoisana pihaelementtinä. Varsinaista näkösuojatarvetta ei ole, koska niin meidän kuin naapurinkin oleskelualueet ovat muualla.

Pajuangervoaidanne leikattu

 
Oikearinteeseen on tulossa joitakin uusia kasveja. Kunhan osaan päättää, mitä hankin. Puutarhamyymälät avaavat vasta oviaan eli kiirettä ei toistaiseksi ole. Myös kasvimaan päädyn vattupenkki on saanut lähtökäskyn. Se vaatii ankaraa lapiointia, johon kerään voimia. Tiistaina käytin muutaman ylimääräisen voimalatauksen leikkaamalla matalaksi noin 20 metrin pajuangervoaidanteen. Risut piti vielä kuskata poiskin odottamaan hakettamista. Ja alue siivottava urakan jäljiltä. Tiesinpä taas töitä tehneeni. 

Marketin pionikimppu on kestänyt viikon. Pionit uuvahtavat ennen neilikoita, jotka jaksavat kukkia maljakossa pitkään. Tällä kertaa valitsin valkoisia neilikoita, jotka eivät näköjään avaudu yhtä tehokkaasti, kuin edelliset keltaoranssit. 

Pari scillaa tulossa Huvituksen alle.

 
Vielä menee heti siihen, että pääsee omasta pihasta pioneja maljakkoon poimimaan. Sitä odotellessa nautitaan pihan piippoesiintymistä.

Pihalla pää kolmantena jalkana

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 

Kevään saapuminen on laittanut puutarhaihmisen aikataulun koetukselle. Pihalla olisi niin paljon tekemistä, mutta kun ei vaan joka paikkaan millään ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Kullekin päivälle on laadittava etukäteen jonkinlainen marssijärjestys, jotta tärkeimmät asiat saisi hoidettua. Koko ajan jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että päivän päätteeksi olisi kiva saada tallennettua näkymät ja tuoreet piippoilmestykset myös kameralla. Melkoista tukka putkella tai pää kolmantena jalkana menemistä päivästä toiseen. Positiivista, etteivät nämä pihakiireet stressaa laisinkaan. Puutarhaihmisen karkkikaupassa olemista tunnista toiseen.

Iris reticulata 'Katharines Gold'

Kurgaanin syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua, ryhmä toisensa jälkeen. Edellisessä postauksessa nimet menivät totaalisesti pieleen, mikä ei ollenkaan himmennä kukkivien kauneutta. Eikä myöskään iloa ja mielihyvää siitä, että ovat nousseet ihailtavakseni.

Puutarhani ensimmäiset Katharines Goldit ovat avoinna. Aika herkullisia. Jopa niin herkullisia, että päätin hankkia näitä syksyllä lisää. Tämän lupauksen kun vielä silloin muistaisin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida'

Edellisessä postauksessa oli kuvia niistä Kurgaanin kevätkurjenmiekoista, jotka olivat tuolloin avautuneet. Harmonyksi tai Alidaksi mainitsemani onkin Saaripalstan Sailan tunnistuksen perusteella Clairette (kuva alempana). Sellaista en ole tilannut tai istuttanut, vaan eipä haittaa yhtään. Kiva saada uusi tuttu, vaikka tahattomastikin. Nyt uusi satsi iriksiä on avautunut. Nämä ovat Harmonya tai Alidaa. Yritin nettikuvien perusteella selvittää, kumpi on kyseessä. Ei selvinnyt.

Älkää yhtään kursailko, otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja korjauksia kasvinimiin.

Iris reticulata 'Clairette'

Tilasin syksyllä hollaintilaiselta firmalta mm. kevätkurjenmiekan sipuleita. Sinistä Alidaa ja Harmonya, lilaa Rejoicea ja Paulinea. Alidan tai Harmonyn tilalle olen siis saanut Clairettea. Lilakukkaisista toinen on avautunut ja senkin tunnistus meni minulta vikaan. Kyseessä on Pauline. Rejoice avautunee pian. Kiitos jälleen Saaripalstan Sailalle tunnistuksesta.

Ehkä koen yltiöpäistä optimistuutta sipuleita istuttaessani, kun kuvittelen keväällä muistavani nimet ja istutuspaikat. Toki laadin istutuslistan, mutta yhden istutuslistan kanssa keväällä kiertäminen ei välttämättä valaise kunkin paikan sisältöä kovinkaan hyvin ilman sitä nimikylttiä. Kummallista lipsumista kaikkinensa kirjoittaa istutuslistaan jokaisen neljän kevätkurjenmiekan paikaksi "Kurgaani, kentän puoli". Hohhoijaa, enemmän tarkkuutta jatkossa, kiitos.

Syksyllä on ryhdistäydyttävä istutettavien sipulien nimilappujen kanssa. Jospa kirjoittaisi nimitikut valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun on klikannut sipulitilauksen "lähetä"-nappulaa. Tai kaupasta kannettuja sipulipussukoita käsissään pyöritellessä. Sitten vain sipulit maahan ja nimitikku perään. Olisi keväällä paljon helpompaa pohtia, mitä tuli tähänkin laitettua. 

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hillit ovat pärjänneet kiitettävästi. Nämä on nimittäin istutettu jo 2020. Osa nupullaan olevista jää kuvan ulkopuolelle. Joissakin paikoissa kevätkurjenmiekat ovat hävinneet ensimmäisen kevään jälkeen. Netin mukaan kevätkurjenmiekat ovat kotoisin Lähi-Idän vuoristoista, jossa ne ovat sopeutuneet kuivaan ja hiekkapitoiseen maahan. Sen perusteella minun lienee jatkossa viisasta istuttaa iriksiä ylä- ja alapihan erottavaan rinteeseen. Siinä hiekkaa riittää ja sinne kyllä mahtuu.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Mainio yllätys oli löytää yksi ainut Katharine Hodgkin Ovaalipenkin päädystä. Merkintöni paljastavat, että olen istuttanut Katharineja tuohon paikkaan syksyllä 2014. Vuosiin en ole Ovaalipenkissä iriksiä nähnyt. Kaiketi Katharinen sipuli on tullut häirityksi siirtäessäni sinne viime kesänä mm. patjarikkoa toisesta paikasta. Joku sarvipää kurkistaa kukassa vasemmalla puolella.

Auringon ilmestyessä pilvien takaa, alkaa puutarhassa surina ja pörinä. Jos ne äänet vain lintujen sirkutukselta ja sepelkyyhkyjen huhuilulta kuulee. Siniset krookukset ovat pörriäisten suosiossa. Kuvaamisessa saa olla vikkelä, sillä usein ehtii nähdä vain vilauksen takajaloista, kun pörriäiset sukeltavat terälehtien keskelle.

Crocus species Fuscotinctus

Kurgaanin keltaiset Fuscotinctukset eivät pahemmin pörriäisiä houkuttele. Puutarhurin näkökulmasta tällaiset auringonkeltaiset kukkamättäät tuovat iloa ja virkistystä silmille. Nämä syksyllä 2019 istutetut krookukset viihtyvät ja lisääntyvät mukavasti.

En ole krookuksia jakanut syystä, ettei meidän puutarhaan ole liiemmin syntynyt tiiviitä krookuslämpäreitä. Doradin sivuilla mainitaan 4 vuoden välin olevan sopiva krookusten jakamiselle.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Ensimmäiset koiranhampaat kurkkivat Kiemurapenkissä. Päivänliljapenkistä en vielä koiranhampaita löytänyt, vaikka se vapautui lumesta ennen Kiemurapenkkiä. Toisaalta nämä Kiemurapenkin koiranhampaat ovat vanhempia. Ehkä teinit eivät jaksa kovin varhain herätä? 

Koiranhampaat ovat saaneet nimensä sipulin (juuripaisennus) muodosta. Eipä näin äkkipäätä muistellen tule mieleen, miten olen koiranhampaat istuttanut. Nyt selvisi, että paksumpi pää on laitettava 5-7 cm:n syvyyteen. Ehkä meikäläisen kannattaisi panostaa kissanhampaisiin, kun ne ovat meikäläiselle tutumpia. Jos vain kissanhampaan -nimisiä kasveja eteen sattuu.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaanien herääminen on iloinen asia. Viime vuonna peura kävi juuri näitä tulppuja napostelemassa ja siksi kukinta jäi vaatimattomaksi. Nyt on toivottava peurojen pysyvän poissa. Kiersin perjantaina koko puutarhan suihkuttaen Tricogardenia piipoille. Viime vuonna käytössä ollut paineruisku ei enää suostu toimimaan. Peukalo-etusormiote sai pitkän päälle oikean käden puutumaan käyttäessäni tavallista suihkupulloa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kunnollisista suihkepulloista. Kokoa saa olla vähän enemmän, kuin mitä ne tavalliset kukkien sumuttamiseen tarkoitetut omaavat.

Pihan siistimisen ohessa tyhjensin kasvihuoneesta sinne talven ajaksi säilömiäni puutarhakoristeita ja muita tavaroita. Kasvarin pesin jo syksyllä. Vielä menee tovi, ennenkuin tomaatit ja kurkut voivat muuttaa kasvariin. Ne saavat kasvaa edelleen kellarin kasvivalaisimen huomassa. Sain sentään laitettua tomaateille tuet, kun niille on kertynyt jo mittaa mukavasti. Kurkut vasta koulin isompiin purkkeihin. Toukokuun puolella aion virittää tuplaharsot kasvariin pitkille sivuille, koska niitä tarvitaan tuomaan ylimääräistä lämpöä yöpakkasia vastaan tomaattien siirtyessä kasvariin.

Tuoksuherneet ovat itäneet. Siirsin ne jatkamaan kasvuaan kasvihuoneeseen. Ne kestävät kylmyyttä jopa -8 asteeseen. Kussakin purkissa kasvaa yhtä tuoksuhernettä. Kylvin kuutta eri lajiketta. En ottanut ruukkuja pois muovipusseistaan, vaan laitoin taimet pusseineen isoon muovilaatikkoon. Kannen jätin raolleen, jotta taimet eivät pakahdu. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousee kasvihuoneessa jo kesäisiin lukemiin.

Olen toiminut tuoksuherneiden kylvössä ja kasvatuksessa ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan muutaman vuoden ajan. Enkä enää muita ohjeita käytä, sillä vihdoin pääsen Cecilian opeilla nauttimaan onnistuneesti tuoksuherneiden kauneudesta.

Poistin lopulta viimeisetkin jänisverkot kasvien ympäriltä ja päältä. Nyt ei enää tarvitse loikkia istutusalueilla maasta herääviä piippoja ja puiden ja pensaiden silmuja varoen. Poistin myös tulppujen ja krookusten päälle laittamiani verkkoja, kun huomasin etenkin tulppaanien nousevan jo verkkojen rei'istä ylös. Riskinä on löytää aamukierroksella syötyjä piippoja penkeistä ja peurojen sylkemiä kukkasipuleita käytäviltä. 

Verkkoshow on näköjään jokakeväistä ja -syksyistä tempoilua, miten niiden kanssa olisi kulloinkin viisasta toimia. Saisikohan vaikkapa Korkeasaaresta pari ilvestä vuokralle kotipihaan? Tarjoaisin palkaksi niiden itse pyydystämiä peuroja ja tarvittaessa myös paijaamista ja rapsuttelua. Kissoista tykkään. Isompikokoinen hyötykissa voisi olla uusi kokemus.

Lumi on sulanut pihasta lähes kokonaan. Varaparkkipaikan kupeessa oli perjantaina vielä pieni lämpäre. Levitin sitä laajemmalle haravalla. Myös tonttinaapurin rajalla, puskanurkassa on vielä jäinen lumikeskittymä. Siihen kun lunta on kolattu ihan ensilumesta saakka. Paikalla kasvaa idänvirpiangervoa, joka ei talvisesta lumikuormasta ole moksiskaan. Sieltä se nousee pian taakasta vapauduttuaan. Leikkasimme viime kesän purkanurkan idänvirpiangervot maan tasalle, kun olivat pitkään siinä kasvettuaan risuttuneet pahasti. Vuosien seurannalla ja samoin toimimalla tiedän niiden olevan pian taas entistä ehommat. 

Toissa keväänä tilatusta suursäkkimullasta on enää ripaus jäljellä. Pussin pohjalla on ehkä noin kottikärryllinen multaa. Itse multa on jo säkissä sulanut, mutta säkin päälle kertynyt vesi on jäätänyt suuaukon umpeen. Perjantaina poistin suurimman osan vedestä. Samalla kiskoin hantaakeja ylemmäs, jotta pinta sulaisi. Saisin mullan vihdoin säkistä muualle.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 
Multasäkin vieressä on kesäisestä käytävien kivituhkapinnoitteen uusimisesta jäljelle jäänyt kasa. Siitä osa menee kasvimaan reunaan, kunhan ehdin kärräämään. Loppu sijoitetaan parhaillaan purettavana olevan leikkimökin paikalle.

Pitkän pohdinnan tuloksena totesin, että multaa on taas tilattava. Kellarissa on jäljellä seitsemän 45 litran säkkiä. Niistä riittää vain puoleen kasvihuoneeseen menevien istutusaltaiden sisällöstä. Edellisvuotiseen tapaan päädyin tilaamaan Hankkijalta lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Multa saapuu todennäköisesti alkuviikosta. Tiedossa on siis ankaraa kantamista, kun ainakin osa säkeistä on järkevää siirtää lähemmäs muita työmaita.

Perjantaina äänimaailma pihalla oli melkoista. Kurkiauroja lensi taivaalla yksi toisensa jälkeen. Komeaa kuultavaa ja katsottavaa. Välillä kurkien törähtelyä kuului ihan läheltäkin, mutta silmä ei niitä löytänyt. Taisivat mennä puun latvojen takana. Myös joukko joutsenia lensi vakaasti kohti pohjoista. Jokin juttu niillä oli keskenään, kun törähtelivät ahkerasti kulkiessaan.

Pitänee ladata kännykkään joku sopiva äppi, joka helpottaisi lintujen tunnistamista niiden äänistä. Toisaalta minulla on harvemmin kännykkä mukana pihatöissä ollessani. Perjantaina oli, kun varauduin multakuorman saapumiseen.

Lauantaina meinasi mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, kun pihamaalla kohti sisäänkäyntiä tepasteli fasaani. Tapiolassa vuosikausia sitten asuessa niiden töräyttelyyn tottui jopa niin, ettei ikkuna auki nukkuminen kesäaikaankaan häiriintynyt. Meidän nurkilla fasaaneja ei liiemmin ole ollut. Joku yksittäinen lintu näiden vuosien aikana on pihaan eksynyt. Edellisestä varmaan 20 vuotta.

Ikkunan läpi kuvaaminen ilman pitkää zoomia ei kovin hyvin onnistu. Useimmat linnut myös säikähtävät, kun nostan sälekaihtimen ylös. Fasaani ei häiriintynyt mistään. Pikkulinnut suhahtelivat sen yli ja ohitse. Tämä ukko se vain jatkoi tepasteluaan ja multamaan pöyhimistään. Vähän aikaa metrin päässä fasaanista käveli myös sepelkyyhky. Fasaani töräytti kerran kunnolla, jolloin sepelkyyhky lehahti marjakuuseen ja pian sieltä pois.

Aikansa mullasta talvilintujen maahan pudottamia siemeniä pöyhittyään fasaani käveli Pikkupuutarhaan. Siellä se istahti jouluruusujen ja lumikellojen viereen sulattamaan syömäänsä ruokaa.

Nyt on päästy kevään makuun oikein kunnolla. Tulevalle viikolle on luvassa koleampaa, yöpakkasiakin. Yhdessä iltapäivälehtilööpissä uhattiin takatalvella ja lumella eteläänkin. Räntää ja lunta on ennenkin satanut huhtikuussa, toukokuussakin. Ne on tilapäisiä esteitä matkalla kohti kesää. Ei alistuta takatalviuhkailuun, vaan nautitaan joka hetkestä piippoja etsien ja ihaillen.