 |
| Anemone hupehensis - Syysvuokko |
Törmäsin Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka aiheena oli "millainen on helppohoitonen puutarha ja piha". Keskusteluun osallistui myös puutarha-alan ammattilaisia, jotka törmäävät kysymykseen omassa työssään, etenkin asiakastilanteissa. Näkökulmia tuli runsaasti kuin myös pohdintaa siitä, mikä ylipäätään on helppohoitoisuutta.
Puutarha on aina ihmiskäsin muokattu ympäristö. Vaikka villi luonto olisi pyritty rajaamaan puutarhan ulkopuolelle, eivät kasvit noudata ihmisen tahtoa. Ne eivät pysy ilman hoitoa ja leikkausta tietyn kokoisina ja tietyillä alueilla. Kun puutarhaa ei ole rakennettu suojattuihin sisätiloihin, on myös varauduttava ilman kautta leviäviin siemeniin ja hyönteisiin.
 |
| Rosa Ritausma - Tarhakurtturuusu |
Haluanko puutarhan olevan helppohoitoinen? Siinä kysymys, johon on vuosien harrastamisen kokemuksella helppo vastata. En halua, jos se merkitsee kaiken vapaa-ajan käyttämistä johonkin muuhun, kuin puutarhan rakentamiseen, siitä huolehtimiseen ja siitä nauttimiseen. Puutarha on minulle osa kotiympäristöä, mieluisa oleskelupaikka, oppimisen alue ja mikä olennaisinta, tärkeä harrastus.
Toisinaan toivoisin pääseväni vähemmällä, mutta kokonaisuutta ajatellen helppohoitoisuus ja kasvien täyttämä puutarha eivät voi kulkea käsi kädessä. Elävä materiaali muuttaa muotoaan ja voidakseen hyvin tarvitsee enemmän tai vähemmän ihmisen huolenpitoa. Jos haluaa helppohoitoisuutta, on tyydyttävä parvekkeettomaan kerrostaloasuntoon. Tai hyväksyttävä puutarha, jonka luonto vähitellen valtaa omakseen.
 |
| Rosa Therese Bugnet |
Voisin tietenkin päällystää pihani asfaltilla, mutta luonteeni tuntien saattaisin ärsyyntyä puiden lehdistä, jolloin niitä pitäisi käydä alituiseen sutimassa ja noukkimassa pois. Olisinko sittenkään tyytyväinen? Jaksaisinko tuijottaa mustaa elämätöntä materiaalia ja vielä nauttia näkemästäni? En.
Kenenkään painostamatta, täysin omasta tahdosta olen haalinut ympärilleni erilaisia kasveja. Istuttanut niistä joka ikisen lapiolla kaivaen, multaa niille kärräten ja kastelukannuja kantaen. Mitä muuta tekisin, jollen hoitaisi puutarhaani? Johan se tämän kesän helteillä nähtiin, ettei ihminen jaksa määräänsä enempää varjossa lötkötellä ja kirjoja ahmia. Korona-aikakin on ollut helpompi kestää, kun on ollut mahdollisuus viettää turvallisesti aikaa omalla pihalla.
 |
| Rosa Sointu - Tarhakurtturuusu |
Jos jotain helppohoitoisuuteen liittyvää omassa puutarhassani toivoisin, niin vähemmän holtittomasti leviäviä kasveja, juurivesoja tehtailevia ruusuja ja kriikunoita, miljoonia vaahteravauvoja keväisin. Useimmat edellämainituista on vältettävissä huolellisella tutustumisella kasvien ominaisuuksiin ja istutuspaikkavalinnoilla. Kun en näin aikoinani ymmärtänyt tehdä, aion elää riesojeni kanssa voimieni mukaan taistellen ja niiden kanssa rinnakkain eläen.
Kasvien terveyteen ja niiden selviytymiseen voi myös vaikuttaa hyvällä hoidolla ja jälleen kerran olosuhteisiin nähden oikeilla kasvivalinnoilla. Sateiden määrään ei voi itse vaikuttaa, mutta sen sijaan esimerkiksi kuivuudessa pärjäävien kasvien hyvinkin.
 |
| Rudbeckia laciniata - Kultapallo |
Olisikohan puutarha yhtä rakas ja tärkeä paikka, jos sen kaiken olisi joku muu suunnitellut ja rakentanut? Ehkä olisi, mutta vielä rakkaammaksi sen tekee multaan valutettu hiki, joskus kyyneleetkin. Koen huikeita onnistumisen kokemuksia saatuani jonkun alueen mieleisekseni ja sinne istutetut kasvit kukoistamaan. Koen suurta ylpeyttä vuosien urakoinnin tuloksista ja kantapään kautta opituista asioista. Nautin siitä, että aina on iloisia yllätyksiä edessä. En lannistu vastoinkäymisistä, joita sää, luonto ja toisinaan oma hölmöys tuottavat. Jonkin aikaa ne harmittavat, kunnes ideamylly ryhtyy hakemaan ratkaisuja. Jotka yleensä jollain aikavälillä aina löytyvät.
 |
| Lilium Flore Pleno |
Perfektionistille puutarhan rakentaminen ja hoitaminen on erinomainen elämänkoulu. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut omissa vaatimuksissani tottumaan siihen, ettei luonto taivu täydellisyyteen, minun haluamaani täydellisyyteen. Kasveilla ja eläimillä on omat ominaisuutensa, jotka vähät piittaavat ihmisen haluista ja arvoista. On oikeastaan helpottavaa antaa akileijojen ja sormustinkukkien vaeltaa halunsa mukaan. Ja pihakäenkaalin kasvaa porrasaskelmien välissä. Jos nyt sentään joskus jonkun niistä kuopaisee juurineen pois lapiolla tai nyhtää sormiensa väliin ohi kulkiessaan.
Vihdoin myös ymmärrän, että jokainen puutarha on
kaunis ja täydellinen omistajalleen. Ettei kahta samanlaista ole, ei
tule, eikä tarvitsekaan.
 |
| Achillea filipendulina - Kultakärsämö |
Tällaisia ajatuksia tuo facebookin keskustelu minussa herätti.
Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!
Kivaa pohdintaa, joka sai minut miettimään asiaa. Kinkkinen kysymys. Tässä aikani pähkäiltyäni tulin tähän tulokseen: puutarhan on hyvä olla helposti hoidettava. Sellainen, että sen saa pidettyä kunnossa kohtuullisella määrällä työtä ja kaiken maailman kikkailuja. Minulla on puutarhailun kantapääopiston opinnot vaiheessa ;) mutta kohti unelmien helposti hoidettavissa olevaa puutarhaa kohti mennään <3
VastaaPoistaPuutarharyhmän keskustelu oli paljon ajatuksia herättävä ja nosti esiin monitahoisia kysymyksiä, joita varmasti pyörittelen mielessäni vielä pitkään. Helppohoitoisuuskin on oikeastaan hyvin henkilökohtainen asia; toiselle helppohoitoinen toimenpide on toiselle ylipääsemätön.
PoistaHienoa, että otat puutarhailun opiskelun kannalta. Sitähän se parhaassa tapauksessa on, vieläpä elämänmittainen opintopolku, jos niin itse haluaa. Onnea unelmiesi tielle!
Ihanaa pohdintaa kokonaisuudessaan, kiva, että kirjoitin tämän jutun. Olen sydämestäni samaa mieltä joka rivistä ja olisin itsekin voinut kirjoittaa aivan vastaavat asiat. Parin ”lepopäivän” jälkeen kaipaan ihan kipeästi puutarhaan vähintään poistamaan kuihtuneita kukintoja ja siistimään näkymiä, sillä samalla nautin kaikilla aisteilla sen hetkisestä kukoistuksesta, lentävistä perhosista ja kimalaisista, nuuhkin eri ruusujen tuoksuja ja kuuntelen luonnon ääniä.
VastaaPoistaArvostan valtavasti ammattilaisten osaamista, mutta omassa puutarhassa on niin innostavaa yrittää itse suunnitella eri alueita ja ilo onnistumisesta on siten valtavan suuri - väärät arviot voi korjata ja ottaa ne oppimisen kannalta.
Puutarha on kokonaisuudessaan niin rakas harrastus (vaikka välillä tuleekin väsymisen hetkiä), että en millään haluaisi puutarhaa liian köyhäksi ja helpoksi. Ja ihan oikein sanoit; asfalttipihakin vaatii hoitoa. Kiitos tästä inspiroivasta pohdinnasta!
Ajattelinkin, että aihe varmasti kiinnostaa useita puutarhablogilaisia. Sen tiimoilta riittäisi keskusteltavaa enemmänkin. Jo pienet pyrähdykset puutarhaan nyppimään, katselemaan ja tuoksuttelemaan ovat niin kaivattuja ja tarpeellisia, kuten sanoit. Silloin tulee tehtyä ikäänkuin inventaariota tehdystä työstä ja samalla tarkkailtua uusien ideoiden kasvupohjaa.
PoistaKatselen mielelläni television puutarhaohjelmia ja ihailen ammattilaisen oivallisia ratkaisuja. Jossain toisessa tilanteessa kääntyisin ammattilaisen puoleen luottavaisin mielin. Kun se on pois suljettu asia, on laitettava omat kädet heilumaan.
Väsymys ja laiskuus kohtaa taatusti jokaista puutarhaihmistä aina välillä. Emmehän ole koneita, tarvitsemme lepoa ja latautumista mekin. Parasta, että väsymyksen väistyessä virtaa taas löytyy.
Hyvä kirjoitus! Mä oon just sellanen ihminen joka sanois et haluan puutarhan joka on mahdollisimman helppohoitoinen, koska saan kaikki aina kuolemaan heti :D Onneksi miehestä on tullut viherpeukalo ja hoitaa siinä samassa sitten munkin kasvit 🤍
VastaaPoistahttps://jasukuvaa.blogspot.com/
Mukavaa, että sinulla puutarhailusta innostunut mies. Olen kyllä itsekin saanut lukuisan määrän kasveja kuolemaan. Aina en edes syytä tiedä, mutta vuosien myötä olen myös oppinut hoitamaan kasveja ja löytämään niiden viihtymisen avaimia.
PoistaIloisia hetkiä viherpeukalomiehesi kanssa!
Ajatuksesi olivat kuin omiani💚 Niin kauan kuin terveyttä riittää aion möyriä puutarhassa. Tänä vuonna on tullut monia muutoksia ja lisää huolehdittavaa puutarhaan liittyen joten välillä iskee väsy mutta seuraavana päivänä on taas voimia jostain tullut lisää. Kaikella tällä on tarkoituksensa, kunpa vain tekisin oikeita rarkaisuja joita ei tarvitsisi jälkeen päin katua. Tieto lisääntyy koko ajan ja nykyään mietin paljon tuleekohan jostain nyt istuttamastani kasvista tulevaisuudessa hankala vieraslaji?! Yritän ainakin hillita keräilyviettiäni ja pärjätä edes vähän vähemmillä kasviostoksilla.
VastaaPoistaMinäkin ajattelen, että jatkan möyrimistä hamaan loppuun saakka. Saattaa myös olla, että kaikki ahkerointi ja möyriminen pitää meidät liikkuvina ja vireinä sekä ajatuksemme kirkkaina. Sammaloitukoon kivet, ei kivenpyörittäjät.
PoistaSinulla on järkevä ajatus hillitä keräilyviettiä. Olen sen asian parissa pähkäillyt viime aikoina. Niin kiva kun onkin kaikenlaisia erikoisuuksia itselleen haalia, on kuitenkin käytännöllisempää keskittyä olosuhteisiin sopiviin ja kestäviin kasveihin, jotka tietenkin myös miellyttävät silmää. Huoli ilmastosta ja ympäristöstä on yhä tärkeämpää ottaa huomioon omissa valinnoissa. Toisaalta puutarhailussa on hyvä säilyttää myös optimistisuus.
Yhdyn pohdintaasi täydellisesti. Ehkä tiällä maaseudulla voi hiukan rennommin suhtautuu puutarhaan kuin siellä kaupungissa. Ei oo niin nökönuukoo kitkenkö pieniä koivuntaimia nyt vai kuukauven piästä. Sotkuu ei niä kun mie ja puolisoni yleensä ja onneks ei oo noita mittään haitallisia vieraslajeja tullu istuteltuu. (Eihän niistäkään ja niiden haitallisuudesta vielä vuosikymmeniä sitten ollu kenelläkään tietuu.) Jos omistaa puuhulluuden ja nauttii runsaista kukka- ja pensasistutuksista ei ihan heleppuu oo puutarhanhoito. Aina on jottain tekkeillä, mutta nautinto nähdä lopputulos on vaivan arvonen. Toisinajattelijoitakin on!
VastaaPoistaHienoa, että maailmassa löytyy puuhulluja ja kukkahörhöjä. Muuten moni arboretum ja upea puutarha olisi jäänyt perustamatta. Matka kasvien parissa on asia, jota harva tuskin katuu. Ne, jotka eivät kasvimaailmaan ole tutustuneet, saattavat meitä kadehtia.
PoistaNäillä tiheään asutuilla seuduilla kaikki on naapurien ja kylänmiesten nähtävillä. Ei täällä kuitenkaan kovin innokkaasti toisten tekemisiä kytätä. Niin suosittua kuin pihojen ja puutarhojen laittaminen tänä päivänä onkin, yllättävän vähän esimerkiksi meidän alueella ihmiset niihin panostavat. Tunnen itseni suorastaan kummajaiseksi, kun olen alituiseen puutarhassa mönkimässä ja nyppimässä. Se on huomattu ja usein ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan ja kehumaan, mikä ilahduttaa tosi paljon.
Muutama päivä sitten kirjastoon kävellessämme huomasin parissakin paikassa jättibalsamia. Kumpikin kasvusto purojen varrella, joten siemenet leviävät entisestään. Niitä katsellessani muistin, kuinka iät ja ajat sitten meinasin nyhtää tien varresta pienen jättibalsamin kotipihaan istutettavaksi. Jaksan jatkuvasti iloita, etten niin tehnyt.
Toisinajattelijoita riittää, oli aihe mikä tahansa. Annetaan heidän pitää ajatukset ja toimitaan omiemme mukaan.
Minäkin alleviivaan sanasi ja olen asiasta hyvin pitkälti samaa mieltä. Olen usein miettinyt, että jos puutarhamme olisi ammattilaisten suunnittelema ja toteuttama, olisiko se oma puutarhani lainkaan? Ymmärrän toki hyvin myös sen, että ruuhkavuosina ja työpaineiden alla moni haluaa itselleen valmiiksi perustetun puutarhan. Ymmärrän myös tiettyyn määrään saakka pyrkimyksen puutarhan helppohoitoisuuteen. Harrastuksia kun voi olla puutarhanhoidon lisäksi hyvin monenlaisia ja aika siksi rajallista. Mikään puutarha ei kuitenkaan pärjää täysin omillaan, vaan vaatii aikaa ja huolenpitoa, jotta voi kukoistaa parhaalla mahdollisella tavalla.
VastaaPoistaKiitos hienosta ja ajatuksia herättävästä postauksestasi ja mukavaa elokuun jatkoa.
Sinähän olet vähintään puoliammattilainen. Muistan sinun kertoneen puutarhaan liittyvistä opinnoistasi. Oppisi näkyy puutarhassasi, joka on huolella perustettu ja hyvin hoidettu. En lainkaan väheksy ammattilaisten taitoja, päinvastoin. Onhan meilläkin ammattilaisella teetetty suunnitelma, joka on toiminut runkona. Ja keväällä ammatti-ihminen kävi leikkaamassa tuija-aitamme.
PoistaHelppohoitoisuus osoittautui tuossa facen keskustelussakin hyvin monitahoiseksi asiaksi. Usein helppohoitoisuus ymmärretään tilaksi, jossa itse ei tarvitse tehdä mitään. Jollei halua tai ole aikaa itse tehdään mitään, silloin on teetettävä työt vaikka ammattilaisella. Muuten se huolella suunniteltu ja rakennettu puutarha ei kauaa kauniilta näytä.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja monisärmäinen asia, ettei taida yksi blogijuttu sen käsittelemiseen riittää. Onneksi jokainen saa olla oman puutarhansa mestari haluamallaan tavalla.'
Innostavia elokuun päiviä sinulle!
♥
VastaaPoistaKiitos Pauliina! Kiva, että jaksoit lukea jutun.
PoistaMinun puutarhani on suurpiirteisesti hoidettu, ja yhä enemmän olen kallistunut sille linjalle, että siitä voi tulla luonnonmukaisempi, jota ohjailen vain hellällä kädellä. Pääsen helpommalla ja ehdin vain olla puutarhassa ja nautiskella.
VastaaPoistaVarmasti olet päätynyt suunnitelmiisi ja valintoihisi pitkällisen harrastuksen ja siitä kertyneiden kokemusten pohjalta. Ihanteellisinta on, että jokainen voi tehdä puutarhansa juuri sellaiseksi, kuin haluaa. Suurpiirteisyys olisi kyllä toivottu ominaisuus minullekin. Tuppaan liikaakin puuttumaan yksityiskohtiin.
PoistaMinulla on paljon töitä teettävä luonnonmukainen, mutta ei luonnonvarainen puutarha. Kuiva kausi 30 vrk +30 astetta me.lkein tappoi meidät sekä monet puumme. Kolme päivää ennen sadetta emme enää jaksaneet illat kastella kannuilla,, kun on 3000 neliötä ja 1000 kasvia, joten tartuimme suuttimella varustettuun letkuun ja annoimme sataa! Ilmastonmuutos on täällä!!!
VastaaPoista♥♥
Kuivuudessa itsekin puutarhani kanssa kärvisteltyäni uskon, että teillä on hommaa riittänyt kaiken kastelemisessa. Onneksi saimme vihdoin sateita avuksi ja kasviemme pelastukseksi. Onneksi myös kesä jatkuu ja voimme nauttia kauneudesta ympärillämme.
PoistaJahka joskus voin perustaa kunnon puutarhan (ei parveke- tai viljelylaatikkopuutarhaa, vaan semmoisen pihapuutarhan), haluaisin sen olevan siinä mielessä helppohoitoinen, ettei olisi leikattavaa nurmikkoa tai nypittäviä rikkaruohoja. Haluaisin sellaisen hallitun kaaoksen, jossa luonto hoitaisi omansa.
VastaaPoistaLapsuudenkodin puutarhasta muistan ikävimpinä askareina nurmikonleikkuun ja rikkaruohojen nyppimisen, etenkin sen kun hiekkapoluilta ja koristekivilaattojen välistä piti nyppiä. Haluaisin hoitaa asian niin, ettei mikään kasvi olisi "rikkaruoho". Ne kasvit, joita haluaisin johonkin tiettyyn kohtaan kasvamaan, saisivat olla niin hyvin siihen kohtaan sopivia, että "rikkaruohot" eivät voittaisi niitä kilpailussa, vaan istuttamani kasvit menestyisivät niin hyvin, ettei rikkaa mahtuisi sekaan.
Viljelylaatikoillamme tämä onkin toiminut. Kun istuttaa tarpeeksi tiheään, tarpeeksi nopeakasvuisia lajeja, ei rikkaruohoilla ole sijaa. (Lisäksi kaikki "rikkaruohommekin" ovat oikeastaan olleet myös syötäviä luonnonkasveja, joten niiden riehaantumisesta ei olisi ollut suurempaa haittaa, kun nekin olisi voinut tarvittaessa kerätä ruuaksi.)
En rakentelisi sellaisia kiveyksiä tai hiekoituksia, joista pitäisi nyppiä kasveja tai sammalta pois seasta. Ottaisin linjaksi, että nurmikkoa ei ajeta, paitsi tarvittaessa kävelyreittejä varten.
Kun joskus hankin talon, jossa on pihaa, seurailen varmaan ainakin ensimmäisen kesän ajan, että mitä siellä kasvaa ja minkälaisia kasvupaikkoja siellä on. Sitten vasta alan muokata sitä ja hankin kullekin kasvupaikalle sopivia, sitkeitä ja yksinkertaisia kasveja, joita ei tarvitse hyysätä ja "tekohengittää" juuri sen pihan olosuhteissa.
Mutta mitä muuten tulee helppo- tai vaikeahoitoisuuteen, niin haluaisin kyllä ehdottomasti itse suunnitella, istuttaa ja hoitaa kasvini. Puutarha ei olisi mikään harrastus, jos joku toinen tekisi ja hoitaisi sen puolestani. On mukavaa, kun on puuhailtavaa, istutettavaa, kuopsutettavaa, suunniteltavaa, siirreltävää, muutakin kuin pelkkää kastelemista.
Nurmikko on väkisinkin yksi puutarhan suuritöisimpiä alueita, jos sen haluaa pitää sileänä ja hyväkuntoisena. Itse olen systemaattisesti vähentänyt nurmikkoa vuosien kuluessa pilkkoen sitä pala palalta istutusalueiksi. Rikkaruohot vähenevät huomattavasti istuttamalla haluamiaan kasveja riittävän tiheästi. Jonkun toisen rikkaruoho voi olla toiselle tärkeä ja vaalittava kasvi.
PoistaSinulla on oivalliset tavoitteet, joihin toivon sinun joskus pääsevän. Meillä piha ja puutarha tuli ikäänkuin rakentamisen kylkiäisenä, kun ei ollut niiden suhteen kummoisia toiveita eikä varsinkaan mitään kokemusta. Monta asiaa tekisin tänä päivänä toisin, mutta en myöskään kadu kuljettua matkaa.
Viimeisen kappaleesi allekirjoitan sataprosenttisesti. Puutarha on antoisa harrastus aasta ööhön.
Puutarhani ei näytä helppohoitoiselta, mutta on omasta mielestäni sitä. Perennat kasvavat tiheässä ja rikkaruohoja on vähän. Ajettavaa nurmikkoa on vain kulkuväylillä. Siedän viidakon tunnelmaa ja sitä, että osa kasveista häviää taistelun olemassa olosta tiheässä kasvustossa. Nautin suunnattomasti roolistani kasvun ohjaajana, vaikkei se olekaan täysin hallinnassani. On jännittävää seurata kasvua ja yrittää ratkaista eteen tulevia ongelmia.Mieluummin eläväinen puutarha, kuin helppo :)
VastaaPoistaNoin se menee. Alussa kitkettävää on usein enemmän, mutta kitkeminen vähenee kasvien kotiutuessa ja kasvaessa. Tiiviisti istuttamalla rikoille ei jää tilaa. Viidakkotunnelma on minusta ihan tavoiteltava asia. Kasvien rehottaessa ympärillä kokee onnistuneensa niiden valinnassa, istuttamisessa ja hoitamisessa . Ei kaikkea voi eikä pidäkään hallita. Ja hallittukin on monelle kovin erilaista.
PoistaOn kyllä kiinnostavaa pohdintaa! Ja varmaan on keskustelukin.
VastaaPoistaTuo on tosiaan makuasia. Minusta on sääli, että jotkut haluavat pihan, jossa ei tarvitse "tehdä mitään". Eihän kaikkien tarvitse alkaa innokkaiksi puutarhaharrastajiksi, mutta pieni puuhastelu oman ympäristön kauneuden eteen on terveellistä ja antoisaa. Kyllähän sitä tulee imuroitua kotonakin, ja vaihdettua tauluja tai sohvatyynyjä yms.
Kävin kerran pihassa, jonka omistajat sanoivat niin viisaan lauseen, että muistan sen vieläkin, 15 vuoden päästä: täytyyhän ihmisen jotain tehdä.
Erinomainen lausahdus, jonka voisi poimia omaankin päähän muistettavaksi. Ehkä me puutarhaihmiset olemme vähän "erilaisia", sillä itse en mitenkään jaksaisi päivästä toiseen vain katsella ja siinä ohessa odottaa, että joku tulisi sovittuna aikana leikkaamaan ja huoltamaan. Väkisinkin tulisi halu tarttua itse toimeen.
PoistaHyvä, että jokainen saa omassa pihassaan tehdä haluamallaan tavalla. Ehkä ne "mitään tekemättömät" eivät edes tiedä, mistä jäävät paitsi.
Aamen! Hyvää pohdintaa melkoisen paljon keskustelua herättävästä aiheesta, joka selkeästi jakaa puutarhaihmiset ja "ne muut" eri leireihin. Puutarhaihmiset kun selvästi laskevat työmäärän ja helppohoitoisuuden eri asioiksi eivätkä välttämättä edes koe kaikkea puutarhaan käytettyä aikaa työnä. Kastelu ja kitkeminen ovat periaatteessa helppoja puuhia, vaikka vievätkin joskus paljon aikaa. Ja toisaalta helppohoitoiseksi mielletty havu-pensas-katepuutarhakin voi olla melkoisen vaativa hoidettava. Katteeseenkin kun ilmestyy väistämättä rikkaruohoja, linnut viskovat katteita pitkin pihakiveyksiä, havuja saattaa joutua suojaamaan kevätauringolta, pensaista pitää pudottaa lumia talvella... Pensaiden ja havujen leikkaaminenkin vaatii vähän tietoa, jotta ne pysyisivät kauniina. Kuten sanoit, puutarha on aina ihmisen muokkaamaa ympäristöä ja luonto tekee asiat omalla tavallaan. Jos haluaa helppohoitoisen puutarhan, pitäisi varmaan palkata puutarhuri sitä hoitamaan muutaman kerran kesässä.
VastaaPoistaOlen monta kertaa jäänyt pohtimaan sitä, kun naapurit ovat päivitelleet joko suoraan minulle tai isännälle tyyliin "Minna se vaan jaksaa kaivella aamusta iltaan" tai "on sinulla noissa kukissa kyllä hoitamista". Heidän mielestään meillä on siis todella työläs puutarha ja kukkien määrä korreloi suoraan kannettavien kastelukannullisten ja muun työn määrään. Itse taas koen, että ne kohdat, jotka olen saanut "valmiiksi", hoitavat käytännössä itse itsensä eivätkä vaadi jatkuvaa hyysäämistä, mitä taas naapurit ilmeisesti tekevät oman kahden neliön kokoisen kukkapenkkinsä kanssa. Kuukauden kestäneen hellejakson aikana en tehnyt puutarhassa juuri mitään muuta kuin kastelin ruukkuistutukset ja pari kertaa vasta istutetut pienet taimet. Leikkelin myös joitain kuihtuneita kukintoja, etteivät ne levitä siemeniään ympäriinsä. Minusta se oli varsin helppohoitoista. Työlään näköinen perennapihakin voi siis olla helppo ja yllättävän vähän aikaa vievä.
Makuasioitahan nämä ovat ja riippuvat hyvin pitkälti siitä, mihin ihminen haluaa käyttää aikaansa. Minä möyrin paljon mieluummin kyynärpäitäni myöten kukkapenkissä kuin esimerkiksi käyttäisin saman ajan urheiluun, shoppailuun tai huushollin sisustamiseen (mikä toki olisi meilläkin tarpeen, kun suurin osa oleskelutiloista on suoraan puisevalta 80-luvulta). Nautin myös siitä, että näen keväästä syksyyn joka ikkunasta kukkia ja voin halutessani lähteä ulos niitä hypistelemään. Puutarha on rakas harrastus ja hoitaa fyysistä ja psyykkistä terveyttäni niin paljon, että siihen käytetty aika on sijoitus tulevaisuuteen ja kaiken vaivan väärti.
Justiinsa noin, olen tismalleen samaa mieltä. Puutarhabloggarit ovat sisäistäneet helppousasian omalla tavallaan ja siksi täällä saa hyvin vastakaikua omille ajatuksilleen. Sailalle tuossa ylempänä jo totesin, että ehkä ne "mitään tekemättömät" ihmiset eivät edes tiedä, mistä jäävät paitsi. Ehkä he eivät ole istuttaneet mitään, eivätkä siten päässeet kokemaan sen kaltaisia onnistumisia.
PoistaMinullekin on taivasteltu, miten ihmeessä jaksan jatkuvasti mönkiä puutarhassa. Toisaalta taas eräs terveydenhoitaja vähätteli töiden monipuolisuutta ja raskauttakin ehdottamalla puutarhatöiden lisäksi kuntosalia riittävän liikunnan takaamiseksi. Käytännössä vietän suurimman osan vapaa-ajastani puutarhatöiden parissa monta kuukautta vuodessa (täällä etelässä se on mahdollista usein maaliskuusta marraskuulle). Päivän kaivamisen ja kärräämisen jälkeen ei todellakaan huvita istua autoon ja ajaa kuntosalille. Enkä kuitenkaan koe raskaitakaan töitä epämiellyttäviksi. Useimmat puutarhaprojektit ovat kokonaisuuksia, joihin sisältyy monenlaisia eri vaiheita. Niihin tarttuu sen kummemmin miettimättä toivottu lopputulos silmissä siintäen. Puutarhaharrastus sisältää runsaasti myös keveitä asioita, iloa ja innostusta.
Makuja ja mielipiteitä maailmaan mahtuu. Toisinaan on kiva tuulettaa omia ajatuksiaan ja yrittää ymmärtää muiden näkökulmia.
Kuin olisi omaa tekstiä lukenut, niin tutuilta ja omakohtaisilta asiat tekstissäsi tuntuivat. Hieno aihe ja hieno kirjoitus!☺️
VastaaPoistaKiitos Blue Tit! Tämän aiheen tiimoilta olisi hauska vaihtaa mielipiteitä ihan kasvokkain muiden kanssa. Tämä oli päältä raapaisu, joka kuitenkin selkeytti myös omia ajatuksia.
PoistaMielenkiintoinen aihe ja kysymys puutarhan helppohoitoisuudesta on monitahoinen asia. Nyt kun minulla ei ole hoidettavana kuin tämä rivarin päätypiha ja siihen kylkiäisenä kuuluva rivitaloyhtiön pitkä rajapolku ja oja, niin kyllä joskus tuntuu siltä, että pelkkä autio nurmikko sopisi minun voimavaroille.
VastaaPoistaMutta olisinko tyytyväinen katsoessani ulos ikkunoista, ei olisin hyvin hyvin tyytymätön ja tuskin asuisin täällä.
No, tietysti rivitalon piha on erilainen verrattuna ihka omaan pihaan ja muutamia asioita pitää ottaa huomioon kun mylläilee pihalla. Toisaaltaan olemme asuneet tällä vuodesta 1981 ja viihtyneet.
Jos pitää luonnosta, kasveista ja omat sormet saavat miellyttävän tunneilmiön kun ne saa upottaa keväisin multaan ja nähdä ja kokea aina uudestaan joka kevät kasvun ihmeen sekä nähdä koko vuoden kierron eri vaiheet.
Puutarha on minun näköiseni ja se on sekä työläs että helppohoitoinen ja monesti olen vastannut kysymykseen sekä täällä ja myös kesäkodilla. Puutarhani voi ja saa olla molempia ja se työ tekee minulle pelkkää mielihyvää kunhan hikikarpalot otsallani ovat kuivuneet. 😺 😊
Mielestäni puutarha voi olla pikkuinen rivitalopiha tai hehtaarien lääni. Tärkeintä lienee se, onko itse tyytyväinen omaansa. Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta valita, mutta se onkin jo toinen keskustelu. Mielipiteitä on yhtä monta kuin puutarhan omistajiakin.
PoistaHelppohoitoisuuden käsite on jokaiselle hyvin erilainen. Jokun haluaa tehdä kaiken itse, joku ei tahdo laittaa tikkua ristiin.
Aikoinaan paritalossa asuessamme tykkäsin laittaa omaa plänttiämme. Sen lisäksi leikkasin yleisten alueiden nurmikot ja talvella kolasin lumet, koska taloyhtiö halusi säästää kuluissa. Kaikki olivat innolla valmiita osallistumaan, mutta käytännössä aniharva teki koskaan mitään. Pienen pihan omistajalle voi siis ääritapauksessa kertyä tekemistä enemmän, kuin ison omakotitalon puutarhurille.
Kuivaahan hikikarpalot otsaltasi ja nauti kauniista pihastasi.
Kiinnostavaa ja myös tarpeellista pohdintaa puutarhan hoidosta. Nykyinen pikkuinen pihapiiri ei vaadi minulta paljoa työtä, mutta vähän kuitenkin, niin että tuntu multaan säilyy. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kesän mittaan on ollut useammin kuin yhden kerran ikävä Joensuun pihaa ja kaikkea siihen liittyvää tekemistä. Pitkiä päiviä tuli vietetyksi puutarhassa, mutta useimmiten ei sitä työksi mieltänyt. - Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaSinulla onkin nyt hieno tilaisuus perustaa neitseelliseen paikkaan oman näköisesi puutarha. Siinä riittää työtä, mutta ei kuitenkaan tarvitse pohtia edellisten asukkaiden tekemien ratkaisujen merkitystä.
PoistaUskon, että ikävöit vanhaa puutarhaasi. Tuskin itsekään loputtomiin jaksan omaa pihaani ylläpitää, joten luopuminen on jollain aikavälillä edessä.
Uurastusta oman pihan ja puutarhan hyväksi ei todellakaan laske työksi. Enemmän se on harrastus ja ajankulu, jonka voi nähdä myös asunnon arvoa nostavaksi. Tätä näkökulmaa vähemmän ajatellaan.
Elokuu jatkuu kesäisenä. Mukavia päiviä sinne Raumalle!
En ole niin intensiivisesti seuraillut puutarhaan liittyviä ryhmiä, mutta joskus on silmiin pistänyt semmoinen, että kummastellaan kun kasvaa rikkaruohoja mullassa. Että mitä on tehnyt väärin, kun niin on päässyt käymään, vaikka maaperä on vuorattu muovein ja kankain. Blogeissa yms. kun julkaistaan yleensä kuvia näteistä kukkasista ja hyvin hoidetuista alueista eikä näytetä niitä hoitamattomia ja vähän retuperälle päässeitä alueita, antaako se aloitteleville vääränlaisen illuusion puutarhanhoidosta ja siitä työmäärästä, mitä kauniina ylläpitämiseen käytetään?
VastaaPoistaItse olen maalla kasvanut ja lapsena sivusta seurannut, kun äiti kitkee rikkojen tukahduttamaa porkkanamaata (kun se puutarhan hoitaminen oli se viimeinen tärkeysjärjestyksessä kesätöissä) ja myöhemmin päässyt itsekin kitkemään, kun opin erottamaan taimen rikkaruohosta. Juurikaspellotkin kitkettiin käsin kuokkimalla ja perunamaasta nyhdettiin saviheinät pois. Ei ne rikkojen siemenet maan sisältä tule vaan ilmasta leijuvat maahan ja siellä itävät. Tänä vuonna kukkaruukuissa vihertää koivun alut :)
Semmoinen puutarha, jossa ei tarvitse puuhastella, on aika tylsä tallaiselle, joka ei osaa istua jouten auringossa eikä varjossa(ei edes kirjaa tai lehteä lukien). Joskus kitken naapurin puolelta, kun ei omissa penkeissä ole mitään kitkettävää. Puutarha myös elää ja muuttuu omia aikojaan, puut ja pensaat kasvavat tai kuolevat ja valo- ja muut olosuhteet vaihtelevat. Puutarhassa niin kuin talossakin on aina tekemistä, yhden pään kun saa valmiiksi niin toisesta pitää taas aloittaa. Helppohoitoisuus lähtee jokaisen omista mieltymyksistä, mitä viitsii tehdä ja mihin voimavarat riittävät. Haluaako itse nauttia kättensä töiden jäljistä vai puurtaa toisten mielipiteiden takia katkennein kynsin ja hampaat irvessä. Niin monta helppohoitoista tai työlästä pihaa ja puutarhaa varmaan on kuin vastaajaakin?
Totta, blogeissa ja somessa ylipäätään julkaistaan yleensä kauneimpia ja onnistuneimpia otoksia. Toisaalta blogeissa kyllä kerrotaan myös työstä ja aherruksesta sekä vastoinkäymisistä puutarhan rakentamisessa. Facen puutarharyhmät ovat oikeastaan aika negatiivisia, koska siellä keskitytään ongelmakohtiin; mikä tuholainen, mikä tauti, mikä rikkaruoho - miten näistä pääsee eroon. Siinä mielessä tietämättömyys ihmetyttää, koska tieto on tänä päivänä helpompaa löytää, kuin koskaan aiemmin. Kotipöydän ääressä voi seikkailla jos jonkinlaisilla tiedonlähteillä. Toki on oltava kriittinen, sillä väärääkin tietoa on tarjolla runsaasti.
PoistaItse olen kerrostalolapsi ja sukulaisissakin on ollut äärimmäisen vähän puutarha- tai maataloihmisiä. Kiinnostus oman pihan laittamiseen on innostanut etsimään ja kasvattamaan tietoa. Olen luonteeltani aktiivinen ja tekevä ihminen. En vain jaksaisi katsella jonkun toisen tekemää, vaan tehdä itse ja nauttia sekä tekemisestä että sen jäljistä.
Mielipiteitä on ja saakin olla erilaisia. Asiasta voi keskustella vaikka kuinka pitkään. Saattaa olla, että näkulmia laajemmin avatessa ihmisten mielipiteetkin muuttuisivat. Ehkä ja toivottavasti tätä aihetta käsitellään jatkossakin.
Erinomaista pohdintaa, johon samaistun ja jäin tuumailemaan omaa suhtautumistani puutarhaani, jonka koen varsin lämpimäksi, vaikka möyrimiseni siellä jää loppupeleissä melko vähäiseksi. Istutan kukat ja toivon parasta. Välillä löydän itseni kitkemästä ja välillä kaivamassa, ja olen tyytyväinen siihen, mikä minun hoidossani jaksaa kasvaa. Ja sitten kuvaan ne kauneimmat yksilöt blogiini ja olen niistä tavattoman ylpeä. Hyvää viikonloppua sinulle! ❤
VastaaPoista