Oikopolkuja ja houkutushankintoja

Clematis Ville de Lyon

 

Heinäkuu ja helteet menivät, vaan kesää riittää. Lähes joka päivä tulee pieniä sadekuuroja, joiden vuoksi ei viitsi edes suojaan hakeutua. Kunhan hetken seisoo jonkun isomman puun alla ja taas aurinko pilkistää pilvien takaa. Sateet ovat yhä yhtä tervetulleita, sillä maa on edelleen hyvin  kuivaa. Parina yönä on ollut varsin koleaa. Kasvarin mittarissa ulkolämpötilan alin lukema oli +5.4 ja keskiviikkoaamuna sääasema näytti yläpihalla +9. Hyvin ulkona tarkenee. Päivän mittaan lämpötila nousee kesäisiin lukemiin ja auringon paistaessa lämpöä on noin +20. Jos vähänkin uurastaa, tarkenee huoleti shortseissa.

Aikanaan Pikkupuutarhaksi kutsumani alue oli nurmikkoa, jossa kasvoi muutamia isoja mäntyjä ja kuusia. Isot puut ovat vuosien myötä saaneet mennä, kuten myös nurmikko. Olen istuttanut alueelle nyt jo isoksi kasvaneen kartiomarjakuusen. Iät ja ajat sitten siirsin terassilaajennuksen alta myös norjanangervot pikkupuutarhaan. Vähitellen sinne on tullut puskaa jos jonkinmoista. Kasvun ja rehevöitymisen myötä myös sotkuisuus on lisääntynyt.

Parin viime vuoden aikana olen kerännyt energiaa tarttuakseni alueen systemaattiseen kunnostukseen ja nythän se pyörä on sitten lähtenyt liikkeelle. Viime vuonna kunnostin Pikkupuutarhan kivituhkapintaiset käytävät reunustamalla ne turveharkoilla. 

Nyt rakensin yhtenäisimmälle istutusalueelle huoltokäytävän. Olin jo pitkään inhonnut kasvien seassa harppomista ja kahlaamista. Muutenkin koko alue tuntui jäsentymättömältä, vaalittavien kasvien ja rikkaruohojen sekamelskalta. Kätevintä olisi ehkä ollut hommata minikaivuri ja kauhoa sillä pois rikat ja muut. Etenkin pikkutalvio on ulottanut juurensa ja versonsa ihan joka paikkaan. Pikkutalvion kaivaminen on uskomattoman työläs urakka tällaisessa tapauksessa, jossa se on saanut kasvaa vuositolkulla oman mielensä mukaan.

Kun minikaivurin sijaan käytössä on nainen ja lapio, oli turvauduttava omiin hartiavoimiin. Kuorin ja tasoitin maata. Millään en kasvien kaikkia juuria pois saanut. Reunustin käsitellyt alueet metallisilla reunuksilla, peitin maan pahvilla, jonka kastelin. Lopuksi peitin käytävät paksuhkolla kuorikatekerroksella.  

Tarralappujen kynsiminen unohtui. Eiköhän aika hoida senkin asian.

Löysin Biltemasta metallisia reunuksia, joiden pitäisi ruostua. Euron kalliimmalla olisi saanut ruostumattomia versioita, mutta haluan nimenomaan noiden kiiltävien metallien muuttuvan ruosteisiksi. Metrin pätkät on helppo liittää toisiinsa. Valitettavasti levyt ovat sen verran jämäkkää materiaalia, ettei niitä käsipelillä saanut taipumaan kaareviksi.

Alueelle jäi vielä tekemistä, mutta olen tosi tyytyväinen kahden päivän uurastukseen. Loput on enemmänkin hienosäätöä ja näkymä paranee ja pehmenee, kunhan tiimellyksessä iskuja saaneet kasvit pääsevät taas rauhassa rehottamaan.

Kävi taas, kuten yleensäkin eli projekti lähti laajenemaan suunniteltua suuremmaksi. Myös talon sisäänkäyntikäytävältä on tarve päästä Pikkupuutarhaan huoltohommiin ilman, että samalla miettii, astunko mieluummin kuunliljalle vai jaloangervolle. En siis voinut jättää katekäytävää tyngäksi, vaan tein oikopolun kulkuväylälle. Koska tämä oikopolku syntyi ikäänkuin puskista, en ollut varautunut metallisiin reunuksiin. Kivet rajatkoon ainakin toistaiseksi pahvi-kuorikate -aluetta.

Uudet syyshortensiat

Metallireunuksia hakiessani eksyin myös erään kaupan puutarhapihalle. Miten ollakaan, mukaan lähti syyshortensiat Vanille Fraise ja Moonlight. Kuiva kesä on kurittanut erittäin paljon alapihan Ovaalipenkkiä. Muutenkin se on ollut mielestäni keskeneräisyydessään outo istutusalue. Siirsin sieltä vielä elossa olevat huonokuntoiset kasvit toisaalle. 

Olen menettänyt sydämeni syyshortensioille. Ne ovat kestäviä ja kauniita, joten miksen laittaisi niitä lisää. Istutin molemmat hortensiat Ovaalipenkkiin. Niiden välillä on runsas metri, vaikka kuvassa näyttävät olevan aivan vierekkäin. Varjoliljat vielä jäivät hortensioiden viereen. Niiden suhteen teen päätöksiä myöhemmin.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Samaisesta kaupasta ostin myös kuvan punahatun. Kasvi oli aika isossa ruukussa. Kotona mietin, että olisihan niitä voinut ostaa useamman, mutta vajaan 8 euron hinta syyshortensioiden lisäksi ohensi kukkaron sisältöä riittävästi.

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattuja meiltä onneksi löytyy ilman uusiakin. Tämä siemenestä kasvatettu porukka on kotiutunut ja kasvanut kiitettävästi. Yksi valkoinenkin joukossa kukkii tänäkin kesänä.

Clematis Princess Diana

Pääsin hyvään kaivamisen vauhtiin, joten istutin toukokuussa neljällä eurolla ostamani kärhö Princess Katen. Kate on viettänyt kesän ruukussa. Olemus on yhä hento, mutta muutama pikkuinen nuppu siinä jo on. Vielä pitäisi keksiä samaan aikaan ostetulle Dianalle paikka. Koskahan oppisin ensin suunnittelemaan ja valmistelemaan paikan ja sitten vasta marssimaan puutarhamyymälään kasviostoksille? Ilmeisesti en koskaan päätellen vuosi toisensa perään toistuvista kasvi edellä -ostoksista.

Koska maa sateista huolimatta on edelleen hyvin kuivaa, on istutettujen kasvien kasteluun panostettava kunnolla. Kannujen rahtaaminen ja letkun kiskominen ei siis helteisiin päättynyt.

Ahkerointiputkeni ei päättynyt Pikkupuutarhassa kaivamiseen ja uusien hankintojen istuttamiseen. Terassin vieressä kasvava lumimarja ja talon seinustan norjanangervot saivat osakseen leikkausoperaation. Pari vuotta sitten aloin muotoilla sinne tänne rehottavaa lumimarjaa. Sitten oksasahan kohteeksi joutuivat myös norjanangervot. Kukinta luonnollisesti kummallakin pensaslajilla vähenee, mutta ei sentään tyrehdy kokonaan. Kumpaakin löytyy myös muualta puutarhastani, joten tässä paikassa koen kukintaa tärkeämmäksi huolitellun ulkonäön ja käytävien pysymisen avarina.

Tiikerinlilja ei säännöistäni piittaa. Se haluaa kasvaa tismalleen tuossa lumimarjapöheikössä. En käy hänen kanssaan kiistelemään. Kunnioitan hänen tahtoaan ja annan kukkia.

Omena Punakaneli

Omenasato ei tänä vuonna ole kovin runsas. Puut kukkivat keväällä tavallista vähemmän ja satoa kiusaa kaikenlaiset ötökät. Omppujen koko on pieni. Puut ovat pudottaneet paljon pikkuisia omenoita, kuten tekevät yleensä joka kesä. Nyt kuitenkin ilmeisesti kuivuudesta johtuen tavallista enemmän.

Isoon ruukkuun kylvetyt porkkanat nostin jo aikaa sitten. Nyt katsoin, miten lavassa kasvavat voivat. Hyvin ovat edistyneet. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.

Tomaatti- ja erityisesti kurkkukesä on ollut erinomainen. Olen hakenut tomaatteja säännöllisesti ja lisää on kypsymässä. Bumble Bee, Gardener´s Delight ja Golden Sunrise ovat olleet tosi satoisia. Kurkkuihin taidamme hukkua tai pikemminkin tukehtua. Niitä on syöty salaatissa, leivän päällä, hölskykurkkuina ja ihan vaan rouskuteltu välipaloiksi. Ja annettu sukulaisille. Tänään hain kasvarista viisi kurkkua. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.

Paprikatkin ovat alkaneet kypsyä tasaiseen tahtiin. Ainoastaan Zazut ovat lähes kaikki vielä vihreitä. Yhdessä sentään on jo hivenen keltaisuutta.

Lapiohommien ohessa perhoset ovat lennelleet ympärillä runsaana. Varsinkin neitoperhosia on näkynyt paljon. Kamera ei ole mahtunut lapion kanssa käsiin samanaikaisesti, joten perhoset ovat jääneet ikuistamatta. 

Alkukesästä ripustin pergolan ritiläseinälle ystävän muutama vuosi sitten tekemät ja maalaamat kipsiperhoset. Niiden siipien lepatuksen tiimoilta toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa!