keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kukka jos toinenkin

Paeonia lac. Red Charm - tai sitten joku muu


Huikean korkeiksi kasvaneiden pionien nuput alkavat näillä +30 asteen helteillä poksahdella vauhdikkaasti auki. Ykkössijalle kiri Alexander Fleminginä messuilta ostettu pioni, joka ei todellakaan Alexander ole. Vahvin nimiehdotus on Red Charm, mutta saattaa tämä olla joku muukin.


Paeonia lac. Festiva Maxima

Juhannussunnuntaina pihani vanhemmista pioneista kukintansa aloitti valkoinen Festiva Maxima. Karl Rosenfieldit ja Sarah Bernhardtit tuleva pian perässä. Perinteisesti pionien kukinnan aikaan saapuu kesän rankin sade, mutta toistaiseksi sellaista ei ole 10 päivän ennusteiden näköpiirissä. Tosin tiistaina 5.7. on 30 %:n mahdollisuus ukkossateelle. Katsotaan, kuivuuko ennuste näissä saunaolosuhteissa pelkäksi lupaukseksi.


Idänunikot keikkuivat tapansa mukaan penkissä sinne tänne. Muutamille laitoin jo tukiakin, jotta kulku niiden ohitse helpottui. Valtaosa idänunikoista on keskittynyt kasvamaan ja kukkimaan pionien taakse. Ripottelen vuosittain siemenkodat tyhjiksi penkin etuosaan, jotta pergolassa istuessa olisi helpompi ihastella palluraisia nuppuja ja myöhemmin tietenkin oranssipunaisena palavia kukkia.

Vaal.punainen Papaver or. 'Princess Victoria Louise' ja valkoinen Papaver or. 'Royal Wedding'

Vuosia sitten onnistuneesti siemenestä kasvatetut vaalenpunainen Victoria Louise ja valkoinen Royal Wedding kukkivat tänä vuonna vain muutaman kukan voimin. Sopivat kivasti perhoangervon kainaloon.

Papaver rhoesas 'Amazing Grey- - Silkkiunikko

Silkkiunikko Amazing Greyn siemeniä sain pussillisen blogiystävältä. Esikasvatin tätä unikkoa, jotta sen siemenet eivät jäisi keväällä penkistä nousevien jalkoihin. Tai pahimmassa tapauksessa tulisi kitketyksi rikkaruohoina. Nyt kahdessa paikassa on kasvit valmiina avaamaan nuppunsa. Odotan jännityksellä näkymiä. Uuden kasvin suhteen on aina mahdollisuus, että se onkin jotain muuta, mitä on kuvitellut kasvattaneensa.

Erilaisia ängelmiä innostuin istuttamaan kesällä 2020. Kunkin viereen laitoin nimen kirjattuna puiseen tikkuun. Ja tietenkin istutuspaikat on merkitty myös taulukkoon. Viime kesänä jouduin kuitenkin kaivelemaan jaloängelmien penkissä yhtä jos toistakin. Sen seurauksen osa ängelmistä siirtyi hivenen ja samassa yhteydessä nimilaput menivät sekaisin. Olen onnellisesti pihalla näiden virallisista nimistä. En siis laita näihin kuviin nimiä, jotta en anna väärää tietoa tai sotke ajatuksianne.


Samassa penkissä pitäisi kasvaa jaloängelmä Eliniä ja Albumia sekä lilakukkaista Hewitt's Doublea. Olen istuttanut myös valkoista Nimbus White -lehtoängelmää (thalictrum aquilefigolium) ja keijuängelmää (thalictrum rochebrunianum). Myös amurinängelmää (thalictrum contortum) olen samana kesänä istuttanut, mutta siitä ei näy vilaustakaan.

Akileijojen nimien suhteen olen enemmän sekaisin kuin ikinä ennen. Eniten ympäri puutarhaa kukkii vaaleanpunalila-kukkaista, vaikka olen kaivanut ja kitkenyt sitä runsaasti poiskin. Parhaiten oman muotonsa ja värinsä ovat pitäneet mummonmyssyksi kutsuttu vaaleanpunainen Petticoat Pink ja sen sininen versio. Myös sininen Nora Barlow pitää hyvin pintansa.

Campanula patula - Harakankello

Vältin herukkapensaiden välien tehokasta kitkemistä, koska viime kesänä siellä kasvoi harakankelloja. Ei näy siellä harakankelloja, ainakaan vielä. Sen sijaan kottikärrysolaamme, rajanaapurin autokatoksen tukipuiden tyveen ilmestyi ihan huomaamatta sinisenä kukkivia harakankelloja. Hyvä, että huomasin. Tarkoitus oli trimmata siimaleikkurilla valtoimenaan kasvavia voikukkia ja siinä samassa nämä söpöt kukat olisivat olleet mennyt muisto. 

Syringa x prestoniae 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat lopettaneet kukintansa. Rajanaapurin jättikokoisen korallikanukan katveessa kasvava, 2014 istuttamani isabellansyreeni James MacFarlane on sekin helteen vuoksi jo loppusuoralla. Tänä vuonna kukkia oli entistä enemmän.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka


Puutarha Tahvosten retkeltä 2019 ostettu keijunkukka Hans kukkii runsaana ja kauniina. Tästä kasvista tykkään valtavasti. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotuksesta jaoin kasvin vuosi sitten kahtia, mutta istutin ne edelleen melko lähelle toisiaan. Seuraavan jaon yhteydessä voisin monistaa kasvia muuallekin. Tai sitten vain marssia kauppaan ostamaan uusia taimia. Hansia tosin tapaa harvemmin puutarhamyymälöissä.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanot ovat tänä kesänä aivan villejä. Niitä putkahtelee Vasenrinteessä siellä täällä. Yksi löytyi jopa porrasaskelmien välistä, josta kaivoin sen purkkiin jollekin annettavaksi.

Sain oranssikeltanon ikäpäiviä sitten erään tutun rivitalopihalta. Hän kutsui tätä lapinvuokoksi, joka se ei todellakaan ole. Istutin oranssikeltanot aluksi yläphan Syreenipenkkiin, jossa niitä kasvaa edelleen. Myöhemmin siirsin muutaman taimen Vasenrinteeseen. Tämä kukka jakaa selvästi mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Minusta se sopii hyvin Vasenrinteeseen, joka paahteisena ja kuivana paikkana vaatii sitkeyttä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi kera hopeahärkin

Kurjenpolvet eivät tykänneet talvesta minun pihallani. Moni niistä joko katosi kokonaan tai on herännyt surkeina ruipeloina. Jopa helpoksi kokemani kyläkurjenpolvi on paikoin huonossa hapessa. Idänkurjenpolvi Baby Blue (Geranium himalayense 'Baby Blue') on vetristynyt mukavasti, mikä ilahduttaa. Myös peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense) on osoittautunut varsin kestäväksi ja nimensä mukaisesti peittäväksi.

Verikurjepolveen ei taida tehota talvi tai kuivuus tai mikään muukaan. Olen jakanut sitä moneen paikkaan sillä seurauksella, että se rehottaa kaikkialla valtoimenaan. Vasenrinteessä verikurjenpolvi alkoi kukkia sen verran ajoissa, että se ehti kimppaan hopeahärkin kanssa. 


Oikearinteen mehitähdistä tykkään myös paljon. Keväiset sipulikukat kukkivat mehitähtien lomassa ja päällä niin ahkerasti, että pelkäsin niistä olevan jo haittaa mehitähdille. Ahomansikalla on myös jokin kumma vimma lähettää sateliittejaan ihan mehitähtien viereen. Kitken ne pois, samoin ylempää vyöryvää maksaruohoa ja ilman muuta rikkaruohotkin. Haluan mehitähtien valtakunnan pysyvän niiden omana alueena. Ahomansikoilla on tilaa vaikka herukkapensaiden lomassa.


Ehkä helle on jo pehmittänyt pääni tai en vain muuten tunne rajojani. Kun kerran ohjeissa sanotaan, että vuorimäntyjen vuosikasvu on typistettävä juhannukseen mennessä, ryhdyin kirjaimellisesti toimeen. En sentään juhannusaattona, mutta juhannuspäivänä ja sunnuntaina. Tylyä hommaa viileälläkin säällä. Ja vielä tylympää +30 asteen helteessä. Kun korkeimmalle vuorimännylle on kertynyt korkeutta tuplasti meikäläisen mitta, tarvittiin A-tikkaat ja erilaisia teleskooppivempaimia. 

Yhä edelleen muutama vuorimäntypallura on tuolla kasvuston taustapuolella typistämättä. En vain jaksanut, eikä muutenkaan houkutellut huitoa saksien kanssa irtoavien neulasten tarttuessa hikiseen ihoon. Mikä ihme esti minua aloittamasta hommaa vaikka viikkoa paria aiemmin? Ensi vuodeksi on laitettava kännykkään kovalla äänellä kilkattava muistutus, että tämäkin työ tulee sijoitettua inhimmillisempään ajankohtaan. 

Vuorimännyn typistystä ei kannata unohtaa. Tietämättömyyttäni en alkuvuosina typistänyt meidän vuorimäntyjä. Siksi olen kaivanut muutaman onnettoman rohjakkeen kokonaan pois. Myös kuvassa näkyvän kasvuston vanhimmat osat olisivat huomattavasti kauniimpia, jos olisin aloittanut typistyksen ajoissa.


Sain vihdoin myös nokkoskäytteen muhimaan. Tosin liemessä on nokkosen lisäksi myös rohtoraunioyrttiä, joka sopii hyvin käytteeksi sekin. Kasvit saavat liota vedessä runsaan viikon verran, jonka jälkeen siivilöin liemen toiseen astiaan. Minulla on tähän tarkoitukseen säästössä pari tuulilasinpesunestekanisteria, jotka olen pessyt ja huuhdellut huolelliesti. Nokkoskäyte on erinomaista lannoitetta ja sitä voi  käyttää myös tuholaisten torjuntaan. Laimennettuna kummassakin tapauksessa.

Liemi haisee ihan hirvittävän pahalle, joten siivilöinti ja purkitusvaiheessa kannattaa varata pyykkipoika nenää varten. Tässä tapauksessa ainakin on hyötyä hajuaistittomuudesta.


Naapurin Mamiksesta on tullut vakiovieraamme. Se kiertää kanssani puutarhassa, ilmestyy milloin minkäkin puskan takaa pyörimään kintuissani rapsutuksia kerjäten. Pihaoven ollessa auki Mamis tekee sisällä tupatarkastuksia ja juttelee meille mennen tullen.

Juhannusaattona Mamis pyörähteli kivituhkassa meidän istuessa iltaa pergolassa. Keskiviikkona meille saapuu tyttären kissaveljekset hoitoon, kun tytär lähtee Islantiin ponivaellukselle. Ainakin Nemon kanssa aion mennä pihalle, jos vain saan sen suostumaan Juuson vanhoihin valjaisiin. On sitä ulkoilutettu valjaissa ennenkin, joten uskon homman toimivan. Lokia vaivaa nivelrikko, eikä se todennäköisesti ole Nemon lailla innokas pihakierroksiin. Toki kokeilen, jos Loki haluaa.


Ilta koittaa, joten seuraava toimenpide onkin kasvimaan ja kesäkukkien kastelu. Sitä työtä saakin nyt tehdä, jotta kasvit eivät aivan näänny. Muutama pari viikkoa sitten istutettu esikko on hätää kärsimässä, vaikka kastelen niitäkin säännöllisesti. Muut saavat sinnitellä seuraaviin sateisiin saakka.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Mukavaa alkavaa heinäkuuta kaikille. Pysykää uidessane pinnalla ja huolehtikaa juomisestä näillä helteillä!


20 kommenttia:

  1. Tuntuu että kaikki kukkivat nyt kilpaa yhtäaikaa, mitä jää loppukesälle?
    Oli tosiaan pakko aloittaa eilen kukkapenkkien kastelu, tähän asti on pärjätty sateiden voimin.
    Tiesitkö että Hansia on todella helppo kasvattaa siemenistä? Itsellä tulossa taas kymmenkunta tainta, yritän jälkeen kerran. Aina ne on tähän asti hävinneet talven aikana. Kokeilen nyt istuttaa eri paikkoihin, jos joku selviäisi. Tykkään myös kovasti.
    Helle meinaa uuvuttaa ihan kokonaan, loppuis jo pian, mutta taitaa olla tiedossa loppuviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa pohdin viikonloppuna, että riittääkö kukintaa loppukesälle, kun kaikki kirii nyt kiirellä avautumaan.
      Mukavaa, että siellä on pärjätty sadevedellä tähän saakka. Kevät oli täälläkin sateinen, mutta enää siitä kosteudesta ei ole jälkeäkään. Tänään ukkosti hetken, mutta vettä tuli ehkä 20 tippaa. Olisin mielelläni ottanut enemmän.
      En ole tullut ajatelleeksi Hansin kasvattamista siemenistä. Pitääpä kokeilla, kiitos vinkistä. Toivottavasti saat omat siemenkasvusi pärjäämään myös seuraavien talvien yli. On se niin hieno kukka.
      Joo, helle uuvuttaa. Yöunet jäävät vähiin ja päivisin ei vaan jaksa ahertaa.

      Poista
  2. Talvi oli idänunikoille kova, jopa sille perinteiselle ylikerrotulle oranssille. Yksi lajike kuoli ja loput kukkivat tosi vähän jos ollenkaan. Tuo Maatuskan neuvo pitää muistaa ja kerätä Hansista siemeniä, tosin se voi myös kai risteytyä muiden keijunkukkien kanssa. Helle on rajua kun se kestää pitkään, kastelu on päivittäinen puuha ainakin kasvimaalle. Mehitähtiä helle ei riivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun idänunikkoni selvisivät talvesta kohtuullisen hyvin moneen muuhun kasviin verrattuna. En ole edes kaikki menetyksiä ehtinyt listata. Ehkä en listaakaan.
      Minäkin aion kokeilla Maatuskan siemenvinkkiä ja kerätä niitä Hansista. Se on kukkinut jo pitkään, joten pian on aika tarkkailla siementen kypsymistä.
      Nyt saa lorottaa vettä litratolkulla kasveille. Perennoista kastelen lähinnä tuoreet istutukset. Ei vaan letkun mitta ja oma aika riitä, kun kaikki pitäisi kastella joka päivä. Iltapäivisin nouseva tuuli tehostaa kuumuuden vaikutusta. Kaikki on kohta taas korppuna.

      Poista
  3. Pionit olivat minullakin isolla nupulla, kun sunnuntaina lähdin mökiltä. Tänään löydän sieltä varmaan jo kukkivia. Harakankello on kaksivuotinen kasvi, siksi tuntuu, että häviää välillä. Perhoangervo ja pionit on kaunis yhdistelmä 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että mökkipionisi ovat jo avautuneet. Näillä helteillä ne poksahtavat aivan hetkessä nupusta avoimiksi. Meinasin missata Bowl of Beautyn kukinnan, kun muistin Ruusupenkin pionit vasta eilen illalla. Onneksi vasta avautuneet nuput sulkeutuivat ensimmäisenä iltana hieman ja avatuivat nyt aamulla uudelleen levälleen.

      Poista
  4. Pionit ovat nyt meilläkin aloittaneet kukintansa ja aurinkoisimmissa paikoissa kasvavilla ovat lähes kaikki nuput auenneet. Yöllä heräsin valtavaan ukkosen jyrähdykseen ja olin varma, että nyt vihdon sataisi kauan kaivattua vettä. Mutta mitä vielä, rintama kulki ohi ja pisaraakaan vettä ei satanut. Illalla siis ohjelmassa edelleen kesäkukkien ja kasvimaan kastelua.
    Kuumaa on, joten nyt on syytä suojata ihoa hyvin auringolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helle edistää pionien kukintaa. Nyt ei ole näkyvissä rankkasadetta, joka on tavanomaista pionien aikaan. Meillä ukkosti aamupäivällä, mutta vettä se toi mukanaan vain 20 tippaa. Olisin suonut saavani puutarhaan kunnon sateen.
      Perennoja en kastele. Sen sijaan kasvimaa ja kesäkukat on kasteltava joka päivä, tai vähintään joka toinen.
      Eipä auringossa jaksa edes olla, mutta ehdottomasti suojaus on nyt tärkeää.

      Poista
  5. Hellettä tosiaan on ollut. Meillä satoi muuten kesäkuussa niin paljon ja tasaisesti, että vielä juhannuksena oli moni perennapenkkikin kostea. Ei toki enää. Kastelut ovat aloitettu kasvimaalle, ruukkukasveille ja muutamille uusille istutuksille.
    Meilläkin pionit ovat aloittaneet, onneksi on tosi paljon vielä nuppuja. Kaikki eivät onneksi aukene kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi viikolla pitäisi olla hieman viileämpää. Tykkään kyllä kesän lämmöstä, mutta +30 asteen lukemat ovat liikaa. Täällä kesäkuun sateet ovat olleet olemattomat. Keväiset sateet eivät taida enää riittää kasvien hyödyksi, joten nyt on lorotettava letkusta vettä litratolkulla.

      Poista
  6. Ihanaa kukintaa 😊

    Minä en tee ulkona yhtään mitään näillä keleillä. Onneksi helpotusta on luvassa 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähiin on jäänyt minunkin tekemiseni. Tekevälle ihmiselle lötköttäminen on vähän vaikeaa.
      Katsoin juuri lämpömittaria. Pitkästä aikaa alle +27. Ulkona tuli jopa muutama tippa vettä.

      Poista
  7. Kauniit pionit! Minä hämmästyin eilen, kun huomasin, miten pulleiksi ikkunasta näkyneen pionini nuput olivat tulleet. En ole päiväkausiin tehnyt pihallamme puutarhakierrosta, kun olen ollut päivät töissä ja aamuisin ja iltaisin mökillä. Ennen illan mökille menoa on lisäksi täytynyt pitää löhöhetki sohvalla. Nämä helteet yhdistettynä istumatyöhön saavat jalkani turpoamaan ihan mahdottomasti, joten palautteleva löhöhetki on välttämätön. Vaaleanpunaiset ja valkoiset unikot ovat herkän kauniita. Keijunkukasta tykkään myös kovin. Sitkeä sissi olet, kun jaksoit moisen typistysurakan helteiden aikaan. Ihana Mamis! Kiva, että saat hoitokissoja. <3 Mukavaa kuunvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteet laittavat pionitkin poksahtelemaan hetkessä auki. Päivänkin tauko puutarhakierroksissa tuottaa yllätyksiä.
      Ilman muuta terveys on otettava huomioon. Eikä sitä muutenkaan töistä voi suoraan puutarhahommiin mennä.
      Enemmänkin hölmö kuin sitkeä. Meinasi happi ja kunto loppua tyystin mäntyjä typistäessä.
      Hoitokissat ovat saapuneet. Toinen on rauhallinen ja harkitseva, toinen varsinainen adhd-tapaus.
      Heinäkuu vaihtui. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Pioniaika on tosiaan alkanut täälläkin. Kukinta menee näillä helteillä nopeasti ohi, mutta toisaalta parempi näin kuin että olisi kaatosadetta ja navakkaa tuulta juuri kukinta-aikaan.
    Minä olen yrittänyt kylvää tänne harakankelloa useampaankin paikkaan, mutta ei vain näy taimia missään. Pitänee vain kylvää lisää. Se on tosiaan kaksivuotinen kasvi, niin kuin joku tuossa jo aiemmin taisi mainitakin.
    Onpas nätti isabellansyreeni. Onko sen väri luonnossakin yhtä vaaleanpunainen kuin kuvassa? Kannattaa jakaa 'Hansia' ihan ronskilla kädellä, niin saa paljon helpommin ja nopeammin kukkimiskokoisia taimia kuin siemenistä kasvattamalla. 'Hans' vielä hyötyykin jakamisesta ja aivan pikkuruisetkin taimet, joissa ei ole ollut kuin lyhyt juurenpätkä, ovat lähteneet hyvin kasvuun. Siemenlisäyksessä on toki oma viehätyksensä ja aiheesta inspiroituneena taidankin itse kokeilla kerätä kahdesta keskenään täysin eri näköisestä vierekkäin kasvavasta keijunkukasta siemeniä. Ovat jo nupullaan, joten tämä vihje tuli juuri sopivaan aikaan. En olisi muuten ehkä tajunnutkaan kokeilla niiden siemenlisäystä.
    Minä levitin ensimmäisen satsin nokkoskäytettä juhannuspäivänä. Haju siinä on tosiaan melkoinen eikä sitä meinaa saada iholta millään pois, jos sitä pääsee vähän roiskahtamaan. Joskus tenavana äitini laittoi minut ja veljeni kantamaan yhdessä 30 litran ämpärillistä nokkoskäytettä toiselle puolelle pihaa ja jompi kumpi meistä tietysti vähän kompastui alamäessä sillä seurauksella, että kummankin jaloille roiskahti aimo annos "hajuvettä". Ei tarvinnut pitkään sinä päivänä kinuta uimaan lähtöä! Olen nykyään käsitellyt nokkoskäytettä kumihanskat kädessä, ettei haju tarttuisi sormiin. Pitäisikin laittaa pian uusi satsi tulemaan, sillä ensimmäisestä riitti vain kärhöille ja valkosipuleille. Nyt saattaisi olla jo tarpeeksi nokkosiakin.
    Mukavaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit poksahtelevat auki sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Huomenna käyn poimimassa muutaman nuppuisemman maljakkoon.
      Parin päivän aikana harakankelloja on löytynyt useista paikoista. Jopa herukkapensaista, jossa sitä oli viime vuonnakin.
      Isabellasyreenin väri on kuvassa sellainen, kuin luonnossakin. Nuppuisena pinkki on voimakkaampaa. Vanhemmiten kukkien väri haalistuu, mutta koko ajan väri on vaaleanpunainen.
      Hansin kukinta on pitkää eli siemeniä saa vielä odottaa. Aion jakaa Hansia myöhemmin, mutta siemenkasvatustakin on kiva kokeilla.
      Jestas, millainen nokkoskäytemuisto! Haju taisi syöpyä niin syvälle, että muistat sen ikäsi.
      Nokkoset ovat tänä vuonna runsaskasvuisia. Samoin rohtoraunioyrtti eli todennäköisesti minäkin saan vielä toisen satsin. Onpahan sitten luonnonlannoitetta käytettäväksi.
      Heinäkuu alkoi mukavasti. Sinulle mukavaa viikonvaihdetta.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Nyt kannattaa kauneutta tallentaa niin mieleen kuin kamerallekin.

      Poista
  10. Suloinen Mamis :) Näyttää niin tyytyväiseltä elämäänsä. Tuo kissojen kieriskely on kivaa katseltavaa. Pehmoinen pörrövatsa taivasta kohti.

    VastaaPoista
  11. Ihana Mamis! <3 Pionien kukinta oli tänä vuonna nopea pyrähdys, kaunis sellainen. Onneksi nyt vähän viileni, niin jaksaa puutarhurikin vähän pidempään puutarhassa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!